Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Miehet ja naiset ovat yksilöitä. Viis veisaan jutuista joissa yleistetään asia koskemaan koko sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että aina nainen on paha tyranni. Voisiko mitenkään olla mahdollista että miehet ovat pehmeämpiä/vähemmän maskuliinisia kuin 100 vuotta sitten?

Koska maskuliinisuutta ei hyväksytä. Feminismi on sen tuhonnut.

Nainen EI voi samaan aikaan vaatia maskuliinisuutta ja samaan aikaan tunkea feminismiä. Se on joko tai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkonen, puhut typeriä.

Todellisuudessa nainen kaipaa rinnalleen tasa-arvoista miestä. Ei diktaattoria, muttei vässykkääkään.

Ei sen kummempaa. Siis ihmistä, joka arvostaa puolisoaan, muttei kuvittele, että puolison arvostaminen ja rakastaminen tarkoittaisi, ettei saa olla mitään mieltä mistään tai omata minkäänlaista oma-aloitteisuutta.

Päinvastoin: tasa-arvoinen ihminen kykenee olemaan itsenäinen ja antamaan muillekin saman oikeuden. Tasa-arvoista ihmistä ei loukkaa se, että puoliso on eri mieltä jostakin asiasta - hänen itsetuntonsa ei vaadi ikuista oikeassaolemista.

Miehillä on nykyään taipumus heittäytyä vaimojensa lapsiksi. "äiti, tuu pyyhkii....!" -asenne on yleinen. Kotona ei oteta mitään vastuuta mistään, ei oma-aloitteisesti tartuta mihinkään. Ja mielipiteitäkään ei vaivauduta miettimään, kas kun nekin on helppo ulkoistaa vaimolle. 

Höpö höpö. Nainen ei osaa pysyä vallankäytössä kohtuudessa. Jos nainen saa valtaa, hän käyttää sitä hyväkseen häikäilemättömästi ja alistaa miestä jos vain suinkin kykenee.

Ja mieskö osaa? Hah, päivän vitsi! Perehdypä vaikka historiaan tai lähi-idän kulttuureihin, ja tule sitten kertomaan kummalla sukupuolella olikaan se vahvempi taipumus alistaa toista orjan asemaan.

Tätä kelasin iteki ku tuon luin :'D

Ketjun aiheena on se että nykymies ei enää uskalla sanoa mielipidettään.

Mutta ehkä se sitten on niin että koska naista on joskus sorrettu, niin on oikein että nykymies saa kärsiä sen vuoksi koston.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIES sanoo aivan varmasti mielipiteensä, mutta ongelmana on se, että naiset saavat osallistua lasten kasvatukseen ja ovat tehneet pojistamme naisia.

Jälleen asia mikä voidaan laskea naisten suuriin saavutuksiin.

Vai olisiko kuitenkin että nykyään myös miehet osallistuvat lasten kasvatukseen kun ennen se oli vain naisten työ.

Eli jos aletaan osoitetta sormella niin se kallistuu miestä kohti.

Meinaatko että syviin tunteisiisi perustaen voit kääntää totuuden päinvastaiseksi?

Et voi, totuus kestää ja pysyy, naiset eivät ennen osallistuneet lasten kasvatukseen vaan lasten hoitamiseen sekä miehensä palvelemiseen, aivan niinkuin kuuluukin.

Femakot saavat toki uskoa omiin valheisiinsa ja mielettömyyteensä, mutta totuutta se ei muuta.

Täytyykö niiden miesten sitten olla KOKO AJAN äänessä kertomassa, mitä mieltä ovat mistäkin?

Ihan toivottavaa olisi pitää se suu kiinni edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valta on sillä, kuka sen ottaa. Miehet voivat hetkessä ottaa osansa vallasta naisilta, JOS NIIN HALUAVAT. 

Tämä! Uussovinisteilla on vaan joku kumma käsitys, ettei kunnioitusta tarvitse mitenkään ansaita, vaan naisten pitäisi luonnostaan alistua miehille vain siksi että munat. Kyllä monia miehiä katsotaankin ylöspäin - jos valittajaa itseään ei katsota, niin yleensä siihen on ihan hyvä syy.

