Lue keskustelun säännöt.
Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä
17.05.2017 |
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml
Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.
Kommentit (1120)
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Vaimo sanoo sinulle, että huomenna on Eemelin hammaslääkäri kymmeneltä ja päiväkodissa tapaaminen viideltä, kumpaan menet? Ajattelitko pistää äänestyksen pystyyn, määräätkö vaimon hoitamaan molemmat menot vai voisitko kuvitella, että sopisitte asian ihan sovussa?
Vaimo sanoo, että perjantaina on minun synttärit, olisi kiva mennä ulos syömään. Äänestättekö asiasta, käsketkö vaimon kokkaamaan kuten hän joka päivä tekeekin vai sanotko, että kiva, vaikket oikeasti haluaisi?
Vaimo on sairaana, särkylääke on loppu ja vaimo pyytää sinua käymään apteekissa. Ihanko oikeasti pistät äänestyksen pystyyn, kumpi menee?
Ennen vanhaan vaimo teki kaiken tuon yksin eikä välttämättä sanonut miehelleen mitään. Sitäkö aikaa sinä kaipaat takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni osaa aidosti kuunnella toista, tuntuu että monilta naisilta se kyky puuttuu kokonaan ja vain naisen tunteet ja nainen pitää olla keskiössä koko ajan. Ainakin itse olen huomanmut tuon suhteissa, ei miehen mielipiteillä, tunteilla ole mitään merkitystä naiselle ja keskustelu kääntyykin aina siihen naiseen miltä hänestä tuntuu ja mitä hän on mieltä.
Ex kihlatun kanssa oli tuollaista jatkuvasti, tuli tunne ikäänkuin en olisi edes olemassa vain hän oli tärkeä, hänestä piti puhua, hänen tunteista, minun tehtävä oli kuunnella, lohduttaa ja ymmärtää, miltä minusta tuntui tai olin mieltä oli täysin merkityksetöntä.
Homma johti siihen, että sulkeuduin kokonaan ja lakkasin puhumasta, lopulta tunteet kuoli kokonaan naiseen ja koin ettei hän välittänyt kun itsestään ja lopulta päätin erota.
Ja täsmälleen samanlaisia miehiä on, ei sukupuolikysymys, vaan persoonalysymys. Se ei tietenkään lohduta, jos on tuollaisen suhteen kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Miksi ei voisi olla tyytyväinen siihen että saa elää parisuhteessa rakastamansa puolison kanssa vaikka kompromissina joutuisikin asumaan kerrostalossa omakotitalon sijasta. Tai jos toinen päättää asumismuodosta mutta toinen voi vaikuttaa enemmän siihen missä se asunto sijaitsee?
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Minä en edelleenkään tiedä mitä ne asiat on joissa ei voisi ottaa molempien mielipidettä huomioon?
Lue vaikka kommentti 288
Sinä pikkusieluinen häpeällinen otus, joka sensuroit aivan asiallisen kirjoitukseni, koska ilmeisesti se oli teidän häpeällistä agendaa vastaan, saisit pitkään miettiä oman työsi seuraamuksia, ja vastuutasi! Sensuurilla yritätte vaikuttaa ihmisten yleiseen mielipiteeseen, poistamalla teidän mielestä vääränlaisen ajattelun! Olet ihmisenä todella surkea, häpeällinen. Minkälainen ihminen myy sielunsa, ja omatuntonsa sen pikkuisen tilipussin tähden? Juuri sinun kaltainen moraaliton mädättäjä! Kyllä se maksun aika, ja palkka sinullekin työstäsi tulee, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Sinä pikkusieluinen häpeällinen otus, joka sensuroit aivan asiallisen kirjoitukseni, koska ilmeisesti se oli teidän häpeällistä agendaa vastaan, saisit pitkään miettiä oman työsi seuraamuksia, ja vastuutasi! Sensuurilla yritätte vaikuttaa ihmisten yleiseen mielipiteeseen, poistamalla teidän mielestä vääränlaisen ajattelun! Olet ihmisenä todella surkea, häpeällinen. Minkälainen ihminen myy sielunsa, ja omatuntonsa sen pikkuisen tilipussin tähden? Juuri sinun kaltainen moraaliton mädättäjä! Kyllä se maksun aika, ja palkka sinullekin työstäsi tulee, tavalla tai toisella.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Verhojen ostamisesta:
