Vanhemmat! Selittäkää, mikä tekee tällaisesta lapsiperhearjesta mukavaa

Vierailija kirjoitti:

On se kumma että mä kerkiän syömään ja juomaan ja pesulle ja laittaan ruoan ja siivoileen vaikka neljä lasta muutaman vuoden eroilla. Ehkä meillä just siks on neljä lasta.

Kyllä se on omasta asenteesta, reippaudesta ja taidoista kiinni, ikävä kyllä.

Turhapa niiden jotka väsyy jo yhden kanssa eikä kerkiä mitään, on oikeastaan tulla ihmettelemään ja jeesustelemaan.. Kaikista ei vaan ole tähän.

Kaikki ei halua neljää lasta.😂 Olen itse nelilapsisesta perheestä ja siksi minulla on kaksi lasta.

Ja en edes ihan tajunnut missä tässä puhutaan lapsiin väsymisestä...

Minulle pikkulapsiajan onni ei tullut arjen rutiineista, joita AP:n tekstissä kuvattiin, vaan niistä lapsista itsestään. Rakkaus lapseen on niin kokonaisvaltaista, että sitä on vaikea kuvailla. Hankalakin päivä rakkaan seurassa on antoisampaa kuin "helppo" päivä yksin. Pieniltä ja isommiltakin lapsilta saa myös sellaista vilpitöntä vastarakkautta, johon harva aikuinen kykenee. Nyt kun lapset on koululaisia, niistä on paljon muutakin iloa kuin pelkkä äidinrakkauden tunne, niiden kanssa voi tehdä vaikka mitä, ihan samoja juttuja kuin aikuistenkin kanssa (poislukien K-18 jutut, joita en tekisi muutenkaan kun ei kiinnosta).

Itselläni on suunnilleen samanikäiset lapset, joten tutulta kuulosti...Varmaan se koko päivän ihanin hetki oli tuossakin se, kun lapset nukahtivat keskellä päivää tunniksi äidin viereen. Toisaalta sellaisen hetken voimalla jaksaa taas pitkään, enkä kadehti hetkeäkään työssä käyviä vanhempia, jotka EIVÄT voi nukahtaa taaperonsa viereen keskellä päivää.

Toisaalta myös koiranomistajilta voisi kysyä, mitä he näkevät niissä yhteisissä kusetus lenkeissään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten tuota "äkkiä se viisi vuotta menee" tarjoillaan aina ikäänkuin hyvänä puolena. Minusta kun ajatus siitä, että elämästä menisi viisi (tai kymmenenkin) vuotta ihan hujauksessa, on vain kammottava! Kuolema on viisi vuotta lähempänä ennen kuin huomaatkaan, jee?! Sehän vain tekee tilanteesta vielä kauheamman!

No kyllähän kaikkien elämä menee ihan hujauksessa, elämä on lyhyt. Se yleensä tarkoittaa lapsiin liittyen sitä, että lapset kasvaa koko ajan, vauva on vauva vain vuoden ajan, ja kun ajattelet elämääsi, niin kyllä se vuosi on ihan helvetin lyhyt aika. Jos mietit omaa elämääsi vaikka sitä minkälainen oli se vuosi kun olit neljännellä luokalla koulussa, menikö aika silloin nopeasti? Muistatko sen kuinka hyvin päivästä päivään? 

Lapsettomalla menee usein elämä ohi vielä nopeammin kun ajan kulua ei näe kasvavissa lapsissaan, lapsettomat tätini ja hänen miehensä sanovat että se oli kauhea tunne kun täytti 50v kun ei yhtäkkiä tajunnut mihin 30 vuotta elämästä oli hujahtanut. Setäni väitti että oli nähnyt minun tyttäreni ihan pienenä vaikka ei ollut, vaan hän oli nähnyt minut yli 20 vuotta aikaisemmin, sekoitti meidät kun oltiin aika samannäköisiä, ja ne 20 vuotta oli sulautunut niin yhteen kun heidän elämänsä on ollut aina sitä samaa, töitä, kotona, mökillä, harrastuksissa-rataa.

