Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
No onneksi meillä ei muita ongelmia sitten olekaan kuin tämä kommunikaatio-ongelma. Ja en luule olevani asiallinen (mistä niin päättelit), enkä todellakaan nauti tuosta koko asiasta, tunnistan koko tilanteen, miten muuten voisin sitä analysoida.
Mutta jos aikuinen mies ei osaa ollan kivasti niin ei sitä voi loputtomiin hymistelläkään. Miehen kotiseudulla tuommoinen käytös on normaalia kanssakäymistä (kyllä ihan oikeasti).
Epäreilua, että tuomitset yhden tekstinpätkän perusteella koko elämäni ja parisuhteeni. Sinulla on sinun elämäsi ja parisuhteesi, ja minun silmiin jotkut kohdat siinä luultavasti näyttävät yhtä kauhealta kuin tämä minun ja miehen välinen satunnainen kommunikaatio-ongelma. Olethan kai lukenut täältä paljon ikävämmistäkin miehistä, kuten kunnolla ilkeilystä (esim pieraisee naamalle tai jättää lukkojeb taakse).
Toivotan sinulle samaa lapsettomuutta, noin tuomitsevan jälkeläisistä ei voi tulla kuin tuomitsevia, kapeakatseisia ja itseriittoisia lapsia (omasta mielestäsi tietenkin täydellisiä).
Minun miehelläni tuo ei rajoitu minuun vaan kohteena niin kaupan naispuoliset kassat kuin muutkin naiset. Nimitän häntä nykyään "naistennaurattajaksi" välillä julkisestikin, joten ainakin välillä menee selvästi noloksi. Ei liikuta kauheasti kimpassa nykyään. Käyn miuluummin yksin asioilla ettei tarvitse tuntea myötähäpeää toisen puolesta. Muuten olen sitä mieltä, että aikuinen tietää ja vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Vierailija kirjoitti:
Kuka täällä trollaa ja kääntää kaikki vastaukset naisvihamielisesti?
Se on toi Pertti Kaukajärveltä.
Ap kiittää vastauksista! kirjoitti:
Ohhoh, onpa tullut paljon vastauksia! En ole ehtinyt täällä vähään aikaan käymään, enkä ole lukenut siis puoliakaan vastauksista. Huomaan, että mieheni ei olekaan ainoa, ikävää, mutta lohduttavaa. Parisuhdeterapiassa ollaan käyty, mutta jostain syystä niiden jälkeen tilanne vaan pahenee. Kun "kissan nostaa pöydälle" ja tunteista puhuu rehellisesti, niin emotionaalisesti vammaiselle taitaa olla vähän liian vaikea "kakku". Paljon kivempaa on lakaista kaikki maton alle ja elää kulississa.
Mielenkiinnolla odotan, että ehdin lukemaan loputkin kommentit. Käsittämättömiä ihmisiä näköjään on olemassa. Pahimmalta tuntuu nuo kokemukset, mitä tytöt ovat joutuneet isänsä hölmöilystä kokemaan, varmasti TODELLA loukkaavaa.
Terveisin ap.
Kun teille ei edees tepari auta, niin ei liene muuta keinoa kuin ero. Muuta erilleen, pistä avioero vireille. Tässä on 12 kk harkintaa: jos mies muuttuu, jatkatte, jos ei tästäkään halua ymmärtää, niin ero. Ei sinun tosiaankaan tarvitse ja pidä itseäsi kiduttaa ja antautua henkiselle väkivallalle. Puhmattakaan, että teksisit niitä pikkutyöttöjä kidutttavaksi tähän suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
No onneksi meillä ei muita ongelmia sitten olekaan kuin tämä kommunikaatio-ongelma. Ja en luule olevani asiallinen (mistä niin päättelit), enkä todellakaan nauti tuosta koko asiasta, tunnistan koko tilanteen, miten muuten voisin sitä analysoida.
