Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Jankkaaminen, mitä naiset harrastavat, tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon. Oli asia mikä tahansa.

Tälläkin palstalla on satoja ketjuja, joissa kysellään milloin mitäkin. "Mieheni/deittini/tindermies sanoi/tekstasi/teki sitä ja tätä, mitä mies oikein tarkoittaa?". Tämä kaiken atomeiksi jauhaminen , ylianalysointi, jankkaaminen ja viimeisenä nalkutus on takuuvarma keino saada miehestä joojoo-mmhh-mies joka ei enää jaksaa kuunnella miehen papatusta, vaan vastaa naisen jokaiseen sanaan "kylläkyllä, päätä sinä".

Silläkin uhalla että vaikutan tyhmältä, mikä olisi parisuhteessa ilmenevä esimerkki tästä ylianalysoinnista tai jankkaamisesta? Jotenkin siis vaikea samaistua tähän. Mä ymmärrän, että jos parisuhteessakin nainen tarttuu miehen sanoihin että "mitä sä tarkotit sillä että Sirpa on mukava ihminen??" ja alkaa päiviä kestävä paasaus ja ristikuulustelu onko mies nyt kiinnostunut Sirpasta vai ei, niin se nyt turhauttaa kenet tahansa. Mutta mistä se alkaa niin että päädytetään siihen, ettei miehellä ole enää mitään mielipiteitä mihinkään asiaan vaan kaikki lankeaa naisen päätettäväksi?

Mä siis ymmärrän kyllä että jotkut ovat voimakastahtoisia ja tapaavat sitten jyrätä ne sopeutuvaisemmat, mutta en ymmärrä miten liika asioista keskusteleminen liittyy tähän kuvioon. Onko se esim sitä, että näennäisesti ollaan kiinnostuneita toisen mielipiteestä esim. lomakohteen valinnassa, mutta sitten perustellaan omaa valintaa niin pitkällisesti ettei toinen osaa enää väittää vastaan?

Annoit itse kolme hyvää esimerkkiä aiheesta. Kaksi oli tekstissäsi ja kolmas oli koko tekstisi. Tunnut hyvin tietävän mistä on kysymys, mutta haluat vielä analysoida pidemmälle.

Liikaa keskustelua on monenlaista. Jotkut tekevät sitä haluamalla keskustella ja analysoida joitain tiettyjä asioita loputtomiin vaikka toisen mielestä asia oli selvä jo kauan sitten. Jotkut haluavat analysoida kaiken työkaverin aamuterhvehdyksestä ystävän vaatevalintoihin suostumatta uskomaan, ettei kaikella ole maailmaa mullistavaa piilomerkitystä. Jotkut taas jankkaavat omaa mielipidettään niin pitkään, että muut luovuttavat. Kaikissa vaihtoehdoissa vähemmän innokkaan analysoijan helpoin ratkaisumalli paikallaan polkevan keskustelun lopettamiseksi on olla samaa mieltä kaikesta.

Alkoi itseäkin naurattaa tuo, että teksti taisi tosiaan olla esimerkki asiasta :D Tässä tapauksessa se on kyllä puhdas vahinko, en nimittäin ole osannut mieltää joidenkin taipumusta ylianalysointiin ja päätösvallassa päsmäröintiin samaksi ongelmaksi. Näin tarkemman miettimisen jälkeen tulee mieleen eräs ystäväni, joka muuten erosi edellisestä miehestään muiden syiden lisäksi sen takia, että miehelle oli usein kaikki ihan sama ja kyseinen ystävä joutui kertomansa mukaan suunnittelemaan kaiken arkiruuista niihin lomamatkoihin. Tämä on myös sellainen tyyppi, joka aina omasta mielestään keskustelee, mutta minusta se hyvin usein tuntuu väittelyltä. Jankkaa viimeiseen asti siis oman mielipiteensä paremmuuden perustelemista aivan täysin triviaaleissa asioissa ja joskus huomaankin välttäväni ottamasta kantaa tai lopettavani keskustelun kun noin käy. Myönnän kyllä myös usein ajatelleeni, etten ihmettele miksi hänen parisuhteensa ovat hankalia ja loppuvat parin vuoden jälkeen.

