Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Näinhän se menee. Jo synnärillä kun lapselle piti antaa tietty lääke, hoitaja pyysi ÄIDIN katsomaan että miten se lääke mitataan jne milloin annetaan. Isä voi hetken siinä katsoa vauvaa. Miksei isän pidä nähdä miten lääke annetaan??

Miksi et puuttunut moiseen urpoiluun? Maailma ei ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, me kaikki tiedämme sen. Kun kohtaat arjessa epätasa-arvoista kohtelua, PUUTU ASIAAN. Muuten mikään ei muutu. Sano, että tämä asia on yhtä tärkeää näyttää isälle, tai jopa että isä menköön ottamaan ohjeet vastaan yksinään. 

t. 25

Eli nainen ei saa hervahtaa hetkeksikään tai sitten on oma moka, jos joku törppö. Synnytyksen jälkeen voi olla sillä äidillä siellä klesa olo, mutta silti hänellä pitää olla siinäkin tilanteessa se valvontavastuu?

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Minä en ole pessyt ikkunoita kuin kerran elämässäni sen jälkeen kun muutin pois vanhempieni luota 18-vuotiaana. Nyt olen 40 :) . On tullut muutettua usein enkä ole koskaan kiinnittänyt huomiota että ikkunat olisi jotenkin erityisen likaisia. Ei ole kukaan avo/aviomieskään koskaan ehdottanut että ikkunat pitäisi pestä.

Joo, olen varmaan muuttanut aika moneen sinun /teidän jättämään asuntoon. Yleensä olen pessyt ikkunat, kaikki kaapit, parissa paikkaa seinätkin, kylppärin, lattiat ennen muuttoa aina. Ovat aina likaisia. Ihmettelen, miten likaisina asunnot jälkitarkastuksesta menevätkin läpi. En ole siisteysfriikki, mutta jokin perustaso pitää olla. Ja kunnon alkupuhdistuksen jälkeen (helppoa kun asunto on tyhjä), kaikki paskat on minun siitä eteenpäin.

Kerran olen meinannut valittaa: oli niin likainen asunto. Se olisi vain tietysti tietänyt, että minun pitää odottaa viikko muuttoa (vuokranantaja siivouttaa), joten siivosin itse silläkin kertaa. Oli yksiö, kaupungin, oli kakkoskämppä määräaikaisen työn vuoksi. Tämän asunnon myös jätin siivoamatta lähtiessäni - oli silti siistimpi kuin saadessani. En pessyt niitä ikkunoita (oli todella harmaat), en vetänyt liettä irti ja siivonnut takaa... olin vain 4 kk siellä.  Pikkukunta; 1 yksiö vuokrattavissa (kaupunki, yksityiset), valinnanvaraa  ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaatekaupan muovikassi. Joku on ottanut vaateostoksen siitä pussista ja jättänyt pussin lojumaan. Se on Dressmannin pussi ja perheessä asuu keski-ikäinen mies, keski-iläinen nainen ja kaksi teinityttöä ja kaksi koiraa, joten villi veikkaus on, että pussi on miehen jäljiltä.

Mies ei ole koko pussia tiedostanutkaan. Vaikka on kövellyt sen yli edestakaisin neljä päivää.

Kuten sanoin:  se on miehelle merkityksetön asia. Se ei haittaa hänen liikkumista eikä se sodi hänen estetiikkaansa vastaan ainakaan vielä.

Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.

Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Näinhän se menee. Jo synnärillä kun lapselle piti antaa tietty lääke, hoitaja pyysi ÄIDIN katsomaan että miten se lääke mitataan jne milloin annetaan. Isä voi hetken siinä katsoa vauvaa. Miksei isän pidä nähdä miten lääke annetaan??

Miksi et puuttunut moiseen urpoiluun? Maailma ei ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, me kaikki tiedämme sen. Kun kohtaat arjessa epätasa-arvoista kohtelua, PUUTU ASIAAN. Muuten mikään ei muutu. Sano, että tämä asia on yhtä tärkeää näyttää isälle, tai jopa että isä menköön ottamaan ohjeet vastaan yksinään. 

t. 25

Eli nainen ei saa hervahtaa hetkeksikään tai sitten on oma moka, jos joku törppö. Synnytyksen jälkeen voi olla sillä äidillä siellä klesa olo, mutta silti hänellä pitää olla siinäkin tilanteessa se valvontavastuu?

