Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Että olen aivan syrjäytynyt jatkuvasti läheisilleen valehteleva peliriippuvainen. Kun katson itseäni peilistä, näen vain tavanomaisen näköisen naisen, joka voisi ihan hyvin elää aivan erilaista elämää ja voida paljon paremmin. Toki voisin vähän paremmassa kunnossa olla ja avoimempi ja rohkeampi sosiaalisissa tilanteissa, mutta muuten varmasti vaikutan ihan hyvinvoivalta ulospäin. Toki yksinäisyyteni tietää moni, mutta ei sitä kuinka paljon se on vaikuttanut elämääni ja vaikuttaa yhä, kun en mitään kenellekään kerro.

Rahoitin papiksi opiskelun myymällä seksiä.

Olen perheellinen peliriippuvainen joka on korviaan myöten veloissa. En voi sanoa sitä vaimolle koska hän on työttömänä tällä hetkellä. Joka yö menee valvoessa että miten tästä pääsisi nousisi ylös ja saisi perheelle ruokaa pöytään.

En myynyt seksiä tai itseäni, koska lapsuuden traumani aiheuttivat minulle ylpeyden joka sanoo että et stna ole ole myytävä objekti ja joo moni jäänyt sivuun koska minä haluan tienata itse, vaikka vähän tienaankin ja prseelleen menee koska mitä jos olisin vähän höllännyt ja vaikka opiskellut?

alkoholistin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En myynyt seksiä tai itseäni, koska lapsuuden traumani aiheuttivat minulle ylpeyden joka sanoo että et stna ole ole myytävä objekti ja joo moni jäänyt sivuun koska minä haluan tienata itse, vaikka vähän tienaankin ja prseelleen menee koska mitä jos olisin vähän höllännyt ja vaikka opiskellut?

Pohjustetaan tätä moni kuvittelee kun ei käy kättännlssä missään että houkutuksia ei tulisi kyllä tulee, tai ei niitä houkutuksi vaan suoranaisia ehdotuksia, se on typerä ylpeys jota jälkeenpäin miettiii että mitä ihmettä miksi, kun sä oot työ ja opiskelu kelvoton miksi se ylpeys tuli eteen? Kun on pakko ansaita ite ja opiskella ja kasvattaa, moni ajattelee että riman alta oltaisiin menty jos olisi halua tai älyä ollut, ehkä näin mutta kun ei ollut halua. Lopputtulos työkyvyttömyyseläke kun sut on käytetty niin mietit miksi ei ollut rahkeita käyttää muita? Koska ei ole halua ja tätä ei moni tiedä tai ymmärrä, ei itsekkään.

Olen vauviksen aktiivikäyttäjä.

Ilmeisesti olen ikuisesti baby face työpaikallani, koska vielä yli viiden vuoden jälkeen minua pojitellaan. Työskentelen suuressa kotimaisessa yrityksessä toimistotyössä ja täytän syyskuussa 32v.

"Pojalla on hyvä pointti muuten"

"Tollasia noi nykynuoret on kato"

"Voi kun olisi vielä noin nuori ja innokas"

"Käykö nykynuoret enää tässä ja tässä baarissa bailaa?"

Monet näiden viljelijöistä itse ovat n. 40v eli muutaman vuoden vain lopulta itseäni vanhempia... Välillä huvittaa aikalailla. Eli ilmeisesti minusta ei uskoisi päällepäin olevani yli kolmekymppinen.

Huonot geenit parrankasvun suhteen ja ei niin machot mitat (n. 175/75) varmaan edesauttaa asiaa. En ole kovin korkeassa asemassakaan eikä minulla ole jälkikasvua = varmaan joku parikymppinen jäbä, oiskohan se jonkun vuoden kaks pyörinyt täällä minkä bilettämiseltään ehtii!

Vierailija kirjoitti:

Mietin päivittäin että tappaisin itseni, mutta en voi tehdä sitä lapsille.

Kaikki järjestyy parhain päin, usko pois 💓 Aina kannattaa jutella jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Että mä en jaksa elää, hymyilen kaikille olen ystävällinen ja lopulta haluan vain kuolla :)

Kannattaa puhua jollekin, se auttaa! :)

Vierailija kirjoitti:

Että olen aivan syrjäytynyt jatkuvasti läheisilleen valehteleva peliriippuvainen. Kun katson itseäni peilistä, näen vain tavanomaisen näköisen naisen, joka voisi ihan hyvin elää aivan erilaista elämää ja voida paljon paremmin. Toki voisin vähän paremmassa kunnossa olla ja avoimempi ja rohkeampi sosiaalisissa tilanteissa, mutta muuten varmasti vaikutan ihan hyvinvoivalta ulospäin. Toki yksinäisyyteni tietää moni, mutta ei sitä kuinka paljon se on vaikuttanut elämääni ja vaikuttaa yhä, kun en mitään kenellekään kerro.

