Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat! Selittäkää, mikä tekee tällaisesta lapsiperhearjesta mukavaa
12.06.2017 |
Tässä on lainaus toisesta ketjusta, jossa äiti kuvaili normaalia päiväänsä. Ketjussa aika moni vanhempi sanoi, että tämä lainattu osuus kuulosti oikein mukavalta ja kivalta tavalliselta arjelta lasten kanssa:
"Perheeseen kuuluu vauva, taapero, mies ja minä. Mies lähti aamulla töihin puoli kahdeksalta. Vauva herätti minut ja taaperon kahdeksan jälkeen. Laitoin lapsille aamupalaa. Vaihdoin vaipat. Itse en kerennyt juuri aamupalaa syömään. Vauva halusi sitten jo unille takaisin. Nukutin vauvan, esikoinen leikki. Aloin tehdä keittiössä ruokaa. Vauva heräsi kesken ruoanlaiton. Laskin esikoisen ikkunan alle leikkimään aidatulle alueelle ja laitoin vauvan rattaisiin katsomaan esikoista. Sain tehtyä ruoan loppuun ja laitettua uuniin. Menin ulos leikkimään lasten kanssa. Leikittiin reilu tunti. Kello oli jo puoli yksi, kun tultiin sisälle. Saatiin lämmintä ruokaa. Maistuu hyvältä, totesi esikoinen. Vauvakin sai uunista suoraan pehmeitä kasviksia, maustamattomia. Ruoan jälkeen vaipanvaihdot ja pottatoimet. Sitten rauhoituttiim sängyn päälle. Vauvaa nukutti, mutta esikoinen riehui. Yritin imettää vauvaa ja rauhoitella esikoista. Lopulta esikoinen alkoi katsella tabletilta piirettyjä, jotta sain vauvan syötettyä ja nukutettua. Lopulta otin tabletin esikoiselta pois. Huutoraivoa, mutta sitten se kömpi kainalooni. Kahdenkymmenen minuutin mankumisen ja inimisen jälkeen esikoinen nukahti. Minä myös. Nukuttiin reilu tunti. Otettiin välipalaa. Aloin pestä pyykkiä. Lähdettiin ulos. Loppuillan vauva halus viettää sylissä, esikoinen raivosi, kun ei saanut huomiota tarpeeksi. Vaihdeltiin kakkavaippoja, syötiin päiväruokaa ja iltapalaa, leikittiin, vietiin pyykkiä ulos kuivumaan, mutta ripustettiin myös sisälle. "
Voisiko joku vanhempi selittää, mikä tässä tarkalleen ottaen on kivaa ja mukavaa? Miksi kukaan haluaa elää tällä tavoin?
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mikä logiikka saa ihmiset hankkimaan monta lasta peräjälkeen. Onhan tuo aivan järjetöntä. Joskus näkee vielä monilapsisia kävelyllä, on rattaissa vauva ja taapero ja sitten vielä vieressä kävelee yksi tai kaksi. Miten sellaista arkea voi kestää, ja miten siitä selviää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Tolle et lege!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä logiikka saa ihmiset hankkimaan monta lasta peräjälkeen. Onhan tuo aivan järjetöntä. Joskus näkee vielä monilapsisia kävelyllä, on rattaissa vauva ja taapero ja sitten vielä vieressä kävelee yksi tai kaksi. Miten sellaista arkea voi kestää, ja miten siitä selviää?
Sisarukset on lapsille tärkeitä. Jos on varaa, niin mikäs siinä on elellä isossa perheessä. Ei ehkä ihan introvertille sovi =) Nuorimmaiset oppii isosisaruksilta, ja muutenki kuopukset sulahtaa helposti joukon jatkoksi. Rytmit ja muut tulee automaattisesti ja kaikki sujuu vanhasta tottumuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten tuota "äkkiä se viisi vuotta menee" tarjoillaan aina ikäänkuin hyvänä puolena. Minusta kun ajatus siitä, että elämästä menisi viisi (tai kymmenenkin) vuotta ihan hujauksessa, on vain kammottava! Kuolema on viisi vuotta lähempänä ennen kuin huomaatkaan, jee?! Sehän vain tekee tilanteesta vielä kauheamman!