Luulisi tosiaan, että edes täällä se mies edes esittäisi sitä kuuluisaa perheenpäätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Näinhän se menee. Jo synnärillä kun lapselle piti antaa tietty lääke, hoitaja pyysi ÄIDIN katsomaan että miten se lääke mitataan jne milloin annetaan. Isä voi hetken siinä katsoa vauvaa. Miksei isän pidä nähdä miten lääke annetaan??

Miksi et puuttunut moiseen urpoiluun? Maailma ei ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, me kaikki tiedämme sen. Kun kohtaat arjessa epätasa-arvoista kohtelua, PUUTU ASIAAN. Muuten mikään ei muutu. Sano, että tämä asia on yhtä tärkeää näyttää isälle, tai jopa että isä menköön ottamaan ohjeet vastaan yksinään. 

t. 25

Tyypillistä. Miksei NAINEN puuttunut asiaan ja KÄSKENYT miehen mennä ottamaan ohjeet vastaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?

Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?

Astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi miljoonasta asiasta. Tiedätkö, minkälaista kokonaisuutta miehesi toivoisi? Oletteko koskaan jutelleet asiasta? Vai onko niin kuin monessa perheessä, että nainen päättää minkälaisessa asunnossa/talossa asutaan, minkälaista pihaa ylläpidetään, kuinka usein sisustus uusitaan, kuinka monesti ja minkä tasoisesti vieraita kestitään jne., ja miehen oletetaan vain osallistuvan tähän kaikkeen ilman että häneltä kysytään haluaisiko hän mieluummin matalammantasoista elämää ja enemmän vapaa-aikaa?

Minä en ainakaan tyhjentäisi astianpesukonetta kuin pyydettäessä (jos silloinkaan), jos eläisin jatkuvan ja itse tarpeettomaksi kokemani ylikuormituksen alla. Kyseessä on mekanismi, jolla ihminen suojelee itseään. Toki noilta teidän miehiltännekin voi kysyä, miksi ihmeessä he suostuvat elämään tuollaisissa olosuhteissa. Kummankin puolen olisi syytä herätä todellisuuteen.

t. 25

Meillä eletään riisuttua perusarkea, jossa yritetään pitää lapset ruoassa, terveinä, hampaat suorina ja suht puhtaissa vaatteissa, joita ei edes silitetä. Talo pyritään pitämään aen verran kuosissa, että sen arvo ei laske. Piha sen verran siistinä, että naapurit ei valita ympräistöviranomaisille.

Siinä on se taso. Sen näkee, js täällä avaa silmänsä.

Ihmiset voivat asua myös paikoissa joissa sellaiset kohtalaisen isot kokonaisuudet kuin talon ylläpitäminen ja pihan hoitaminen eivät vie aikaa ollenkaan. Teillä on vielä paljon varaa karsia, jos ette tykkää nykyisestä työmäärästänne.

t. 25

Kyllä juuri näin, ja ero pyörii mielessä. Esim. itse tyhjennän tiskikoneen siinä samalla kun odotan teeveden kiehumista tms, heti kun ohjelma on päättynyt ja olen siinä lähistöllä. Mies ei koskaan tee tuosta vaan joutessaan mitään kotitöihin liittyvää. Ei voi siivota kotona ollessaan ilman neuvottelua, jos joutuu "vahtimaan lasta". Tästä voisi kuvitella että se tuijottaa 5-vuotiasta lasta silmä kovana jatkuvasti. No ei tuijota, vaan tietokonettaan.

6 kk olen odottanut että pyyhkii partakoneesta tulleet möhnät peilikaapin pohjalta. Pari kertaa on luvannut tehdä sen "ensi viikonloppuna". Vaatteita lojuttaa lattialla. Ei kuulemma kannata nostaa naulakkoon, koska "pitää niitä huomenna". Niin, ehkä pitää. Ehkä jäävät maahan vaikka viikoiksi.

Eli tässä ei ole kyse vain metatyöstä ja "olisit pyytänyt". Ei hitto kun miettii tuota menoa. Parempi kun ei mieti, mutta silti tää kiukku kertyy.

Ja ei, ei suunnittele mitään auton vuokrauksia ja kesäreissuja kuten joku väitti. Ei vaihda renkaita. Katsastukseen vie, kun minä olen muistuttanut 10 kertaa ja viimeksi varasin itse ajan viime hetkille. Olen sanonut että saa alkaa maksaa mulle kodinhoitajan palkkaa. Toistaiseksi on aina väittänyt tekevänsä yhtä paljon kuin minä. Käyhän herra tosiaan kaupassa. Kuten minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?

Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.

t. 25

Tekee. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa nälkää kolmatta tuntia, tajuaa mies että ehkä sillä on nälkä ja alkaa etsiä kaapista jotain ruokaa. Mitään hajua hänellä ei ole mitä vauvalle voi syöttää, eli saattaa syöttää jotain vaarallista tai jotain mihin vauva tukehtuu. Haluanko huudahtaa lastani nälässä tai saattaa vaaraan? En tietenkään. Siksi en näin voi toimia.

Herää kysymys miksi olet tehnyt vauvan vajaaälyisen miehen kanssa?

Tyyppiesimerkki naisesta joka ei anna miehensä olla isä.

Jos isänä oleminen on sitä että saattaa lapsen vaaraan koska ei viitsi ottaa asioista selvää niin totta.

Oletko sinä ihan todella siinä uskossa, että oma miehesi on niin uskomattoman vajaa että hän oikeasti TAPPAISI oman lapsensa jos sinä et olisi suuna päänä neuvomassa? Ihan oikeasti nyt!!!? Jos olet, niin miksi helvetissä olet mennyt tekemään lapsen tuollaisen miehen kanssa? (Oikeasti miehesi pärjäisi lapsen kanssa ihan hyvin, jos hänen olisi pakko, ihan niin kuin muutkin miehet pärjäävät.)

t. 25

Mies luottaa ihan täysillä, että manager on vastuussa, managerilla on homma hoidossa   - lapset eivät ole hänen vastuullaan; jos jotain tapahtuu, se on aina naisen/äidin vika. Miehet on vajaita tässä suhteessa: valitettava totuus.

Suurin osa miehistä ei pärjää (koska ei edes halua - se on tätä miehen estetiikkaa vastaan, ei häiritse mitenkään miestä, kuten tuossa toinen vastaaja koko ajan muistuttaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?

Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.

t. 25

Tekee. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa nälkää kolmatta tuntia, tajuaa mies että ehkä sillä on nälkä ja alkaa etsiä kaapista jotain ruokaa. Mitään hajua hänellä ei ole mitä vauvalle voi syöttää, eli saattaa syöttää jotain vaarallista tai jotain mihin vauva tukehtuu. Haluanko huudahtaa lastani nälässä tai saattaa vaaraan? En tietenkään. Siksi en näin voi toimia.

Herää kysymys miksi olet tehnyt vauvan vajaaälyisen miehen kanssa?

Tyyppiesimerkki naisesta joka ei anna miehensä olla isä.

Jos isänä oleminen on sitä että saattaa lapsen vaaraan koska ei viitsi ottaa asioista selvää niin totta.

Oletko sinä ihan todella siinä uskossa, että oma miehesi on niin uskomattoman vajaa että hän oikeasti TAPPAISI oman lapsensa jos sinä et olisi suuna päänä neuvomassa? Ihan oikeasti nyt!!!? Jos olet, niin miksi helvetissä olet mennyt tekemään lapsen tuollaisen miehen kanssa? (Oikeasti miehesi pärjäisi lapsen kanssa ihan hyvin, jos hänen olisi pakko, ihan niin kuin muutkin miehet pärjäävät.)

t. 25

Sinulla ei selvästi ole lapsia etkä ole ikinä ruokkinut alle 6kk vauvaa. Ei, ne eivät voi syödä pitsaa, jugurttia, leipää sellaisenaan, hernesoppaa, makkaraa jne mitä nyt kaapista löytyy.

Ilmoitin asiattomaksi. Jännää kuinka feministin propaganda saa olla palstalla aivan rauhassa,

kauankohan Laasasen julistukset saisivat olla palstalla esillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ai jaa. Eli miehen kanssa pitää siis erikseen käydä sitouttamiskeskustelu jotta hön esim tyhjentää täyden astiapesukoneen. Koska jos ei köy, ei voi tietää, haluaako mies sitä?

Ei tuossa sarjiksessakaan mitään kovin korkeaa tavoiteltu... mistä tämä käsitys nyt tänne pärähti?

Astianpesukoneen tyhjentäminen on yksi miljoonasta asiasta. Tiedätkö, minkälaista kokonaisuutta miehesi toivoisi? Oletteko koskaan jutelleet asiasta? Vai onko niin kuin monessa perheessä, että nainen päättää minkälaisessa asunnossa/talossa asutaan, minkälaista pihaa ylläpidetään, kuinka usein sisustus uusitaan, kuinka monesti ja minkä tasoisesti vieraita kestitään jne., ja miehen oletetaan vain osallistuvan tähän kaikkeen ilman että häneltä kysytään haluaisiko hän mieluummin matalammantasoista elämää ja enemmän vapaa-aikaa?