Olen jokaisessa kolmessa avoliitossani tehnyt niin, että koska verhot kiinnostaa minua enemmän, niin etsin viisi mielestäni parasta verhoa, ja ehdotan niitä miehelle. Pyydän, että mies sanoo mielipiteensä mikä hänen mielestä niistä valitan ja se sitten otetaan. Kaikki viisihän käy minulle hyvin, koska ne on minun valitsemia vaihtoehtoja. Kahdessa ensimmäisessä avoliitossani en millään saanut miehestä irti mielipidettä että mikä olisi hänen mielestä paras. Vaikka pyysin ja pyysin sitä mielipidettä. Ja niinhän siinä aina kävi, että jos minä lopulta valitsin jonkun, niin jälkikäteen tuli valitusta että paskat verhot. Eli heillä siis oli joku mielipide, mutta eivät sitä millään sanoneet ennen kuin jälkikäteen sitten valittamalla. Nykyisessä liitossa miehellä on mielipide. Ja hän osaa sen ihan normaalisti sanoa siinä päätösvaiheessa ja valintavaiheessa. Joten kotielämä on kivaa ja tasapainoista, ja koti yhteisen kodin näköinen.
Ja miten käy sitten, kun mies tuokin sinulle valittavaksi viisi hänen mieleistään verhoa? Käykö järjestely sinulle myös silloin kun oikeastaan mikään ei ole se sinusta hyvä? Pystytkö tyytymään niistä viidestä vähiten huonoon vai haluaisitko sittenkin tuoda keskusteluun mukaan myös oman ehdotuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Vaimo sanoo sinulle, että huomenna on Eemelin hammaslääkäri kymmeneltä ja päiväkodissa tapaaminen viideltä, kumpaan menet? Ajattelitko pistää äänestyksen pystyyn, määräätkö vaimon hoitamaan molemmat menot vai voisitko kuvitella, että sopisitte asian ihan sovussa?
Vaimo sanoo, että perjantaina on minun synttärit, olisi kiva mennä ulos syömään. Äänestättekö asiasta, käsketkö vaimon kokkaamaan kuten hän joka päivä tekeekin vai sanotko, että kiva, vaikket oikeasti haluaisi?
Vaimo on sairaana, särkylääke on loppu ja vaimo pyytää sinua käymään apteekissa. Ihanko oikeasti pistät äänestyksen pystyyn, kumpi menee?
Ennen vanhaan vaimo teki kaiken tuon yksin eikä välttämättä sanonut miehelleen mitään. Sitäkö aikaa sinä kaipaat takaisin?
Toivottavasti vain esität noin läpeensä tyhmää ihmistä! Jos kuitenkin todella olet noin läpeensä tyhmä, ei sinulle kannata vastata tämän kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni osaa aidosti kuunnella toista, tuntuu että monilta naisilta se kyky puuttuu kokonaan ja vain naisen tunteet ja nainen pitää olla keskiössä koko ajan. Ainakin itse olen huomanmut tuon suhteissa, ei miehen mielipiteillä, tunteilla ole mitään merkitystä naiselle ja keskustelu kääntyykin aina siihen naiseen miltä hänestä tuntuu ja mitä hän on mieltä.
Ex kihlatun kanssa oli tuollaista jatkuvasti, tuli tunne ikäänkuin en olisi edes olemassa vain hän oli tärkeä, hänestä piti puhua, hänen tunteista, minun tehtävä oli kuunnella, lohduttaa ja ymmärtää, miltä minusta tuntui tai olin mieltä oli täysin merkityksetöntä.
Homma johti siihen, että sulkeuduin kokonaan ja lakkasin puhumasta, lopulta tunteet kuoli kokonaan naiseen ja koin ettei hän välittänyt kun itsestään ja lopulta päätin erota.
Ja täsmälleen samanlaisia miehiä on, ei sukupuolikysymys, vaan persoonalysymys. Se ei tietenkään lohduta, jos on tuollaisen suhteen kokenut.
