Poikani tyttöystävä - Onko normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Todella erikoista. Heillä on jotain salattavaa tai tyttöystävä haluaa vain vieraannuttaa sinut pojastasi. Todella inhottavaa käytöstä. Likka vie poikaasi kuin kuoriämäriä.

Tulee mieleen mun eksä. Oli narsistisia piirteitä ja paljon. Yksi niistä oli että yritti estää mua tapaamasta mun ystäviä ja sukulaisia, jopa naapureita mustamaalasi. Mutta se soitteli myös mun vanhemmille ja valehteli musta ihan hirveitä asioita. Mun vanhemmat uskalsi kertoa vasta meidän eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Heillä on niin sotkuista etteivät kehtaa päästää. Näin meillä ainakin oli. Äitini alkoi aina tullessaan päivittelemään suureen ääneen tiskikasaa. Toivottavasti et tee näin.

Tai ehkä tyttö muuten jännittää sinua. Ammattisi?

Kyllä meillä kyläillään puolin ja toisin, vaikka olisi sotkuista. Mitä se haittaa tuttujen kesken?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ujous on ohimenevää? Mä ole päälle 40v. ja edelleen ujo. Toki lähimpien ihmisten kanssa ujous on jo haihtunut, mutta kyllä sukulaisissa/tutuissa on edelleen ihmisiä joiden kanssa olen tuppisuu. Kemiat ei vaan pelaa enkä keksi puhuttavaa. Ujous tulee esiin. Ehkä sinä ja miehesi olette sellaisia ihmisiä tälle tyttöystävälle. Ette ole niin läheisiä, että ujous menisi ohi. Hän jännittää teitä, syystä tai toisesta.

Eikö kannattaisi hakea apua nopeesti jos on noin kamalia ongelmia tyttöystävällä???? Ihme paapomista! Jos on aikuinen muija niin ottaa vastuun omasta elämästään. Ja ellei pysty niin menee lääkäriin!

Mun tutulla oli tollanen mykkä tyttöystävä. Olivat vuosia yhdessä. Sitten erosivat kun tyttö ei halunnut lapsia. Ja mun tuttu on todella mukava ja komea, että olisi saanut hyvän isän lapsilleen.

Kuulostat ylihuolehtivalta. Itsekin pidän mielelläni etäsyyttä omiin vanhempiini juuri tuon ominaisuuden takia. Arvostelua, tuomitsemista ja syyllistämistä saa kestää joka kerta kun heitä tapaa, vaikka naamioivat sitä huolehtimiseksi. Poikaystävän vanhempien luokse menemme mielellämme ja olemme yötä pidemmän aikaa, koska he osaavat antaa meille sopivasti omaakin tilaa eivätkä tunkeile. Jospa sinunkin kannattaisi hieman höllätä tuon huolehtimisen kanssa, aikuisia ihmisiä kuitenkin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Omilleen muuttaessa poika kokkasi usein. Yhdessä he syövät pelkästään valmisruokia

-> Onko elämäntilanne muuten muuttunut esim. jos vaikka ei ehdi kokkailla enää? Kuvitteletko että tuo tyttöystävä vaikka kirveellä uhaten kieltää miestä kokkaamasta? Jos poikasi on vaikka joutunut oppimaan että ei olekaan niin kummoinen kokki?

- Tyttö on ystävällinen mutta ei puhu mitään ellei joku kysy. Ujous on ohimenevää, tämä ei

-> No mitä sitten. Meitä on erilaisia. Ehkä hän ei vaan ole mikään suupaltti vähänkään vieraiden ihmisten kanssa

- Tyttöystävän tultua minua ja miestäni ei ole enää päästetty pojan asuntoon. Edes kahville

-> Tarkoittaako "ei ole päästetty" että teitä ei ole kutsuttu, vai mahdollisesti sitä että ex tempore-visiitit parhaillaan seksiä harrastavan nuoren parin asuntoon eivät enää käykään? Epäilen sanavalintaasi.