No kyllähän kaikkien elämä menee ihan hujauksessa, elämä on lyhyt. Se yleensä tarkoittaa lapsiin liittyen sitä, että lapset kasvaa koko ajan, vauva on vauva vain vuoden ajan, ja kun ajattelet elämääsi, niin kyllä se vuosi on ihan helvetin lyhyt aika. Jos mietit omaa elämääsi vaikka sitä minkälainen oli se vuosi kun olit neljännellä luokalla koulussa, menikö aika silloin nopeasti? Muistatko sen kuinka hyvin päivästä päivään?
Lapsettomalla menee usein elämä ohi vielä nopeammin kun ajan kulua ei näe kasvavissa lapsissaan, lapsettomat tätini ja hänen miehensä sanovat että se oli kauhea tunne kun täytti 50v kun ei yhtäkkiä tajunnut mihin 30 vuotta elämästä oli hujahtanut. Setäni väitti että oli nähnyt minun tyttäreni ihan pienenä vaikka ei ollut, vaan hän oli nähnyt minut yli 20 vuotta aikaisemmin, sekoitti meidät kun oltiin aika samannäköisiä, ja ne 20 vuotta oli sulautunut niin yhteen kun heidän elämänsä on ollut aina sitä samaa, töitä, kotona, mökillä, harrastuksissa-rataa.
Olen kyllä täysin eri mieltä. Elämässäni ei ole aikuisuuden (eli kun olen itse saanut päättää mitä teen) yhtä ainoaa 5v ajanjaksoa joka olisi mennyt hujauksessa. Viimeisen vuodenkin aikana on tapahtunut aivan kamalasti! Lapselliset sen sijaan aina hokevat kuinka aika menee nopeasti, ja nyt jo lapsi menee kouluun (ja minä ihmettelen että nytkö vasta, sehän on ollut heillä ikuisuuden!).
Aika kuluu nopeasti, kun on kivaa.
Taas täysin eri mieltä. Esim viikon ulkomaan matka täynnä ohjelmaa tuntuu jälkikäteen paljon pidemmältä, kuin viikko flunssassa sängyn pohjalla. Kyse on siitä, kuinka erilaisia muistijälkiä hankkii. Jos päivät toistavat samoja rutiineja vuodesta toiseen,ei niitä jälkikäteen erota toisistaan,vaan vuosi tuntuu olleen "sama yksi päivä". Jos tekee uusia asioita ja hankkii paljon kokemuksia, on vuoden ajalta paljon erilaisia asioita muistettavana eikä vain sitä yhtä ainoaa "samaa päivää".
Mutta tämä selvästi on monille lapsellisille vaikea ymmärtää,kun he luulevat lapsettomankin elävän samanlaisessa itseään toistavassa limbossa kuin he itse elävät. Ajatus siitä, että joka päivä voisi tehdä eri asioita on aivan absurdi...
Mulla on ilo ja onni olla paska äiti joka ei vaan ole oppinut tekemään mitään rutiineja yhteenkään päivään. Niitä alkaa jo kaipaamaan, mutta ei voi mitään. Kun ei osaa, niin ei osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Miksi ihmeessä viettäisin äitienpäivää? En halua äidiksi :) Elämässäni on upea työpaikka, joka tuntuu harrastukselta, mies, matkustelu, ihana koti ja mökki, liuta harrastuksia (jotka ovat sinun mielestäsi ajanhukkaa) ja ihmissuhteet. Tadaa, ihmissuhteisiin kuuluvat sekä ystäväni että sisarukseni ja sukulaiseni :) Aika surullista, jos sinä et ole läheinen sisarustesi, sisarustesi lasten tai sukulaistesi kanssa. Mä olen sitten kai onnekas kun mulla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä :) Sun varmaan piti hankkia lapset siksi että sulla ei oo ollut muita ihmissuhteita.
