Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Jukkis kirjoitti:
Mä sanoisin, että sekin on mahdollista, miehesi kokee, että et arvosta häntä. joten hän kaipaa huomiota ja hyväksyntää. tässä kohtaa on kyllä monella naisella peiliinkatsomisen paikka.
Vittuilua ei arvosta kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä teillä on totista elämää. Onneksi en ole teidän kanssa parisuhteessa.
Aivan sama kuinka pieni vitsi on niin herne nenään HETI. Ei minkäänlaista huumorintajua. Kylläpä helvetin näköjään saa rakennettua maanpäällekkin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä se kirjoittaja, joka joutui kuuntelemaan vuositolkulla ilkeyksiä ja vittuilua naamioituneena huumoriin. Joka ikinen kerta, kun huomautin näistä jutuista, niin minulla ei ollut kuulemma huumorintajua. Mutta jos itse tein samaa tälle eksälleni, eli kritisoin häntä huumorimielellä, niin yllätys, eipä häntä naurattanetkaan häneen itseensä kohdistuvat vitsit. Yleensä siinä kävi vielä niin, että hänen oli sanottava viimeinen sana. Eli tilanteet eskaloitui aina siihen, että hän sanoi lopuksi jotain kahta kauheampaa minusta. Tuollaisten tyyppien kanssa ei voi koskaan voittaa. Tällä tyypillä taustalla vaikea lapsuus ja narsistisia piirteitä.
Minulla samoja kokemuksia. Kun lopulta aloin pitämään puoliani, eskaloituivat tilanteet kauheiksi riidoiksi, minkä seurauksena MIES totesi, että HÄNELLÄ ei ole hyvä olla. Koki, että häntä syytetään ja hän on paha. En osannut ratkaista tilannetta, koska itse koin, että ongelma oli hänessä. ...
Vierailija kirjoitti:
Meillä vitsikutittelut vähän rauhottui, episodin jälkeen joka tapahtui, kun olin tiskaamassa. Yhtäkkiä yllätyshyökkäys ja takaapäin tökkästään sormet kylkiluiden väliin. Pelästyin aivan tajuttomasti, karjaisin ja huusin niin että varmaan koko lähiö kuuli, lisäksi tökkäisin miestä siinä samassa haarukoilla jotka oli mun kädessä.. lopulta istuin lattialle haarukoineni ja itkin kun niin v*tutti tuommonen. Luonnollisesti siinä kohtaa olin huumorintajuton.
Niin ja se Häähää- nauru siihen tökkäyksen perään. Aargh. Ihme etten vahingossa tuikkassut sitä puukolla tai jollain muulla terävällä kun niillä haarukoilla.
Sinä päätät, miten sallit itseäsi kohdeltavan.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, täällä myös yksi piereskelijän uhri.
Mies on 40 v, tekee mulle samat temput eli pieraisee naamalle, tai käärii yhtäkkiä aamulla peittoon ja pierasee sinne sisään, joskus heittäytyy selälleen, nostaa jalat kuin vauva ja pieree niin että melkein paskat lentää :(
Saisikohan tällaisessa tapauksessa tukea perisuhdeneuvonnasta, kun selostaisi millaiselle kohtelulle altistuu kotonaan puolison taholta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä se kirjoittaja, joka joutui kuuntelemaan vuositolkulla ilkeyksiä ja vittuilua naamioituneena huumoriin. Joka ikinen kerta, kun huomautin näistä jutuista, niin minulla ei ollut kuulemma huumorintajua. Mutta jos itse tein samaa tälle eksälleni, eli kritisoin häntä huumorimielellä, niin yllätys, eipä häntä naurattanetkaan häneen itseensä kohdistuvat vitsit. Yleensä siinä kävi vielä niin, että hänen oli sanottava viimeinen sana. Eli tilanteet eskaloitui aina siihen, että hän sanoi lopuksi jotain kahta kauheampaa minusta. Tuollaisten tyyppien kanssa ei voi koskaan voittaa. Tällä tyypillä taustalla vaikea lapsuus ja narsistisia piirteitä.
