Poikani tyttöystävä - Onko normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja miehen vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Olisiko meidän pitänyt nuorina teennäisesti kutsua vanhemmat meidän pieneen asuntoon yhteiselle, mahdollisesti kiusalliselle kahvihetkelle? Ilman mitään yhteistä puheenaihetta, tarkoituksena vain tutustuminen?

Aloittajakaan tuskin haluaa tavata vanhempia minkään muun kuin mahdollisen arvostelemisen ja "vikojen" etsimisen vuoksi.

Herrajumala, miten isoja kulttuurieroja yhden maan sisälläkin voi olla. Tämän palstan lukeminen avartaa todellakin. Minun mielestäni on itsestään selvää, että jos suhde alkaa olla vakava - mitä se minun maailmassani myös on, jos kerran yhdessä asutaankin - niin halutaan tutustuttaa myös vanhemmat toisiinsa. Kyllähän siinä nyt riittää puheenaihetta! Ihan uteliaisuudesta kysyn, mistä päin olet kotoisin ja mistä luokkataustasta? Itse olen pääkaupunkiseudun koulutettua väkeä.

Tämä oli jotenkin sympaattinen ja samaan aikaan huvittava viesti. "Pääkaupunkiseudun koulutettua väkeä". 😁

Asun avoliitossa, eikä minulla tai miehelläni ole ollut mitään mielenkiintoa tutustuttaa vanhempia toisiinsa. Vaikka puheenaihetta olisikin, niin miksi heidän siltikään pitäisi tutustua? Kuten joku aiemmin jo totesi, ydinperhe on nykyään tärkein.

En myöskään ymmärrä, mitä tekemistä luokkataustalla on asian kanssa, mutta todettakoon, että olen akateemisesta perheestä ja itsekin akateeminen. Miehen vanhemmista toinen on yksityisyrittäjä ja toinen lähihoitaja, ja mies itse AMK:ssa. Kyllä tämä taitaa enemmänkin olla sukupolvisidonnainen kysymys.

Onko sulle ap helppo hyväksyä asioita jotka ei menekään sun mielen mukaan? Esimerkiksi jos sä et pääse heidän asuntoon kyläilemään niin pääsetkö sä siitä yli ja keksit vaihtoehtoisia tapoja seurustella heidän kanssaan? Vai jäätkö roikkumaan ja jankuttamaan ja painostamaan koska kyllähän on normaalia käydä kahvittelemassa? Sama tuossa tytön vanhempien tapaamisessa. Kyllä sä ne varmasti tapaat joskus esimerkiksi häissä ja sittenhän sä voit haukkana hyökätä vaihtamaan puhelinnumeroita ja facebookkavereiksi ja alkaa seurustelemaan enemmänkin tytön vanhempien kanssa. Ja siihen asti voit antaa asian olla? Vai onko sulla taipumus kuitenkin pikkasen aina kysellä ja yrittää saada heidän elämänsä hyvää tarkoittaen sellaiseksi kuin sinä haluat? Kunnioitatko heidän tapaansa elää vai onko se väärin?

Jotenkin tuosta aloituksesta tuli mieleeni velipuoleni ja hänen avovaimonsa homma. Asustivat ensin pojan kotona ja kun sinne meni, niin tiskivuoret olivat vastassa. Molemmat vetivät sätkää nokka notkolla ja heidän käytössään ollut huone oli niin pinttynyt, että haju tuli maalauksen ja tapetoinnin läpikin. Muutakin voisi kertoa, mutta olkoon.

Muuttivat sitten vuokralle, omiin oloihinsa. Ei puhettakaan, että olisi kutsuttu edes kahville. Kun olivat sitten vaihtaneet asuntoa hieman uudempaan ja isompaan, kutsuivat kerran pojan isän ja minut (sisarpuoli) kahville. Kerran olimme tytön kotona hänen siskonsa lakkiaisten rääppiäisissä. Siellä käytyäni ja keittiön nähtyäni en enää ihmetellyt juuri mitään.

AP, jos haluat tavat tyttöystävän perheen, mikset kutsu heitä teille kotiin jonain sunnuntaina iltapäiväkahville? Nuorilla eivät aina edes hoksottimet pelaa, kun on kyse tutustumisesta ja vierailuista. Taitaa olla niin, että molemmat nuoret on aika huonosti kasvatettu mitä tulee sosiaalisten suhteiden hoitamiseen.

Jos äidin ja pojan "hyvät puhevälit" ovat tarkoittaneet sitä, että äidille informoidaan jopa päivittäiset ateriat ja millaisilla mausteilla syötiin, en yhtään ihmettelisi vaikka tyttöystävä toivoisi että poika ottaa vähän etäisyyttä! 

