Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Munkin raivohullu-pelle ex on savolainen. En tiennyt, että siellä päin tällainen älytön käytös on yleistä. Jotain vamnaisgeenejä ilmeisesti. VAROKAA SAVOLAISPELLEJÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
Miehesi ominaisuudessa jättäsin sinut kouluttamaan keskenäsi. Tuollainen toisen muottiin murjominen kostautuu vielä.
Joku ah-niin-hauska pelle ilmoittautui ketjuun. Kyllä, muut ovat nipottajia, kun eivät ymmärrä hassunhauskoja pierukikkailujasi.
En ole koskaan mitään pierukikkailuja harrastanut. Minusta vaan tuollainen toisen väkivaltainen kouluttaminen ei kuulu parisuhteeseen. Ellet toista kestä, lähde.
Luulisi pellenkanssa olevan viihdyttävää. Maalaa sille punainen nenä ja pitkä nokka.
Apua! Tulee mieleen Pahkasika- lehden tarina "Kuoliaaksinaurattajan viimeinen keikka".
Mies laukoi puujalkavitsejä, kunnes viimeinen vitsi katkesi samanaikaisesti aortan kanssa.
"Maasta sinä olet tullut..."
"Mistä maasta, Thaimaastako?"
Hauskinta tässä on että aloitus on kopioitu ulikselta ja pelle oli vaimo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex oli tuollainen. Saattoi vetää peiton molempien pään yli, pieraista ja estää minua poistumasta. Jos kysyin mitä kello on,vastasi että saman verran kuin eilenkin. Ja kun suutuin olin huumorintajuton. Viimeinen niitti oli kun löi minua todella kovaa peilikaapin ovella ja selitti hätääntyneenä ettei ollut tarkoitattanut oikeasti osua!
Emme ole tavanneet eron jälkeen kun ei huvita katsoa sitä pelleilyä. Nelikymppinen mies käyttäytyy kuin koulupoika. Onneksi ei lapsia tehty!
Hollantilainen uuni on ehkä hauskin jekku mitä vaimolle voi tehdä. Kuinka tosikko pitää olla ettei osaa tuollaista arvostaa
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen savolainen poikakaveri. Saattoi tulla jopa istumaan naaman päälle ja pieraista. Joku onnellinen saa nykyään vaimona tuotakin pelleä katsella.
Kuka hullu näitä nai ja vielä lisääntyy tällaisten kanssa?! 🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähipiirini keppostelija on veljeni. Keski-ikäinen ihminen, joka tekee vastuullista työtä esimiesasemassa. Vuosien ajan olen saanut kuunnella huumorin varjolla tapahtuvaa pilkkaamista (kohdistuu sekä minuun että muihin, rasittavaa), väkinäistä vitsien vääntämistä ja muuta paskaa. Osa kepposista on myös fyysisiä, mm. kerran hän herätti minut tyynyillä mätkimällä (säikähdin todella paljon) ja kerran heitti pallolla päähän. Ei se nyt ehkä ihan fyysistä pahoinpitelyä ole... vai onko?
Nyt joulun pyhinä satuimme näkemään, ja tervehtiessään hän heitti minua lumipallolla. Minulla on ollut todella raskas vuosi, ja lumipallo katkaisi kamelin selän. Löin veljeäni nyrkillä ja sanoin, että kiusaaminen ja pilkkaaminen saa luvan loppua nyt. Pyyteli anteeksi vähän järkyttyneen oloisena.
Toimin ehkä väärin, mutta ehkä lopultakin viesti meni perille.
Jäin miettimään tuota lumipalloilla heittelyä ja muuta. Moni sanoisi, ettei se mitään pahoinpitelyä ole - mutta entäs jos onkin? Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että veljeni tekee minulle niin, koska hän VOI. Hän ei varmaankaan heittele työtovereitaan tai esimiestään lumella eikä mätki näitä tyynyillä. Minulle hän kuitenkin tekee niin, koska mitään seuraamuksia ei tule (paitsi eilen, kun huitaisin nyrkillä).
Kyseessä on siis jonkinlainen "pehmeä" versio fyysisestä pahoinpitelystä, jonka tarkoitus on osoittaa minulle oma paikkani - siis se, että olen arvoasteikossa veljeäni alempana. Erityisen ikävää on se, että hän opetti noita tapoja lapselleenkin: tätiä voi vähän mätkiä ja heittää pallolla päähän, hehee höhöö. Hän on kasvattajana todella epäjohdonmukainen.
