Lue keskustelun säännöt.
Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä
17.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml
Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.
Kommentit (1120)
Olen aina uskaltanut sanoa mielipiteeni, seison omilla jaloilla ja minulla on periaatteet. Tämä johtaa nykyaikana jatkuvaan riitelyyn koska nainen haluaa aina olla oikessa, jotkut naiset on myös riitelyn ja henkisen väkivallan mestareita.
Aika missä me elämme on johtanut siihen, että parisuhteista on tullut lähes sietämättömiä meille miehille, naiset kokee ne valtataisteluiksi, sotatantereiksi jossa kaiken pitää mennä niinkuin nainen haluaa. Kun mies ei jaksa tapella ja riidellä yötä päivää niinkuin nainen on se tietenkin heikkoutta, sillä jossain hulluudessa ihmiset on päättäneet että parisuhde onkin sota ei kahden ihmisen toisia kunnioittava suhde jossa toista arvostetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan. Mies halutaan jyrätä se onnistuu henkisellä väkivallalla ja jatkuvalla riitelyllã, huutamisella, nalkuttamisella ja riidanhaastamisella.
Ei ihme, jos monet miehet on jo väsyneitä naisiin, tuo on aika uuvuttavaa henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset kykenevät normaaliin elämään lasten kanssa, kun miehille jo lasten ottaminen mukaan kaveritapaamiseen on liikaa? Miten nämä miehet luulevat kotiäitien, yksinhuoltajien jne selviävän arjesta, kun lapsia ei voikaan dumpata toisen hoidettavaksi, kun pitäisi kokata, käydä kaupassa, nähdä niitä kavereita jne..?
Kotiäitiys ja yksinhuoltajuus ( mikä on äärimmäisen harvinaista, suurin osa on yhteishuoltajuuksia) on mitä suurimmissa määrin sen naisen ihan omien valintojen tulos. Siinä kannat sitä vastuuta mitä olet itse halunnut.
Teet suorastaan raivostuttavia yleistyksiä, etenkin miehistä.
Niin on, jos mies on esim kuollut, on lapset tapettava jottei äiti valitse yksinhuoltajuutta.
Ja taas, sitä tyypillistä naisen vänkäämistä. Leski on leski, yksinhuoltaja on yksinhuoltaja ja kotiäiti on kotiäiti.
Ilmeisesti miehet luulevat, että naisille ystävien tapaaminen lasten kanssa on täysin vaivatonta. Siinähän ne istuvat kauniisti kahvilassa tai ravintolassa tai kulkevat mukana kaupoilla. Tai ovat kiltisti yksin leikkimässä sen lapsettoman ystävän kotona, mikä ei ole lapsiystävällinen paikka. Sillä näitä asioitahan moni nainen tekisi, jos tapaisi ystävän kanssa ilman lapsia.
Ei naistenkaan unelmatreffit kaverin kanssa ole sitä, että ollaan leikkipuistossa tai juostaan taaperoiden perässä.
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asioita. Naiset lähtevät kaupungille shoppailemaan, juomaan lattea tai lounaalle.
Miehet haluavat lähteä kalastamaan , korjaamaan moottoripyörää tai lasten mentyä nukkumaan muutamalle oluelle. Mutta kun vain se naisen näkökulma on oikea , eikä mitään muuta ymmärretä, niin päästään lopputulokseen = "kaikki miehet on itsekkäitä sikoja":
Niinhän sinä luulet. Naiset haluavat tehdä muutakin.
Naiset sitä miehet tätä, Miehet sitä ja naiset tätä. Ampukaa itsenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset sitä miehet tätä, Miehet sitä ja naiset tätä. Ampukaa itsenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset kykenevät normaaliin elämään lasten kanssa, kun miehille jo lasten ottaminen mukaan kaveritapaamiseen on liikaa? Miten nämä miehet luulevat kotiäitien, yksinhuoltajien jne selviävän arjesta, kun lapsia ei voikaan dumpata toisen hoidettavaksi, kun pitäisi kokata, käydä kaupassa, nähdä niitä kavereita jne..?
Kotiäitiys ja yksinhuoltajuus ( mikä on äärimmäisen harvinaista, suurin osa on yhteishuoltajuuksia) on mitä suurimmissa määrin sen naisen ihan omien valintojen tulos. Siinä kannat sitä vastuuta mitä olet itse halunnut.
Teet suorastaan raivostuttavia yleistyksiä, etenkin miehistä.
