Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.

Voi ei, me ollaan mieheni kanssa tuollaisia yhdessä. Varsinkin tuo kurkkujuttu ja puujalkavitsit. Tehdään siis noita molemmin ja nauretaan. Mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos ei ole samanlainen huumorintaju.

Mun anoppi tekee tuota tosi usein, siis tarttuu sanoihin ja sanamuotoihin, eikä edes yritä ymmärtää, mitä toinen selittää. On pidemmän päälle todella raskasta käydä mitään keskustelua, kun juttu koko ajan keskeytyy. Tekee sitä paljon miehen veljentyttärelle, joka on muutenkin vähän herkässä iässä ja elämäntilanteessa. Turhauttaa katsella lapsen turhautumista.

Olisi kyllä kiinnostavaa jos tästä keskustelusta tehtäisiin juttu Iltalehteen tai Iltasanomiin.

Tapailin hetken tällaista "hauskaa" miestä. Veikkaan, että hänestä olisi ajan mittaan kuoriutunut juuri ap:n miehen kaltainen humoristi. Ensitreffeillä pussailtiin sängyllä, ja mies lähti käymään vessassa. Hän tuli takaisin ja totesi, että höh, unohdin pieraista! Niinpä hän meni takaisin vessaan ja pieraisi. 😨 pienessä kerrostalokämpässä vieläpä äänet kuuluu mukavasti. Järkkyä.

Hänen kanssaan oli vaikea keskustella mistään. Jos piti puhua vakavasti, mies vetäytyi kuoreensa ja mumisi vain jotain epämääräistä vastaukseksi. Hauskuuttaminen sen sijaan luonnistui. Mies ei vaivautunut näkemään vuokseni minkäänlaista vaivaa: kämppä oli sotkuinen, ei ollut hankkinut aamupalatarpeita minulle (käy tossa alepassa jos tarviit jotain), kainalot haisivat hieltä.

Nyt olen tavannut uuden miehen, joka ei ole millään muotoa hauska. Ja olen niin tyytyväinen. Ollaan treffailtu kuukausi. Kukaan ei ole piereskellyt, ei kulkenut pieruverkkareissa tai muuten sikaillut. Mies on tullut joka treffeille siistissä kauluspaidassa ja hyväntuoksuisena, ja hänen asuntonsa on aina ollut siisti. Mies keskustelee fiksusti, eikä lyö kaikkea leikiksi. Hänen kanssaan tuntuu siltä, että minut otetaan vakavasti eikä mielipiteilleni tai ajatuksilleni naureta.

Mieluummin asiallinen ja jäykkis kuin pelle.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken tällaista "hauskaa" miestä. Veikkaan, että hänestä olisi ajan mittaan kuoriutunut juuri ap:n miehen kaltainen humoristi. Ensitreffeillä pussailtiin sängyllä, ja mies lähti käymään vessassa. Hän tuli takaisin ja totesi, että höh, unohdin pieraista! Niinpä hän meni takaisin vessaan ja pieraisi. 😨 pienessä kerrostalokämpässä vieläpä äänet kuuluu mukavasti. Järkkyä.

Hänen kanssaan oli vaikea keskustella mistään. Jos piti puhua vakavasti, mies vetäytyi kuoreensa ja mumisi vain jotain epämääräistä vastaukseksi. Hauskuuttaminen sen sijaan luonnistui. Mies ei vaivautunut näkemään vuokseni minkäänlaista vaivaa: kämppä oli sotkuinen, ei ollut hankkinut aamupalatarpeita minulle (käy tossa alepassa jos tarviit jotain), kainalot haisivat hieltä.

Nyt olen tavannut uuden miehen, joka ei ole millään muotoa hauska. Ja olen niin tyytyväinen. Ollaan treffailtu kuukausi. Kukaan ei ole piereskellyt, ei kulkenut pieruverkkareissa tai muuten sikaillut. Mies on tullut joka treffeille siistissä kauluspaidassa ja hyväntuoksuisena, ja hänen asuntonsa on aina ollut siisti. Mies keskustelee fiksusti, eikä lyö kaikkea leikiksi. Hänen kanssaan tuntuu siltä, että minut otetaan vakavasti eikä mielipiteilleni tai ajatuksilleni naureta.

Mieluummin asiallinen ja jäykkis kuin pelle.

Taitaa sun mies pissata istuallaan...

Jauhoja hiustenkuivaajaan, mentospastilli langalla kokispullon korkin alle ja tietenkin juomatölkit tarjoillaan ravistettuna!

