Lue keskustelun säännöt.
Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä
17.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml
Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.
Kommentit (1120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".
Paitsi että sitten se tarkoittaa eroa mikä on viimeinen asia mitä mies haluaa.
Nykynaisen kanssa EI voi keskustella asioista vaan se on joko mitä nainen haluaa tai sitten ero. Jos perheessä on lapsia niin se on sitten lapsille aika hemmetin veemäinen juttu.
Kyllä sekin on kuule miehen oma valinta olla niin ääliö, että mieluummin jää kiukuttelijan kanssa suhteeseen kuin eroaa. Ja niitä lapsia on turha vetää tähän selitykseksi, kyllä useimmat vaivautuvat tutustumaan siihen emäntään jo ennen perheen perustamista.
Ahaa, siis että suurin ongelma käytöshäiriöissä ja eroissa on kumppanin huono valinta, ei suinkaan häiriöisen syytä?
Vastaavasti naisen vika jos mies juo, hakkaa ja pettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Noita hommia teet silloin, kun lapset eivät ole mukana. Silloin kun ovat, teet jotain muuta. Kyllähän noilla omakotirakennuksilla lapset pyörivät mukana, nainen katsoo lasten perään ja tekee mitä pystyy. Palstamiesten mukaan lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
Mutta juurihan tuossa edellisessä sanottiin, että mies voi ottaa lapset mukaan. Minä olen nainen, mutta jos pyytäisin jotain ystävätärtäni auttamaan mua olohuoneen remontissa, niin en todellakaan haluaisi, että hänellä olisi pari taaperoa mukana. Koska silloin ystäväni mukaan tulemisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Miehet yleensä tapaavat kavereitaan yhteisen tekemisen puitteissa ja se yhteinen tekeminen on juuri jotain sellaista, joka ei onnistu, jos samalla on vahdittava lapsia. Ei siis pidä ihmetellä, miksi miesten kaverisuhteet häviää, kun miehestä tulee isä.
Ei kauheasti lisää parisuhteen vetovoimaa tuo lähestymistapa asiaan vaikka asioista siinä tunnutaankin erimieltä olevan. Vetovoimaa lisäsi se että lähestymistapaa lisättäisiin positiivisuutta, kiusoittelua, huumoria...
Nuo mun kommenttini eivät liittyneet millään tavalla aloitukseen, aloituksessa mainittuun artikkeliin tai parisuhteen vetovoimaan. Kun kommentoi jotain, kannattaa ensin lukea koko komemntointiketju, jotta ymmärtää, mihin on kommentoitu. Minä vastasin kommenteillani kysymykseen, miksi parisuhteessa elävillä miehillä ei ole kavereita. Ja jos nyt lyhyesti laitan sen vielä tähän: miehillä ei ole kavereita, koska miesten tapa ylläpitää ystävyyssuhteita on tehdä yhdessä asioita. Nämä yhdessä tehtävät asiat ovat sellaisia, jotka eivät onnistu, jos samalla pitää vahtia lapsia. Ja vaikka ne lapset olisivatkin mukana, niin kaverin kanssa yhdessäoloon käytetty aika on aina pois vähintään toisen miehen perheen yhteisestä ajasta. Minä olen nainen, enkä todellakaan haluaisi, että mieheni lähtisi kaverinsa kanssa soutuveneellä kalastamaan ja veneessä olisi omat ja kaverin taaperot mukana. Niitä lapsia pitää ihan oikeasti vahtia eikä keskittyä kalastamaan ja kaverin kanssa jutteluun. Muuten voi käydä niin, että veneessä on rantaan saapuessa vähemmän lapsia kuin rannasta lähdettäessä. Ymmärsitkö?
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".
Paitsi että sitten se tarkoittaa eroa mikä on viimeinen asia mitä mies haluaa.
Nykynaisen kanssa EI voi keskustella asioista vaan se on joko mitä nainen haluaa tai sitten ero. Jos perheessä on lapsia niin se on sitten lapsille aika hemmetin veemäinen juttu.
Kyllä sekin on kuule miehen oma valinta olla niin ääliö, että mieluummin jää kiukuttelijan kanssa suhteeseen kuin eroaa. Ja niitä lapsia on turha vetää tähän selitykseksi, kyllä useimmat vaivautuvat tutustumaan siihen emäntään jo ennen perheen perustamista.
