Lue keskustelun säännöt.
Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä
17.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml
Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.
Kommentit (1120)
Mua raivostuttaa tälläiset yleistykset, kun nään tuon terapeutin aion kertoa mielipiteeni hänestä hyvin kuuluvasti, katsotaan mitä on mieltä senjälkeen. Itseasiassa aion tästä eteenpäin kertoa sen joka ainoalle naiselle.
Sitähän te haluatte, haastatte taukoamatta riitaa meille miehille ja ärsytätte niin kauan kunnes menee hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".
Totta, kannattaa vaan kuunnella empaattisesti ja tehdä ihan mitä lystää. Muista että parisuhteessa nainen on meri , välillä tyyni välillä myrskyävä, parisuhde on laiva ja mies kapteeni jonka _ainoa_ tehtävä on huolehtia laiva perille sinne mihin hän on päättänyt. Tällä neuvolla pärjää joka tilanteessa (ja ei, se ei ole vässykkä Dunderfeltin eikä toisen reppanan Tommy Hellstenin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Ei voi, koska silloin yhdessä tekemisestä ei tulisi yhtään mitään. Kysehän ei miehillä ole mistään kaveritapaamisista vaan siitä, että yhdessä on tarkoitus tehdä jotain kuten pelata jotain, korjata autoa, remontoida, kalastaa yms. Pienten lasten kanssa on oltava silmät selässäkin eli heitä on vahdittava koko ajan.
Et voi olla tosissasi. Tietenkin menot sovelletaan lasten iän mukaan. Ihan pienten kanssa voi mennä leikkikentälle potkimaan palloa. Eskari-ikäisten kanssa voi mennä kalalle. Olen kyllä ihan mykistynyt kirjoituksestasi.
Miten naiset kykenevät normaaliin elämään lasten kanssa, kun miehille jo lasten ottaminen mukaan kaveritapaamiseen on liikaa? Miten nämä miehet luulevat kotiäitien, yksinhuoltajien jne selviävän arjesta, kun lapsia ei voikaan dumpata toisen hoidettavaksi, kun pitäisi kokata, käydä kaupassa, nähdä niitä kavereita jne..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Ei voi, koska silloin yhdessä tekemisestä ei tulisi yhtään mitään. Kysehän ei miehillä ole mistään kaveritapaamisista vaan siitä, että yhdessä on tarkoitus tehdä jotain kuten pelata jotain, korjata autoa, remontoida, kalastaa yms. Pienten lasten kanssa on oltava silmät selässäkin eli heitä on vahdittava koko ajan.
"ei voi, voi koska miesten pitää saada nauttia siitä omasta ajasta, naisilla nyt ei ole niin väliä ja hehän nauttivat muutenkin että ovat lasten kanssa 24/7, heille oma aika on just siellä leikkipuistossa."
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Tavallaan se pitää paikkansa, että aloituksessa kuvatun kaltaisessa tilanteessa olevan miehen ainoa mahdollisuus on ottaa valtaa naisen marmatuksista huolimatta. Ajatuksena siis on, että vaikka nainen marmattaa ja sanoo valtaa ottanutta miestä liian hallitsevaksi tms., niin pohjimmiltaan ja pitkällä aikavälillä hän arvostaa sellaista miestä elämänkumppanina enemmän kuin myötäilevää.
Edellä sanotusta kuitenkin muodostuu helposti sellainen väärä mielikuva, että kaikki parisuhteet ovat tällaista valtataistelua, jossa valtaa otetaan toisen osapuolen vatsustuksesta huolimatta, jotta tasapaino pitkällä aikavälillä pysyisi.
