Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
Miehesi ominaisuudessa jättäsin sinut kouluttamaan keskenäsi. Tuollainen toisen muottiin murjominen kostautuu vielä.
Joku ah-niin-hauska pelle ilmoittautui ketjuun. Kyllä, muut ovat nipottajia, kun eivät ymmärrä hassunhauskoja pierukikkailujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Joo, lisäksi pelleilyllä ihan kirkkaasti peitetään omaa tyhmyyttä. Esimerkiksi oma lapseni aina vetosi siihen, että on ja haluaa olla pelle, kun ei tajunnut mistään mitään. Hänen kanssaan on sentään vielä jotain toivoa.
Tuon muistan itsekin omilta kouluajoilta. Selvästi ne tyhmimmät lapset (pojat) ottivat pellen roolin, kun eivät pysyneet muiden tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Tekosyy. Jos haluaisit, niin todellakin mahtaisit itsellesi jotain. Jos et omin avuin siihen kykenisi, niin hankkisit ammattiapua. Et vain halua muuttua vaan saat kicksisi toisten nöyryyttämisestä, nolaamisesta ja pilkkaamisesta.
Muotoilin huonosti. En ole osannut ajatella sitä niin rasittavaksi piirteeksi. Mistään noista nöyryytys- ja pilkkaamisasioista en todellakaan nauti, mutta sellaista yleistä kikkailua ja pelleilyä.
Sinun mielestäsi "yleinen kikkailu ja pelleily" voi tuntua toisista tahalliselta kiusaamiselta ja pilkanteolta. Ja vaikka muut eivät sitä sellaisena kokisikaan, niin harva jaksaa ihmistä, joka ei pysty suhtautumaan mihinkään asiallisesti. Tällä tavoin käyttäytyvä ihminen antaa itsestään epäkunnioittavan ja narsistisen, kypsymättömän tai heikkolahjaisen vaikutelman. Hyvä, jos tämä ketju on saanut sinut miettimään asioita. Jos pystyt tunnistamaan sen juurisyyn, mikä ajaa sinut pelleilemään alituiseen, niin se on jo puoli voittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Mulla tulee mieleen joku Mr.Bean tai "dumb and dumber" leffat. Töhöillään hauskuuden nimissä ja sitten ollaan ihan ihmeissään kun muut eivät ymmärrä ja outoja asioita sattuu yhtenään. Ei edes tajuta itse aiheuttaneensa ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Tekosyy. Jos haluaisit, niin todellakin mahtaisit itsellesi jotain. Jos et omin avuin siihen kykenisi, niin hankkisit ammattiapua. Et vain halua muuttua vaan saat kicksisi toisten nöyryyttämisestä, nolaamisesta ja pilkkaamisesta.
Muotoilin huonosti. En ole osannut ajatella sitä niin rasittavaksi piirteeksi. Mistään noista nöyryytys- ja pilkkaamisasioista en todellakaan nauti, mutta sellaista yleistä kikkailua ja pelleilyä.
Sinun mielestäsi "yleinen kikkailu ja pelleily" voi tuntua toisista tahalliselta kiusaamiselta ja pilkanteolta. Ja vaikka muut eivät sitä sellaisena kokisikaan, niin harva jaksaa ihmistä, joka ei pysty suhtautumaan mihinkään asiallisesti. Tällä tavoin käyttäytyvä ihminen antaa itsestään epäkunnioittavan ja narsistisen, kypsymättömän tai heikkolahjaisen vaikutelman. Hyvä, jos tämä ketju on saanut sinut miettimään asioita. Jos pystyt tunnistamaan sen juurisyyn, mikä ajaa sinut pelleilemään alituiseen, niin se on jo puoli voittoa.
En minä itseäni puolustele. En ole ymmärtänyt asiaa, ei kai koskaan ole minulle sanottu asiasta. Rehellisesti olen vähän sanaton nyt ja en osaa sanoa miksi teen siten miten teen.
