Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä

Mies ei jaksa riidellä naisen kanssa. Siitä syystä mies ei sano mielipidettään. 

Jos mies sanoo mielipiteensä, nainen on yleensä eri mieltä ja alkaa vängätä vastaan ihan tavan vuoksi. Jos mies ei taivu, nainen voi suuttua. Jos mies taas myötäilee naista, naisen mielestä miehellä ei ole omaa tahtoa.

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Tasa-arvon vuoksi sukupuolieroja ei saa olla, tasa-arvon vuoksi naisten ja miesten eroavaisuus on vain ulkonäöllinen asia.

Tasa-arvoinen parisuhde on sellainen missä asiat jaetaan 50/50 eikä mies saa olla mies siinä suhteessa vaan hänen pitää olla kuin nainen. Tasa-arvo on sitä ettei sukupuolia saa olla.

Ainoa asia missä naiset ja miehet eivät vielä ole tasa-arvoisia on ulkonäkö, se vie tuhansia vuosia että sukupuolet voivat olla ulkonäöllisesti tasa-arvoisia.

Nainen ja mies sanat tulisi korvata sanoilla ihminen/henkilö tai vaikka tyyppi sanoilla koska ihmisen sukupuoli on vain sitä mitä jalkojen välissä on.

Isä ja äiti sanan.voisi korvata myös vanhempi sanalla koska isä ja äiti eroavat toisistaan vain siten että äiti synnyttää ja imettää.

Me olemme ihmisiä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Minä olen voimakastahtoinen nainen, jolla on perusteltuja mielipiteitä, ja uskallan esittää ne. Uskallan myös johtaa. Vedän puoleeni näitä tahdottomia perävaunuja. Tietyntyyppisiä alistumiseen taipuvaisia miehiä kiehtoo voimakastahtoiset suunnannäyttäjänaiset. Se ei siis ole parisuhteen aikana syntyvä kuvio, vaan liittyy jo parinvalintaan. Johtamista kaipaava mies kiinnostuu johtajanaisesta. Mutta johtajanainen ei osaa arvostaa tuollaista miestä, vaan turhautuu siihen, että mies on kuin tahdoton perävaunu.

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Jankkaaminen, mitä naiset harrastavat, tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon. Oli asia mikä tahansa.

Tälläkin palstalla on satoja ketjuja, joissa kysellään milloin mitäkin. "Mieheni/deittini/tindermies sanoi/tekstasi/teki sitä ja tätä, mitä mies oikein tarkoittaa?". Tämä kaiken atomeiksi jauhaminen , ylianalysointi, jankkaaminen ja viimeisenä nalkutus on takuuvarma keino saada miehestä joojoo-mmhh-mies joka ei enää jaksaa kuunnella miehen papatusta, vaan vastaa naisen jokaiseen sanaan "kylläkyllä, päätä sinä".

Vierailija kirjoitti:

Mies ei jaksa riidellä naisen kanssa. Siitä syystä mies ei sano mielipidettään. 

Jos mies sanoo mielipiteensä, nainen on yleensä eri mieltä ja alkaa vängätä vastaan ihan tavan vuoksi. Jos mies ei taivu, nainen voi suuttua. Jos mies taas myötäilee naista, naisen mielestä miehellä ei ole omaa tahtoa.

Tämä ei mielestäni ole sukupuolisidonnainen ominaisuus, mutta siis mitä ihmettä, antaa sen naisen suuttua? Sopeutukoot. Ei yhden ihmisen tarvitse saada mielipidettään aina läpi. Minä olen vähän tällainen ihminen, etten oikein haluaisi tuottaa kenellekään pahaa mieltä ja siksi saatan taipua konfliktitilanteissa. Mutta minä tunnistan sen henkilökohtaiseksi ongelmakseni. Minä olen se, jonka ei tule antaa aina periksi ja pelätä sen toisen suuttumista, koska omaa elämäänsä ei voi elää kynnysmattona. Tästä ominaisuudesta eroon pääsemistä sitten opettelen päivittäisessä elämässäni. Sellaisen ihmisen kanssa, joka tavan vuoksi vänkää aina vastaan tai jopa haastaa riitaa, taas ei kannata seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Jankkaaminen, mitä naiset harrastavat, tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon. Oli asia mikä tahansa.