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten kiinnostaa, miten tiedät heidän syövän pelkkiä valmisruokia?

Minulla ja pojallani on erittäin hyvät puhevälit. Hän kertoo kuulumiset; ennen mitä kaikkia ruokia kokkaili, nyt mitä valmista on haettu ja lämmitetty.

Nyt poikki liika "läheisyys", mikäli haluat antaa pojallesi tasapainoisen avioliiton, ilman anopin napanuoraa. Heidän asiansa eivät kuulu teille.

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten kiinnostaa, miten tiedät heidän syövän pelkkiä valmisruokia?

Minulla ja pojallani on erittäin hyvät puhevälit. Hän kertoo kuulumiset; ennen mitä kaikkia ruokia kokkaili, nyt mitä valmista on haettu ja lämmitetty.

Ehkä tyttöystävää ahdistaa, jos menette heille tekemään lisää analyysejä. Haluatteko tietää kaiken, mitä uutta on hankittu, minne kirjahylly siirretty (se teidän ostama tietenkin) ja ne kaikki muut kodin huonekalut ja matot verhot (teidän vanhoja tietenkin. Ennen poikasi antoi teidän järjestää kaiken kotiinsa ja kertoi aina uusista muutoksista ja hankinnoista).

Siivoustyylien erilaisuus voi sekin jännittää, koska joillekin mikään ei ole tarpeeksi hyvä. Entä tarjottava? Ehkä löytäisitte kaikesta jotakin sanottavaa?

Poikasi tyttöystävällä on varmasti omia kiireitä paljon. Miksi eivät saisi nauttia elämästä ja käyttää aikansa kuten haluavat? Ruoanlaitto ei nyt kuulu siihen ajankäyttöön ensimmäisenä. Vai teetkö omia päätelmiäsikin hieman liian hanakasti? Miksi tyttöystävä edes haluaiais jakaa asioita kanssasi em. syystä?

Vierailija kirjoitti:

Se koira(lauma) älähtää johon kalikka kalahtaa!

naurettava kulunut sanonta joka asiaan, joka halutaan niin nähdä.

Me emme ole tutustuttaneet vanhempiamme toisiinsa, vaikka avoliitossa ollaan asuttu jo pari vuotta. Olemme tosin vanhempia kuin aloituksessa mainittu pariskunta. Mutta emme ole keksineet mitään syytä tutustuttaa. "Tavan vuoksi" ei riitä syyksi enää meidän ikäisille. Pitäisi olla joku motivaatio tutustuttaa vanhempamme toisiinsa, ja vielä ainuttakaan motivaatiota siihen ei ole löytynyt, vaan asia on tuntunut täysin yhdentekevältä. Emme ole itseasiassa koskaan edes puhuneet asiasta, koska kummallakaan ei ole varmaan tullut mieleen.

Vierailija kirjoitti:

AP, kuulostaa siltä että jonkinlainen väärinymmärrys on tässä muuttuneessa tilanteessa kyseessä. Kuten moni muukin totesi, tyttöystävä on omien sanojesikin mukaan ujo tai hiljainen, kuten monet ihmiset ovat, eikä siinä ole mitään pahaa. Ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus. Anna hänelle ja heille tilaa, niin suhteenne todennäköisesti ajan myötä ja paineen / vieraskoreuden hellittäessä rentoutuu ja muuttuu luontevaksi.

Mitä tulee siihen, ettet "pääse" enää kylään: Mitä tämä tarkoittaa? Oletko siis itse ehdottanut kyläilyä useaan otteeseen, ja kaikki nämä ehdotukset on tyrmätty jonkun syyn varjolla? Vai tarkoitatko, ettei sinua enää kutsuta kylään? Ei meilläkään käy kuin oma äitini kylässä silloin, kun on tuomisia tms. Isä tai miehen vanhemmat ei ikinä, enkä koe että siinä olisi mitään ihmeellistä. Näemme muuten. Heillekin voi olla luontevampaa käydä vanhempien luona kylässä. Emme mekään koska kutsu vanhempiamme kylään. Miksi he haluaisivat matkustaa pieneen kerrostalokämppäämme, kun me voimme vierailla heidän luonaan isommissa tiloissa? En usko, että tähän siis liittyy mitään mystistä. Ihmisillä on erilaisia tapoja, ja vaikka epäilemättä poikasi on aiemmin käyttäytynyt eri tavoin vierailuasian suhteen, ei se tarkoita, etteikö hän voisi muuttua. Usein ihmisten tavat muuttuvat parisuhteiden myötä. 

