Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?

Muutin 500 kilometrin päähän opiskelemaan ja kaverini jäi ns. jälkeen. No sitten aloin seurustelemaan ja kaverini ei vissiin sitten hyväksynyt tätä.. Kaveri oli muutenkin hirveän omistava, en vain ymmärrä mitä hemmettiä hän olisi voinut tehdä 500 kilometrin päästä.. :D Jos ei hyväksy että kaveri seurustelee ja saa myös muita kavereita niin ei sitten.. Harmitti silti vielä vuosi jälkikäteen kun yhteydenpito loppui kuin seinään..

Kerroin raskaana olevalle ystävälleni, että tunnen jo vauvan liikkeitä (rv 15 oli itselläni silloin), hän oli minua 3 viikkoa edellä. Hän totesi, että en voi vielä tuntea mitään, koska minulla on ylipainoa ja paljon vatsanpeitteitä. En kuulemma voinut tuntea, koska hänkään ei vielä ollut tuntenut. Lisäksi hän muutenkin epäili raskauttani alusta asti; testistä piti laittaa hänelle kuvaa ja silloinkaan toinen punainen viiva ei hänen mukaansa ollut riittävän näkyvä, eli en hänen mielestään ollut raskaana. Koko alkuraskauden hän pelotteli keskenmenolla, tuulimunaraskaudella yms, koska hänen eräälle kaverilleen oli näin käynyt. Vertaili muutenkin koko ajan raskauksiamme keskenään.

Sain tarpeekseni, enkä ole häneen sen jälkeen yhteyttä pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin raskaana olevalle ystävälleni, että tunnen jo vauvan liikkeitä (rv 15 oli itselläni silloin), hän oli minua 3 viikkoa edellä. Hän totesi, että en voi vielä tuntea mitään, koska minulla on ylipainoa ja paljon vatsanpeitteitä. En kuulemma voinut tuntea, koska hänkään ei vielä ollut tuntenut. Lisäksi hän muutenkin epäili raskauttani alusta asti; testistä piti laittaa hänelle kuvaa ja silloinkaan toinen punainen viiva ei hänen mukaansa ollut riittävän näkyvä, eli en hänen mielestään ollut raskaana. Koko alkuraskauden hän pelotteli keskenmenolla, tuulimunaraskaudella yms, koska hänen eräälle kaverilleen oli näin käynyt. Vertaili muutenkin koko ajan raskauksiamme keskenään.

Sain tarpeekseni, enkä ole häneen sen jälkeen yhteyttä pitänyt.

Eipä tuo nyt kovin omituinen syy ollut. Itsekin varmasti olisin jättänyt ystävyyden. Raskauksistakin pitää kilpailla. Järkyttävintä, että hän olisi oikeasti varmasti ollut salaa tyytyväinen, jos raskautesi ei olisi mennyt aivan suunnitellusti. :-S

Täälläkin Netflix oli osa syy ystävyyden kaatumiseen. Ostin sen ja lupasin kaverille tunnukset että hän saa katsella, mutta painotin että ei anna muille sitä tunnusta. No hänhän oli antanut tyyliin koko suvulle ja kaikille kavereille tunnukset ja sit 'stalkkasi' mitä mä katselen netflixistä ja suuttui jos katselin hänen mielestään liian kauan..niin kuin hän olisi sen omistanut. Muutenkin oli hankalaa tän ystävän kanssa ja mm varasti rahaa minulta ym ja sitten kun vaihdoin netflixin tunnukset, hän suuttui ja tässä vaiheessa pistin välit itse poikki

Ystäväni yritti vokotella silloista poikaystävääni huonoin tuloksin ja poikaystäväni kerrottu minulle asiasta ja minun ex-ystävälle asiasta mainittua katkaisi sitten välit. 

Tämä on lapsuudestani, eikä syy ole edes kovin omituinen.

Olin siis ehkä 11-vuotias. Minä ja 2 kaveriani olimme sopineet lähtevämme Linnanmäelle kolmistaan. Päivää ennen Lintsi-päiväämme toinen kaverini soitti ja kysyi, haluaisinko lähteä huomenna kanssaan Linnanmäelle. Ihan puhdas sattuma. Selitin, että olin jo menossa näiden kahden kavereiden kanssa. Tämä kysyi, pääsisikö mukaan. Vastasin sen kummemmin miettimättä myöntävästi. Vasta puhelun jälkeen tajusin, että en halunnutkaan tätä kaveria mukaan. Lopulta soitin takaisin ja peruin koko jutun vedoten siihen, että haluaisimme kuitenkin mennä kolmistaan. Olihan tämä kaveri aika loukkaantunut.

