Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Tuukki ja kahveli. Pöytäliina ja haarukka. Tuo kahveli on tarttunu mullekki mummolta aikoinaan, ja yritän muistaa että muut ei sanaa ymmärrä.
Puhuin kerran senkistä eikä toinen tiennyt mikä se on! Senkki=piironki
Vierailija kirjoitti:
Tuukki ja kahveli. Pöytäliina ja haarukka. Tuo kahveli on tarttunu mullekki mummolta aikoinaan, ja yritän muistaa että muut ei sanaa ymmärrä.
Kahveli kai tulee kaffel-sanasta. On muuten ollut monta jännää hetkeä, kun on kaveri ihmetellyt kun kysyn, tarviitko kahvelin, tai mä tuon veitset ja kahvelit. Että MITKÄ?
Puliveivari (laitapuolen kulkija)
Sopia pirtaan (kuulua tapoihin)
Operatsiooni (operaatio)
Automobiili (auto)
Sontikka (sateenvarjo)
Sähköaivot (tietokone)
Elektrisiteetti (sähkö)
Huikentelevainen (seksuaalisesti varomaton nainen)
Poroporvari (pienporvari tai wannabe-porvari)
Vierailija kirjoitti:
Kihveli = rikkalapio
Muurajat käyttää myös kihveliä, se millä laastia levitetään. En tiedä onko yleisessä käyössä tuo sana nykyään?
Viime talvena piti tilata työpaikallemme sellainen jalkaharjasysteemi ulko-ovelle, millä putsataan lumet yms. liat kengistä pois. Kyllä siinä tovi mietittiin, että millä nimellä niitä kutsutaan.... Kenkäralli siis kyseessä.
Jämi. Nuorena käytettiin hippaleikeissä nimityksenä siitä kuka jahtasi muita. En tiedä onko jo vanhentunut tai käytetäänkö enää mutta ihmettelyä nuorempanakin tuo sana sai kun muutettiin perheen kanssa Etelä-Pohjanmaalle.
Kartano, siinä sen vanhassa alkuperäisessä merkityksessään eli maatila ja sen pihamaat. Tuo sana on vanha germaaninen laina, jota englannissa vastaa garden.
kirjoitti:
Sarka (pelto)
Sarka (paksu villakangas)
Sarka on ojien välinen peltoalue.
On muuten jännä, miten monia minulle normaaleja sanoja muut suunnilleen ikäiseni, joita tunnen (15-22) eivät ymmärrä. Täälläkin monia sellaisia, joita en olisi uskonut, että ihmiset eivät ymmärrä.
Mutta eron huomaa jo minun (18v) ja muutamaa vuotta nuoremman siskoni välillä; minä luin lähinnä äitini ja mummoni vanhoja kirjoja lapsena ja esiteininä, mutta minun jälkeeni ne pistettiin varastoon ja äidin tahdosta siskolle ostettiin 2000-luvun modernimpia lastenkirjoja. Ero meidän kahden äidinkielen ja kirjallisuuden osaamisessa on niin valtava, että en kyllä osaisi uskoa syyksi sitä, että toinen on lukenut Viisikkoa, vanhaa Aku Ankkaa ja Pientä taloa Preerialla ja toinen Angry Birds -sarjakuvia. Jonkun pitäisi tehdä tutkimus tästä; kirjoista katoaa sanoja, mutta uusia vastaavia ei juuri kirjallisuuteen tule. Miten se vaikuttaa?
Ja tähän liittyen: nuorikko (vastavihitty vaimo) ja naikkonen ("huono" nainen).