Ruoka-asiasta sen verran, että eihän tuo pelkkä valmisruokien puputtaminen terveellistä ole, mutta voiko olla, että liioittelet asiaa hieman (syödään ainoastaan valmisruokaa / take-away-ruokaa) tai olet tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä? Ehkä poikasi on kertonut muutaman kerran heidän yhdessä hakeneen ruokaa mukaan tms.? Oli miten oli, jos lapsesi on noin muuten perusterve niin asia ei sinulle kuulu, hänellä ja heillä aikuisina ihmisinä on nyt oma elämänsä josta he ovat vastuussa. En tarkoita olla epäystävällinen ja ymmärrän täysin huolesi. Kuten moni muukin on sanonut, kysy suoraan häneltä. Eipä tuo nyt niin vakavaa ole. Voit kysyä esimerkiksi, että oletko kokkaillut paljon viime aikoina - muistelen, että aiemmin pidit siitä?

Kuulehan, parempi jättää nyt ne kokkailu-utelut ihan kokonaan. Tämähän se on ongelmaksi tullutkin: äiti utelee pojalta pojan ja tyttöystävän elämään kuuluvia asioita, ja käyttää saamiaan tietojaan väärin. Nimittäin äidillä ei ole mitään oikeuttqa käyttää "tietojaan" yhtään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap koskaan käynyt poikasi kotona sen jälkeen, kun avoliittoon muutti?

Ja tuo eines-asia... mistä voit sen tietää?

Ainakaan et tuo tässä tuo ilmi ymmärrystä tai myötätuntoa poikasi puolisoa kohtaan. Onhan se kovin ikävää, kun ei lapsen puolison kanssa kemiat kohtaa. Mutta muista, hän on poikasi valinta!

Olen kerran päässyt yllättäen käymään siellä.

Minä tiedän sen valmisruoka-asian, kun poikani kanssa siitä olen keskustellut. Aiemmin hän kertoi, mitä ruokaa oli tehnyt ja nykyään kertoo, että mitä valmisruokaa ovat lämmittäneet. Yhdellä viikolla olivat ostaneet jokaiselle päivälle kummallekin omat mikro-pizzat, koska ne olivat olleet edullisia. Poikani kertoi, että oli lisännyt siihen päälle kuitenkin oreganoa ja basilikaa.

Miten sitä voisi olla myötätuntoa, kun haluaa hänelle toivoa parasta.

Miksi ihmeessä keskustelet poikasi kanssa siitä, mitä ruokaa he syövät ja tekevät itselleen??????????? Ei ihme, jos tyttöystävä pysyy etäisenä. Poikasi on tyhmä, kun kertoo sinulle nämä ruokaasiat. Kuinka tyhmänä aito häntä pitää: ei pysy aoinoakaan tyttöystävää kauaa vierellä, jos toislela puolella on tuollainen anoppi (joka tunkee nokkansa pojan ja pojan kumppanin henkilökohtaisiin asioihin Syöminen on hyvin henkilökohtainen asia, eikä kenenkään kuulu tunkea toisen kehoon mitään, mitä toinen ei halua).

Mun on vaikea kommunikoida anoppini kanssa. Ei ole mitään yhteistä puheenaihetta. Hän juoruaa mielellään, joten mitään henkilökohtaista ei hänelle todellakaan viitsi kertoa. Juoruaa ihmisistä, joita en ole ikinä tavannut. Kerran erehdyin sanomaan, että en tiedä kuka Meikäläisen Matti on. Sain vartin kestäneen sukuselvityksen. En kyllä vieläkään tiennyt kenestä oli kyse :D

Vaihtoehtoisesti kertoilee käsityöprojekteistaan, ja niitä pitäisi vuolaasti aina muistaa kehua. Ja nämä siis hyvänä päivänä, huonona päivänä (eli yleensä) haukkuu mut ja mun sukulaiset. Ihan ilkeyttään, anoppi on "totuuden saa aina sanoa" -ihmisiä. Ei vaan tajua, että totuutta ei saa sanoa, jos ainoa tarkoitus on loukata toista. Ja sekin unohtuu, että hänen mielipiteensä ei ole totuus.