Tälläkin palstalla on satoja ketjuja, joissa kysellään milloin mitäkin. "Mieheni/deittini/tindermies sanoi/tekstasi/teki sitä ja tätä, mitä mies oikein tarkoittaa?". Tämä kaiken atomeiksi jauhaminen , ylianalysointi, jankkaaminen ja viimeisenä nalkutus on takuuvarma keino saada miehestä joojoo-mmhh-mies joka ei enää jaksaa kuunnella naisen papatusta, vaan vastaa naisen jokaiseen sanaan "kylläkyllä, päätä sinä".

Korjattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.

Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".

Miksei voi? Niinhän naisetkin tekevät. Aina tulee haluttomuuteen tai aloitteiden tekemättömyyteen selitykseksi miehen tekemiset tai tekemättä jättämiset. Totta kai miehen tulisi sanoa se oma mielipiteensä, mutta naiset ovat luoneet suhteeseen ilmapiirin, jossa sitä ei kannata kertoa.

Nyt miehet ovat vihdoin oppineet, että useimmiten naisen kysyessä miehen mielipidettä, he haluavat kuulla sen "oikean" mielipiteen. Miksi miehet sanoisivat sen oman mielipiteensä, jos se useimmiten johtaa riitaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se kehitys, joka miehissä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana, onkin tehnyt miehistä tylsiä ja itsestäänselviä.

--

Ei puhuta edes mistään tahdottomista perävaunuista, vaan liian läsnäolevista ja keskustelevista tylsimyksistä. Naiset luulivat haluavansa sellaisen miehen, mutta lopulta huomaavatkin, ettei sellaiseen mieheen tunne seksuaalista jännitettä, eikä vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Minä olen voimakastahtoinen nainen, jolla on perusteltuja mielipiteitä, ja uskallan esittää ne. Uskallan myös johtaa. Vedän puoleeni näitä tahdottomia perävaunuja. Tietyntyyppisiä alistumiseen taipuvaisia miehiä kiehtoo voimakastahtoiset suunnannäyttäjänaiset. Se ei siis ole parisuhteen aikana syntyvä kuvio, vaan liittyy jo parinvalintaan. Johtamista kaipaava mies kiinnostuu johtajanaisesta. Mutta johtajanainen ei osaa arvostaa tuollaista miestä, vaan turhautuu siihen, että mies on kuin tahdoton perävaunu.

Vai johtusko se siitä, että sinä et pysty tasa-arvoiseen 50-50 parisuhteeseen? Sulla on niin vahva henkisen väkivallan käyttö, että miehet eivät halua sinua alkaa vastustamaan vaan myötäilevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIES sanoo aivan varmasti mielipiteensä, mutta ongelmana on se, että naiset saavat osallistua lasten kasvatukseen ja ovat tehneet pojistamme naisia.

Jälleen asia mikä voidaan laskea naisten suuriin saavutuksiin.

Ai ongelma on se, että naiset saavat osallistua lasten kasvatukseen :D . Naiset nyt ovat "osallistuneet" siihen ihmiskunnan kehityksen alkuajoista saakka.. Myös monet eläinnaaraat "osallistuvat" pentujensa kasvatukseen :D . 

Kyllähän se vuosituhansien jopa aikojen alusta on mennyt niin, että naiset hoitivat lapset ja miehet taas kasvattivat ne.

Eroa voimmekin sitten ihastella vertaamalla tämän päivän sukupolvia ja aiempia.

Kyllä nämä nykyiset pippeliä kantavat ämmät kuuluvat naisten suuriin saavutuksiin, tässäkin seuraus siitä kun naisille on vapautuksia jaettu ja annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkonen, puhut typeriä.

