Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2477)
Kiitos tästä ketjusta. Erosta pari vuotta, mutta yhä joskus mietin oliko syy kuitenkin mun huumorintajuttomuudessa tms. Nyt tän luettuani ymmärrän taas lisää, että mun ex-mies oli ... pellelapsi, osittaissavolainen, ei ihan normisettiä ainakaan. Se on sitten hienoa, kun ei tarvi enää joutua peiton alle pierutelttaan, tai että kesken nurmikonleikkuun sähkökäyttösen ruohonleikkurin piuha vedetään irti seinästä irti ”ihan vaan läpällä!”. Saati tarvi syyllistää itteään siitä, miten huumorintajutonkin mä kaiken lisäksi oon. Ja voi voi, kun tietäisitte, miten näkyvästä henkilöstä on kyse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet onnentyttö. Elämässäsi on vauhtia. Kuiva, tylsä, puhumaton tyyppikö olisi parempi?
Miksi näet ainoana ratkaisuna mennä ääripäästä toiseen? Onhan paljon muitakin vaihtoehtoja. Mutta niiden tajuaminen vaatii älykkyyttä. Ei ole olemassakaan mikään jännämaailma ja pellemaailma, jos siis älysi riittää tajuamaan muutakin ääripäät jännän ja kuolettavan tylsän välillä. Vai elätkö sinäkin vielä siinä pellemaailmassa?
Ei ole helppoa tulla sieltä ulos, tiedän kokemuksesta. Elin siellä vuosikymmeniä. Moni on oman elämänsä ikuinen klovni, tajuamatta sitä itse. tai sitten tajuaa sen liian myöhään ja siinä kohtaa onkin sitten kuumottavat paikat..
Noista pierutempuista kuten naamalle pieraiseminen tulee noin 13-vuotias poika mieleen. Aika lapselliselta kuulostaa. Itselläni ainakin seksihalut menisi.
Vierailija kirjoitti:
Ah, musta ois ihanaa viettää tommosen kaa aikaa, jos vaan tosissaan osais ajottaa vitsit sopivaan aikaan ja paikkaan. Eli ei ainakaa kodin ulkopuolella mitää häpeetä aiheuttavia vitsejä, eikä kotonakaa jaksa kyllä jos jokanen lause on jotai pelleilyä??
Mulla on siis tällä hetkellä vielä jonkun aikaa töissä semmonen mies kollegana, jonka kanssa en käytännössä voi käydä yhtään keskustelua, jossa en naurais tai vähintääkää hymyilis kertaakaa. Ois kiva jos tuommonen jatkuis töiden ulkopuolelle, mutta on niin saamarin harvassa miehet jotka saa nauramaan sillä tavalla! Ihan harmittaa, kun tietää että kohta tuo mies ei ookaa enää samassa työpaikassa
T. Einari 56-v, työpaikkansa "toisten naurattaja" Wannabe
En usko hetkeäkään että tuo ylläoleva kommentti olisi naisen kirjoittama.
Oma mieheni on vähän tosikko insinööri. Miehen kaveri on juuri tuollainen pelle. Ensin kun tutustuin miehen kaveriin, ajattelin että voi kun oma miehenikin olisi noin huumorintajuinen. Mutta sitten oltiin mökillä kaveriporukan kanssa jossa oli minä, mieheni, miehen kavereita ja näiden kavereiden akkoja. Kun miehen kaverin pelleily ja huomionhaku vaan jatkui koko ajan, mua alkoi jo rasittaa koko tyyppi enkä jaksanut enää nauraa tyypin vitseille joita tuli koko ajan. Ja kävi sen pellen vaimoa jo sääliksi. Tyypin vaimo vaikutti puolestaan tosi asialliselta ja järkityypiltä, oli siis puolisonsa vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta. Erosta pari vuotta, mutta yhä joskus mietin oliko syy kuitenkin mun huumorintajuttomuudessa tms. Nyt tän luettuani ymmärrän taas lisää, että mun ex-mies oli ... pellelapsi, osittaissavolainen, ei ihan normisettiä ainakaan. Se on sitten hienoa, kun ei tarvi enää joutua peiton alle pierutelttaan, tai että kesken nurmikonleikkuun sähkökäyttösen ruohonleikkurin piuha vedetään irti seinästä irti ”ihan vaan läpällä!”. Saati tarvi syyllistää itteään siitä, miten huumorintajutonkin mä kaiken lisäksi oon. Ja voi voi, kun tietäisitte, miten näkyvästä henkilöstä on kyse...