Mä nyt yritän saada selville, että mikä on sun mielestä sitä oikeaa elämän sisältöä? Sano nyt vaan suoraan että ne on ne omat lapset. Mulle elämän sisältö ja se mistä nautin ja millä haluan elämäni "täyttää" on nimenomaan ihmissuhteet, harrastukset, mielekäs työ, matkustelu, koti ja mökki sekä elämästä nauttiminen ja hyvä ruoka. Lapsia en edelleenkään halua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Eli sinä elät lastesi kautta? Sinä koet saavuttaneesi jotain kun sinun lapsesi muutuu, kehittyy ja menee eteenpäin? Ethän sinä muutu miksikään. Sinun lapsesi muuttuu. Ja entä sitten jos lapsesi päättää jäädä lapsettomaksi, niin aloitatko jankkaamisen ja syyllistämisen siitä kuinka lapsia pitää hankkia, koska sinä haluat elää lastenlastesi kautta ja kokea kuinka he muuttuvat, kehittyvät ja menevät eteenpäin?
PS. minä ainakin muutun, kehityn ja menen eteenpäin koko ajan.
PPS. jos joku toinen lapseton ei muutu, kehity tai mene eteenpäin, niin mitä se haittaa? Miksi elämässä pitäisi muuttua, kehittyä ja mennä eteenpäin? Miten se on sinulta pois, että joku toinen ei muutu, kehity ja mene eteenpäin? :D
En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on lllut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida.
Itselläni elämä on mullistunut täysin lasten myötä. Ne lapsettomat työkaverini käy yhä edelleen samassa sulkapallossa, jauhavat samaa rutinaa työpaikasta. Kukaan ei ole edes muuttanut.
Vanhenneilla lapsettomilla siskoillani on yksi ainoa puheenaihe ja se on oma terveys.
Niin? Minä taas olen muuttanut ulkomaille, en käy "samassa sulkapallossa", vaan teen juuri sitä mitä haluan ja elämäni on erittäin antoisaa. Ilman lapsia. En silti halveksu lapsia tehneitä enkä väitä, että heidän elämänsä on merkityksetöntä vain siksi, että he vaihtavat kakkavaippoja, mikä ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta.
Tuossa oli muuten iso elämänviisaus;
"En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on ollut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida."
Sulla on muuten vain hetki aikaa kunnes joudut odottelemaan, että ne sun omat kakkavaipat vaihdetaan. Ja onneksi sun kannalta sun vanhempiasi on kiinnostanut sun kakkavaipat. Tuolla lyhyellä janalla pisteestä A pisteeseen B ei kannattaisi olla noin ylimielinen.
"kakkavaipat ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta".. no pokkaa sulla on ainakin :D mutta harvinaisen typerästi ja ymmärtämättömästi sanottu sun elämän alku ja loppu huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Mammojen mielestä tuo elämä onkin nyt onni ja autuus, normaalisti itketään kun mies ei tee kotitöitä eikä itse pääse mihinkään koskaan? ;)
Eli kaikki palstamammojen omat valitukset raskaasta elämästä ja kamalista kotitöistä voidaan jatkossa kuitata tällä ketjulla ja tuota elämää ihannoivilla mammoilla.
Ihan jokaisella on elämässä huonoja päiviä vaikka muuten elämä olisi yhtä juhlaa ja glamouria. Sinkulla ei ole valittamista kotitöistä, laiskan puolison omaava ihminen voi narista niistä oli lapsia tai ei. Vaikka pikkulapsivaihe on rankkaa, on se myös antoisaa. Valitat sinäkin, jos hauskan bileillan jälkeen väsyttää ja pää on kipeä. Jatkuvaan auringonpaisteeseenkin turtuu, mutta kylmän kevään jälkeen aurinkoiset ja lämpimät päivät tuntuvat kullanarvoisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Miksi ihmeessä viettäisin äitienpäivää? En halua äidiksi :) Elämässäni on upea työpaikka, joka tuntuu harrastukselta, mies, matkustelu, ihana koti ja mökki, liuta harrastuksia (jotka ovat sinun mielestäsi ajanhukkaa) ja ihmissuhteet. Tadaa, ihmissuhteisiin kuuluvat sekä ystäväni että sisarukseni ja sukulaiseni :) Aika surullista, jos sinä et ole läheinen sisarustesi, sisarustesi lasten tai sukulaistesi kanssa. Mä olen sitten kai onnekas kun mulla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä :) Sun varmaan piti hankkia lapset siksi että sulla ei oo ollut muita ihmissuhteita.