Ei sen niin tarvitse olla. Valtaa voi jakaa myös sovussa. Sopuun johtaa oivallus, että valta ei ole pelkkää herkkua, vaan vaatii myös voimavaroja, suunnittelua, riskien punnitsemista ja aiheuttaa pientä stressiä vastuusta. Sen vuoksi, mitä tulee päätösvallan jakamiseen (koska joskus sille on tarvetta), se osapuoli jolla on paremmat edellytykset vastata edellä luoteltuihin vaatimuksiin, saa kussakin asiassa vallan (ja sen mukana tulevan vastuun).
Viime kädessä asiat ovat toki yhteisiä avioliitossa.
Hyvä kirjoitus. Olet oivaltanut sen olennaisen asian, että valta ei ole kivaa. Vallan kantaminen ei ole kivaa, eikä kevyttä eikä helppoa. Koska valtaan kuuluu aina vastuu, ja riskit vääristä päätöksistä ja vastuu niiden seurauksista. Vallan kantaminen on raskasta ja stressaavaa. Paljon kevyemmällä pääsee, jos ulkoistaa vallan jollekin muulle.
ja sen takia nykynaiset ovat onnettomampia kuin koskaan. Valta tuo vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Noita hommia teet silloin, kun lapset eivät ole mukana. Silloin kun ovat, teet jotain muuta. Kyllähän noilla omakotirakennuksilla lapset pyörivät mukana, nainen katsoo lasten perään ja tekee mitä pystyy. Palstamiesten mukaan lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
Ei ihme jos joistakin tulee naisvihaajia kun tätäkin ketjua lukee, niin täynnä itseään jotkut naiset on. Haluan kuitenkin ehkä naiivisti uskoa, että kyllä Suomessakin on vielä hyviä naisia. Usko on kyllä koetuksella vauvafoorumeita ja muita juttuja lukiessa, alkaa vaipumaan jo epätoivoon.
Yksineläminen ilman naista rupeaa tuntumaan jo varsin hyvältä vaihtoehdolta ja elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
On hieman eri asioita. Naiset lähtevät kaupungille shoppailemaan, juomaan lattea tai lounaalle.
Miehet haluavat lähteä kalastamaan , korjaamaan moottoripyörää tai lasten mentyä nukkumaan muutamalle oluelle. Mutta kun vain se naisen näkökulma on oikea , eikä mitään muuta ymmärretä, niin päästään lopputulokseen = "kaikki miehet on itsekkäitä sikoja":
Ja Veikkaat että ne lapset kauniisti ja kiukuttelematta shoppailevat tuntikausia, juovat siististi mehua ja lounastavat samalla hiljaa kuunnellen naisten juttuja? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Noita hommia teet silloin, kun lapset eivät ole mukana. Silloin kun ovat, teet jotain muuta. Kyllähän noilla omakotirakennuksilla lapset pyörivät mukana, nainen katsoo lasten perään ja tekee mitä pystyy. Palstamiesten mukaan lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
Mutta juurihan tuossa edellisessä sanottiin, että mies voi ottaa lapset mukaan. Minä olen nainen, mutta jos pyytäisin jotain ystävätärtäni auttamaan mua olohuoneen remontissa, niin en todellakaan haluaisi, että hänellä olisi pari taaperoa mukana. Koska silloin ystäväni mukaan tulemisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Miehet yleensä tapaavat kavereitaan yhteisen tekemisen puitteissa ja se yhteinen tekeminen on juuri jotain sellaista, joka ei onnistu, jos samalla on vahdittava lapsia. Ei siis pidä ihmetellä, miksi miesten kaverisuhteet häviää, kun miehestä tulee isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Tavallaan se pitää paikkansa, että aloituksessa kuvatun kaltaisessa tilanteessa olevan miehen ainoa mahdollisuus on ottaa valtaa naisen marmatuksista huolimatta. Ajatuksena siis on, että vaikka nainen marmattaa ja sanoo valtaa ottanutta miestä liian hallitsevaksi tms., niin pohjimmiltaan ja pitkällä aikavälillä hän arvostaa sellaista miestä elämänkumppanina enemmän kuin myötäilevää.
