Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.

:""D Äidinkielestähän se onkin kiinni. Naurettavaa...

Ei tietenkään äidinkielestä, vaan tapakulttuurista ja kasvatuksesta. Suomalainen kulttuuri kokonaisuudessaan pohjautuu työväestön tapakulttuuriin, mikä mahdollistaa juuri tällaisten käsittämättömien käytöstapojen muuttumisen normiksi. Esimerkiksi suomalaiset miehet pierevät keskenään ihan normaaleissa illanistujaisissa ja sitä pidetään ihan normaalina että "äijät vähän päästelevät". Tuon käytöksen mahdollistaa juurikin suomalainen miehen identiteetti ja äijäily, millä on pitkät juuret historiassa. Suurimmassa osassa muita maita on ollut ylempi luokka minkä hienoihin tapoihin alempikin väki on pyrkinyt, mikä on kitkenyt alemman luokan barbaarisimpia tapoja, kuten vaimon naamalle piereskely.... Suomessa ei tällaista mallia näyttävää ylempää luokkaa ole historiallisesti ollut ja esimerkiksi ruotsalaista ylempää luokkaa ja sen tapoja on vahvasti hyljeksitty, ei pyritty kopioimaan.

No nyt on oikeasti jo pikkusen paksua. Naamalle piereminen ei todellakaan ole mikään normi suomalaisessa tapakulttuurissa, et voi olla niin typerä että tällaista kuvittelisit. Eikä tällainen typerä härnääminen tai pelleily todellakaan ole mikään suomalaisuuteen sidottu ominaisuus vaikka meillä ole olekaan ollut kuningashuonetta jonka tapoja apinoida.

Mitä tulee brittimiesten sivistyneisyyteen, niin minulla ei kyllä britteihin liity mitään erityisen sivistynyttä mielikuvaa. En todellakaan perusbrittiä ajatellessani ajattele mitään Jude Lawta. Ja miettikää nyt vaikka brittihuumoria, kyllä ne komediasarjat typeryydessään vetää vertoja vaikka Pulttiboissille. Brittihuumoria typerämpää huumoria en hetkessä edes keksi.

Tilatkaapa pari pranks-kanavaa youtubesta niin aika paljon tulee tuollaista pierupilaa, pieraistaan nukkuvan kaverin naamalle, tökitään, hakataan ym. Pariskunnat tekee piloja toisilleen ja kaikki julkaistaan nettiin. Ei ole kulttuurisidonnaista.

Googlaa Dirty Sanchez (ai niin mutta ne ovatkin walesilaisia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan helvetin kuvottavia miehiä. Vaikea kuvitella että tällaisia miehiä olisi missään muualla kuin Suomessa. Kuvitelkaapa huviksenne sivistynyt brittimies pieraisemassa naamalle.

:""D Äidinkielestähän se onkin kiinni. Naurettavaa...

Ei tietenkään äidinkielestä, vaan tapakulttuurista ja kasvatuksesta. Suomalainen kulttuuri kokonaisuudessaan pohjautuu työväestön tapakulttuuriin, mikä mahdollistaa juuri tällaisten käsittämättömien käytöstapojen muuttumisen normiksi. Esimerkiksi suomalaiset miehet pierevät keskenään ihan normaaleissa illanistujaisissa ja sitä pidetään ihan normaalina että "äijät vähän päästelevät". Tuon käytöksen mahdollistaa juurikin suomalainen miehen identiteetti ja äijäily, millä on pitkät juuret historiassa. Suurimmassa osassa muita maita on ollut ylempi luokka minkä hienoihin tapoihin alempikin väki on pyrkinyt, mikä on kitkenyt alemman luokan barbaarisimpia tapoja, kuten vaimon naamalle piereskely.... Suomessa ei tällaista mallia näyttävää ylempää luokkaa ole historiallisesti ollut ja esimerkiksi ruotsalaista ylempää luokkaa ja sen tapoja on vahvasti hyljeksitty, ei pyritty kopioimaan.

