Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2477)
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psika kirjoitti:
AP:n kertomasta tulee mieleen vanha Pahkasiassa ollut juttu "huumorimiehen kuolema". Jutun lopussa "huumoriin" kyllästynyt vaimo tappoi miehen. Hautajaisissa kun pappi sanoi "maaksi pitää sinun ..." , niin vaimo totesi kuivasti, "ai miksi maaksi? Thaimaaksi vai?"
Jutun otsikko oli Kuoliaaksinaurattajan viimeinen keikka. Klassikko!
Tästähän oli sellainenkin variaatio, että nuori pariskunta meni maalle viettämään juhlapyhiä naisen vanhempien luo. Pariskunnan mies oli vitsailija: "Maalle, ai mille maalle? Ambomaalleko?" Tätä sitten jatkui useita päiviä.
Loman lopussa appiukko kyllästyi vitsailuun ja tappoi vävynsä kirveellä. "Isä, sinä tapoit Karin!" Johon appiukko: "Karin? Ai runkkarin?"
Julkaistu alunperin Pahkasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni teki yhden ainoan kerran tuon "ojennan-enpäs ojennakaan" -jutun ja se riitti minulle. Olisin tarvinnut ruuanlaitossa suolaa,hän oli lähempänä kaappia, mutta oli siis ihan pakko vähän jekuttaa minua. Väänsin liedestä lämmöt nollille ja poistuin paikalta. Ilmoitin miehelle, että ruuanlaitto loppui tähän, jos hänellä oli hauskaa, niin hyvä niin. Miehen oli aivan mahdotonta ymmärtää, että siitä eteenpäin en pyytänyt häneltä mitään, mutta en myöskään toteuttanut yhtäkään hänen pyyntöään. Totesin vain, että jos hän ei kykene edes ojentamaan suolaa, en minäkään pysty avaamaan ovea tai etsimän hänen puhelintaan.
Myönnetään, erittäin passiivis-aggressiivista, mutta kuukauden kuluttua mies oli oppinut. Tosin edelleenkään en ojenna kättäni, jos hän ojentaa minulle jotain. Sanon, että laita se paketti/kirje tms. pöydälle, otan sen siitä.
Olet kyllä tajuttoman raskasta seuraa. Miksi miehesi katselee tuollaista.
Keppostelu on tyhmää. Se on kiusaamista, jossa ei ole mitään hauskaa.
Haha, muuten luulisin, että olet yksi lapseni kaverin äiti, joka vuoden 2017 jälkeen on jättänyt just vastaavan koomikkomiehen, mutta heillä ei ollut tuolloin koiraa.
Mietin aina, miten se nainen jaksaa sitä miestä. Eipä sitten kauaa enää jaksanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää muuten sanoa, että myös naisissa on näitä "hihihihiii, pane se sinne"-tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää muuten sanoa, että myös naisissa on näitä "hihihihiii, pane se sinne"-tyyppejä.
Kyseessä siis biologiselta iältään täysi-ikäinen, palstafaktan mukaanhan toki 40-vuotiaskin on nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menit sitten naimisiin -röhönaurua-.
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Mistä se kumpuaa? Oletko autisti vai mikset tajua, ettei sama vitsi naurata kuin kerran?
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Tekosyy. Jos haluaisit, niin todellakin mahtaisit itsellesi jotain. Jos et omin avuin siihen kykenisi, niin hankkisit ammattiapua. Et vain halua muuttua vaan saat kicksisi toisten nöyryyttämisestä, nolaamisesta ja pilkkaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Mistä se kumpuaa? Oletko autisti vai mikset tajua, ettei sama vitsi naurata kuin kerran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Joo, lisäksi pelleilyllä ihan kirkkaasti peitetään omaa tyhmyyttä. Esimerkiksi oma lapseni aina vetosi siihen, että on ja haluaa olla pelle, kun ei tajunnut mistään mitään. Hänen kanssaan on sentään vielä jotain toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Tekosyy. Jos haluaisit, niin todellakin mahtaisit itsellesi jotain. Jos et omin avuin siihen kykenisi, niin hankkisit ammattiapua. Et vain halua muuttua vaan saat kicksisi toisten nöyryyttämisestä, nolaamisesta ja pilkkaamisesta.
Muotoilin huonosti. En ole osannut ajatella sitä niin rasittavaksi piirteeksi. Mistään noista nöyryytys- ja pilkkaamisasioista en todellakaan nauti, mutta sellaista yleistä kikkailua ja pelleilyä.
Wau... En jaksa lukea ketjua. Miten ap:n kävi? Kai hän on jo eronnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keppostelu on tyhmää. Se on kiusaamista, jossa ei ole mitään hauskaa.
Sitten ulistaan ja ihmetellään että teidänlaisten takakireiden harppujen kanssa ei miehet halua olla. Mistäköhän tuo voisi johtua??? En tiedä, on kyllä mysteeri . . .
Kyllä, en minäkään keksi, mistä voisi johtua. Kepposteluhuumori on niin tavattoman älykästä, että on täysin käsittämätöntä, miksi siihen ei voi lähteä mukaan päivästä toiseen ...
(Ironia on vaikea laji, jota kaikki eivät ymmärrä)
Ex oli tuollainen. Saattoi vetää peiton molempien pään yli, pieraista ja estää minua poistumasta. Jos kysyin mitä kello on,vastasi että saman verran kuin eilenkin. Ja kun suutuin olin huumorintajuton. Viimeinen niitti oli kun löi minua todella kovaa peilikaapin ovella ja selitti hätääntyneenä ettei ollut tarkoitattanut oikeasti osua!
Emme ole tavanneet eron jälkeen kun ei huvita katsoa sitä pelleilyä. Nelikymppinen mies käyttäytyy kuin koulupoika. Onneksi ei lapsia tehty!
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
Miehesi ominaisuudessa jättäsin sinut kouluttamaan keskenäsi. Tuollainen toisen muottiin murjominen kostautuu vielä.
Tyttö on aina uhri.