Mä nyt yritän saada selville, että mikä on sun mielestä sitä oikeaa elämän sisältöä? Sano nyt vaan suoraan että ne on ne omat lapset. Mulle elämän sisältö ja se mistä nautin ja millä haluan elämäni "täyttää" on nimenomaan ihmissuhteet, harrastukset, mielekäs työ, matkustelu, koti ja mökki sekä elämästä nauttiminen ja hyvä ruoka. Lapsia en edelleenkään halua :)
Tuosta viestistä paistaa kirkkaasti se, ketä varten olet tämänkin ketjun aloittanut eli itseäsi. Vakuuttelusi on melkein surullista. Ei minua kiinnosta kakkaakaan, onko sulla lapsia, kesämökki tai upea työpaikka... Tuskin ketään muutakaan täällä. :P En siis ole tuo, jolle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Miksi ihmeessä viettäisin äitienpäivää? En halua äidiksi :) Elämässäni on upea työpaikka, joka tuntuu harrastukselta, mies, matkustelu, ihana koti ja mökki, liuta harrastuksia (jotka ovat sinun mielestäsi ajanhukkaa) ja ihmissuhteet. Tadaa, ihmissuhteisiin kuuluvat sekä ystäväni että sisarukseni ja sukulaiseni :) Aika surullista, jos sinä et ole läheinen sisarustesi, sisarustesi lasten tai sukulaistesi kanssa. Mä olen sitten kai onnekas kun mulla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä :) Sun varmaan piti hankkia lapset siksi että sulla ei oo ollut muita ihmissuhteita.
Mä nyt yritän saada selville, että mikä on sun mielestä sitä oikeaa elämän sisältöä? Sano nyt vaan suoraan että ne on ne omat lapset. Mulle elämän sisältö ja se mistä nautin ja millä haluan elämäni "täyttää" on nimenomaan ihmissuhteet, harrastukset, mielekäs työ, matkustelu, koti ja mökki sekä elämästä nauttiminen ja hyvä ruoka. Lapsia en edelleenkään halua :)
Sulle riittää tuo elämä, kun taas jollekkin toiselle jää tyhjiö, jonka perheen perustaminen voi täyttää. Nykyään on niin paljon ihmisiä, että on ihan luonnollista joidenkin yksilöiden skippaavan jälkeläisten tekemisen ja tyytyvän lapsettomaan elämään. Se on ihan okei. Kumpikin tapa. Geeneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Miksi ihmeessä viettäisin äitienpäivää? En halua äidiksi :) Elämässäni on upea työpaikka, joka tuntuu harrastukselta, mies, matkustelu, ihana koti ja mökki, liuta harrastuksia (jotka ovat sinun mielestäsi ajanhukkaa) ja ihmissuhteet. Tadaa, ihmissuhteisiin kuuluvat sekä ystäväni että sisarukseni ja sukulaiseni :) Aika surullista, jos sinä et ole läheinen sisarustesi, sisarustesi lasten tai sukulaistesi kanssa. Mä olen sitten kai onnekas kun mulla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä :) Sun varmaan piti hankkia lapset siksi että sulla ei oo ollut muita ihmissuhteita.
Mä nyt yritän saada selville, että mikä on sun mielestä sitä oikeaa elämän sisältöä? Sano nyt vaan suoraan että ne on ne omat lapset. Mulle elämän sisältö ja se mistä nautin ja millä haluan elämäni "täyttää" on nimenomaan ihmissuhteet, harrastukset, mielekäs työ, matkustelu, koti ja mökki sekä elämästä nauttiminen ja hyvä ruoka. Lapsia en edelleenkään halua :)
Mä alapeukutin vaan sun hymiöiden vuoksi. Ne muuttaa sun kaiken kirjoittaman vittuiluksi ja epätodeksi. Et ole uskottava vaan henkilö joka haluaa olla aina oikeassa, semmonen neiti Näpsä. Jos sulle ei ole sitä sanottu aiemmin niin nyt on tilaisuus havahtua irti hymiöistä.
