Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)

Ketjussa tosiaan on myös trollaaja.

Vierailija kirjoitti:

"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.

https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/

https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/

On se ihme että yksinhuoltaja isänäkään minulla ei ole niin paljon kotitöitä kun silloin kun olen ollut parisuhteessa naisen kanssa ilman lapsia.

Olen huomannut että 95% niistä mukamas kotitöistä on täysin järjetöntä.

Ensiksi tavarista voi helposti heittää pois ylivoimaisesti suurimman osan. En tajua sitä tavaran määrää mitä ihmisillä on kotona. Sitten valitetaan kun on siivottavaa.

Toiseksi kämpän ei tarvitse olla kiiltävä vaikka moni nainen niin uskookin.

Kolmanneksi vaatteita EI tarvitse silittää. Vaatteita ei myöskään tarvitse olla koko ajan pesemässä. Yksinasuvan ei tarvitse pestä pyykkikoneellista edes viikossa.

Neljänneksi tiskikone on sitä varten että sillä pestään tiskit. Hanki vain astioita jotka voi pestä tiskikoneessa ja hanki tarpeeksi iso tiskikone. Ei tarvitse olla koko ajan leikkimässä niiden kanssa. Myöskään laseja esim. ei todellakaan pidä vaihtaa joka kerta kun vaihtaa juomaa.

Viidenneksi ruokaa EI TODELLAKAAN tarvitse tehdä joka päivä. Ei edes joka toinen päivä. Tehkä sitä ruokaa kunnolla varastoon. Niin pakkaseen kuin jääkaappiin ja syökää sieltä. Järjetöntä tuhlata päivittäistä aikaa joka päivä ruoanlaittoon.

Kuudenneksi lapset ei tarvitse mitään ihme harrastuksia missä lasta viedään pitkin kyliä.

Kun jo noi tekee niin suurin osa touhusta vähenee.

Ihme ruikutusta.

Jos haluaa sen perinteisen mies-omakotitalo-lapset -paketin, tuleeko yllätyksenä, että kaikkien hoitaminen (hehheh) vie aika paljon aikaa?

Elämä on valintoja, t sinkku, joka siivoaa tai on siivoamatta ihan miten huvittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.

Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.

Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.

Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.

Okei. Hypoteettinen tilanne: minua ei häiritse lommot autossa. Onko siis yksinomaan miehen ongelma jos toistuvasti ajan niin läheltä lyhtypylväitä että autoon tulee pieniä lommoja? Autolla ajoa ne eivät haittaa, miestä kyllä. Miehen siis täytyy tästä lähin kuljettaa minua jokapaikkaan, minun ei tarvitse ajaa varovaisemmin ja on nalkuttamista jos mies niistä huomauttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.

Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.

Jos mun avioliitossa olisi vaimo jättänyt roskapusseja keskelle lattiaa niin hän olisi lentänyt sen pussin mukana roskiin.

Se joka sen pussin sieltä paikaltaan ottaa pois myös vies sen roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.

Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.

Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.

Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.

Okei. Hypoteettinen tilanne: minua ei häiritse lommot autossa. Onko siis yksinomaan miehen ongelma jos toistuvasti ajan niin läheltä lyhtypylväitä että autoon tulee pieniä lommoja? Autolla ajoa ne eivät haittaa, miestä kyllä. Miehen siis täytyy tästä lähin kuljettaa minua jokapaikkaan, minun ei tarvitse ajaa varovaisemmin ja on nalkuttamista jos mies niistä huomauttaa?

Se joka sen pussin täyttää myös vie sen pois. Toi on niin lapsellista touhua kun olla ja voi.

Minulla kestää yksinään viikon että roskis täyttyy. Kun on lapsi niin kestää sen 2-3 päivää. Miten hemmetissä saatte siitä tuollaisen ongelman?

