Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)

Vierailija kirjoitti:

En esimerkiksi pyydä lähdettä tälle väitteellesi miesten ja naisten eri pituisista palkkatyöviikoista (en puhu työviikosta, koska linkatun tutkimuksen mukaan keskimäärin naiset tekevät viikoittain lähes 10 tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka toki eri vuosi ja eri metodi eli eivät verrannollisia kuik suuntaa-antavasti), koska pystyn nopeasti ja kätevästi itsekin tarkistamaan, että kyseessä on tilastokeskuksen selvitys vuoden 2009 ajankäytöstä.

Ap

Aina vingutaan, että naiset tekee enemmän kotitöitä tunneissa laskettuna. Tälle on kuitenkin muitakin mahdollisia selityksiä kuin miesten laiskuus:

1. Nainen tekee asioita jotka ei ole tarpeellisia kenenkään muun mielestä. Tietenkin nämä asiat sitten kaatuu hänen niskoilleen. Sitten on niin kiva leikkiä marttyyriä kun aina joutuu kaiken itse tekemään eikä kukaan arvosta. Nainen unohtaa että tekee turhaa ja tarpeetonta. Esimerkkinä vaikka monien naisten vimma pestä ikkunat kahdesti vuodessa ja vaihtaa verhot jouluksi.

2. Tehottomuus. Saahan sitä aikaa kulumaan jos ei tule valmista. Naisten yleinen tapa olla tekevinään montaa asiaa yhtä aikaa saa yleensä aikaan sen, että mikään ei tule valmiiksi tai hyvin tehdyksi.

t: Nainen, joka kärsi tuollaisen marttyyriämmän tyttärenä ja vannoi ettei tule koskaan kohtelemaan ketään ihmistä siten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.

Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.

Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.

Sinä itse kohtelet miestäsi kuin piikaa. SINÄ olet hysteerinen vuohenputkien vuoksi ja olet päättänyt mitä asialle tehdään, miten ja koska. Sitten KÄSKYTÄT miestäsi kuin palvelijaa.

Mietipä vähän, mahtaako kanssasi olla kovinkin mukava elää?

En kohtele kuin piikaa.

Jos yhdessä ostetaan talo johon kuuluu piha, se ostotoimenpide on jo sitoutuminen sen talon ja pihan hoitamiseen.

Ja tosiaan, jos minä jo nöen sen vaivan että otan slevää mikä on ongelma ja mitä pitää tehdä ja miten, kerään vuoden sanomalehtiä ja lajittelen ne valmiiksi, minä siinä olen se piika. Herra kirurgin ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle ja tehdä toimenpide.

Juttelitteko taloa ostaessanne siitä, minkä verran pihatöihin todennäköisesti tulisi menemään aikaa? Oliko miehesi innoissaan ko. talon ostamisesta vai menikö vain virran mukana? Miehesi ei vaikuta ainakaan tällä hetkellä siltä, että hän olisi motivoitunut ylläpitämään pihaanne. Olisi siis varmaan viimeistään nyt syytä jutella asiasta ja miettiä, miten ratkaisette ongelman. Sitoudutteko molemmat pihan hoitamiseen vai muutatteko ennemmin paikkaan, jossa pihaa ei tarvitse hoitaa?

Sinulla on jo terveyskin menossa (selkä), olet miehellesi selkeästi tosi vihainen (kirjoitustavastasi päätellen) eli parisuhteenne on kuralla, ja silti mietit jotain rikkaruohoja ikään kuin ne olisivat tärkein asia maailmassa. Opettele priorisoimaan.

t. 25

Mies halus taloa enemmän kuin minä.

Talon oston jälkeen (ja minun hoidettua siihen remontin) hän halusi myös vanhan puuveneen ja sitten hän halusi yrittäjäksi. Kumpaankaan näistä hän ei kysynyt minun mielipidettäni. Nyt hän "ei ehdi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?

Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.

t. 25

Tekee. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa nälkää kolmatta tuntia, tajuaa mies että ehkä sillä on nälkä ja alkaa etsiä kaapista jotain ruokaa. Mitään hajua hänellä ei ole mitä vauvalle voi syöttää, eli saattaa syöttää jotain vaarallista tai jotain mihin vauva tukehtuu. Haluanko huudahtaa lastani nälässä tai saattaa vaaraan? En tietenkään. Siksi en näin voi toimia.