No nyt on oikeasti jo pikkusen paksua. Naamalle piereminen ei todellakaan ole mikään normi suomalaisessa tapakulttuurissa, et voi olla niin typerä että tällaista kuvittelisit. Eikä tällainen typerä härnääminen tai pelleily todellakaan ole mikään suomalaisuuteen sidottu ominaisuus vaikka meillä ole olekaan ollut kuningashuonetta jonka tapoja apinoida.

Mitä tulee brittimiesten sivistyneisyyteen, niin minulla ei kyllä britteihin liity mitään erityisen sivistynyttä mielikuvaa. En todellakaan perusbrittiä ajatellessani ajattele mitään Jude Lawta. Ja miettikää nyt vaikka brittihuumoria, kyllä ne komediasarjat typeryydessään vetää vertoja vaikka Pulttiboissille. Brittihuumoria typerämpää huumoria en hetkessä edes keksi.

Hyvä! Minua ei mikään ärsytä niin kuin nuo, jotka aliarvostavat ja vääristelevät suomalaista kulttuuria. Suomessa ollaan oltu ennemminkin häveliäitä kuin tuollaisia rivoja. Meillä on esimerkiksi ollut jo pitkään hyvä peruskoulutus kaikille saatavana. Kulttuuriimme ja tapoihimme on vaikuttanut myös tervehenkinen luterilaisuus - vaikka ei henkilökohtaisena uskona olisikaan niin kyllä se silti vaikuttaa.

Vielä surullisempaa, että hyvästä peruskoulutuksesta huolimatta iso osa väestöstä käyttäytyy kuin yllä mainitut esimerkit. Siinä ei ole mitään vääristelyä. Jos suomalaiset olisivat yhtä tervehenkisiä ja hyvin koulutettuja kuin esität, mutta kuitenkin käyttäytyvät samalla lailla kuin nuo erään mainitsemat chavit, voidaan vain todeta että tuo käytös ei uskonnolla tai hyvällä peruskoulutuksella ole pois kitketty, vaan on osa nimenomaan tapakulttuuria. Kuka tahansa vähänkin ulkomailla paikallisten kanssa aikaa viettänyt osaa arvioida suomalaisen kulttuurin ominaisia tapakulttuurisia piirteitä kriittisesti, eikä siinä ole mitään pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.

Voi ei, me ollaan mieheni kanssa tuollaisia yhdessä. Varsinkin tuo kurkkujuttu ja puujalkavitsit. Tehdään siis noita molemmin ja nauretaan. Mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos ei ole samanlainen huumorintaju.

Kyllä muakin ne puujalkavitsit tosiaan yleensä naurattaa, kerron niitä joskus myös itse. Samoin nää kurkku-tyyppiset kaksoismerkityksiset lauseet on vähän niin ja näin, niillekin tulee kyllä myös itse joskus naurettua ja saatan joskus miehenkin puheesta niitä poimia. Lähinnä ärsyttää se miehen tilannetajun ajoittainen puuttuminen niissä vitseissä. Jos oikeasti selostan jotain tarinaa ihan vakavissani, ja toinen keskeyttää alkaakseen vääntää typerää vitsiä, niin ei se silloin paljon naurata. Tuntuu lähinnä siltä, ettei toista edes kiinnosta kuunnella eikä halua kuulla sitä mun selostusta loppuun. Näille on paikkansa, ja se paikka ei ole kesken toisen puheen.