Olen kyllä täysin eri mieltä. Elämässäni ei ole aikuisuuden (eli kun olen itse saanut päättää mitä teen) yhtä ainoaa 5v ajanjaksoa joka olisi mennyt hujauksessa. Viimeisen vuodenkin aikana on tapahtunut aivan kamalasti! Lapselliset sen sijaan aina hokevat kuinka aika menee nopeasti, ja nyt jo lapsi menee kouluun (ja minä ihmettelen että nytkö vasta, sehän on ollut heillä ikuisuuden!).

Aika kuluu nopeasti, kun on kivaa.

Taas täysin eri mieltä. Esim viikon ulkomaan matka täynnä ohjelmaa tuntuu jälkikäteen paljon pidemmältä, kuin viikko flunssassa sängyn pohjalla. Kyse on siitä, kuinka erilaisia muistijälkiä hankkii. Jos päivät toistavat samoja rutiineja vuodesta toiseen,ei niitä jälkikäteen erota toisistaan,vaan vuosi tuntuu olleen "sama yksi päivä". Jos tekee uusia asioita ja hankkii paljon kokemuksia, on vuoden ajalta paljon erilaisia asioita muistettavana eikä vain sitä yhtä ainoaa "samaa päivää".

Mutta tämä selvästi on monille lapsellisille vaikea ymmärtää,kun he luulevat lapsettomankin elävän samanlaisessa itseään toistavassa limbossa kuin he itse elävät. Ajatus siitä, että joka päivä voisi tehdä eri asioita on aivan absurdi...

En jaksa keskittyä lukemiseen kuin lomalla, katson leffoja kunhan ei tarvitse ajatella. Ei jaksa musiikkia, korvat kaipaa lepoa. Ei viitsi ravata kissanristiäisissä, töissä näkee niin paljon ihmisiä. Aivan liikaa ihmisiä. Muut kulttuurit muilta kuultuna? Mieluummin koen itse. Suomessa on hyvä asua, kierrän maapallon ja tadaa löydän rauhan kotona. Kieliä on opiskeltu riittävästi, työ on opettanut. Nej tack räcker ny. Ura on tehty ja tekikö se minut onnelliseksi, no ei. Onni löytyy ihan muualta. Leivonnaiset lässähtää, turhaa puljausta jauhojen kanssa. Maalaan arkisin silmäluomet työkuntoon. Käsityöt on saatanasta. Vaeltaminen on tottumattomien ihmisten hommaa, vaeltamisessa määränpää on hukassa. lauantaiaamuna ei tarvitse tehdä mitään, luojan kiitos. Drinkit on hyvän juoman tuhlausta, punaviini, single malt ja samppanja. Kunhan nyt päivän lehden saisi luettua, usein jääkin lukematta. Miksiköhän edes tilaan lehtiä, luen kaiken kännykällä kuitenkin. Katselen elokuvia mutta mitään hyvää en ole hetkeen nähnyt. Mikähän oli hyvä leffa, joku murha kuitenkin. Silta, Blade Runner, siitähän on jo aikaa. Tapasin jo ihanan miehen, ilonaihe joka päivä, jo parikymmentä vuotta, yksi mies riittää. En enää ikinä halua treffailla. herkkuja maailman keittiöistä kalpenee suomalaiselle riistaruualle. Kokkaan itse mutta usein olen niin väsynyt töistä, että otan kotiin noutoruokaa. Viikonloppumatkat Euroopassa olisi yhtä helvettiä, se aika lentokentällä verrattuna kohteeseen, kaupungit on niin nähty ja ne ovat vain kaupunkeja. vapaaehtoistyö seurakunnassa, hallelujaa ja ranteet auki. Sisustaminen ja naistenlehdet so last season. kahvilassa voi tavata kaverin mutta muuten ne ovat vähän pakkopulla, ei nappaa. Peli-illat kavereiden kanssa? Jos joku suostuu olemaan maalitaulu. Tutustun kavereihin aina vain syvemmin jos lähdetään yhdessä uppopalloaltaaseen, ollaan tunnettu niin kauan että syvemmälle pääsee vain peräsuolen kautta ja se homma ei kiinnosta. Nukun pitkään pitkään pitkään ja mies tekee brunssin mutta itse saan muistaa samppanjan jos muistan. Olen niin väsynyt viikon jälkeen. Mikä on lasten läksykerho? Oli mikä vaan niin ei kiinnosta. Opetan selkosuomea kassajonossa etuilijoille, lähinnä perkele ja lyhyt oppimäärä. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen, tai yritin aikani, nyt saa kelvata semmosenaan tai antaa olla.

