Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?
Itsellä kaatui siihen että olin ottanut Netflixin ja annoin sitten ystävälle tunnukset että hänkin pystyi katselemaan, lupasi antaa joka kuukausi kahvipaketin tms. Se oli mulla vuoden se Netflix jota tosiaan hänkin käytti (en ikinä saanut niitä kahvipaketteja :D ) KUNNES jäin työttömäksi ja mun oli pakko sanoa Netflix irti ja sanoin asiasta ystävälle ennen sitä ja hän raivostui totaalisesti ja pisti välit poikki. Siis ihan totaalisesti meni välit poikki ja hän heitti 5 vuoden ystävyyden Netflixin takia menemään :D noh, ehkä niin oli parempi näin kun jälkikäteen ajattelen.
Kokemuksia?
Kommentit (298)
Kysyin ystävältäni kuinka pitkä hänen vauvansa on. Hänen mukaansa se tarkoitti, että halusin kehuskella sillä että oma vauvani oli pidempi, ikään kuin pituus olisi jonkinlainen meriitti. Minä olin luullut vain osoittavani kohteliasta kiinnostusta.
En halua enää tavata kaveriani, joka ei kunnioittanut rajojani.
Istuimme jossain kahvilla ja ystävä valitti, että hän on alkanut hikoilla kierukanlaittamisen jälkeen; -Katso nyt miten hikiset kämmenet mulla on.
ja pyyhkii käsiään pitkin vedoin minun hihoihini ja takkiini!
Kielsin ja hyppäsin ylös,
mutta hän teki sitä uudelleen seuraavalla kerralla, koko ajan.
Ällöttävää.
Muutenkin hän huusi kailotti yksityisasioitaan, kierukoita ja muita vimpaimia suureen ääneen,
ja oli liian kiinnostunut toisten henkilökohtaisista salaisuuksista,
kyseli ja lypsi tietoja kuin mikäkin toripulu.
Ja sitten ne hänen tahmatassunsa, oli pakko heittää se laidan yli.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni yritti vokotella silloista poikaystävääni huonoin tuloksin ja poikaystäväni kerrottu minulle asiasta ja minun ex-ystävälle asiasta mainittua katkaisi sitten välit.
Voivoi...
Taas jatkoa sarjaan: Mies tulee naisten ystävyyden väliin.
Älä sinä usko mustasukkaiswn miehen juttuja!
Hän ei voinut sietää, että sinulla on niin hyvä ystävä ja halusi katkaista välinne.
Otapa uudestaan, perusteellisesti,
selvää, onko mitään vokottelua tapahtunut ja kukas se oli aloitteentekijä siinä tapauksessa?
Veikkaan että yllätyt.
Itse en _ikinä_ päästä miestä naisten välisen ystävyyden väliin. On yritetty.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on lääkäri sairaalassa ja lukee tuttujeni ja minun perheenjäsenteni sairaskertomukset, vaikka ei osallistu hoitoon ja tämä on tietysti tietosuojarikos. Kaveri On aina ollut sairaalloisen utelias.
Mun lapsella on kehitysviivettä ja se on minun elämäni tragedia ja sairauskertomuksissa paljon tietoa meistä ja meidän suvusta. Tuntuu pahalta, että hän lukee tekstejä meidän perheen murheista.
Tällaiset ilmoitetaan tuon uteliaan kaverin työnantajalle tai korkeammalle viranomaiselle. Kaikesta jää tietokantaan jälki ja sieltä voi järjestelmänvalvoja jälkikäteen todeta, että henkilö on henkilökohtaisillaan lukenut tämän, tämän ja tämän henkilön tiedoista tätä ja tätä osiota näin ja näin monta kertaa ilman hoitosuhdetta, joten todisteet löytyvät kun joku vain antaa ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on lääkäri sairaalassa ja lukee tuttujeni ja minun perheenjäsenteni sairaskertomukset, vaikka ei osallistu hoitoon ja tämä on tietysti tietosuojarikos. Kaveri On aina ollut sairaalloisen utelias.
Mun lapsella on kehitysviivettä ja se on minun elämäni tragedia ja sairauskertomuksissa paljon tietoa meistä ja meidän suvusta. Tuntuu pahalta, että hän lukee tekstejä meidän perheen murheista.