Se ei kestä, että huomio on sinussa eikä hänessä. Siksi se keskeyttää vääntämällä vitsiksi. Jos sinä puhut jotain asiaa vakavissasi, niin huomio luonnollisesti on siinä sinun puhumassa asiassa. Kun mies vääntää sen vitsiksi, niin huomio kääntyy mieheen ja miehen vitsiin. Pois siitä sinun asiasta. Näin toimii ihminen, joka on oman epävarmuuden ja huonon itsetunnon vuoksi hyvin huomiohakuinen. Hän tarvitsee jatkuvan huomion itseensä. Jos huomio ei olekaan hänessä vaan muissa, niin hän alkaa tuntea kateutta, alemmuutta, ahdistusta, epävarmuutta. Hänen ajatukset menee näin: Miksi tuo saa huomiota? Miten sillä muka on oikeus saada huomiota ja minullako muka ei? Onko sillä viisaammat ajatukset kuin minulla? Onko se minua parempi? Miksi minä en saa huomiota (nyt heti ja koko ajan aina)? Minä tarvitsen koko ajan jatkuvaa huomiota tunteakseni että olen olemassa, että olen tärkeä! Minulla on oikeus saada huomiota! Nyt äkkiä kehiin joku läppä, jolla saan huomion itseeni ja tuo toinen ei ainakaan saa mitään huomiota! Tuo toinen ei ainakaan noilla mukaviisaan kuuloisilla jutuilla saa varastaa MINUN HUOMIOTA, joka kuuluu minulle! Minulle! Hän ei ole minua parempi eikä tärkeämpi! Vesittämällä sen mukaviisaat jutut vitsillä osoitan että ei se ole minua viisaampi tai tärkeämpi vaan vähemmän tärkeä!

Amen. Erittäin hyvä analyysi eräästä luojan kiitos jos ex-kaverista, vaimon veljestä ja apesta. Varsinkin tuo jo menneisyyteen kuuluva jäynäpelle hajotti mun hermot totaalisesti. Ikinä ei tiennyt oliko tosissaan vai ei ja kaikki käytännöt pilat olivat jotain pelottelua yms. V....tti aivan suunnattomasti kun meitä oli muutama erittäin hyvin koulussa pärjäävä ja KIRJALLISUUTTA harrastava kaveri. Me oltaisiin haluttu mielummin analysoida vaikkapa Waltarin teoksia kuin seurata tämän idiootin pelleilyä. Maailman rasittavin ihmistyyppi joka ei arvosta toisten ihmisten yksityisyyttä vähimmässäkään määrin. 

Olen ite naimisissa oleva mies ja pienen lapsen isä. Tunnistan itsestäni pellen, joka vitsailee paljon toisille ihmisille heidän kustannuksellaan ja osaa olla ärsyttävä. Tämän keskustelun lukeminen kuitenkin ravisutti itseäni ja aionkin keskustella tänään vaimoni kanssa siitä, kokeeko hän toimintani ärsyttäväksi. Syy siihen, miksi pelleilen niin paljon, on se, että tahdon saada toiset nauramaan. Tarkoitukseni ei koskaan ole suututtaa ketään, enkä siksi harrasta esim. tuota, että olen antavinani tavaran jollekin ja vedän sen sitten pois, enkä vitsaile väkivallalla, koska ne asiat eivät oikeasti ole koskaan hauskoja. Ei piereskelykään yleensä ole hauskaa kenestäkään muusta kuin piereskelijästä itsestään - varsinkaan silloin, jos pieru kohdistetaan toisen ihmisen kasvoihin. Jokin raja pitää osata vetää tuolle pelleilylle.

Mikä oli tekstini pointti? En ole koskaan kuullut vaimoltani palautetta pelleilystäni, ja siksi aion kysyä häneltä tänään asiasta. Omasta mielestäni se on ollut hauskaa, mutta tämän keskustelun myötä tajusin, että vaimoni ei välttämättä ole samaa mieltä. Ja mikäli näin on, aion muuttaa käytöstäni. Motiivini, kuten sanoin, on saada toiset nauramaan eli tahdon toisille hyvää, mutta mikäli toimintani aiheuttaa silti pahaa mieltä, niin minun tulee muuttaa käytöstäni. Pointti on siis se, että jos miehen käytös on ärsyttävää, niin hän ei välttämättä ymmärrä sitä itse ennen kuin asiasta mainitaan hänelle. Kaikki miehet eivät varmasti tajua kysyä itse sitä palautetta - en olisi itsekään tajunnut ilman tätä keskustelua. Jos mies ei itse tajua sitä kysyä, niin silloin se olisi varmasti parasta antaa hänelle kysymättä. Jos miehen motiivit ovat hyviä, niin mies tahtoo varmasti muuttaa käytöstään ja antaa näiden hyvien motiivien näkyä teoissaan. Näin voidaan katkaista mielipahan kierre ja välttyä turhilta avioeroilta.