Minä en ainakaan tyhjentäisi astianpesukonetta kuin pyydettäessä (jos silloinkaan), jos eläisin jatkuvan ja itse tarpeettomaksi kokemani ylikuormituksen alla. Kyseessä on mekanismi, jolla ihminen suojelee itseään. Toki noilta teidän miehiltännekin voi kysyä, miksi ihmeessä he suostuvat elämään tuollaisissa olosuhteissa. Kummankin puolen olisi syytä herätä todellisuuteen.

t. 25

Meillä eletään riisuttua perusarkea, jossa yritetään pitää lapset ruoassa, terveinä, hampaat suorina ja suht puhtaissa vaatteissa, joita ei edes silitetä. Talo pyritään pitämään aen verran kuosissa, että sen arvo ei laske. Piha sen verran siistinä, että naapurit ei valita ympräistöviranomaisille.

Siinä on se taso. Sen näkee, js täällä avaa silmänsä.

Ihmiset voivat asua myös paikoissa joissa sellaiset kohtalaisen isot kokonaisuudet kuin talon ylläpitäminen ja pihan hoitaminen eivät vie aikaa ollenkaan. Teillä on vielä paljon varaa karsia, jos ette tykkää nykyisestä työmäärästänne.

t. 25

MINÄ en ollut se, joka päätti puolisolta kysymyttä ryhtyä yrittäjäksi ja MINÄ en ollut se joka hankki vanhan puuveneen.

MINÄ en ole lisännyt omissa tekemisissäni mitään talon hankinnan jälkeen. Sen sijaan olen jo karsinut itseltäni ihan kaiken ylimääräisen.

#ihankaikkimiehetsitäjatätä#mammapalstan"totuudet"#.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin vuosia sitten miehen vastuualueet: ikkunat, lattianpesu ja lakanoiden/pyyhkeiden vaihto sekä pahvit. Ikkunoita ei ole pesty koskaan. Siis koskaan. Kun tulee vieraita ja ihmettelee ikkunoita, niin sanon suoraan että odotus on minullakin kova asian suhteen. Lattia pestään, kun miehen omat sukat alkaa jäädä keittiön tahroihin kiinni ja se kiroilee sitä mulle (!!??) Lakanat kun on olleet tarpeeksi kauan (joka on helvetisti liikaa ihan kenelle vaan) menen nukkumaan sohvalle. Kun mies kysyy syytä, niin sanon että sänky alkaa olla nyt niin likainen. Pyyhkeet vaihdan itselleni ja laitan piiloon naama/käsipyyhkeen, mies sitten käyttää likomärkää, haisevaa pyyhettä ties kuinka kauan. Pahvit pursuilee lattialle roskiskaapista, niitä se varmaan useiten saa hoidetuksi kuitenkin.

Mistään en nalkuta tai valita, huomaan että vaikeinta on tuo ikkuna-asia, sitä se kyllä häpeää kun vieraita tulee. Luoja tietää miksi niiden pesu ei onnistu. Luoja tietää miksi noi asiat on niin vaikeita hänelle.

Toinen asia on hänen sukulaisiinsa yhteydenpito. En ole hänen äitinsä tai sihteerinsä, niin joskus menee vuosi, että käydään esim. vanhemmillaan. 2 kertaa anoppi vihjaili että mä voisin nähdä vähän vaivaa asian eteen, sanoin että kyllä se on miehen oma asia ja piste. Se meni sillä.

Haha, mulla on toi sama että mies hoitakoon sukulaisensa itse. Miksi mun pitäisi järkätä sen äidille jotain joulukortteja, mies järkätköön itse, soitelkoot itse, ihan just niin paljon kun kokee tarpeelliseksi. Sen äiti uskoo että mä estän miestä soittamasta sille. Jaa-a.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Näinhän se menee. Jo synnärillä kun lapselle piti antaa tietty lääke, hoitaja pyysi ÄIDIN katsomaan että miten se lääke mitataan jne milloin annetaan. Isä voi hetken siinä katsoa vauvaa. Miksei isän pidä nähdä miten lääke annetaan??