Herää kysymys miksi olet tehnyt vauvan vajaaälyisen miehen kanssa?

Tyyppiesimerkki naisesta joka ei anna miehensä olla isä.

Vierailija kirjoitti:

En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.

Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.

Se on väärässä paikassa sinun mielestäsi. Miehesi mielestä se on merkityksetön asia.

Siinä on muovipussi joka oikeastaan kuuluisi jonnekkin muualle mutta josta ei ole mitään muuta haittaa kun asiaan liittyvien käsitteiden aiheuttama ahdistus sinun mielessäsi. Muovipussi ei ole siellä mihin se kuuluu.

Miehesi tiedostaa että se ei ole siellä mihin se kuuluu mutta koska asia ei aiheuta mitään konkreettista haittaa niin hänen mielestä se on merkityksetön asia joka ei vaadi välitöntä toimenpidettä.

Suurin syy ahdistukseesi ei olekkaan se että muovipussi on väärässä paikassa vaan se että miehesi ei jaa samaa ajatusta kanssasi. Sinä oletat että hän jakaa sen mutta ilkeyttään jättää toimimatta sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En esimerkiksi pyydä lähdettä tälle väitteellesi miesten ja naisten eri pituisista palkkatyöviikoista (en puhu työviikosta, koska linkatun tutkimuksen mukaan keskimäärin naiset tekevät viikoittain lähes 10 tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka toki eri vuosi ja eri metodi eli eivät verrannollisia kuik suuntaa-antavasti), koska pystyn nopeasti ja kätevästi itsekin tarkistamaan, että kyseessä on tilastokeskuksen selvitys vuoden 2009 ajankäytöstä.

Ap

Aina vingutaan, että naiset tekee enemmän kotitöitä tunneissa laskettuna. Tälle on kuitenkin muitakin mahdollisia selityksiä kuin miesten laiskuus:

1. Nainen tekee asioita jotka ei ole tarpeellisia kenenkään muun mielestä. Tietenkin nämä asiat sitten kaatuu hänen niskoilleen. Sitten on niin kiva leikkiä marttyyriä kun aina joutuu kaiken itse tekemään eikä kukaan arvosta. Nainen unohtaa että tekee turhaa ja tarpeetonta. Esimerkkinä vaikka monien naisten vimma pestä ikkunat kahdesti vuodessa ja vaihtaa verhot jouluksi.

2. Tehottomuus. Saahan sitä aikaa kulumaan jos ei tule valmista. Naisten yleinen tapa olla tekevinään montaa asiaa yhtä aikaa saa yleensä aikaan sen, että mikään ei tule valmiiksi tai hyvin tehdyksi.

t: Nainen, joka kärsi tuollaisen marttyyriämmän tyttärenä ja vannoi ettei tule koskaan kohtelemaan ketään ihmistä siten.

Kukaan ei pese ikkunoita lahdesti vuodessa, eikä joulverhoja käytä kukaan. Joulun valmisteleminen on kyllä lapsiperheessä jolalin tasolla pakko tehdä lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?

Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?

Astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi miljoonasta asiasta. Tiedätkö, minkälaista kokonaisuutta miehesi toivoisi? Oletteko koskaan jutelleet asiasta? Vai onko niin kuin monessa perheessä, että nainen päättää minkälaisessa asunnossa/talossa asutaan, minkälaista pihaa ylläpidetään, kuinka usein sisustus uusitaan, kuinka monesti ja minkä tasoisesti vieraita kestitään jne., ja miehen oletetaan vain osallistuvan tähän kaikkeen ilman että häneltä kysytään haluaisiko hän mieluummin matalammantasoista elämää ja enemmän vapaa-aikaa?