Mutta jos aikuinen mies ei osaa ollan kivasti niin ei sitä voi loputtomiin hymistelläkään. Miehen kotiseudulla tuommoinen käytös on normaalia kanssakäymistä (kyllä ihan oikeasti).
Epäreilua, että tuomitset yhden tekstinpätkän perusteella koko elämäni ja parisuhteeni. Sinulla on sinun elämäsi ja parisuhteesi, ja minun silmiin jotkut kohdat siinä luultavasti näyttävät yhtä kauhealta kuin tämä minun ja miehen välinen satunnainen kommunikaatio-ongelma. Olethan kai lukenut täältä paljon ikävämmistäkin miehistä, kuten kunnolla ilkeilystä (esim pieraisee naamalle tai jättää lukkojeb taakse).
Toivotan sinulle samaa lapsettomuutta, noin tuomitsevan jälkeläisistä ei voi tulla kuin tuomitsevia, kapeakatseisia ja itseriittoisia lapsia (omasta mielestäsi tietenkin täydellisiä).
Tuo viimeinen kappale teki sinusta silmissäni hirveän. Ensin olin kanssasi samoilla linjoilla, että joskus vaan kuppi tulee täyteen, mutta lapsettomuuden toivominen toiselle on jo niin kamalaa. En voisi ikinä toivoa mitään noin kamalaa, en edes henkilölle joka on aiheuttanut minulle kaikkea kurjaa.
Lapsen vaimo kirjoitti:
Minun miehelläni tuo ei rajoitu minuun vaan kohteena niin kaupan naispuoliset kassat kuin muutkin naiset. Nimitän häntä nykyään "naistennaurattajaksi" välillä julkisestikin, joten ainakin välillä menee selvästi noloksi. Ei liikuta kauheasti kimpassa nykyään. Käyn miuluummin yksin asioilla ettei tarvitse tuntea myötähäpeää toisen puolesta. Muuten olen sitä mieltä, että aikuinen tietää ja vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Kummipojastani on valitettavasti tullut tämäntyyppinen mies. Ei ole kotoaan oppinut - "syytän" yhtä työpaikkaa kun hän oli parikymppinen, siellä oli todella naisvihamielinen miesjoukko ja alapäävitsit lenteli. Minun aikani ei tee tuota, olen pistänyt erittäin tiukan stopin ja sanonut suoraan päin naamaa pari kertaa. Kamalaa tehdä noin tätinä, mutta en siedä tuollaista käytöstä - emme näe usein nykyisin enää, hän kun on jo lähempänä 30 v. Ei ole vakituista tyttöystävää - ja en ihmettele noiden puheiden (asenteensa) vuoksi. Aika wp pitäisi olla, että jaksaisi kuunnella. Jopa pikkuveljensä valitti minulle, että x:n kanssa ei kehtaa kulkea kaupungilla (baarit ym. ) - käyttäytyy todella tökerösti naisia kohtaan. Sanallisesti - ei onneksi julkitekoina ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... "Tän täytyy loppua! Mä en ihan oikeasti jaksa tuota sun pelleilyä enää", sanoo vaimo itku kurkussa. Mies vakavoituu ja tartuu naista lempeästi olkapäistä ja katsoo häntä silmiin, "Mä ymmärrän, se loppuu nyt". "Loppuuko varmasti", sanoo nainen kuivaten kyyneleitään. "Kyllä se loppuu, halataanko vaikka?", "No, halataan".... "PröÖÖT!", mies pieraisee valtavan pierun, naurun remakan säestämänä.
Jekuttelijaan tehoaa kun lähtee menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
No onneksi meillä ei muita ongelmia sitten olekaan kuin tämä kommunikaatio-ongelma. Ja en luule olevani asiallinen (mistä niin päättelit), enkä todellakaan nauti tuosta koko asiasta, tunnistan koko tilanteen, miten muuten voisin sitä analysoida.
Mutta jos aikuinen mies ei osaa ollan kivasti niin ei sitä voi loputtomiin hymistelläkään. Miehen kotiseudulla tuommoinen käytös on normaalia kanssakäymistä (kyllä ihan oikeasti).