Miksi et puuttunut moiseen urpoiluun? Maailma ei ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, me kaikki tiedämme sen. Kun kohtaat arjessa epätasa-arvoista kohtelua, PUUTU ASIAAN. Muuten mikään ei muutu. Sano, että tämä asia on yhtä tärkeää näyttää isälle, tai jopa että isä menköön ottamaan ohjeet vastaan yksinään. 

t. 25

Tyypillistä. Miksei NAINEN puuttunut asiaan ja KÄSKENYT miehen mennä ottamaan ohjeet vastaan :)

Hyvä manageri erottaa toisistaan kaksi hankekokonaisuutta: 1. nykytilanteen ylläpitäminen, 2. tavoitetilanteeseen pyrkiminen. Kakkoskohdan eteen kannattaa nähdä vähän ylimääräistäkin vaivaa, koska se vaivannäkö on väliaikaista ja takaa sinulle onnellisen loppuelämän. Kyseessä on siis omaksi hyväksesi tehtävä työ, jonka tekemisvelvoitteesta valittavalle liikenee minulta suunnilleen saman verran sympatiaa kuin oman lapsensa ruokkimisen vaivasta valittavalle miehelle.

Tiivistäen: on yksi asia valittaa siitä että nykytilanne on peestä, ja ihan toinen asia valittaa siitä että jotain pitäisi tehdä tilanteen muuttamiseksi. Jos et sen muuttamisen eteen halua nähdä vaivaa, et myöskään ansaitse vaatia muutosta.

t. 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin vuosia sitten miehen vastuualueet: ikkunat, lattianpesu ja lakanoiden/pyyhkeiden vaihto sekä pahvit. Ikkunoita ei ole pesty koskaan. Siis koskaan. Kun tulee vieraita ja ihmettelee ikkunoita, niin sanon suoraan että odotus on minullakin kova asian suhteen. Lattia pestään, kun miehen omat sukat alkaa jäädä keittiön tahroihin kiinni ja se kiroilee sitä mulle (!!??) Lakanat kun on olleet tarpeeksi kauan (joka on helvetisti liikaa ihan kenelle vaan) menen nukkumaan sohvalle. Kun mies kysyy syytä, niin sanon että sänky alkaa olla nyt niin likainen. Pyyhkeet vaihdan itselleni ja laitan piiloon naama/käsipyyhkeen, mies sitten käyttää likomärkää, haisevaa pyyhettä ties kuinka kauan. Pahvit pursuilee lattialle roskiskaapista, niitä se varmaan useiten saa hoidetuksi kuitenkin.

Mistään en nalkuta tai valita, huomaan että vaikeinta on tuo ikkuna-asia, sitä se kyllä häpeää kun vieraita tulee. Luoja tietää miksi niiden pesu ei onnistu. Luoja tietää miksi noi asiat on niin vaikeita hänelle.

Toinen asia on hänen sukulaisiinsa yhteydenpito. En ole hänen äitinsä tai sihteerinsä, niin joskus menee vuosi, että käydään esim. vanhemmillaan. 2 kertaa anoppi vihjaili että mä voisin nähdä vähän vaivaa asian eteen, sanoin että kyllä se on miehen oma asia ja piste. Se meni sillä.

Haha, mulla on toi sama että mies hoitakoon sukulaisensa itse. Miksi mun pitäisi järkätä sen äidille jotain joulukortteja, mies järkätköön itse, soitelkoot itse, ihan just niin paljon kun kokee tarpeelliseksi. Sen äiti uskoo että mä estän miestä soittamasta sille. Jaa-a.

Minä olen eläissäni saanut kerran anopilta joululahjan.

Se oli lehtitilauksen kylkiäisenä tullut almanakka.

Anoppi oli siihen punakynällä merkinnyt kaikki miehen suvun merkkipäivät toisen nimien nimipäiviä ja kaikkien hääpäiviä myöten.

Ja lahja tosiaan osoitettu yksin minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjiksen kommenteista:
I guess I’m not a proper woman, because I don’t worry about any of this stuff. The only time that I care if the house is cluttered is when we have guests over, in order to avoid the judgement of other women. We both accidentally do things like start a load of laundry and then forget about it. And then when we remember that the shirt we wanted to wear is actually still in there, we grumble for a second, rewash the clothes, and find a new shirt to wear in the meantime. If you’re out of mustard, then use a different condiment, or run to the store real quick. I get so tired of seeing something that complains about how men make women’s life harder, and completely identifying with the man. I’m the person that takes things apart and then takes a month to put them back together. I’m the person that leaves my tools laying around. And somehow, life continues. Except I’m not constantly angry at my spouse for not caring about the same minutia that I do.