Kai olen onnistunut annostelemaan pelleilyä ja kikkailua , niin että ihan totaalisesti ei käämit ole kenelläkään palaneet ja parisuhdekin kestänyt 20 vuotta. Nyt olen 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista monessa olet itse pyytänyt mieheltä jotain. Kengännauhojen ja pään siirtämisen kohdalla taas hän pyysi sinulta. Huomaatko? Hän ei siis esimerkeissä yleensä luontevasti pyydä sinulta palvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lähipiirini keppostelija on veljeni. Keski-ikäinen ihminen, joka tekee vastuullista työtä esimiesasemassa. Vuosien ajan olen saanut kuunnella huumorin varjolla tapahtuvaa pilkkaamista (kohdistuu sekä minuun että muihin, rasittavaa), väkinäistä vitsien vääntämistä ja muuta paskaa. Osa kepposista on myös fyysisiä, mm. kerran hän herätti minut tyynyillä mätkimällä (säikähdin todella paljon) ja kerran heitti pallolla päähän. Ei se nyt ehkä ihan fyysistä pahoinpitelyä ole... vai onko?
Nyt joulun pyhinä satuimme näkemään, ja tervehtiessään hän heitti minua lumipallolla. Minulla on ollut todella raskas vuosi, ja lumipallo katkaisi kamelin selän. Löin veljeäni nyrkillä ja sanoin, että kiusaaminen ja pilkkaaminen saa luvan loppua nyt. Pyyteli anteeksi vähän järkyttyneen oloisena.
Toimin ehkä väärin, mutta ehkä lopultakin viesti meni perille.
Jäin miettimään tuota lumipalloilla heittelyä ja muuta. Moni sanoisi, ettei se mitään pahoinpitelyä ole - mutta entäs jos onkin? Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että veljeni tekee minulle niin, koska hän VOI. Hän ei varmaankaan heittele työtovereitaan tai esimiestään lumella eikä mätki näitä tyynyillä. Minulle hän kuitenkin tekee niin, koska mitään seuraamuksia ei tule (paitsi eilen, kun huitaisin nyrkillä).
Kyseessä on siis jonkinlainen "pehmeä" versio fyysisestä pahoinpitelystä, jonka tarkoitus on osoittaa minulle oma paikkani - siis se, että olen arvoasteikossa veljeäni alempana. Erityisen ikävää on se, että hän opetti noita tapoja lapselleenkin: tätiä voi vähän mätkiä ja heittää pallolla päähän, hehee höhöö. Hän on kasvattajana todella epäjohdonmukainen.
Erikoista on sekin, että veljeni on aikuisena pyytänyt oma-aloitteisesti anteeksi minuun lapsena kohdistamaansa kiusaamista, mutta siitäkin huolimatta piilovittuilu ja "pehmeä pahoinpitely" on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Mikään ei siis ole oikeastaan muuttunut. Osaisiko joku psykologiaan perehtynyt sanoa, mitä tuollaisen ihmisen päässä voi liikkua?
Toivon, että hän pysyy mahdollisimman kaukana minusta. En tarvitse sukulaisuussuhdetta ihmiseen, joka kiusaa, nöyryyttää ja tekee fyysistä pahoinpitelyä muistuttavia eleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähipiirini keppostelija on veljeni. Keski-ikäinen ihminen, joka tekee vastuullista työtä esimiesasemassa. Vuosien ajan olen saanut kuunnella huumorin varjolla tapahtuvaa pilkkaamista (kohdistuu sekä minuun että muihin, rasittavaa), väkinäistä vitsien vääntämistä ja muuta paskaa. Osa kepposista on myös fyysisiä, mm. kerran hän herätti minut tyynyillä mätkimällä (säikähdin todella paljon) ja kerran heitti pallolla päähän. Ei se nyt ehkä ihan fyysistä pahoinpitelyä ole... vai onko?
Nyt joulun pyhinä satuimme näkemään, ja tervehtiessään hän heitti minua lumipallolla. Minulla on ollut todella raskas vuosi, ja lumipallo katkaisi kamelin selän. Löin veljeäni nyrkillä ja sanoin, että kiusaaminen ja pilkkaaminen saa luvan loppua nyt. Pyyteli anteeksi vähän järkyttyneen oloisena.
Toimin ehkä väärin, mutta ehkä lopultakin viesti meni perille.
Jäin miettimään tuota lumipalloilla heittelyä ja muuta. Moni sanoisi, ettei se mitään pahoinpitelyä ole - mutta entäs jos onkin? Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että veljeni tekee minulle niin, koska hän VOI. Hän ei varmaankaan heittele työtovereitaan tai esimiestään lumella eikä mätki näitä tyynyillä. Minulle hän kuitenkin tekee niin, koska mitään seuraamuksia ei tule (paitsi eilen, kun huitaisin nyrkillä).
