Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?

En ole osannut sanoa ei. Yritän kyllä opetella. Mutta tästä pitkälti johtuen:

- Yksi ehdottomasti halusi minut lapsensa kummiksi. En halunnut, mutta en osannut sanoa ei. Niinpä kun muutin ulkomaille, lopetin yhteydenpidon.

- Toinen tuli auttamaan minua pienessä remontissa. Tuntihinta oli sovittu ja tämä ihminen asui luonani kolme päivää, syötin, juotin ja seurustelin. Maksun tullessa tämä sanoi, että olet saanut niin hyväpalkkaisen työn, että tuntihinta onkin euroa enemmän ja tunnit hän laski 24/vrk. Maksoin ja välit katkaisin saman tien.

On  noita muitakin ollut, mutta nuo tuli ekana mieleen.

Nils kirjoitti:

Mulla on kaksi ystävyyden katkeamista mistä en osaa sanoa kumpi on omituisempi.

1. Yksi tyttö, jonka kanssa olin kouluaikoina hyviä ystäviä alkujaan, puhui paljon sellaisia juttuja, mitkä oli selvästi erittäin suurenneltuja siihen pisteeseen että ne olivat mahdottomia, ja usein väitti ihan faktatietoa vastaan (saattoi inttää opettajienkin kanssa).

Pisti lopulta välit poikki kun totesin johonkin "niin varmaan" ja vielä vuosia myöhemminkin kantaa kaunaa ja kertoo kaikille yhteisille tutuille siitä kuinka kuulemma käyn ympäriinsä väittämässä kaikkia valehtelijoiksi.

2. Kuuluin kouluaikoina videopeliporukkaan ja pelasimme paljon moninpelejä missä voi mm. tappaa kanssapelaajia. No kaverit tappo mua peleissä paljon, aika pitkälti aina kun oli tilaisuus, koska heistä se oli hauskaa (olinhan porukassa lyhyimmän aikaa ollut).

Menin kerran pelatessa tappamaan kaksi näistä mua jatkuvasti tappavista kavereista ja molemmat löi välit poikki täysin. Lakkasivat koulussakin puhumasta, vaikka oltiin samalla luokalla :D (Ei siis oltu edes pelissä mitään hankalaa tai ihmeellistä suorittamassa tms. mistä olisi turhautumuksen ymmärtää.)

Mulla oli vähän samanlainen kaveri kuin tuo ykkönen. Valehteli monista asioista, esim että perheensä olisi aivan rutiköyhiä sossupummeja (ei ollut) ja vanhempansa alkoholisteja (eivät olleet), että joku olisi yrittänyt raiskata hänet illanvietossa (ei ollut, tapahtuneelle oli muita silminnäkijöitä jotka kertoivat aivan erilaisen tarinan). Hänelle myös aina sattui ja tapahtui, tarinoista oli ihan mahdoton tietää, miten paljon oli suurenneltu ja väritetty tarinaa, jos kukaan muu ei ollut ollut paikalla. Kertoili myös "omia faktoja", jotka eivät siis pitäneet paikkansa ollenkaan, eikä suostunut uskomaan muuta tietoa. Ei sillä että kukaan olisi häntä yrittänyt korjatakaan, oli niin karismaattinen ja fiksun oloinen tyyppi, että vaikka olisi selittänyt mitä p*skaa, niin kaikki muut seurueessa vaan nyökyttelivät.

Minulla ja muutamalla muulla meni sitten lopulta välit tähän tyyppiin, kun emme suostuneet enää tekemään kaikkea just niin kuin hän halusi ja kuuntelemaan jatkuvia valheita ja tarinoiden liioittelua. Hän yritti myös systemaattisesti mustamaalata ja kiusata minua ja paria muuta, jotka emme tanssineet hänen pillinsä mukaan. Lopulta porukka hajosi kahtia, osa ei nähnyt sen jatkuvan manipuloinnin ja valheiden taakse ja pysyivät hänen ystävinään, me loput emme ole enää tekemisissä kenenkään heidän kanssa.

En ole itse katkaissut välejä kyseiseen ystävään (entinen paras), mutta viimeiset 3,5v olen odotellut hänen yhteydenottoaan. Siihen asti kaikki yhteydenpito oli minun varassani ja yksinkertaisesti päätin kokeilla kauanko saan odotella ilman omaa aktiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse katkaissut välejä kyseiseen ystävään (entinen paras), mutta viimeiset 3,5v olen odotellut hänen yhteydenottoaan. Siihen asti kaikki yhteydenpito oli minun varassani ja yksinkertaisesti päätin kokeilla kauanko saan odotella ilman omaa aktiivisuutta.