Erikoista on sekin, että veljeni on aikuisena pyytänyt oma-aloitteisesti anteeksi minuun lapsena kohdistamaansa kiusaamista, mutta siitäkin huolimatta piilovittuilu ja "pehmeä pahoinpitely" on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Mikään ei siis ole oikeastaan muuttunut. Osaisiko joku psykologiaan perehtynyt sanoa, mitä tuollaisen ihmisen päässä voi liikkua?
Toivon, että hän pysyy mahdollisimman kaukana minusta. En tarvitse sukulaisuussuhdetta ihmiseen, joka kiusaa, nöyryyttää ja tekee fyysistä pahoinpitelyä muistuttavia eleitä.
Mutta vain sinä teit rikoksen.
Teinkö? Mitäs jos se lumipallo teki kipeää, sittenhän toimintani oli itsepuolustusta? Tehköön sitten vaikka rikosilmoituksen, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Jos mies lyö, niin mikään ei kävisi puolustukseksi.
En osaa sanoa. Itse asiassa nyt tuli mieleen, että veljeni on ihan oikeastikin pahoinpidellyt minua monet kerrat: joskus hänellä oli tapana lyödä minulla olkavarteen, ihan täydellä voimalla. Joka kerta se tapahtui ihan täysin ilman syytä. Joten jos mulkeroveljeni päättää tehdä minusta rikosilmoituksen, otan kyllä esille kaikki vuosien aikana tapahtuneet nöyryyttämiset ja lyömiset.
Veljesi on päästään vajaa, noita meillä oli koulussakin.
Ihan älyttömän rasittavalta kuulostaa! Miten ihmiset oikein päätyvät yhteen tuollaisten miesten kanssa? Luulisi, että jo tapailuvaiheessa selviäisi, että toisen huumori ja käyttäytyminen on ihan erilaista kuin oma, ja luulisi tuollaisen ärsyttävän jo alkuvaiheessa. Ainakaan itselläni ei jatkuisi seurustelu tullaisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Apua! Tulee mieleen Pahkasika- lehden tarina "Kuoliaaksinaurattajan viimeinen keikka".
Mies laukoi puujalkavitsejä, kunnes viimeinen vitsi katkesi samanaikaisesti aortan kanssa.
"Maasta sinä olet tullut..."
"Mistä maasta, Thaimaastako?"
Jaaha, viestissä 147 oli muisteltu samaa Pahkasian tarinaa."
Aloitushan on 3 vuotta vanha.
Minulla on yksi naapuri, joka on kahdenkesken tosi asiallisen oloinen ja huumorikin on ihan fiksua, mutta äijäporukassa muuttuu hillittömäksi klovniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keppostelu on tyhmää. Se on kiusaamista, jossa ei ole mitään hauskaa.
Me katsottiin muumeja tossa jouluaattona. Siis äiti 70v, tytär 43v ja poika 46v. Siinä se Haisuli oli juuri tuollainen. 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Mun suku on valitettavasti myös täynnä näitä junttieinareita. Onneksi nykyaikana tuollaisten geenit ei enää pääse yhtä helposti jatkoon. Mun kohdalla valitettavasti myös äitini on tosi töhö, epäilen hänen olevan jopa lievästi kehitysvammainen, koska ei hän opi edes yksinkertaisia asioita. Kaunareitakin on katsonut vuosikymmeniä ja ainoat opitut sanat on tyyliin "jees, nou, lööv kiss ja meibi". Isäni ei ole ihan yhtä töhö, mutta ei hänenkään älynlahjoilla ole juhlimista. Sen näkee hienosti siitä kuinka hän on sotkenut koko elämänsä, eikä edelleenkään ymmärrä syyn olleen ihan itsessään, on vaan katkeroitunut. Joskin nyt eläkkeellä on jotain järkeä hänen touhuisinsa sentään tullut, mutta se kaikki lähinnä pakon sanelemana.
Ja koska en ole mistään älykkösuvusta, huomaan itsessänikin tyhmyyden piirteitä, olen itsekin huono oppimaan asioita ja koulut jäi kesken. Mutta olen kuitenkin "riittävän fiksu" tajutakseni oman tyhmyyteni. Hävettää myöntää kuinka tyhmä itsekin olin nuorena yrittäessäni olla hauska. Sillä pelleilyllä nimenomaan yritin peittää tyhmyyttäni, mutta tajusin sen vasta myöhemmin, silloin muutuin hyvinkin totiseksi torvensoittajaksi.