En ihmettele ollenkaan. Olen sellaisesta perheestä, jossa on oltu julkisten henkilöiden kanssa tekemisissä työn puolesta ja olen itsekin nähnyt ja kuullut julkkiksista asioita mitä kukaan ei kukaan ikinä uskoisi jos kuulisi. Mutta eihän näistä saakaan työntekijöinä kertoilla. Saa vaan sivusta seurata kuinka kaikki palvoo heitä, vaikka ovat ihan ääliöitä tyyppejä tosielämässä. No onneksi heitä vähän kärähtääkin teoistaan nykysin helpommin kuin ennen. Mutta paljon jää myös pimentoon. Sen voin kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta pilailuliikkeestä tai tilaa netistä erilaisia pilailuvälineitä, joita käytät yllätyksinä eri tilanteissa.
En viitsi tähän kirjata, miten ällöjäkin löytää.
Takavuosina luin jostain vanhuspariskunnasta, missä mies päästi jatkuvasti mitä karmeampia pierupäästöjä ja kielsi avaamasta ikkunaa, koska tuli muka kylmä. Vaimo oli lopen kyllästynyt jatkuvaan lemuun ja kysyi neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneinä vuosina koomikko Jim Carrey ja Lauren Holly olivat noin vuoden naimisissa. Luin Hollyn kertoneen, että mies veti aivan kaiken pelleilyksi, luulisi olevan tollaisen roolin vetämisen olevan raskasta Jimillekin.
Miten päädyit hänen kanssaan naimisiin vai rupseiko pelleilemään vasta häiden jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen savolainen poikakaveri. Saattoi tulla jopa istumaan naaman päälle ja pieraista. Joku onnellinen saa nykyään vaimona tuotakin pelleä katsella.
Ei jumalauta, mikä sika!!!!
Miehesi kuulostaa hyvin epä=äkykkäältä. Veikkaan 95 prosenttisesti että hää o turust?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Andymccoys kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hyvin epä=äkykkäältä. Veikkaan 95 prosenttisesti että hää o turust?
Tätä minäkin veikkaan. AP:n mies kuulostaa ihan mun työkaverin mieheltä.
Tosin akka fanittaa näitä kepposia ihan kybällä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tykkää myös mitä ilmeisimmin pierujutuista. Hän tekee usein sellaisen tempun, että kun on esim. sängyssä valmiina nukkumaan kutsuu minut luokseen ja osoittaa takamustaan ja sanoo, katso mikä tuolla on, siellä on finni, katso sitä. Sitten kun katson tulee iso pieru suoraan kasvoilleni. Alussa menin tähän lankaan kun luulin oikeasti että miehellä on jokin finni takapuolessa.
Mies sanoo myös pierujaan rakkauspieruiksi, ja saattaa myös tulla yhtäkkiä kun makaan esim. sohvalla pieraisemaan kasvoilleni niin etten ehdi siirtyä.
Meillä sama mies?
Mä kuuntelin noita juttuja 26 vuotta, kunnes mies päästi viimeisen kylmän pierun vuosi sitten. Varmaan luuli olevansa hauska.
millekään muulle ei osannut nauraa kuin pieruille. Hän kutsui itseään nimellä pieruhara
Jos jokin asia nauratti minua, niin se oli heti hullunnaurua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tunnettu, TV:stäkin tuttu "koomikko" on tuollainen siviilissäkin. Ei kuulemma paljoa naurata parin tunnin jälkeen. Rajansa kaikella.
Kuka?
Veikkaan S H.
