Poikani tyttöystävä - Onko normaalia?
Helppo sanoa ettei 25v miehen tekemiset kuulu äidille. Kuitenkin poika on nyt pari vuotta käynyt kotona tyttöystävänsä kanssa. Tullaan hyvin toimeen ja hyväksyn hänet täysin. Silti tietyt asiat mietityttää:
- Omilleen muuttaessa poika kokkasi usein. Yhdessä he syövät pelkästään valmisruokia
- Tyttö on ystävällinen mutta ei puhu mitään ellei joku kysy. Ujous on ohimenevää, tämä ei
- Tyttöystävän tultua minua ja miestäni ei ole enää päästetty pojan asuntoon. Edes kahville
- Olemme ehdottaneet tavata tyttöystävän vanhempia. Siihen ei reagoida, vaikka poika viettää mm. kaikki juhlapyhät tyttöystävän kanssa hänen vanhempien luona.
Onko tämä nyt täysin normaalia vai mistä on kyse?
Kommentit (222)
Ei ole vielä se vaihe. Annatko hieman selvennystä; onko poikasi tyttökaveri nuorempi kuin hän?
00000000000000000000000000000000 ?
Eikös tuo ole jo avopuoliso, jos asuvat yhdessä? Olis ainakin kelan mukaan.
Mä olen seurustellut mieheni kanssa 8 vuotta eivätkä vanhempamme ole tavanneet. Miksi pitäisi?
Palstalla on vaikea antaa oikeaa vastausta mutta olen käyttäytynyt itse osittain samalla tavalla. Tuo puhumattomuus. Osaan vastata kun kysytään mutta ei minulla seurustellessa ollut mitään asiaa miehen vanhemmille. Joku perus moimitäkuuluuhyväämitestäällä oli kaikki mitä irtosi, mistä niille olisi kuulunut puhua? Sosiaaliset tilanteet on jossain määrin vaikeita ja jos en kunnolla tunne ihmisiä niin tyydyn kuuntelemaan.
Miksi ihmeessä haluat nähdä tytön vanhemmat? Omalle kohdalle en keksi mitään kiusallisempaa kuin äidille kahvituokion ehdottelu koska poikaystävän äiti haluaa. Toki äiti varmaan kohteliaisuudesta suostuisi muttamutta. Äidilläni on omat kaverinsa joiden kanssa haluaa viettää vapaa-aikaa, tutustuu kyllä mielelläni minun kumppaniin mutta ei äitini ole sitoutunut luomaan suhdetta pojan sukuun jos minä seurustelen. Ehkä teilläkään tytön vanhempia ei kiinnosta ja utelusi on vaivaannuttavaa?
Juhlapyhät halusin myös seurustellessa viettää oman perheeni kanssa. Meillä on niihin tietyt tavat eikä minulla ole kiinnostusta muuttaa niitä. Sanoin exälle että minä olen vanhempieni luona ja hän voi joko tulla mukaan tai mennä omilleen. Kolmen vuoden suhteen aikana taidettiin kerran viettää joku pääsiäinen erillään. En tiedä miksi tuli mieluummin meille, toivottavasti hänen vanhempansa eivät katkeroituneet siitä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pojan äitinä mieluusti viettäisin poikani & kumppani kanssa osan juhlapyhistä, pakottaahan ei tietty voi, oudolta kuitenkin tuntuisi, että aina ollaan tytön vanhempien luona.
Jos siellä on mukavampaa, sen pojankin mielestä. Poika on huomannut vanhempien negatiivisen suhtautumisen tyttöystäväänsä kohtaan. Ehkä tytön vanhemmilla on vaan letkeämpi meininki ja he ovat hyväksyneet pojan täysin perheeseensä. Eivät etsi tästä "vikoja" ja "outoksia" kuten ap tyttöystävästä.
Tälle ääni.
Meilläkin mies itse haluaa viettää juhlia minun perheeni kanssa eikä omansa. Syynä se, että meillä on niin paljon rennompaa ja hauskempaa, heillä taas kuivaa ja jäykkää. Samoin ruuat yksinkertaisesti parempia miehen mielestä. Anoppi paha suustaan, sitä hän ei itse ymmärrä.
Miksi ne tyttöystävän vanhemmat pitäisi tavata? Itse seurustelin/avoliitossa 7 vuotta aikuistumisen molemmin puolin ja meidän vanhemmat tapasivat 1 kerran, kun mutsi meni kutsumaan ne mun lakkiaisiin. Ei niillä ollut yhtään mitään yhteistä, olis ollut todella vaivaannuttavat vierailut puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne tyttöystävän vanhemmat pitäisi tavata? Itse seurustelin/avoliitossa 7 vuotta aikuistumisen molemmin puolin ja meidän vanhemmat tapasivat 1 kerran, kun mutsi meni kutsumaan ne mun lakkiaisiin. Ei niillä ollut yhtään mitään yhteistä, olis ollut todella vaivaannuttavat vierailut puolin ja toisin.