Vierailija kirjoitti:

Ai kauhee mitä ukkoja.

Eksä joskus otti haliotteeseen, että nyt halaillaan, ja sitten pärskytti ja räki mun naamaan ja nauroi päälle. Voi vitsivitsi ku hauskaa. Loppuihan se sit eroon ja sitä ennen suutuin ja räkäsin sen naamalle, ja ihmettelin kun sen mielestä oli loukkaavaa..

Tosi törkeää minusta, ja sitten kun selitin että toi loukkaa, niin tuli äänekästä HÄÄHÄÄÄ hähähäääää- tekohuutonaurua irvistyksien kera. kolmekymppinen mies. Ai kun nousee verenpaine kun muistelen, raivostuttavaa.

Sitten joskus jos olin sohvalla niin että oli tietokone tai teekuppi tms. käsissä, niin tää tulee ja hyppää sellaisella voltilla siihen niin että kaikki mitä siinä nyt mulla oli, putosi/kaatui. Häähää- Simpsonihuuto päälle.

Tuli lähinnä sellainen murhanhimoinen aggressio noista jutuista itselle ja söi esim kaikki seksihalut.  Mut vitsivitsi, häähää!

Sama juttu kans mullakin ruokien suhteen. Hirveän hauskaa, kun viimeset safkat menossa ja koko ajan piti olla sormineen kiinni niissä. Vasta kun ärähdin että nyt pois mun lautaselta, niin mies uskoi. Yhdelle koulukaverilla oli aina tärkeää päästä nippaamaan haarukalla mun ruokaa ennen syöntiä. Viimeisellä kerralla kaadoin sen kuuman keiton sen syliin ja kysyin että naurattaako, mun ruoka on pyhä asia. Okei, flippasin mut taustalla jo aiempaa "traumaa". 

Eks teki kans kerran niin, että mulla oli viimeiset teet menossa, siis maito loppu ennen kuin pääsee kauppaan. Näin jo pöydän toiselta puolelta, että hän on tähtäämässä tussia kuppiini. Kielsin heittämästä ja hän heitti. Se meni suoraan kuppiin ja tee juomakelvottomaksi. Totta kai otin toisen kynän ja heitin häntä ja se osui suoraan silmäkulmaan, josta miehelle jäi arpi. En tiedä kuka on syyllinen, mutta sain kuulla aika pitkään tuosta miten ihan ilman syytä heittelen häntä tavaroilla. 

Joskus eksä ärsytti mua päiväkausia aivan tahallaan. Provosoi kaikilla haukkumispuheilla, väänsi vitsiä ihan koko ajan eikä voinut hetkeäkään käyttäytyä. Kerran hän sanoi poikkipuolisen sanan, niin oikeasti suutuin niin paljon että se meni väkivaltaiseksi. Sen jälkeen mulle pidettiin palaveria vihanhallinnasta ja kaikesta. Nyt tiedän, että ne jutut menivät ihan väärään suuntaan. 

Huoh, täällä myös yksi piereskelijän uhri.

Mies on 40 v, tekee mulle samat temput eli pieraisee naamalle, tai käärii yhtäkkiä aamulla peittoon ja pierasee sinne sisään, joskus heittäytyy selälleen, nostaa jalat kuin vauva ja pieree niin että melkein paskat lentää :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.

Voi ei, me ollaan mieheni kanssa tuollaisia yhdessä. Varsinkin tuo kurkkujuttu ja puujalkavitsit. Tehdään siis noita molemmin ja nauretaan. Mutta ymmärrän, että ärsyttää, jos ei ole samanlainen huumorintaju.