On varmasti tuollaisia miehiäkin, ei se vain toimi jos koko aika toinen torpataan eikä suostuta edes kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa. Pitäisi kuitenkin tajuta, että se toinenkin siinä suhteessa on tunteva ihminen, et voi vain jättää toista huomiotta ikäänkuin se ihminen ei ole edes olemassa. Jos niin teet ja luulet kuinka vain sinä olet tärkeä jää lopulta yksin, eihän naistakaan kiinnosta sinun mielipiteesi ja tunteesi, joten miksi minä välittäisin hänenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisethan halusivat nimenomaan päästä päättämään asioista, joten kantakaa myös vastuunne päätöksistänne. Turha syyttää miehiä, jos itse olette ne vahvalla tahdollanne nujertaneet. Kun vastuunkannon aika huonoista päätöksistä tulee, alkaa muiden syyttely välittömästi. Valtaan kuuluu myös vastuu ja tämä on monelle naiselle vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Minä en edelleenkään tiedä mitä ne asiat on joissa ei voisi ottaa molempien mielipidettä huomioon?
Lue vaikka kommentti 288
Ei minulla ole tarvetta ollut koskaan äänestää asumismuodosta. Mieluiten varmasti asuisin edelleen kerrostalossa mutta viihdyn varsin hyvin omakotitalossa joka puolison mielestä on mukavampi asumismuoto ainakin tämän hetkisessä elämäntilanteessa. Minun mielipiteeni taas on vaikuttanut enemmän siihen sijaintiin missä asumme. Ei siitäkään ole tarvetta ollut äänestystä järjestää.
Joskus tulevaisuudessa tilanne saattaa olla toisinpäin minä voin vaikuttaa enemmän asumismuotoon mutta muutamme sijanniltaan paikkaa joka on puolisolle tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Vaimo sanoo sinulle, että huomenna on Eemelin hammaslääkäri kymmeneltä ja päiväkodissa tapaaminen viideltä, kumpaan menet? Ajattelitko pistää äänestyksen pystyyn, määräätkö vaimon hoitamaan molemmat menot vai voisitko kuvitella, että sopisitte asian ihan sovussa?
Vaimo sanoo, että perjantaina on minun synttärit, olisi kiva mennä ulos syömään. Äänestättekö asiasta, käsketkö vaimon kokkaamaan kuten hän joka päivä tekeekin vai sanotko, että kiva, vaikket oikeasti haluaisi?
Vaimo on sairaana, särkylääke on loppu ja vaimo pyytää sinua käymään apteekissa. Ihanko oikeasti pistät äänestyksen pystyyn, kumpi menee?
Ennen vanhaan vaimo teki kaiken tuon yksin eikä välttämättä sanonut miehelleen mitään. Sitäkö aikaa sinä kaipaat takaisin?
Toivottavasti vain esität noin läpeensä tyhmää ihmistä! Jos kuitenkin todella olet noin läpeensä tyhmä, ei sinulle kannata vastata tämän kummemmin.
Vastaapas nyt, ihan oikeasti kiinnostaa. Omassa lapsuudenperheessä isällä oli kaikkeen päätösvalta ja äiti joutui yksin hoitamaan kaiken em. asiat. Tuoko on sinusta hyvää perhe-elämää?
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Minä en edelleenkään tiedä mitä ne asiat on joissa ei voisi ottaa molempien mielipidettä huomioon?
Hän vastasi: lähes kaikki asiat. Jos toinen pitää nakkisopasta ja toinen makaronilaatikosta, äänestetään kumpaa syödään loppuelämä. Huomenna tota ja tänään toista, ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Minä en edelleenkään tiedä mitä ne asiat on joissa ei voisi ottaa molempien mielipidettä huomioon?
Esimerkiksi lasten kasvatuksessa, lasten rankaiseminen. Tunneajattelijan eli naisen on luonnostaan hyvin vaikeaa toimia johdonmukaisesti, ja oikeudenmukaisesti, lasten rankaisemisessa! Mies joka ajattelee 1+1 periaatteella, pystyy siirtämään tunnepuolen sivuun, ja olemaan sekä oikeudenmukainen ja johdonmukainen. Tämä on valtava ongelma parisuhteissa suomessa! Olen nähnyt lukemattomia kertoja tuttavapiirissäni saman kuvion, jossa toinen antaa rangaistuksen, ja toinen peruu sen. Lapsi oppii nopeasti peluriksi tällaisessa perheessä, ja näitä pelureitahan meillä riittää! Tämä vain yksi esimerkki lähes loputtomasta listasta, vain että saat langanpäästä kiinni.
