Poikani tyttöystävä - Onko normaalia?

Itse häpeän omia vanhempia (alkkis mt-ongelmaisia) etten halua miehen suvun tapaavan heitä. Meillä on kaksi lastakin yhdessä eivätkä ole koskaan tavanneet. Tosin itsekään en pidä omiin vanhempiin yhteyttä...

Olen myös tosi itsekseen viihtyvä ja yksityinen ihminen, etten tykkää vieraista omassa kodissa (tykkään käydä kyllä itse kylässä).

Koen silti olevani ihan ok tyttöystävä.

Olen ujo enkä löydä anopin kanssa yhtään mitään keskusteltavaa.

Luulen, että tässä on kyse siitä, että tyttöystävä pidä sinusta. Saattaa olla kyse myös mustasukkaisuudesta. Ikävää jos poika on ainoa lapsenne. On varsin yleistä, että miniä vie miehen omien sukulaistensa piiriin. Tästä on ihan tehty tutkimuksia.

Ehkä ap:ta vaan tympii se, ettei ole enää poikansa elämän First Lady?

Mun anoppia ainakin korpeaa se, että otin hänen aikamiespoikansa omakseni, ja yhtäkkiä poika ei ole enää yhtä pompoteltavissa kuin ennen. Ei lähde sekunnin varoitusajalla hoitamaan äitinsä pikku tehtäviä, kun on omakin perhe huolehdittavana. Eikä se kauhea miniä edes anna anopin sisustaa poikansa kotia!!!

Mun mies ei juuri kokkaile vaan minä olen kokkaillut siitä asti kun olen hieman yli parikymppisistä asti seurustelleet. Jos minä en ole kokkaillut, niin sitten se on valmisruokia tai noutoruokaa ollut. Onko tämäkin sinusta vain outoa, vai outoa on vain kun mies "joutuu" kokkailemaan?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tässä on kyse siitä, että tyttöystävä pidä sinusta. Saattaa olla kyse myös mustasukkaisuudesta. Ikävää jos poika on ainoa lapsenne. On varsin yleistä, että miniä vie miehen omien sukulaistensa piiriin. Tästä on ihan tehty tutkimuksia.

Aloin miettiä, mistä asia voisi johtua. Meillä kyse on nimenomaan siitä, että mies on laiska järjestämään tapaamisia vanhempiensa kanssa ja kutsumaan vanhempiaan kylään. Minulla ei mielestäni ole velvollisuutta pitää huolta heidän suhteestaan, joten saattaa hyvin vaikuttaa siltä, että mies on "viety" omilta sukulaisiltaan. Itse olen aktiivisemmin yhteydessä omaan sukuuni, ja he myös minuun.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset, jotka valittaa ujoudesta. Ei sitä small talkkia voi pitää yllä, jos ei oikeasti ole opetellut tai ei keksi puhuttavaa! Itse olen ujo, mutta tykkään höpötellä kaikenlaista paskaa kahvipöydässä, koska olen niin saakelin miellyttämishaluinen. Epämiellyttävien tai vähemmän tuttujen ihmisten kanssa en jaksa nähdä vaivaa, koska se vie energiaani ihan hirveän paljon. Onneksi anoppini on ihana ja hänen kanssaan haluaa puhua ja jakaa kaiken.

T. Ujo N24

Sinäpä sen sanoit, "jos ei ole opetellut". Aikuisen pitää jo vähän opetellakin asioita. Meillä siihen pitää valitettavasti panostaa, koska kotikasvatus (ja myös kouluopetus tässä mielessä) puuttuu. Ei mölliys ole mikään piirre, josta täytyy pitää kiinni, siitä voi opetella ulos. 

Tiedän kyllä oikein hyvin, että joidenkin ihmisten kanssa on vaikea puhua, mutta ei small talkiin tarvita kuin parin minuutin panostus. Kaksi minuuttia itse tuotettua vuorovaikutus vaikkapa tilanteessa, jossa ollaan vieraisilla toisen kotona ei ole kovin ihmeellinen määrä. Edes Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohon toiseen kohtaan sanoisin sen verran, että olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet 4v (joista 3 asuimme molemmat vielä vanhemmillamme), eikä hän vieläkään kovin useasti aloita keskustelua äitini kanssa oma-alotteisesti. Toki osaa esittää vastavuoroisesti aiheesta kysymyksiä äidilleni. Se on vain hänen luonteenpiirteensä.

"Ei kovin usein aloita keskustelua" - eli aloittaa kuitenkin joskus JA "osaa esittää vastavuoroisia kysymyksiä". Tämä on ihan normaalia toimintaa verrattuna ap:n kuvailemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihmiset, jotka valittaa ujoudesta. Ei sitä small talkkia voi pitää yllä, jos ei oikeasti ole opetellut tai ei keksi puhuttavaa! Itse olen ujo, mutta tykkään höpötellä kaikenlaista paskaa kahvipöydässä, koska olen niin saakelin miellyttämishaluinen. Epämiellyttävien tai vähemmän tuttujen ihmisten kanssa en jaksa nähdä vaivaa, koska se vie energiaani ihan hirveän paljon. Onneksi anoppini on ihana ja hänen kanssaan haluaa puhua ja jakaa kaiken.