---
Minulla samoja kokemuksia. Kun lopulta aloin pitämään puoliani, eskaloituivat tilanteet kauheiksi riidoiksi, minkä seurauksena MIES totesi, että HÄNELLÄ ei ole hyvä olla. Koki, että häntä syytetään ja hän on paha. En osannut ratkaista tilannetta, koska itse koin, että ongelma oli hänessä. ...
Suositan eroa: ei kannata jatkaa kidutettava ja helvetissä. Ei tuollaiset tyypit muutu (parisuhdeterapia turhaa). Kyllähän AP:nkin mies tajuaa ihan hyvin, että loukkaa AP:tä ja siis tekee sitä, koska nauttii toisen kiusaamisesta. Narsisti.
En suosita AP:n alentumista samalle tasolle eli alkamaan pilkata toista: tulee vain pahempi kierre ja mies saattaa jopa löydä.
Eroa nyt jo hyvänen aika: miksi ihmeessä haluat elää kiusattuna tuollaisessa helvetissä? Ei ole normaalia elämää: miehesi on todellakin hirviö ja kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, täällä myös yksi piereskelijän uhri.
Mies on 40 v, tekee mulle samat temput eli pieraisee naamalle, tai käärii yhtäkkiä aamulla peittoon ja pierasee sinne sisään, joskus heittäytyy selälleen, nostaa jalat kuin vauva ja pieree niin että melkein paskat lentää :(
Saisikohan tällaisessa tapauksessa tukea perisuhdeneuvonnasta, kun selostaisi millaiselle kohtelulle altistuu kotonaan puolison taholta?
Luulenpa, että neuvonnassa tilanne kääntyisi vaan niin, että mies syyttää naista huumorintajuttomaksi tosikoksi. Senhän vuoksi tuollaista kestetäänkin niin pitkään, koska tuo syytös on niin ikävä. Naiset vaan venyy ja paukkuu ja koittaa kestää "huumorimiehiään".
Mun ex oli samanlainen pelle. Liian pitkään katselin sitä. Suhteen alussa jaksoi naurattaa, mut jossain vaiheessa huomasin, että huumoria vedettiin melkein ja vain minun kustannuksella. Hänestä ei saanut vitsailla, muuten loukkaantui verisesti.
Eniten hämmästyin kun vihdoin tajusin, että mitään vakavia hän ei osannut puhua. Onneks pääsin eroon, ahistaa melkein lukea tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, täällä myös yksi piereskelijän uhri.
Mies on 40 v, tekee mulle samat temput eli pieraisee naamalle, tai käärii yhtäkkiä aamulla peittoon ja pierasee sinne sisään, joskus heittäytyy selälleen, nostaa jalat kuin vauva ja pieree niin että melkein paskat lentää :(
---
Saisikohan tällaisessa tapauksessa tukea perisuhdeneuvonnasta, kun selostaisi millaiselle kohtelulle altistuu kotonaan puolison taholta?
En kyllä katselisi yhtään tuollaista. Ihan hulluja naisia olette.
Ukko pihalle tai muutos: prkl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vitsikutittelut vähän rauhottui, episodin jälkeen joka tapahtui, kun olin tiskaamassa. Yhtäkkiä yllätyshyökkäys ja takaapäin tökkästään sormet kylkiluiden väliin. Pelästyin aivan tajuttomasti, karjaisin ja huusin niin että varmaan koko lähiö kuuli, lisäksi tökkäisin miestä siinä samassa haarukoilla jotka oli mun kädessä.. lopulta istuin lattialle haarukoineni ja itkin kun niin v*tutti tuommonen. Luonnollisesti siinä kohtaa olin huumorintajuton.
Niin ja se Häähää- nauru siihen tökkäyksen perään. Aargh. Ihme etten vahingossa tuikkassut sitä puukolla tai jollain muulla terävällä kun niillä haarukoilla.
... ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Sinä päätät, miten sallit itseäsi kohdeltavan.
Toihan on ihan väkivallan puolella. Ja mies nauttii kun saa vaimon itkemään? Miten ihmeessä voitte antaa kohdella itseänne noin? Onko teillä oikasti kaikki kotona? Luultavasti ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.