Tällaiset ilmoitetaan tuon uteliaan kaverin työnantajalle tai korkeammalle viranomaiselle. Kaikesta jää tietokantaan jälki ja sieltä voi järjestelmänvalvoja jälkikäteen todeta, että henkilö on henkilökohtaisillaan lukenut tämän, tämän ja tämän henkilön tiedoista tätä ja tätä osiota näin ja näin monta kertaa ilman hoitosuhdetta, joten todisteet löytyvät kun joku vain antaa ilmi.
Hyvä ystäväni on töissä sairaalassa. Hän tietää on huolimaton numeroiden kirjoittelussa, joten on kerran vahingossa nähnyt lapseni tiedot. Sulki välittömästi ja logista pystyi näkemään kauanko on tiedot olleet esillä. Kysyi kollegalta neuvoa ja lopulta ystäväni esimies soitti minulle ja kysyi onko minulla mitään vaateita. Vastasin jos ystäväni kertoo hän on vahingossa nähnyt poikani tiedot, silloin se on ollut vahinko. Ja tämä korjattiin ja ystäväni kertoi jos olisin nostanut metelin, hän olisi voinut jopa saada potkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on lääkäri sairaalassa ja lukee tuttujeni ja minun perheenjäsenteni sairaskertomukset, vaikka ei osallistu hoitoon ja tämä on tietysti tietosuojarikos. Kaveri On aina ollut sairaalloisen utelias.
Mun lapsella on kehitysviivettä ja se on minun elämäni tragedia ja sairauskertomuksissa paljon tietoa meistä ja meidän suvusta. Tuntuu pahalta, että hän lukee tekstejä meidän perheen murheista.
Tällaiset ilmoitetaan tuon uteliaan kaverin työnantajalle tai korkeammalle viranomaiselle. Kaikesta jää tietokantaan jälki ja sieltä voi järjestelmänvalvoja jälkikäteen todeta, että henkilö on henkilökohtaisillaan lukenut tämän, tämän ja tämän henkilön tiedoista tätä ja tätä osiota näin ja näin monta kertaa ilman hoitosuhdetta, joten todisteet löytyvät kun joku vain antaa ilmi.
Hyvä ystäväni on töissä sairaalassa. Hän tietää on huolimaton numeroiden kirjoittelussa, joten on kerran vahingossa nähnyt lapseni tiedot. Sulki välittömästi ja logista pystyi näkemään kauanko on tiedot olleet esillä. Kysyi kollegalta neuvoa ja lopulta ystäväni esimies soitti minulle ja kysyi onko minulla mitään vaateita. Vastasin jos ystäväni kertoo hän on vahingossa nähnyt poikani tiedot, silloin se on ollut vahinko. Ja tämä korjattiin ja ystäväni kertoi jos olisin nostanut metelin, hän olisi voinut jopa saada potkut.
Meillä käytettävässä tietokannassa ohjelma onneksi kysyy erikseen syytä, miksi jonkun ei-oman potilaan papereihin mennään, joten kenenkään papereihin meneminen ns. vahingossa vaatii jo määrätietoisuutta. Omien hoidokkien tietoihin pääsee suoraan. Mutta tiedän, että aivan kaikissa ohjelmissa näin ei ole.
Ystäväni ihan fiksu poikaystävä oli kumman vaisu ja välttelevä aina minut nähdessään. Ei tervehtinyt, jos joskus näimme ilman kaveriani. No, onhan näitä, ajattelin, miehet on kummallisia.
Ystäväni oli kiva ja iloinen, mutta välillä aika pelottava. Vaatekaupassa hän saattoi alkaa yhtäkkiä varastella arvokkaita vaatteita, vei niitä ulos päälleen puettuna, leikkasi vain hällärit irti.
Pelkäsin aina niin että meinasin saada sydärin.
Iltaisin hän usein pyysi, kerjäsi ja vaati minua tulemaan yökerhoon.
Jos kieltäydyin, hän ilmestyi tunnin sisällä ikkunani alle huutamaan, takana seisoi taksi. Ystävä lupasi aina tarjota, jos vetosin siihen etten raaski lähteä ulos törsäämään.
Seuraavana päivänä hän aina ojensi listan, mistä kaikesta olen velkaa (2 taksimatkaa, olut, 2 ja puoli drinkkiä, 2 sisäänpääsyä, narikkaraha, pizzanpuolikas) ja kysyi koska maksan. Se oli minusta vain huvittavaa, minulla oli silloin hiukan parempi palkka kuin hänellä.