Tämmöstä se sitten on sinullakin lapsettomana vuosien päästä :D

Mahdollista on myös, ettei tuossa ole mitään mukavaa ja muut koettivat vain piristää kirjoittajaa.

Mammojen mielestä tuo elämä onkin nyt onni ja autuus, normaalisti itketään kun mies ei tee kotitöitä eikä itse pääse mihinkään koskaan?    ;) 

Eli kaikki palstamammojen omat valitukset raskaasta elämästä ja kamalista kotitöistä voidaan jatkossa kuitata tällä ketjulla ja tuota elämää ihannoivilla mammoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Eli sinä elät lastesi kautta? Sinä koet saavuttaneesi jotain kun sinun lapsesi muutuu, kehittyy ja menee eteenpäin? Ethän sinä muutu miksikään. Sinun lapsesi muuttuu. Ja entä sitten jos lapsesi päättää jäädä lapsettomaksi, niin aloitatko jankkaamisen ja syyllistämisen siitä kuinka lapsia pitää hankkia, koska sinä haluat elää lastenlastesi kautta ja kokea kuinka he muuttuvat, kehittyvät ja menevät eteenpäin?

PS. minä ainakin muutun, kehityn ja menen eteenpäin koko ajan.

PPS. jos joku toinen lapseton ei muutu, kehity tai mene eteenpäin, niin mitä se haittaa? Miksi elämässä pitäisi muuttua, kehittyä ja mennä eteenpäin? Miten se on sinulta pois, että joku toinen ei muutu, kehity ja mene eteenpäin? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.

Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.

Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.

Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.

En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.

Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.

Mikäs putkiaivopäivä tänään on? Että kun saa lapsen elämässä ei ole muuta sisältöä kuin toisen ihmisen kasvattaminen? Huh, toivottavasti sun asenne ei paista liikaa ulospäin, voi jäädä monta kivaa ihmissuhdetta kokematta.

Huokaus. Minä nimenomaan en ole se putkiaivo - minun mielestäni elämässä on muutakin sisältöä kuin lapsen kasvattaminen. Oli niitä lapsia tai ei. Se jolle vastasin väittää että mainitsemani asiat eivät ole "sisältöä", vain lapsi merkitsee jotain erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.

Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.

Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.

Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.

En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.

Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.

No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.

Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.

Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.

Ahaa, sinusta siis muu toiminta kuin lapsen kasvattaminen on harrastelua ja siksi halveksut sitä. Että ihminen "harrastaa" siksi että elämä on tyhjää ja se pitää täyttää merkityksettömällä puuhastelulla, koska ei tajunnut lasta hankkia? Tämähän selittää paljon.

Enkä sanonut olevani uskovainen.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten tuota "äkkiä se viisi vuotta menee" tarjoillaan aina ikäänkuin hyvänä puolena. Minusta kun ajatus siitä, että elämästä menisi viisi (tai kymmenenkin) vuotta ihan hujauksessa, on vain kammottava! Kuolema on viisi vuotta lähempänä ennen kuin huomaatkaan, jee?! Sehän vain tekee tilanteesta vielä kauheamman!

Et sinä sen nuorempana pysy ilman lapsia. Vai luuletko, että lapseton pysyy jossain aikatyhjiössä sen viisi vuotta? Yhtälailla tuo viisi vuotta voi mennä jossain kurjassa työpaikassa. Se on vain hukkaan heitettyä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Eli sinä elät lastesi kautta? Sinä koet saavuttaneesi jotain kun sinun lapsesi muutuu, kehittyy ja menee eteenpäin? Ethän sinä muutu miksikään. Sinun lapsesi muuttuu. Ja entä sitten jos lapsesi päättää jäädä lapsettomaksi, niin aloitatko jankkaamisen ja syyllistämisen siitä kuinka lapsia pitää hankkia, koska sinä haluat elää lastenlastesi kautta ja kokea kuinka he muuttuvat, kehittyvät ja menevät eteenpäin?

PS. minä ainakin muutun, kehityn ja menen eteenpäin koko ajan.