Tämän palstajankkaajan mielestä miehet ovat siis niin jälkeenjääneitä (?) etteivät osaa tehdä mitään normaaleja asioita itse, vaan naisen täytyy osoittaa heille aivan kaikki? Just just :D

Meillä oli remontti. Sovittiin yhdessä ja yhteisymmärryksessä, että koska minä joudun tapetoimaan ja joudun sen tekemään ennen iltavuoroon menoa, niin mies laittaa ruoan ja saan syödä ennen töihinlähtöä. Puoli tuntia ennen kuin töihin piti lähteä tulin pois huoneesta, jota olin tapetoinut koko aamun ja aamupäivän. Yllätys oli suuri kun mies edelleen istuu sohvalla katsomassa telkkaria, eikä mitään ruoanlaittoon viittaavaakaan ollut tapahtunut keittiössä. Kysyin missä ruoka? Vastaus; et sä sanonu mitä piti laittaa ja koska. Keitin itse itselleni kahvit, tein voikkarin, söin ja lähdin töihin. Töistä tultuani etsin sitä ruokaa, mikä siis piti miehen tehdä. Vastaus: no kun mä aattelin, ettet sä sit enää illalla haluu mitään ruokaa syödä eikä mulla itellä ollut nälkä. Voi helvetti, taloudessa on kolme lasta, joilla ehkä saattoi olla jossain kohtaa nälkä!!! Esikoista haastattelin seuraavana aamuna, että mitäs söitte eilen. Vastaus: lämmitettiin mikrossa nakkeja ja syötiin niitä viinirypäleiden kanssa. No hyvä että edes joku oli sitten ruokaa laittanut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.

Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.

Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.

Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.

Okei. Hypoteettinen tilanne: minua ei häiritse lommot autossa. Onko siis yksinomaan miehen ongelma jos toistuvasti ajan niin läheltä lyhtypylväitä että autoon tulee pieniä lommoja? Autolla ajoa ne eivät haittaa, miestä kyllä. Miehen siis täytyy tästä lähin kuljettaa minua jokapaikkaan, minun ei tarvitse ajaa varovaisemmin ja on nalkuttamista jos mies niistä huomauttaa?

Se joka sen pussin täyttää myös vie sen pois. Toi on niin lapsellista touhua kun olla ja voi.

Minulla kestää yksinään viikon että roskis täyttyy. Kun on lapsi niin kestää sen 2-3 päivää. Miten hemmetissä saatte siitä tuollaisen ongelman?

Eikös perheessä kaikki osallistu roskaamiseen ihan yhtä lailla? Vai tarkoitatko, että kun nainen sen kokkaamisensa ohessa sitä roskista on täyttämässä, on myös hänen tehtävänsä se tyhjätä. Tuolla logiikalla ruokakin kuuluu vain sille, joka sen kaupasta kantaa ja kokkaa.

Astioiden peseminen ja imurointi on siis rankkaa koska 75% ajasta menee niiden suunnitteluun... Mainio sarjakuva.

Ihan oikeesti. Aikuiset naiset. Jos pyyhkeen nostaminen lattialta on Mt Everestin huipulle kiipeämiseen verrattava suoritus, johon ei pysty edes apua pyytämään koska "mental load"*, niin voi miten pieneksi on maailma kutistunut.

*RUAHHAHHAAA!!! Siis tavallisten päivittäisten asioiden muistaminen on "MENTAL LOAD"!!! Tästä voisi kirjoittaa kokonaan oman juttunsa. Miten se töissä käyvä puoliso mahtaa kestää oman MENTAL LOADinsa kun pitää muistaa missä on auton avaimet ja työpaikan osoite ja palaverien sisältö ja....

Vierailija kirjoitti:

Matkajärjestelyt:

Minä otan selvää, kilpailutan, kyselen mielipiteet, teen varaukset.

Laitan maksut eteenpäin eräpäivineen.

Tarkistan ertä on passit, vakuutukset, rokotukset.

Tilaan puuttuvat edelläolevista ja käytän lapset rokotuksissa. Muistutan miestä rokotusajasta, jonka varasin. Tarkistan että kävi.

Tarkistan omat vaatteeni ja kaikki lasten matkavarusteet. Hankin lapsille puuttuvat vaatteet.

Hommaan alpsille matkalle luettavaa ja tekemistä. Samoin koneeseen.

Pakkaan matka-apteekin, tilaan vakuutusyhtiöstä kortin matkavakuutuksesta.

Printtaan kaikkien reseptit. Katson että astmalapsella on riittävästi lääkettä.

Harn kirjastosta matkaoppaat, suunnittelen käyntikohteita ja kyselen niistä suosituksia.

Saan matkatoimistosta väliaikatietoja ennen matkaa. Seuraan niitä.

Pakkaan omani ja lasten tavarat, mietin mitä ottaa koneeseen ja mukaan, jos matkalaukut menee harhaan.

Valmistelen lapset matkaan, mietimme miten mitäkin sanotaan matkakohdekielellä ja miten sanotaan gluteeniton ja mistä mahtaa saada keliaakikolle ruoat jne.