Samastun tähän. Miksi juuri naisten (keskimääräinen) käsitys taloudenpidosta on se oikea? Itse en allekirjoita tuota käsitystä enkä ota stressiä pikkuasioista, kuten lattialla lojuvasta muovipussista. Ajattelen samalla tavalla suurempia kokonaisuuksia kuin monet miehetkin ajattelevat, ja siksi tulenkin yleensä miesten kanssa hyvin toimeen, eikä kotitöistä ole koskaan tarvinnut kiistellä. Miehet ovat tehneet niitä siinä missä minäkin, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan, kun huomaavat tarpeelliseksi. Toimii, kun taloudessa kumpikaan ei painosta ja mikromanageroi toista.

Miettikää hyvät managerinaiset joskus, tarvitaanko siellä kotona ihan oikeasti sitä manageria, vai oletteko vain keksineet hatusta itsellenne turhaa työtä, jonka tekemisvelvoitteesta sitten valitatte kumppanillenne.

Tässä tuntuu olevan sama juttu, kuin niillä äideillä, jotka kuvittelevat, että kaikki lapset tietysti nukkuvat 20 tuntia vuorokaudessa ja kaikki muu on turhaa nipotusta. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin itse elää ei-helpon miehen/lapsen kanssa.

Jos sinulla on vaativa/vaikea lapsi, niin et ehdi ylläpitää kodissa ja puutarhassa yhtä pitkälle vietyä siisteys- ja varustelutasoa kuin muuten ehtisit, etkä organisoida elämäänne yhtä monimutkaisia ajanviettotapoja kuin muuten ehtisit. Tämä ei ole sinun syysi, mutta ei meidän muidenkaan. Voit valita, ahdistutko tilanteestasi vai säädätkö tavoitetasosi sellaiseksi, joka juuri teidän taloutenne on mahdollista saavuttaa vaativan lapsen tarpeet huomioiden, ahdistumatta. Jos itse valitset pitää kiinni liian korkeasta tavoitetasosta, se ei ole ainakaan miehesi vika.

Jos mies ei oma-aloitteisesti osallistu ko. asioiden tavoittelemiseen, tämä kannattaisi tulkita merkkinä siitä että mies todennäköisesti toivoisi matalampaa tavoitetasoa. Mieheltä kannattaisi lisäksi kysyä joskus hänen toiveistaan. Ihmisiä on aika vaikeaa sitouttaa sellaisiin tavoitteisiin, joita he eivät ole olleet mukana määrittelemässä.

t. 25

Ahaa.. Eli jos miehelle on ihan sama onko lapsilla ruokaa tai puhtaita vaatteita, tulisi naisen myös lakata ruokkimasta lapsia tai pesemästä heidän pyykkejään, koska miehelle tämä on sopiva tavoitetaso?

Käsi sydämelle. Kuinka monta miestä tunnet, joille on ihan sama, saako heidän jälkeläisensä ruokaa? Ihan oikeasti nyt. Voin vannoa että jos sinä lakkaat ruokkimasta lastanne, miehesi tekee sen kyllä. Ihan pyytämättä.

t. 25

Tekee. Siinä vaiheessa kun vauva huutaa nälkää kolmatta tuntia, tajuaa mies että ehkä sillä on nälkä ja alkaa etsiä kaapista jotain ruokaa. Mitään hajua hänellä ei ole mitä vauvalle voi syöttää, eli saattaa syöttää jotain vaarallista tai jotain mihin vauva tukehtuu. Haluanko huudahtaa lastani nälässä tai saattaa vaaraan? En tietenkään. Siksi en näin voi toimia.

Herää kysymys miksi olet tehnyt vauvan vajaaälyisen miehen kanssa?

Tyyppiesimerkki naisesta joka ei anna miehensä olla isä.

Jos isänä oleminen on sitä että saattaa lapsen vaaraan koska ei viitsi ottaa asioista selvää niin totta.