Todellisuudessa nainen kaipaa rinnalleen tasa-arvoista miestä. Ei diktaattoria, muttei vässykkääkään.

Ei sen kummempaa. Siis ihmistä, joka arvostaa puolisoaan, muttei kuvittele, että puolison arvostaminen ja rakastaminen tarkoittaisi, ettei saa olla mitään mieltä mistään tai omata minkäänlaista oma-aloitteisuutta.

Päinvastoin: tasa-arvoinen ihminen kykenee olemaan itsenäinen ja antamaan muillekin saman oikeuden. Tasa-arvoista ihmistä ei loukkaa se, että puoliso on eri mieltä jostakin asiasta - hänen itsetuntonsa ei vaadi ikuista oikeassaolemista.

Miehillä on nykyään taipumus heittäytyä vaimojensa lapsiksi. "äiti, tuu pyyhkii....!" -asenne on yleinen. Kotona ei oteta mitään vastuuta mistään, ei oma-aloitteisesti tartuta mihinkään. Ja mielipiteitäkään ei vaivauduta miettimään, kas kun nekin on helppo ulkoistaa vaimolle. 

Höpö höpö. Nainen ei osaa pysyä vallankäytössä kohtuudessa. Jos nainen saa valtaa, hän käyttää sitä hyväkseen häikäilemättömästi ja alistaa miestä jos vain suinkin kykenee.

Niinkö? Miksi mies sitten alistuu naisen vallan alle? Miksi mies ei ota itselleen valtaa kotiasioista?

Koska ei halua asua yksin. Siinä ne miehen vaihtoehdot nykyään on. Jos mies ottaa vallan kotiasioissa, hänet nähdään sovinistisena tyrannina joka ei arvosta naista. Vaikka nainen ei itse olisi heti tätä mieltä, niin ympäröivä tasa-arvoa vaaliva yhteisö on. Jossain vaiheessa nainenkin havahtuu asiaan ja jättää moisen sian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Jankkaaminen, mitä naiset harrastavat, tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon. Oli asia mikä tahansa.

Tälläkin palstalla on satoja ketjuja, joissa kysellään milloin mitäkin. "Mieheni/deittini/tindermies sanoi/tekstasi/teki sitä ja tätä, mitä mies oikein tarkoittaa?". Tämä kaiken atomeiksi jauhaminen , ylianalysointi, jankkaaminen ja viimeisenä nalkutus on takuuvarma keino saada miehestä joojoo-mmhh-mies joka ei enää jaksaa kuunnella miehen papatusta, vaan vastaa naisen jokaiseen sanaan "kylläkyllä, päätä sinä".

Silläkin uhalla että vaikutan tyhmältä, mikä olisi parisuhteessa ilmenevä esimerkki tästä ylianalysoinnista tai jankkaamisesta? Jotenkin siis vaikea samaistua tähän. Mä ymmärrän, että jos parisuhteessakin nainen tarttuu miehen sanoihin että "mitä sä tarkotit sillä että Sirpa on mukava ihminen??" ja alkaa päiviä kestävä paasaus ja ristikuulustelu onko mies nyt kiinnostunut Sirpasta vai ei, niin se nyt turhauttaa kenet tahansa. Mutta mistä se alkaa niin että päädytetään siihen, ettei miehellä ole enää mitään mielipiteitä mihinkään asiaan vaan kaikki lankeaa naisen päätettäväksi?

Mä siis ymmärrän kyllä että jotkut ovat voimakastahtoisia ja tapaavat sitten jyrätä ne sopeutuvaisemmat, mutta en ymmärrä miten liika asioista keskusteleminen liittyy tähän kuvioon. Onko se esim sitä, että näennäisesti ollaan kiinnostuneita toisen mielipiteestä esim. lomakohteen valinnassa, mutta sitten perustellaan omaa valintaa niin pitkällisesti ettei toinen osaa enää väittää vastaan?

Yksi tyyppi kirjoitti:

Tasa-arvon vuoksi sukupuolieroja ei saa olla, tasa-arvon vuoksi naisten ja miesten eroavaisuus on vain ulkonäöllinen asia.