Meillä mies olisi halunnut asua omakotitalossa. Minä en ja minun kanta voitti. Kaikki omakotitalon työt olisivat jääneet minun tehtäväksi enkä lisähommia halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Eihän sitä äänestämällä voikaan hoitaa, koska sellainen ei edellä mainituista syistä toimi! Ristiriitatilanteissa mies luonnostaan väistyy, ennemmin kuin riitelee, joten naisten mielipiteellä pääasiassa mennään. Ei homma millään yhteisellä päätöksenteollakaan toimi! Eikä tule koskaan toimimaankaan! Ainoa malli mikä toimiii, on se että mies hoitaa ne hommat, mihin miehen ominaisuudet sopivat hyvin. Nainen ne, joihin naisen ominaisuudet sopivat hyvin. Molemmat pysyvät lestissään, kuitenkin toisiaan kunnioittaen ja rakastaen. Dynamiikka on rikottu, ja rikkinäinen järjestelmä on jo siirtynyt pari, kolme sukupolvea. Vanha toimiva rooleihin perustuva malli on menetetty, eikä sitä tietoa enää hevin saa takaisin. Parisuhteet, perheet suurimmaksi osaksi suomessa ovat kriisissä, osin jopa aivan katastrofaalisessa tilanteessa. Tämän vuoksi erotaan, erotaan ja taas erotaan. Mikään määrä eroja, ja uusia suhteita ei kuitenkaan auta, kun koko suhteen perustus rakennetaan kerta toisensa jälkeen väärälle pohjalle. Tuloksena on lisää rikkinäisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä, kuinka parisuhteessa ja perheessä tulisi oikeasti toimia, jotta homma saataisiin toimimaan. Lopulta mennään jo niin epätoivoisiin malleihin, että käytetään kahden kodin mallia, joissa molemmilla omat elämät, ja sitten se yhteinen hupailuaika. Kaikki tämä kumpuaa siitä samasta mädästä juuresta.
Minä en edelleenkään tiedä mitä ne asiat on joissa ei voisi ottaa molempien mielipidettä huomioon?
Hän vastasi: lähes kaikki asiat. Jos toinen pitää nakkisopasta ja toinen makaronilaatikosta, äänestetään kumpaa syödään loppuelämä. Huomenna tota ja tänään toista, ei ole vaihtoehto.
Miksi siitä nakkisopasta pitäisi äänestää, miksi molempien on pakko syödä nakkisoppaa jos toinen haluaa makaronilaatikkoa? Onko parisuhtessa pakko syödä samaa ruokaa loppuelämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Tämä on ongelma, jonka tämä nykyinen tasa-arvoinen avioliitto aiheuttaa! Miten demokratia toimii päätöksenteossa, jos on kaksi äänestäjää, kummankin ääni on saman arvoinen, molemmilla on yksi ääni, ja molemmat ovat erimieltä asiasta? Homma johtaa väistämättä valtataisteluun, ja mies joka ajattelee asioita 1+1 periaatteella, mieluummin väistää, kun riitelee. Nainen on taas tunne ajattelija, jolle asiat menevät paljon helpommin ns. ihon alle, ja naiselle väistäminen on luonnostaa paljon vaikeampaa! Homman epäonnistuminen ei ole nössöydestä kiinni, vaan että miehen sekä naisen luonnollinen järjestys ja tasapaino suhteessa on rikottu. Eri ns. roolit ovat olleet parisuhde ja perhe-elämässä se juttu, jonka ansiosta homma on toiminut jo vuosituhansia! Pieleen tämä homma on tehty vasta parin, ehkä kolmen sukupolven aikana. Ymmärrystä tämäkin vaatii, vain harvoilta sitä löytyy.
Missä asioissa kotona joutuu äänestämään? Mitkä asiot on sellaisia joissa voi huomioida vain toisen mielipiteen ja on tehtävä ratkaisu viime kädessä vaikka äänestämällä?
Lähes kaikissa asioissa. Joko ollaan samaa mieltä ja tehdään niin tai sitten ollaan eri mieltä ja joko jätetään koko asia tekemättä tai tehdään kuten toinen haluaa. Tämä on syy, miksi minä olen mieluummin sinkku kuin parisuhteessa.