Huoltajuusmuodolla ei ole väliä, eronnut hoitaa joka tapauksessa lapset yksin ja yleensä lapset on naisella suurimman osan ajasta tai koko ajan. Näin myös yhteishuollossa. Viikko-viikko on edelleen harvinaisempi ratkaisu.
Onko aina oma valinta olla lapsen kanssa kotona esim. äitiysvapaan ajan? Voisihan mieskin olla, mutta kun ei ole, kun vedotaan tulotasoon ja uraan jne vaikka todellinen syy on siinä ettei haluta. Miehillä olisi ihan sama mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa vaikka se kolme vuotta. Silti se ei jostain kumman syystä houkuttele.
Vänkää, vänkää ja nalkuta. Niinkö toimit miehesikin kanssa, jos sellaista edes on?
Tuohon kotona olemiseen voit lukea teidän naisten omat kannat ihan itse tästä ketjusta ja ihmetellä sen jälkeen feministin pääkopassasi miksiköhän miehet eivät saa jäädä kotiin?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2812080/perhevapaiden-uudistus-vaarantaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset sitä miehet tätä, Miehet sitä ja naiset tätä. Ampukaa itsenne!
Naiset sitä miehet tätä, Miehet sitä ja naiset tätä. Ampukaa itsenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset sitä miehet tätä, Miehet sitä ja naiset tätä. Ampukaa itsenne!
Naiset sitä miehet tätä, Miehet sitä ja naiset tätä. Ampukaa itsenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Ainakin oma mies soittelee paljon ystävilleen, minä taas tapaan heitä mieluummin kasvotusten.
Miksei mies voi tavata ystäviään samalla, kun vahtii lapsia tai tekee ruokaa? Kuulostaa, että sinusta nainen joutuu hoitamaan ystävyyssuhteet arkiaskareiden lomassa. Mieskin voi ottaa lapset pihalle, kutsua kaverin kylään ja leikata ruohon ja maalata aidan yhdessä.
Olin eilen vahtimassa sukulaisen lapsia (vanhempi 2,5 v ja nuorempi 1,5 v). Ei muuten käynyt mielessäkään, että heidän kanssaan olsiin voinut lähteä maalaamaan aitaa. Tai edes leikkaamaan ruohoa. Jos tuossa on mukana vielä oma ystäväni, jolla olisi myös pari pientä lasta jaloissa pyörimässä, ei tekemisestä ja sen ohessa jutustelusta tulisi yhtään mitään. Ja tässäkin olisi vielä se tilanne, että kaverihan on silloin lähtenyt pois kotoa ja tämä aidanmaalausaika olisi pois hänen perheensä yhteisestä ajasta. Jos hän on just eilen ollut kaverinsa Pekan luona auttamassa auton korjauksessa, niin hänen vaimonsa ei välttämättä pidä ajatuksesta, että tänään hän lähtee kaverinsa Matin luokse maalaamaan aitaa. Ei siinäkään tapauksessa, että hän ottaisi lapset mukaan.
Jotenkin koominen teksti. Mutta kotiäidithän vaan makaa kotona ja lasten kanssa pystyy hyvin tehdä kaikki kotityöt, ruuat ja vielä urheilla! Niinhän se meni? Sama kun oma mieheni joskus ärsyyntyy jos joutuu vahtimaan lasta viikonloppuna samalla kun syö tai juo kahvia "eihän tässä pysty rauhassa yhtään olemaan!" niin.. Sitä se on minulla joka päivä, joka aterialla ja välipalalla, tuohon vessassa käynnit jne ne paljon puhutut kotityöt :)
Kyllä minä voin lasten kanssa pestä ja lajitella pyykit, jos sinä vaihdat lasten kanssa auton renkaat ja leikkaat nurmikon.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehet luulevat, että naisille ystävien tapaaminen lasten kanssa on täysin vaivatonta. Siinähän ne istuvat kauniisti kahvilassa tai ravintolassa tai kulkevat mukana kaupoilla. Tai ovat kiltisti yksin leikkimässä sen lapsettoman ystävän kotona, mikä ei ole lapsiystävällinen paikka. Sillä näitä asioitahan moni nainen tekisi, jos tapaisi ystävän kanssa ilman lapsia.
Ei naistenkaan unelmatreffit kaverin kanssa ole sitä, että ollaan leikkipuistossa tai juostaan taaperoiden perässä.