Epäreilua, että tuomitset yhden tekstinpätkän perusteella koko elämäni ja parisuhteeni. Sinulla on sinun elämäsi ja parisuhteesi, ja minun silmiin jotkut kohdat siinä luultavasti näyttävät yhtä kauhealta kuin tämä minun ja miehen välinen satunnainen kommunikaatio-ongelma. Olethan kai lukenut täältä paljon ikävämmistäkin miehistä, kuten kunnolla ilkeilystä (esim pieraisee naamalle tai jättää lukkojeb taakse).
Toivotan sinulle samaa lapsettomuutta, noin tuomitsevan jälkeläisistä ei voi tulla kuin tuomitsevia, kapeakatseisia ja itseriittoisia lapsia (omasta mielestäsi tietenkin täydellisiä).
Tuo viimeinen kappale teki sinusta silmissäni hirveän. Ensin olin kanssasi samoilla linjoilla, että joskus vaan kuppi tulee täyteen, mutta lapsettomuuden toivominen toiselle on jo niin kamalaa. En voisi ikinä toivoa mitään noin kamalaa, en edes henkilölle joka on aiheuttanut minulle kaikkea kurjaa.
En ole tuo toivoja, eikä AP:lle tule tuota toivoa, mutta kyllä minä silti myös sanon, että tuohon parisuhteeseen ei pidä lapsia kidutettavaksi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MiäsHenkilö kirjoitti:
... "Tän täytyy loppua! Mä en ihan oikeasti jaksa tuota sun pelleilyä enää", sanoo vaimo itku kurkussa. Mies vakavoituu ja tartuu naista lempeästi olkapäistä ja katsoo häntä silmiin, "Mä ymmärrän, se loppuu nyt". "Loppuuko varmasti", sanoo nainen kuivaten kyyneleitään. "Kyllä se loppuu, halataanko vaikka?", "No, halataan".... "PröÖÖT!", mies pieraisee valtavan pierun, naurun remakan säestämänä.
Näinpä - mies on narsisti ja kiduttaja.
Nainen ilmeisesti tyhmä (aidosti ÄO 80) kun ei lähde pois, vaan alistuu (väkivaltaan) ja on masokisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
No onneksi meillä ei muita ongelmia sitten olekaan kuin tämä kommunikaatio-ongelma. Ja en luule olevani asiallinen (mistä niin päättelit), enkä todellakaan nauti tuosta koko asiasta, tunnistan koko tilanteen, miten muuten voisin sitä analysoida.
Mutta jos aikuinen mies ei osaa ollan kivasti niin ei sitä voi loputtomiin hymistelläkään. Miehen kotiseudulla tuommoinen käytös on normaalia kanssakäymistä (kyllä ihan oikeasti).
Epäreilua, että tuomitset yhden tekstinpätkän perusteella koko elämäni ja parisuhteeni. Sinulla on sinun elämäsi ja parisuhteesi, ja minun silmiin jotkut kohdat siinä luultavasti näyttävät yhtä kauhealta kuin tämä minun ja miehen välinen satunnainen kommunikaatio-ongelma. Olethan kai lukenut täältä paljon ikävämmistäkin miehistä, kuten kunnolla ilkeilystä (esim pieraisee naamalle tai jättää lukkojeb taakse).
Toivotan sinulle samaa lapsettomuutta, noin tuomitsevan jälkeläisistä ei voi tulla kuin tuomitsevia, kapeakatseisia ja itseriittoisia lapsia (omasta mielestäsi tietenkin täydellisiä).
Lue oma tekstisi ajatuksella ja huolella, minusta sinä vaikutat hirviöltä.
"Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti."