Minä tein samoin, olen nyt odotellut ...hm....noin 15v :D

No en oikeasti ole odotellut. Kerrasta poikki.

Yhen muijan takia. Mä seurustelin senkaa ku olin 15v sit yks frendi pari vuotta mun jälkeen. No meil vaan alko sen jälkeen tie erkanee. Nyt näin sen 11vuot myöhemmin. Jostain syystä moikattiin ja alettiin puhuu niitä näitä. Hänkin oli siis jo eronnut siitä mun eksästä. Sit oltiin vaan et voi vittu! Annettiin näin monta vuotta mennä vaan hukkaan, jonku muijan takia.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin facebookkiin päivityksen, että poistan lähipäivinä kavereista kaikki paitsi perheenjäsenet. Kaveri kävi päivityksestä tykkäämässä ja sitten kun olin varma, että kaikki ovat sen huomanneet ja jätin julkiseksi niin tämä yksi kavereista laittoi viestiä tyyliin"Ai että poistit mut sitten kavereista!?! Selvä, ei sitten olla kavereita. Hyvää loppu elämää vaan sullekin" :D Sen jälkeen ei oo mitään kuulunu koko ihmisestä. Selitin kyllä toistamiseen tilanteen, mut näköjään ei voi olla irl kaveri jos ei oo fb kaveri ;)

Miksi tämä on saanut näin paljon alapeukkuja?! :D voisin tehdä itse täysin saman (siksi minulla ei olekaan facebookia lainkaan..)

Ystäväni oli vakuuttunut, että olin pettänyt aviomiestäni hänen avomiehensä kanssa. Siihen loppui ystävyys.

Olin aivan pihalla. En tiedä, mistä hän oli sen saanut päähänsä.

Kun sain ylennyksen ja tuntuvan palkankorotuksen. Ystävä oli itseäni vanhempi mieshenkilö, emmekä olleet samalla työpaikassa (alalla kylläkin), joten ylennys ei ollut häneltä pois. Kyseinen ihminen on kyllä melko kateellinen persoona ollut aina, tosin aikaisemmin se kohdistui muihin ihmisiin kuin minuun. Se häiritsi jo silloin, mutta pidin meitä oikeasti hyvinä ystävinä. Kun kerroin ylennyksestä, ei ystävä onnitellut vaan sivuutti koko asian ja alkoi jälkeen puhumaan itsestään. Olin jo aikaisemmin saanut yhden ylennyksen ja ystävyys kärsi jo siitä.. tapasimme poikaystäväni hänet ja hänen tyttöystävänsä brunssilla eräs lauantai ja he puhuivat täysin taukoamatta itsestään eivätkä missään vaiheessa kysyneet meidän kuulumisia. Kun niitä yritimme kertoa, alkoi taas puhe päälle. Tuli olo, että yritetään kauheasti todistella, kuinka loistavasti tässä nyt menee. Olen edelleen loukkaantunut. Viimeisin ylennys lopetti hänen osaltaan yhteydenpidon seinään - itsekin lopetin, kun hän ei vastannut viesteihini kolmeen kuukauteen. 

Kun tietäisi, miksi lopetti yhteydenpidon. Aikataulullisesti osui siihen, kun minulle syntyi vauva ja tyttö. Hänellä isot lapset ja poikia. Toki ymmärrän, että elämäni muuttui paljon vauvan myötä eikä yhteiset reissut enää ystävän kanssa samanlaisia (jos vauva mukana). Mutta että aiempi tiivis yhteydenpito (kerran viikossa yhteinen illanvietto tai kahvittelu) ja liki päivittäinen tekstailu loppuu, niin outoa. Tosi outoa. Mutta nyt olen päässyt asian yli ja ajattelen, että ihan hyvä niin. En todellakaan tarvitse ystävää, joka lopettaa yhteydenpidon yllättäen ja tekemällä ohareita. Olimme selkeästi sopineet, että näemme. Sitten kun tuntia ennen tekstaan, että nähdäänkö sovitussa paikassa niin hän onkin tekemässä jotain ihan muuta. Outoa. No onneksi en pyytänyt vauvan kummiksi kuten meinasin! Tai ehkä suuttui sitä??

Ystävyys on katkennut taikka muisteltavissa vain kun on muuttanut pois..