Ahaa, siis että suurin ongelma käytöshäiriöissä ja eroissa on kumppanin huono valinta, ei suinkaan häiriöisen syytä?
Vastaavasti naisen vika jos mies juo, hakkaa ja pettää?
Kyllä naisen oma valinta jos on niin ääliö että jää suhteeseen missä mies juo, hakkaa ja pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.
Jankkaaminen, mitä naiset harrastavat, tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon. Oli asia mikä tahansa.
Tälläkin palstalla on satoja ketjuja, joissa kysellään milloin mitäkin. "Mieheni/deittini/tindermies sanoi/tekstasi/teki sitä ja tätä, mitä mies oikein tarkoittaa?". Tämä kaiken atomeiksi jauhaminen , ylianalysointi, jankkaaminen ja viimeisenä nalkutus on takuuvarma keino saada miehestä joojoo-mmhh-mies joka ei enää jaksaa kuunnella miehen papatusta, vaan vastaa naisen jokaiseen sanaan "kylläkyllä, päätä sinä".
Silläkin uhalla että vaikutan tyhmältä, mikä olisi parisuhteessa ilmenevä esimerkki tästä ylianalysoinnista tai jankkaamisesta? Jotenkin siis vaikea samaistua tähän. Mä ymmärrän, että jos parisuhteessakin nainen tarttuu miehen sanoihin että "mitä sä tarkotit sillä että Sirpa on mukava ihminen??" ja alkaa päiviä kestävä paasaus ja ristikuulustelu onko mies nyt kiinnostunut Sirpasta vai ei, niin se nyt turhauttaa kenet tahansa. Mutta mistä se alkaa niin että päädytetään siihen, ettei miehellä ole enää mitään mielipiteitä mihinkään asiaan vaan kaikki lankeaa naisen päätettäväksi?
Mä siis ymmärrän kyllä että jotkut ovat voimakastahtoisia ja tapaavat sitten jyrätä ne sopeutuvaisemmat, mutta en ymmärrä miten liika asioista keskusteleminen liittyy tähän kuvioon. Onko se esim sitä, että näennäisesti ollaan kiinnostuneita toisen mielipiteestä esim. lomakohteen valinnassa, mutta sitten perustellaan omaa valintaa niin pitkällisesti ettei toinen osaa enää väittää vastaan?
Annoit itse kolme hyvää esimerkkiä aiheesta. Kaksi oli tekstissäsi ja kolmas oli koko tekstisi. Tunnut hyvin tietävän mistä on kysymys, mutta haluat vielä analysoida pidemmälle.
Liikaa keskustelua on monenlaista. Jotkut tekevät sitä haluamalla keskustella ja analysoida joitain tiettyjä asioita loputtomiin vaikka toisen mielestä asia oli selvä jo kauan sitten. Jotkut haluavat analysoida kaiken työkaverin aamuterhvehdyksestä ystävän vaatevalintoihin suostumatta uskomaan, ettei kaikella ole maailmaa mullistavaa piilomerkitystä. Jotkut taas jankkaavat omaa mielipidettään niin pitkään, että muut luovuttavat. Kaikissa vaihtoehdoissa vähemmän innokkaan analysoijan helpoin ratkaisumalli paikallaan polkevan keskustelun lopettamiseksi on olla samaa mieltä kaikesta.
Alkoi itseäkin naurattaa tuo, että teksti taisi tosiaan olla esimerkki asiasta :D Tässä tapauksessa se on kyllä puhdas vahinko, en nimittäin ole osannut mieltää joidenkin taipumusta ylianalysointiin ja päätösvallassa päsmäröintiin samaksi ongelmaksi. Näin tarkemman miettimisen jälkeen tulee mieleen eräs ystäväni, joka muuten erosi edellisestä miehestään muiden syiden lisäksi sen takia, että miehelle oli usein kaikki ihan sama ja kyseinen ystävä joutui kertomansa mukaan suunnittelemaan kaiken arkiruuista niihin lomamatkoihin. Tämä on myös sellainen tyyppi, joka aina omasta mielestään keskustelee, mutta minusta se hyvin usein tuntuu väittelyltä. Jankkaa viimeiseen asti siis oman mielipiteensä paremmuuden perustelemista aivan täysin triviaaleissa asioissa ja joskus huomaankin välttäväni ottamasta kantaa tai lopettavani keskustelun kun noin käy. Myönnän kyllä myös usein ajatelleeni, etten ihmettele miksi hänen parisuhteensa ovat hankalia ja loppuvat parin vuoden jälkeen.