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on mitä mainioin osoitus siitä, kuinka miesten mielipiteet mitätöidään ja naisen pitää saada vaikka väkisin tuntea olevansa oikeassa  ; ) Heli Vaaranenkin puhui samasta asiasta, ja siitäkös nousi myrsky mammapalstalla.

Minusta olisi kauhean mielenkiintoista kuulla tavallisten miesten mielipiteitä asiaan, mutta koska tiedän, että tämän palstan ulkopuolella suurin osa miehistä ei vihaa naisia ja käsittele maskuliinisuutta tympeästi jonkun puhumattomuuden ja testosteronin hajuisen kilpailuvietin kautta, on vaikea ottaa tosissaan viestejä kuten "miehet tekee itsemurhan koska ei kestä naisia", "miesten kehottaminen puhumaan tunteistaan on miesvihaa", "on aika asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalla korokkeelle", "nainen saa lain mukaan raiskata miehen ja saa silti elarit", saatika että pystyttäisi puhumaan asiasta tekemättä törkeitä yleistyksiä kuten "KAIKKI naiset/miehet AINA sitä ja tätä".

AV-palstan miehistä harva edustaa ns. tavallista ja normaalia. Täällä on syrjäytyneiden ja naisvihaajien miesjoukko; etenkin näin päivällä. Ne normaalit on töissä.

Itse olen tauolla, juon teetä ja odotan että työkohde jäähtyy käsittelykuntoon.

Sinun kokemuksistasi onkin ollut mielenkiintoista lukea.

Ne eivät tuon exäni suhteen lopu kovin nopeasti.

Viimeisinä aikoina hän käytti asuntoani varastona, koska kärsii hamstrauksesta ja omaan asuntoon ei enää mahtunut. Lainasi myös kavereiltaan rahaa koska ei kuulemma tullut toimeen, eikä pystynyt hankkimaan ruokaa. Laina kului sitten latikollisiin shampoota, saippuaa ja kaikkea muuhun hyvin tarpeellista ja aivan pian maailmasta loppuvaan tavaraan.

Vasta sitten asuntoni tyhjeni kun hän tajusi että ryhdyimme uuden kanssa hävittämään sieltä tavaraaa omine lupinemme. Eikä hän edes tiennyt mitä sieltä hävisi, mutta Helsingin romanikerjäläiset olivat kyllä sen jälkeen puhtaampia ja heillä oli runsaasti uusia hyviä sukkia.

Herranen aika, millaiseen sekopäähän olet törmännyt. Hyvä, kun pääsit eroon. Ymmärrät kai, että hyvin harva nainen on eksäsi kaltainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Ainakin oma mies soittelee paljon ystävilleen, minä taas tapaan heitä mieluummin kasvotusten.

Miksei mies voi tavata ystäviään samalla, kun vahtii lapsia tai tekee ruokaa? Kuulostaa, että sinusta nainen joutuu hoitamaan ystävyyssuhteet arkiaskareiden lomassa. Mieskin voi ottaa lapset pihalle, kutsua kaverin kylään ja leikata ruohon ja maalata aidan yhdessä.

Olin eilen vahtimassa sukulaisen lapsia (vanhempi 2,5 v ja nuorempi 1,5 v). Ei muuten käynyt mielessäkään, että heidän kanssaan olsiin voinut lähteä maalaamaan aitaa. Tai edes leikkaamaan ruohoa. Jos tuossa on mukana vielä oma ystäväni, jolla olisi myös pari pientä lasta jaloissa pyörimässä, ei tekemisestä ja sen ohessa jutustelusta tulisi yhtään mitään. Ja tässäkin olisi vielä se tilanne, että kaverihan on silloin lähtenyt pois kotoa ja tämä aidanmaalausaika olisi pois hänen perheensä yhteisestä ajasta. Jos hän on just eilen ollut kaverinsa Pekan luona auttamassa auton korjauksessa, niin  hänen vaimonsa ei välttämättä pidä ajatuksesta, että tänään hän lähtee kaverinsa Matin luokse maalaamaan aitaa. Ei siinäkään tapauksessa, että hän ottaisi lapset mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml

Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.

