Lue keskustelun säännöt.
Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?
mariana88
24.05.2017 |
Itsellä kaatui siihen että olin ottanut Netflixin ja annoin sitten ystävälle tunnukset että hänkin pystyi katselemaan, lupasi antaa joka kuukausi kahvipaketin tms. Se oli mulla vuoden se Netflix jota tosiaan hänkin käytti (en ikinä saanut niitä kahvipaketteja :D ) KUNNES jäin työttömäksi ja mun oli pakko sanoa Netflix irti ja sanoin asiasta ystävälle ennen sitä ja hän raivostui totaalisesti ja pisti välit poikki. Siis ihan totaalisesti meni välit poikki ja hän heitti 5 vuoden ystävyyden Netflixin takia menemään :D noh, ehkä niin oli parempi näin kun jälkikäteen ajattelen.
Kokemuksia?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni ihan fiksu poikaystävä oli kumman vaisu ja välttelevä aina minut nähdessään. Ei tervehtinyt, jos joskus näimme ilman kaveriani. No, onhan näitä, ajattelin, miehet on kummallisia.
Ystäväni oli kiva ja iloinen, mutta välillä aika pelottava. Vaatekaupassa hän saattoi alkaa yhtäkkiä varastella arvokkaita vaatteita, vei niitä ulos päälleen puettuna, leikkasi vain hällärit irti.
Pelkäsin aina niin että meinasin saada sydärin.
Iltaisin hän usein pyysi, kerjäsi ja vaati minua tulemaan yökerhoon.
Jos kieltäydyin, hän ilmestyi tunnin sisällä ikkunani alle huutamaan, takana seisoi taksi. Ystävä lupasi aina tarjota, jos vetosin siihen etten raaski lähteä ulos törsäämään.
Seuraavana päivänä hän aina ojensi listan, mistä kaikesta olen velkaa (2 taksimatkaa, olut, 2 ja puoli drinkkiä, 2 sisäänpääsyä, narikkaraha, pizzanpuolikas) ja kysyi koska maksan. Se oli minusta vain huvittavaa, minulla oli silloin hiukan parempi palkka kuin hänellä.
Parin vuoden päästä hän erosi tästä minulle tylystä poikiksestaan.
Yllätyksekseni tämä poikkis tuli minun luokseni käymään, yhden kerran vain. Hän jutteli, että tajusi juuri minun olevan ihan normaali, mukava nainen.
Kysyin että -Mitä?
Hän selitti. Ystäväni oli aina kertoillut asioista poikakaverille siten, että _minä_ muka varastelen kaupoista vaatteita ja hän on aina siinä viattomana vieressä, ihan kauhuissaan!
Kapakkareissuihin olin minä muka painostanut ystävääni.Olin siis ollut ystävälleni jonkinlainen syntipukki ja viemäri.
En ollut kuulemma ainoa syntipukki. Selvisi, että yhteinen ystävämme, joka oli aina esitetty minulle sairaana narkkarina ja linnanneitona, olikin koko ajan ollut ihan tavallinen opiskelijatyttö, joka ei ollut koskaan ollut vankilassa.
Kun kerroin näistä petolliselle ystävälleni,
hän katseli pitkin seiniä ja alkoi puhua muista asioista,
sitten vetosi vanhoihin muistoihimme. Yhtäkkiä näin ystäväni läpi ja se mitä näin oli jotain aivan kammottavaa.
Ex-ystäväni on insestitaustainen nainen, hän joutui myöhemmin osastohoitoon.
En ole enää tekemisissä.
Tavallaan käy kyllä sääliksi. Insesti ja hyväksikäyttö aiheuttaa uhrissa itseinhoa ja lienee selvää ettei tuollaisessa ympäristössä kasva parhaita moraaliarvoja. Luultavasti sen takia exkaverisi seurassa kuin seurassa tuntee huonommuutta ja mustamaalaa muita jotteivat loistaisi 'paremmuudellaan' häneen nähden. Jos pitää noin rajuja valheita kertoa toisista, kuvastaa se kuinka alhaisena ihminen pitää itseään, jos tarvitaan noin dramaattisia tarinoita jotta erottuisi edukseen tuosta joukosta.
Ja tuosta epämiellyttävästä käytösestä puolestaan tulee lopulta juuri se syy mikä ajaa ihmiset pois ja hylkäämisen ja huonouden kokemukset vain vahvistuvat. Ei ihme että päätyi osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni poisti minut elämästään oletettavasti, koska olisin ollut häpeällinen muistutus menneestä ja nuoruuden vääristä valinnoista.