Kyseessä on siis jonkinlainen "pehmeä" versio fyysisestä pahoinpitelystä, jonka tarkoitus on osoittaa minulle oma paikkani - siis se, että olen arvoasteikossa veljeäni alempana. Erityisen ikävää on se, että hän opetti noita tapoja lapselleenkin: tätiä voi vähän mätkiä ja heittää pallolla päähän, hehee höhöö. Hän on kasvattajana todella epäjohdonmukainen.
Erikoista on sekin, että veljeni on aikuisena pyytänyt oma-aloitteisesti anteeksi minuun lapsena kohdistamaansa kiusaamista, mutta siitäkin huolimatta piilovittuilu ja "pehmeä pahoinpitely" on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Mikään ei siis ole oikeastaan muuttunut. Osaisiko joku psykologiaan perehtynyt sanoa, mitä tuollaisen ihmisen päässä voi liikkua?
Toivon, että hän pysyy mahdollisimman kaukana minusta. En tarvitse sukulaisuussuhdetta ihmiseen, joka kiusaa, nöyryyttää ja tekee fyysistä pahoinpitelyä muistuttavia eleitä.
Mutta vain sinä teit rikoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus näköjään. En jaksa lukea ketjua. Totean vain, että kehareitahan nuo miehet selvästi ovat.
Kyllä alhaisella älykkyydellä on varmasti osansa joidenkin pellejen kohdalla. Suvussani on ollut näitä, mm. kiusasivat lapsia kyyneliin saakka ja olivat sitten järkyttyneitä ja hämmentyneitä siitä, miksi lapset pahoittivat mielensä. Fiksuin pyysi sentään anteeksi mutta ei kyennyt silti muuttamaan käytöstään, vaan jatkoi samaa linjaa. Jossain vaiheessa joku taas loukkaantui, jolloin pelle oli jälleen kerran ymmällään siitä, mitä pahaa hän on nyt tehnyt. Puhuminen ja rautalangasta vääntäminen ei mennyt sekään perille, koska eiväthän he halua loukata. Ei tällaista syy-seuraussuhteiden ja jopa normaalin puheeksi ottamisen ymmärtämättömyyttä voi oikein selittää millään muulla kuin matalalla älykkyysosamäärällä.
Mulla tulee mieleen joku Mr.Bean tai "dumb and dumber" leffat. Töhöillään hauskuuden nimissä ja sitten ollaan ihan ihmeissään kun muut eivät ymmärrä ja outoja asioita sattuu yhtenään. Ei edes tajuta itse aiheuttaneensa ne.
Osuva vertaus. Juuri se tuntuu niin käsittämättömältä, että miten toisen ihmisen itku ja rautalangasta vääntäminen tyyliin "ei, et ole hauska vaan ilkeä koska x/y/z" eivät nekään mene ymmärrykseen vaan sama meno sen kuin jatkuu pienen ällistelyn jälkeen. Olisi tavallaan "helpompaa", jos kyseessä olisi toisen satuttamisesta ja nolaamisesta nauttiva häiriintynyt ihminen mutta kun siitäkään ei ole kysymys. Katseesta ja reaktioista vaan näkee, että hissi ei kulje ylös asti eivätkä he hahmota edes osittain, mikä heidän pelleilyssään on niin pahaa.
Pylly, hihii! Pekka Karse, hihii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähipiirini keppostelija on veljeni. Keski-ikäinen ihminen, joka tekee vastuullista työtä esimiesasemassa. Vuosien ajan olen saanut kuunnella huumorin varjolla tapahtuvaa pilkkaamista (kohdistuu sekä minuun että muihin, rasittavaa), väkinäistä vitsien vääntämistä ja muuta paskaa. Osa kepposista on myös fyysisiä, mm. kerran hän herätti minut tyynyillä mätkimällä (säikähdin todella paljon) ja kerran heitti pallolla päähän. Ei se nyt ehkä ihan fyysistä pahoinpitelyä ole... vai onko?
Nyt joulun pyhinä satuimme näkemään, ja tervehtiessään hän heitti minua lumipallolla. Minulla on ollut todella raskas vuosi, ja lumipallo katkaisi kamelin selän. Löin veljeäni nyrkillä ja sanoin, että kiusaaminen ja pilkkaaminen saa luvan loppua nyt. Pyyteli anteeksi vähän järkyttyneen oloisena.