Ai se oli taas reppana Dunderfelt: muistan aina kuinka Tony muutama vuosi sitten hoippui räkä poskella pöytääni helsinkiläisessä menopaikassa (jossa istuin kolmen naisen kanssa) suttuinen baariruusu kainalossaan. Esittäytymättä tai tervehtimättä Tony sönkötti "hei lähtekää joku meidän kans kimppaan". Jännite oli ihan käsinkosketeltava. xD

Sinänsä artikkelissa ihan ok asiaa mutta kaikki on lainaa vaikkapa David Deidan ajatuksista jo vuosien takaa, mitään uuttaa tai omaa Tony ei ole keksinyt. Mutta jutussahan tuli esile hiukan laajempikin asia tietty tällä lainauksella saa huomiota.

Voiko miehetkin tehdä samanlaisia yleistyksiä naisista? Keksin 100 samanlaista provoa, aloitetaan vaikka siitä että suomalainen nainen on epänaisellinen, yleensä ylipainoinen itseään täynnä oleva narsisti, ruma niin sisältä kuin ulkoakin. Vaikealuonteinen riidanhaastaja joka luulee aina olevansa oikeassa, tunkee nokkansa joka paikkaan, on aina äänessä mielipiteineen vaikka ei tiedä mistään mitään.

Sana kirjoitti:

Tavallaan se pitää paikkansa, että aloituksessa kuvatun kaltaisessa tilanteessa olevan miehen ainoa mahdollisuus on ottaa valtaa naisen marmatuksista huolimatta. Ajatuksena siis on, että vaikka nainen marmattaa ja sanoo valtaa ottanutta miestä liian hallitsevaksi tms., niin pohjimmiltaan ja pitkällä aikavälillä hän arvostaa sellaista miestä elämänkumppanina enemmän kuin myötäilevää.

Edellä sanotusta kuitenkin muodostuu helposti sellainen väärä mielikuva, että kaikki parisuhteet ovat tällaista valtataistelua, jossa valtaa otetaan toisen osapuolen vatsustuksesta huolimatta, jotta tasapaino pitkällä aikavälillä pysyisi.

Ei sen niin tarvitse olla. Valtaa voi jakaa myös sovussa. Sopuun johtaa oivallus, että valta ei ole pelkkää herkkua, vaan vaatii myös voimavaroja, suunnittelua, riskien punnitsemista ja aiheuttaa pientä stressiä vastuusta. Sen vuoksi, mitä tulee päätösvallan jakamiseen (koska joskus sille on tarvetta), se osapuoli jolla on paremmat edellytykset vastata edellä luoteltuihin vaatimuksiin, saa kussakin asiassa vallan (ja sen mukana tulevan vastuun).

Viime kädessä asiat ovat toki yhteisiä avioliitossa.

Hyvä kirjoitus. Olet oivaltanut sen olennaisen asian, että valta ei ole kivaa. Vallan kantaminen ei ole kivaa, eikä kevyttä eikä helppoa. Koska valtaan kuuluu aina vastuu, ja riskit vääristä päätöksistä ja vastuu niiden seurauksista. Vallan kantaminen on raskasta ja stressaavaa. Paljon kevyemmällä pääsee, jos ulkoistaa vallan jollekin muulle.

Mulle on uskallettu sanoa. Hyvällä tai pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkonen, puhut typeriä.

Todellisuudessa nainen kaipaa rinnalleen tasa-arvoista miestä. Ei diktaattoria, muttei vässykkääkään.

Ei sen kummempaa. Siis ihmistä, joka arvostaa puolisoaan, muttei kuvittele, että puolison arvostaminen ja rakastaminen tarkoittaisi, ettei saa olla mitään mieltä mistään tai omata minkäänlaista oma-aloitteisuutta.