Tuota käytöstä ei voi perustella asiallisesti, olet täysin väärässä kun kohtelet toista ihmistä, omaa puolisoasi kuin "elukkaa". Kamalaa käytöstä. Miehesi käytös ei todellakaan oikeuta sinua käyttäytymään noin aggressiivisesti, järkytyin lukemastani. Huudat ja karjut kun miehesi joskus iloisena herättyään pelleilee. Sinä tuot teidän perheeseen henkisen väkivallan ja turvattomuuden. Joku kylmä oluen hipaisu kylkeen tai pelleily ei oikeuta sinun aggressiota ja vallankäyttöä. Sinun pitää mennä vihanhallintakurssile.
Järkytyin lukemastani, miten voit ikinä ajatellakaan olevasti vanhempi, äiti. En toivonut teille lapsettomuutta vaan harkintaa. Olet tällä hetkellä aivan liian hukassa käytöksesi kanssa hankkiaksesi tuohon tilanteeseen lapsen, joka tarvitsee turvallisen kasvuympäristön.
Lue hyvä ihminen tekstisi uudelleen, pystyt varmasti parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
No onneksi meillä ei muita ongelmia sitten olekaan kuin tämä kommunikaatio-ongelma. Ja en luule olevani asiallinen (mistä niin päättelit), enkä todellakaan nauti tuosta koko asiasta, tunnistan koko tilanteen, miten muuten voisin sitä analysoida.
Mutta jos aikuinen mies ei osaa ollan kivasti niin ei sitä voi loputtomiin hymistelläkään. Miehen kotiseudulla tuommoinen käytös on normaalia kanssakäymistä (kyllä ihan oikeasti).
Epäreilua, että tuomitset yhden tekstinpätkän perusteella koko elämäni ja parisuhteeni. Sinulla on sinun elämäsi ja parisuhteesi, ja minun silmiin jotkut kohdat siinä luultavasti näyttävät yhtä kauhealta kuin tämä minun ja miehen välinen satunnainen kommunikaatio-ongelma. Olethan kai lukenut täältä paljon ikävämmistäkin miehistä, kuten kunnolla ilkeilystä (esim pieraisee naamalle tai jättää lukkojeb taakse).
Toivotan sinulle samaa lapsettomuutta, noin tuomitsevan jälkeläisistä ei voi tulla kuin tuomitsevia, kapeakatseisia ja itseriittoisia lapsia (omasta mielestäsi tietenkin täydellisiä).
Tuo viimeinen kappale teki sinusta silmissäni hirveän. Ensin olin kanssasi samoilla linjoilla, että joskus vaan kuppi tulee täyteen, mutta lapsettomuuden toivominen toiselle on jo niin kamalaa. En voisi ikinä toivoa mitään noin kamalaa, en edes henkilölle joka on aiheuttanut minulle kaikkea kurjaa.
En ole tuo toivoja, eikä AP:lle tule tuota toivoa, mutta kyllä minä silti myös sanon, että tuohon parisuhteeseen ei pidä lapsia kidutettavaksi tehdä.
Luitko noita viestejä, joihin vastasin? Tämä raivoaja toivoi toiselle lapsettomuutta.
Ja se, ettei kannata lapsia tehdä on aivan eri asia kuin toivoa toiselle jotain kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
No onneksi meillä ei muita ongelmia sitten olekaan kuin tämä kommunikaatio-ongelma. Ja en luule olevani asiallinen (mistä niin päättelit), enkä todellakaan nauti tuosta koko asiasta, tunnistan koko tilanteen, miten muuten voisin sitä analysoida.
Mutta jos aikuinen mies ei osaa ollan kivasti niin ei sitä voi loputtomiin hymistelläkään. Miehen kotiseudulla tuommoinen käytös on normaalia kanssakäymistä (kyllä ihan oikeasti).
Epäreilua, että tuomitset yhden tekstinpätkän perusteella koko elämäni ja parisuhteeni. Sinulla on sinun elämäsi ja parisuhteesi, ja minun silmiin jotkut kohdat siinä luultavasti näyttävät yhtä kauhealta kuin tämä minun ja miehen välinen satunnainen kommunikaatio-ongelma. Olethan kai lukenut täältä paljon ikävämmistäkin miehistä, kuten kunnolla ilkeilystä (esim pieraisee naamalle tai jättää lukkojeb taakse).