Tasa-arvoinen parisuhde on sellainen missä asiat jaetaan 50/50 eikä mies saa olla mies siinä suhteessa vaan hänen pitää olla kuin nainen. Tasa-arvo on sitä ettei sukupuolia saa olla.

Ainoa asia missä naiset ja miehet eivät vielä ole tasa-arvoisia on ulkonäkö, se vie tuhansia vuosia että sukupuolet voivat olla ulkonäöllisesti tasa-arvoisia.

Nainen ja mies sanat tulisi korvata sanoilla ihminen/henkilö tai vaikka tyyppi sanoilla koska ihmisen sukupuoli on vain sitä mitä jalkojen välissä on.

Isä ja äiti sanan.voisi korvata myös vanhempi sanalla koska isä ja äiti eroavat toisistaan vain siten että äiti synnyttää ja imettää.

Me olemme ihmisiä kaikki.

Tasa-arvoa ei saisi olla olemassakaan, sen mielipuolisuuden ja siitä aiheutuvista ongelmista koko länsimainen maailma kärsii. Katsoo kenen kantilta sitä tahansa avaamalla silmänsä ympärillä olevaan elämään.

Koko tasa-arvo on yksi osa kulttuurimarxismia eikä kuulu realiteetteihin sen enempää kuin luonnonlakeihin.

Tämä koski siis vain parisuhteessa eläviä miehiä. Lisäksi asioiden määrä joista ylipäätään tarvitsee muodostaa mielipide tai keskustella siitä mielipiteestä tai luoda pariskunnan yhteinen näkemys asiasta vaihtelee yksilöllisesti. On uskottavaa, että miehet ovat välinpitämättömämpiä tässä suhteessa. Ei se määrä vaan asioiden laatu jos positiivisesti haluaa ajatella.

Vierailija kirjoitti:

MIES sanoo aivan varmasti mielipiteensä, mutta ongelmana on se, että naiset saavat osallistua lasten kasvatukseen ja ovat tehneet pojistamme naisia.

Jälleen asia mikä voidaan laskea naisten suuriin saavutuksiin.

Vai olisiko kuitenkin että nykyään myös miehet osallistuvat lasten kasvatukseen kun ennen se oli vain naisten työ.

Eli jos aletaan osoitetta sormella niin se kallistuu miestä kohti.

Noh, vihdoin on tasa-arvo ylitetty ja naiset ovat nousseet parisuhteissa siihen asemaan,jota miehet ovat hallinneet kautta aikojen. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi tyyppi kirjoitti:

Tasa-arvon vuoksi sukupuolieroja ei saa olla, tasa-arvon vuoksi naisten ja miesten eroavaisuus on vain ulkonäöllinen asia.

Tasa-arvoinen parisuhde on sellainen missä asiat jaetaan 50/50 eikä mies saa olla mies siinä suhteessa vaan hänen pitää olla kuin nainen. Tasa-arvo on sitä ettei sukupuolia saa olla.

Ainoa asia missä naiset ja miehet eivät vielä ole tasa-arvoisia on ulkonäkö, se vie tuhansia vuosia että sukupuolet voivat olla ulkonäöllisesti tasa-arvoisia.

Nainen ja mies sanat tulisi korvata sanoilla ihminen/henkilö tai vaikka tyyppi sanoilla koska ihmisen sukupuoli on vain sitä mitä jalkojen välissä on.

Isä ja äiti sanan.voisi korvata myös vanhempi sanalla koska isä ja äiti eroavat toisistaan vain siten että äiti synnyttää ja imettää.

Me olemme ihmisiä kaikki.

Tasa-arvoa ei saisi olla olemassakaan, sen mielipuolisuuden ja siitä aiheutuvista ongelmista koko länsimainen maailma kärsii. Katsoo kenen kantilta sitä tahansa avaamalla silmänsä ympärillä olevaan elämään.