Mulla kävi vähän samoin. Tosin olen vaan iloinen että ystävyys loppui. Olin ainoa joka tiesi totuuden hänestä. Tahallan hankkiutui raskaaksi ja siten teki abortin. Kun vuosia vieri eteenpäin, halusi pystyttää jotain kulissia itsestään uusien, parempien ystävien edessä jotka piti häntä jonain hauskana persoonana. Tiesin totuuden kaikesta mitä menneisyyessä oli tapahtunut. Se oli hänelle sietämätön tilanne.
Vähän sama tapahtui minullekin! Kaveri teki tuon ja monta muuta moraalisesti vähintään kyseenalaista tekoa. Koetin ensin selittää niitä itselleni parhain päin jotta olisin voinut vielä pitää ystävästäni ja omakin moraali hetkeksi sumeni ihan täysin. Lopulta aloin inhoamaan kaveriani sekä myös itseäni kun olin selitellyt itselleni parhain päin kaverini uskottomuutta, manipulaatiota, holtitonta käytöstä, luotettavuuden puutetta, abortteja ym. Inhosin sekä sitä miten kaverini käyttäytyi että sitä vaikeaa asemaa mihin hän minut pisti. Lopulta en enää ottanut häneen yhteyttä eikä kaverinikaan minuun. Syykin selvisi myöhemmin: kuvioihin oli ilmestynyt samoihin aikoihin kuin lopetin yhteydenpidon uusi BFF jolle kiillottaa sädekehää. Olen jälkikäteen tajunnut olleeni vain yksi BFF pitkässä listassa, missä kaverini hankkii aina yhden super-kaverin itselleen. Tämän kaverin pitää tukea ja ymmärtää kaveriani kaikessa ja jos ei tähän pysty, on aika hankkia seuraava. Jälkikäteen tuntuu tyhmältä kun en tajunnut että kaverini kaikki entiset kaverit jotka olivat kuulemma "ihan ilman syytä" alkaneet yhtäkkiä vältellä kaveriani ovat luultavasti itsekin todellisuudessa kyllästyneet vain kaverin käytökseen. Ja että kun kaverini haukkui heitä, haukkuu luultavasti minuakin tälle uudelle BFF:lle.
Vierailija kirjoitti:
Okei tämä on varmaan loppupeleissä aika yleinen, mutta tyylinmuutos. Tunsimme jo teini-ikäisistä asti, olimme silloin niin vaate-, musiikki- kuin miesmaulta hyvin samankaltaisia. Nykyään toinen meistä on hurahtanut "ekologiseen", luomuelämäntyyliin ja olemme kiinnostuneita vähän keskenämme eri asioista kuin ennen. Mitä sitten, sanon minä. Minun mielestäni olisi ihana pitää edelleen yhteyttä ja nähdä ystävää, jonka tunsin toista kymmentä vuotta. Mitään erimielisyyksiä meille ei koskaan tullut ja itse pidin loppuun asti yhteyttä kun taas toisen yhteydenpito hiipui. Ikävää, jos ulkoiset seikat saavat haluamaan ihmisen tiputtamaan ystäviä elämästään pois.
Minä epäilen että tuskin tuo ulkoisista seikoista johtui, vaan ystäväsi ei vaan enää tuntenut että teillä olisi mitään yhteistä. Kun aikuistutaan ja kasvetaan eri suuntiin niin voikin yhtäkkiä huomata että se ihminen joka oli koko lapsuuden ajan paras ystävä, onkin nyt joku ihan toinen jonka kanssa ei ole enää juuri mitään muuta samaa kuin yhteiset muistot.
ystäväni halusi viimeiseen saakka sotkeentua minun salasuhteen etenemiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä mikä on ollut se "omituisin" syy, mutta itse aikoinaan koin tämän yhden kaverin syyn hiukan hämäränä. Syy oli siis se että olin hänen mielestään liian nuuka kun en ostellut kaappiin herkkuja häntä varten. Olin tuohon aikaan työttömänä ja hädin tuskin riitti rahat elämiseen.
Vai menikö kuitenkin näin: Hän tuli kylään toiselta puolelta suomea, etkä tarjonnu hänelle edes yhtä lämmintä ateriaa?
Millainen ihminen menisi työttömän luo yökylään kun toisella on rahasta tiukkaa? No tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ystävä joka oli ihan normaalin oloinen. Olin asunut jo pitkään mieheni kanssa. Ystävä oli sinkkku.
Muutimme miehen kanssa toiselle paikkakunnalle. Ystävä lähetteli minulle viestejä jotka alkoivat olla vähän levottomia.