Toivotan sinulle samaa lapsettomuutta, noin tuomitsevan jälkeläisistä ei voi tulla kuin tuomitsevia, kapeakatseisia ja itseriittoisia lapsia (omasta mielestäsi tietenkin täydellisiä).
Tuo viimeinen kappale teki sinusta silmissäni hirveän. Ensin olin kanssasi samoilla linjoilla, että joskus vaan kuppi tulee täyteen, mutta lapsettomuuden toivominen toiselle on jo niin kamalaa. En voisi ikinä toivoa mitään noin kamalaa, en edes henkilölle joka on aiheuttanut minulle kaikkea kurjaa.
En ole tuo toivoja, eikä AP:lle tule tuota toivoa, mutta kyllä minä silti myös sanon, että tuohon parisuhteeseen ei pidä lapsia kidutettavaksi tehdä.
Luitko noita viestejä, joihin vastasin? Tämä raivoaja toivoi toiselle lapsettomuutta.
Ja se, ettei kannata lapsia tehdä on aivan eri asia kuin toivoa toiselle jotain kamalaa.
.
Minä kirjoitin tuolle raivoajalle ettei hänen käytöksensä ole oikeutettua tai normaalia. Hän varmaan ajatteli olla hyvänä esimerkkinä palstalla kuinka mies tai no, elukka.. laitetaan kuriin. Ehkä kyse on nuoresta henkilöstä, jolla käytös voi olla holtitonta mutta aika pitkä taitaa olla tuo parisuhde. Pitkä ja raskas. Hänen esimerkeistä ei käynyt ilmi että mies olisi erityisen ilkeä tai aggressiivinen, mutta tämä nainen ei hallitse hermojaan, käytöstään. Kutitukseen vastaa tykillä. Heidän parisuhteessaan on muutakin kuin harvakseltaan kommunikaatiovaikeuksia, itse luin käytöksestä vihanhallintaongelmaa ja aggressiota, vallankäyttöä ja alistamista. Ja nyt kyllä ongelma kasvaa isommaksi naisen käytöksestä johtuen. Parempi ratkoa nuo asiat ja palata maan tasalle kuin lähteä ihan vielä lapsia tekemään tuohon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi tehdä elokuva tällaisesta tyypistä.
Googlaa prank videos
Minun ex-mieheni on sosiaalisesti kömpelö, yksinviihtyvä mies. Kova työmies ja tunnollinen isä, jota ihmisjoukot ahdistavat.
Alkuvuosina hän oli herrasmies, kohtelias ja ilahduttavan avoin. Alussa hän kärsi siitä, kun minä puhuin hänelle ääneen, kun olimme "ihmisten ilmoilla": kaupassa muut muka ihmettelevät kauheasti, kun puhun käytävällä ääneen, että mennään nyt sitten ensin katsomaan niitä takkeja.
-Hyss! Älä puhu niin kovaa! Nyt kaikki tietää, miks me tultiin kauppaan.
Hän ei soitellut koskaan kavereilleen tai pyytänyt meille ketään kahville, etten minä joutuisi ahdistavien kysymysten ristituleen. En ole arka, ja tajusin vasta myöhemmin, että hän puhui kääntäen itsestään.
Hänellä on oma lapsi, joka kävi meillä ja vieroksui myös isänsä huumoria.
5 vuotta meni, rakastumisvaihe loppui ja pelle pääsi irti.
Hän huuteli noloja härskiyksiä teinilleni, niin että tämä sai hävetä kaveriensa edessä.
Jatkuva rallattelu ja sananmuunnokset rasittivat arkeamme. Sanoin: -Meidän pitäisi korjata auto ennen Lapin reissua.
Mies vastasi: -Ai arjata kouto ennen Repin laissua? Ha ha ha ha.