Miksi ne vanhemmat pitäisi tutustuttaa? Varsinkaan, jos kaikki eivät asu lähekkäin ja kyläile muutenkaan usein keskenään? Mä en vaan keksi oikeasti järkeviä syitä. Mitä se yksi tapaaminen merkitsee? Eikö riitä kutsu valmistujaisiin, häihin, lapsen kastajaisiin, synttäreille jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Omilleen muuttaessa poika kokkasi usein. Yhdessä he syövät pelkästään valmisruokia

-> Onko elämäntilanne muuten muuttunut esim. jos vaikka ei ehdi kokkailla enää? Kuvitteletko että tuo tyttöystävä vaikka kirveellä uhaten kieltää miestä kokkaamasta? Jos poikasi on vaikka joutunut oppimaan että ei olekaan niin kummoinen kokki?

- Tyttö on ystävällinen mutta ei puhu mitään ellei joku kysy. Ujous on ohimenevää, tämä ei

-> No mitä sitten. Meitä on erilaisia. Ehkä hän ei vaan ole mikään suupaltti vähänkään vieraiden ihmisten kanssa

- Tyttöystävän tultua minua ja miestäni ei ole enää päästetty pojan asuntoon. Edes kahville

-> Tarkoittaako "ei ole päästetty" että teitä ei ole kutsuttu, vai mahdollisesti sitä että ex tempore-visiitit parhaillaan seksiä harrastavan nuoren parin asuntoon eivät enää käykään? Epäilen sanavalintaasi.

- Olemme ehdottaneet tavata tyttöystävän vanhempia. Siihen ei reagoida, vaikka poika viettää mm. kaikki juhlapyhät tyttöystävän kanssa hänen vanhempien luona.

-> Ehkä tyttöystävän vanhemmat eivät halua tavata teitä? Ehkä poikasi ja hänen tyttöystävänsä eivät vielä koe olevansa valmiita istuttamaan sukuja samaan pöytään? Anna ihmisten kypsytellä ajatusta rauhassa,äläkä tunkeile toisten elämään jos se ei näytä sujuvan helposti.

Tietysti haluaisit kuulla että ihan hiton epänormaalia on, selkeästi tyttö on kirvesmurhaaja ja vanhemmat vähintäänkin hämärähommiin apua antavia narkomaaneja. Et "pääse" asuntoon koska siellä on verisiä ihmisuhreja nurkat täynnä ja psykopaatti tyttöystävä pelaa puhumattomuudellaan manipulatiivista peliä kanssasi.

t: tunkeilevaan anoppiinsa lopen kyllästynyt introvertti nuori nainen.

Mikä v*ttu riepoo kun joka asiasta on oltava tieten tahtoin eri mieltä? "Tietysti haluaisit kuulla"... Sanoo täällä juu tai jaa, aina löytyy riidanhaastajia! Kykenetkö asialliseen ja toiset ihmiset huomioivaan vuoropuheluun?

Siis häh? Tämä on kyllä julkinen keskustelupalsta, täällä on sallittua olla samaa mieltä, osittain samaa ja eri mieltä tai jopa täysin eri mieltä. Jos se sinua noin riepoo ettet saa toimia jonkinlaisena palstagestapona joka päättää ainoat sallitut mielipiteet, niin ehkä sinun pitäisi vähentää palstailua tai perustaa oma keskustelupalsta.

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea kommunikoida anoppini kanssa. Ei ole mitään yhteistä puheenaihetta. Hän juoruaa mielellään, joten mitään henkilökohtaista ei hänelle todellakaan viitsi kertoa. Juoruaa ihmisistä, joita en ole ikinä tavannut. Kerran erehdyin sanomaan, että en tiedä kuka Meikäläisen Matti on. Sain vartin kestäneen sukuselvityksen. En kyllä vieläkään tiennyt kenestä oli kyse :D

Vaihtoehtoisesti kertoilee käsityöprojekteistaan, ja niitä pitäisi vuolaasti aina muistaa kehua. Ja nämä siis hyvänä päivänä, huonona päivänä (eli yleensä) haukkuu mut ja mun sukulaiset. Ihan ilkeyttään, anoppi on "totuuden saa aina sanoa" -ihmisiä. Ei vaan tajua, että totuutta ei saa sanoa, jos ainoa tarkoitus on loukata toista. Ja sekin unohtuu, että hänen mielipiteensä ei ole totuus.

Niimpä. Totuus ja totuus..

Vierailija kirjoitti:

Se vanhempien tutustuttaminen toisiinsa ei ole helppo homma ennen kuin parilla on isompia juhlia. Tottakai kaikki kutsutaan esim. häihin, mahdollisen lapsen juhliin ja muihin isompiin kutsuihin.

Minun ja miehen vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Olisiko meidän pitänyt nuorina teennäisesti kutsua vanhemmat meidän pieneen asuntoon yhteiselle, mahdollisesti kiusalliselle kahvihetkelle? Ilman mitään yhteistä puheenaihetta, tarkoituksena vain tutustuminen?