Luin tämän aloituksen miehelleni, yrittäen saada asiasta keskustelua aikaan. Hän on jokseenkin samanlainen ”jekuttelija”. Nyt tästä aiheesta on tullut yksi (puujalka)hassuttelun aihe lisää, en edes ymmärrä miten asian sai käännettyä niin!
Minulla on ollut "kaveri" nuorempana, joka kiusasi minua jatkuvasti niin, että se oli olevinaan leikkiä josta ei saanut suuttua.
Meni todella henkilökohtaisten rajojeni yli, joihin kuului puhelimeeni ja tietokoneeseeni kajoaminen, muiden edessä nolaaminen ja ampuminen minua päin ilotulitusraketeilla uutena vuotena.
Kaikki nämä pilat ja jekut olivat mukamas huumoria ja oikeasti totisena sanoi että hänen huumorinsa on tällaista ja siitä ei saa suuttua.
Suutuinpahan vaan ja lopetin kaveruuden. Kyseessä oli hänen puoleltaan alistamista, koska ei tosiasiassa edes pitänyt minusta. Ei kohdellut muita kavereitaan noin.
Eli uskon näiden pellemiestenkin kohdalla piiloaggressiivisuuteen.
Mun miehessä on samoja piirteitä. Mutta ehkä vielä sairaalloisemmassa mielessä. Hän saattaa keskustelussa reagoida toisen juttuun vitsillä, niin että ei vastaa siihen toisen asiaan ollenkaan. Se on todella hämmentävää, ja jättää tyhjän ja oudon olon. Se vitsi ei todellakaan useimmiten ole ollenkaan hauska tai nokkela edes, vaan ainostaan mitätöi sen esille otetun asian. Pyyhkii sen pois. Lapsi esimerkiksi kertoo, miten on onnistunut jossakin asiassa ja on iloinen siitä, niin mies saattaa tehdä siitä lapsen sanomisesta vain jonkun sanaleikin tai sanan muunnoksen, jolla onnistuu sivuuttamaan lapsen alkuperäisen asian ihan täysin. Se on ihan sairasta. Vetää tavallaan huomion siinä itseensä ja pois siitä lapsesta, mitätöi koko asian ihan täysin. Se on ihan hirveän surullista ja raivostuttavaa. Tosi vaikea on ymmärtää, mistä tuollainen voi tulla. Miten ihminen voi huonoilla ja tilannetajuttomilla vitseillään tehdä itsestään ihan idiootin ja sosiaalisesti kömpelön tajuamatta sitä edes itse. Olen sanonut monta kertaa, että älä vitseille, koska vitsit eivät ole hauskoja, ne ovat ainostaan loukkaavia ja surullisen ja hämmentävän huonoja ja epäsopivissa tilanteissa esitettyjä. Mun isässä on vähän samoja piirteitä, vitsillä mitätöimistä. Pilailua toisen vakavalla asialla, niin että se ei ole kuitenkaan ollenkaan hauskaa kenenkään muun mielestä. Saattaa olla vaikka mikä iso asia tai saavutus toisen ihmisen elämässä, niin siihen vastauksena saattaa tulla vain joku sanan muunnos tai vitsi, joka osoittaa vain halveksuntaa toista kohtaan. Vitseilyllään hän tekee toisen ihmisen merkityksettömäksi ja katkaisee yhteyden. En tiedä, mistä tuollainen käytös voi johtua. Minulle nämä vitsit kuulostavat ihan samalta kuin toinen sanoisi, että eipä kiinnosta yhtään. Ehkä se on tarkoituskin.
Mulla oli kanssa suhde tuollaisen mieslapsen kanssa ja on todella rankkaa. Tykkään toki kyllä siitä, että mies on huumorintajuinen ja tykkää hassutella silloin tällöin, mutta voi hemmetti miten hirveätä se on kun miehen kanssa ei voi ikinä keskustella mistään vakavasta ja tärkeästä asiasta kun aina pitää vetää pelleshowta eikä myöskään osata ottaa vastuuta mistään. Lähde pois kun voit ja etsi itsellesi aikuinen mies.