Jep. "mutta tehän käytte muutenkin siellä leikkipuistossa.." luulet että ilman lapsia siellä tavattaisiin?? :D kyllä naisetkin menisivät mieluummin kaljalle, hienompaa lounaspaikkaan jne.. Mutta ei kukaan ensimmäisen kerran jälkeen enää mene lasten kanssa, sitten on tehtävä jotain muuta mikä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Ainakin oma mies soittelee paljon ystävilleen, minä taas tapaan heitä mieluummin kasvotusten.
Miksei mies voi tavata ystäviään samalla, kun vahtii lapsia tai tekee ruokaa? Kuulostaa, että sinusta nainen joutuu hoitamaan ystävyyssuhteet arkiaskareiden lomassa. Mieskin voi ottaa lapset pihalle, kutsua kaverin kylään ja leikata ruohon ja maalata aidan yhdessä.
Olin eilen vahtimassa sukulaisen lapsia (vanhempi 2,5 v ja nuorempi 1,5 v). Ei muuten käynyt mielessäkään, että heidän kanssaan olsiin voinut lähteä maalaamaan aitaa. Tai edes leikkaamaan ruohoa. Jos tuossa on mukana vielä oma ystäväni, jolla olisi myös pari pientä lasta jaloissa pyörimässä, ei tekemisestä ja sen ohessa jutustelusta tulisi yhtään mitään. Ja tässäkin olisi vielä se tilanne, että kaverihan on silloin lähtenyt pois kotoa ja tämä aidanmaalausaika olisi pois hänen perheensä yhteisestä ajasta. Jos hän on just eilen ollut kaverinsa Pekan luona auttamassa auton korjauksessa, niin hänen vaimonsa ei välttämättä pidä ajatuksesta, että tänään hän lähtee kaverinsa Matin luokse maalaamaan aitaa. Ei siinäkään tapauksessa, että hän ottaisi lapset mukaan.
Jotenkin koominen teksti. Mutta kotiäidithän vaan makaa kotona ja lasten kanssa pystyy hyvin tehdä kaikki kotityöt, ruuat ja vielä urheilla! Niinhän se meni? Sama kun oma mieheni joskus ärsyyntyy jos joutuu vahtimaan lasta viikonloppuna samalla kun syö tai juo kahvia "eihän tässä pysty rauhassa yhtään olemaan!" niin.. Sitä se on minulla joka päivä, joka aterialla ja välipalalla, tuohon vessassa käynnit jne ne paljon puhutut kotityöt :)
Kyllä minä voin lasten kanssa pestä ja lajitella pyykit, jos sinä vaihdat lasten kanssa auton renkaat ja leikkaat nurmikon.
Jos nuo olisi tehtävä harvasepäivä, riippumatta siitä ovatko lapset siinä vai eivät (niinkuin ne pyykit ja ruoka) niin varmasti tekisin ne. Miehiltä se jostain syystä ei kuitenkaan onnistu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Noita hommia teet silloin, kun lapset eivät ole mukana. Silloin kun ovat, teet jotain muuta. Kyllähän noilla omakotirakennuksilla lapset pyörivät mukana, nainen katsoo lasten perään ja tekee mitä pystyy. Palstamiesten mukaan lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
Ja luuletko, että se talo tai auto valmistuu sillä tahdilla mitä lasten kanssa voi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina uskaltanut sanoa mielipiteeni, seison omilla jaloilla ja minulla on periaatteet. Tämä johtaa nykyaikana jatkuvaan riitelyyn koska nainen haluaa aina olla oikessa, jotkut naiset on myös riitelyn ja henkisen väkivallan mestareita.
Periaatteet on yleensä niitä asioita joissa ei haluta joustaa ja jotka ovat sinulle ainoita mielipiteitä. Jos haluaa jakaa elämänsä parisuhteessa jonkun kanssa niitä ei pitäisi olla liikaa. Mielipiteet taas on asioita joissa voi helposti joustaa, joista toinen voi olla erimieltä ilman että joudumme taistelemaan siitä kumpi on oikeassa. Mielipiteet on oikeita vaikka ne eriäisivät toisistaan. Jännite ja vetovoima parisuhteessa syntyy mielipiteiden erosta kun samalla kunnioitetaan ja arvostetaan sitä toisen erilaisuutta ja hänen mielipiteitään.
Onneksi voi olla yksinkin, ensi viikolla 1kk ulkomaanreissuun. Tuskin tulen suomalaisen naisen kanssa perhettä perustamaan tai parisuhteeseen. Pystyn elämään ihan hyvin ilmankin.
