Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

Me olemme miehen kanssa molemmat tuollaisia ja kuvittelemme olevamme hauskoja. Ei se mitään alistamista ole, vaan hölmöä huumorintajua.:)

Jos et tykkää, kerro se miehelle. Ihme kyllä että humoristimies on ottanut noin tosikon vaimokseen.

Kasvoille piereminen on sitten jo sairasta..

Vierailija kirjoitti:

Ai kauhee mitä ukkoja.

Eksä joskus otti haliotteeseen, että nyt halaillaan, ja sitten pärskytti ja räki mun naamaan ja nauroi päälle. Voi vitsivitsi ku hauskaa. Loppuihan se sit eroon ja sitä ennen suutuin ja räkäsin sen naamalle, ja ihmettelin kun sen mielestä oli loukkaavaa..

Tosi törkeää minusta, ja sitten kun selitin että toi loukkaa, niin tuli äänekästä HÄÄHÄÄÄ hähähäääää- tekohuutonaurua irvistyksien kera. kolmekymppinen mies. Ai kun nousee verenpaine kun muistelen, raivostuttavaa.

Sitten joskus jos olin sohvalla niin että oli tietokone tai teekuppi tms. käsissä, niin tää tulee ja hyppää sellaisella voltilla siihen niin että kaikki mitä siinä nyt mulla oli, putosi/kaatui. Häähää- Simpsonihuuto päälle.

Tuli lähinnä sellainen murhanhimoinen aggressio noista jutuista itselle ja söi esim kaikki seksihalut.  Mut vitsivitsi, häähää!

Työskentelen paljon lasten parissa, ja tuo kuvailtu käytös on tyypillistä n. 4-vuotiailla silloin kun meno meinaa mennä överiksi.

Erona, että he lopettavat kun kieltää ja selitetään, miksi ei ole hyvää käytöstä.

yksikin pieraisu naamalle tahallaan ja minä lähtisin!

Mä olen nyt ihan hämmentynyt... Kuvailusi perusteella miehesi haluaa vaan piristyttää sinua. Luulen, että hän pitää sinusta niin paljon, että haluaa myös oikeasti ilahduttaa ja pitää suhteessanne pientä iloa.

Olisi varmaan kannattanut suhteen alussa todeta ihan ääneen, että teillä on täysin eri käsitys hauskuudesta ja hauskutuksesta. Mä ainakin loukkaantuisin verisesti, jos mulle sitten vuosien päästä vasta aidosti kerrottais että mun persoonallisuus onkin toisesta äärimmäisen ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme miehen kanssa molemmat tuollaisia ja kuvittelemme olevamme hauskoja. Ei se mitään alistamista ole, vaan hölmöä huumorintajua.:)

Jos et tykkää, kerro se miehelle. Ihme kyllä että humoristimies on ottanut noin tosikon vaimokseen.

Kasvoille piereminen on sitten jo sairasta..

Näin meilläkin! Huonoja vitsejä, älytöntä tilannekomiikkaläppää jne. Mutta ei koskaan oikeeta toisen nöyryyttämistä vaan vaikka naurettais toisillemme, niin nauramme yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt ihan hämmentynyt... Kuvailusi perusteella miehesi haluaa vaan piristyttää sinua. Luulen, että hän pitää sinusta niin paljon, että haluaa myös oikeasti ilahduttaa ja pitää suhteessanne pientä iloa.

Olisi varmaan kannattanut suhteen alussa todeta ihan ääneen, että teillä on täysin eri käsitys hauskuudesta ja hauskutuksesta. Mä ainakin loukkaantuisin verisesti, jos mulle sitten vuosien päästä vasta aidosti kerrottais että mun persoonallisuus onkin toisesta äärimmäisen ärsyttävä.

Ap voi sitten pieraista miehen naamalle ja rikkoa kananmunan yllättäen miehen päähän. Hänhän siinä vain piristyttää miestä ja ilahduttaa miestä! Jos mies loukkaantuu, niin on kyllä ihme tosikko. 

Aina kun kysytään mitä luonteenpiirteitä siinä ihannemiehessä tai -naisessa pitäisi olla, keneltä tahansa missä tahansa, kavahdan jos sanovat että huumorintajua pitää olla. Pitäisi ehkä tarkentaa tai poissulkea jokin komiikan laji tai päätyy yksiin keskenkasvuisen pellen kanssa. Tai kertoa ainakin minkälaisesta huumorista itse pitää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt ihan hämmentynyt... Kuvailusi perusteella miehesi haluaa vaan piristyttää sinua. Luulen, että hän pitää sinusta niin paljon, että haluaa myös oikeasti ilahduttaa ja pitää suhteessanne pientä iloa.