Hyvä kun huomasit. Minä ihmettelen tässä sitä, että onko tämä piirre naisilla yleisempää? Itse kun uskon enemmän yksilön kuin sukupuolen eroihin. Mutta en tiedä montaa tällaista miestä, naisia useammankin. Onko asia näin vai enkö vain havaitse/tunne tällaisia miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähinnä raskauden, synnytyksen, lapsivuodeajan ja imetyksen takia mies ei voikaan jäädä kotiin alussa. Sen jälkeen jokainen perhe varmaan sopii sen omalta osaltaan. Sen tiedän että moni nainen varmaan kammoaa ajatusta, että työpäivän jälkeen saa tulla sotkuiseen kotiin, tiskit ja ruoanteko odottaa, eikä lapset ole käyneet ulkonakaan. Miehet osaa katsos ottaa rennosti.
Meillä muuten sisustuksesta päätetään yhdessä, edellinen mies ei saanut suutaan auki. Jos kyselin mistä hän tykkää, niin se oli jankuttamista. Jos en kysellyt, niin käytin valtaani. Jos siivosin, niin suuttui siitä (olisi halunnut että keskustellaan milloin siivotaan, eli siis minä siivoan) ja jos en siivonnut, niin sekään ei ollut hyvä.
Ja minä naisena olen kyllä joutunut leikkaamaan nurmikkoa, tekemään remonttia, käymään päivystyksessä, ym. ym. lasten kanssa. Mies soittaa vastaavassa tilanteessa äitinsä apuun. Miesten tapaamiset on yleensä pelaamista tai kaljan juontia. Naiset mielellään käyvät ystävän luona kahvilla lasten kanssa. Not.
Ja erilaisiakin suhteita nykyisin onneksi on. Nämä suurimmat valittajamiehet vaan ovat yleensä niitä, ketkä valittivat kaikille muille ja oman vaimon kanssa eivät pysty keskustelemaan ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Noita hommia teet silloin, kun lapset eivät ole mukana. Silloin kun ovat, teet jotain muuta. Kyllähän noilla omakotirakennuksilla lapset pyörivät mukana, nainen katsoo lasten perään ja tekee mitä pystyy. Palstamiesten mukaan lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
Ja luuletko, että se talo tai auto valmistuu sillä tahdilla mitä lasten kanssa voi tehdä?
Onhan se eri asia rakentaa tai korjata omaa taloa kuin mennä aina korjaamaan kaverin autoa. Joutuu nainenkin miettimään harrastuksiaan ja kavereiden tapaamisia uusiksi, kun perheessä on pieniä lapsia, joten onnistuu se mieheltäkin. Jos nainen tapetoi olohuoneen ystävänsä kanssa, voi mies mennä siksi aikaa leikkipuistoon naisen ystävän miehen ja kumpienkin lasten kanssa. Miehet voi järjestää lapsille vaikka olympialaiset, jos viitsivät.
En nyt oikein jaksa uskoa, että yhdenkään miehen mielestä naisille on luontaista tavata ystäviään leikkipuistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".
Paitsi että sitten se tarkoittaa eroa mikä on viimeinen asia mitä mies haluaa.
Nykynaisen kanssa EI voi keskustella asioista vaan se on joko mitä nainen haluaa tai sitten ero. Jos perheessä on lapsia niin se on sitten lapsille aika hemmetin veemäinen juttu.
Kyllä sekin on kuule miehen oma valinta olla niin ääliö, että mieluummin jää kiukuttelijan kanssa suhteeseen kuin eroaa. Ja niitä lapsia on turha vetää tähän selitykseksi, kyllä useimmat vaivautuvat tutustumaan siihen emäntään jo ennen perheen perustamista.
Ahaa, siis että suurin ongelma käytöshäiriöissä ja eroissa on kumppanin huono valinta, ei suinkaan häiriöisen syytä?
Vastaavasti naisen vika jos mies juo, hakkaa ja pettää?
