Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Vierailija kirjoitti:
Muumeista oli siivottu pois sana "lippo" puhuttaessa koivuntuohesta tehdystä kupista.
Muumeissa se oli "lippi".
Vanna (=amme), pirssi (=taksi), paula-anturat (=sandaalit), malka (=hirsi), ylkä (=sulhanen), eriö (=wc), rotvalli (=reunakiveys kadulla), vossikka (=vuokrattava hevosajuri), kraatari (=räätäli), lukkari (=kanttori), komelianttari (=näyttelijä)
Juice lauloi "Kun ennen oli häät, niin aidaksilla tappeli klopit...". Siis millä tappelivat?
Huuppaa äitini tekee, tuorepuuroa puolukoista ja ruisjauhoista, sokeriakin vissiin sekaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
"Rutto" on aikoinaan ollut adjektiivi ja tarkoittanut nopeaa; epidemia kun levisi aikoinaan kuin kulovalkea.
Monikohan tietää, mikä on kulovalkea :) Aika monessa sananparressa on tällaisia vanhoja sanoja, joiden merkitystä ei tule ajatelleeksikaan.
Joillekin on epäselvää, että naida=mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
puumerkki (allekirjoitus) ja puolenkymmentä (5 kpl). Tuota jälkimmäistä ei minua nuorempi noin 20-30v ihminen ymmärtänyt. Ällistyin!
Se on juuri sitä kun käytetään nykyään vain niitä omg ja lol ja kvg yms. netistä opittua mukakieltä ja äidinkielen tuntemus se senkun vaan rapistuu...
Räppänä on kyllä ihan tuttu. Samoin prasut (vähän samaa aihepiiriä liippaa). Paikallisia sanoja.
Rotvalli lienee yleisessä käytössä Tampereen alueella, ei juuri muualla.
Hurme = veri, (vrt. Hurmerinta)
Nuorukainen. Ei tunnu kovin moni tietävän että tuo sana tarkoittaa nuorta miestä, ja nimenomaan _vain_ miestä.
Repo = kettu, hukka = susi, kontio = karhu
Veikkaan että monelle nuorelle tuntematon on sähke ja lennätin.
(Lennätin tarkoittaa siis sähköistä lennätintä, jossa viesti siirretään sähköisesti johdinta pitkin. Sähke on se viesti joka lennätimellä lähetettiin. 1900-luvun alkupuolen tekstiviesti, voisi sanoa.)
Almanakka voi olla vieras sana monille, eli eräänlainen kalenteri.
Sitten on sanoja, jotka eivät ole tuttuja luterilaisille, mutta siis normaalisti käytössä ortodoksien parissa. Kuten grobu, tšasouna, ja ilmaus "hän meni tuonilmaisiin".
(Eli haudan päälle rakennettu pitkänomainen "maja", rukoushuone, ja sanotaan henkilöstä, joka on kuollut, edesmennyt.)
Sitten jos vaikka otetaan erä- ja maaseutuelämään liittyvien esineiden nimiä, niin nykyinen kaupunkinuori tai tämän vanhempikaan ei välttämättä noita tiedä, laitan vaan muutaman eli äes, tiinu, kaukalo.
(Äes maan pehmentämiseen käytettävä työkalu, tiinu on korvaton sammio, astia, ja kaukalo on eläinten ruokkimiseen tarkoitettu astia.)
Vierailija kirjoitti:
Mummoni käytti sanaa "vaara" linja-autoista. Turussa siis. Oli sininen vaara ja keltainen vaara :D
Olisikohan Vaara ollut joku liikennöitsijä vai olisivatko linja-autot aiheuttaneet vaaratilanteita? Meillä odotettiin " eskelistä" ja isovanhempien luona "salamelaa"
Marras ja auer taitaa olla suurimmalle osalle täysin tuntemattomia käsitteitä nykyään, tiedetään vain marraskuu ja Anneli Auer....
akkuna = ikkuna
porstua = eteinen
loukko = nurkka
kurri = rasvaton maito, tosin joissakin murteissa rasvainen maito