Oletko sinä ihan todella siinä uskossa, että oma miehesi on niin uskomattoman vajaa että hän oikeasti TAPPAISI oman lapsensa jos sinä et olisi suuna päänä neuvomassa? Ihan oikeasti nyt!!!? Jos olet, niin miksi helvetissä olet mennyt tekemään lapsen tuollaisen miehen kanssa? (Oikeasti miehesi pärjäisi lapsen kanssa ihan hyvin, jos hänen olisi pakko, ihan niin kuin muutkin miehet pärjäävät.)

t. 25

Tiedän ainakin yhden tapauksen: ikuinen kitinä mm. turvavöistä. Tälläkin kertaa lapset oli ilman turvavöitä takapenkillä, isä ajoi ylinopeutta (äiti ei kyydissä), tuli kolari ja toinen lapsista kuoli, toinen loukkaantui. Kyllä: isät saattavat lapsensa vaaraan laiskuuttaan ja välinpitämättömyyttään. Äiti se prkl nalkuttaa joka kerta samasta asiasta: turvavyöt.

Tuttu perhe.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.

Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.

Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.

Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian totta. On oikeasti ärsyttävää, että esim vauvaa imettäessä täytyy erikseen pyytää mieheltä, että käy hakemassa taapero pois vessasta läträämästä tai jättää imetys kesken sen takia, vaikka kotona pitäis olla kaksi aikuista. Toisinaan mies kyllä siivoaa ihan oma-aloitteisesti, hyvin usein ei.

Mutta mä kyllä syytän siitä anoppia, kun se on aina ohjeistamassa ja jakamassa töitä. Ei ole tarvinnu oppia itse näkemään ja tekemään... tiskeihin en juuri koske, mies hoitelee ne omaa tahtiaan, mä huolehdin pyykit.

Älä pyydä miestä hakemaan taaperoa pois vaan anna taaperon läträtä jos mies ei oma-aloitteisesti hae. Ai vessa kastui pahasti? No mies sitten miettii varmasti miten hoitaa kuivauksen, jos häntä märkä häiritsee. 

Älkää ohjeistako miehiä, älkää jaelko käskyjä. 

Tiiätkö, miksi miesten ohjeiden odottaminen on kaikkein tympeintä? Siksi, että kodin sekaisuus ja lasten toilailut katsotaan hyvin helposti äidin saamattomuudeksi ja epäonnistumiseksi.

Käytännön esimerkki: meidän lapset laittoi puun lehtiä naapurin postilaatikkoon, kun mä olin lasten kanssa kotona. Naapurin isäntä ja emäntä, siis molemmat, huusi ja kirosi mulle ja haukku mut, kun 3v ei ensimmäisellä sanomisella muistanu asiaa. Mies jäi kotiin ja mä lähdin töihin. Lapset oli taas laittanu lehtiä postilaatikkoon. Naapurin rouva kävi ovella ja kun mies olikin kotona ja mä en, oli vaan nätisti pyytäny, että jos meidän tytöt kävis puhdistamassa lehdet pois postilaatikosta. Ei haukkumista, ei huutamista, ei kiroilua.

Eli jo lähtökohtaisesti oletetaan, että äiti on päävastuussa kodista ja lapsista ja mies on vaan apulainen. Oon saanu töihin monta valitusviestiä ja puhelua lasten touhuista (polkupyörä on tiellä, ei ollu edes meidän pyörä yms. ) ja mies on ollu kotona vanhempainvapaalla. Eli ongelma on syvemmällä kuin yksittäisissä perheissä.

Näinhän se menee. Jo synnärillä kun lapselle piti antaa tietty lääke, hoitaja pyysi ÄIDIN katsomaan että miten se lääke mitataan jne milloin annetaan. Isä voi hetken siinä katsoa vauvaa. Miksei isän pidä nähdä miten lääke annetaan??

Miksi et puuttunut moiseen urpoiluun? Maailma ei ole tasa-arvoinen eikä reilu paikka, me kaikki tiedämme sen. Kun kohtaat arjessa epätasa-arvoista kohtelua, PUUTU ASIAAN. Muuten mikään ei muutu. Sano, että tämä asia on yhtä tärkeää näyttää isälle, tai jopa että isä menköön ottamaan ohjeet vastaan yksinään. 

t. 25

Tyypillistä. Miksei NAINEN puuttunut asiaan ja KÄSKENYT miehen mennä ottamaan ohjeet vastaan :)

Hyvä manageri erottaa toisistaan kaksi hankekokonaisuutta: 1. nykytilanteen ylläpitäminen, 2. tavoitetilanteeseen pyrkiminen. Kakkoskohdan eteen kannattaa nähdä vähän ylimääräistäkin vaivaa, koska se vaivannäkö on väliaikaista ja takaa sinulle onnellisen loppuelämän. Kyseessä on siis omaksi hyväksesi tehtävä työ, jonka tekemisvelvoitteesta valittavalle liikenee minulta suunnilleen saman verran sympatiaa kuin oman lapsensa ruokkimisen vaivasta valittavalle miehelle.