Kun tapasimme niin hän kapsahteli yhtäkkiä kaulaani. Tuntui epämukavalta. Kun sitten tapasimme uudestaan niin hän kertoi että on ihastunut minuun. Olin ihmeissäni. Ystävä kysyi että mites olisi? Sanoin että olen hetero ja että en olisi halunnut tietäå koko asiasta. Ystävä alkoi heitellä tavaroita ja lähti huutaen ja karjuen paikalta.
Siihen loppui ystävyys. Hän on kertonut kaikkea paskaa minusta muille.
Itsellä oli henkisesti aika rankka viime vuosi ja sain tärkeää tukea kyllä ystäviltä. Vuoden vaihteessa yksi ystävistäni sitten totesi, että olen kamala energiasyöppö eikä hän jaksa seuraani. Mulla pimahti itsellä ihan totaalisesti, sillä koin että olin viimeisen puoli vuotta ollut hänen tukenaan erittäin paljon, kun hänen parin viikon tapailusuhteensa mursi hänen sydämensä. Yhtäkkiä hän ei enää nähnytkään niitä mun yrityksiä piristää (vein suklaata postilaatikkoon, eväitä työvuoroon, kyselin kuulumisia) vaan lähinnä ne mun heikot hetkeni. Ja tämä kaikki hänen raivoamisensa sai alkunsa siitä, kun en suostunut kertomaan hänelle toisen ystäväni asioita (jotka olivat lähinnä vain minun tiedossani, eivätkä todellakaan edes kuuluneet hänelle).
Nykyään olemme ihan moikkausväleissä, lähinnä kylläkin minun nöyrtymiseni ja aloitteeni vuoksi, mutta parempi näin kuin täysi sota päällä.
Hyvä näin, koska viimeisen puoli vuotta hän oli ollut todellinen energiasyöppö mun elämässäni, mutta itse ei sitä tajunnut vaan syy oli tietysti minun :D no, niinhän sitä sanotaan, että riitoihin tarvitaan aina kaksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehuin koiraansa. Tai siis oli ottanut pikkuräksyn, itse tykkään isoista koirista ja sanoin jotakuinkin että koiranpentunsa on kyllä ihana vaikkei suosikkirotuani olekaan. Sen jälkeen en ole kyseisen ihmisen kanssa voinut olla missään tekemisissä kun alkoi ignoorata mut täysin.
Miksi sanoa ylipäänsä että toi rotu ei ole mun mielestä kiva? Ja miksi sä ihmettelet ton kommentin jälkeen että se tyyppi ei sitten tahdo tulla juttelemaan? Sitä sä varmaan yksin mietit etkä voi lähestyä
No ei herranjestas että ihmiset on niin herkkiä. Kyllä minullekkin on sanottu että isommat koirat on mieleen ja suurinosa pikkukoirista on räksyttäjiä ( meidän perheessä ollut pieniä ja isoja koiria). Itse olen kyllä samaa mieltä kaverinkanssa. Itse en uskalla ottaa pientä koiraa jo ihan kokonsa vuoksi. Vähän sama asia kun joku pahottaa mielensä kun ei tasapuolisesti rapsuta hänen sesseään samalla tavalla kun minä rapsutan ton Miinan sesseä ( ei se koira siitä pahastu).
Ihan samalla tavalla tuttava sanoi minulle uudesta vaatteestani "en minä kyllä tuota käyttäisi" ja jälkikäteen tajusin sen epäsuoraksi ilmaisulle "minusta tuo on ihan hirveä", vaan enpä jaksanut välittää. En minäkään käyttäisi hänen perusfarkkujaan, tätimekkojaan ja neuletakkejaan :)
Sen verran vielä aiheesta, että tuohon aikaan kaikki joivat reippaasti. Minä olin kaunis, sain miehiä kierrokseen helposti ja täytyy myöntää että käytin heitä. Tämä toinen nainen joi myös reippaasti, mutta koskaan ei lähtenyt miesten mukaan mitenkään. Arvelimme, että taisi olla edelleen neitsyt, jollain tapaa estynyt, vaikka muuten mukava ja suorapuheinen.
Kostoa kannatti odottaa. En todellakaan ole kostonhimoinen, mutta hänen törkeä käytöksensä satutti minua pahasti. Hän siis teki kaiken vielä muiden nähden ja tietäen. Tai muut saivat tietää asian vasta minulta ettei minua oltu kutsuttu ja pahoittelivat, mutta menivät silti ja tosiaan halusivat minut mukaan myöhemmin illalla. Minua ei kiinnostanut lähteä paikkaamaan asiaa ja juhlimaan sitten jonnekin mihin minutkin voi pyytää mukaan.