Sama juttu. Ystäviä ja kavereita on jonkin verran, mutta koko elämäni ollut yksin ja pelit vieneet mukana. Valehtelen sen vuoksi läheisilleni ja en ole tästä ylpeä. Tulee parempia ja huonompia jaksoja - nyt hyvä jakso edes. Olen mies ja näytän ulkoisesti tai vaikutan menestyneelle ehkä, sillä fiksu, hyvät paperit, pukeudun hyvin ja jopa tyylikkäästi, olen pitkä ja hyvännäköinen mies, ostelen kelloja ajoittain ja käytän merkkivaatteita. Ajelen autolla, joka näyttää kivalle. Näiden asioiden vuoksi saan katseita mm. instatypyköiltä, jotka ehkä katsovat, että kivannäköinen mies ja näyttää hyvin toimeentulevalle - näin voisin kuvitella. Todellisuudessa varsin yksinäinen, taloudellinen tilanne todella huono, en koskaan seurustellut juuri ja aika surullinen muutenkin. Niin ja tietty olen ujo ja hiljainen, enpä muuten olisi yksin. Sain hyvät lähtökohdat elämääni, mutta niin vain ryssinyt "kaiken". No hyvä koulutus sentään takataskussa.

Itselläni ei ole ollut kunnolla kavereita kymmeneen vuoteen. Nämä mitä olivat jäivät koulututuiksi ja hyvin lyhytaikaisia ja emme koskaan tavanneet vapaa-ajalla. Olin myös kiusattu hyvin pitkään ja senkin takia lähes menettänyt itsetuntoni. Tykkäisin tutustua ihmisiin, mutta ei osaa olla rento enkä luota oikeastaan lainkaan. Ihmisten kanssa tekemisissä olo rasittaa todella paljon ja jännitän niitä hetkiä paljon ja tavallaan olen vaan iloinen jos saan olla omissa oloissani. Samalla minussa on se toinen erilainen puoli joka kaipaa seuraa ja tiedän olevani toisaalta aika spontaani ihminen, joka tykkäisi tehdä paljon asioita. Jännitys, pelot, menneisyyden kokemukset ja se, että olen aina yksin jotenkin vaan lamaannuttavat minut ja en uskalla enää tehdä paljon mitään. Elämästä on tämänkin vuoksi kadonnut sellainen iloisuus ja tavallaan keskityn enemmän siihen, että olen vaan turvassa ja suojelen itseäni. Tähän vaikuttaa myös se asia, että tiedän mielenterveyteni olevan aika hauras ja en haluaisi enää kokea sellaista tilannetta, että alkaa olo menemään sietämättömäksi. Samalla tiedän, etten saa mistään apua ja olen omillani. Elän melko eristäytynyttä elämää ja en käy paljon missään. Kuitenkaan en vaadi mitään suurta ja yritän olla positiivinen. Silti vedän taakkaa mukanani joka hetki. En sillä tavalla ole vapaa. Joskus kaikki oli paremmin, mutta viimeinen vuosikymmen mennyt vähän kuin ohi omassa elämässä. Nuori olen vieläkin.

Että olen ulosotossa ja maksan ulosottoon palkasta tietyn summan kuukaudessa. Hävettää, koska monesti ulosotossa olevaan henkilöä kohdellaan pahemmin kuin paatuneimpaa rikollista

Pelkään jääväni vihan aikaan kun uskovat temmataan pois kun Jeesus tulee hakemaan ne, tiedän antikristuksen ilmestyvän ja miljoonia ihmisiä kuolevan jos ei ota pedonmerkkiä, vain marttyyri kuoleman kautta sen jälkeen voi pelastua, haluan tulla uskoon, mutta vaikka kuinka huutaisin Jumalaa ei hän tähän päivään mennessä ole vastannut mitään...

Näitä "salaisuuksia" on kyllä monta. Ehkä viattomimmasta päästä se, että katson aika rajua pornoa enkä ikinä kehtais tunnustaa miehelleni tai ylipäänsä kellekään :D

Sitäkään ei huomaa, että kasvoin väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. En tuntenut yliopistossa opiskellessa ketään jolla olisi ollut kauhea lapsuus, vaan kaikki tuntuivat saaneen onnellisen lapsuuden jossa korkeakouluopinnot olivat luonnollinen jatkumo. No, olen ylpeä saavutuksistani vaikka kotoa tulikin heikot eväät. Omaksi onneksi pakenin kodin kauhuja koulukirjojen ja ylipäänsä kirjojen pariin, enkä päihteisiin.