Aloittajakaan tuskin haluaa tavata vanhempia minkään muun kuin mahdollisen arvostelemisen ja "vikojen" etsimisen vuoksi.

Onko toista näin junttia kansaa kuin suomalaiset? Huh huh

Mistä puhua ihmisen kanssa, jolle ei pitäs puhua kokemusten perusteella yhtään mitään?

Emme ole mekään tutustuttaneet toistemme vanhempia toisiinsa vaikka ollaan asuttu saman katon alla 5 vuotta. En keksi siihen yhtään ainutta syytä vaikka asuisivat samassa kaupungissa. Ei olla ajateltu pitää mitään yhteisiä ruokatuokioita molempien vanhempien kanssa yhtäaikaa.

En tiedä kaveriporukastani yhtään suunnilleen tuon ikäistä paria, joiden vanhemmat olisivat muuten vaan tavanneet toisensa vain siksi että lapset seurustelevat keskenään. Tuntuu itsellekin todella vieraalta ajatukselta enkä varmaan itsekään reagoisi pyyntöihin etenkin jos ne olisivat yksipuolisia. En käsitä miksi pitäisi tavata, olen vanhemmistani erillinen ihminen eikä ne "kuulu pakettiin". Ymmärrän tapaamisen ehkä jossain teini-iän suhteissa jossa vietetään hyvin paljon aikaa toisen kotona ja on esim yökyläilyjä, aikuisten ihmisten välisissä suhteissa tuntuu oudolta ja merkityksettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja miehen vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Olisiko meidän pitänyt nuorina teennäisesti kutsua vanhemmat meidän pieneen asuntoon yhteiselle, mahdollisesti kiusalliselle kahvihetkelle? Ilman mitään yhteistä puheenaihetta, tarkoituksena vain tutustuminen?

Aloittajakaan tuskin haluaa tavata vanhempia minkään muun kuin mahdollisen arvostelemisen ja "vikojen" etsimisen vuoksi.

Herrajumala, miten isoja kulttuurieroja yhden maan sisälläkin voi olla. Tämän palstan lukeminen avartaa todellakin. Minun mielestäni on itsestään selvää, että jos suhde alkaa olla vakava - mitä se minun maailmassani myös on, jos kerran yhdessä asutaankin - niin halutaan tutustuttaa myös vanhemmat toisiinsa. Kyllähän siinä nyt riittää puheenaihetta! Ihan uteliaisuudesta kysyn, mistä päin olet kotoisin ja mistä luokkataustasta? Itse olen pääkaupunkiseudun koulutettua väkeä.

Tämä oli jotenkin sympaattinen ja samaan aikaan huvittava viesti. "Pääkaupunkiseudun koulutettua väkeä". 😁

Asun avoliitossa, eikä minulla tai miehelläni ole ollut mitään mielenkiintoa tutustuttaa vanhempia toisiinsa. Vaikka puheenaihetta olisikin, niin miksi heidän siltikään pitäisi tutustua? Kuten joku aiemmin jo totesi, ydinperhe on nykyään tärkein.

En myöskään ymmärrä, mitä tekemistä luokkataustalla on asian kanssa, mutta todettakoon, että olen akateemisesta perheestä ja itsekin akateeminen. Miehen vanhemmista toinen on yksityisyrittäjä ja toinen lähihoitaja, ja mies itse AMK:ssa. Kyllä tämä taitaa enemmänkin olla sukupolvisidonnainen kysymys.

Samaa mieltä. Itsekin varakas akateeminen pk-seudulta, ja meidän vanhemmat ovat tavanneet toisensa vain häissä ja lasten ristiäisissä. Ei ole mikään luokkasidonnainen juttu.

Siis sanokaa nyt joku hyvä syy miksi vanhemmat pitäisi tutustuttaa toisiinsa? En nimittäin keksi yhtään. Aikuinen ihminen on itsenäistynyt ja erillistynyt jo omista vanhemmistaan, eikä äiti ja iskä ole enää mitenkään "osa pakettia, joka tulee automaattisesti mukana". Eikä tässä nyt olla mitenkään "yhdistämässä kahta sukua" vaikka me avoliitossa ollaankin ja tarkoitus on elää tämä elämä yhdessä. Siis tietenkään en estä miehen vanhempia tapaamasta minun vanhempia, jos niin sattuisi luontevasti käymään vaikkapa mennessämme naimisiin :) . Mutta mikä olisi syy varta vasten heidän tutustuttaa toisiinsa? En keksi millään.