Minä en ainakaan tyhjentäisi astianpesukonetta kuin pyydettäessä (jos silloinkaan), jos eläisin jatkuvan ja itse tarpeettomaksi kokemani ylikuormituksen alla. Kyseessä on mekanismi, jolla ihminen suojelee itseään. Toki noilta teidän miehiltännekin voi kysyä, miksi ihmeessä he suostuvat elämään tuollaisissa olosuhteissa. Kummankin puolen olisi syytä herätä todellisuuteen.

t. 25

Jos mies kokee tulevansa noin suurissa asioissa täysin jyrätyksi eikä ole saanut vaikuttaa mitenkään valintoihin tai ole uskaltanut avata suutaan kun näitä päätöksiä on tehty, niin ero on aidosti ihan hyvä vaihtoehto.

Jos suhteessa on noin pielessä valtasuhteet ja niin suuret persoonallisuuserot että vaimo on noin dominoiva ja mies noin alisteisessa asemassa, niin tulevaisuutta ei ole. Miehen tulisi ymmärtää lähteä.

.. jurri näin. Ja sen naisenkin kannattaisi itse lähteä. Kun tilastoja tutkaillaan (mitä täällä joku harrastaa), naisten keskitulo on miesten tuloa pienempi, ja kun yksin asuntoa maksaa ei niitä neliöitä enää olisi niin paljoa siivota, pihakin suurimmalla osalla jäisi haaveeksi. Mikään ei ole niin tylsää ja itselle vahingollista kuin jatkuva marina ja marttyyrius, siinä pilaa nykyisen parisuhteen ja mahdollisuuden mihinkään onnelliseen kumppaniuteen myöskään tulevaisuudessa. Metatäti, mietipä tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.

Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.

Se on väärässä paikassa sinun mielestäsi. Miehesi mielestä se on merkityksetön asia.

Siinä on muovipussi joka oikeastaan kuuluisi jonnekkin muualle mutta josta ei ole mitään muuta haittaa kun asiaan liittyvien käsitteiden aiheuttama ahdistus sinun mielessäsi. Muovipussi ei ole siellä mihin se kuuluu.

Miehesi tiedostaa että se ei ole siellä mihin se kuuluu mutta koska asia ei aiheuta mitään konkreettista haittaa niin hänen mielestä se on merkityksetön asia joka ei vaadi välitöntä toimenpidettä.

Suurin syy ahdistukseesi ei olekkaan se että muovipussi on väärässä paikassa vaan se että miehesi ei jaa samaa ajatusta kanssasi. Sinä oletat että hän jakaa sen mutta ilkeyttään jättää toimimatta sen mukaan.

Se on vaatekaupan muovikassi. Joku on ottanut vaateostoksen siitä pussista ja jättänyt pussin lojumaan. Se on Dressmannin pussi ja perheessä asuu keski-ikäinen mies, keski-iläinen nainen ja kaksi teinityttöä ja kaksi koiraa, joten villi veikkaus on, että pussi on miehen jäljiltä.

Mies ei ole koko pussia tiedostanutkaan. Vaikka on kövellyt sen yli edestakaisin neljä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Näinhän se menee. Jo synnärillä kun lapselle piti antaa tietty lääke, hoitaja pyysi ÄIDIN katsomaan että miten se lääke mitataan jne milloin annetaan. Isä voi hetken siinä katsoa vauvaa. Miksei isän pidä nähdä miten lääke annetaan??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?

Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?

Astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi miljoonasta asiasta. Tiedätkö, minkälaista kokonaisuutta miehesi toivoisi? Oletteko koskaan jutelleet asiasta? Vai onko niin kuin monessa perheessä, että nainen päättää minkälaisessa asunnossa/talossa asutaan, minkälaista pihaa ylläpidetään, kuinka usein sisustus uusitaan, kuinka monesti ja minkä tasoisesti vieraita kestitään jne., ja miehen oletetaan vain osallistuvan tähän kaikkeen ilman että häneltä kysytään haluaisiko hän mieluummin matalammantasoista elämää ja enemmän vapaa-aikaa?