Jännää miten muutamassa viestissä naisten tyranisointi on keikautettu miesten syyksi.

Onhan se nyt tottakai oma syy jos alistuu tossukaksi, kenen muunkaan syy se muka olisi?

Quuhyty2 kirjoitti:

Itse hankin kerran suihkuverhon joka soveltui oikein hyvin kylpyhuoneen väreihin.

Exäni näki sen ja seuraavana päivänä siinä oli äkillisesti ihan toinen uusi suihkuverho, joka oli tylsän näköinen kohokuvioitu muovikalvo ja lisäksi se haisi karmeasti kemikaaleille. Siihen se sitten jäi ja se oikean värinen siirtyi varastoon. Haju haihtui jo puolen vuoden kuluttua.

Ihan vain anekdoottina päätäntävallasta.

Miksi annoit hänen tehdä niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.

Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".

Paitsi että sitten se tarkoittaa eroa mikä on viimeinen asia mitä mies haluaa.

Nykynaisen kanssa EI voi keskustella asioista vaan se on joko mitä nainen haluaa tai sitten ero. Jos perheessä on lapsia niin se on sitten lapsille aika hemmetin veemäinen juttu.

Älkää nyt miehet ihmeessä näyttäkö toisille sellaista esimerkkiä, että onnettomassa suhteessa pitää vain kääntää kylkeä ja jatkaa väkisin. EROTKAA, etsikää arvostusta ja pitäkää päänne. Näin minä haluaisin veljeni, isäni, miespuolisten ystäviäni ja mahdollisesti tulevien poikienikin tekevän. Ihan yhtälainen oikeus teillä on tasa-arvoiseen suhteeseen kuin naisillakin.

Mistä sitten löytyy nainen, joka sietää miehen mielipiteen ja arvostaa sitä yhtä paljon kuin omaansa?  Eipä ole sellasta tullu vielä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Isien kasvatusvastuu on hukassa. Lastenkasvatus jätetään naisille - myös koulussa. Miehet eivät hae opettajiksi, päiväkotityöhön.

(Ja ei ole naisten vikaaa vikaa vikaa .)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Minä olen voimakastahtoinen nainen, jolla on perusteltuja mielipiteitä, ja uskallan esittää ne. Uskallan myös johtaa. Vedän puoleeni näitä tahdottomia perävaunuja. Tietyntyyppisiä alistumiseen taipuvaisia miehiä kiehtoo voimakastahtoiset suunnannäyttäjänaiset. Se ei siis ole parisuhteen aikana syntyvä kuvio, vaan liittyy jo parinvalintaan. Johtamista kaipaava mies kiinnostuu johtajanaisesta. Mutta johtajanainen ei osaa arvostaa tuollaista miestä, vaan turhautuu siihen, että mies on kuin tahdoton perävaunu.

Vai johtusko se siitä, että sinä et pysty tasa-arvoiseen 50-50 parisuhteeseen? Sulla on niin vahva henkisen väkivallan käyttö, että miehet eivät halua sinua alkaa vastustamaan vaan myötäilevät.

Jotkut ovat toki ihan puhtaasti kontroilloivia ja manipuloivia parisuhteissaan, mutta täytyy huomioida että ihmisissä on kyllä ihan sukupuolesta riippumatta myös voimakastahtoisempia, tarmokkaampia ja aikaansaavampia yksilöitä. Tällaisille ei luonnollisesti sovi kumppani, joka on hyvin sovitteleva, jahkaileva tai jopa hitaasti lämpenevä. Tuollaisten luonteiden yhteensovittaminen vaatii molemmilta aika kohtuutonta panostamista, ja se epäsuhta käy lopulta raskaaksi molemmille. Voimakastahtoinen tarvitsee suhteeseen toisen samanlaisen, koska ei ymmärrä miksi lopulta joutuu tekemään kaiken toisen puolesta. Se sovittelevampi taas ymmärrä miksi hänen verkkaisuutensa tai jopa välinpitämättömyytensä joissain asioissa on niin raskasta sen toisen mielestä.