Hommaan koira- ja talovahdin. Siivoan talon ja täytän jääkaapin hänelle. Hommaan koirille ruoat siksi ajaksi. Laitan esille tiedot koirien lääkäristä ja varaan siihen myös rahat. Kerään kaikki tiedot siitä nistä neidät kulloinkin tavoittaa.

Maksan ennakkoon kaikki matkan aiakana tulevat laskut.

Varaan check-inin, tilaan taksin, hoidan meidät kentälle.

Mies pakkaa omansa ja etsii vaatteitaan ja kyselee niiden erään ja minä etsin ne.

Jotain listasta varmaan puuttuu.

Meillä matkajärjestelyt. Mies kysyy käviskö se ja se minulle silloin ja silloin, jos sopii, niin mies varaa lennot, maksaa ne. Mies varaa majoituksen, maksaa sen. Mies vuokraa paikan päälle auton, joka on riittävän tilava ja mukava koko perheelle, maksaa sen. Laskut on maksettu muutenkin tai suoraveloituksissa. Miehellä on koko perheen passit sun muut omissa suojissaan. Mies hakee kirjastosta matkakirjoja ja sanakirjat opetellakseen edes hieman maan kieltä. Mies googlaa matkareittiä tarkkaan reissua odotellessa. Voin esittää ehdotuksia ja ne otetaan huomioon. Mies pakkaa omat tavaransa, itse mietin mitä tarvitsen itselleni, yhdessä katsellaan lapsen tavarat. Kukin on vastuussa lääkkeistään itse, lapsi on terve. Lähtöpäivänä otamme lentokenttäjunan ja menemme kentälle. Mies suorittaa lapsen selvitykset ja kantaa lapsen koneeseen ja vastaa koneessa lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.

Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.

Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.

Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.

Okei. Hypoteettinen tilanne: minua ei häiritse lommot autossa. Onko siis yksinomaan miehen ongelma jos toistuvasti ajan niin läheltä lyhtypylväitä että autoon tulee pieniä lommoja? Autolla ajoa ne eivät haittaa, miestä kyllä. Miehen siis täytyy tästä lähin kuljettaa minua jokapaikkaan, minun ei tarvitse ajaa varovaisemmin ja on nalkuttamista jos mies niistä huomauttaa?

Se joka sen pussin täyttää myös vie sen pois. Toi on niin lapsellista touhua kun olla ja voi.

Minulla kestää yksinään viikon että roskis täyttyy. Kun on lapsi niin kestää sen 2-3 päivää. Miten hemmetissä saatte siitä tuollaisen ongelman?

Voitko vastata kysymykseeni? En puhunut mitään roskista vaan auton lommottamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En esimerkiksi pyydä lähdettä tälle väitteellesi miesten ja naisten eri pituisista palkkatyöviikoista (en puhu työviikosta, koska linkatun tutkimuksen mukaan keskimäärin naiset tekevät viikoittain lähes 10 tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka toki eri vuosi ja eri metodi eli eivät verrannollisia kuik suuntaa-antavasti), koska pystyn nopeasti ja kätevästi itsekin tarkistamaan, että kyseessä on tilastokeskuksen selvitys vuoden 2009 ajankäytöstä.

Ap

Aina vingutaan, että naiset tekee enemmän kotitöitä tunneissa laskettuna. Tälle on kuitenkin muitakin mahdollisia selityksiä kuin miesten laiskuus:

1. Nainen tekee asioita jotka ei ole tarpeellisia kenenkään muun mielestä. Tietenkin nämä asiat sitten kaatuu hänen niskoilleen. Sitten on niin kiva leikkiä marttyyriä kun aina joutuu kaiken itse tekemään eikä kukaan arvosta. Nainen unohtaa että tekee turhaa ja tarpeetonta. Esimerkkinä vaikka monien naisten vimma pestä ikkunat kahdesti vuodessa ja vaihtaa verhot jouluksi.

2. Tehottomuus. Saahan sitä aikaa kulumaan jos ei tule valmista. Naisten yleinen tapa olla tekevinään montaa asiaa yhtä aikaa saa yleensä aikaan sen, että mikään ei tule valmiiksi tai hyvin tehdyksi.

t: Nainen, joka kärsi tuollaisen marttyyriämmän tyttärenä ja vannoi ettei tule koskaan kohtelemaan ketään ihmistä siten.