Tiivistäen: on yksi asia valittaa siitä että nykytilanne on peestä, ja ihan toinen asia valittaa siitä että jotain pitäisi tehdä tilanteen muuttamiseksi. Jos et sen muuttamisen eteen halua nähdä vaivaa, et myöskään ansaitse vaatia muutosta.

t. 25

Niin niin, että naisen on sekin tehtävä :D mieshän itse ei voi muuttua, naisen on muutettava mies. Kyllä tuo sarjakuva piti täysin paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En esimerkiksi pyydä lähdettä tälle väitteellesi miesten ja naisten eri pituisista palkkatyöviikoista (en puhu työviikosta, koska linkatun tutkimuksen mukaan keskimäärin naiset tekevät viikoittain lähes 10 tuntia enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka toki eri vuosi ja eri metodi eli eivät verrannollisia kuik suuntaa-antavasti), koska pystyn nopeasti ja kätevästi itsekin tarkistamaan, että kyseessä on tilastokeskuksen selvitys vuoden 2009 ajankäytöstä.

Ap

Aina vingutaan, että naiset tekee enemmän kotitöitä tunneissa laskettuna. Tälle on kuitenkin muitakin mahdollisia selityksiä kuin miesten laiskuus:

1. Nainen tekee asioita jotka ei ole tarpeellisia kenenkään muun mielestä. Tietenkin nämä asiat sitten kaatuu hänen niskoilleen. Sitten on niin kiva leikkiä marttyyriä kun aina joutuu kaiken itse tekemään eikä kukaan arvosta. Nainen unohtaa että tekee turhaa ja tarpeetonta. Esimerkkinä vaikka monien naisten vimma pestä ikkunat kahdesti vuodessa ja vaihtaa verhot jouluksi.

2. Tehottomuus. Saahan sitä aikaa kulumaan jos ei tule valmista. Naisten yleinen tapa olla tekevinään montaa asiaa yhtä aikaa saa yleensä aikaan sen, että mikään ei tule valmiiksi tai hyvin tehdyksi.

t: Nainen, joka kärsi tuollaisen marttyyriämmän tyttärenä ja vannoi ettei tule koskaan kohtelemaan ketään ihmistä siten.

Näin varmasti joissakin tapauksissa on ja joskus on varmasti jopa niin, että mies tekee enemmän kuin nainen. Mutta kun puhutaan Euroopanlaajuisesta ilmiöstä, joka esimerkiksi Suomessa realisoituu kymmenen tunnin eroksi viikossa, on musta selvää, että tämä ei palaudu ihan siihen, että kaikki naiset ovat "marttyyriämmiä", etenkin kun tälle ilmiölle on aika vahva perusta esimerkiksi siinä, miten tyttöjä ja poikia kohdellaan ja mitä naisilta ja miehiltä odotetaan. Vaikka itse tai oma kokemus onkin säännön vastainen, kannattaa silti opetella näkemään se koko ilmiö.

Mutta jokainen nainen voi itse kohdallaan tehdä sen, että ilmiö ei koske itseä. Jos on itse töissä ja mies hoitovapaalla ja naiselle silti soitetaan lasten asioista, voi vaan sanoa että olen töissä, soita miehelle. Sitä voi olla niinkin radikaali että ei edes vastaa töissä muihin kuin työpuheluihin. Niin minä ainakin olen aina tehnyt. Työaika on työnantajani aikaa.

Meilläkin esim. oma äitini yritti suhteeni alkuvaiheessa tehdä minusta mieheni sihteeriä, kyseli että mitä mieheni jostain asiasta ajattelee tms. tein kyllä heti kättelyssä selväksi että jos haluaa tietää mitä mieheni ajattelee täytyy kysyä siltä, minä en ala aikuisen miehen puolesta puhumaan. jne. 

Sitä voi ihan aktiivisesti kieltäytyä ottamasta vastaan tyrkytettyä roolia.

Ja minä muuten tunnen useita naisia jotka pesevät ikkunansa kahdesti vuodessa ja vaihtavat verhot jouluksi. Meillä ei ole ikkunoita pessyt kukaan muu kuin mies. Koska minä en pese ikkunoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.

Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.

Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.

Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.

Nyt sinä saat jatkaa tuota älyötntä provoiluasi. En ehdi jankata ääliömäisyyksiä enempää. On töitä.