Ilmainen neuvo: Jos nainen sanoo heti suhteen alussa "Haluan miehisen miehen, jolla on vahvat mielipiteet ja joka laittaa mulle rajat ja pitää mut aisoissa", olet saamassa alati kiukuttelevan, epärationaalisen lapsinaisen epävakain piirtein ja sinun kannattaa ottaa jalat allesi. Luultavasti et ota, koska se on niin nätti, naisellinen, pirskahteleva, jännittävä jne., mutta syytä olisi ottaa ja olla tyytyväinen, että ilmaisi taipumuksensa.
Hakkaajamiehet taas pyrkivät kaikin keinoin piilottamaan hakkaustaustansa, ja syystä, kunnes ollaan sitouduttu, joten naisen kannalta tieto voi tulla turhan myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Sinkkkuus on varmasti ihan hyvä valinta en minäkään jaksaisi jatkuvaa äänestämistä, ne on aika turhauttavia kokouksissakin vaikka sielläkään sitä ei tapahdu kuin muutaman vuoden välein.
Kuinka moni osaa aidosti kuunnella toista, tuntuu että monilta naisilta se kyky puuttuu kokonaan ja vain naisen tunteet ja nainen pitää olla keskiössä koko ajan. Ainakin itse olen huomanmut tuon suhteissa, ei miehen mielipiteillä, tunteilla ole mitään merkitystä naiselle ja keskustelu kääntyykin aina siihen naiseen miltä hänestä tuntuu ja mitä hän on mieltä.
Ex kihlatun kanssa oli tuollaista jatkuvasti, tuli tunne ikäänkuin en olisi edes olemassa vain hän oli tärkeä, hänestä piti puhua, hänen tunteista, minun tehtävä oli kuunnella, lohduttaa ja ymmärtää, miltä minusta tuntui tai olin mieltä oli täysin merkityksetöntä.
Homma johti siihen, että sulkeuduin kokonaan ja lakkasin puhumasta, lopulta tunteet kuoli kokonaan naiseen ja koin ettei hän välittänyt kun itsestään ja lopulta päätin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä raskauden, synnytyksen, lapsivuodeajan ja imetyksen takia mies ei voikaan jäädä kotiin alussa. Sen jälkeen jokainen perhe varmaan sopii sen omalta osaltaan. Sen tiedän että moni nainen varmaan kammoaa ajatusta, että työpäivän jälkeen saa tulla sotkuiseen kotiin, tiskit ja ruoanteko odottaa, eikä lapset ole käyneet ulkonakaan. Miehet osaa katsos ottaa rennosti.
Meillä muuten sisustuksesta päätetään yhdessä, edellinen mies ei saanut suutaan auki. Jos kyselin mistä hän tykkää, niin se oli jankuttamista. Jos en kysellyt, niin käytin valtaani. Jos siivosin, niin suuttui siitä (olisi halunnut että keskustellaan milloin siivotaan, eli siis minä siivoan) ja jos en siivonnut, niin sekään ei ollut hyvä.
Ja minä naisena olen kyllä joutunut leikkaamaan nurmikkoa, tekemään remonttia, käymään päivystyksessä, ym. ym. lasten kanssa. Mies soittaa vastaavassa tilanteessa äitinsä apuun. Miesten tapaamiset on yleensä pelaamista tai kaljan juontia. Naiset mielellään käyvät ystävän luona kahvilla lasten kanssa. Not.
Ja erilaisiakin suhteita nykyisin onneksi on. Nämä suurimmat valittajamiehet vaan ovat yleensä niitä, ketkä valittivat kaikille muille ja oman vaimon kanssa eivät pysty keskustelemaan ollenkaan.
Ihanaa yleistystä. Saastaisimmat asunnot joissa olen työni puolesta käynyt, ovat olleet naisten ja kotiäitien asuntoja. Ja muutamissa tuttavaperheissäni mies tekee kaiken, naiset osaavat näissä tapauksissa ottaa todella rennosti.
"Yksikään mies ei osaa kokata, siivota, hoitaa lapsia tai oikeastaan mitään muutakaan".
Palstamammojen vakiofraasi.