PPS. jos joku toinen lapseton ei muutu, kehity tai mene eteenpäin, niin mitä se haittaa? Miksi elämässä pitäisi muuttua, kehittyä ja mennä eteenpäin? Miten se on sinulta pois, että joku toinen ei muutu, kehity ja mene eteenpäin? :D

En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.

Suurin osa lapsellisista on lllut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida.

Itselläni elämä on mullistunut täysin lasten myötä. Ne lapsettomat työkaverini käy yhä edelleen samassa sulkapallossa, jauhavat samaa rutinaa työpaikasta. Kukaan ei ole edes muuttanut.

Vanhenneilla lapsettomilla siskoillani on yksi ainoa puheenaihe ja se on oma terveys.

Vierailija kirjoitti:

Eli onko vastaus siinä, että lapsia hankkineet ovat tottuneet siihen, että normaalisti on vielä ikävämpää, ja siksi jo se, ettei kukaan oksenna tai ripuloi, tekee päivästä hyvän?

En nyt ole haastamassa riitaa, enkä epäile, etteivätkö kommentoijat ole ihan vilpittömästi sitä mieltä kuin sanovat. Mutta minun on vaikea kuvitella, mikä saa ihmisen ajattelemaan tuon luokiessaan: "Jes, tuopa kivaa. Tuollaista minä haluan." AP

No en usko, että silloin kun ei vielä ollut lapsia, olisin sanonut että "Tuollaista minä haluan". En ollut mielestäni ollenkaan äitityyppiä edes. Mutta sitten kun olin itse siinä tilanteessa, huomasin että tämä todella on juuri aivan parasta elämää. Ihan mahdotontahan sitä on selittää sellaiselle, joka ei ole itse kokenut, miten valtavan palkitsevaa lasten hoitaminen on. Jari Sinkkonen hiljattain jossain haastattelussa totesi, että miksi aina kysytään, kenellä on velvollisuus hoitaa lapset, kun pitäisi kysyä, kuka saa hoitaa lapset. Omasta mielestäni olen todella etuoikeutettu kun sain olla lasten kanssa muutaman vuoden kotona. Siitä on jo parikymmentä vuotta ja uraa olen ehtinyt tehdä ihan kyllästymiseen asti, mutta nuo vuodet lapsia hoitaessa kotona ovat olleet elämäni parasta aikaa. Silloin todella tunsi olevansa hyödyllinen. Ja olihan se myös aikamoinen organisointi- ja johtamistaidon koulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.

Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.

Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.

Kappas, teen samoja juttuja ja mulla on kaksi lasta ja vielä kissakin. Mikä tän ketjun pointti on? Keulia sillä kenellä on paras elämä? Saada rutistettua jostain vanhemmasta että katuu lapsiaan, saada joku lapsettomuuden valinnut katumaan päätöstään? Vai mikä on kivaa? Riippuu yksilöstä (veikkaan villisti). Joku sekoaa ilosta tehdessään laskuvarjohypyn, mä kuolisin kauhusta. Toisesta kesässä on kivaa auringonpaiste, toinen rakastaa kaatosadetta. Ihmiset on erilaisia, toisen tavoitteet ja unelmat on toiselle silkkaa paskaa. Miksi se että joku tykkää viettää aikaa vauvan ja taaperon kanssa aiheuttaa kauhean tarpeen todistella miten ihmeellistä lapsettomassa elämässä on, sitten on, se on sun elämää. Parastahan on jos kaikki on tyytyväisiä elämäänsä.

Viestini oli vastaus hänelle jonka mielestä lapseton elämä on turhaa paikallaan junnaamista, kun vain lapset voivat tuoda sisältöä elämään. Pointtina oli siis se että lapseton voi tehdä monenlaisia juttuja, ei tarvitse katsoa telkkaria (mitä en omista). Voi kehittyä. Voi muuttua. Voi jättää jotain merkityksellistä jälkeensä ilman sitä jälkeläistäkin.

Tietenkin jokainen elää kuten haluaa. Minä annan lapsellisten viettää päivät heidän kanssa leikkien, suokoot he siis minulle oman merkityksellisen elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.

Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.

Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.