T. Ujo N24

Sinäpä sen sanoit, "jos ei ole opetellut". Aikuisen pitää jo vähän opetellakin asioita. Meillä siihen pitää valitettavasti panostaa, koska kotikasvatus (ja myös kouluopetus tässä mielessä) puuttuu. Ei mölliys ole mikään piirre, josta täytyy pitää kiinni, siitä voi opetella ulos. 

Tiedän kyllä oikein hyvin, että joidenkin ihmisten kanssa on vaikea puhua, mutta ei small talkiin tarvita kuin parin minuutin panostus. Kaksi minuuttia itse tuotettua vuorovaikutus vaikkapa tilanteessa, jossa ollaan vieraisilla toisen kotona ei ole kovin ihmeellinen määrä. Edes Suomessa. 

Ja sulla ei ole mitään kokemusta siitä jos ei siihen oikeasti pysty. Tai joo, voihan siihen pystyä mutta sen teennäisyyden näkee kilometrien päähän kun hampaat irvessä yrittää small talkata. Siihen ei ihan kaikki voi edes opetella. 

Hei ap!

Hyvin vaikea sanoa mikä on normaalia ja mikä ei. Oletko miettinyt: oletko loukannut sanallisesti tätä tyttöystävää jotenkin? Monesti nämä pienet naljailut voi jäädä toisen ihmiseen sydämeen sattumaan. Suosittelisin puhumaan ja tarvittaessa anteeksi pyytämään. Poikasi tyttöystävä on nyt sinunkin perhettäsi. Voimia ja haleja sinulle.

Lienetkö sitten tunkeileva, yritätkö määrätä kaikesta, jopa verhojen värin ja mistä kaikesta motkotat, kun kerta sinua ei haluta heidän asuntoon?

Miten kommentoit esimerkiksi tuohon valmisruoka-asiaan? Kuinka monta kertaa olet motkottanut siitä pojallesi?  Siitä voidaan alkaa miettiä miten muuten olet puuttunut heidän asioihinsa. 

Ekstrovertit ja introvertit pääsivät irti inhoamaan toisiaan. Aloittaja ja tämän pojan tyttöystävä tuskin kumpikaan ovat sellaisia hirviöitä, joiksi heidät on kumpikin erikseen ehditty maalata. Ketju on siitä hyvä, että ap näkee ihmisten ja näkökulmien erilaisuuden ja toivottavasti osaa välttää samanlaiset konfliktit omassa perhepiirissään.

teihin pidetään etäiset mutta asialliset välit.

Oletko ap koskaan käynyt poikasi kotona sen jälkeen, kun avoliittoon muutti?

Ja tuo eines-asia... mistä voit sen tietää?

Ainakaan et tuo tässä tuo ilmi ymmärrystä tai myötätuntoa poikasi puolisoa kohtaan. Onhan se kovin ikävää, kun ei lapsen puolison kanssa kemiat kohtaa. Mutta muista, hän on poikasi valinta!

Mun anoppi syyttää mua siitä että hänen poikansa ei vieraile siellä. Mun puolesta vois ottaa lapset ja olla siellä vaikka kuukauden, ois ihanaa olla yksin kotona. Mutta en mä kyllä ala aikuisen miehen äitisuhdetta hoitamaan, en mä voi soittaa anopille että moro, haeppa poikas ja lapsenlapses vähän kyläilemään. Tai mies ei varmaan ihan heti tollasta temppua antais mulle anteeksi :D Mutta anoppi syyttää mua että mä en päästä miestä. Kai se on liian hankala ajatella että poika ei käy vaikka siihen päinvastoin täältäkin suunnasta kannustetaan, sen on pakko olla kieron naisen vika jotenkin...

Tästäkin aloituksesta tuli mieleen että anna miniän olla sellanen kun on, keskity poikaasi ja mahdollisiin lapsenlapsiin sitten kun niitä tulee. Se on niiden yhteinen koti, sun pojallasikin todennäköisesti on sananvaltaa keitä siellä vierailee, miksi syytät vain miniää? Sitten kannattaa myös miettiä miksi on niin tärkeää käydä siellä? Käykää kahvilla tai teillä tai kaupungilla tai tapahtumissa, miksi pitää mennä pojan kotiin pönöttämään ja juomaan kahvia, varsinkin kun he eivät ehkä halua sinne vieraita? 

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap koskaan käynyt poikasi kotona sen jälkeen, kun avoliittoon muutti?

Ja tuo eines-asia... mistä voit sen tietää?