Minun mies painaa myös aina saunaan juuri mentyämme jääkaappikylmän juomatölkin kylkeeni. Tuntuu niin kylmältä. Painaa sen aina monta kertaa eri paikkoihin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiinnostavaa jos tästä keskustelusta tehtäisiin juttu Iltalehteen tai Iltasanomiin.

Liekö näistä koskaan iltalehteen mitään juttua tehty. Iltasanomien kanssahan tämä on samaa firmaa.

Siis mieheni tykkää yllättää minut istuttuani lämpimään saunaan kylmällä juomatölkillä kyljessäni. Se on hänestä hyvää huumoria. Mieheni tykkää kiusoitella paljon muutenkin, esim. Läpsii takapuoltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken tällaista "hauskaa" miestä. Veikkaan, että hänestä olisi ajan mittaan kuoriutunut juuri ap:n miehen kaltainen humoristi. Ensitreffeillä pussailtiin sängyllä, ja mies lähti käymään vessassa. Hän tuli takaisin ja totesi, että höh, unohdin pieraista! Niinpä hän meni takaisin vessaan ja pieraisi. 😨 pienessä kerrostalokämpässä vieläpä äänet kuuluu mukavasti. Järkkyä.

Hänen kanssaan oli vaikea keskustella mistään. Jos piti puhua vakavasti, mies vetäytyi kuoreensa ja mumisi vain jotain epämääräistä vastaukseksi. Hauskuuttaminen sen sijaan luonnistui. Mies ei vaivautunut näkemään vuokseni minkäänlaista vaivaa: kämppä oli sotkuinen, ei ollut hankkinut aamupalatarpeita minulle (käy tossa alepassa jos tarviit jotain), kainalot haisivat hieltä.

Nyt olen tavannut uuden miehen, joka ei ole millään muotoa hauska. Ja olen niin tyytyväinen. Ollaan treffailtu kuukausi. Kukaan ei ole piereskellyt, ei kulkenut pieruverkkareissa tai muuten sikaillut. Mies on tullut joka treffeille siistissä kauluspaidassa ja hyväntuoksuisena, ja hänen asuntonsa on aina ollut siisti. Mies keskustelee fiksusti, eikä lyö kaikkea leikiksi. Hänen kanssaan tuntuu siltä, että minut otetaan vakavasti eikä mielipiteilleni tai ajatuksilleni naureta.

Mieluummin asiallinen ja jäykkis kuin pelle.

Taitaa sun mies pissata istuallaan...

Olen mies ja kusen kotonani istuallaan. Se johtuu siitä että asuin vuosia yksin ja pesin itse oman vessani. Kyllästyin pesemään niitä roiskeita pöntön reunoilta ja ympäriltä. Miehet jotka eivät itse tee kotitöitä eivät ehkä tätä edes tajua.

Julkisissa vessoissa tms. paikoissa missä on epäilystä kaikan siisteydestä kusen toki seisaaltani.

Yleisesti ottaen kun tätä ketjua lukee niin olen onnellinen että olen mies. Ei tarvitse olla parisuhteessa miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken tällaista "hauskaa" miestä. Veikkaan, että hänestä olisi ajan mittaan kuoriutunut juuri ap:n miehen kaltainen humoristi. Ensitreffeillä pussailtiin sängyllä, ja mies lähti käymään vessassa. Hän tuli takaisin ja totesi, että höh, unohdin pieraista! Niinpä hän meni takaisin vessaan ja pieraisi. 😨 pienessä kerrostalokämpässä vieläpä äänet kuuluu mukavasti. Järkkyä.

Hänen kanssaan oli vaikea keskustella mistään. Jos piti puhua vakavasti, mies vetäytyi kuoreensa ja mumisi vain jotain epämääräistä vastaukseksi. Hauskuuttaminen sen sijaan luonnistui. Mies ei vaivautunut näkemään vuokseni minkäänlaista vaivaa: kämppä oli sotkuinen, ei ollut hankkinut aamupalatarpeita minulle (käy tossa alepassa jos tarviit jotain), kainalot haisivat hieltä.

Nyt olen tavannut uuden miehen, joka ei ole millään muotoa hauska. Ja olen niin tyytyväinen. Ollaan treffailtu kuukausi. Kukaan ei ole piereskellyt, ei kulkenut pieruverkkareissa tai muuten sikaillut. Mies on tullut joka treffeille siistissä kauluspaidassa ja hyväntuoksuisena, ja hänen asuntonsa on aina ollut siisti. Mies keskustelee fiksusti, eikä lyö kaikkea leikiksi. Hänen kanssaan tuntuu siltä, että minut otetaan vakavasti eikä mielipiteilleni tai ajatuksilleni naureta.