Mistä tietää miten hyvin tulevat juttuun elleivät tapaa toisiaan. Varmuuden vuoksi ei kannata kieltäytyä. Ikinä. Mistään. Se tekee elämästä omahyväistä ja kuivaa.
Vanhempien kanssakäyminen alkaa viimeistään silloin kun nuoripari saa lapsia ja juhlitaan lasten synttäreitä. Jos niistä yritetään sulkea isovanhemmat pois, on kyllä asenteessa vikaa ja paljon.
Itselläni oli mielenterveysongelmista kärsivä ex. Oli paniikkihäiriötä ja muuta. Hän sai minut vedettyä kuoppaansa mukaan, joten oltiin paljon hänen vanhemmillaan. Ex näki 6v suhteen aikana vain pari kertaa ohimennen vanhempiani. Hänen vanhempansa olivat yhtä epäsosiaalisia ja "pelokkaita", ei tullut kuuloonkaan, että vanhempamme tapaisivat. He eivät tulleet edes ylioppilasjuhliini, vaikka kutsuttiin. Oli sellainen "sairas" perhe.
En usko kylläkään ap:n tapauksessa olevan välttämättä näin, mutta tässä oma kokemukseni.
Jaahas. Taas randomilla häviää asiallisia kommentteja joissa ei ole edes mitään kiellettyjä sanoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne tyttöystävän vanhemmat pitäisi tavata? Itse seurustelin/avoliitossa 7 vuotta aikuistumisen molemmin puolin ja meidän vanhemmat tapasivat 1 kerran, kun mutsi meni kutsumaan ne mun lakkiaisiin. Ei niillä ollut yhtään mitään yhteistä, olis ollut todella vaivaannuttavat vierailut puolin ja toisin.
Mistä tietää miten hyvin tulevat juttuun elleivät tapaa toisiaan. Varmuuden vuoksi ei kannata kieltäytyä. Ikinä. Mistään. Se tekee elämästä omahyväistä ja kuivaa.
Vanhempien kanssakäyminen alkaa viimeistään silloin kun nuoripari saa lapsia ja juhlitaan lasten synttäreitä. Jos niistä yritetään sulkea isovanhemmat pois, on kyllä asenteessa vikaa ja paljon.
No silloin ne isovanhemmat palluuttaa kilpaa sitä kersaa ja niillä on jotain yhteistä puheenaihetta?
Mulla oli tuollainen hiljainen tyttöystävä. Hän puhui normaalisti vain joidenkin luotettujen ihmisten kanssa, muuten vaikeni. Aloittajan seurassa hän olisi ahdistunut. Ei millään pahalla, olette vain liian erilaisia. Anna nuorille omaa tilaa ja hyväksy nainen sellaisenaan. Älä arvostele äläkä aseta odotuksia, niin hänkin saattaa kaikessa hiljaisuudessa alkaa pitää sinua ihan ok anoppina. Ei varmasti sano sitä tai ryntää halaamaan kuten elokuvissa, vaan ajsatelee tykönään. En usko, että tyttöystävä ollenkaan estää poikaasi tapaamasta sinua, kunhan et tunge heidän reviirille.
Valmisruoat on oma asiansa. Tyttöystävän maku tai ruokavalio ei ole mennyt yksiin pojan kokkausten kanssa, joten poika on kilttinä lopettanut harrastuksensa. Pisteet pojallesi joustavuudesta. Ei ole tullut äitiinsä.
Mun anopilla ei ole meille asiaa kuin kutsuttaessa. Käytännössä lasten syntymäpäivinä (=2 kertaa vuodessa).
Anoppi asuu 500 m päässä. Kävi jossain vaiheessa kyläilemässä 1 - 3 kertaa päivässä, "kun nyt tässä ohi menin". Joka ikinen kerta arvosteli ja kritisoi ihan kaikkea. Tiskivuota (2 kattilaa ja paistinpannu riittivät motkotukseen), matto väärässä kohtaa, rumat verhot, lapsella liian vähän vaatetta... jossain sukujuhlissa oli nähnyt mun sukulaisia, ja yhdestäkään ei ole mitään hyvää sanottavaa. Eikä anoppi yhtään ujostele tuoda esiin omaa mielipidettään sukulaisistani. Haukkuu kyllä omia lapsiaan ja miestään myös. Kun käy vessassa hänen ollessa paikalla, niin johan on kyylä ehtinyt pari kaappia käydä läpi, ellei poikansa ole kotona.