Parin vuoden päästä hän erosi tästä minulle tylystä poikiksestaan.
Yllätyksekseni tämä poikkis tuli minun luokseni käymään, yhden kerran vain. Hän jutteli, että tajusi juuri minun olevan ihan normaali, mukava nainen.
Kysyin että -Mitä?
Hän selitti. Ystäväni oli aina kertoillut asioista poikakaverille siten, että _minä_ muka varastelen kaupoista vaatteita ja hän on aina siinä viattomana vieressä, ihan kauhuissaan!
Kapakkareissuihin olin minä muka painostanut ystävääni.
Olin siis ollut ystävälleni jonkinlainen syntipukki ja viemäri.
En ollut kuulemma ainoa syntipukki. Selvisi, että yhteinen ystävämme, joka oli aina esitetty minulle sairaana narkkarina ja linnanneitona, olikin koko ajan ollut ihan tavallinen opiskelijatyttö, joka ei ollut koskaan ollut vankilassa.
Kun kerroin näistä petolliselle ystävälleni,
hän katseli pitkin seiniä ja alkoi puhua muista asioista,
sitten vetosi vanhoihin muistoihimme. Yhtäkkiä näin ystäväni läpi ja se mitä näin oli jotain aivan kammottavaa.
Ex-ystäväni on insestitaustainen nainen, hän joutui myöhemmin osastohoitoon.
En ole enää tekemisissä.
Meni vain liian hyvin. Olin rakastunut, mies rakasti takaisin ja sain työpaikan. Työpaikka on nyt entinen, eivät edellisetkään siinä viihtyneet ja rakkaus on tauolla, tosin erottiin määräajaksi hyvällä tunnelmalla.
Ei kestänyt kun ei oltu enää samalla tasolla , koki että on jäänyt jälkeen. Tosin ei selittänyt mitään, mutta aiempien ihmissuhteidensa perusteella ei kestä muiden menestymistä koska silloin joutuisi sietämään alemmuutta tai tekemään muutoksia elämäänsä. En pyydä tätä henkilöä ystäväksi takaisin, sillä muut ystävät ovat kestäneet niin ylä-kuin alamäet.
Itse poikkasin yhden ystävyyssuhteen siksi koska ystävän mielestä en ollut tarpeeksi kaunis silloiselle kihlatulle, sanoi suoraan että olen miehelle liian läski. Syy kariutumiseen miehen kanssa ei ollut ulkonäköni vaan se ettei hän halunnut mennä töihin. Ehkä tämä kaveri oli aidosti sitä mieltä tai harmissaan kun en enää antanut rahaa lainaan. Viimeistään olisi kaatunut perussuomalaisuuteensa/rasismiinsa. Tilalle on tullut fiksumpia kavereita, en kadu yhtään.
Vierailija kirjoitti:
En ole osannut sanoa ei. Yritän kyllä opetella. Mutta tästä pitkälti johtuen:
- Yksi ehdottomasti halusi minut lapsensa kummiksi. En halunnut, mutta en osannut sanoa ei. Niinpä kun muutin ulkomaille, lopetin yhteydenpidon.
- Toinen tuli auttamaan minua pienessä remontissa. Tuntihinta oli sovittu ja tämä ihminen asui luonani kolme päivää, syötin, juotin ja seurustelin. Maksun tullessa tämä sanoi, että olet saanut niin hyväpalkkaisen työn, että tuntihinta onkin euroa enemmän ja tunnit hän laski 24/vrk. Maksoin ja välit katkaisin saman tien.
On noita muitakin ollut, mutta nuo tuli ekana mieleen.
Täällä kohtalotoveri.
Minunkin on vaikeaa sanoa ei.
Ystäväni tuntuvat minusta hyökkääviltä, kun vaativat että sovin asiat aina heidän mielensä ja etunsa mukaan.
Esim. kaveri painostaa matkalle tietyllä porukalla, minun on kutsuttava joku mielenkiintoinen tyyppi koska ystävä haluaa hänet mukaan,
vaikka itse jäädyn hänen seurassaan.
Tai minun on lähdettävä mukaan esiliinaksi ties mihin tapaamiseen/ soitettava ystävän puolesta/ pyydettävä lainaa/ otettava osaa riitaan/ otettava syyt niskoilleni/
tultava mihin vuorokauden aikaan hyvänsä mukaan vaikka minne,
aina ollaan painostamassa ja vaatimassa.
