Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat! Selittäkää, mikä tekee tällaisesta lapsiperhearjesta mukavaa
12.06.2017 |
Tässä on lainaus toisesta ketjusta, jossa äiti kuvaili normaalia päiväänsä. Ketjussa aika moni vanhempi sanoi, että tämä lainattu osuus kuulosti oikein mukavalta ja kivalta tavalliselta arjelta lasten kanssa:
"Perheeseen kuuluu vauva, taapero, mies ja minä. Mies lähti aamulla töihin puoli kahdeksalta. Vauva herätti minut ja taaperon kahdeksan jälkeen. Laitoin lapsille aamupalaa. Vaihdoin vaipat. Itse en kerennyt juuri aamupalaa syömään. Vauva halusi sitten jo unille takaisin. Nukutin vauvan, esikoinen leikki. Aloin tehdä keittiössä ruokaa. Vauva heräsi kesken ruoanlaiton. Laskin esikoisen ikkunan alle leikkimään aidatulle alueelle ja laitoin vauvan rattaisiin katsomaan esikoista. Sain tehtyä ruoan loppuun ja laitettua uuniin. Menin ulos leikkimään lasten kanssa. Leikittiin reilu tunti. Kello oli jo puoli yksi, kun tultiin sisälle. Saatiin lämmintä ruokaa. Maistuu hyvältä, totesi esikoinen. Vauvakin sai uunista suoraan pehmeitä kasviksia, maustamattomia. Ruoan jälkeen vaipanvaihdot ja pottatoimet. Sitten rauhoituttiim sängyn päälle. Vauvaa nukutti, mutta esikoinen riehui. Yritin imettää vauvaa ja rauhoitella esikoista. Lopulta esikoinen alkoi katsella tabletilta piirettyjä, jotta sain vauvan syötettyä ja nukutettua. Lopulta otin tabletin esikoiselta pois. Huutoraivoa, mutta sitten se kömpi kainalooni. Kahdenkymmenen minuutin mankumisen ja inimisen jälkeen esikoinen nukahti. Minä myös. Nukuttiin reilu tunti. Otettiin välipalaa. Aloin pestä pyykkiä. Lähdettiin ulos. Loppuillan vauva halus viettää sylissä, esikoinen raivosi, kun ei saanut huomiota tarpeeksi. Vaihdeltiin kakkavaippoja, syötiin päiväruokaa ja iltapalaa, leikittiin, vietiin pyykkiä ulos kuivumaan, mutta ripustettiin myös sisälle. "
Voisiko joku vanhempi selittää, mikä tässä tarkalleen ottaen on kivaa ja mukavaa? Miksi kukaan haluaa elää tällä tavoin?
Kommentit (267)
Eikö ketään muuta häiritse tuo miten "rauhoituttiin sängyn päälle, vaihdettiin vaipat" jne. Me ollaan nyt käyty tänään viisi kertaa kakilla, meillä oli vaipassa ihan ruikulia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Jos tuo olisi minulle tyypillinen päivä, pitäisin tuollaistakin elämää erittäin ikävänä ja pidemmällä aikavälillä hyvin tuhoisana oman onnellisuuteni kanssa. Samanlainen henkilökohtainen helvetti kuin tuo aloitus se ei kuitenkaan olis, koska saisin töiden jälkeen sentään levätä tekemättä mitään. Mutta onneksi tyypillinen päiväni ei ole tuollainen. AP
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko alle 30 v? Sitten ymmärrän. Niin ajattelin itsekin ja mietin, että lapsekkaat kaverit olisivat halunneet olla vielä lapsettomia ja kulkea nuorten riennoissa vapaasti eläen, opiskellen ja uraa rakentaen. Kaikkea mielenkiintoista tehden. Kun lähestyt 40 vuotta, alat arvostaa perhettä ja haluatkin kipeästi lapsia. Jos niitä saat, olet onnesi kukkuloilla aloituksessa mainitsemistasi arkikokemuksista.
En ole alle 30 ja arvostaisin, jos et yrittäisi arvailla, mitä elämältäni haluan ja tarvitsen. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Eli sinä elät lastesi kautta? Sinä koet saavuttaneesi jotain kun sinun lapsesi muutuu, kehittyy ja menee eteenpäin? Ethän sinä muutu miksikään. Sinun lapsesi muuttuu. Ja entä sitten jos lapsesi päättää jäädä lapsettomaksi, niin aloitatko jankkaamisen ja syyllistämisen siitä kuinka lapsia pitää hankkia, koska sinä haluat elää lastenlastesi kautta ja kokea kuinka he muuttuvat, kehittyvät ja menevät eteenpäin?