Toimin ehkä väärin, mutta ehkä lopultakin viesti meni perille.
Jäin miettimään tuota lumipalloilla heittelyä ja muuta. Moni sanoisi, ettei se mitään pahoinpitelyä ole - mutta entäs jos onkin? Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että veljeni tekee minulle niin, koska hän VOI. Hän ei varmaankaan heittele työtovereitaan tai esimiestään lumella eikä mätki näitä tyynyillä. Minulle hän kuitenkin tekee niin, koska mitään seuraamuksia ei tule (paitsi eilen, kun huitaisin nyrkillä).
Kyseessä on siis jonkinlainen "pehmeä" versio fyysisestä pahoinpitelystä, jonka tarkoitus on osoittaa minulle oma paikkani - siis se, että olen arvoasteikossa veljeäni alempana. Erityisen ikävää on se, että hän opetti noita tapoja lapselleenkin: tätiä voi vähän mätkiä ja heittää pallolla päähän, hehee höhöö. Hän on kasvattajana todella epäjohdonmukainen.
Erikoista on sekin, että veljeni on aikuisena pyytänyt oma-aloitteisesti anteeksi minuun lapsena kohdistamaansa kiusaamista, mutta siitäkin huolimatta piilovittuilu ja "pehmeä pahoinpitely" on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Mikään ei siis ole oikeastaan muuttunut. Osaisiko joku psykologiaan perehtynyt sanoa, mitä tuollaisen ihmisen päässä voi liikkua?
Toivon, että hän pysyy mahdollisimman kaukana minusta. En tarvitse sukulaisuussuhdetta ihmiseen, joka kiusaa, nöyryyttää ja tekee fyysistä pahoinpitelyä muistuttavia eleitä.
Mutta vain sinä teit rikoksen.
Teinkö? Mitäs jos se lumipallo teki kipeää, sittenhän toimintani oli itsepuolustusta? Tehköön sitten vaikka rikosilmoituksen, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Tekosyy. Jos haluaisit, niin todellakin mahtaisit itsellesi jotain. Jos et omin avuin siihen kykenisi, niin hankkisit ammattiapua. Et vain halua muuttua vaan saat kicksisi toisten nöyryyttämisestä, nolaamisesta ja pilkkaamisesta.
Muotoilin huonosti. En ole osannut ajatella sitä niin rasittavaksi piirteeksi. Mistään noista nöyryytys- ja pilkkaamisasioista en todellakaan nauti, mutta sellaista yleistä kikkailua ja pelleilyä.
Sinun mielestäsi "yleinen kikkailu ja pelleily" voi tuntua toisista tahalliselta kiusaamiselta ja pilkanteolta. Ja vaikka muut eivät sitä sellaisena kokisikaan, niin harva jaksaa ihmistä, joka ei pysty suhtautumaan mihinkään asiallisesti. Tällä tavoin käyttäytyvä ihminen antaa itsestään epäkunnioittavan ja narsistisen, kypsymättömän tai heikkolahjaisen vaikutelman. Hyvä, jos tämä ketju on saanut sinut miettimään asioita. Jos pystyt tunnistamaan sen juurisyyn, mikä ajaa sinut pelleilemään alituiseen, niin se on jo puoli voittoa.
Ja kannattaisi miettiä silloin kun käyttäytyy aasimaisesti, että se toinen ihminen voi olla äärimmilleen väsynyt, omata huolia tai olla muuten äärirajoilla ja vain koittaa kestää elämäänsä ja tällainen idiootti katkaisee sen viimeisenkin nikaman kamelin selästä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähipiirini keppostelija on veljeni. Keski-ikäinen ihminen, joka tekee vastuullista työtä esimiesasemassa. Vuosien ajan olen saanut kuunnella huumorin varjolla tapahtuvaa pilkkaamista (kohdistuu sekä minuun että muihin, rasittavaa), väkinäistä vitsien vääntämistä ja muuta paskaa. Osa kepposista on myös fyysisiä, mm. kerran hän herätti minut tyynyillä mätkimällä (säikähdin todella paljon) ja kerran heitti pallolla päähän. Ei se nyt ehkä ihan fyysistä pahoinpitelyä ole... vai onko?
Nyt joulun pyhinä satuimme näkemään, ja tervehtiessään hän heitti minua lumipallolla. Minulla on ollut todella raskas vuosi, ja lumipallo katkaisi kamelin selän. Löin veljeäni nyrkillä ja sanoin, että kiusaaminen ja pilkkaaminen saa luvan loppua nyt. Pyyteli anteeksi vähän järkyttyneen oloisena.