Minä en ainakaan tyhjentäisi astianpesukonetta kuin pyydettäessä (jos silloinkaan), jos eläisin jatkuvan ja itse tarpeettomaksi kokemani ylikuormituksen alla. Kyseessä on mekanismi, jolla ihminen suojelee itseään. Toki noilta teidän miehiltännekin voi kysyä, miksi ihmeessä he suostuvat elämään tuollaisissa olosuhteissa. Kummankin puolen olisi syytä herätä todellisuuteen.

t. 25

Jos mies kokee tulevansa noin suurissa asioissa täysin jyrätyksi eikä ole saanut vaikuttaa mitenkään valintoihin tai ole uskaltanut avata suutaan kun näitä päätöksiä on tehty, niin ero on aidosti ihan hyvä vaihtoehto.

Jos suhteessa on noin pielessä valtasuhteet ja niin suuret persoonallisuuserot että vaimo on noin dominoiva ja mies noin alisteisessa asemassa, niin tulevaisuutta ei ole. Miehen tulisi ymmärtää lähteä.

.. jurri näin. Ja sen naisenkin kannattaisi itse lähteä. Kun tilastoja tutkaillaan (mitä täällä joku harrastaa), naisten keskitulo on miesten tuloa pienempi, ja kun yksin asuntoa maksaa ei niitä neliöitä enää olisi niin paljoa siivota, pihakin suurimmalla osalla jäisi haaveeksi. Mikään ei ole niin tylsää ja itselle vahingollista kuin jatkuva marina ja marttyyrius, siinä pilaa nykyisen parisuhteen ja mahdollisuuden mihinkään onnelliseen kumppaniuteen myöskään tulevaisuudessa. Metatäti, mietipä tuota.

Minulla on akateeminen koulutus, sama palkka kuin miehellä, perintöhuvila ja puoli milliä sijoituksia, joten kyllä minä täältä pääsen milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin sain valita mieheni ihan itse. Valkkasin sitten semmoisen joka on aikuinen ja osaa huolehtia tarvittaessa minunkin asioistani. Koskaan, koskaan ei ole tarvinnut murehtia miehen "kasoista" tms.

Oikeasti on ihan turha märistä jos on mennyt valkkaamaan huonon miehen.

Ja minä otin eron. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että kokemukseni miehen kanssa asumisesta oli tuo. Kai ymmärrät, että kaikki eivät voi saada puolisokseen sitä siistiä miestä, joka on kaiken lisäksi hyvä isä ja uskollinen kumppani. Aina jostain pitää tinkiä ja monilla se on kotityöt.

Minä erosin myös. Kaksi vuotta suhteen alussa mies näytteli kodinpitoon osallistuvaa. Käytän verbiä näytteli, sillä melko pian alkoi selvitä, että hänestä kaikki kotiin liittyvä oli naisen aluetta. Alussa pyytäminen tai sanominen riitti; sitten piti jo vaatia ja lopulta edes vaatiminen ei auttanut. En ole siivousfriikki, mutta minusta silti kerran viikossa pitäisi imuroida, pyykit, tiskit ym. on pakko hoitaa. Yritin mm. sitä, että tiskataan vuorotellen: minä tiskasin heti päivällisen jälkeen ja mies venytti vuoroaan 2-3 päivää ja valitti, että kun hänellä on aina niin paljon tiskejä vuorollaan? Lakkasin myös pesemästä hänen pyykkejään.

No erohan siitä tuli. Yhteensopimattomuus hiipi seksielämään - riidat viilensi halujani.

Ja joo: kulut pistettiin puoliksi. Lapsia ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naapurista tulvii vuohenputkea niin kyllä se että niiden tulo tukitaan on sen parisuhteen perusta.

Parisuhde ei uhraannu sillä, että mies kuuntelee kaksi minuuttia ja laittaa niitä sanomalehtiä 10 minuuttia.

Se kyllä uhraantuu sillä, että mies kohtelee kynnysmattona ja osoittaa, ettei vaimolla ole merkitystä. Kutem hän nyt teki.

Sinä itse kohtelet miestäsi kuin piikaa. SINÄ olet hysteerinen vuohenputkien vuoksi ja olet päättänyt mitä asialle tehdään, miten ja koska. Sitten KÄSKYTÄT miestäsi kuin palvelijaa.

Mietipä vähän, mahtaako kanssasi olla kovinkin mukava elää?

En kohtele kuin piikaa.