Kun pistän välit poikki, koska en pärjää noin autoritäärisessä seurassa, jossa minua ei kuunnella, eikä ole olemassa kuin statistina -
minä olenkin yhtäkkiä tyly.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni yritti vokotella silloista poikaystävääni huonoin tuloksin ja poikaystäväni kerrottu minulle asiasta ja minun ex-ystävälle asiasta mainittua katkaisi sitten välit.
Voivoi...
Taas jatkoa sarjaan: Mies tulee naisten ystävyyden väliin.Älä sinä usko mustasukkaiswn miehen juttuja!
Hän ei voinut sietää, että sinulla on niin hyvä ystävä ja halusi katkaista välinne.
Otapa uudestaan, perusteellisesti,
selvää, onko mitään vokottelua tapahtunut ja kukas se oli aloitteentekijä siinä tapauksessa?Veikkaan että yllätyt.
Itse en _ikinä_ päästä miestä naisten välisen ystävyyden väliin. On yritetty.
Hahaa! Mulla yks kaveri pisti välit poikki kun hänen poikaystävänsä väitti että olin yrittänyt pokata häntä! Ja tuskin olin, yyhhh ei ollut mies todellakaan mun makuuni. Kaverini ei uskonut minua vaan uskoi mieluummin poikaystäväänsä.
En tajua mikä motiivi miehellä tuohon oli, ei me oltu edes mitenkään hirveen hyviä ystäviä.
En jäänyt kaipailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni yritti vokotella silloista poikaystävääni huonoin tuloksin ja poikaystäväni kerrottu minulle asiasta ja minun ex-ystävälle asiasta mainittua katkaisi sitten välit.
Voivoi...
Taas jatkoa sarjaan: Mies tulee naisten ystävyyden väliin.Älä sinä usko mustasukkaiswn miehen juttuja!
Hän ei voinut sietää, että sinulla on niin hyvä ystävä ja halusi katkaista välinne.
Otapa uudestaan, perusteellisesti,
selvää, onko mitään vokottelua tapahtunut ja kukas se oli aloitteentekijä siinä tapauksessa?Veikkaan että yllätyt.
Itse en _ikinä_ päästä miestä naisten välisen ystävyyden väliin. On yritetty.
Hahaa! Mulla yks kaveri pisti välit poikki kun hänen poikaystävänsä väitti että olin yrittänyt pokata häntä! Ja tuskin olin, yyhhh ei ollut mies todellakaan mun makuuni. Kaverini ei uskonut minua vaan uskoi mieluummin poikaystäväänsä.
En tajua mikä motiivi miehellä tuohon oli, ei me oltu edes mitenkään hirveen hyviä ystäviä.
En jäänyt kaipailemaan.
.
Kontrollointi.
Narsistimies kontrolloi naisystävää kaikilla alueilla ja ystävät ja sukulaiset ovat uhka,
heidät on siis eliminoitava naisen elämästä. Tällä ei saa olla muita kuin mies itse.
Ystäväsi on vaarassa jäädä täysin yksin ja vaarassa myös joutua pahoinpidellyksi tämän miehen taholta.
Siinä vaiheessa, kun mies julistaa naiselle iltaisin kotona,
miten huono tämä on ja solvaa ja nimittelee, pilkkaa naista että tällä ei ole yhtään ystävääkään,
kukaan ei tuollaista katsele,
nainen saa osakseen jatkuvaa pilkkaa, häpäisyä, huutoa ja uhkailua,
ehkä lyöntejäkin jos mies on oikein patologinen tapaus.
Nämä miehet on hyvä tunnistaa käytöskaavoistaan.
Ystävistä eristäminen ja riidankylväminen + epäilyksenlietsominen ystäviä ja sukua kohtaan on vahva signaali tällaisesta tuhoavasta miestyypistä.
Ex ystävä kysyi mielipidettä kahdesta eri mekosta, että kumpi on paremman näköinen hänen päällään ja kun sanoin, että kummatkin näyttää hyvältä, mutta ehkä kuitenkin tuo pidempi niin suuttui siitä, että käski lähteä eikä ole sen jälkeen kuulunut mitään ":)"
Ja puhe oli ihan normaalista kesämekosta eikä mistään hääpuvusta.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole osannut sanoa ei. Yritän kyllä opetella. Mutta tästä pitkälti johtuen:
- Yksi ehdottomasti halusi minut lapsensa kummiksi. En halunnut, mutta en osannut sanoa ei. Niinpä kun muutin ulkomaille, lopetin yhteydenpidon.