Edellä sanotusta kuitenkin muodostuu helposti sellainen väärä mielikuva, että kaikki parisuhteet ovat tällaista valtataistelua, jossa valtaa otetaan toisen osapuolen vatsustuksesta huolimatta, jotta tasapaino pitkällä aikavälillä pysyisi.
Ei sen niin tarvitse olla. Valtaa voi jakaa myös sovussa. Sopuun johtaa oivallus, että valta ei ole pelkkää herkkua, vaan vaatii myös voimavaroja, suunnittelua, riskien punnitsemista ja aiheuttaa pientä stressiä vastuusta. Sen vuoksi, mitä tulee päätösvallan jakamiseen (koska joskus sille on tarvetta), se osapuoli jolla on paremmat edellytykset vastata edellä luoteltuihin vaatimuksiin, saa kussakin asiassa vallan (ja sen mukana tulevan vastuun).
Viime kädessä asiat ovat toki yhteisiä avioliitossa.
Hyvä kirjoitus. Olet oivaltanut sen olennaisen asian, että valta ei ole kivaa. Vallan kantaminen ei ole kivaa, eikä kevyttä eikä helppoa. Koska valtaan kuuluu aina vastuu, ja riskit vääristä päätöksistä ja vastuu niiden seurauksista. Vallan kantaminen on raskasta ja stressaavaa. Paljon kevyemmällä pääsee, jos ulkoistaa vallan jollekin muulle.
Valitettavasti monet ymmärtävät tuon vasta kun ovat haalineet itselleen valtaa ja vastuuta kuin jaksavat kantaa. Ja pelkkä ymmärrys ei riitä, pitäisi myös pystyä luopumaan siitä vallasta. Se on tunnetusti vaikeaa. Oli omallekin vaimolle aika kova pala myöntää pariterapiassa, että ei ole helppo luopua päätösvallasta perheen ja lasten asioihin vaikkei kaikkea vastuuta jaksakaan kantaa. No, ei se ole helppoa minullekaan enää ottaa sitä vastuuta, kun ei ole vuosiin en ole saanut mistään kotona päättää. Eli opettelua puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset kykenevät normaaliin elämään lasten kanssa, kun miehille jo lasten ottaminen mukaan kaveritapaamiseen on liikaa? Miten nämä miehet luulevat kotiäitien, yksinhuoltajien jne selviävän arjesta, kun lapsia ei voikaan dumpata toisen hoidettavaksi, kun pitäisi kokata, käydä kaupassa, nähdä niitä kavereita jne..?
Kotiäitiys ja yksinhuoltajuus ( mikä on äärimmäisen harvinaista, suurin osa on yhteishuoltajuuksia) on mitä suurimmissa määrin sen naisen ihan omien valintojen tulos. Siinä kannat sitä vastuuta mitä olet itse halunnut.
Teet suorastaan raivostuttavia yleistyksiä, etenkin miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".
Asia on täsmälleen näin.
t. mies
Ei voi, koska silloin yhdessä tekemisestä ei tulisi yhtään mitään. Kysehän ei miehillä ole mistään kaveritapaamisista vaan siitä, että yhdessä on tarkoitus tehdä jotain kuten pelata jotain, korjata autoa, remontoida, kalastaa yms. Pienten lasten kanssa on oltava silmät selässäkin eli heitä on vahdittava koko ajan. [/quote]
Luuletko että naiset eivät halua tehdä mitään yhdessä? Naisella on yhtäläinen oikeus tavata kavereita ilman lapsia. Monet miehet miehet eivät tajua sitä tai eivät välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.
Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.
Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.
Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.
Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?
Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.
Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.
Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.
Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.
Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.
No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?
Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.
Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.
Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.
Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.
Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.
Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?
Naisille ystävyyden ylläpitäminen on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain.
Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.
Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia.
Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.
Näin juuri.