Jos yhdessä ostetaan talo johon kuuluu piha, se ostotoimenpide on jo sitoutuminen sen talon ja pihan hoitamiseen.

Ja tosiaan, jos minä jo nöen sen vaivan että otan slevää mikä on ongelma ja mitä pitää tehdä ja miten, kerään vuoden sanomalehtiä ja lajittelen ne valmiiksi, minä siinä olen se piika. Herra kirurgin ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle ja tehdä toimenpide.

Juttelitteko taloa ostaessanne siitä, minkä verran pihatöihin todennäköisesti tulisi menemään aikaa? Oliko miehesi innoissaan ko. talon ostamisesta vai menikö vain virran mukana? Miehesi ei vaikuta ainakaan tällä hetkellä siltä, että hän olisi motivoitunut ylläpitämään pihaanne. Olisi siis varmaan viimeistään nyt syytä jutella asiasta ja miettiä, miten ratkaisette ongelman. Sitoudutteko molemmat pihan hoitamiseen vai muutatteko ennemmin paikkaan, jossa pihaa ei tarvitse hoitaa?

Sinulla on jo terveyskin menossa (selkä), olet miehellesi selkeästi tosi vihainen (kirjoitustavastasi päätellen) eli parisuhteenne on kuralla, ja silti mietit jotain rikkaruohoja ikään kuin ne olisivat tärkein asia maailmassa. Opettele priorisoimaan.

t. 25

Kuka ostaa taloja tyylillä "go with the flow" ? Väitätkö oikeasti että niin hölmöjä miehiä on?

Kamalaa. :D

Tosin pankki ehkä on iloinen.

Aika moni mies on valitettavasti niin tossukka, ettei saa omaa mielipidettään sanotuksi vaan hankinnat tehdään sen mukaan, mitä vaimo haluaa. Itsekin olin kerran nuorena tällaisen miehen kanssa ja eihän siitä mitään tullut. En edes tajunnut pitkään aikaan jyrääväni miestä ihan täysin kaikessa, koska hän ei koskaan inahtanutkaan oman kantansa pitämiseksi. Onneksi aikuistuessani aloin ymmärtää tätä problematiikkaa ja pitkä aikuisiän suhteeni onnistuikin jo ihan hyvin (se päättyi lopulta ystävyyteen erilaisten tulevaisuuden toiveiden vuoksi).

Nyt olen jo seuranhaussa painottanut sitä, että miehen pitää kyetä ilmaisemaan oma tahtonsa. En esim. koskaan tee itse aloitetta miesten suuntaan vaan käyn treffeillä vain niiden miesten kanssa, jotka pyytävät minua ulos. Kiinnitän huomiota siihen, uskaltaako ja osaako mies "johtaa" treffejä, jne. Ja tämä siitä huolimatta että en etsi dominoivaa vaan tasavertaista kumppania. Olen itse niin vahva persoona että suurin osa miehistä jää minulle kakkoseksi, enkä halua suhdetta sellaisen kanssa, koska silloin päätyisin taas tilanteeseen, jossa huomaamattanikin itse määrään kaikesta ja mies on juuri tässäkin ketjussa kuvatussa pikku apulaisen roolissa.

Kasvattakaa hyvät ihmiset pojistanne assertiivisia toimijoita, jotka tunnistavat omat tarpeensa ja saavat myös suunsa auki niiden täyttämiseksi.

Hmm. Minä en ole pessyt ikkunoita kuin kerran elämässäni sen jälkeen kun muutin pois vanhempieni luota 18-vuotiaana. Nyt olen 40 :) . On tullut muutettua usein enkä ole koskaan kiinnittänyt huomiota että ikkunat olisi jotenkin erityisen likaisia. Ei ole kukaan avo/aviomieskään koskaan ehdottanut että ikkunat pitäisi pestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?

Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.

t. 25

Tekee. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa nälkää kolmatta tuntia, tajuaa mies että ehkä sillä on nälkä ja alkaa etsiä kaapista jotain ruokaa. Mitään hajua hänellä ei ole mitä vauvalle voi syöttää, eli saattaa syöttää jotain vaarallista tai jotain mihin vauva tukehtuu. Haluanko huudahtaa lastani nälässä tai saattaa vaaraan? En tietenkään. Siksi en näin voi toimia.