Koko tasa-arvo on yksi osa kulttuurimarxismia eikä kuulu realiteetteihin sen enempää kuin luonnonlakeihin.

Tasa-arvo on edennyt hyvin valikoidusti, eikä luonnollista tapaa. Ei tasa-arvo toteudu, jos joku taho ajaa vain toisen osapuolen etuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Jankkaaminen, mitä naiset harrastavat, tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon. Oli asia mikä tahansa.

Tälläkin palstalla on satoja ketjuja, joissa kysellään milloin mitäkin. "Mieheni/deittini/tindermies sanoi/tekstasi/teki sitä ja tätä, mitä mies oikein tarkoittaa?". Tämä kaiken atomeiksi jauhaminen , ylianalysointi, jankkaaminen ja viimeisenä nalkutus on takuuvarma keino saada miehestä joojoo-mmhh-mies joka ei enää jaksaa kuunnella miehen papatusta, vaan vastaa naisen jokaiseen sanaan "kylläkyllä, päätä sinä".

Silläkin uhalla että vaikutan tyhmältä, mikä olisi parisuhteessa ilmenevä esimerkki tästä ylianalysoinnista tai jankkaamisesta? Jotenkin siis vaikea samaistua tähän. Mä ymmärrän, että jos parisuhteessakin nainen tarttuu miehen sanoihin että "mitä sä tarkotit sillä että Sirpa on mukava ihminen??" ja alkaa päiviä kestävä paasaus ja ristikuulustelu onko mies nyt kiinnostunut Sirpasta vai ei, niin se nyt turhauttaa kenet tahansa. Mutta mistä se alkaa niin että päädytetään siihen, ettei miehellä ole enää mitään mielipiteitä mihinkään asiaan vaan kaikki lankeaa naisen päätettäväksi?

Mä siis ymmärrän kyllä että jotkut ovat voimakastahtoisia ja tapaavat sitten jyrätä ne sopeutuvaisemmat, mutta en ymmärrä miten liika asioista keskusteleminen liittyy tähän kuvioon. Onko se esim sitä, että näennäisesti ollaan kiinnostuneita toisen mielipiteestä esim. lomakohteen valinnassa, mutta sitten perustellaan omaa valintaa niin pitkällisesti ettei toinen osaa enää väittää vastaan?

Harjoitat juuri nytkin sitä ylianalysointia ja jankkaamista, mistä kirjoitin. Ilmeisesti oma käyttäytymismallisi on sinulle niin "normaali" että et itse sitä edes tiedosta.

Miehet ovat varsin suoria ja yksioikoisia, naiset jankkaavat, jankkaavat, jankkaavat ja jankkaavat.

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ymmärrä että elämä voi olla ihan hyvää ilman "parisuhdedraamaa" ja "puhumista" kaiken maailman joutavuuksista.

Ei miehillä ole mitään mielipidettä olohuoneen verhoista tai Liisan avioliiton tilanteesta.

"Ihan sama" tarkoittaa"ihan sama".

Onneksi kuitenkin on paljon miehiä, jotka ihan oma-alotteisesti sisustavat, hoitavat huonekasveja sekä puutarhaa :D Kotia laitetaan yhdessä, niin että ensin karsitaan pois molempien inhokit, etsitään värit ja materiaalit jotka miellyttävät molempien silmää ja niistä valitaan. Sama toistuu ruoanlaitossa ja siitä eteenpäin tulee tavaksi. Joka johtaa yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään. En haluaisi miestä, joka vaan nukkuu ja pelaa "kämpillä" mitä työltä ehtii ja kaikki on kotona "ihan sama".  Kumma juttu, miten se "ihan sama" -mies kuitenkin ostaa mielenosoituksellisesti rumimmat näkemänsä verhot roskiin heitettäväksi, ilmiselvänä tarkoituksenaan päästä valittamaan ettei häntä kuunnella. Sukua sille, että tekee pyydetyt kotityöt tahallaan niin huonosti, ettei enää pyydetä, ja pääsee siten sanomaan ettei "anneta" tehdäkään mitään.