Kyllä muakin ne puujalkavitsit tosiaan yleensä naurattaa, kerron niitä joskus myös itse. Samoin nää kurkku-tyyppiset kaksoismerkityksiset lauseet on vähän niin ja näin, niillekin tulee kyllä myös itse joskus naurettua ja saatan joskus miehenkin puheesta niitä poimia. Lähinnä ärsyttää se miehen tilannetajun ajoittainen puuttuminen niissä vitseissä. Jos oikeasti selostan jotain tarinaa ihan vakavissani, ja toinen keskeyttää alkaakseen vääntää typerää vitsiä, niin ei se silloin paljon naurata. Tuntuu lähinnä siltä, ettei toista edes kiinnosta kuunnella eikä halua kuulla sitä mun selostusta loppuun. Näille on paikkansa, ja se paikka ei ole kesken toisen puheen.

Joo, ymmärrän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ite naimisissa oleva mies ja pienen lapsen isä. Tunnistan itsestäni pellen, joka vitsailee paljon toisille ihmisille heidän kustannuksellaan ja osaa olla ärsyttävä. Tämän keskustelun lukeminen kuitenkin ravisutti itseäni ja aionkin keskustella tänään vaimoni kanssa siitä, kokeeko hän toimintani ärsyttäväksi. Syy siihen, miksi pelleilen niin paljon, on se, että tahdon saada toiset nauramaan. Tarkoitukseni ei koskaan ole suututtaa ketään, enkä siksi harrasta esim. tuota, että olen antavinani tavaran jollekin ja vedän sen sitten pois, enkä vitsaile väkivallalla, koska ne asiat eivät oikeasti ole koskaan hauskoja. Ei piereskelykään yleensä ole hauskaa kenestäkään muusta kuin piereskelijästä itsestään - varsinkaan silloin, jos pieru kohdistetaan toisen ihmisen kasvoihin. Jokin raja pitää osata vetää tuolle pelleilylle.

Mikä oli tekstini pointti? En ole koskaan kuullut vaimoltani palautetta pelleilystäni, ja siksi aion kysyä häneltä tänään asiasta. Omasta mielestäni se on ollut hauskaa, mutta tämän keskustelun myötä tajusin, että vaimoni ei välttämättä ole samaa mieltä. Ja mikäli näin on, aion muuttaa käytöstäni. Motiivini, kuten sanoin, on saada toiset nauramaan eli tahdon toisille hyvää, mutta mikäli toimintani aiheuttaa silti pahaa mieltä, niin minun tulee muuttaa käytöstäni. Pointti on siis se, että jos miehen käytös on ärsyttävää, niin hän ei välttämättä ymmärrä sitä itse ennen kuin asiasta mainitaan hänelle. Kaikki miehet eivät varmasti tajua kysyä itse sitä palautetta - en olisi itsekään tajunnut ilman tätä keskustelua. Jos mies ei itse tajua sitä kysyä, niin silloin se olisi varmasti parasta antaa hänelle kysymättä. Jos miehen motiivit ovat hyviä, niin mies tahtoo varmasti muuttaa käytöstään ja antaa näiden hyvien motiivien näkyä teoissaan. Näin voidaan katkaista mielipahan kierre ja välttyä turhilta avioeroilta.

Niin,luulisi että normaali ihminen tajuaa toisen reaktiosta onko ok. Teet jäynän ja minä nauran, on ok. Teet jäynän ja minä loukkaannun, ei ole ok.

Pellen? Lupasit kunnioittaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa, häpeäisit.

Aluksi kuin luin kirjoitusta ajattelin että ehkä olet hiukan liian tosikko? Mutta toi pään kolauttaminen ei kyllä ole mikään hauska juttu ja vitsailu väkivallasta voi jossain vaiheessa muuttua teoiksi. Väkivalta ja alistaminen kehittyvät yleensä pikkuhiljaa. Sopisiko joku avioliittoneuvojan luona käynti?

Minkälainen miehen äiti oli lapsuudessa? Huomasiko hän poikaansa? Yrittikö hän hakea huomiota tai hauskuuttaa masentunutta äitiään? Sieltähän nämä asiat juontavat.

Sitten tulee mieleen, että oletko joskus alkuaikoina kokenut nuo jekut hauskoiksi? Vai ärsyttikö ne jo silloin? Miten aluksi reagoit niihin?