Juu no selittää kyllä miksi olet sinkku jos et osaa tehdä minkäänlaisia kompromisseja asioissa, että kumpikin saa jotain mitä haluaa ja luopuu jostain, jos ollaan ihan erimieltä.
Osaisin minä tehdä kompromissejakin, mutta miksi tehdään kompromissi, johon kumpikaan ei ole tyytyväinen? Ajatellaan vaikka asumista: nainen haluaa asua omakotitalossa, mies kerrostalossa. Joko nainen antaa periksi, perhe asuu kerrostalossa ja mies on tyytyväinen, mutta nainen ei. Tai mies antaa periksi, perhe asuu omakotitalossa ja nainen on tyytyväinen, mutta mies ei. Ja sitten on se kompromissi: perhe asuu rivitalossa, jolloin sen paremmin mies kuin nainenkaan ei ole tyytyväinen. Kummatkin ovat tyytymättömiä, mutta tulipahan tehtyä kompromissi.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.
Ei helvetti! Siis sinä olet tyytyväinen siihen, että saat päättää? Minä kun olen tyytyväinen siihen, mikä on lopputulos. Kerrostaloasunto ei muutu omakotitaloksi vaikka sisustaisin sen miten tahansa. Ei ole kasvimaata, ei marjapensaita, ei omenapuita, ei kasvihuonetta, ei pihagrilliä jne. Ja sisustamisessakin on takuulla budjetti vastassa. Jos mulle on yks hailee, millainen asunto on sisältä, niin ei siinä sisustus auta, jos haaveilen kasvimaasta, marjapensaista yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhojen ostamisesta:
Olen jokaisessa kolmessa avoliitossani tehnyt niin, että koska verhot kiinnostaa minua enemmän, niin etsin viisi mielestäni parasta verhoa, ja ehdotan niitä miehelle. Pyydän, että mies sanoo mielipiteensä mikä hänen mielestä niistä valitan ja se sitten otetaan. Kaikki viisihän käy minulle hyvin, koska ne on minun valitsemia vaihtoehtoja. Kahdessa ensimmäisessä avoliitossani en millään saanut miehestä irti mielipidettä että mikä olisi hänen mielestä paras. Vaikka pyysin ja pyysin sitä mielipidettä. Ja niinhän siinä aina kävi, että jos minä lopulta valitsin jonkun, niin jälkikäteen tuli valitusta että paskat verhot. Eli heillä siis oli joku mielipide, mutta eivät sitä millään sanoneet ennen kuin jälkikäteen sitten valittamalla. Nykyisessä liitossa miehellä on mielipide. Ja hän osaa sen ihan normaalisti sanoa siinä päätösvaiheessa ja valintavaiheessa. Joten kotielämä on kivaa ja tasapainoista, ja koti yhteisen kodin näköinen.
Ja miten käy sitten, kun mies tuokin sinulle valittavaksi viisi hänen mieleistään verhoa? Käykö järjestely sinulle myös silloin kun oikeastaan mikään ei ole se sinusta hyvä? Pystytkö tyytymään niistä viidestä vähiten huonoon vai haluaisitko sittenkin tuoda keskusteluun mukaan myös oman ehdotuksesi?
Tässä oli puhe verhoista koska, niinkuin hän sanoi, ne kiinnostavat häntä enemmän. Jos mies näyttää minulle 5 erilaisia vanteita autoon, valitsen toki ne joista pidän eniten, mutta en edes huomaa jos mies ne vaihtaa minulta kysymättä. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.
Miksi kaikki pitää vetää aina johonkin valtataisteluihin? Taitaa olla niin että eräät miehet näkee kaiken vain vallan kautta kun taas minä ainakin haluaisin naisena ihan sellaista toveruutta ja toverin jonka kanssa voi KESKUSTELLA ja siihen kuuluu se että mielipiteitä vaihdetaan eikä vaan hännystellä toista jotta saataisiin seksiä mukanas helpommin.
Sellaista se on, tai sitten mies päättää asumismuodon ja nainen taas esim sisustuksen. Kumpikin on tyytyväinen, kumpikin kokee saaneensa päättää.