Vierailija kirjoitti:

En ole itse katkaissut välejä kyseiseen ystävään (entinen paras), mutta viimeiset 3,5v olen odotellut hänen yhteydenottoaan. Siihen asti kaikki yhteydenpito oli minun varassani ja yksinkertaisesti päätin kokeilla kauanko saan odotella ilman omaa aktiivisuutta.

Sama juttu. Tämä tapahtui n 10 v sitten.

Ei oo yhteydenotto tullut.

Omituisin oli sellainen, että ystävä vain häipyi tietämättömiin. Toki emme olleet pitäneet lähiaikoina paljoa yhteyttä, mutta en ollut nähnyt niihin aikoihin muitakaan ystäviä, kun kaikilla oli kiireitä kouluissa ja töissä. Meillä oli sama kotimatka hetken ja silloin juttelimme usein.

Hän ei vastannut enää mihinkään yhteydenottoihin, eikä selittänyt miksi ei.

Luulen että hän sai uudesta koulusta parempia ystäviä....

Ystävä oletti että olen harjoittelijana työpaikassani ja kun kerroin, että ei vaan töissä jo monta kuukautta (olen siis opiskelija) niin hän lopetti yhteydenpidon. Kyllä hänellä itselläänkin on työpaikka ja eri alalla ollaan, en tiedä mikä tuossa uutisessa niin kaiveli. 

Tulin raskaaksi ja kaverini ei pitänyt lapsista

Eräs ystäväni loukkaantui mitä erikoisimmista syistä. Tykättiin yhdestä sarjasta molemmat, suuttui kun en fanittanut yhtä fanaattisesti kuin hän. Lopullisesti ystävyys loppui kun aloin seurustelemaan. Sitä ennen oli puhunut ikuisesta ystävyydestä. Monesti myös hoki että olen ylipositiivinen, mutta minä vaan olen sellainen joka ei tykkää murehtia ja menee eteenpäin hyvillä mielin. Aina olin tietoinen siitä, että ei tykännyt jos minulla meni paremmin kuin hänellä. Kuitenkin suurimmaksi osaksi oli ihana ystävä, mutta eihän tuollainen ole kivaa.

Ystäväni on varsinainen bilehile ja hyvinkin riippuvainen miesten huomiosta. Niin kauan kun olin sinkku kelpasin baariseuraksi (wingmaniksi) ja kun aloin seurustella tuli täysi radiohiljaisuus.

Nämäkin baarireissut olivat vain sitä että minä jolkotin perässä kun hile juoksi ympäri baareja maanisesti etsimässä sopivaa sankaria ja sitten sain kunnian jututtaa sopivan sankarin kavereita, kun sellainen löytyi.

Viimeinen niitti ystävyyteemme tuli kun hile sekosi täysin siskolleni aivan typerästä asiasta, eikä suostunut näkemään vikaa itsessään. Siis todellakin haukkui siskoni maan rakoon ja mustamaalasi häntä pitkään. Samalla tuli siskolleni haukkuneeksi myös minut yhdessä avautumisistaan.

Nykyään silloin tällöin kuulee muuta kautta että hän on kummastellut miksi kumpikaan meistä ei pidä yhteyttä. Ja kyllä hänelle yritettiin selittää mistä välirikko johtuu mutta koska hän ei ole tehnyt mitään väärää, ei myöskään ole ottanut kuuleviin korviinsakaan. Tässä siis tulee myös näiden tarinoiden toiset puolet, koska olen varma, että hileellä itsellään olisi varsin erilainen tarina kerrottavana törkeistä siskoksista jotka feidasivat pitkän ystävyyssuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa on nyt kaks kaveria lopettanut yhteydenpidon, kun alkoivat seurustelemaan. Eikä siis olla mitään teinejä, vaan 30:n molemmin puolin. En myöskään tietääkseni ole mikään miestenielijä, joten vieläkään ei ole selvinnyt miksi minun viesteihin ei enää vastata.

Minä pistin välit poikki kolmeen ystävään kun aloin seurustelemaan. Olin ollut kynnysmatto ja tasapainoinen ja kunnioittava ihmissuhde sai tajuamaan, kuinka epäsuhtaisia nämä "ystävyys"suhteet olivat.

Kaveri 1 alkoi vainoamaan minua kun aloin seurustelemaan, teki "pistokokeita" soittamalla ja viesteillä ja jos en heti vastannut/sanoin olevani seurustelukumppanin kanssa, kilahti täysin ja haukkui ja huoritteli minut. Pidettiin siis tuolloinkin päivittäin yhteyttä ja hengailtiin monta kertaa viikossa jne. eli en todellakaan ollut vain feidannut. Sanoin sitten yhdessä kohdassa vain että nyt riittää, en halua kuulla sinusta enää.