Vierailija kirjoitti:

olen 186cm yli 100kiloinen mies ja kuulema lihaksikas. kaikki sanoo että olen iso ja luulevat että olen vahva tosi asiassa en ole. en tiedä miten saan taottua ihmisten päähän jos on iso ja lihaksikas ei aina ole voimakas.

(heti isketään valtavat taakat niskaan ja raput ylös. kyllä minäkin voin tyynyjä kantaa.)

miehet ihailee minua parrakkaana machona ja naiset jostain muusta syystä. oikeasti haluaisin olla rauhassa ja katsella pupuja netistä, metsäpolulla, lemmikkikaupassa jne.

lisäksi olen erakko ja kun tapaan ihmisen vaikutan erittäin sosiaaliselta ja heti ollaan jotain vastuu tehtävää tyrkyttämässä. oikeasti puren hammasta että kestä ihmisiä.

Tää on ihana. Mä ottasin heti tällasen miehen jos löytyis oikeessa elämässä! :D

Ja jos piti sanoa itsestä jotain niin... lapsuudellasiko (tai monet muutkaan) ei uskonut kun sanoin että kärsin vaikeasta masennuksesta. Lääkitystä käyttänyt nyt jo noin 15 vuotta, nuorempana olin kovastikin itsetuhoinen. Tuttavat ja kaverit aina sanoi kuinka olen tosi pirteä ja iloinen. Jooei.

Olen aina ollut se hiljainen, eristäytynyt introvertti erakko nörtti joka pelaa videopelejä eikä käy ulkona tai tapaa ihmisiä, rakastan yksin oloa, monet varmaan asnoisivat että olen rauhallinen ja ujo ja niin olenkin usein ryhmissä...paitsi netissä jossa rakastan heittäytyä villiksi, olla todella sosiaalinen, flirttailla miesten kanssa minkä ehdin!

Minulla on oman ikäiseni sugardaddy joka rakastaa itsensä tulla kaltoin kohdelluksi verbaalisesti kuin fyysisestikkin sekä anaali leikkejä ja olla orjani, minua hän kutsuu jumalattareksi. Suhde on meidän kummankin päätös miten käyttäydytään ja missä menee raja. Käytän hänen rajohaan ja ostan kaiken näköisiä seksikkäitä vaatteita ja leluja joista sitten otan kuvia itsestäni rahaorjalleni. Välillä hän pyytää ottamaan videoita ja niin teen, hän lähettää itsestään videoita ja kuvia. Olen sinkku ja 26 vuotias nainen siis. Mielestäni erinnomaista elämää :p rahasta ei ole huoli. Kaiketi monet näkevät minut hyvin viehättävänä naisena kun haluavat antaa rahaa ja ostaa lahjoja. Rakastan miehiä ja seksiä netissä, oikeassa elämässä minulla on ollut aika surkeitä seksikokemuksia miesten kanssa. En usko miesten olevan kauhean hyviä sängyssä ja se on nähty joten saan nautintoni netin kautta. Ottaisin mies orjan oikeassa elämässä jos siihen olisi mahdollisuus.

Katson todella rajua ja ehkä sairaan puoleista pornoa. Nautin myös siitä kun mies laittaa sisääni liian suuria esineitä tai nyrkkinsä.

Onneksi mieheni ei tätä paheksu vaa toteuttaa tätä mielellään

Vierailija kirjoitti:

En myynyt seksiä tai itseäni, koska lapsuuden traumani aiheuttivat minulle ylpeyden joka sanoo että et stna ole ole myytävä objekti ja joo moni jäänyt sivuun koska minä haluan tienata itse, vaikka vähän tienaankin ja prseelleen menee koska mitä jos olisin vähän höllännyt ja vaikka opiskellut?

Miksi alapeukut? :)

Jos on objekti olet onko parempi olla maksullinen vai ilmainen objekti kun objekti jokatapauksessa olet?

Siinäpä kysymys hyvät objektoivat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä en jaksa elää, hymyilen kaikille olen ystävällinen ja lopulta haluan vain kuolla :)

Kannattaa puhua jollekin, se auttaa! :)

Tässähän sitä puhutaan ja mitä se auttaa? :)

Varastelin aiemmin todella paljon kaupoista tavaroita, jota en edes tarvinnut, kai sain siitä jonkilaisen jännityksen tuntee. Jäin jopa kerran kiinni ja valehtelin vartijalle ja vanhemmilleni päin naamaa sen olleen ensimmäinen kerta ja etten tekisi enää koskaan uudelleen, tämän jälkeen jatkoin varastelua vielä pitkään. 

Vain vanhempani tietävät minun varastaneen sen yhden kerran, kun jäin kiinni, muut ihmiset eivät tiedä edes sitä. Kukaan ei tiedä todellista varastelumäärää, en edes itse ole varma siitä. Välillä vain katselen tavaroita huoneessani miettien, mikä kaikki todellisuudessa on varastettu.