Vierailija kirjoitti:

Olen ite naimisissa oleva mies ja pienen lapsen isä. Tunnistan itsestäni pellen, joka vitsailee paljon toisille ihmisille heidän kustannuksellaan ja osaa olla ärsyttävä. Tämän keskustelun lukeminen kuitenkin ravisutti itseäni ja aionkin keskustella tänään vaimoni kanssa siitä, kokeeko hän toimintani ärsyttäväksi. Syy siihen, miksi pelleilen niin paljon, on se, että tahdon saada toiset nauramaan. Tarkoitukseni ei koskaan ole suututtaa ketään, enkä siksi harrasta esim. tuota, että olen antavinani tavaran jollekin ja vedän sen sitten pois, enkä vitsaile väkivallalla, koska ne asiat eivät oikeasti ole koskaan hauskoja. Ei piereskelykään yleensä ole hauskaa kenestäkään muusta kuin piereskelijästä itsestään - varsinkaan silloin, jos pieru kohdistetaan toisen ihmisen kasvoihin. Jokin raja pitää osata vetää tuolle pelleilylle.

Mikä oli tekstini pointti? En ole koskaan kuullut vaimoltani palautetta pelleilystäni, ja siksi aion kysyä häneltä tänään asiasta. Omasta mielestäni se on ollut hauskaa, mutta tämän keskustelun myötä tajusin, että vaimoni ei välttämättä ole samaa mieltä. Ja mikäli näin on, aion muuttaa käytöstäni. Motiivini, kuten sanoin, on saada toiset nauramaan eli tahdon toisille hyvää, mutta mikäli toimintani aiheuttaa silti pahaa mieltä, niin minun tulee muuttaa käytöstäni. Pointti on siis se, että jos miehen käytös on ärsyttävää, niin hän ei välttämättä ymmärrä sitä itse ennen kuin asiasta mainitaan hänelle. Kaikki miehet eivät varmasti tajua kysyä itse sitä palautetta - en olisi itsekään tajunnut ilman tätä keskustelua. Jos mies ei itse tajua sitä kysyä, niin silloin se olisi varmasti parasta antaa hänelle kysymättä. Jos miehen motiivit ovat hyviä, niin mies tahtoo varmasti muuttaa käytöstään ja antaa näiden hyvien motiivien näkyä teoissaan. Näin voidaan katkaista mielipahan kierre ja välttyä turhilta avioeroilta.

Tärkeää on muistaa se että itsestään voi jokainen tehdä pilaa ja saada sillä muut nauramaan (hyväntahtoisesti) mutta toisesta ei parane tehdä pilaa että saa muut nauramaan (edes hyväntahtoisesti). Ja siihen toisen itseironiaan ei saa myöskään lähteä mukaan. Hienoinen ero näissä kahdessa. Saattaa hauskuuttaessaan loukata toista hyvinkin verisesti koska ei voi tietää kenestäkään mitä käy elämässään juuri sillä hetkellä läpi. Hyvä jos tämäkin keskustelu saa ihmiset miettimään omia tekemisiään ja sanomisiaan. Pelle harvoin sietää itseensä kohdistuvaa vitsiä. Omasta kokemuksesta voin sanoa satavarmasti että moni pelle kyllä tietää tasan tarkkaan mitä tekee, eikä välitä vaikka saa toisen itkemään tai suuttumaan. Olispa mukava kuulla mitä vaimosi kommentoi.

Meillä vitsikutittelut vähän rauhottui, episodin jälkeen joka tapahtui, kun  olin tiskaamassa. Yhtäkkiä yllätyshyökkäys ja takaapäin tökkästään sormet kylkiluiden väliin. Pelästyin aivan tajuttomasti, karjaisin ja huusin niin että varmaan koko lähiö kuuli, lisäksi tökkäisin miestä siinä samassa haarukoilla jotka oli mun kädessä.. lopulta istuin lattialle haarukoineni ja itkin kun niin v*tutti tuommonen.  Luonnollisesti siinä kohtaa olin huumorintajuton.