Ajattelin aina, että jos elämä ei syötä minulle palloa tässä asiassa hänen suhteensa, niin maksun puolelle hän kuitenkin joutuu. Niin kävi muutenkin. Sairauksia ym. Hiljaisesti päätin antaa elämän järjestää koston puolestani.
Ja pääsin vielä osalliseksi ja näkemään tavallaan oikeuden tapahtumisen ja osallistumaan siihen. Elämä järjesti asian.
Tänä viikonloppuna olisi ollut yhteisen ystävämme vanhemman lapsen yo-juhlat. Minun lasteni yo-juhliin en häntä ollut kutsunut. Päivää ennen tuli fiilis, että en mene. Osittain siksi, etten halunnut törmätä kehenkään epämieluisaan ihmiseen. Ilmoitin esteestä ja muistin valmistunutta pankin kautta. Olkoon vain pakenemista, mutta jostain syystä halusin välttää mahdollisen päällekäveleisen ja pusipusikivanähdäpitkästäaikaasuakin. Kun ootollutniinkovastimielessäjanähdäänpianjaollaanyhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kutsunut pikkujouluihin ystäviä. Kaksi näistä oli sitten harrastaneet seksiä keskenään ja toinen näistä oli varattu. Tämä varattu syytti sitten asiasta minua, kun olin hänet mukaan pyytänyt. Lopulta laitoin välit poikki, kun tää kaveri jaksoi jankata ja syyttää mua siitä mitä hän itse teki.
Omituisimmasta en tiedä, joskus tuntuu että ihmiset vain kyllästyy toisiinsa. Yksi paha oli kun erosin eksästäni ja kaikki jotka oli kälättäneet mulle kuinka ruma/nolo/hämärä ja kaikinpuolin luuseri tämä ex on, lopetti yhteydenpidon vaikka en ollut tehnyt mitään pahaa. Deletoin koko fb:n ja elämä on parempaa kuin koskaan ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä katkesi monen vuoden ystävyys väittelyyn siitä, kenen ammattilaisen täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus, vaikka hänellä muuten olisi vaitiolovelvollisuus. Olin oikeassa ja ystävä ei tätä kestänyt.
Lapseni kummi (lapsuuden ystävä lähes 20 vuoden takaa) ei ole ristiäisten jälkeen pitänyt juuri mitään yhteyttä. Hän halusi tulla kummiksi ja varmistelin asiaa monta kertaa. Hän suuttui, kun sanoin, että lapsen syntymäpäiville on kutsuttu vain ne ihmiset, jotka ovat olleet lapsen elämässä läsnä. Kerroin myös, että minua loukkaa se, että hän viettää paljon aikaa (viikottain) toisten kummilastensa kanssa, mutta ei ole ikinä edes kysynyt, mitä lapselleni kuuluu. Hän on jostain nyt hyvin loukkaantunut, emmekä ole missään tekemisissä. Harmi kun kummiutta ei pysty perumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska ketju. Minulla oudoin kaveruuden päättyminen oli se kun olimme kaverin kanssa viihteellä noin pari vuotta sitten ja minua tuli vastaan pari vanhaa koulututtavaa joiden kanssa tietysti vaihdoimme kuulumisia. Kaverini tulkitsi sen lopullisena hylkäämisenä oletettavasti ja katosi baarista ja sitä mukaan fbstä ja ei vastannut enää mihinkään yhteydenottoihin. Eikä ole siis kyselyistäni huolimatta kertonut mikä on. Annoin olla.
Ystävälläni (tai niin luulin) oli vaikea rahatilanne ja pyysi 300€ lainaa. Pystyin sen hänelle lainaamaan. Tämä tapahtui kesällä. Lupasi maksaa takaisin viimeistään veronpalautuksista.
Helmikuussa aloin kyselemään, että koska hän voisi alkaa maksaa takaisin.
Sanoi että ihan pian.
Kuukauden odottelin taas ja laitoin viestiä.
Kohta, oli vastaus.
Kysyin, et voisiko hän maksaa vaikka osissa, jos ei kerralla pysty.
Ei vastannut Facessa, puheluihin eikä viesteihin.
On blokannut mut kokonaan.
Se siitä "ystävyydestä".
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mulle tulee mieleen on se kun frendi päätti ettei olla enään ystäviä koska lähdin lomamatkalle jota varten olin säästänyt helkkarin kauan. Se kai luuli että maksan hänenkin matkan.