Tähän kaatui meidän ystävyytemme. Pysyimme puheväleissä, mutta koskaan emme enää kyläilleet :(

Uskovainen kaverini opiskeli yliopistossa englantia ja tarkoitus oli valmistua opettajaksi. Hän kuitenkin alkoi epäröimään tätä päätöstä, koska ei halunnut lähtä vaihtoon ulkomaille ja tätä opiskelu vaati. Hän sanoi, että haluaa vaihtaa pääainetta. Kyseinen kaveri piti myös pyhäkoulua lapsille. Ehdotin, että opiskelisikin uskonnon opettajaksi. Tästä hän veti semmoiset raivarit, että pisti välit poikki tekstiviestillä. Sen jälkeen ei olla nähty.

Äitini 12 vuoden ystävyys päättyi siihen kun hänen kaveri oli saanut kaksi vammaista lasta ja äiti sai terveen. Viimeinen kommentti "ystävältä" oli kaupungilla vastaan kävellessä "No siinä on se teidän vitun prinsessa!". Katkeruus vei voiton.

Itselläni loppui pitkä lapsuudesta asti kestänyt ystävyys siihen kun sairastuin anoreksiaan ja jouduin sairaalaan. Ystävän poikaystävä oli minusta huolissaan ja ystävä oli kateellinen siitä, joten yhteydenpito loppui.. Hän olisi itsekin halunnut sairaalaan eli ei kaikki varmasti ole hyvin hänelläkään, mutta ei enää kiinnosta :)

Ystäväni lopetti yhteydenpidon pari vuotta sitten muuttaessaan toiseen kaupunkiin kuin missä minä asuin. Hänen mukaansa oli muka liian pitkä matka pitää yhteyttä kun välimatkaa oli noin 20 kilometriä, kun sitä ennen oli reilu kilometri. Silloin oli jo keksitty Facebook, sähköposti, kännykät, tekstiviestit ja monet muut tavat pitää yhteyttä ja välillä olimme asuneet melkein Suomen vastakkaisilla puolilla ilman että ystävyys olisi kärsinyt siitä, mutta silti hän ei halunnut nyt jatkaa ystävyyttä. Kun hän tuli vastaani sattumalta viime kesänä ollessani lähikaupassa, niin hän kulki ohitseni aivan kuin ei olisi nähnyt minua saati tunnistanut. Siihen loppui se ystävyys, joka oli alkanut jo ala-asteella jatkunut reilut 20 vuotta.

En kommentoinut hänen facebook -julkaisuja tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi katkeruus? Oletteko yhtä katkeria joillekin entisille heiloille joiden kanssa ei vaan kemiat kohdanneet?

Miksi sinunlaisesi ihmiset luulevat, että jokaisen keskustelunaiheen taustalla on jokin valtaisan suuri tunne? Ihmiset keskustelevat asioista myös ihan muuten vain. Harmi jos sinä et pysty sellaiseen.

Itse en vaan ymmärrä negatiivisissa menneisyyden asioissa piehtaroimista. Mut hyvä jos siitä tulee jolleki iloinen mieli. Eipä se mua kosketa.

Eikö yleensä negatiivisista kokemuksista nimenomaan kannata joskus vähän avautua, ettei haudo niitä vain yksin mielessään? Hyvä jos oot sellainen superihminen jota ei mikään hetkauta, mutta kyllä se on monille aika kova paikka jos läheinen ystävä vaan häviää elämästä ilman kunnon syytä. Mulle ainakin olis. Enkä nyt ihan kutsuis parin lauseen kirjoittamista viestiketjuun "piehtaroinniks"...

P.S. onko sun mielestä kaikki muutkin ketjut täällä jotain menneessä piehtarointia, tyyliin "kertokaa hauskimmat kännimokanne" tms. Viihdettähän nää keskustelut on! :)

Siihen, että en jaksanut olla enää jatkuvasti mukava. Jos olisin salannut ongelmani niin olisimme vieläkin ystäviä. En vain enää jaksanut esittää. Olin aina muita varten, ja ohitin itseni. Kun näytin, että minullakin on tunteet ja ongelmia kuten kenellä tahansa, enkä ole vain toisten murheiden kaatopaikka, sain jäädä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni alkoi seurustelemaan naisen kanssa joka ei vaan pitänyt minusta. Ystäväni on nainen. Minäkin olen nainen ja vieläpä täysin hetero. Oltiin oltu parhaat ystävät kolme vuotta, mutta sitten se vaan loppui. En koskaan ymmärtänyt miksi ja yritin aina olla mukava ystäväni kumppanille.