Ehdin loukata monia ja tajusin sen vasta siinä vaiheessa kun heillä meni minuun lopullisesti hermot. Olin myös sitä mieltä, että joka tilanteessa kannattaa olla rehellinen ja siitä pidin jästipäisesti kiinni. Mutta eihän tosielämä mene niin. Ei siitä tulisi yhtään mitään, jos kaikki olisi koko ajan rehellisiä, siitä tulisi täys kaaos yhteisöön, enkä edes itse lopulta halua kuulla kaikilta rehellisyyttä itseeni liittyen. Mutta koska olin tyhmä, en sitäkään vähää suostunut tajuamaan silloin, katkeroiduin vain kun "ei rehellisyys kelpaa, niiden vika, nönnönnöö".
No ihan hyvä tajuta nämä asiat edes lopulta kun kaikki ei tajua koskaan. Mulla se vaan kesti aivan liian iäkkääksi asti. Itse asiassa voisin kirjoittaa hyvinkin pitkän tekstin asioista, jotka on useimmille ihan itsestäänselviä, mutta itse tajusin ne vasta keski-iässä. Enkä yhä tänä päivänäkään ymmärrä kuinka jotkut tajuaa ne asiat jo parikymppisinä. Että kyllä minä ihan pakostakin olen vähän jälkeen jäänyt kehityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan omaan suhteeseeni ja aikaisempiin suhteisiini niin ensimmäisen suhteeni (yhdessä 10 vuotta) ja laastarini (yhdessä 2 vuotta) jätin heidän parin persoonallisuuteen liittyvän piirteen vuoksi.
Persoonallisuuteen liittyvä piirre=Laiha lompakko.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Oletan että pohjalla on miehen epävarmuus näyttää välittämisen ja kiintymyksen tunteita.
Miksi lässytät? Kuulostat ihmiseltä, jonka mielestä koulukiusattujenkin pitäisi vain ymmärtää kiusaajiaan, koska "he ovat vain epävarmoja".
Kyseessä on i d i o o t t i ihminen. Muuta määritelmää ei tarvita.
Olet onnentyttö. Elämässäsi on vauhtia. Kuiva, tylsä, puhumaton tyyppikö olisi parempi?
En tiiä mitä oot tehnyt asian kanssa näin 3 vuoden aikana, mutta toivottavasti oot eronnut hänestä.
Ihme jos vielä oot tollasen möhlön kanssa vielä.
Kuten sanoitkin, on ok heittää läppää mutta kaikella rajansa ja aikansa.
Jos et ole vielä jättänyt, niin oiskohan jo aika...
Tollanen peli ei oo ok, ja siin kohtaa jollei toinen suorista puheista piittaa niin puhallat heti pillit pussiin, ja sanot että "mitäs ite meinaisit stana mun sijassa!".
Pakkaa tavarat ja painu vaikka siksi aikaa kaverien nurkkiin, jotta saat oman kämpän mihin asettua. Vaihda puhelinnumero ja estä kokonaan sosiaalisessa mediassa, ja jos jotain kautta kuulet hänestä, käske haistattaa pitkät vi##t.
Humaapahan ettei sulle kauaa samaa shi ttiä suolleta päivästä toiseen.
Miehes ei oikee taida tajuta, että loppujen lopuksi tosta menee jo maku.
Ja esim toi pään kolautus juttu ei puolestaan ollut yhtään hauska. Itse siinä kihtaa oisin rehellisesti sanottuna varmaan tirvassut nokkaan, koska toi voi olla sit niin prkle mautonta juttua.
Terveiset miehelles, et onneks ei oo mun kanssa.
Elikkä miehesi on ylikasvanut lapsi. Tulosta ja näytä sille toi sun aloitus. Sano sille että jos ei tuollaiset lopu niin lähdet, pysyvästi. Sitten kun taas sanoo sua huumorintajuttomaksi, sano sille "no olen sitten huumorintajuton, mutta joka tapauksessa jos tuo ei lopu niin lähden. Haluan sellaisen miehen joka kohtelee minua aikuismäisesti"
Mies tulee inttämään vastaan, toistat vaan uudestaan tuon lauseen kunnes alkaa mennä perille. Ja jos ei mene niin etköhän löydä itsellesi ihan aikuisen miehenkin jostain. Niitä on pilvin pimein :)
Pari on väittänyt savolaisten olevan tuollaisia. No mun pelle-eksäni oli ihan hämäläinen, itse olen savolainen enkä todellakaan ymmärrä sitä että ärsytetään toista itkuun asti :(
Tarkoitat, joita SINÄ et ymmärrä.