Näin varmasti joissakin tapauksissa on ja joskus on varmasti jopa niin, että mies tekee enemmän kuin nainen. Mutta kun puhutaan Euroopanlaajuisesta ilmiöstä, joka esimerkiksi Suomessa realisoituu kymmenen tunnin eroksi viikossa, on musta selvää, että tämä ei palaudu ihan siihen, että kaikki naiset ovat "marttyyriämmiä", etenkin kun tälle ilmiölle on aika vahva perusta esimerkiksi siinä, miten tyttöjä ja poikia kohdellaan ja mitä naisilta ja miehiltä odotetaan. Vaikka itse tai oma kokemus onkin säännön vastainen, kannattaa silti opetella näkemään se koko ilmiö.

Mutta jokainen nainen voi itse kohdallaan tehdä sen, että ilmiö ei koske itseä. Jos on itse töissä ja mies hoitovapaalla ja naiselle silti soitetaan lasten asioista, voi vaan sanoa että olen töissä, soita miehelle. Sitä voi olla niinkin radikaali että ei edes vastaa töissä muihin kuin työpuheluihin. Niin minä ainakin olen aina tehnyt. Työaika on työnantajani aikaa.

Meilläkin esim. oma äitini yritti suhteeni alkuvaiheessa tehdä minusta mieheni sihteeriä, kyseli että mitä mieheni jostain asiasta ajattelee tms. tein kyllä heti kättelyssä selväksi että jos haluaa tietää mitä mieheni ajattelee täytyy kysyä siltä, minä en ala aikuisen miehen puolesta puhumaan. jne. 

Sitä voi ihan aktiivisesti kieltäytyä ottamasta vastaan tyrkytettyä roolia.

Ja minä muuten tunnen useita naisia jotka pesevät ikkunansa kahdesti vuodessa ja vaihtavat verhot jouluksi. Meillä ei ole ikkunoita pessyt kukaan muu kuin mies. Koska minä en pese ikkunoita.

Mitä tyrkytettyä roolia? Eipä siinä kuules paljon auta kieltäytyä tekemästä kotihommia, kun ei niitä tekemättäkään voi jättää ja jos mies ei niitä holhoamatta tajua tehdä. Siinä on kaksi vaihtoehtoa: joko teet ne kaikki itse tai teet osasi ja käsket miestä tekemään osansa. Missä tuossa on mielestäsi se, että et suostu tekemään kuin puolet, mutta miestä ei tarvitse myöskään patistaa tekemään omaa osaansa.

Voi että, tämä on niin totta. Vaikka tuo sana "metatyö" on vähän ärsyttävä. pitää tämä täysin paikkansa meillä. Mies ei ajattele ja suunnittele mitään, ainakaan mitään sellaista tylsää mikä häntä ei kiinnosta. Auton maalipinnan uusintaa tai uusia vanteita kyllä suunnittelee, vertailee hintoja ym. Mutta mä teen kauppalistat AINA, mies ei edes omien sanojensa mukaan osaa, ei tiedä mitä me yleensä ostetaan kaupasta. Mä mietin lasten synttäritarjottavat ja lahjat. Mies saattaa sanoa että "se Matin lahja pitäis varmaan hankkia", mutta ikinä hänellä ei ole ehdottaa mitään, ei tiedä yhtään ja kaikki on ihan sama, joten minä päätän mitä hankitaan. Yleensäkin kaikkiin tällaisiin koti/perheaskareisiin mies vaan tokaisee jotain, että pitäis sitä ja tätä, ikään kuin informoidakseen minulle, että hei nyt sun olisi aika hoitaa tämä. Mä teen ruuat, siivoan keittiön, siivoan muutenkin, leikitän lapsia. Ja se mitä joku aiemmin kommentoi, että jos mies vaikka tekee pihahommia ja lapset on ojassa pyörimässä mutavellissä, mies ei keskeytä omaa tekemistään, vaan mun tulee tehdä jotain. Kun mies tekee jotain, pihahommia, laittaa tukkaa, tekee voileipää, näppäilee puhelinta, hän ei keskeytä tekemistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.

Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.

Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...

Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.

En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.

Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.

Anteeksi kun nauran tälle kommentille mutta monesti kyllä ihmettelen että miten kummassa miehet saa mitään yritystäkään kannattamaan kun ei äly riitä noin pieniin kotitöihinkään :D

Vierailija kirjoitti:

Miksei koskaan puhuta miesten metatyöstä? Esimerkiksi vaikka autoloma. Mies hankkii auton ( vuokraa), miettii miten kaikki mahtuvat mukavasti, miettii reitit, miettiin parkkipaikat niin, että kaikille on helpoin liikkua jne. Minä naisena ja äitinä vain istun kyytiin lapsineni ja nautin lomasta.