Herää kysymys miksi olet tehnyt vauvan vajaaälyisen miehen kanssa?

Tyyppiesimerkki naisesta joka ei anna miehensä olla isä.

Jos isänä oleminen on sitä että saattaa lapsen vaaraan koska ei viitsi ottaa asioista selvää niin totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.

Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.

Se on väärässä paikassa sinun mielestäsi. Miehesi mielestä se on merkityksetön asia.

Siinä on muovipussi joka oikeastaan kuuluisi jonnekkin muualle mutta josta ei ole mitään muuta haittaa kun asiaan liittyvien käsitteiden aiheuttama ahdistus sinun mielessäsi. Muovipussi ei ole siellä mihin se kuuluu.

Miehesi tiedostaa että se ei ole siellä mihin se kuuluu mutta koska asia ei aiheuta mitään konkreettista haittaa niin hänen mielestä se on merkityksetön asia joka ei vaadi välitöntä toimenpidettä.

Suurin syy ahdistukseesi ei olekkaan se että muovipussi on väärässä paikassa vaan se että miehesi ei jaa samaa ajatusta kanssasi. Sinä oletat että hän jakaa sen mutta ilkeyttään jättää toimimatta sen mukaan.

Näinpä. Ilman muutahan muovipussien säilytyspaikka on lattialla. Mieluiten olohuoneen lattialla.

Ne on ihan käteviä: jos kaatuu vaikka kahvia, niin muovispussi suojelee lattiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Näinhän se menee. Jo synnärillä kun lapselle piti antaa tietty lääke, hoitaja pyysi ÄIDIN katsomaan että miten se lääke mitataan jne milloin annetaan. Isä voi hetken siinä katsoa vauvaa. Miksei isän pidä nähdä miten lääke annetaan??

Miksi et puuttunut moiseen urpoiluun? Maailma ei ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, me kaikki tiedämme sen. Kun kohtaat arjessa epätasa-arvoista kohtelua, PUUTU ASIAAN. Muuten mikään ei muutu. Sano, että tämä asia on yhtä tärkeää näyttää isälle, tai jopa että isä menköön ottamaan ohjeet vastaan yksinään. 

t. 25

Ah, ihanaa elää ilman miestä.

Kaksi kertaa yritin, huomasin, että yksin on paras.

Molemmat itkivät vuosikausia perääni, en taipunut. Siitä kadun, etten uskonut ensimmäisellä kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En esimerkiksi pyydä lähdettä tälle väitteellesi miesten ja naisten eri pituisista palkkatyöviikoista (en puhu työviikosta, koska linkatun tutkimuksen mukaan keskimäärin naiset tekevät viikoittain lähes 10 tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka toki eri vuosi ja eri metodi eli eivät verrannollisia kuik suuntaa-antavasti), koska pystyn nopeasti ja kätevästi itsekin tarkistamaan, että kyseessä on tilastokeskuksen selvitys vuoden 2009 ajankäytöstä.

Ap

Aina vingutaan, että naiset tekee enemmän kotitöitä tunneissa laskettuna. Tälle on kuitenkin muitakin mahdollisia selityksiä kuin miesten laiskuus:

1. Nainen tekee asioita jotka ei ole tarpeellisia kenenkään muun mielestä. Tietenkin nämä asiat sitten kaatuu hänen niskoilleen. Sitten on niin kiva leikkiä marttyyriä kun aina joutuu kaiken itse tekemään eikä kukaan arvosta. Nainen unohtaa että tekee turhaa ja tarpeetonta. Esimerkkinä vaikka monien naisten vimma pestä ikkunat kahdesti vuodessa ja vaihtaa verhot jouluksi.

2. Tehottomuus. Saahan sitä aikaa kulumaan jos ei tule valmista. Naisten yleinen tapa olla tekevinään montaa asiaa yhtä aikaa saa yleensä aikaan sen, että mikään ei tule valmiiksi tai hyvin tehdyksi.

t: Nainen, joka kärsi tuollaisen marttyyriämmän tyttärenä ja vannoi ettei tule koskaan kohtelemaan ketään ihmistä siten.