Toki on, mutta jossei heillä olisi samanlaista kumppania, niin parisuhde tuskin pysyisi tasa-arvoisena. Eli et pysty tasa-arvoiseen parisuhteeseen ymmärtämättömyytesi ja luonteesi vuoksi.

Olisi pitänyt sanoa äsken, mutta olin siis eri kuin tuo lainaamasi. Itse olen enemmänkin näitä sovittelijoita, jotka taipuvat herkästi muiden tahdon alla, mutta ymmärrän myös näitä voimakastahtoisempia. Eihän sellainen etenkään suhteen alussa välttämättä tiedä tekevänsä väärin, vaan se toisen tahdottomuus tulee esiin myöhemmin. Mistä sitä voisi tietää jyräävänsä toisen tahdon, jos se toinen kuitenkin menee myöntyy? Jokaisella on myös vastuuta omien puoliensa pitämisessä, muuten tulee jyrätyksi kaikkialla. En minäkään ikinä lähtisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka kanssa joutuisi vääntämään joka asiasta, koska sellainen on minulle äärimmäisen raskasta. Ei se ole mikään häpeä, jossei jaksa jankata kaikista asioista, mutta samalla tavalla kun sovittelevampia ei voi vaatia sopeutumaan voimakastahtoisemman tapoihin, ei sitä johtajatyyppiäkään voi vaatia luopumaan kaikista omista tavoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIES sanoo aivan varmasti mielipiteensä, mutta ongelmana on se, että naiset saavat osallistua lasten kasvatukseen ja ovat tehneet pojistamme naisia.

Jälleen asia mikä voidaan laskea naisten suuriin saavutuksiin.

Ai nytkö yhtäkkiä miehet haluavat sankoin joukoin jakamattomaan kasvatusvastuuseen? Ohhoh, enpäs ole tällaisesta ilmiöstä kuullutkaan. Minä kun luulin, että naiset ovat kautta aikojen ja kulttuurien olleet päävastuussa kasvatuksesta, koska miehiä ei keskimäärin vaan kiinnosta.

Luulla voit aivan mitä haluat, mutta totuutta se ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkonen, puhut typeriä.

Todellisuudessa nainen kaipaa rinnalleen tasa-arvoista miestä. Ei diktaattoria, muttei vässykkääkään.

Ei sen kummempaa. Siis ihmistä, joka arvostaa puolisoaan, muttei kuvittele, että puolison arvostaminen ja rakastaminen tarkoittaisi, ettei saa olla mitään mieltä mistään tai omata minkäänlaista oma-aloitteisuutta.

Päinvastoin: tasa-arvoinen ihminen kykenee olemaan itsenäinen ja antamaan muillekin saman oikeuden. Tasa-arvoista ihmistä ei loukkaa se, että puoliso on eri mieltä jostakin asiasta - hänen itsetuntonsa ei vaadi ikuista oikeassaolemista.

Miehillä on nykyään taipumus heittäytyä vaimojensa lapsiksi. "äiti, tuu pyyhkii....!" -asenne on yleinen. Kotona ei oteta mitään vastuuta mistään, ei oma-aloitteisesti tartuta mihinkään. Ja mielipiteitäkään ei vaivauduta miettimään, kas kun nekin on helppo ulkoistaa vaimolle. 

Paitsi että toi ei toimi.

Jos mies ei siivoa niin kuin nainen haluaa: ERO

Jos mies hyväksy naisen sisustusta: ERO

jne.

Tuo on nähty niin monta kertaa. Naiset on kyvyttömiä tekemään kompromisseja

Mikä siinä erossa niin pelottaa? Paras ratkaisuhan se on, jos suhteessa on paha olla. Minusta tuo on suoraan sanottuna sairas ja läheisriippuvainen ajattelutapa, että on pakko jäädä huonoon suhteeseen ettei vaan jäätäisi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.

Höpö höpö: nainen sanan tilalle "mies" ja pitää ihan paikkansa.