Mieluummin asiallinen ja jäykkis kuin pelle.

Taitaa sun mies pissata istuallaan...

Olen mies ja kusen kotonani istuallaan. Se johtuu siitä että asuin vuosia yksin ja pesin itse oman vessani. Kyllästyin pesemään niitä roiskeita pöntön reunoilta ja ympäriltä. Miehet jotka eivät itse tee kotitöitä eivät ehkä tätä edes tajua.

Siirsin muuten minäkin teinipojalleni vessanpesuvastuun, kun kyllästyin niiden roiskeiden kuuraamiseen. Johan loppui läikyttely häneltäkin... Ole hyvä, future wife!! :D

- ohis

Mun ex-mies oli samanlainen, aivan älyttömän paljon vei energiaa tuo kaikki. Mitään asiaa ei otettu vakavasti. Jopa anteeksipyytäessä nauroi eikä osannut sanoa miksi tekee niin. Kaikesta piti vängätä periaatteesta ja tehdä huumoria.

En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.

Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.

Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.

Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.

Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.

Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.

Hei ap. Pyydän anteeksi, etten jaksanut lukea kommentteja vaan vastaan ihan vaan suoraan aloitukseesi. Pahoittelen siis, jos tulee toistoa.

Minusta esille ottamasi asia on tärkeä. Parisuhteessa ylivoimaisesti eniten ongelmia aiheuttaa viestintä/kommunikaatio/vuorovaikutus. Huumori ja tosissaan ottaminen ovat eräät elementit vuorovaikutuksessa. Minulle tuli olo, että koet miehen alituisen vitsailun olevan ikään kuin pakoa oikeasta vuorovaikutuksesta. Kun kaikki lyödään leikiksi, pysytellään samalla emotionaalisesti etäällä. Ei tarvitse antautua aidosti kun otetaan rooli päälle. Miehesi voi kokea asian hyvin eri tavalla. Minusta kuitenkin on tärkeää, ettei sinun tarvitse jatkuvasti olla varuillaan pilailemisen suhteen vaan että voit luottaa, että kommunikaatio on myös asiallista ja 'konkreettista' eikä kaikesta vedetä jotain naljailua.

Suosittelen sinua vielä kerran kertomaan miehellesi (vaikka varmaan oletkin) että koet tuollaisen jatkuvan pelleilyn kiusallisena ja tavallaan ettei hän ota sinua tosissaan. Voisitteko ihan vaikka harkita mennä parisuhdekurssille, jossa käsitellään vuorovaikutusasioita? Esim Parisuhde Kataja järjestää pariviestinnän ja muita parisuhdekursseja.  Teidän kannattaisi työskennellä suhteenne kommunikaation puolesta, niin että arkipäivän tilanteet eivät nakerra teitä kumpaakaan. 

Mitä ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken tällaista "hauskaa" miestä. Veikkaan, että hänestä olisi ajan mittaan kuoriutunut juuri ap:n miehen kaltainen humoristi. Ensitreffeillä pussailtiin sängyllä, ja mies lähti käymään vessassa. Hän tuli takaisin ja totesi, että höh, unohdin pieraista! Niinpä hän meni takaisin vessaan ja pieraisi. 😨 pienessä kerrostalokämpässä vieläpä äänet kuuluu mukavasti. Järkkyä.

Hänen kanssaan oli vaikea keskustella mistään. Jos piti puhua vakavasti, mies vetäytyi kuoreensa ja mumisi vain jotain epämääräistä vastaukseksi. Hauskuuttaminen sen sijaan luonnistui. Mies ei vaivautunut näkemään vuokseni minkäänlaista vaivaa: kämppä oli sotkuinen, ei ollut hankkinut aamupalatarpeita minulle (käy tossa alepassa jos tarviit jotain), kainalot haisivat hieltä.

Nyt olen tavannut uuden miehen, joka ei ole millään muotoa hauska. Ja olen niin tyytyväinen. Ollaan treffailtu kuukausi. Kukaan ei ole piereskellyt, ei kulkenut pieruverkkareissa tai muuten sikaillut. Mies on tullut joka treffeille siistissä kauluspaidassa ja hyväntuoksuisena, ja hänen asuntonsa on aina ollut siisti. Mies keskustelee fiksusti, eikä lyö kaikkea leikiksi. Hänen kanssaan tuntuu siltä, että minut otetaan vakavasti eikä mielipiteilleni tai ajatuksilleni naureta.