-Hah joo. Sulje nyt se ovi, ettei kissa karkaa.
-Olje suvi, ettei kassa kirkaa. Ha ha ha ha. ja niin edelleen tunnista toiseen. Myös Lapissa.
Julkipiereskely ja omien ulosteiden kuvailu kuului myös taudinkuvaan. Joskus tuli oikeasti nolo tilanne, kun ukko kuvaili aamuista "siirappipaskaansa" kadulla ja nurkan takaa tuli ihmisiä, jotka katsoivat miestäni todella hitaasti. Vaikka minä ja teinilapseni sanoimme aina, vuodesta toiseen, että ulostejutut ällöttävät, eikä kukaan nauranut hänen kanssaan, vaan lähdimme inhoten pois hänen luotaan,
hän ei lopettanut.
Tuo lienee jonkinlaista sanavaraston ja itseilmaisun puutetta. Pelleilijä ja loruilija ei yleensä lue koskaan yhtään mitään. Sosiaalisesti hän on aivan avuton, älynlahjatkin ovat suppeat.
Vastauksena sille, joka jankuttaa:
"Miksi valitsit sellaisen miehen? Sitten kyllästyit ja toivot että hän muuttuu." Luokaton käytös alkoi vasta vuosien päästä ensitapaamisesta, paheten koko ajan.
En menisi toisille treffeille sananmuuntajan tai paska-loruilijan kanssa.
Sama.
Arvelen ettei vaan osaa keskustella mistään, ei ole oikein edes kiinnostunut mistään. Paitsi urheilusta. Sellainen perus poikamies jota ei voi ottaa vakavasti.
Menin kimppaan teininä joten oma moka. En ihan ehkä hahmottanut että pelle ei ole paras kumppani loppuiäksi...
Psika kirjoitti:
AP:n kertomasta tulee mieleen vanha Pahkasiassa ollut juttu "huumorimiehen kuolema". Jutun lopussa "huumoriin" kyllästynyt vaimo tappoi miehen. Hautajaisissa kun pappi sanoi "maaksi pitää sinun ..." , niin vaimo totesi kuivasti, "ai miksi maaksi? Thaimaaksi vai?"
Jutun otsikko oli Kuoliaaksinaurattajan viimeinen keikka. Klassikko!
Pakko se on naimisiin mennä kenen kanssa tahansa, ettei jää vanhaksi piiaksi.
Saa olla rauhassa eikä muut noki. Paitsi, että mies kiusaa loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten pahoittelut jos tämmöinen viesti on jo. Meillä mies oli samanlainen ja jossain määrin on yhä. Ennen teki siis sekä noita konkreettisia juttuja (aloituksessa mainittu sidopas tää munkin kenkä, kylmä juoma kylkeen saunassa jne). Kun puhe ei tehonnut vuosiin, viisastuin ja aloin vetämään täydet kilarit. Jos kylmä juoma tuli kylkeen, vedin sen häneltä kädestä ja viskasin seinään, häivyin ja jätin miehen siivoamaan. Pidin mykkäkoulua kunnes pyysi anteeksi. Perustelin sen jälkeen toimintani asiallisesti. Jos mies tulee "hauskasti" puristamaan tissistä kun olen hankalassa paikassa, vaikka puhelimessa (eli en voi alkaa huutamaan), läimäisin häntä kädelle ja kovaa. Jne. Oppi nopeasti. Enää ei ongelmaa.
Nykyään enää aamuisin ja tosi iloisena hänellä menee puheet pelleilyksi. Jos menee, otan sanon yhdesti nätisti, että ei one hauskaa, ja seuraavan kerran tiuskaisen "haista p****, mikä sua vaivaa" ja taas lähden pois tilanteesta. Tilanne (esim halailu) ei myöskään jatku mitenkään heti anteeksipyynnön jälkeen, vaan vasta joku toinen kerta, kun on ollut mukavaa. Tämä ei siis ole mikään rangaistus, vaan puhtaasti se, että jos multa lähtee fiilikset halailla miehen käytöksen takia, josta selvästi sanon, niin sitten lähtee.