Olisi varmaan kannattanut suhteen alussa todeta ihan ääneen, että teillä on täysin eri käsitys hauskuudesta ja hauskutuksesta. Mä ainakin loukkaantuisin verisesti, jos mulle sitten vuosien päästä vasta aidosti kerrottais että mun persoonallisuus onkin toisesta äärimmäisen ärsyttävä.

Sivusta: sinä saat pitää piristyksenä sen, että toinen pieraisee naamalle.

Aika montaa muuta se ei tosiaankaan naurata yhtään. Minä olen ainakin ihan suosiolla täysin huumorintajuton.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun kysytään mitä luonteenpiirteitä siinä ihannemiehessä tai -naisessa pitäisi olla, keneltä tahansa missä tahansa, kavahdan jos sanovat että huumorintajua pitää olla. Pitäisi ehkä tarkentaa tai poissulkea jokin komiikan laji tai päätyy yksiin keskenkasvuisen pellen kanssa. Tai kertoa ainakin minkälaisesta huumorista itse pitää.

Sama täällä. Kantapään kautta olen oppinut suhtautumaan varauksella heihin, jotka luonnehtivat itseään huumorintajuisiksi. Aika monella kun se huumori tuppaa olemaan joko aivotonta ja tilannetajutonta pelleilyä, tai vaihtoehtoisesti mukanokkelaa henkilöön menevää ilkeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Eksä teki kans sitä tosi hauskana läppänä, että seisotti mua pakkasessa auton ulkopuolella. Se ei ollut hauska juttu ekalla eikä myöskään viidennellä sadalla kerralla. Kerran tein takaisin ja istuin autossa yhden biisin ajan ja annoin jätkän hakata lukittuja ovia ihan rauhassa. Harmi ettei satanut kaatamalla. 

Sama juttu jos sekoilin sanoissani ihan typerissä jutuissa, niin eksä sai hirveät kiksit ja jaksoi kaksikin vuotta jauhaa samaa juttua. Se ei ollut hauskaa ekalla eikä sillä viidennellä sadalla kerralla. "Jos olisin eukko, leikkauttaisin tuollaisen tukan" oli hänen bravuurinsa, koska olin tarkoittanut että jos olisin tuon tyylinen niin ja jaada jaada, mutta mun mielestä jossain kulkee raja. Päivästä toiseen kauheaa mollaamista ei jaksa kukaan kuunnella. Kaverilla itsellään oli paha dysfasia, et kaipa purki sitä sitten munhun. 

Joskus hän neuvoi minua jossain miten laitetaan auton ovet lukkoon. Kokeilin nappia tietty heti istualtani, että tajuan mitä namiskaa hän tarkoittaa, niin mies heti vitsikkäänä saamassa mua kiinni tyhmyydestä "Tietty painat sitä heti kun olet auton ulkopuolella." ja kauhea nauru päälle. Mun mielestä tilanteessa ei ollut mitään hauskaa ja toi oli sitä vitsin vääntämällä vääntämistä varsinkin kun oli eka kerta kun oltiin liikkeellä ilman keskuslukitusta. Sama jannu nauroi tota juttua kaikille kavereille, ja kavereista näin myötähäpeää enemmän kuin ymmärrystä hyvälle läpälle. 

Sama jannu joskus nauroi ihan todella paljon, kun se selaili lehdestä saksalaisia autoja ja mietti ääneen miten halpoja ne ovat. Kävin lukiossa samaan aikaan taloustiedon kurssia, ja siellä oli juuri käyty läpi euriboreja, valuuttakurssien muutoksia, pankkien stressitestejä tms. ja euron arvoa verrattuna maan alkuperäiseen rahaan (Suomessa 1 e = 5,99 muistaakseni) Totta kai mietin ääneen, mikä oli Saksan euron arvo. Mies repesi ihan hillittömään nauruun ja nauramalla nauroi tuota juttua. Se oli tekonaurua mikä ei rauhottunut sillä, kun selitin miksi kysyin sitä. Hän taas selosti kaveripiirille juurta jaksain kuinka tyhmä olen, ja jossain vaiheessa joku samalla kurssilla istunut muija vinkkasi kesken tekonaurupyrähdyksen "Juha hei, mietis vähän et kuka täällä on tyhmä ja olisko aihetta palata kouluun.." eli kukaan ei nähnyt jutun huumoriarvoa.  