Kerrotko mulle, miten itse huolehdit parin taaperosi turvallisuudesta, kun itse sirkkelöit, sahaat ja kolvaat? Kiinnitätkö taaperosi nippusiteillä toisiinsa ja laitat juoksulankaan, joka on riittävän kaukana näistä lapsille vaarallisista laitteista? Ja miten hyvin lapsesi ovat siinä viihtyneet?
Noita hommia teet silloin, kun lapset eivät ole mukana. Silloin kun ovat, teet jotain muuta. Kyllähän noilla omakotirakennuksilla lapset pyörivät mukana, nainen katsoo lasten perään ja tekee mitä pystyy. Palstamiesten mukaan lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vaan.
Mutta juurihan tuossa edellisessä sanottiin, että mies voi ottaa lapset mukaan. Minä olen nainen, mutta jos pyytäisin jotain ystävätärtäni auttamaan mua olohuoneen remontissa, niin en todellakaan haluaisi, että hänellä olisi pari taaperoa mukana. Koska silloin ystäväni mukaan tulemisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Miehet yleensä tapaavat kavereitaan yhteisen tekemisen puitteissa ja se yhteinen tekeminen on juuri jotain sellaista, joka ei onnistu, jos samalla on vahdittava lapsia. Ei siis pidä ihmetellä, miksi miesten kaverisuhteet häviää, kun miehestä tulee isä.
Ei kauheasti lisää parisuhteen vetovoimaa tuo lähestymistapa asiaan vaikka asioista siinä tunnutaankin erimieltä olevan. Vetovoimaa lisäsi se että lähestymistapaa lisättäisiin positiivisuutta, kiusoittelua, huumoria...
Vierailija kirjoitti:
Vittu mitä "miehet sitä ja naiset tätä" paskaa tämäkin keskustelu on alkanut tuottamaan. Totuus nyt kuitenkin on, että naiset ei ole koskaan mihinkään tyytyväisiä. Miehiä kehoitan panostamaan vaan itseensä, kavereihinsa ja omaan nautintoon. Jos naista ei kiinnosta, niin jätä se. Kyllä nykymies pärjää ihan yksinkin.
Samat sanat naisille. Elämä ei lopu siihen että on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset kykenevät normaaliin elämään lasten kanssa, kun miehille jo lasten ottaminen mukaan kaveritapaamiseen on liikaa? Miten nämä miehet luulevat kotiäitien, yksinhuoltajien jne selviävän arjesta, kun lapsia ei voikaan dumpata toisen hoidettavaksi, kun pitäisi kokata, käydä kaupassa, nähdä niitä kavereita jne..?
Kotiäitiys ja yksinhuoltajuus ( mikä on äärimmäisen harvinaista, suurin osa on yhteishuoltajuuksia) on mitä suurimmissa määrin sen naisen ihan omien valintojen tulos. Siinä kannat sitä vastuuta mitä olet itse halunnut.
Teet suorastaan raivostuttavia yleistyksiä, etenkin miehistä.
Niin on, jos mies on esim kuollut, on lapset tapettava jottei äiti valitse yksinhuoltajuutta.
Ja taas kerran palstan naiset eivät osaa keskustella artikkelin sisällöstä = parisuhteen kommunikointi.
Vängätään ja vängätään taas miljoonannen kerran niistä kotitöistä, verhoista ja lastenhoidosta, jotka eivät ole edes artikkelin sisällön aihe. Mutta kun olette siinä marttyyrimamman moodissanne, niin ymmärrän että ette muuhun keskusteluun tai ajatteluun edes kykene.
On hieman eri asioita. Naiset lähtevät kaupungille shoppailemaan, juomaan lattea tai lounaalle.
Miehet haluavat lähteä kalastamaan , korjaamaan moottoripyörää tai lasten mentyä nukkumaan muutamalle oluelle. Mutta kun vain se naisen näkökulma on oikea , eikä mitään muuta ymmärretä, niin päästään lopputulokseen = "kaikki miehet on itsekkäitä sikoja":