Kaveri 2:lla oli vaikea elämäntilanne. Minullakin oli, kun kaveri 1:n vainoaminen oli pahimmillaan ja ahdisti. Sanoin kaverille 2 että minun täytyy selvittää ajatuksiani rauhassa ja toipua, kun minusta ei ollut hetkeen kuulunut. Kaveri 2 loukkaantui sydänjuuriaan myöten, haukkui minut ja syyllisti kuinka olen hänen kaiken pahan olonsa lähde. Pyysin häntä olemaan ottamatta enää yhteyttä.

Kaveri 3:n kanssa oli ollut vähän yhteydenpitoa. Hänelläkin oli ollut vaikeaa, ja olin lähempänä asuessani ollut tukena. Nimen omaan tukena: edellisen kerran kun tapasimme, hän ei reagoinut _mihinkään_ mitä sanoin kuin korkeintaan hymähdyksellä, puhui tuntikausia omista asioistaan. Kun viimeksi ilmaisi, että haluaisi nähdä, en vastannut. Ei ollut sellainen ihmissuhde, jota haluaisin lämmitellä. Eli feidasin.

Pointti jutussa oli se, että aina tarinan ikävä tyyppi ei ole se seurustelija-feidaaja, vaikka se onkin mahdollista. Eli joko:

- olet vaikea tyyppi ja kaverisi eivät vain halua sanoa sitä suoraan vaan mieluummin feidaavat

- kaverit huomasivat seurustelukumppaneiden/heidän mukanaan tulevien uusien kavereiden olevan oikeasti mielenkiintoisempaa seuraa

- kaverit ovat ihmissuhde-opportunisteja, jotka palaavat luoksesi itkemään eron tullessa (ei kannata ottaa vastaan)

- kaverien elämänpiiri on muuttunut erilaiseksi kuin sinulla, eikä tunnu niin luontevalta olla enää yhteydessä, feidaavat siksi - halpamaisesti - mitään sanomatta

Oikein hyvä ja asiallinen kommentti, kiitos siitä! Yksi juttu jäi kuitenkin mietityttämään: teet aika selkeän eron "ihmissuhde-opportunisteihin"/"halpamaisiin feidaajiin" ja sitten niihin jotka huomaa "seurustelukumppanin tai uusien kavereiden olevan oikeasti mielenkiintoisempaa seuraa". Minun mielestäni vanhaa ystävää ei ole oikein hylätä uusien, mielenkiintoisempien ihmisten tieltä! Harvalla on ystäviä liikaa, ja vanhoihin ystävyyksiin liittyy historia jota uusissa ei ole (ja niistä uusistakin voi uutuudenviehätys kadota...). Eri asia on sitten jos molemmat siirtyy uusiin ympyröihin tai ns. kasvaa erilleen, mutta vanhan ystävän hylkääminen yksipuolisesti parempien löydyttyä on mielestäni nimenomaan ihmissuhdeopportunismia. Ja jos se uusi, mielenkiintoinen ihminen on se seurustelukumppani, niin eikös se johda juuri siihen tilanteeseen että suhteen kaaduttua juostaan sitten takaisin vanhojen ystävien luo? (eri asia tuo oma tilanteesi, jossa seurustelu avasi silmät joidenkin ihmissuhteiden haitallisuuteen). Ihan mielenkiinnosta siis kysyn, näätkö eroa näiden asioiden välillä, kun itse en oikein näe :)

Se "mielenkiintoisempaa seuraa" oli lähinnä viittaus omaan tapaukseeni, jossa siis näiden "ystävien" pariin ei todellakaan enää koskaan halua palata, kun niiden ikävyyden on tajunnut. Jos itselle tulisi ero, olisin mieluummin yksin kuin palaisin edellä mainittujen "ystävien" luokse. Erona siis siihen ihmissuhde-opportunismiin, jossa "tylsä" ystävä hylätään siksi aikaa, kun sille ei ole käyttöä, mutta palataan takaisin sitten kun on. Hyvä kun tarkensit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, tulee mieleen että mikäköhän on monen tarinan "toinen puoli". Harvoinhan asiat on ihan niin yksinkertaisia kuin miltä ne toisen osapuolen päässä vaikuttavat. Omaa käytöstä voi olla vaikea arvioida puolueettomasti ( esim. "sanoin hänelle asiallisesti") ja se mikä toisen silmissä on ihan normaalia, voi olla toiselle jostain syystä loukkaavaa. Ja yleensä äkkinäisissä konflikteissa ei ole kyse vain siitä sen hetkisestä ongelmasta, vaan taustalla voi olla mitä vain aikaisempia riitoja ja sivuuttamiskokemuksia, mitkä kaikki vaikuttavat sen hetkiseenkin tilanteeseen.