Mieluummin asiallinen ja jäykkis kuin pelle.

Taitaa sun mies pissata istuallaan...

En tiedä, koska hän käy vessassa ovi kiinni kuten normaalit hyvätapaiset ihmiset tässä vaiheessa tapailua. Muutenkin on ihan perushygieniaa pissata istualtaan, tulee vähemmän roiskeita.

Vierailija kirjoitti:

Vastahan täällä oli ketju kuinka hauskaa on kun  kotona tehdään kaikkea vammasta. Esim. mies kantaa vaimoa ikean isossa kassissa yms. Nyt sitten taas ei kelpaakaan. Ota tässä nyt sitten taas naisista selvää.

Älä nyt niputa naisia yhteen nippuun. Tähän ketjuun vastaa ne naiset, jotka ihmettelee tuollaista käytöstä ja siihen toiseen on vastanneet ne toista mieltä olevat. Ei kaikki naiset ajattele asioista samalla tavalla.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap. Pyydän anteeksi, etten jaksanut lukea kommentteja vaan vastaan ihan vaan suoraan aloitukseesi. Pahoittelen siis, jos tulee toistoa.

Minusta esille ottamasi asia on tärkeä. Parisuhteessa ylivoimaisesti eniten ongelmia aiheuttaa viestintä/kommunikaatio/vuorovaikutus. Huumori ja tosissaan ottaminen ovat eräät elementit vuorovaikutuksessa. Minulle tuli olo, että koet miehen alituisen vitsailun olevan ikään kuin pakoa oikeasta vuorovaikutuksesta. Kun kaikki lyödään leikiksi, pysytellään samalla emotionaalisesti etäällä. Ei tarvitse antautua aidosti kun otetaan rooli päälle. Miehesi voi kokea asian hyvin eri tavalla. Minusta kuitenkin on tärkeää, ettei sinun tarvitse jatkuvasti olla varuillaan pilailemisen suhteen vaan että voit luottaa, että kommunikaatio on myös asiallista ja 'konkreettista' eikä kaikesta vedetä jotain naljailua.

Suosittelen sinua vielä kerran kertomaan miehellesi (vaikka varmaan oletkin) että koet tuollaisen jatkuvan pelleilyn kiusallisena ja tavallaan ettei hän ota sinua tosissaan. Voisitteko ihan vaikka harkita mennä parisuhdekurssille, jossa käsitellään vuorovaikutusasioita? Esim Parisuhde Kataja järjestää pariviestinnän ja muita parisuhdekursseja.  Teidän kannattaisi työskennellä suhteenne kommunikaation puolesta, niin että arkipäivän tilanteet eivät nakerra teitä kumpaakaan. 

Mitä ajattelet?

Jaa Janne Kataja?! Sen parisuhdekurssille en kyllä menisi.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap. Pyydän anteeksi, etten jaksanut lukea kommentteja vaan vastaan ihan vaan suoraan aloitukseesi. Pahoittelen siis, jos tulee toistoa.

Minusta esille ottamasi asia on tärkeä. Parisuhteessa ylivoimaisesti eniten ongelmia aiheuttaa viestintä/kommunikaatio/vuorovaikutus. Huumori ja tosissaan ottaminen ovat eräät elementit vuorovaikutuksessa. Minulle tuli olo, että koet miehen alituisen vitsailun olevan ikään kuin pakoa oikeasta vuorovaikutuksesta. Kun kaikki lyödään leikiksi, pysytellään samalla emotionaalisesti etäällä. Ei tarvitse antautua aidosti kun otetaan rooli päälle. Miehesi voi kokea asian hyvin eri tavalla. Minusta kuitenkin on tärkeää, ettei sinun tarvitse jatkuvasti olla varuillaan pilailemisen suhteen vaan että voit luottaa, että kommunikaatio on myös asiallista ja 'konkreettista' eikä kaikesta vedetä jotain naljailua.

Suosittelen sinua vielä kerran kertomaan miehellesi (vaikka varmaan oletkin) että koet tuollaisen jatkuvan pelleilyn kiusallisena ja tavallaan ettei hän ota sinua tosissaan. Voisitteko ihan vaikka harkita mennä parisuhdekurssille, jossa käsitellään vuorovaikutusasioita? Esim Parisuhde Kataja järjestää pariviestinnän ja muita parisuhdekursseja.  Teidän kannattaisi työskennellä suhteenne kommunikaation puolesta, niin että arkipäivän tilanteet eivät nakerra teitä kumpaakaan. 