Voi ei, me ollaan mieheni kanssa tuollaisia yhdessä. Varsinkin tuo kurkkujuttu ja puujalkavitsit. Tehdään siis noita molemmin ja nauretaan. Mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos ei ole samanlainen huumorintaju.
Kyllä muakin ne puujalkavitsit tosiaan yleensä naurattaa, kerron niitä joskus myös itse. Samoin nää kurkku-tyyppiset kaksoismerkityksiset lauseet on vähän niin ja näin, niillekin tulee kyllä myös itse joskus naurettua ja saatan joskus miehenkin puheesta niitä poimia. Lähinnä ärsyttää se miehen tilannetajun ajoittainen puuttuminen niissä vitseissä. Jos oikeasti selostan jotain tarinaa ihan vakavissani, ja toinen keskeyttää alkaakseen vääntää typerää vitsiä, niin ei se silloin paljon naurata. Tuntuu lähinnä siltä, ettei toista edes kiinnosta kuunnella eikä halua kuulla sitä mun selostusta loppuun. Näille on paikkansa, ja se paikka ei ole kesken toisen puheen.
Se ei kestä, että huomio on sinussa eikä hänessä. Siksi se keskeyttää vääntämällä vitsiksi. Jos sinä puhut jotain asiaa vakavissasi, niin huomio luonnollisesti on siinä sinun puhumassa asiassa. Kun mies vääntää sen vitsiksi, niin huomio kääntyy mieheen ja miehen vitsiin. Pois siitä sinun asiasta. Näin toimii ihminen, joka on oman epävarmuuden ja huonon itsetunnon vuoksi hyvin huomiohakuinen. Hän tarvitsee jatkuvan huomion itseensä. Jos huomio ei olekaan hänessä vaan muissa, niin hän alkaa tuntea kateutta, alemmuutta, ahdistusta, epävarmuutta. Hänen ajatukset menee näin: Miksi tuo saa huomiota? Miten sillä muka on oikeus saada huomiota ja minullako muka ei? Onko sillä viisaammat ajatukset kuin minulla? Onko se minua parempi? Miksi minä en saa huomiota (nyt heti ja koko ajan aina)? Minä tarvitsen koko ajan jatkuvaa huomiota tunteakseni että olen olemassa, että olen tärkeä! Minulla on oikeus saada huomiota! Nyt äkkiä kehiin joku läppä, jolla saan huomion itseeni ja tuo toinen ei ainakaan saa mitään huomiota! Tuo toinen ei ainakaan noilla mukaviisaan kuuloisilla jutuilla saa varastaa MINUN HUOMIOTA, joka kuuluu minulle! Minulle! Hän ei ole minua parempi eikä tärkeämpi! Vesittämällä sen mukaviisaat jutut vitsillä osoitan että ei se ole minua viisaampi tai tärkeämpi vaan vähemmän tärkeä!
Tällainen tulisi varmaan kyseeseen pahimmissa tapauksissa, tosiaan voin kuvitella epävarman ja huomionhakuisen ihmisen käyttäytyvän näin. Ei kuitenkaan ollut tarkoitus antaa ihan näin vakavaa kuvaa tuosta miehen tavasta, se tilannetaju tosiaan pettää vain ajoittain, ja kuten ensimmäisessä viestissä sanoin, hän myös ymmärtää milloin se on pettänyt, häpeää ja pyytää anteeksi. Ja tiedän kyllä sen olevan aitoa, ei sellaisia muka-anteeksipyyntöjä tyyliin "sori hei, emmä tarkottanut, älä nyt vitsistä suutu". Eikä hän sentään sitä sellaisissa tilanteissa ikinä tee, jossa puhuisin jostain minua surettavasta, ahdistavasta tms. hyvin vakavasta asiasta. Tunnen itseni siis tästä huolimatta ihan arvostetuksi ja huomioiduksi meidän suhteessa. Haluan uskoa etten tässä kyllä olisikaan jos tämä olisi jotain yhden miehen stand up -keikkaa koko suhde.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä se kirjoittaja, joka joutui kuuntelemaan vuositolkulla ilkeyksiä ja vittuilua naamioituneena huumoriin. Joka ikinen kerta, kun huomautin näistä jutuista, niin minulla ei ollut kuulemma huumorintajua. Mutta jos itse tein samaa tälle eksälleni, eli kritisoin häntä huumorimielellä, niin yllätys, eipä häntä naurattanetkaan häneen itseensä kohdistuvat vitsit. Yleensä siinä kävi vielä niin, että hänen oli sanottava viimeinen sana. Eli tilanteet eskaloitui aina siihen, että hän sanoi lopuksi jotain kahta kauheampaa minusta. Tuollaisten tyyppien kanssa ei voi koskaan voittaa. Tällä tyypillä taustalla vaikea lapsuus ja narsistisia piirteitä.