Joskus aluksi mies sanoi että miksi olen niin vaikea nykyään (!! siis kun en enää ottanut kaikkea vastaan lehmänhermoisesti) ja vastasin että jos käyttäytyy kuin apina niin sitten kohdellaan kuin elukkaa. Asia selvä.
Miehestä en ole missään vaiheessa halunnut erota, mutta tuo käytös"virhe" on ollut todella kuluttava minulle.
Nykyäänkin jos joskus kiusaa ja suutun kunnolla, niin hän on heti kun alan huutaa että "no niin ok ymmärsin annetaanko nyt olla?", mutta huudan, "miksi minä lopettaisin pyynnöstäsi kun et sinäkään niin tee" ja karjun juuri niin kauan kuin huvittaa. Taas kerran, elukan käytös - elukan koulutus. Ei armoa tässä asiassa.
Ja vielä huomautuksena, että ikinä ei meille ole tullut riitaa siitä että olisin liian "kovasti" suuttunut. Eli oikeasti mies kyllä tasan tarkkaan tietää mitä tekee ja milloin ärsyttää. Tyhmä se siis ei ole vaikka kovasti siltä vaikuttaakin.
.
Hirveä parisuhde, kaksi hullua kimpassa. Nainen luulee vielä olevansa asiallinen. Toivottavasti tämä pariskunta ei tee lapsia, sekava ja turvaton ympäristö. Olen järkyttynyt.
No onneksi meillä ei muita ongelmia sitten olekaan kuin tämä kommunikaatio-ongelma. Ja en luule olevani asiallinen (mistä niin päättelit), enkä todellakaan nauti tuosta koko asiasta, tunnistan koko tilanteen, miten muuten voisin sitä analysoida.
Mutta jos aikuinen mies ei osaa ollan kivasti niin ei sitä voi loputtomiin hymistelläkään. Miehen kotiseudulla tuommoinen käytös on normaalia kanssakäymistä (kyllä ihan oikeasti).
Epäreilua, että tuomitset yhden tekstinpätkän perusteella koko elämäni ja parisuhteeni. Sinulla on sinun elämäsi ja parisuhteesi, ja minun silmiin jotkut kohdat siinä luultavasti näyttävät yhtä kauhealta kuin tämä minun ja miehen välinen satunnainen kommunikaatio-ongelma. Olethan kai lukenut täältä paljon ikävämmistäkin miehistä, kuten kunnolla ilkeilystä (esim pieraisee naamalle tai jättää lukkojeb taakse).
Toivotan sinulle samaa lapsettomuutta, noin tuomitsevan jälkeläisistä ei voi tulla kuin tuomitsevia, kapeakatseisia ja itseriittoisia lapsia (omasta mielestäsi tietenkin täydellisiä).
Tuo viimeinen kappale teki sinusta silmissäni hirveän. Ensin olin kanssasi samoilla linjoilla, että joskus vaan kuppi tulee täyteen, mutta lapsettomuuden toivominen toiselle on jo niin kamalaa. En voisi ikinä toivoa mitään noin kamalaa, en edes henkilölle joka on aiheuttanut minulle kaikkea kurjaa.
En ole tuo toivoja, eikä AP:lle tule tuota toivoa, mutta kyllä minä silti myös sanon, että tuohon parisuhteeseen ei pidä lapsia kidutettavaksi tehdä.
Luitko noita viestejä, joihin vastasin? Tämä raivoaja toivoi toiselle lapsettomuutta.
Ja se, ettei kannata lapsia tehdä on aivan eri asia kuin toivoa toiselle jotain kamalaa.
.