Tämä, minäkin olen kuulemma katkaissut välit erääseen naiseen, koska olin kateellinen hänen painonpudotuksestaan.

Todellisuudessa nainen yritti väkisin kännipäissään suudella miestäni, kouri munia ja ehdotteli poskihoitoa.

Itse lopetin yhteydenpidon kaveriin, joka otti yhteyttä lähinnä vaatiakseen rahaa lainaan tai haukkuakseen puhelimessa yhteisiä kavereita. No, ystävyys loppui kuulemma "todellisuudessa" siihen, että olin kateellinen hänen ulkonäöstään ja villistä seksielämästään.

Vierailija kirjoitti:

ykdin888 kirjoitti:

Ihmiset ovat välillä todella erikoisia. Kun luen näitä juttuja, en voi olla ajattelemattta että en uskalla enää tutustua keneenkään uuteen ihmiseen siltä varalta että joudun pettymään.

höpö höpö, kyllähän näissä jutuissa on paljon muuta taustalla mitä kirjoittaja vaan ei hoksaa tai ole ajatellut. Esim. toi kesämökki juttu. Kaveri koki että ystävä ei kertonut aiemmin suunnitelmastaan hankkia kesämökki niin hän olisi voinu auttaa tai olla mukana sen hankinnassa. Tai ajateli että kaveri on jo viettänyt mukavaa juhanusta uudella kesämökillään muiden kanssa, muttei ole kutsunut parasta kaveriaan. Tää on vähän tommonen vedetään matto kaverin jalkojen alta- tyyli. Oma yksi ystävä teki aina tota kunnes vihelsin pelin poikkki. Multa sai kaikki kuulumiset rehellisesti silloin kun ne tapahtui, ei puolen vuoden viiveellä "yllärinä". Hän piti sitä jonain pelinä. Kysyin usein ihan avoimesti aiotko tehdä sitä tai tätä? ei! No, puolen vuoden kuluttua tulee tieto että olikin juuri tehnyt niin mitä aavistelin. Kuulumisten salaaja! Ei ansaitse ystävää. ne salaamiset meni jo sille tasolle että oli aivan patologista valehtelua. Pitäköötsä salaisen elämänsä!

Eli siis sun mielestä jos on hankkimassa esim sitä kesämökkiä, pitää ensin soittaa kaikki kaverit läpi ja ilmoittaa niille tämä asia. Sitten tietenkin antaa tilannepäivitystä joka hetki ja lopulta kun mökki on löydetty niin ilmoittaa heti kauppakirjojen allekirjoituksen jälkeen, että nyt se on ostettu. Mullakin on 5 ystävää jotka lasken läheisiksi ja tämän lisäksi muita kavereita. Me ollaan kaikki iältämmd kolmenkympin molemmin puolin ja suurimmalla osalla on lapsia, miehet ja työ. Ei siis välttämättä keritä näkeen edes kerran kuussa. Kasvotusten nähdessä kertoisin kyllä, että olen ostamassa mökin/ostanut mökin, mutta ei kukaan tän ikäinen rupee infoamaan kaikkia toimia ystävilleen joka hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin koiralenkkien kautta minua 30 vuotta vanhempaan rouvaan. Melkein joka päivä törmättiin ja jutusteltiin. Kerroin hälle, että soitan pianoa ja hän kysyi, että voisiko tulla kylään joku päivä, tykkäisi kuunnella kun soitan. No mähän suostuin. Ja sit hää tuli. Olin tehny mokkapaloja ja riisipiirakoita ja hän toi tuliaisina punaviiniä, juustoa ja viinilasisetin. Syötiin ja mä soittelin pianoa ja oli ihan mukavaa.

Muutama päivä myöhemmin tämä rouva alkoi vaatia multa 40€ vastineeksi tuliaisistaan. Luulin vaatimusta vitsiksi, mutta pian hän alkoi syyttämään mua huijariksi ja eläkeläisen hyväksikäyttäjäksi. Ja jos en maksa, ottaa hän käyttöön "suunnitelma-b:n" eli ottaa yhteyttä mun vanhempiin kertoakseen totuuden minusta. 😃

En usko.

Miksi et usko? Olin tulossa kommentoimaan, että tää oli varmaan mun mummo.