Naiset eivät itsekkään tiedä mitä haluavat puhumattakaan siitä mikä olisi heille parasta. Mieli saattaa muuttua useita kertoja jo päivänkin aikana ja tämä ailahtelevainen käytös selitetään milloin hormonitoiminnalla milloin planeettojen asennolla syntymähetkellä jne. Voisi olla parempi jos miehet vain ottaisivat vallan omiin käsiinsä perheissä, työpaikoilla, politiikassa jne. Naiset voisivat keskittyä hoitamaan kissoja ja leipomaan pikkuleipiä kun ei tunnu vaativammat tehtävät oikein luonnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Noita hommia teet silloin, kun lapset eivät ole mukana. Silloin kun ovat, teet jotain muuta. Kyllähän noilla omakotirakennuksilla lapset pyörivät mukana, nainen katsoo lasten perään ja tekee mitä pystyy. Palstamiesten mukaan lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
Mutta juurihan tuossa edellisessä sanottiin, että mies voi ottaa lapset mukaan. Minä olen nainen, mutta jos pyytäisin jotain ystävätärtäni auttamaan mua olohuoneen remontissa, niin en todellakaan haluaisi, että hänellä olisi pari taaperoa mukana. Koska silloin ystäväni mukaan tulemisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Miehet yleensä tapaavat kavereitaan yhteisen tekemisen puitteissa ja se yhteinen tekeminen on juuri jotain sellaista, joka ei onnistu, jos samalla on vahdittava lapsia. Ei siis pidä ihmetellä, miksi miesten kaverisuhteet häviää, kun miehestä tulee isä.
Ei kauheasti lisää parisuhteen vetovoimaa tuo lähestymistapa asiaan vaikka asioista siinä tunnutaankin erimieltä olevan. Vetovoimaa lisäsi se että lähestymistapaa lisättäisiin positiivisuutta, kiusoittelua, huumoria...
Nuo mun kommenttini eivät liittyneet millään tavalla aloitukseen, aloituksessa mainittuun artikkeliin tai parisuhteen vetovoimaan. Kun kommentoi jotain, kannattaa ensin lukea koko komemntointiketju, jotta ymmärtää, mihin on kommentoitu. Minä vastasin kommenteillani kysymykseen, miksi parisuhteessa elävillä miehillä ei ole kavereita. Ja jos nyt lyhyesti laitan sen vielä tähän: miehillä ei ole kavereita, koska miesten tapa ylläpitää ystävyyssuhteita on tehdä yhdessä asioita. Nämä yhdessä tehtävät asiat ovat sellaisia, jotka eivät onnistu, jos samalla pitää vahtia lapsia. Ja vaikka ne lapset olisivatkin mukana, niin kaverin kanssa yhdessäoloon käytetty aika on aina pois vähintään toisen miehen perheen yhteisestä ajasta. Minä olen nainen, enkä todellakaan haluaisi, että mieheni lähtisi kaverinsa kanssa soutuveneellä kalastamaan ja veneessä olisi omat ja kaverin taaperot mukana. Niitä lapsia pitää ihan oikeasti vahtia eikä keskittyä kalastamaan ja kaverin kanssa jutteluun. Muuten voi käydä niin, että veneessä on rantaan saapuessa vähemmän lapsia kuin rannasta lähdettäessä. Ymmärsitkö?
Nimenomaan. Aina ei tietysti ole näin, mutta esimerkiksi oma vaimoni haluaa kavereiden kanssa käydä kävelyllä tai kahvitella ja koota palapelejä. Pikkulapsen kanssa ei palapeleistä tule mitään, mutta kahvittelu ja lenkillä käynti onnistuu. Nyt kun lapset on isompia niin ne leikkivät keskenään ja vahtiminen onnistuu palapelinkin ääreltä (jos ovat sisällä).
Siihen kalastukseen tai auton korjaamiseen mitä monet miehet puuhailevat kaverien kanssa puhuessaan, ei lapset oikein sovi. Lasten tultua mies siis joko vähentää kaverien kanssa oloa tai käy siellä ilman lapsia. Ja kun usein se on äiti joka jää lasten kanssa kotiin, niin miehen iltamenot ilman lapsia eivät saa kovin hyvää vastaanottoa.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Minä en edelleenkään tiedä mitä ne asiat on joissa ei voisi ottaa molempien mielipidettä huomioon?
Oli puhe miesten kaverisuhteiden ylläpitämisestä, ei siitä koska ja millä tahdilla jonkun talo valmistuu.