Ei niitä välttämättä ole. Minä hoidan autoloman järjestely. Varaan myös lennot ja hotellit. En tosin valita, se on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkajärjestelyt:

Minä otan selvää, kilpailutan, kyselen mielipiteet, teen varaukset.

Laitan maksut eteenpäin eräpäivineen.

Tarkistan ertä on passit, vakuutukset, rokotukset.

Tilaan puuttuvat edelläolevista ja käytän lapset rokotuksissa. Muistutan miestä rokotusajasta, jonka varasin. Tarkistan että kävi.

Tarkistan omat vaatteeni ja kaikki lasten matkavarusteet. Hankin lapsille puuttuvat vaatteet.

Hommaan alpsille matkalle luettavaa ja tekemistä. Samoin koneeseen.

Pakkaan matka-apteekin, tilaan vakuutusyhtiöstä kortin matkavakuutuksesta.

Printtaan kaikkien reseptit. Katson että astmalapsella on riittävästi lääkettä.

Harn kirjastosta matkaoppaat, suunnittelen käyntikohteita ja kyselen niistä suosituksia.

Saan matkatoimistosta väliaikatietoja ennen matkaa. Seuraan niitä.

Pakkaan omani ja lasten tavarat, mietin mitä ottaa koneeseen ja mukaan, jos matkalaukut menee harhaan.

Valmistelen lapset matkaan, mietimme miten mitäkin sanotaan matkakohdekielellä ja miten sanotaan gluteeniton ja mistä mahtaa saada keliaakikolle ruoat jne.

Hommaan koira- ja talovahdin. Siivoan talon ja täytän jääkaapin hänelle. Hommaan koirille ruoat siksi ajaksi. Laitan esille tiedot koirien lääkäristä ja varaan siihen myös rahat. Kerään kaikki tiedot siitä nistä neidät kulloinkin tavoittaa.

Maksan ennakkoon kaikki matkan aiakana tulevat laskut.

Varaan check-inin, tilaan taksin, hoidan meidät kentälle.

Mies pakkaa omansa ja etsii vaatteitaan ja kyselee niiden erään ja minä etsin ne.

Jotain listasta varmaan puuttuu.

Meillä matkajärjestelyt. Mies kysyy käviskö se ja se minulle silloin ja silloin, jos sopii, niin mies varaa lennot, maksaa ne. Mies varaa majoituksen, maksaa sen. Mies vuokraa paikan päälle auton, joka on riittävän tilava ja mukava koko perheelle, maksaa sen. Laskut on maksettu muutenkin tai suoraveloituksissa. Miehellä on koko perheen passit sun muut omissa suojissaan. Mies hakee kirjastosta matkakirjoja ja sanakirjat opetellakseen edes hieman maan kieltä. Mies googlaa matkareittiä tarkkaan reissua odotellessa. Voin esittää ehdotuksia ja ne otetaan huomioon. Mies pakkaa omat tavaransa, itse mietin mitä tarvitsen itselleni, yhdessä katsellaan lapsen tavarat. Kukin on vastuussa lääkkeistään itse, lapsi on terve. Lähtöpäivänä otamme lentokenttäjunan ja menemme kentälle. Mies suorittaa lapsen selvitykset ja kantaa lapsen koneeseen ja vastaa koneessa lapsesta.

No niin, teillä on noin. Hyvä niin. Monilla ei ole. Esim minun entisessä suhteessani. Ei puhettakaan mistään sanakirjoista. Matkareitin googlaaminen ja tankkaaminen oli hänen osuutensa. Mies heittää laukkuun parit sukat ja alushousut ja sitten ihmettelee matkalla, kun ei tullut mukaan partahöylää ja sopivia kenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astioiden peseminen ja imurointi on siis rankkaa koska 75% ajasta menee niiden suunnitteluun... Mainio sarjakuva.

Ihan oikeesti. Aikuiset naiset. Jos pyyhkeen nostaminen lattialta on Mt Everestin huipulle kiipeämiseen verrattava suoritus, johon ei pysty edes apua pyytämään koska "mental load"*, niin voi miten pieneksi on maailma kutistunut.