Se nyt on ihan tiedossa oleva tosiasia että naisilla on pääsääntöisesti päätösvalta kotona.

En ala nyt väittelemään kanssasi että onko tuo "tosiasia" vai ei. Mutta jos oletetaan että se on tosiasia. Niin miksi miehet sitten ovat luovuttaneet naiselle kaiken päätösvallan? Ei nainen jaksa olla se, joka aina päättää kaikesta. Se jolla on valta, on myös vastuu (päätöksistä). Ei nainen jaksa olla aina se, jolla on kaikki vastuu.

No ensinnäkin on sellainen asia kuin laki. Naisella on totaallinen päätäntävalta lapsesta. Nainen saa lain mukaan jopa raiskata miehen ja mies joutuu maksamaan elarit. Tai nainen voi tehdä abortin vaikka mies sanoisi mitä. Nainen voi myös antaa lapsen pois ilman että miehellä on siihen mitään sanomista. Ihan lain mukaan.

Mitä tulee parisuhteeseen niin ongelma on siinä että miehen suurin haave elämässä on saada parisuhde naisen kanssa. Mutta jos nainene i saa tahtoaan läpi joka asiassa niin nainen jättää miehen. Joten miehellä on kaksi mahdollisuutta: tehdä mitä nainen haluaa tai olla yksin. Jos valitsee yksinolon niin mies tulee olemaan ilman seksiä lopun elämäänsä lähes varmasti (keskimääräinen mies) ja hän tulee masentumaan ja syrjäytymään.

Siinä on keskimääräisen miehen valinnat.

Verhojen ostamisesta:

Olen jokaisessa kolmessa avoliitossani tehnyt niin, että koska verhot kiinnostaa minua enemmän, niin etsin viisi mielestäni parasta verhoa, ja ehdotan niitä miehelle. Pyydän, että mies sanoo mielipiteensä mikä hänen mielestä niistä valitan ja se sitten otetaan. Kaikki viisihän käy minulle hyvin, koska ne on minun valitsemia vaihtoehtoja. Kahdessa ensimmäisessä avoliitossani en millään saanut miehestä irti mielipidettä että mikä olisi hänen mielestä paras. Vaikka pyysin ja pyysin sitä mielipidettä. Ja niinhän siinä aina kävi, että jos minä lopulta valitsin jonkun, niin jälkikäteen tuli valitusta että paskat verhot. Eli heillä siis oli joku mielipide, mutta eivät sitä millään sanoneet ennen kuin jälkikäteen sitten valittamalla. Nykyisessä liitossa miehellä on mielipide. Ja hän osaa sen ihan normaalisti sanoa siinä päätösvaiheessa ja valintavaiheessa. Joten kotielämä on kivaa ja tasapainoista, ja koti yhteisen kodin näköinen. 

Vierailija kirjoitti:

...Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.

Ja sitten kun sanoo sen oman rehellisen mielipiteen, joka ei sovikkaan naiselle, niin hän kiukuttelee ja pihtaa pari kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkonen, puhut typeriä.

Todellisuudessa nainen kaipaa rinnalleen tasa-arvoista miestä. Ei diktaattoria, muttei vässykkääkään.

Ei sen kummempaa. Siis ihmistä, joka arvostaa puolisoaan, muttei kuvittele, että puolison arvostaminen ja rakastaminen tarkoittaisi, ettei saa olla mitään mieltä mistään tai omata minkäänlaista oma-aloitteisuutta.

Päinvastoin: tasa-arvoinen ihminen kykenee olemaan itsenäinen ja antamaan muillekin saman oikeuden. Tasa-arvoista ihmistä ei loukkaa se, että puoliso on eri mieltä jostakin asiasta - hänen itsetuntonsa ei vaadi ikuista oikeassaolemista.

Miehillä on nykyään taipumus heittäytyä vaimojensa lapsiksi. "äiti, tuu pyyhkii....!" -asenne on yleinen. Kotona ei oteta mitään vastuuta mistään, ei oma-aloitteisesti tartuta mihinkään. Ja mielipiteitäkään ei vaivauduta miettimään, kas kun nekin on helppo ulkoistaa vaimolle. 