Toimin ehkä väärin, mutta ehkä lopultakin viesti meni perille.
Jäin miettimään tuota lumipalloilla heittelyä ja muuta. Moni sanoisi, ettei se mitään pahoinpitelyä ole - mutta entäs jos onkin? Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että veljeni tekee minulle niin, koska hän VOI. Hän ei varmaankaan heittele työtovereitaan tai esimiestään lumella eikä mätki näitä tyynyillä. Minulle hän kuitenkin tekee niin, koska mitään seuraamuksia ei tule (paitsi eilen, kun huitaisin nyrkillä).
Kyseessä on siis jonkinlainen "pehmeä" versio fyysisestä pahoinpitelystä, jonka tarkoitus on osoittaa minulle oma paikkani - siis se, että olen arvoasteikossa veljeäni alempana. Erityisen ikävää on se, että hän opetti noita tapoja lapselleenkin: tätiä voi vähän mätkiä ja heittää pallolla päähän, hehee höhöö. Hän on kasvattajana todella epäjohdonmukainen.
Erikoista on sekin, että veljeni on aikuisena pyytänyt oma-aloitteisesti anteeksi minuun lapsena kohdistamaansa kiusaamista, mutta siitäkin huolimatta piilovittuilu ja "pehmeä pahoinpitely" on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Mikään ei siis ole oikeastaan muuttunut. Osaisiko joku psykologiaan perehtynyt sanoa, mitä tuollaisen ihmisen päässä voi liikkua?
Toivon, että hän pysyy mahdollisimman kaukana minusta. En tarvitse sukulaisuussuhdetta ihmiseen, joka kiusaa, nöyryyttää ja tekee fyysistä pahoinpitelyä muistuttavia eleitä.
Mutta vain sinä teit rikoksen.
Teinkö? Mitäs jos se lumipallo teki kipeää, sittenhän toimintani oli itsepuolustusta? Tehköön sitten vaikka rikosilmoituksen, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Jos mies lyö, niin mikään ei kävisi puolustukseksi.
Ei kunnioita sua ja haluaa noilla "vitseillään" alistaa, ilmeisesti huono tausta, traumainen lapsuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lähipiirini keppostelija on veljeni. Keski-ikäinen ihminen, joka tekee vastuullista työtä esimiesasemassa. Vuosien ajan olen saanut kuunnella huumorin varjolla tapahtuvaa pilkkaamista (kohdistuu sekä minuun että muihin, rasittavaa), väkinäistä vitsien vääntämistä ja muuta paskaa. Osa kepposista on myös fyysisiä, mm. kerran hän herätti minut tyynyillä mätkimällä (säikähdin todella paljon) ja kerran heitti pallolla päähän. Ei se nyt ehkä ihan fyysistä pahoinpitelyä ole... vai onko?
Nyt joulun pyhinä satuimme näkemään, ja tervehtiessään hän heitti minua lumipallolla. Minulla on ollut todella raskas vuosi, ja lumipallo katkaisi kamelin selän. Löin veljeäni nyrkillä ja sanoin, että kiusaaminen ja pilkkaaminen saa luvan loppua nyt. Pyyteli anteeksi vähän järkyttyneen oloisena.
Toimin ehkä väärin, mutta ehkä lopultakin viesti meni perille.
Jäin miettimään tuota lumipalloilla heittelyä ja muuta. Moni sanoisi, ettei se mitään pahoinpitelyä ole - mutta entäs jos onkin? Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että veljeni tekee minulle niin, koska hän VOI. Hän ei varmaankaan heittele työtovereitaan tai esimiestään lumella eikä mätki näitä tyynyillä. Minulle hän kuitenkin tekee niin, koska mitään seuraamuksia ei tule (paitsi eilen, kun huitaisin nyrkillä).
Kyseessä on siis jonkinlainen "pehmeä" versio fyysisestä pahoinpitelystä, jonka tarkoitus on osoittaa minulle oma paikkani - siis se, että olen arvoasteikossa veljeäni alempana. Erityisen ikävää on se, että hän opetti noita tapoja lapselleenkin: tätiä voi vähän mätkiä ja heittää pallolla päähän, hehee höhöö. Hän on kasvattajana todella epäjohdonmukainen.