Ajatteles kun menet sinne teidän mökille niin kaikki, sun vanhemmat ja sisarukset, sukulaiset, vahtikoira ja oravat, peipposet ja leppäkertut ajattelee et
Kirsi (v#ttu) tulee miehensä kanssa :)
(älä kysy multa onko mulla lapsia ja kerronko mä niille tai kummilapsille kaikki mitä ajattelen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Miksi ihmeessä viettäisin äitienpäivää? En halua äidiksi :) Elämässäni on upea työpaikka, joka tuntuu harrastukselta, mies, matkustelu, ihana koti ja mökki, liuta harrastuksia (jotka ovat sinun mielestäsi ajanhukkaa) ja ihmissuhteet. Tadaa, ihmissuhteisiin kuuluvat sekä ystäväni että sisarukseni ja sukulaiseni :) Aika surullista, jos sinä et ole läheinen sisarustesi, sisarustesi lasten tai sukulaistesi kanssa. Mä olen sitten kai onnekas kun mulla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä :) Sun varmaan piti hankkia lapset siksi että sulla ei oo ollut muita ihmissuhteita.
Mä nyt yritän saada selville, että mikä on sun mielestä sitä oikeaa elämän sisältöä? Sano nyt vaan suoraan että ne on ne omat lapset. Mulle elämän sisältö ja se mistä nautin ja millä haluan elämäni "täyttää" on nimenomaan ihmissuhteet, harrastukset, mielekäs työ, matkustelu, koti ja mökki sekä elämästä nauttiminen ja hyvä ruoka. Lapsia en edelleenkään halua :)
Tuosta viestistä paistaa kirkkaasti se, ketä varten olet tämänkin ketjun aloittanut eli itseäsi. Vakuuttelusi on melkein surullista. Ei minua kiinnosta kakkaakaan, onko sulla lapsia, kesämökki tai upea työpaikka... Tuskin ketään muutakaan täällä. :P En siis ole tuo, jolle vastasit.
En mä oo tätä ketjua aloittanut :D oon eri vastaaja kuin tuo aiempi; mun eka kommentti oli vasta toi skype-kommentti. Olisi pitänyt mainita että oon eri :) Mutta kyllä mua silti kiinnostaisi että miksi täällä väitetään että lapsettomalla ei ole sisältöä elämässä? Mitä on se oikea sisältö? Ne lapset? Eikö jokaisen oma elämä olekaan sitä oikeaa sisällöltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä logiikka saa ihmiset hankkimaan monta lasta peräjälkeen. Onhan tuo aivan järjetöntä. Joskus näkee vielä monilapsisia kävelyllä, on rattaissa vauva ja taapero ja sitten vielä vieressä kävelee yksi tai kaksi. Miten sellaista arkea voi kestää, ja miten siitä selviää?
Moi, näit meidän naapurin joka nappasi omasta halusta meidän kävelevät lapset mukaan omien lapsiensa seuraksi. Laitetaan ens kerralla laput kaulaan ja sukuselvitys lapsille mukaan niin ei tarvi sitä logiikkaa pohtia naapurimme kohdalla. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että mä kerkiän syömään ja juomaan ja pesulle ja laittaan ruoan ja siivoileen vaikka neljä lasta muutaman vuoden eroilla. Ehkä meillä just siks on neljä lasta.
Kyllä se on omasta asenteesta, reippaudesta ja taidoista kiinni, ikävä kyllä.
Turhapa niiden jotka väsyy jo yhden kanssa eikä kerkiä mitään, on oikeastaan tulla ihmettelemään ja jeesustelemaan.. Kaikista ei vaan ole tähän.
Kaikki ei halua neljää lasta.😂 Olen itse nelilapsisesta perheestä ja siksi minulla on kaksi lasta.