PS. minä ainakin muutun, kehityn ja menen eteenpäin koko ajan.
PPS. jos joku toinen lapseton ei muutu, kehity tai mene eteenpäin, niin mitä se haittaa? Miksi elämässä pitäisi muuttua, kehittyä ja mennä eteenpäin? Miten se on sinulta pois, että joku toinen ei muutu, kehity ja mene eteenpäin? :D
En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on lllut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida.
Itselläni elämä on mullistunut täysin lasten myötä. Ne lapsettomat työkaverini käy yhä edelleen samassa sulkapallossa, jauhavat samaa rutinaa työpaikasta. Kukaan ei ole edes muuttanut.
Vanhenneilla lapsettomilla siskoillani on yksi ainoa puheenaihe ja se on oma terveys.
Niin? Minä taas olen muuttanut ulkomaille, en käy "samassa sulkapallossa", vaan teen juuri sitä mitä haluan ja elämäni on erittäin antoisaa. Ilman lapsia. En silti halveksu lapsia tehneitä enkä väitä, että heidän elämänsä on merkityksetöntä vain siksi, että he vaihtavat kakkavaippoja, mikä ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta.
Tuossa oli muuten iso elämänviisaus;
"En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on ollut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida."Sulla on muuten vain hetki aikaa kunnes joudut odottelemaan, että ne sun omat kakkavaipat vaihdetaan. Ja onneksi sun kannalta sun vanhempiasi on kiinnostanut sun kakkavaipat. Tuolla lyhyellä janalla pisteestä A pisteeseen B ei kannattaisi olla noin ylimielinen.
"kakkavaipat ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta".. no pokkaa sulla on ainakin :D mutta harvinaisen typerästi ja ymmärtämättömästi sanottu sun elämän alku ja loppu huomioiden.
Vai nyt kutsut omia kirjoittelujasi jo elämän viisauksiksi...
Ja taas meni pointti ohi. Mainitsin kakkavaipat tuohon halveksuvaan sävyyn, koska niin sinä puhut minun elämästäni. Vaippojen vaihtaminen niin vauvoille kuin vanhuksillekin on tärkeää työtä. Ja niin on moni muukin asia elämässä. Mutta sinä puhut lapsettoman elämästä halveksuen "Netflixin" katsomisena, ja otat herneen nenään kun minä kutsun omaa elämääsi "kakkavaipan vaihtamiseksi".
Ymmärrätkö ollenkaan kuinka ristiriitaista ja typerää se on?
Ootsä vainoharhainen vai käykö palstavakkareille niin? En mä sulle kirjoittanut kun luin ketjua läpi ja törmäsin tohon, sitten kommentoin. ERI IHMINEN, ihan tosi. Vaikka kuka sitä nyt enää uskoo.
Mulle riittää perusteluksi, että ihminen on ensin viettänyt lapsetonta elämää ja sitten valinnut lapset elämäänsä. Hyvä pointti. Enemmän kokemusta ja näkemystä kuin lapsettomalla ihmisellä (kuten minä).
Juu sori, nyt näen että olit eri kirjoittaja. Joka tapauksessa kommentoit juuri tuota vaippa-kohtaa, joka oli siis vastine sille edelliselle. Ja halveksuvasti kommentoitkin, mm. kutsuen ylimieliseksi.