Anopin ilkeyden takia välttelen hänen kanssaan juttelemista hinnalla millä hyvänsä. Lähikaupassa sanon hei, en jää juttelemaan.
Anoppi haukkuu myös minua selän takana. Kaikki vika on hänen mukaansa minussa. Ei tajua, että poikansakaan ei nauti äitinsä seurasta.
Mekään emme ole nähneet anoppiani 1,5 vuoteen. Anopin mielestä se on minun syyni.
Yhtäkään päivitystä facebookiin en voinut laittaa ollessani hänen kaveri ilman että hänellä oli jotain sanomista siihen. Olimme matkalla jossain ja heti tulee kommentti että ette sitten meille tulleet. Joka ikinen kerta, hänhän itse kävi meillä maksimissaan 1 krt vuodessa.
Lapsen ollessa vauvana päiväunilla, hän tuli ja kovaan ääneen kailotti baarireissujaan. Samoin kiroili ja hänestä oli hauskaa kun oma kuopuksensa osasi sanoa vittu ennen kuin kunnolla osasi puhua.
Sukujuhlissa ei edes kätellyt minun sukulaisiani, monelle iäkkäälle sukulaiselleni jäi kysymysmerkiksi kuka ko.nainen edes on.
Kuitenkin jaksaa julkisesti leikkiä oikeaa supermummoa vaikka on alle kymmenen kertaa nähnyt nyt 7 vuotiaan lapsenlapsensa.
Nämä on aivan pintaraapaisu anopin touhuista, mutta onneksi itse marttyyrina katkaisi välit vuosi sitten kun poikansa ei ehtinyt tuntiin vastaamaan töissä ollessaan hänen tekstiviestiinsä.
Itse oon varmaan tuollainen mykkä tyttöystävä :D Joo, oon ujo. Käydään poikaystäväni vanhemmilla ehkä pari kertaa vuodessa, samoin mun. Enemmän käydään erikseen vanhemmillamme, kun aikataulut antaa myöten. Meillä ei esim. ole autoa ja poikaystävän vanhemmat asuu paikassa, jonne ei ihan noin vain julkisillakaan mennä, vaikka matka on vaan tunnin luokkaa/suunta. Ollaan oltu 5v yhdessä, eikä oo tullut eteen tilanteita, et meidän vanhempien olisi pitänyt kohdata. Inhoan kaikenmaailman isoja juhlia ja vältän niitä kyllä viimeiseen asti, jos vaan mahdollista. Tänne poikaystävän vanhemmat on kyllä tervetulleita käymään, mutta hyvällä varoitusajalla. Oon myös poikaystävän kaverien ja itseasiassa monien muidenkin seurassa se hiljainen tuppisuu. En jaksa välttämällä keksimällä keksiä puhuttavaa, joten parempi olla hiljaa. Ihan eri juttu sit omien kavereiden ja tuttujen kanssa, joidenka kanssa voi vaikka huutaa kilpaa, että sais suuvuoron :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne tyttöystävän vanhemmat pitäisi tavata? Itse seurustelin/avoliitossa 7 vuotta aikuistumisen molemmin puolin ja meidän vanhemmat tapasivat 1 kerran, kun mutsi meni kutsumaan ne mun lakkiaisiin. Ei niillä ollut yhtään mitään yhteistä, olis ollut todella vaivaannuttavat vierailut puolin ja toisin.
Mistä tietää miten hyvin tulevat juttuun elleivät tapaa toisiaan. Varmuuden vuoksi ei kannata kieltäytyä. Ikinä. Mistään. Se tekee elämästä omahyväistä ja kuivaa.
Vanhempien kanssakäyminen alkaa viimeistään silloin kun nuoripari saa lapsia ja juhlitaan lasten synttäreitä. Jos niistä yritetään sulkea isovanhemmat pois, on kyllä asenteessa vikaa ja paljon.
Entä jos ei saa? Ei meille todennäköisesti tuu ikinä lapsia. En tiiä mennäänkö naimisiin. Jos mennään, niin siellähän ne vanhemmat viimeistään tapaa :D nro76
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pojan äitinä mieluusti viettäisin poikani & kumppani kanssa osan juhlapyhistä, pakottaahan ei tietty voi, oudolta kuitenkin tuntuisi, että aina ollaan tytön vanhempien luona.