Kappas, teen samoja juttuja ja mulla on kaksi lasta ja vielä kissakin. Mikä tän ketjun pointti on? Keulia sillä kenellä on paras elämä? Saada rutistettua jostain vanhemmasta että katuu lapsiaan, saada joku lapsettomuuden valinnut katumaan päätöstään? Vai mikä on kivaa? Riippuu yksilöstä (veikkaan villisti). Joku sekoaa ilosta tehdessään laskuvarjohypyn, mä kuolisin kauhusta. Toisesta kesässä on kivaa auringonpaiste, toinen rakastaa kaatosadetta. Ihmiset on erilaisia, toisen tavoitteet ja unelmat on toiselle silkkaa paskaa. Miksi se että joku tykkää viettää aikaa vauvan ja taaperon kanssa aiheuttaa kauhean tarpeen todistella miten ihmeellistä lapsettomassa elämässä on, sitten on, se on sun elämää. Parastahan on jos kaikki on tyytyväisiä elämäänsä.

Viestini oli vastaus hänelle jonka mielestä lapseton elämä on turhaa paikallaan junnaamista, kun vain lapset voivat tuoda sisältöä elämään. Pointtina oli siis se että lapseton voi tehdä monenlaisia juttuja, ei tarvitse katsoa telkkaria (mitä en omista). Voi kehittyä. Voi muuttua. Voi jättää jotain merkityksellistä jälkeensä ilman sitä jälkeläistäkin.

Tietenkin jokainen elää kuten haluaa. Minä annan lapsellisten viettää päivät heidän kanssa leikkien, suokoot he siis minulle oman merkityksellisen elämäni.

Täällä ne lapsettomien tekemiset on listattu ja ne on juuri sellaiisa junnaavia eläkeläisharraatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.

Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.

Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.

Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.

En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.

Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.

No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.

Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.

Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.

No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Eli sinä elät lastesi kautta? Sinä koet saavuttaneesi jotain kun sinun lapsesi muutuu, kehittyy ja menee eteenpäin? Ethän sinä muutu miksikään. Sinun lapsesi muuttuu. Ja entä sitten jos lapsesi päättää jäädä lapsettomaksi, niin aloitatko jankkaamisen ja syyllistämisen siitä kuinka lapsia pitää hankkia, koska sinä haluat elää lastenlastesi kautta ja kokea kuinka he muuttuvat, kehittyvät ja menevät eteenpäin?

PS. minä ainakin muutun, kehityn ja menen eteenpäin koko ajan.

PPS. jos joku toinen lapseton ei muutu, kehity tai mene eteenpäin, niin mitä se haittaa? Miksi elämässä pitäisi muuttua, kehittyä ja mennä eteenpäin? Miten se on sinulta pois, että joku toinen ei muutu, kehity ja mene eteenpäin? :D

En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.

Suurin osa lapsellisista on lllut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida.

Itselläni elämä on mullistunut täysin lasten myötä. Ne lapsettomat työkaverini käy yhä edelleen samassa sulkapallossa, jauhavat samaa rutinaa työpaikasta. Kukaan ei ole edes muuttanut.

Vanhenneilla lapsettomilla siskoillani on yksi ainoa puheenaihe ja se on oma terveys.

Niin? Minä taas olen muuttanut ulkomaille, en käy "samassa sulkapallossa", vaan teen juuri sitä mitä haluan ja elämäni on erittäin antoisaa. Ilman lapsia. En silti halveksu lapsia tehneitä enkä väitä, että heidän elämänsä on merkityksetöntä vain siksi, että he vaihtavat kakkavaippoja, mikä ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta.

Parasta tuossa on se, että se menee ohi. Aika kultaa muistot, ja sitten sitä vaihetta voi kaipailla, kun temuaa murrosikäisen kanssa. Onneksi sekin menee ohi, ja sen jälkeen voi onnitella itseään. Kyllä ne rakkaat hermosahat lopulta aikustuvat, ja kaikki ovat matkalla oppineet jotakin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.

Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.

Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.

Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.

Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.

Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.

Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.

Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.

Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.

En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.

Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.

No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.

Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.

Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.

No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?

Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollista on myös, ettei tuossa ole mitään mukavaa ja muut koettivat vain piristää kirjoittajaa.

On mahdollista myös että siinä ei ole mitään mukavaa, mutta empatiaa ei voi antaa vaan pitää kiillottaa sitä omaa marttyyrikruunua, "tyhjästä rutiset, kiittämätön laiskiainen". Osa niistä "tsemppiviesteistä" oli selkeää "oma vikas kun et osaa nauttia" eikä oikeaa kannustusta.