Milla kirjoitti:
Minun mielipide on se, että toi päivä voisi kuulostaa jollekkin toiselle äidille todella kivalta. ajatellaan vaikka että hänen lapsensa on kipeä ja huutaa ja kaikki on huonoa
Juu, kysyinkin jo ekan sivun kommenttien perusteella, onko niin, että vanhemmilla odotukset hyvällä päivälle ovat vain paljon vähäisemmät, koska yhtä hyvin voisi olla sairastelua ynnä muuta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Jos tuo olisi minulle tyypillinen päivä, pitäisin tuollaistakin elämää erittäin ikävänä ja pidemmällä aikavälillä hyvin tuhoisana oman onnellisuuteni kanssa. Samanlainen henkilökohtainen helvetti kuin tuo aloitus se ei kuitenkaan olis, koska saisin töiden jälkeen sentään levätä tekemättä mitään. Mutta onneksi tyypillinen päiväni ei ole tuollainen. AP
Kysymys ap: Onko sinulle henkilökohtainen helvetti sitä että saa viettää päivän rakastamansa ihmisen/ihmisten kanssa? Sitä on kotiäidin arki. Mutta valitsisit mieluummin hirveän duunin vain sillä bonuksella että saat levätä sen jälkeen? On siinä se olennainen elämänsisältö: LEPÄÄMINEN:)
Minusta lapset tuovat rikkautta ja rakkautta elämään. En nauttinut erityisesti tuosta kuvatunlaisesta pikkulapsiarjesta, mutta sitä kestääkin vain hetken. Kun lapsi on yli kolmevuotias, arki alkaa helpottua. Kouluikäisen kanssa voi tehdä jo vaikka mitä mukavaa. Usein saa vaikutulman, että lapsettomien mielissä meidän lapsellisten elämä on koko loppuelämän tuollaista pikkulapsikaaosta, mutta ei. Itse sain lapset parikymppisenä kahden vuoden ikäerolla. Nyt olen alle nelikymppinen, ja vietän täysin samanlaista vapaata elämää kuin velat. Lapset eivät asu enää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milla kirjoitti:
Minun mielipide on se, että toi päivä voisi kuulostaa jollekkin toiselle äidille todella kivalta. ajatellaan vaikka että hänen lapsensa on kipeä ja huutaa ja kaikki on huonoa
Juu, kysyinkin jo ekan sivun kommenttien perusteella, onko niin, että vanhemmilla odotukset hyvällä päivälle ovat vain paljon vähäisemmät, koska yhtä hyvin voisi olla sairastelua ynnä muuta. AP
Niin. Se sinun normipäiväsi oli ihan kamala. Toivottavasti se ei ole sulle se "mukava päivä".
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vanhempi selittää, mikä tässä tarkalleen ottaen on kivaa ja mukavaa? Miksi kukaan haluaa elää tällä tavoin?
Etkö voi omilta vanhemmiltasi kysyä, vai masentuivatko he puhumattomiksi sinun synnyttyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Jos tuo olisi minulle tyypillinen päivä, pitäisin tuollaistakin elämää erittäin ikävänä ja pidemmällä aikavälillä hyvin tuhoisana oman onnellisuuteni kanssa. Samanlainen henkilökohtainen helvetti kuin tuo aloitus se ei kuitenkaan olis, koska saisin töiden jälkeen sentään levätä tekemättä mitään. Mutta onneksi tyypillinen päiväni ei ole tuollainen. AP
Kysymys ap: Onko sinulle henkilökohtainen helvetti sitä että saa viettää päivän rakastamansa ihmisen/ihmisten kanssa? Sitä on kotiäidin arki. Mutta valitsisit mieluummin hirveän duunin vain sillä bonuksella että saat levätä sen jälkeen? On siinä se olennainen elämänsisältö: LEPÄÄMINEN:)
Onneksi elämässä ei tarvitse valita vain kahden huonon vaihtoehdon välillä, vai mitä? :) AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Jos tuo olisi minulle tyypillinen päivä, pitäisin tuollaistakin elämää erittäin ikävänä ja pidemmällä aikavälillä hyvin tuhoisana oman onnellisuuteni kanssa. Samanlainen henkilökohtainen helvetti kuin tuo aloitus se ei kuitenkaan olis, koska saisin töiden jälkeen sentään levätä tekemättä mitään. Mutta onneksi tyypillinen päiväni ei ole tuollainen. AP
Kysymys ap: Onko sinulle henkilökohtainen helvetti sitä että saa viettää päivän rakastamansa ihmisen/ihmisten kanssa? Sitä on kotiäidin arki. Mutta valitsisit mieluummin hirveän duunin vain sillä bonuksella että saat levätä sen jälkeen? On siinä se olennainen elämänsisältö: LEPÄÄMINEN:)
Mä oon eri, mutta mä saan viettää jokaisen päivän rakastamani ihmisen kanssa, koska sekä minä että mies ollaan työttömiä, ja erinäisistä syistä tullaan aina olemaankin. En sano, että olisin ylpeä työttömyydestäni, mutta rehellisesti sanottuna, elämä on aika ihanaa näin :) Jokainen päivä rakkaani kanssa. Mutta ehkä perheellisten mielestä mun elämä on säälittävää ja surullista ja sisällötöntä, koska mulla ei oo lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milla kirjoitti:
Minun mielipide on se, että toi päivä voisi kuulostaa jollekkin toiselle äidille todella kivalta. ajatellaan vaikka että hänen lapsensa on kipeä ja huutaa ja kaikki on huonoa
Juu, kysyinkin jo ekan sivun kommenttien perusteella, onko niin, että vanhemmilla odotukset hyvällä päivälle ovat vain paljon vähäisemmät, koska yhtä hyvin voisi olla sairastelua ynnä muuta. AP
Niin. Se sinun normipäiväsi oli ihan kamala. Toivottavasti se ei ole sulle se "mukava päivä".