Meillä vähän eri tilanne kun lapsiakin kuuluu perheeseen. Mutta ei vietetä ikinä miehen äidin kanssa juhlapyhiä. Joku joulukukka käydään viemässä, sekin on riittävä koettelemus.
Anoppilassa on ilkeä emäntä, surkeaa ruokaa, koirankarvaa ja pölyä joka puolella. Kyllähän se juhlatunnelma kohoaa kun kuuntelee anopin kehuvan itseään / haukkuvan ketä tahansa tuttavapiiristään / juoruavan turhanpäiväisiä asioita ihmisistä, joita ei ole edes nähnyt. Tarjolla on aina perunalaatikkoa, eli kermaperunoita jossa mausteena 1 kinkkusuikale / kilo pottuja. Ei muuta. Lasten perässä saa juosta, etteivät vedä mitään päähänsä tai kerää kaikkea pskaa lattialta vaatteisiinsa.
Eipä siellä omien vanhempien luona ole täydellistä kolmen sukupolven harmoniaa, mutta... ainakin siellä voi hengittää.
Tiedätkö mitään poikasi tyttöystävän perhetaustasta? Joku jo ehdottikin, että tyttö on kotoisin piireistä, joissa tuollainen käytös on normaalia. Jos nuoripari on kovin erilaisista perheistä, he voivat arastella perheiden tutustuttamista toisiinsa pahemmin kuin osaat kuvitella. Omassa tuttavapiirissäni erityisesti duunaritaustaiset ovat nihkeitä kutsumaan sukuja koolle. Kutsu sitä vaikka häpeäksi.
Tämä siis vain yksi mahdollisuus, voi olla myös ihan väärä arvaus.
AP, kuulostaa siltä että jonkinlainen väärinymmärrys on tässä muuttuneessa tilanteessa kyseessä. Kuten moni muukin totesi, tyttöystävä on omien sanojesikin mukaan ujo tai hiljainen, kuten monet ihmiset ovat, eikä siinä ole mitään pahaa. Ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus. Anna hänelle ja heille tilaa, niin suhteenne todennäköisesti ajan myötä ja paineen / vieraskoreuden hellittäessä rentoutuu ja muuttuu luontevaksi.
Mitä tulee siihen, ettet "pääse" enää kylään: Mitä tämä tarkoittaa? Oletko siis itse ehdottanut kyläilyä useaan otteeseen, ja kaikki nämä ehdotukset on tyrmätty jonkun syyn varjolla? Vai tarkoitatko, ettei sinua enää kutsuta kylään? Ei meilläkään käy kuin oma äitini kylässä silloin, kun on tuomisia tms. Isä tai miehen vanhemmat ei ikinä, enkä koe että siinä olisi mitään ihmeellistä. Näemme muuten. Heillekin voi olla luontevampaa käydä vanhempien luona kylässä. Emme mekään koska kutsu vanhempiamme kylään. Miksi he haluaisivat matkustaa pieneen kerrostalokämppäämme, kun me voimme vierailla heidän luonaan isommissa tiloissa? En usko, että tähän siis liittyy mitään mystistä. Ihmisillä on erilaisia tapoja, ja vaikka epäilemättä poikasi on aiemmin käyttäytynyt eri tavoin vierailuasian suhteen, ei se tarkoita, etteikö hän voisi muuttua. Usein ihmisten tavat muuttuvat parisuhteiden myötä.
Ruoka-asiasta sen verran, että eihän tuo pelkkä valmisruokien puputtaminen terveellistä ole, mutta voiko olla, että liioittelet asiaa hieman (syödään ainoastaan valmisruokaa / take-away-ruokaa) tai olet tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä? Ehkä poikasi on kertonut muutaman kerran heidän yhdessä hakeneen ruokaa mukaan tms.? Oli miten oli, jos lapsesi on noin muuten perusterve niin asia ei sinulle kuulu, hänellä ja heillä aikuisina ihmisinä on nyt oma elämänsä josta he ovat vastuussa. En tarkoita olla epäystävällinen ja ymmärrän täysin huolesi. Kuten moni muukin on sanonut, kysy suoraan häneltä. Eipä tuo nyt niin vakavaa ole. Voit kysyä esimerkiksi, että oletko kokkaillut paljon viime aikoina - muistelen, että aiemmin pidit siitä?
Käsitykseni mukaan olisi poika kertonut tämän vanhemmilleen, jotta he ymmärtäisivät mistä on kyse. Nämä sairaudet ovat arkipäivää, nyt eletään 2017, joten ei pitäisi olla ongelmia kertomisen suhteen.