Ei ole sun vika ainakaan mitenkään. Voin kertoa tarinan toiselta puolelta: minun oli pakko lopettaa yhteydenpito yhteen miespuoliseen ystävään alettuani seurustelemaan. Poikaystäväni oli todella mustasukkainen, ja vaikka kenenkään ei tietenkään pitäisi antaa sanella kenen kanssa on ystävä, niin pidin lopulta helpompana "feidata" kaverin. Tämä kaverini yritti myös aina olla mahdollisimman mukava poikaystävälleni, mutta eihän se auttanut kun syynä oli mustasukkaisuus. En vain jaksanut sitä mökötystä, riitoja ja kireää tunnelmaa aina kun olin nähnyt tai soittanut tälle kaverille. Vaihtoehtona olisi varmaan lopulta ollut suhteen päättyminen, ja jos olisin "valinnut" tämän kaverin niin olisin varmaan katkeroitunut lopulta hänelle vaikkei siinä järkeä ollutkaan. Kyseessä oli kuitenkin kaveri jolla oli tosi vilkas sosiaalinen elämä, niin vaikka hän oli mulle hyvin tärkeä niin itse koin olevani hänelle vain yksi kaveri muiden joukossa, siksi parisuhde olisi ollut liian iso uhraus ystävyyden jatkamisesta. Surullista mutta totta :( vieläkin harmittaa, etenkin tuon kaverin puolesta kun hän ei mitään väärää tehnyt. Varmaan sun ystävä tuntee samalla tavalla, on vaan pakotettu hyväksymään tuon tilanteen.

En tiedä onko niinkään omituinen, mutta paras ystäväni vaihtoi mut mun kiusaajaan. Nyt jälkikäteen on tullut pyytelemään kahville ja "selvittelemään" välejään minuun. :"D

En tiedä, ainakin kaksi kertaa on niin tapahtunut.Ilmeisesti syy on minussa,koska he eivät tehneet mitään loukkaavaa.En voi kysyä koska eivät vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa on nyt kaks kaveria lopettanut yhteydenpidon, kun alkoivat seurustelemaan. Eikä siis olla mitään teinejä, vaan 30:n molemmin puolin. En myöskään tietääkseni ole mikään miestenielijä, joten vieläkään ei ole selvinnyt miksi minun viesteihin ei enää vastata.

Minä pistin välit poikki kolmeen ystävään kun aloin seurustelemaan. Olin ollut kynnysmatto ja tasapainoinen ja kunnioittava ihmissuhde sai tajuamaan, kuinka epäsuhtaisia nämä "ystävyys"suhteet olivat.

Kaveri 1 alkoi vainoamaan minua kun aloin seurustelemaan, teki "pistokokeita" soittamalla ja viesteillä ja jos en heti vastannut/sanoin olevani seurustelukumppanin kanssa, kilahti täysin ja haukkui ja huoritteli minut. Pidettiin siis tuolloinkin päivittäin yhteyttä ja hengailtiin monta kertaa viikossa jne. eli en todellakaan ollut vain feidannut. Sanoin sitten yhdessä kohdassa vain että nyt riittää, en halua kuulla sinusta enää.

Kaveri 2:lla oli vaikea elämäntilanne. Minullakin oli, kun kaveri 1:n vainoaminen oli pahimmillaan ja ahdisti. Sanoin kaverille 2 että minun täytyy selvittää ajatuksiani rauhassa ja toipua, kun minusta ei ollut hetkeen kuulunut. Kaveri 2 loukkaantui sydänjuuriaan myöten, haukkui minut ja syyllisti kuinka olen hänen kaiken pahan olonsa lähde. Pyysin häntä olemaan ottamatta enää yhteyttä.

Kaveri 3:n kanssa oli ollut vähän yhteydenpitoa. Hänelläkin oli ollut vaikeaa, ja olin lähempänä asuessani ollut tukena. Nimen omaan tukena: edellisen kerran kun tapasimme, hän ei reagoinut _mihinkään_ mitä sanoin kuin korkeintaan hymähdyksellä, puhui tuntikausia omista asioistaan. Kun viimeksi ilmaisi, että haluaisi nähdä, en vastannut. Ei ollut sellainen ihmissuhde, jota haluaisin lämmitellä. Eli feidasin.

Pointti jutussa oli se, että aina tarinan ikävä tyyppi ei ole se seurustelija-feidaaja, vaikka se onkin mahdollista. Eli joko:

- olet vaikea tyyppi ja kaverisi eivät vain halua sanoa sitä suoraan vaan mieluummin feidaavat

- kaverit huomasivat seurustelukumppaneiden/heidän mukanaan tulevien uusien kavereiden olevan oikeasti mielenkiintoisempaa seuraa

- kaverit ovat ihmissuhde-opportunisteja, jotka palaavat luoksesi itkemään eron tullessa (ei kannata ottaa vastaan)

- kaverien elämänpiiri on muuttunut erilaiseksi kuin sinulla, eikä tunnu niin luontevalta olla enää yhteydessä, feidaavat siksi - halpamaisesti - mitään sanomatta