Mulla on yksi tällainen kaveri. Harrastaa sellaista pikkuisen vittuilevaa ja ilkeilevää huumoria, ei yleensä mitään kohtuuttoman törkeää mutta naljailua kuitenkin. Hän sitten taas ei siedä yhtään, kun häneen kohdistetaan sellaista huumoria. Välittömästi siilipuolustus, heittäytyy marttyyriksi ja jopa liioittelee omaa loukkaantumista. Sitten kun pyytää anteeksi, taas naureskelee että "joo hei ei mitään, kyl mä tajusin et vitsi vitsinä!" Hän on myös mahdoton pätijä, kuvittelee tietävänsä kaiken aina marokkolaisesta ruokakulttuurista Helsingin asuntomarkkinoihin. Esittää hyvin itsevarmaa, mutta on vuosien aikana tullut selväksi että peittelee sillä vaan omia epävarmuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos alat kokeeksi kohtelemaan miestäsi kuin lasta? Ei alentavasti vaan huolehtivasti, aivan kun hän olisi oikeasti lapsi.
Kun mies työntää kenkänsä eteesi niin solmit ne nauhat. Ruuan laitat lautaselle ja juomat lasiin. Peittelet yöllä sänkyyn. Huolehdit että vaatteet ovat sopivat, valitset vaatteet ja ostat uusia. Jne.
Ehkä miehesi sisuuntuu ja saa vastareaktion, "Minä en ole mikään lapsi". Tai sitten korjaantuisi joku lapsuuden trauma ja hän "paranisi".
Voi voi, on kuulemma olemassa miehiä, jotka oikein hyrisevät tyytyväisyyttään, kun heitä paijaillee ja lässyttää "pikkunallukoiksi" yms. Mitäs sanoo palstapsykiatrit/terapeutit siihen?
Vierailija kirjoitti:
Olet onnistunut naimaan 5-vuotiaan?
Kumpikin on Suomessa laitonta, naiminen ja naimisiinmeno 5-vuotiaan kanssa. Varmaan jokin pykälä on liittyen heikkolahjaisiinkin jne. Ap, olet kohta linnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit tuollaisen kanssa naimisiin?
NIINPÄ. Oma valintasi.
Se tuntui silloin hauskalta idealta.
Sopikaa viikolle hassutteluilta, jolloin tuollaista tehdään, mutta muulloin ei.
Vierailija kirjoitti:
Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.
Onko briteissä tänä päivänä sivistyneitä brittimiehiä? Ennen oli, nämä juopottelevat nuoret ei taida enää olla...
Ai niin, mutta suurin osa "briteistähän" on nykyään islamisteja ja nehän eivät juopottele, pössyttelevät vaan ja mitä tulee naisten kunnioittamiseen koraanin mukaan - sitä ei ole olemassakaan... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit tuollaisen kanssa naimisiin?
NIINPÄ. Oma valintasi.
Se tuntui silloin hauskalta idealta.
Nauti nyt siitä hauskuudesta.
Vierailija kirjoitti:
"Haitallinen sivusto estetty"!!!!
Minun mies haluaa myös että teen aina illalla hänelle leivän ja peittelen sänkyyn ja laitan seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. :) Tämä on ihan totta.
Alue: Aihe vapaa
No voi stana, aikuisen ihmisen kanssa alkaa pelleilee, älä nyt viitsi.
Jos ihminen, aviopuoliso, ei puhetta usko, niin kyllä se on siinä. Yhden kerran, ehkä, anteeksi antaisin toista en.