- Toinen tuli auttamaan minua pienessä remontissa. Tuntihinta oli sovittu ja tämä ihminen asui luonani kolme päivää, syötin, juotin ja seurustelin. Maksun tullessa tämä sanoi, että olet saanut niin hyväpalkkaisen työn, että tuntihinta onkin euroa enemmän ja tunnit hän laski 24/vrk. Maksoin ja välit katkaisin saman tien.
On noita muitakin ollut, mutta nuo tuli ekana mieleen.
Täällä kohtalotoveri.
Minunkin on vaikeaa sanoa ei.Ystäväni tuntuvat minusta hyökkääviltä, kun vaativat että sovin asiat aina heidän mielensä ja etunsa mukaan.
Esim. kaveri painostaa matkalle tietyllä porukalla, minun on kutsuttava joku mielenkiintoinen tyyppi koska ystävä haluaa hänet mukaan,
vaikka itse jäädyn hänen seurassaan.
Tai minun on lähdettävä mukaan esiliinaksi ties mihin tapaamiseen/ soitettava ystävän puolesta/ pyydettävä lainaa/ otettava osaa riitaan/ otettava syyt niskoilleni/
tultava mihin vuorokauden aikaan hyvänsä mukaan vaikka minne,
aina ollaan painostamassa ja vaatimassa.Kun pistän välit poikki, koska en pärjää noin autoritäärisessä seurassa, jossa minua ei kuunnella, eikä ole olemassa kuin statistina -
minä olenkin yhtäkkiä tyly.
No eikö se ole tylyä? :D
Jollet sano koskaan poikkipuolista sanaa ja laitat yhtäkkiä välit poikki, miten kukaan voi ymmärtää mikä hiedän käytöksessään sai sinut tekemään sen? Kasva aikuiseksi.
Varmaan ystävälleni se oli aikoinaan omituista että lopetin vaan yhteydenpidon. Itsellä tosin tapahtui todella paha masennuskausi jolloin en kyennyt pitämään kehenkään yhteyttä, halusin olla yksin. Sen jälkeen en enää uskaltanut ottaa yhteyttä, koska tiesin olevani kamala ystävä eikä silloinnen ystäväni tehnyt mitään väärin.
Mullakin on pari hyvää ystävää vaan "kadonnut" elämästäni pois. Olin pitkään sinkkuna ja kun sitten vihdoin päälle kolmikymppisenä löysin elämäni miehen ja muutettiin omakotitaloon maalle, oli se ilmeisesti liikaa näille entisille ystävilleni. En keksi mitään muutakaan syytä, miksi yhtäkkiä aletaan vältellä, mikään aika ei enää käykään jos ehdottaa tapaamista, lopulta ei enää vastata yhteydenottoihin ja poistetaan facebookista kavereista. Aikansa nuokin on harmittanut ja surettanut, kun mitään järjellistä syytä ei ystävyyden loppumiselle oikein ole. Onneksi on löytynyt fiksumpia ja kypsempiä ystäviä tilalle.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole osannut sanoa ei. Yritän kyllä opetella. Mutta tästä pitkälti johtuen:
- Yksi ehdottomasti halusi minut lapsensa kummiksi. En halunnut, mutta en osannut sanoa ei. Niinpä kun muutin ulkomaille, lopetin yhteydenpidon.
- Toinen tuli auttamaan minua pienessä remontissa. Tuntihinta oli sovittu ja tämä ihminen asui luonani kolme päivää, syötin, juotin ja seurustelin. Maksun tullessa tämä sanoi, että olet saanut niin hyväpalkkaisen työn, että tuntihinta onkin euroa enemmän ja tunnit hän laski 24/vrk. Maksoin ja välit katkaisin saman tien.
On noita muitakin ollut, mutta nuo tuli ekana mieleen.
Täällä kohtalotoveri.
Minunkin on vaikeaa sanoa ei.Ystäväni tuntuvat minusta hyökkääviltä, kun vaativat että sovin asiat aina heidän mielensä ja etunsa mukaan.