T.Nykymies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset kykenevät normaaliin elämään lasten kanssa, kun miehille jo lasten ottaminen mukaan kaveritapaamiseen on liikaa? Miten nämä miehet luulevat kotiäitien, yksinhuoltajien jne selviävän arjesta, kun lapsia ei voikaan dumpata toisen hoidettavaksi, kun pitäisi kokata, käydä kaupassa, nähdä niitä kavereita jne..?
Kotiäitiys ja yksinhuoltajuus ( mikä on äärimmäisen harvinaista, suurin osa on yhteishuoltajuuksia) on mitä suurimmissa määrin sen naisen ihan omien valintojen tulos. Siinä kannat sitä vastuuta mitä olet itse halunnut.
Teet suorastaan raivostuttavia yleistyksiä, etenkin miehistä.
Huoltajuusmuodolla ei ole väliä, eronnut hoitaa joka tapauksessa lapset yksin ja yleensä lapset on naisella suurimman osan ajasta tai koko ajan. Näin myös yhteishuollossa. Viikko-viikko on edelleen harvinaisempi ratkaisu.
Onko aina oma valinta olla lapsen kanssa kotona esim. äitiysvapaan ajan? Voisihan mieskin olla, mutta kun ei ole, kun vedotaan tulotasoon ja uraan jne vaikka todellinen syy on siinä ettei haluta. Miehillä olisi ihan sama mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa vaikka se kolme vuotta. Silti se ei jostain kumman syystä houkuttele.
Ja vaikka houkuttelisi ei sitä aina pääse tekemään. Meillä vaimo halusi myös olla lasten kanssa kotona ja perusteli sitä minun paremmilla tuloilla ja juuri avautuneilla uramahdollisuuksilla. Nyt sitten jälkikäteen valittelee kun on joutunut uhraamaan vuosia lasten vuoksi. Ei joutunut, itse halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset kykenevät normaaliin elämään lasten kanssa, kun miehille jo lasten ottaminen mukaan kaveritapaamiseen on liikaa? Miten nämä miehet luulevat kotiäitien, yksinhuoltajien jne selviävän arjesta, kun lapsia ei voikaan dumpata toisen hoidettavaksi, kun pitäisi kokata, käydä kaupassa, nähdä niitä kavereita jne..?
Kotiäitiys ja yksinhuoltajuus ( mikä on äärimmäisen harvinaista, suurin osa on yhteishuoltajuuksia) on mitä suurimmissa määrin sen naisen ihan omien valintojen tulos. Siinä kannat sitä vastuuta mitä olet itse halunnut.
Teet suorastaan raivostuttavia yleistyksiä, etenkin miehistä.
Huoltajuusmuodolla ei ole väliä, eronnut hoitaa joka tapauksessa lapset yksin ja yleensä lapset on naisella suurimman osan ajasta tai koko ajan. Näin myös yhteishuollossa. Viikko-viikko on edelleen harvinaisempi ratkaisu.
Onko aina oma valinta olla lapsen kanssa kotona esim. äitiysvapaan ajan? Voisihan mieskin olla, mutta kun ei ole, kun vedotaan tulotasoon ja uraan jne vaikka todellinen syy on siinä ettei haluta. Miehillä olisi ihan sama mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa vaikka se kolme vuotta. Silti se ei jostain kumman syystä houkuttele.
Ja vaikka houkuttelisi ei sitä aina pääse tekemään. Meillä vaimo halusi myös olla lasten kanssa kotona ja perusteli sitä minun paremmilla tuloilla ja juuri avautuneilla uramahdollisuuksilla. Nyt sitten jälkikäteen valittelee kun on joutunut uhraamaan vuosia lasten vuoksi. Ei joutunut, itse halusi.
Juu, no tyhmät ihmiset ovat asia erikseen.
Huoltajuusmuodolla ei ole väliä, eronnut hoitaa joka tapauksessa lapset yksin ja yleensä lapset on naisella suurimman osan ajasta tai koko ajan. Näin myös yhteishuollossa. Viikko-viikko on edelleen harvinaisempi ratkaisu.
Onko aina oma valinta olla lapsen kanssa kotona esim. äitiysvapaan ajan? Voisihan mieskin olla, mutta kun ei ole, kun vedotaan tulotasoon ja uraan jne vaikka todellinen syy on siinä ettei haluta. Miehillä olisi ihan sama mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa vaikka se kolme vuotta. Silti se ei jostain kumman syystä houkuttele.