- Olemme ehdottaneet tavata tyttöystävän vanhempia. Siihen ei reagoida, vaikka poika viettää mm. kaikki juhlapyhät tyttöystävän kanssa hänen vanhempien luona.

-> Ehkä tyttöystävän vanhemmat eivät halua tavata teitä? Ehkä poikasi ja hänen tyttöystävänsä eivät vielä koe olevansa valmiita istuttamaan sukuja samaan pöytään? Anna ihmisten kypsytellä ajatusta rauhassa,äläkä tunkeile toisten elämään jos se ei näytä sujuvan helposti.

Tietysti haluaisit kuulla että ihan hiton epänormaalia on, selkeästi tyttö on kirvesmurhaaja ja vanhemmat vähintäänkin hämärähommiin apua antavia narkomaaneja. Et "pääse" asuntoon koska siellä on verisiä ihmisuhreja nurkat täynnä ja psykopaatti tyttöystävä pelaa puhumattomuudellaan manipulatiivista peliä kanssasi.

t: tunkeilevaan anoppiinsa lopen kyllästynyt introvertti nuori nainen.

Mikä v*ttu riepoo kun joka asiasta on oltava tieten tahtoin eri mieltä? "Tietysti haluaisit kuulla"... Sanoo täällä juu tai jaa, aina löytyy riidanhaastajia! Kykenetkö asialliseen ja toiset ihmiset huomioivaan vuoropuheluun?

Mikä sinua riepoo :D Kykenetkö itse? Sellaiseen vuoropuheluun kuuluu kyky ottaa eriäviä mielipiteitä vastaan ilman että ottaa ne noin henkilökohtaisesti. Ap:n tapauksessa tehdään niin tikusta asiaa, että ei ole vaikea olla avarakatseisena ihmisenä eri mieltä.

Omasta puolestani voin sanoa, että avomieheni vanhemmat ja minun vanhempani eivät ole tavanneet toisiaan, koska pelkään että vanhempieni olemus tai käytös vaikuttaa appivanhempieni kuvaan minusta. Tosin itse juttelen paljon ja olen oikein mielelläni tekemisissä appivanhempieni kanssa.

Ehkä miniäkokelas vain on hieman oudosta perheestä tai perhettä ei ole ollenkaan. Ehkä valmisruoka ja huonot käytöstavat/heikot seurustelutaidot ovat olleet hänelle aina normi, eikä hän ole edes tajunnut käyttäytyvänsä erikoisesti.

Mitä anoppi tuppaa,kun ei tykätä. Vaikutat uteliaalta ja rasittavalta nuuskijalta. Onko siellä edes siistiä, tyttö ei osaa sitä eikä tätä. Poikasi tekee kuten haluaa, mokomakin utelias vitun anoppi. PYSY POISSA.

Ei ne halua sua nähä vitun vertaa.

Onko normaalia, vetää v**** päähäsi ap.

No mun veljen tyttis on myöskin mallia mykkä kun paikalla on vanhempamme. Mun kanssa kyllä juttelee. En ymmärrä mitä veljeni hänessä näkee, eivät ole kovinkaan onnellisia eli kumpikin puhuu vaikeuksistaan.

Olen valinnut olla tuomitsematta mutta vaikeaa on. Kaipa meidän jokaisella on oikeus omat virhe emme tehdä ja uskon jos puutun niin vain pahentavani asiaa eli sitoutuvat vielä tiukemmin kun paheksutaan.

Kyllä on ilkeää sakkia tällä palstalla. Jos kommentit on vielä naisten kirjoittamia, voihan suomen tulevaisuus...

Ollaan niin maailmojasyleilevän avarakatseisia. Mutta kun tavallinen äiti kysyy jotain tavallista seurustelusuhteista, nostetaan joka lause seinää vasten.

Suunpieksijät laittakoon esiliinan päälle ja taikinakulhon ääreen opettelemaan käytöstapoja sillä välin kun pyykkikone linkoaa narulle ripustettavaa.