Ainakaan et tuo tässä tuo ilmi ymmärrystä tai myötätuntoa poikasi puolisoa kohtaan. Onhan se kovin ikävää, kun ei lapsen puolison kanssa kemiat kohtaa. Mutta muista, hän on poikasi valinta!

Olen kerran päässyt yllättäen käymään siellä.

Minä tiedän sen valmisruoka-asian, kun poikani kanssa siitä olen keskustellut. Aiemmin hän kertoi, mitä ruokaa oli tehnyt ja nykyään kertoo, että mitä valmisruokaa ovat lämmittäneet. Yhdellä viikolla olivat ostaneet jokaiselle päivälle kummallekin omat mikro-pizzat, koska ne olivat olleet edullisia. Poikani kertoi, että oli lisännyt siihen päälle kuitenkin oreganoa ja basilikaa.

Miten sitä voisi olla myötätuntoa, kun haluaa hänelle toivoa parasta.

Minusta tuo valmisruoasta huolestuminen on jo aika paljastavaa. Se ei kuulu sinulle. Vaikka sun poika ja sen tyttöystävä ois 200 kiloisia, heidän ruokavaliostaan kommentoiminen on tunkeilevaa. Heidän tilanteensa on aivan mielettömän hyvä jos sun suurin huolenaihe on heidän valmisruoan syöminen. Omalle kommentoinnilleen voi olla todella sokea ja varmasti ajattelet vaan heidän parastaan, mutta et sä voi suojella heitä itseltään. Lapsista voi olla vaikea päästää irti, mutta nyt ois sen aika. Lapsuudenkodin merkitys muutenkin vähenee kun hankkii oman perheen.

Meillä anoppi on hirveän mustasukkainen kun ollaan mun porukoilla aina joulu ja että ollaan siellä yötä. Mutta välimatka on niin pitkä, että me käydään mun porukoilla kaksi kertaa vuodessa ja ollaan kerrallaan viikko. Mahdollisuus tällaiseen on lomien takia ainoastaan jouluna ja kesällä, jos me vietettäis anopilla joulu niin sitten nähtäis mun porukoita kerran vuodessa. En usko, että mun anoppi oikeasti käsittää sitä, että mun vanhemmat näkee lapsenlapsiaan tosiaan KAHDESTI vuodessa ja hän itse näkee todella paljon enemmän. Ja silti mustasukkailee. Kai se ruoho on vaan vihreämpää aidan toisella puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap koskaan käynyt poikasi kotona sen jälkeen, kun avoliittoon muutti?

Ja tuo eines-asia... mistä voit sen tietää?

Ainakaan et tuo tässä tuo ilmi ymmärrystä tai myötätuntoa poikasi puolisoa kohtaan. Onhan se kovin ikävää, kun ei lapsen puolison kanssa kemiat kohtaa. Mutta muista, hän on poikasi valinta!

Olen kerran päässyt yllättäen käymään siellä.

Minä tiedän sen valmisruoka-asian, kun poikani kanssa siitä olen keskustellut. Aiemmin hän kertoi, mitä ruokaa oli tehnyt ja nykyään kertoo, että mitä valmisruokaa ovat lämmittäneet. Yhdellä viikolla olivat ostaneet jokaiselle päivälle kummallekin omat mikro-pizzat, koska ne olivat olleet edullisia. Poikani kertoi, että oli lisännyt siihen päälle kuitenkin oreganoa ja basilikaa.

Miten sitä voisi olla myötätuntoa, kun haluaa hänelle toivoa parasta.

Mitä jos tuo on sun pojalle parasta?

Hannele kirjoitti:

Helppo sanoa ettei 25v miehen tekemiset kuulu äidille. Kuitenkin poika on nyt pari vuotta käynyt kotona tyttöystävänsä kanssa. Tullaan hyvin toimeen ja hyväksyn hänet täysin. Silti tietyt asiat mietityttää:

- Omilleen muuttaessa poika kokkasi usein. Yhdessä he syövät pelkästään valmisruokia

- Tyttö on ystävällinen mutta ei puhu mitään ellei joku kysy. Ujous on ohimenevää, tämä ei

- Tyttöystävän tultua minua ja miestäni ei ole enää päästetty pojan asuntoon. Edes kahville

- Olemme ehdottaneet tavata tyttöystävän vanhempia. Siihen ei reagoida, vaikka poika viettää mm. kaikki juhlapyhät tyttöystävän kanssa hänen vanhempien luona.

Onko tämä nyt täysin normaalia vai mistä on kyse?

Olisiko kyseessä narsisti, tyttö haluaa että poika katkaisee pikkuhiljaa välinsä omiin vanhempiin. Tähänhän on totuttu jo että useampi poika osaa valmistaa itse ruokansa, ja tyttö täyttää vatsansa valmisruoilla

Mitä tarkoitat yllättäen? Siis ilmestytkö ilmoittamatta ovelle vai?