Ex-vaimo päätti hoitaa perheemme kaikki raha-asiat. Minun palkkani meni hänen tililleen, sain käyttörahaa kuukaudessa jotain 20-50e. Niistä säästin pikkuhiljaa ja ostin uuden puhelimen itselleni (kaksi vuotta säästin). Exä löi eteeni yhden laskun joka oli minulle tullut, mutta koska hän hoiti kaikki laskut hänen olisi pitänyt se maksaa, vasta siinä vaiheessa kun ulosottomiehen kirje tuli "sori, ei mulla ole tonnia". Jouduin lainaamaan isältäni. Kun uusi puhelimeni selvisi exälleni, hän heitti minut ulos, koska "minä vain ostelen uusia puhelimia ja hän joutuu käyttämään tällaisia vanhoja rämiä"
Tosiasiassa syynä oli toinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mulle tulee mieleen on se kun frendi päätti ettei olla enään ystäviä koska lähdin lomamatkalle jota varten olin säästänyt helkkarin kauan. Se kai luuli että maksan hänenkin matkan.
Ex-vaimo päätti hoitaa perheemme kaikki raha-asiat. Minun palkkani meni hänen tililleen, sain käyttörahaa kuukaudessa jotain 20-50e. Niistä säästin pikkuhiljaa ja ostin uuden puhelimen itselleni (kaksi vuotta säästin). Exä löi eteeni yhden laskun joka oli minulle tullut, mutta koska hän hoiti kaikki laskut hänen olisi pitänyt se maksaa, vasta siinä vaiheessa kun ulosottomiehen kirje tuli "sori, ei mulla ole tonnia". Jouduin lainaamaan isältäni. Kun uusi puhelimeni selvisi exälleni, hän heitti minut ulos, koska "minä vain ostelen uusia puhelimia ja hän joutuu käyttämään tällaisia vanhoja rämiä"
Tosiasiassa syynä oli toinen mies.
Mitä hel#&%tiä :D :D olethan porvoosta
Erään suhteellisen tuoreen kaverisuhteen "menetin" kun en kyennyt huonon oloni (väsymys ja humala) vuoksi lähtemään muun porukan mukana baariin. Kaverini ei siis jäänyt oman onnensa nojaan vaan juhlijoita oli lähemmäs kymmenen ja kaikki olivat toisilleen tuttuja. Lähdin kotiin kesken illan ja pyysin aamulla anteeksi jokaiselta mukana olleelta, mutta tämän kyseisen henkilön kanssa välit tulehtuivat täysin, hän syytteli minua "lupausten rikkomisesta" ja jauhoi paskaa selkäni takana. Tapahtuneen jälkeen olemme nähneet yhden kerran, mutta lähes päivittäinen yhteydenpito katkesi totaalisesti ja tavallaan olen helpottunut siitä, sillä tapahtuma osoitti luultavasti kaverin oikean luonteen.
Mulla oli yläasteaikoina kaveri, jonka valehteli, kieroili ja puhui selän takana minkä kerkesi. Kerran hän oli jälleen (ties monettako kertaa) antanut mulle oharit, kun olimme sopineet näkevämme, ja sovinkin sitten menoja erään toisen kaverin kanssa. Kesken kaiken tämä kaveri 1 soitti minulle ja kertoi omien menojensa peruuntuneen; hän voisi sittenkin olla kanssani. Ilmoitin, että olen jo toisen kaverin kanssa kaupungilla, mutta hän voisi kyllä liittyä seuraamme.
Ja kaveri 1 sai aivan järkyttävät RAIVARIT, koska minulla ei ilmeisesti olisi missään nimessä saanut olla muita kavereita kun hän. Saman tien hän haukkui minut kaksinaamaiseksi, petolliseksi ja ilkeäksi - eli kaikeksi, mikä hän itse oli. Pisti sitten välit poikki.
Ensin mua harmitti, mutta aika pian totesin, että tervemenoa vaan. Onneksi pääsin hänestä ajoissa eroon. Omituista tässä jutussa oli hänen käyttäytymisensä ja suuttumisen aiheensa, mutta hän ei ollut kyllä muutenkaan ihan normaali.
aika näsäviisasteleva viimeinen lauseesi. Olin puolellasi kunnnes kirjoitit tuon. Taisi syy selvitä. Tämänkin olisit voinut ensin lähettää hänelle jos oikeesti välitit ystävyydestänne. Mikähän syöpä tälläkin kaverilla olisi ollut se oikea syy "ohareihin" jos olisi rohjennut kertoa sinulle.