Se koira(lauma) älähtää johon kalikka kalahtaa!

Jos ap ei kunnolla tunne tyttöä, mistä voidaan tietää, että"vika" on juuri ja pelkästään hänessä?

Itse välttelen miehen äitiä samaan tyyliin, koska olen introvertti ja hän on raskas ihminen. Kanssakäyminen on jäykkää ("siirrytäänpäs nyt keskustelemaan tuonne toiseen huoneeseen mukavammille tuoleille") ja hienostelevaa, naurukin kuulostaa teennäiseltä. Hän lääppii minua ja olevinaan säälii. Tuppautuu jatkuvasti jos millä verukkeella hoitamaan lasta, koiraa, meidän kotia, koska "minä en jaksa". Soittaa säännöllisesti miehelle samana päivänä ja suunnilleen samaan aikaan ja tenttaa, mitä ollaan tehty ja ohjeistaa mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Kutsuu joka hemmetin viikko kylään ja aina on muka joku syy kutsuun kuten että pitää hakea joku tavara tai tulla syömään jotain leipomusta. Mulle sosiaaliset tilanteet on uuvuttavia ja jos joka viikko täytyy hymyillä tekohymyä teennäiselle ihmiselle, niin jossain kohtaa se toinenkin hoksaa, että hetkinen, onkohan tämä normaalia...

Vierailija kirjoitti:

Itse välttelen miehen äitiä samaan tyyliin, koska olen introvertti ja hän on raskas ihminen. Kanssakäyminen on jäykkää ("siirrytäänpäs nyt keskustelemaan tuonne toiseen huoneeseen mukavammille tuoleille") ja hienostelevaa, naurukin kuulostaa teennäiseltä. Hän lääppii minua ja olevinaan säälii. Tuppautuu jatkuvasti jos millä verukkeella hoitamaan lasta, koiraa, meidän kotia, koska "minä en jaksa". Soittaa säännöllisesti miehelle samana päivänä ja suunnilleen samaan aikaan ja tenttaa, mitä ollaan tehty ja ohjeistaa mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Kutsuu joka hemmetin viikko kylään ja aina on muka joku syy kutsuun kuten että pitää hakea joku tavara tai tulla syömään jotain leipomusta. Mulle sosiaaliset tilanteet on uuvuttavia ja jos joka viikko täytyy hymyillä tekohymyä teennäiselle ihmiselle, niin jossain kohtaa se toinenkin hoksaa, että hetkinen, onkohan tämä normaalia...

Ettet nyt vain introverttinä kokisi häntä raskaaksi ihmiseksi? Rouvahan kuulostaa normaalin sosiaaliselta ja hyväntahtoiselta, toisin kuin tämä hankala "antakaa mun olla"

-sukupolvi.

Mitä ruokia se poika ennen teki kun kokkasi itse? Mitä vastaa kun kysyt miksi ei enää kokkaa?

Miten saat käännettyä valmisruokien syömisen tyttöystävän syyksi? Veitsellä uhaten kieltää poikaasi kokkaamasta?

Hannele kirjoitti:

Helppo sanoa ettei 25v miehen tekemiset kuulu äidille. Kuitenkin poika on nyt pari vuotta käynyt kotona tyttöystävänsä kanssa. Tullaan hyvin toimeen ja hyväksyn hänet täysin. Silti tietyt asiat mietityttää:

- Omilleen muuttaessa poika kokkasi usein. Yhdessä he syövät pelkästään valmisruokia

- Tyttö on ystävällinen mutta ei puhu mitään ellei joku kysy. Ujous on ohimenevää, tämä ei

- Tyttöystävän tultua minua ja miestäni ei ole enää päästetty pojan asuntoon. Edes kahville

- Olemme ehdottaneet tavata tyttöystävän vanhempia. Siihen ei reagoida, vaikka poika viettää mm. kaikki juhlapyhät tyttöystävän kanssa hänen vanhempien luona.