Ja en edes ihan tajunnut missä tässä puhutaan lapsiin väsymisestä...[/quikinä
Ihanan alentuva asenne..
Kyse onkin vähän siitä että monilapsisten perheiden vanhemmat välillä vähän väsyy tuohon jeesusteluun ja asenteeseen.
Sun ei tarvi haluta neljää lasta mutta jotkut haluaa ja jaksaa ja kerkiää kummasti eikä sun kaltaisten tarvi aina olla sitä arvostelemassa sen perusteella ettet itse jaksa etkä kerkiä edes kahden kanssa.
Sitten tehdään johtopäätökset sen oman elämän perusteella.
Eihän tietenkään nelilapsisissa perheissä ole parisuhdeaikaa eikä kunnon ruokaa eikä siistiä eikä aikaa lapsille, äiti ei ole käynyt sitten 4jään viikkoon suihkussa kun yhden kanssa ei kerkee viikkoon ja äidit ei syö eikä juo eikä nuku ikinä kun joku osaamaton ja taitamaton ei pysty yhden kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Miksi ihmeessä viettäisin äitienpäivää? En halua äidiksi :) Elämässäni on upea työpaikka, joka tuntuu harrastukselta, mies, matkustelu, ihana koti ja mökki, liuta harrastuksia (jotka ovat sinun mielestäsi ajanhukkaa) ja ihmissuhteet. Tadaa, ihmissuhteisiin kuuluvat sekä ystäväni että sisarukseni ja sukulaiseni :) Aika surullista, jos sinä et ole läheinen sisarustesi, sisarustesi lasten tai sukulaistesi kanssa. Mä olen sitten kai onnekas kun mulla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä :) Sun varmaan piti hankkia lapset siksi että sulla ei oo ollut muita ihmissuhteita.
Mä nyt yritän saada selville, että mikä on sun mielestä sitä oikeaa elämän sisältöä? Sano nyt vaan suoraan että ne on ne omat lapset. Mulle elämän sisältö ja se mistä nautin ja millä haluan elämäni "täyttää" on nimenomaan ihmissuhteet, harrastukset, mielekäs työ, matkustelu, koti ja mökki sekä elämästä nauttiminen ja hyvä ruoka. Lapsia en edelleenkään halua :)
Mä alapeukutin vaan sun hymiöiden vuoksi. Ne muuttaa sun kaiken kirjoittaman vittuiluksi ja epätodeksi. Et ole uskottava vaan henkilö joka haluaa olla aina oikeassa, semmonen neiti Näpsä. Jos sulle ei ole sitä sanottu aiemmin niin nyt on tilaisuus havahtua irti hymiöistä.
Ajatteles kun menet sinne teidän mökille niin kaikki, sun vanhemmat ja sisarukset, sukulaiset, vahtikoira ja oravat, peipposet ja leppäkertut ajattelee et
Kirsi (v#ttu) tulee miehensä kanssa :)
(älä kysy multa onko mulla lapsia ja kerronko mä niille tai kummilapsille kaikki mitä ajattelen)
Miksi mun vanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ois mun mökillä ennen kuin mä tuun? Ei niillä oo avaimia mun mökille... Eikä kukaan pakota niitä tulemaan mun mökille :D Jos he eivät tykkäisi musta ja miehestäni, niin varmaan ei oltaisi missään tekemisissä :D
Sori hymiöistä, yritän karsia niitä! Mutta sulla ei varmaan kaikki ole ihan hyvin omassa elämässäsi, koska viestistäsi paistaa katkeruus. Ehkä sulla ei ole läheisiä ihmissuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Eli sinä elät lastesi kautta? Sinä koet saavuttaneesi jotain kun sinun lapsesi muutuu, kehittyy ja menee eteenpäin? Ethän sinä muutu miksikään. Sinun lapsesi muuttuu. Ja entä sitten jos lapsesi päättää jäädä lapsettomaksi, niin aloitatko jankkaamisen ja syyllistämisen siitä kuinka lapsia pitää hankkia, koska sinä haluat elää lastenlastesi kautta ja kokea kuinka he muuttuvat, kehittyvät ja menevät eteenpäin?