Minä kirjoitin tuolle raivoajalle ettei hänen käytöksensä ole oikeutettua tai normaalia. Hän varmaan ajatteli olla hyvänä esimerkkinä palstalla kuinka mies tai no, elukka.. laitetaan kuriin. Ehkä kyse on nuoresta henkilöstä, jolla käytös voi olla holtitonta mutta aika pitkä taitaa olla tuo parisuhde. Pitkä ja raskas. Hänen esimerkeistä ei käynyt ilmi että mies olisi erityisen ilkeä tai aggressiivinen, mutta tämä nainen ei hallitse hermojaan, käytöstään. Kutitukseen vastaa tykillä. Heidän parisuhteessaan on muutakin kuin harvakseltaan kommunikaatiovaikeuksia, itse luin käytöksestä vihanhallintaongelmaa ja aggressiota, vallankäyttöä ja alistamista. Ja nyt kyllä ongelma kasvaa isommaksi naisen käytöksestä johtuen. Parempi ratkoa nuo asiat ja palata maan tasalle kuin lähteä ihan vielä lapsia tekemään tuohon suhteeseen.
Vihanhallintaongelmia, alistamista, vallankäyttöä ja aggressiota? Sulla ei tosiaan taida olla kokemusta muunlaisesta elämästä eikä muunlaisista pesoosallisuuksista kuin omasi? Kuvailen miestäni elukaksi, kyllä tietenkin kärjistettynä täällä av-palstalla, koska sillä lailla hän silloin käyttäytyy. Ei ole kyse mistään "vahingossa olutpullolla hipaisusta", tajuatko sinä minkälaisesta käytöksestä, tai no "huumorista" täällä puhutaan? Sellaisesta on ok suuttua, todellakin. Ja se, että vedät lapset/lastenhankinnan tähän mukaan oli todella ala-arvoista. Ei minun mieheni tee näitä "hauskoja" juttuja kuin kahden ja tilanne on ihan selvä molemmille. En ymmärrä, miksi hän on niin tyhmä että tekee niin, mutta ei se ole mikään eron syy, vaan melko pieni ongelma.
Liian pitkään katselin sitä käytöstä selitellen itselleni että se on "vain huumoria" ja "miehen kotiseudulla normaalia", ja yritin selittää järkevästi että se ei ole mukavaa. Se ei toiminut ja tuli raja vastaan. Jos joku asia ei ole minusta hauskaa niin sellaista ei saa tehdä, piste.
En todellakaan tiedä miten mieheni on niin tyhmä tuossa asiassa, olen sitä kysynytkin, hän sanoo ettei vaan voi vastustaa (?). Niin kauan kun asia on näin, niin minä suutun siitä kiusaamisesta ja sillä sipuli.
Et tiedä parisuhteestani yhtikäs mitään muuta kuin tämän, ja suhtaudut todella kukkahattutätimäisesti (tämän otat varmaan kohteliaisuutena, ja kenties pidät minua tosi tyhmänä, en ole, olen vain erilainen ja erilaisessa tilanteessa, elämässä, erilaisen miehen kanssa).
Alue: Aihe vapaa
Ohhoh, onpa tullut paljon vastauksia! En ole ehtinyt täällä vähään aikaan käymään, enkä ole lukenut siis puoliakaan vastauksista. Huomaan, että mieheni ei olekaan ainoa, ikävää, mutta lohduttavaa. Parisuhdeterapiassa ollaan käyty, mutta jostain syystä niiden jälkeen tilanne vaan pahenee. Kun "kissan nostaa pöydälle" ja tunteista puhuu rehellisesti, niin emotionaalisesti vammaiselle taitaa olla vähän liian vaikea "kakku". Paljon kivempaa on lakaista kaikki maton alle ja elää kulississa.
Mielenkiinnolla odotan, että ehdin lukemaan loputkin kommentit. Käsittämättömiä ihmisiä näköjään on olemassa. Pahimmalta tuntuu nuo kokemukset, mitä tytöt ovat joutuneet isänsä hölmöilystä kokemaan, varmasti TODELLA loukkaavaa.
Terveisin ap.