Näin varmasti joissakin tapauksissa on ja joskus on varmasti jopa niin, että mies tekee enemmän kuin nainen. Mutta kun puhutaan Euroopanlaajuisesta ilmiöstä, joka esimerkiksi Suomessa realisoituu kymmenen tunnin eroksi viikossa, on musta selvää, että tämä ei palaudu ihan siihen, että kaikki naiset ovat "marttyyriämmiä", etenkin kun tälle ilmiölle on aika vahva perusta esimerkiksi siinä, miten tyttöjä ja poikia kohdellaan ja mitä naisilta ja miehiltä odotetaan. Vaikka itse tai oma kokemus onkin säännön vastainen, kannattaa silti opetella näkemään se koko ilmiö.

Tää näkökulman suppeus on muuten musta jännä ilmiö. Esimerkiksi viime viikolla juttelin yhdestä koulutuksesta toisen siihen osallistuneen kanssa. Koulutuksessa oli pidetty koe, jossa testattiin sellaisia asioita, jotka osallistujien olisi pitänyt osata ennen koulutkseen tuloa. Koe meni valtaosalta penkin alle ja koulutuksen järjestäjä piti koko kurssille vihaisen puhuttelun siitä, että hän odottaa parempaa osaamista. Mutta tämä keskustelukumppanini sanoi ihmetelleensä puhuttelua ja pitäneensä sitä turhana, koska HÄN oli saanut kokeesta 19/20 ja ihemtteli, miksi puhuttiin näin. Oli kuulemma outoa. Musta taas julkinen nuhtelu oli ihan paikallaan, kun yli 2/3 osallistujista reputti testin ja ymmärsin sen hyvin, vaikka itsekin sain hyvät pisteet. Tässä on musta kyseessä ihan sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?

Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.

t. 25

Tekee. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa nälkää kolmatta tuntia, tajuaa mies että ehkä sillä on nälkä ja alkaa etsiä kaapista jotain ruokaa. Mitään hajua hänellä ei ole mitä vauvalle voi syöttää, eli saattaa syöttää jotain vaarallista tai jotain mihin vauva tukehtuu. Haluanko huudahtaa lastani nälässä tai saattaa vaaraan? En tietenkään. Siksi en näin voi toimia.

Herää kysymys miksi olet tehnyt vauvan vajaaälyisen miehen kanssa?

Tyyppiesimerkki naisesta joka ei anna miehensä olla isä.

Jos isänä oleminen on sitä että saattaa lapsen vaaraan koska ei viitsi ottaa asioista selvää niin totta.

Oletko sinä ihan todella siinä uskossa, että oma miehesi on niin uskomattoman vajaa että hän oikeasti TAPPAISI oman lapsensa jos sinä et olisi suuna päänä neuvomassa? Ihan oikeasti nyt!!!? Jos olet, niin miksi helvetissä olet mennyt tekemään lapsen tuollaisen miehen kanssa? (Oikeasti miehesi pärjäisi lapsen kanssa ihan hyvin, jos hänen olisi pakko, ihan niin kuin muutkin miehet pärjäävät.)

t. 25

Vierailija kirjoitti:

Se on vaatekaupan muovikassi. Joku on ottanut vaateostoksen siitä pussista ja jättänyt pussin lojumaan. Se on Dressmannin pussi ja perheessä asuu keski-ikäinen mies, keski-iläinen nainen ja kaksi teinityttöä ja kaksi koiraa, joten villi veikkaus on, että pussi on miehen jäljiltä.

Mies ei ole koko pussia tiedostanutkaan. Vaikka on kövellyt sen yli edestakaisin neljä päivää.

Kuten sanoin:  se on miehelle merkityksetön asia. Se ei haittaa hänen liikkumista eikä se sodi hänen estetiikkaansa vastaan ainakaan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Sama tilanne voi olla illalla, ku lapset pitäis saada nukkumaan. Kun mies lähtee aamulla töihin, se ei oo tappelemassa yhdenkään aamuherätyksen kanssa. Eli mä maksan korkojen kanssa sen, jos en huomauta, että porukka pitää saada unille...