PS. minä ainakin muutun, kehityn ja menen eteenpäin koko ajan.
PPS. jos joku toinen lapseton ei muutu, kehity tai mene eteenpäin, niin mitä se haittaa? Miksi elämässä pitäisi muuttua, kehittyä ja mennä eteenpäin? Miten se on sinulta pois, että joku toinen ei muutu, kehity ja mene eteenpäin? :D
En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on lllut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida.
Itselläni elämä on mullistunut täysin lasten myötä. Ne lapsettomat työkaverini käy yhä edelleen samassa sulkapallossa, jauhavat samaa rutinaa työpaikasta. Kukaan ei ole edes muuttanut.
Vanhenneilla lapsettomilla siskoillani on yksi ainoa puheenaihe ja se on oma terveys.
Niin? Minä taas olen muuttanut ulkomaille, en käy "samassa sulkapallossa", vaan teen juuri sitä mitä haluan ja elämäni on erittäin antoisaa. Ilman lapsia. En silti halveksu lapsia tehneitä enkä väitä, että heidän elämänsä on merkityksetöntä vain siksi, että he vaihtavat kakkavaippoja, mikä ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta.
Tuossa oli muuten iso elämänviisaus;
"En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on ollut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida."Sulla on muuten vain hetki aikaa kunnes joudut odottelemaan, että ne sun omat kakkavaipat vaihdetaan. Ja onneksi sun kannalta sun vanhempiasi on kiinnostanut sun kakkavaipat. Tuolla lyhyellä janalla pisteestä A pisteeseen B ei kannattaisi olla noin ylimielinen.
"kakkavaipat ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta".. no pokkaa sulla on ainakin :D mutta harvinaisen typerästi ja ymmärtämättömästi sanottu sun elämän alku ja loppu huomioiden.
Vai nyt kutsut omia kirjoittelujasi jo elämän viisauksiksi...
Ja taas meni pointti ohi. Mainitsin kakkavaipat tuohon halveksuvaan sävyyn, koska niin sinä puhut minun elämästäni. Vaippojen vaihtaminen niin vauvoille kuin vanhuksillekin on tärkeää työtä. Ja niin on moni muukin asia elämässä. Mutta sinä puhut lapsettoman elämästä halveksuen "Netflixin" katsomisena, ja otat herneen nenään kun minä kutsun omaa elämääsi "kakkavaipan vaihtamiseksi".
Ymmärrätkö ollenkaan kuinka ristiriitaista ja typerää se on?
En jaksa lukea ketjua, mutta ei tuosta selviä onko päivä kamala vai ihana. Omat lapset on yleensä parasta elämässä niille jotka niitä haluaa, mutta arki yksin lasten kanssa saattaa silti joskus olla väsyttävää ja tympiä. Päivä voi olla aivan ihanaa yhdessäoloa suloisten pienten lasten kanssa, tai sitten väsynyttä ja "voi kun saisin olla hetken rauhassa"-ajatusten täyttämää. Tai todennäköisesti jotain siltä väliltä.
Itse rakastin tuota aikaa ja nyt kaipaan sitä, vaikka oli päiviä joina tympi ja ahdisti. Lähtisin siihen uudestaankin jos tilaisuus tulisi! En suosittele vanhemmuutta tai ammattia lastenhoitajana, jos kaikki tuossa kuvauksessa inhottaa.
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.
Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos tuo kuvaus ei ollut AP:n mielestä kivaa, mielekästä ja antoisaa elämää niin miksi se ei voisi olla jonkun muun mielestä?
On myös turha verrata eri elämäntilanteissa elävien ihmisten mukavia/ikäviä päiviä. Ihan sama kuin elämänsä aktiivisinta aikaa viettävä opiskelija miettisi et miten jonkun vanhuksen kuvaus omasta päivästä voi olla antoisa, mutta toinen vanhus voi ymmärtää miten ihana on ollut päivä jolloin olet päässyt ulos istuskelemaan