Höpö höpö. Nainen ei osaa pysyä vallankäytössä kohtuudessa. Jos nainen saa valtaa, hän käyttää sitä hyväkseen häikäilemättömästi ja alistaa miestä jos vain suinkin kykenee.

Tämä on ihan totta.

Naisella on aina valta mielessä parisuhteessa. Tasa-arvoa ei tule koskaan koska nainen on kyltymätön vallanhimossaan. On varmaan geeneissä ja perimässä. Miehet on olleet fyysisesti vahvempia ja naisista jatkoon ovat pääseet ne jotka ovat parhaiten osanneet juonitella, että ovat saaneet osansa lihanpaloista.

Esim. jos mies on hyvällä tuulella niin tämä laukaisee naisessa ajatuksen että kuinka tätä voisi käyttää hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valta on sillä, kuka sen ottaa. Miehet voivat hetkessä ottaa osansa vallasta naisilta, JOS NIIN HALUAVAT. 

Tämä! Uussovinisteilla on vaan joku kumma käsitys, ettei kunnioitusta tarvitse mitenkään ansaita, vaan naisten pitäisi luonnostaan alistua miehille vain siksi että munat. Kyllä monia miehiä katsotaankin ylöspäin - jos valittajaa itseään ei katsota, niin yleensä siihen on ihan hyvä syy.

Jännää miten muutamassa viestissä naisten tyranisointi on keikautettu miesten syyksi.

Onhan se nyt tottakai oma syy jos alistuu tossukaksi, kenen muunkaan syy se muka olisi?

Orjuutuskin oli ihan orjien omaa syytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkonen, puhut typeriä.

Todellisuudessa nainen kaipaa rinnalleen tasa-arvoista miestä. Ei diktaattoria, muttei vässykkääkään.

Ei sen kummempaa. Siis ihmistä, joka arvostaa puolisoaan, muttei kuvittele, että puolison arvostaminen ja rakastaminen tarkoittaisi, ettei saa olla mitään mieltä mistään tai omata minkäänlaista oma-aloitteisuutta.

Päinvastoin: tasa-arvoinen ihminen kykenee olemaan itsenäinen ja antamaan muillekin saman oikeuden. Tasa-arvoista ihmistä ei loukkaa se, että puoliso on eri mieltä jostakin asiasta - hänen itsetuntonsa ei vaadi ikuista oikeassaolemista.

Miehillä on nykyään taipumus heittäytyä vaimojensa lapsiksi. "äiti, tuu pyyhkii....!" -asenne on yleinen. Kotona ei oteta mitään vastuuta mistään, ei oma-aloitteisesti tartuta mihinkään. Ja mielipiteitäkään ei vaivauduta miettimään, kas kun nekin on helppo ulkoistaa vaimolle. 

Paitsi että toi ei toimi.

Jos mies ei siivoa niin kuin nainen haluaa: ERO

Jos mies hyväksy naisen sisustusta: ERO

jne.

Tuo on nähty niin monta kertaa. Naiset on kyvyttömiä tekemään kompromisseja

Mikä siinä erossa niin pelottaa? Paras ratkaisuhan se on, jos suhteessa on paha olla. Minusta tuo on suoraan sanottuna sairas ja läheisriippuvainen ajattelutapa, että on pakko jäädä huonoon suhteeseen ettei vaan jäätäisi yksin.

Ihan jo tutkimusten mukaan miehelle on erittäin vaarallista olla sinkku. Siksi nejäsosa miehistä on syrjäytynyt (suurin syy on sinkkuus), siksi miehissä on niin paljon alkoholismia (suurin syy sinkkuus) jne.

Eronneella miehellä ei käytännössä ole mahdollisuutta olla oikea isä lapsilleen. Se on ihan käytännössä nähty asia. Miehen mielipiteellä ei ole väliä. Mies on myös se joka eniten taloudellisesti yleensä häviää erossa.

Joka tavalla se on mies joka häviää erossa. Juuri siksi miehet ei eroa.