Onko tämä nyt täysin normaalia vai mistä on kyse?

Kuulostaa tietyiltä osin tutulta, joten kerron nyt oman selitykseni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaisi kysyä asiasta pojalta eikä meiltä palstailijoilta.

Voisiko olla, että pari syö pelkkiä valmisruokia, koska tyttö ei jaksa/ehdi/välitä osallistua ruoanlaittoon, eikä poika halua nähdä vaivaa yksin? Meillä on kotona hiukan tällainen tilanne sillä erotuksella, että ennen seurustelua miestä ei kiinnostanut tippaakaan, mitä hän laittaa suuhunsa. Nyt on kiinnostunut kokkailusta, mutta joutuu tekemään kaiken yksin, koska minä en ehdi enkä oikeastaan edes jaksa osallistua. Minusta olisi täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, jos mieheni haluaisi ihan periaatteesta siirtyä valmisruokiin. Näin on saattanut käydä myös poikasi tapauksessa.

Ujoudesta ei ole varsinaisesti kommentoitavaa, mutta osaan kyllä samaistua -- miniään. Oman anopin kanssa tilanne on nimittäin sama. Olen normaalisti avoin ja puhelias, mutta hänen kanssaan mulla ei ole mitään puhuttavaa. En viitsi väkisin yrittää iskeä tarinaa, kun ollaan ihan eri aaltopituuksilla. Mulle ja miehelle riittää, että välini anoppiin ovat asialliset. Ehkä sama pätee myös poikaasi ja hänen avopuolisoonsa.

Miksi sun pitäisi päästä tapaamaan tytön vanhemmat? Meillä perheet tapasivat toisensa miehen täytettyä 30. Muita tilaisuuksia ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Minun perhettäni ei olisi muuten kutsuttu edes niihin juhliin, mutta he ovat olleet niin kilttejä ja vieraanvaraisia miehelle, että olisi ollut epäkohteliasta jättää kutsumatta.

Meillä on siis hyvä yhteisymmärrys siitä, että miehellä on omat vanhempansa, jotka hän saa kutsua meille koska tahansa, kunhan hän itse siivoaa, kestitsee, isännöi ja viihdyttää vieraitaan, ja sama pätee toisin päin myös minun vanhempiini. Mies on itse vastuussa sosiaalisista suhteistaan ja yhteydenpidostaan perheeseensä. Kai olet ymmärtänyt sen vaihtoehdon, että poikasi avopuoliso ajattelee samoin?

Meillä menee myös niin, että vietämme paljon aikaa minun vanhempieni kanssa, mutta emme miehen. Tämä johtuu pääosin siitä, että miehelle ei ole tärkeää saada viettää aikaa minun ja vanhempiensa kanssa samassa tilassa, joten hän ei pyri järjestämään tällaisia tapaamisia. Lisäksi hän tietää, että tunnen oloni epämukavaksi hänen äitinsä seurassa, joten hän tapaa vanhempiaan usein ilman minua. Minusta taas on mukavaa, että kaikki rakkaimpani ovat joskus yhdessä koolla, joten järjestän mielelläni silloin tällöin aikaa tapaamisille. Mies pitää perheestäni paljon, joten ongelmaa ei ole. Ehkä asia on näin myös poikasi kohdalla.

Edit: mikäli kyseessä olikin pelkkä tyttöystävä, eikä avopuoliso. Asiasisältö sama.

Ehkä tytöllä on joku sairaus? Masennus? Fobia? Itselläni likafobia, joten en kutsu koskaan vieraita. Kaikki paikat pitäisi pestä vieraan lähdettyä.

Mielestäni tytön käytös ei ole normaalia, sillä kyllä pääsääntöisesti norminuoret haluavat kanssakäymistä vanhempiensa kanssa. Vuoroin syömään ja mukavat ruokakeskustelut ym. 

Mitä tyttö opiskelee tai on opiskellut? Oletko huomattavasti koulutetumpi kuin hän?  Pelottaisiko se?