Oikein hyvä ja asiallinen kommentti, kiitos siitä! Yksi juttu jäi kuitenkin mietityttämään: teet aika selkeän eron "ihmissuhde-opportunisteihin"/"halpamaisiin feidaajiin" ja sitten niihin jotka huomaa "seurustelukumppanin tai uusien kavereiden olevan oikeasti mielenkiintoisempaa seuraa". Minun mielestäni vanhaa ystävää ei ole oikein hylätä uusien, mielenkiintoisempien ihmisten tieltä! Harvalla on ystäviä liikaa, ja vanhoihin ystävyyksiin liittyy historia jota uusissa ei ole (ja niistä uusistakin voi uutuudenviehätys kadota...). Eri asia on sitten jos molemmat siirtyy uusiin ympyröihin tai ns. kasvaa erilleen, mutta vanhan ystävän hylkääminen yksipuolisesti parempien löydyttyä on mielestäni nimenomaan ihmissuhdeopportunismia. Ja jos se uusi, mielenkiintoinen ihminen on se seurustelukumppani, niin eikös se johda juuri siihen tilanteeseen että suhteen kaaduttua juostaan sitten takaisin vanhojen ystävien luo? (eri asia tuo oma tilanteesi, jossa seurustelu avasi silmät joidenkin ihmissuhteiden haitallisuuteen). Ihan mielenkiinnosta siis kysyn, näätkö eroa näiden asioiden välillä, kun itse en oikein näe :)

Kutsuin uudenvuoden juhliin, johon kaverini vastasi että kiitti katotaan, ja sen jälkeen en enää kuullut mitään. Ikinä saanut mitään syytä.

Olin viettämässä kaverin synttäreitä ja sain kuulla että lapselleni on tapahtunut onnettomuus. Lapsi oli siis isänsä kanssa ja kaikki oli ihan OK, mutta lapsi oli hätääntynyt. Halusin lähteä kotiin juhlista lapseni luokse.

Seuraavana päivänä kaveri soitti ja huusi että pilasin hänen syntymäpäivänsä eikä enää koskaan halua olla kanssani tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lapsuudestani, eikä syy ole edes kovin omituinen.

Olin siis ehkä 11-vuotias. Minä ja 2 kaveriani olimme sopineet lähtevämme Linnanmäelle kolmistaan. Päivää ennen Lintsi-päiväämme toinen kaverini soitti ja kysyi, haluaisinko lähteä huomenna kanssaan Linnanmäelle. Ihan puhdas sattuma. Selitin, että olin jo menossa näiden kahden kavereiden kanssa. Tämä kysyi, pääsisikö mukaan. Vastasin sen kummemmin miettimättä myöntävästi. Vasta puhelun jälkeen tajusin, että en halunnutkaan tätä kaveria mukaan. Lopulta soitin takaisin ja peruin koko jutun vedoten siihen, että haluaisimme kuitenkin mennä kolmistaan. Olihan tämä kaveri aika loukkaantunut.

Tähän kaatui meidän ystävyytemme. Pysyimme puheväleissä, mutta koskaan emme enää kyläilleet :(

Tämmösiä oli mu kin lapsuudessa tytöt. Oisin minäki tommosen jälkee katkaissut välit. Yhtä pitää aina sortaa. Puuh. Reilustivaa kaikkimessii Jotkut akat tommosii prkl

Vierailija kirjoitti:

Yksi minulle outo oli entinen hyvä ystäväni ja kämppikseni. Hän oli lähdössä vaihtoon ja sen takia etsin uutta kämppää miesystäväni kanssa. Paikkakunnallamme on vaikea saada kohtuuhintaisia kämppiä ja olimme olleet puolisen vuotta opiskelija-asuntojen jonossa. Yllättäen saimme vuokra-asunnon ja jouduin muuttamaan kuukausi ennen kämppistä, jos halusimme miehen kanssa kyseisen kämpän. Tarjouduin maksamaan kuukauden vuokraosuuteni, mutta ystävä katkaisi välit täysin koska laitoin mieheni hänen edelleen. Ja eihän minulla pitänyt olla varaa kahteen kämppään (edes kuukaudeksi) kerta olen opiskelija. Enempää en koskaan hänestä irti saanut.

:D mun ystävä suuttui myös kun laitoin ex-poikaystävän "hänen edelleen". Olin siis kaukosuhteessa ja tää ystävä asui myös toisella puolen Suomea, pahastui kun käytin aikaani ja rahojani enemmän poikaystävän luona vierailuun kuin hänen (mielestäni aika normaalia??). Ja oma parisuhteensa on aina mennyt kavereiden edelle, jos miehensä olisi asunut eri kaupungissa niin olisi varmasti ollut siellä tasan joka viikonloppu ja pitänyt tosi ihmeellisenä jos joku ois siitä jotain sanonut. No, onneksi ei välit mennyt mut olin kyllä hetken aika monttu auki :D