Minun normipäiväni? AP
Vierailija kirjoitti:
Eli onko vastaus siinä, että lapsia hankkineet ovat tottuneet siihen, että normaalisti on vielä ikävämpää, ja siksi jo se, ettei kukaan oksenna tai ripuloi, tekee päivästä hyvän?
En nyt ole haastamassa riitaa, enkä epäile, etteivätkö kommentoijat ole ihan vilpittömästi sitä mieltä kuin sanovat. Mutta minun on vaikea kuvitella, mikä saa ihmisen ajattelemaan tuon luokiessaan: "Jes, tuopa kivaa. Tuollaista minä haluan." AP
Perusarkihan lapsiperheessä on kaikista kivointa. Se, että joku on kipeänä, niin mutkistaa aina ärsyttävästi asioita. Sitä miettii aina, että huonomminkin voisi olla esim. että muksulla olisi joku vaikea perussairaus ym. Vähän sama kuin on itse tosi sairas. Esim.pelko tulevasta, selviääkö. Sitten kun tervehtyy, niin pelkkä perus arkihanon oikeasti aika jees. Oli sitten lapsia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Jos tuo olisi minulle tyypillinen päivä, pitäisin tuollaistakin elämää erittäin ikävänä ja pidemmällä aikavälillä hyvin tuhoisana oman onnellisuuteni kanssa. Samanlainen henkilökohtainen helvetti kuin tuo aloitus se ei kuitenkaan olis, koska saisin töiden jälkeen sentään levätä tekemättä mitään. Mutta onneksi tyypillinen päiväni ei ole tuollainen. AP
Kysymys ap: Onko sinulle henkilökohtainen helvetti sitä että saa viettää päivän rakastamansa ihmisen/ihmisten kanssa? Sitä on kotiäidin arki. Mutta valitsisit mieluummin hirveän duunin vain sillä bonuksella että saat levätä sen jälkeen? On siinä se olennainen elämänsisältö: LEPÄÄMINEN:)
Onneksi elämässä ei tarvitse valita vain kahden huonon vaihtoehdon välillä, vai mitä? :) AP
Nyt Kirsi lopetat heti ne hymiöt! T. ÄITI
MUAAHHHAHHAHHAAHHA sori Kirsi *reps*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Jos tuo olisi minulle tyypillinen päivä, pitäisin tuollaistakin elämää erittäin ikävänä ja pidemmällä aikavälillä hyvin tuhoisana oman onnellisuuteni kanssa. Samanlainen henkilökohtainen helvetti kuin tuo aloitus se ei kuitenkaan olis, koska saisin töiden jälkeen sentään levätä tekemättä mitään. Mutta onneksi tyypillinen päiväni ei ole tuollainen. AP
Kysymys ap: Onko sinulle henkilökohtainen helvetti sitä että saa viettää päivän rakastamansa ihmisen/ihmisten kanssa? Sitä on kotiäidin arki. Mutta valitsisit mieluummin hirveän duunin vain sillä bonuksella että saat levätä sen jälkeen? On siinä se olennainen elämänsisältö: LEPÄÄMINEN:)
Onneksi elämässä ei tarvitse valita vain kahden huonon vaihtoehdon välillä, vai mitä? :) AP
Nyt Kirsi lopetat heti ne hymiöt! T. ÄITI
Tuota, miten ois ensin ne lääkkeet? Mullehan sä niistä hymiöistä huomautit, mutta en mä ole ap :D Tai siis ap ei ole minä :D Sori, nauruhymiöistä en pääse eroon!