Erikoista on sekin, että veljeni on aikuisena pyytänyt oma-aloitteisesti anteeksi minuun lapsena kohdistamaansa kiusaamista, mutta siitäkin huolimatta piilovittuilu ja "pehmeä pahoinpitely" on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Mikään ei siis ole oikeastaan muuttunut. Osaisiko joku psykologiaan perehtynyt sanoa, mitä tuollaisen ihmisen päässä voi liikkua?
Toivon, että hän pysyy mahdollisimman kaukana minusta. En tarvitse sukulaisuussuhdetta ihmiseen, joka kiusaa, nöyryyttää ja tekee fyysistä pahoinpitelyä muistuttavia eleitä.
Mutta vain sinä teit rikoksen.
Teinkö? Mitäs jos se lumipallo teki kipeää, sittenhän toimintani oli itsepuolustusta? Tehköön sitten vaikka rikosilmoituksen, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Jos mies lyö, niin mikään ei kävisi puolustukseksi.
En osaa sanoa. Itse asiassa nyt tuli mieleen, että veljeni on ihan oikeastikin pahoinpidellyt minua monet kerrat: joskus hänellä oli tapana lyödä minulla olkavarteen, ihan täydellä voimalla. Joka kerta se tapahtui ihan täysin ilman syytä. Joten jos mulkeroveljeni päättää tehdä minusta rikosilmoituksen, otan kyllä esille kaikki vuosien aikana tapahtuneet nöyryyttämiset ja lyömiset.
Onnittelut aloittajalle.
Olet saanut kumppaniksesi aidon savolaishuumorin harjoittajan.
Voiphan se olla vaan voip olla olematiki, hehe!
Tälläinen ihminen ajaa kanssaihmisensä hulluuteen hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kunnioita sua ja haluaa noilla "vitseillään" alistaa, ilmeisesti huono tausta, traumainen lapsuus?
Ei selvästikään kunnioita minua, se on tullut selväksi. Taustasta sen verran, että meillä ei ollut alkoholismia eikä väkivaltaa mutta jonkinlaista tunnekylmyyttä kenties. Jotain outoa lapsuudenperheessäni on, mutta en oikein tiedä, mistä oli kyse. Veljelläni on ehkä jokin oma trauma, josta minä en ole tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi p@ska! Mä olen juuri tuollainen kikkailija ja pelleilijä en mahda itselleni mitään, se on niin vahva osa minua. :(
Tekosyy. Jos haluaisit, niin todellakin mahtaisit itsellesi jotain. Jos et omin avuin siihen kykenisi, niin hankkisit ammattiapua. Et vain halua muuttua vaan saat kicksisi toisten nöyryyttämisestä, nolaamisesta ja pilkkaamisesta.
Muotoilin huonosti. En ole osannut ajatella sitä niin rasittavaksi piirteeksi. Mistään noista nöyryytys- ja pilkkaamisasioista en todellakaan nauti, mutta sellaista yleistä kikkailua ja pelleilyä.
Sinun mielestäsi "yleinen kikkailu ja pelleily" voi tuntua toisista tahalliselta kiusaamiselta ja pilkanteolta. Ja vaikka muut eivät sitä sellaisena kokisikaan, niin harva jaksaa ihmistä, joka ei pysty suhtautumaan mihinkään asiallisesti. Tällä tavoin käyttäytyvä ihminen antaa itsestään epäkunnioittavan ja narsistisen, kypsymättömän tai heikkolahjaisen vaikutelman. Hyvä, jos tämä ketju on saanut sinut miettimään asioita. Jos pystyt tunnistamaan sen juurisyyn, mikä ajaa sinut pelleilemään alituiseen, niin se on jo puoli voittoa.
Ja kannattaisi miettiä silloin kun käyttäytyy aasimaisesti, että se toinen ihminen voi olla äärimmilleen väsynyt, omata huolia tai olla muuten äärirajoilla ja vain koittaa kestää elämäänsä ja tällainen idiootti katkaisee sen viimeisenkin nikaman kamelin selästä.
Eri
Juuri näin. T: Se aiemmin kirjoittanut, joka kilahti veljelleen
P.S. Olen kyllä myös sitä mieltä, että kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella kunnioittavasti ja ilman pelleilyä, vaikkei heillä mitään vaikeuksia olisikaan.
Älä käytä sanoja joita et ymmärrä.