Mitä ajattelet?

Ja kun mies lyö tämän jälleen kerran leikiksi ja herjaa silleen kivasti, niin sitten sanot, että se on asuusero nyt ja annat täytetyt lomakkeet käteen. Omasi jo kirjekuoressa postitettavaksi postimerkin kera: lähdet kävelemään kohti postin laatikkoa.

(Avioerohakemuksen aikana on se mietintäaika - jos mies haluaa jatkaa avioliittoa, tässä on 12 kk aikaa harkintaan ja parisuhdekurssiin. Kerrot, että EI ole vitsi. Piste.)

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap. Pyydän anteeksi, etten jaksanut lukea kommentteja vaan vastaan ihan vaan suoraan aloitukseesi. Pahoittelen siis, jos tulee toistoa.

Minusta esille ottamasi asia on tärkeä. Parisuhteessa ylivoimaisesti eniten ongelmia aiheuttaa viestintä/kommunikaatio/vuorovaikutus. Huumori ja tosissaan ottaminen ovat eräät elementit vuorovaikutuksessa. Minulle tuli olo, että koet miehen alituisen vitsailun olevan ikään kuin pakoa oikeasta vuorovaikutuksesta. Kun kaikki lyödään leikiksi, pysytellään samalla emotionaalisesti etäällä. Ei tarvitse antautua aidosti kun otetaan rooli päälle. Miehesi voi kokea asian hyvin eri tavalla. Minusta kuitenkin on tärkeää, ettei sinun tarvitse jatkuvasti olla varuillaan pilailemisen suhteen vaan että voit luottaa, että kommunikaatio on myös asiallista ja 'konkreettista' eikä kaikesta vedetä jotain naljailua.

Suosittelen sinua vielä kerran kertomaan miehellesi (vaikka varmaan oletkin) että koet tuollaisen jatkuvan pelleilyn kiusallisena ja tavallaan ettei hän ota sinua tosissaan. Voisitteko ihan vaikka harkita mennä parisuhdekurssille, jossa käsitellään vuorovaikutusasioita? Esim Parisuhde Kataja järjestää pariviestinnän ja muita parisuhdekursseja.  Teidän kannattaisi työskennellä suhteenne kommunikaation puolesta, niin että arkipäivän tilanteet eivät nakerra teitä kumpaakaan. 

Mitä ajattelet?

Jaa Janne Kataja?! Sen parisuhdekurssille en kyllä menisi.

Mies luultavasti ehdottaa Sami Minkkisen parisuhdekurssia.

KirkkoSisko kirjoitti:

Minusta esille ottamasi asia on tärkeä. Parisuhteessa ylivoimaisesti eniten ongelmia aiheuttaa viestintä/kommunikaatio/vuorovaikutus. Huumori ja tosissaan ottaminen ovat eräät elementit vuorovaikutuksessa. Minulle tuli olo, että koet miehen alituisen vitsailun olevan ikään kuin pakoa oikeasta vuorovaikutuksesta. Kun kaikki lyödään leikiksi, pysytellään samalla emotionaalisesti etäällä. Ei tarvitse antautua aidosti kun otetaan rooli päälle. Miehesi voi kokea asian hyvin eri tavalla. M?

Aloin kirjoittamaan samaa. Näen tilanteen jännityksen purkamisena. Jotkut ovat vaan niin herkkiä, etteivät kestä esimerkiksi äänettömyyttä, jopa mykkäkoulua. Voi olla, että mökötät, tai miehesi näkee tilanteen mökötyksenä.

Tuo mitä mies tekee, käsittääkseni siihen voi itse vaikuttaa omalla käytöksellään. Pahinta on olla hiljaa. Tai odottaa.

Ensin oli ketju eksyttäjämiehistä ja nyt nämä pellemiehet. Hirveitä tarinoita ja miehiä!

Oma isäni alisti myös kiusaamisen ja pelleilyn varjolla. Sehän oli vaan hauskaa kutsua langanlaihaa tytärtä läskiperseeksi ja nauraa rätkättää päälle. Samoin valojen sammuttaminen huoneesta, jossa olin lukemassa oli tosi vitsikästä. Tai avata talon kaikki muut kuumavesihanat sillä aikaa kun olin suihkussa, niin että sain kylmää vettä. Hahaha, kyllä naurettiin vielä 50:s kerta tätäkin vitsiä! Olisipa kohteena ollut edes toinen aikuinen eikä murrosikäinen tyttö.