En osaisi ajatella itselleni tuollaista. Mulla ei siis ole lapsia. Aika kauheelta kuulostaa. Mun tää päivä on tähä mennessä menny jokseenkin näin:
Heräsin 11.30 ja pohdin että nousisko vai ei. No nousin kummiskin ja menin keittelemään kahvia ja lämmittämään itse tehtyjä sämpylöitä uunissa. Laitoin kissoille ruokaa. Söin "aamupalani" rauhassa katsellen samalla viaplaysta criminal mindsia. Avopuoliso teki jotain omia juttujaan. Hän heräsi joskus aikasemmin kuin mä. Kun olin jakson katsellut niin lähin tunnin pituselle kävelylle jonka jälkeen kävin avopuolison kanssa kaupassa. Sitten siivoilin vähäsen kotona. Jossain välissä taisin leikittää kissojakin. Vähän aikaa sitten laitoin pyykkiä koneeseen ja nyt mietin että tekiskö ruokaa vai tilaisko jotain. Illemmalla meinattiin avopuolison kanssa katsella leffaa. Huomenna pitäis mennä iltavuoroon töihin. Kaveria vois nähä ennen töitä.
No en ole Kirsi!!!!! Enkä usko, että oikeasti olet äitini, ihan turha yrittää. Minä sain ihan tarpeeksi paskaa niskaani lapsena enkä enää suostu olemaan kilttityttö. Vanhemmat puhuvat AINA vain veljestäni ja hän ei todellakaan ole niin pyhimys kuon mitä he uskovat. Saattaisi olla minulla pari tarinaa KUKA ne raparperit oikeasti ajoi nurin ruohonleikkurilla vanhempieni mökillä. Vituttaa vieläkin kun meidät puettiin samanlaisiin vaatteisiin ja leikattiin tukat samalla tavalla.
Saavat nähdä mistä kana pissii ensi juhannuksena. En auta äitiä keittiössä yhtään vaan sanon että pyytäkää Samia, hänhän se teidän suosikki on. Otan Samin makkarista hyttysverkon irti ja katotaan sitten kuka nukkuu makeasti siinä huonommassa vieraskamarissa ja kuka on täynnä paukamia. Turha sanoa etten ole varoittanut!!! Ne meni tekemään aikoinaan lisää lapsia ihan kuin minä en olisi riittänyt. Lapset! YÖK! YÖK! YÖÖÖÖÖÖK!!
T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Jos tuo olisi minulle tyypillinen päivä, pitäisin tuollaistakin elämää erittäin ikävänä ja pidemmällä aikavälillä hyvin tuhoisana oman onnellisuuteni kanssa. Samanlainen henkilökohtainen helvetti kuin tuo aloitus se ei kuitenkaan olis, koska saisin töiden jälkeen sentään levätä tekemättä mitään. Mutta onneksi tyypillinen päiväni ei ole tuollainen. AP
Kysymys ap: Onko sinulle henkilökohtainen helvetti sitä että saa viettää päivän rakastamansa ihmisen/ihmisten kanssa? Sitä on kotiäidin arki. Mutta valitsisit mieluummin hirveän duunin vain sillä bonuksella että saat levätä sen jälkeen? On siinä se olennainen elämänsisältö: LEPÄÄMINEN:)
Onneksi elämässä ei tarvitse valita vain kahden huonon vaihtoehdon välillä, vai mitä? :) AP
Nyt Kirsi lopetat heti ne hymiöt! T. ÄITI
Tuota, miten ois ensin ne lääkkeet? Mullehan sä niistä hymiöistä huomautit, mutta en mä ole ap :D Tai siis ap ei ole minä :D Sori, nauruhymiöistä en pääse eroon!
Sori, enhän mä lukenut ketjua niin tarkkaan, jäin kiinni, no yhtä pikkusievää tekstiä teillä niin meni sekaisin. Siis kommentoijat, ei kupoli.
Alue: Aihe vapaa
Ap oletko alle 30 v? Sitten ymmärrän. Niin ajattelin itsekin ja mietin, että lapsekkaat kaverit olisivat halunneet olla vielä lapsettomia ja kulkea nuorten riennoissa vapaasti eläen, opiskellen ja uraa rakentaen. Kaikkea mielenkiintoista tehden. Kun lähestyt 40 vuotta, alat arvostaa perhettä ja haluatkin kipeästi lapsia. Jos niitä saat, olet onnesi kukkuloilla aloituksessa mainitsemistasi arkikokemuksista.