Esim. kaveri painostaa matkalle tietyllä porukalla, minun on kutsuttava joku mielenkiintoinen tyyppi koska ystävä haluaa hänet mukaan,
vaikka itse jäädyn hänen seurassaan.
Tai minun on lähdettävä mukaan esiliinaksi ties mihin tapaamiseen/ soitettava ystävän puolesta/ pyydettävä lainaa/ otettava osaa riitaan/ otettava syyt niskoilleni/
tultava mihin vuorokauden aikaan hyvänsä mukaan vaikka minne,
aina ollaan painostamassa ja vaatimassa.Kun pistän välit poikki, koska en pärjää noin autoritäärisessä seurassa, jossa minua ei kuunnella, eikä ole olemassa kuin statistina -
minä olenkin yhtäkkiä tyly.No eikö se ole tylyä? :D
Jollet sano koskaan poikkipuolista sanaa ja laitat yhtäkkiä välit poikki, miten kukaan voi ymmärtää mikä hiedän käytöksessään sai sinut tekemään sen? Kasva aikuiseksi.
Kun toinen ei kuuntele.
Kohtelee kuin ilmaa rauhallista,
hyväluontoista ystäväänsä ja vetää alta lipan joka nurkan takana.
Jos tämä herkkä ystävä kieltäytyy jostain, pomottaja ignooraa hänen kieltonsa ja tuuppii vaan väkisin eteenpäin.
Aikuiseksitulosta:
Kaikki eivät muutu sarvikuononnahkaiseksi räyhääjäksi tai komentelevaksi höyryjyräksi, kun täyttävät 18 vuotta.
Täällä on paljon niin huutamalla puhuvia kärkkyjä,
kuin sofistikoituneita ja sensuelleja tyyppejä ja
ihmisseuraa vältteleviä eksentrikkoja.
Kaikkia tarvitaan.
Herkemmän ei tarvitse olla koko ajan hänet jyräävän räyhä-petterin käytettävissä, on lupa ottaa etäisyyttä, jos joku kävelee koko ajan yli "ystävyyden" nimissä.
Itse lopetin yhteydenpidon vanhaan ystävään ohareiden takia. Suunniteltiin muutamaankin otteeseen reissua jonnekin sekä näkemistä ym. asutaan eripuolilla suomea. Hän ei koskaan ole tullut luokseni kylään, kutsunut kyllä usein olen. Monesti käynyt niin että kun olen matkannu hänen luo (majoitun hotellissa, koska hänellä lemmikkejä joille olen allerginen) ja etukäteen suunniteltu erilaisia aktiviteetteja ja menoja, hän ei pääsekään ja yksin sitten tallustelen pitkin kaupunkia. Pari kertaa olen ollut sovittua/suunniteltua matkaa jo varaamassa kun ystävästä ei sitten kuulukaan asian tiimoilta enää mitään jos yritän kysellä viestillä/soittamalla esim. hotellitoiveita, muutama päivä tai viikko radiohiljaisuutta ja sitten taas hän viestittelee ihan normaalisti ja kyselee kuulumisia. Vuosia tälläistä kestin koska kyseessä tosiaan pitkän ajan hyvä ystävä, nämä piirteet paheni vuosien aikana. Otin asian puheeksi pari kertaa ja selitys oli erittäin epämääräistä mutinaa kiireistä ja unohtamisesta. En enää jaksa, lopetin yhteydet (poistin somesta, puhelun esto ym.) muutama viikko sitten viimeisimmän oharin jälkeen. Terkkuja vaan, tiedän että luet.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole osannut sanoa ei. Yritän kyllä opetella. Mutta tästä pitkälti johtuen:
- Yksi ehdottomasti halusi minut lapsensa kummiksi. En halunnut, mutta en osannut sanoa ei. Niinpä kun muutin ulkomaille, lopetin yhteydenpidon.
- Toinen tuli auttamaan minua pienessä remontissa. Tuntihinta oli sovittu ja tämä ihminen asui luonani kolme päivää, syötin, juotin ja seurustelin. Maksun tullessa tämä sanoi, että olet saanut niin hyväpalkkaisen työn, että tuntihinta onkin euroa enemmän ja tunnit hän laski 24/vrk. Maksoin ja välit katkaisin saman tien.
On noita muitakin ollut, mutta nuo tuli ekana mieleen.
Täällä kohtalotoveri.
Minunkin on vaikeaa sanoa ei.Ystäväni tuntuvat minusta hyökkääviltä, kun vaativat että sovin asiat aina heidän mielensä ja etunsa mukaan.