Niin ja se Häähää- nauru siihen tökkäyksen perään.  Aargh. Ihme etten vahingossa tuikkassut sitä puukolla tai jollain muulla terävällä kun niillä haarukoilla.

Entä jos alat kokeeksi kohtelemaan miestäsi kuin lasta? Ei alentavasti vaan huolehtivasti, aivan kun hän olisi oikeasti lapsi.

Kun mies työntää kenkänsä eteesi niin solmit ne nauhat. Ruuan laitat lautaselle ja juomat lasiin. Peittelet yöllä sänkyyn. Huolehdit että vaatteet ovat sopivat, valitset vaatteet ja ostat uusia. Jne.

Ehkä miehesi sisuuntuu ja saa vastareaktion, "Minä en ole mikään lapsi". Tai sitten korjaantuisi joku lapsuuden trauma ja hän "paranisi".

Aikuseksi kasvaneen koulukiusaajan unelma. Se olet sinä, ap. Miehesi saa alistaa ja kiusata sinua mielin määrin ja jos yrität vänistä, ettei naurata niin "äläpäs ole niin huumorintajuton" ja "leikkiähän se vain".

Sulla on pari vaihtoehtoa. Tässä kaksi

- jätä mies

- kohtele häntä samoin. Älä tee mitään ilman kiusaa, ivaa, pilkkanaurua, horotusta ja alentamista. Kun istut vessassa, huuda apuun. Ja sano sitten, että "ajattelin että voisit tulla pyyhkimään" ja hohotus päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pellen? Lupasit kunnioittaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa, häpeäisit.

Vittu mikä urpo.

Vastasin liian nopeasti, luin jutun tarkemmin. Ekaksi näytti siltä että taas joku joka haukkuu miestään ihan turhaan.

KOLIBRI kirjoitti:

Jaa mikä on ap:n eli minun oma vastuu. Kertoa miehelle, että en tykkää moisesta käytöksestä. Kyllä! Kerrottu moneen kertaan, kuten aloituksessa kirjoitin, saan vaan syytökset huumorintajuttomuudesta. Jätä mies. Vahvassa harkinnassa ollut jo pitkään, mutta olen liian kiltti ja ajattelen liikaa lapsia ja heidän parastaan. Miksi olen alunperin ottanut tuollaisen miehen? Tuo on vain yksi piirre miehessä..

Ajatteletko? Kai sinä ymmärrät, että lapset imevät isän mallia ja roolia myös itseensä? Näin isä kohtelee äitiä.. lapsille voisi olla parempi kasvaa ilman tuollaista mallia.

Tässä vielä se kirjoittaja, joka joutui kuuntelemaan vuositolkulla ilkeyksiä ja vittuilua naamioituneena huumoriin. Joka ikinen kerta, kun huomautin näistä jutuista, niin minulla ei ollut kuulemma huumorintajua. Mutta jos itse tein samaa tälle eksälleni, eli kritisoin häntä huumorimielellä, niin yllätys, eipä häntä naurattanetkaan häneen itseensä kohdistuvat vitsit. Yleensä siinä kävi vielä niin, että hänen oli sanottava viimeinen sana. Eli tilanteet eskaloitui aina siihen, että hän sanoi lopuksi jotain kahta kauheampaa minusta. Tuollaisten tyyppien kanssa ei voi koskaan voittaa. Tällä tyypillä taustalla vaikea lapsuus ja narsistisia piirteitä. 

Mä sanoisin, että sekin on mahdollista, miehesi kokee, että et arvosta häntä. joten hän kaipaa huomiota ja hyväksyntää.  tässä kohtaa on kyllä monella naisella peiliinkatsomisen paikka.

Jukkis kirjoitti:

Mä sanoisin, että sekin on mahdollista, miehesi kokee, että et arvosta häntä. joten hän kaipaa huomiota ja hyväksyntää.  tässä kohtaa on kyllä monella naisella peiliinkatsomisen paikka.

Joo niinhän se menee, puolisoni tekee toistuvasti jotain minua loukkaavaa niin MINÄ en arvosta häntä.