*RUAHHAHHAAA!!! Siis tavallisten päivittäisten asioiden muistaminen on "MENTAL LOAD"!!! Tästä voisi kirjoittaa kokonaan oman juttunsa. Miten se töissä käyvä puoliso mahtaa kestää oman MENTAL LOADinsa kun pitää muistaa missä on auton avaimet ja työpaikan osoite ja palaverien sisältö ja....

No äläpäs muuta sano. Kummasti nämä "raataja"-marttyyrit kuitenkin roikkuu av-palstalla aamusta iltaan haukkumassa miehiään ja ihankaikkiamiehiä.

Älä nyt ihankaikkimies jaksa.

Vierailija kirjoitti:

MITÄ VITTUA MODE????????????????????????????????????????????????????????????????????

Mikä sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkajärjestelyt:

Minä otan selvää, kilpailutan, kyselen mielipiteet, teen varaukset.

Laitan maksut eteenpäin eräpäivineen.

Tarkistan ertä on passit, vakuutukset, rokotukset.

Tilaan puuttuvat edelläolevista ja käytän lapset rokotuksissa. Muistutan miestä rokotusajasta, jonka varasin. Tarkistan että kävi.

Tarkistan omat vaatteeni ja kaikki lasten matkavarusteet. Hankin lapsille puuttuvat vaatteet.

Hommaan alpsille matkalle luettavaa ja tekemistä. Samoin koneeseen.

Pakkaan matka-apteekin, tilaan vakuutusyhtiöstä kortin matkavakuutuksesta.

Printtaan kaikkien reseptit. Katson että astmalapsella on riittävästi lääkettä.

Harn kirjastosta matkaoppaat, suunnittelen käyntikohteita ja kyselen niistä suosituksia.

Saan matkatoimistosta väliaikatietoja ennen matkaa. Seuraan niitä.

Pakkaan omani ja lasten tavarat, mietin mitä ottaa koneeseen ja mukaan, jos matkalaukut menee harhaan.

Valmistelen lapset matkaan, mietimme miten mitäkin sanotaan matkakohdekielellä ja miten sanotaan gluteeniton ja mistä mahtaa saada keliaakikolle ruoat jne.

Hommaan koira- ja talovahdin. Siivoan talon ja täytän jääkaapin hänelle. Hommaan koirille ruoat siksi ajaksi. Laitan esille tiedot koirien lääkäristä ja varaan siihen myös rahat. Kerään kaikki tiedot siitä nistä neidät kulloinkin tavoittaa.

Maksan ennakkoon kaikki matkan aiakana tulevat laskut.

Varaan check-inin, tilaan taksin, hoidan meidät kentälle.

Mies pakkaa omansa ja etsii vaatteitaan ja kyselee niiden erään ja minä etsin ne.

Jotain listasta varmaan puuttuu.

Meillä matkajärjestelyt. Mies kysyy käviskö se ja se minulle silloin ja silloin, jos sopii, niin mies varaa lennot, maksaa ne. Mies varaa majoituksen, maksaa sen. Mies vuokraa paikan päälle auton, joka on riittävän tilava ja mukava koko perheelle, maksaa sen. Laskut on maksettu muutenkin tai suoraveloituksissa. Miehellä on koko perheen passit sun muut omissa suojissaan. Mies hakee kirjastosta matkakirjoja ja sanakirjat opetellakseen edes hieman maan kieltä. Mies googlaa matkareittiä tarkkaan reissua odotellessa. Voin esittää ehdotuksia ja ne otetaan huomioon. Mies pakkaa omat tavaransa, itse mietin mitä tarvitsen itselleni, yhdessä katsellaan lapsen tavarat. Kukin on vastuussa lääkkeistään itse, lapsi on terve. Lähtöpäivänä otamme lentokenttäjunan ja menemme kentälle. Mies suorittaa lapsen selvitykset ja kantaa lapsen koneeseen ja vastaa koneessa lapsesta.

No niin, teillä on noin. Hyvä niin. Monilla ei ole. Esim minun entisessä suhteessani. Ei puhettakaan mistään sanakirjoista. Matkareitin googlaaminen ja tankkaaminen oli hänen osuutensa. Mies heittää laukkuun parit sukat ja alushousut ja sitten ihmettelee matkalla, kun ei tullut mukaan partahöylää ja sopivia kenkiä.

Edellinen mieheni ei tarvinnut edes niitä sanakirjoja, koska puhui 10:tä eri kieltä, tosin ei ollut ajokorttia, joten selvitteli bussi, juna,jne kyydit.