Esim. kaveri painostaa matkalle tietyllä porukalla, minun on kutsuttava joku mielenkiintoinen tyyppi koska ystävä haluaa hänet mukaan,
vaikka itse jäädyn hänen seurassaan.
Tai minun on lähdettävä mukaan esiliinaksi ties mihin tapaamiseen/ soitettava ystävän puolesta/ pyydettävä lainaa/ otettava osaa riitaan/ otettava syyt niskoilleni/
tultava mihin vuorokauden aikaan hyvänsä mukaan vaikka minne,
aina ollaan painostamassa ja vaatimassa.Kun pistän välit poikki, koska en pärjää noin autoritäärisessä seurassa, jossa minua ei kuunnella, eikä ole olemassa kuin statistina -
minä olenkin yhtäkkiä tyly.No eikö se ole tylyä? :D
Jollet sano koskaan poikkipuolista sanaa ja laitat yhtäkkiä välit poikki, miten kukaan voi ymmärtää mikä hiedän käytöksessään sai sinut tekemään sen? Kasva aikuiseksi.
Olen se alkuperainen nainen, joka ei osaa sanoa ei ja vastaan, etta kylla varmaan suurin osa naista "jatetyista" on ymmartanyt syyn. Tai ainakin heidan pitaisi ymmartaa!
Kehtaisitko itse toimia sen remppakaverin lailla? Elisit taysihoidossa 24/7 ja laskuttaisit et suinkaan tyotunneistasi vain koko vuorokausista ja maksun ajalla ilmoittaisit, etta se on sitten euron sovittua enemman tunnilta, kun olet niin hyvapalkkainen?
Mina ainakin jaadyn totaalisesti tuollaisesta royhkeydesta (vaikka toki aiemmin tiesinkin henkilon royhkeaksi ja ahneeksi!) ja ainoa mahdollisuus on riitelyn sijaan katkaista valit - ylihinnat maksettuani!
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on lääkäri sairaalassa ja lukee tuttujeni ja minun perheenjäsenteni sairaskertomukset, vaikka ei osallistu hoitoon ja tämä on tietysti tietosuojarikos. Kaveri On aina ollut sairaalloisen utelias.
Mun lapsella on kehitysviivettä ja se on minun elämäni tragedia ja sairauskertomuksissa paljon tietoa meistä ja meidän suvusta. Tuntuu pahalta, että hän lukee tekstejä meidän perheen murheista.
MIKSI et tee selvityspyyntöä ja rikosilmoitusta tyypistä?
Minulla on ollut yli-innokkaita soittelijoita ystävänä + taidan olla sellainen introvertti.
Jos ystävä soittaa aamusta iltaan, 3-10 kertaa päivässä ilman että on yhtään mitään asiaa,
sanon ensin pari kertaa, että en halua puhua koko ajan puhelimessa, soitellaan taas,
tossa parin päivän päästä.
Jos hän tästä huolimatta jatkaa:
soittaa parin tunnin välein ja
kyselee vain: -No, mitä kuuluu?
Mä näin äsken yhden youtube-videon blablabla... Laitan hänelle puhelueston.
Loukkaavaa se on, mutta niin on puhelinterrorikin.
Toinen terroriystävä on maraton-soittelija; puhuu aina yli 10 min. puheluita, mieluiten yli tunninkin, vähintään kerran viikossa.
Olen ihan paniikissa ja rikki, kun puhelin soi ja näen että se kauhea selittäjä on siellä taas valmiina. En VOI vastata!
Jos vastaan, olen vankina istumassa puliseva kännykkä kädessäni, mitään muuta ei voi tehdä eikä mihinkään lähteä, vain kuunnella ja kuunnella hengästyttävää tykitystä.
Puhetta tulee, älyvapaata analysointia ja tajunnanvirtaa,
että on vaikeaa sovittaa sanaakaan väliin.
Ristiriitaista, että nämä hölöttäjä-maanikot itse valittavat aina tunkeilevista tuttavistaan:
"Aina se X soittaa minulle, en minä jaksaisi kuunnella, ei minulla ole aikaa." ja
"Y tunkee koko ajan tänne kylään ja soittelee. En minä halua koko ajan seuraa! Minä viihdyn yksin hiljaisuudessa."
Juu siltä tuntuu......