Tuo oli myös todella loukkaavaa että kaikki jutut piti levittää heti kaikille suurena totuutena. Tietäisinkin mitä kaikkea siellä selänkin takana on kohkattu, tai haluanko edes.. 

Sarjassamme "miehet jotka vihaavat naisia" :) Tuosta käyttäytymisestä on ollut rakkaus kaukana, hyvin kaukana. Kuulosti turhan tutulta.

Onkohan näille pellemiehille olemassa pellenaisia, että voisivat keskenään tehdä niitä typeriä kepposiaan?! keskenkasvuiset sopivat hyvin yhteen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vitsikutittelut vähän rauhottui, episodin jälkeen joka tapahtui, kun  olin tiskaamassa. Yhtäkkiä yllätyshyökkäys ja takaapäin tökkästään sormet kylkiluiden väliin. Pelästyin aivan tajuttomasti, karjaisin ja huusin niin että varmaan koko lähiö kuuli, lisäksi tökkäisin miestä siinä samassa haarukoilla jotka oli mun kädessä.. lopulta istuin lattialle haarukoineni ja itkin kun niin v*tutti tuommonen.  Luonnollisesti siinä kohtaa olin huumorintajuton.

Niin ja se Häähää- nauru siihen tökkäyksen perään.  Aargh. Ihme etten vahingossa tuikkassut sitä puukolla tai jollain muulla terävällä kun niillä haarukoilla.

Sinä päätät, miten sallit itseäsi kohdeltavan.

Unohtui tuosta kirjoituksestani se sanoa, että erosin. Sitä ennen ehti tapahtua kaikkea käsittämätöntä, mm. mies nosti paitani korviin, kun mulla oli kädet täynnä kauppatavaroita, ja nauroi räkäisesti. Hyvä vitsi näytellä mun rintsikat koko kaupalle? Juu, ei.

Tuolla joku kirjoittikin, että lapsille kun selittää että tuollainen käytös ei passaa, lapsi ymmärtää. Mutta mies...No joo, en yleistä. Mutta oli se omituinen suhde.

Tämä ketju vois kohta olla jo lööpeissä, toivottavasti nämä pellet tunnistaa itsensä ja menevät itseensä. Kamala myötähäpeä

Voin vaihtaa oman vakavan ja huumorintajuttoman ja kaikesta helposti loukkaantuvan tuollaiseen huumorintajuiseen mieheen :)

huumoria kiitos kirjoitti:

Voin vaihtaa oman vakavan ja huumorintajuttoman ja kaikesta helposti loukkaantuvan tuollaiseen huumorintajuiseen mieheen :)

Vaihtaisit 3 vanhan toiseen 3 vanhaan: ojasta allikkoon. Ota aikuinen mies seuraavan kerra.

Voin vaihtaa oman vakavan ja huumorintajuttoman ja kaikesta helposti loukkaantuvan tuollaiseen huumorintajuiseen mieheen :)

Oisko hyvä ilmoittaa ennen papin aamenta, ettei halua ottaa pieruja naamalle!

Vierailija kirjoitti:

Onkohan näille pellemiehille olemassa pellenaisia, että voisivat keskenään tehdä niitä typeriä kepposiaan?! keskenkasvuiset sopivat hyvin yhteen :D

Kummitätini on liian vanha, mutta hän on aina pieraista pläjäyttänyt kunnon pierut (takulla laktoosiongelma ja raita pöksyissä) kenestäkään välittämättä seurassa kuin seurassa.

Haukkui viimeksi pää punaisen jotain lehmää. En puoleen tuntiin tajunnut koko lehmäjuttua ja sitten tajusin, että hän viittaa miehensä, kummisetäni, mahdolliseen toiseen naiseen.

Eli: on niitä.

Ne päälle jotka nauraa kiekuu ja käkättää korvia vihloen.

Tuollainen käytös on halveksuntaa sinua kohtaan. Näkyykö rakkaus missään?

Antakaa pellen maistaa omaa lääkettään ja sitten ukko mäkeen!