Päinvastoin: tasa-arvoinen ihminen kykenee olemaan itsenäinen ja antamaan muillekin saman oikeuden. Tasa-arvoista ihmistä ei loukkaa se, että puoliso on eri mieltä jostakin asiasta - hänen itsetuntonsa ei vaadi ikuista oikeassaolemista.

Miehillä on nykyään taipumus heittäytyä vaimojensa lapsiksi. "äiti, tuu pyyhkii....!" -asenne on yleinen. Kotona ei oteta mitään vastuuta mistään, ei oma-aloitteisesti tartuta mihinkään. Ja mielipiteitäkään ei vaivauduta miettimään, kas kun nekin on helppo ulkoistaa vaimolle. 

Vähän off topic, mutta samaata teemasta:

Viimeinen kappale pitää paikkansa, ja uusperheellisenä olen kaikki nämä vuodet väittänyt, että juuri tuo on se juttu, joka tuhoaa uusperheet: mies antaa vastuun omista lapsistaan pois. Sitten äitipuoli uupuu, kun kasvattaa miehen lapsia, ei saa kiitosta, ja lapsetkin ihmettelevät miksi komennat kun et ole äitini. Jos mies kantaisi vastuun omista lapsistaan, eli hoitaisi ja viihdyttäisi itse, ei olisi uusperheongelmia.

Naiset jäkättävät sen vastuun ulos miehistä. Lasten suhteen se alkaa pahimmillaan jo raskausaikana valituksella siitä miten mies ei ymmärrä tai häntä ei kiinnosta, kun hän reagoi asioihin eri tavalla kuin nainen. Lapsen synnyttyä, mies ei osaa vaihtaa vaippaa oikein, pukeminenkin menee väärin ja syöttämisestä nyt ei tule yhtään mitään. Kun palaute tulee säännöllisesti "etkö sä tätäkään osaa, anna kun minä näytän"-sävyllä, tapetaan miehen into lasten hoitoon ja tilalle istutetaan usko siihen, ettei hän pysty lapsista huolehtimaan. Sitten jossain vaiheessa aletaan ihmettelemään miksei mies ota vastuuta lapsista. Miksi kukaan tahallaan jättäisi omia lapsiaan mitään osaamattoman tunarin hoiviin kun kerran kaiken osaava äitikin on paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.

Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".

Jos tosimies haluaa, että kotona on rauha maassa, hänen JOUTUU taipumaan, vaikka olisi mitä mieltä. Riittaa ei voi jatkaa loputtomiin, vaan se joko päättyy kompromissiin tai toisen voittoon. Jos kompromissia ei synny, mies häviää.... koska ei halua kinastella loputtomiin.

Mulle on psykologit sanoneet, että naisen kanssa ei kannata olla eri mieltä, tai ainakaan ilmaista sitä. Naiset ovat verbaalisesti miehiä lahjakkaampia ja pystyvät kyllä jatkamaan riitaa vaikka kuinka pitkään.

Olet siis valmiiksi jo terapiatapaus?

Olen käynyt kohta kolme vuotta terapiassa. Miten se liittyi asiaan?

Että terapeuttisi on väärässä jos käski totella naisia? Kuten sen Sami M terapeutti, joka kuulemma käski erota?

(En usko.)

Vierailija kirjoitti:

Olipas taas ihana yleistys yhdistettynä miesten haukkumiseen. Ai, että kun on mahtavaa kun ei ole yhdenkään naisen kanssa missään tekemisissä. Olen ihan varma, että tuo täydellinen virheetön jumalolento nimeltään suomalainen nainen pärjää nyt ja tulevaisuudessakin ilman meitä miehiä.

Joskus ajattelen, että olisipa kiva tutustua johonkin naiseen, mutta sitten luen tälläisiä juttuja ja totean näääh antaa olla, taidanpa jättää väliin.

Hei, älä anna nettikeskustelujen tuhota mielikuviasi kokonaisesta sukupuolesta. Etenkin nämä naiset sitä ja miehet tätä keskustelut täyttyy hyvin äkkiä ihmisistä, joilla on itsellä omia kipeitä kokemuksia ja niiden käsittelemättömien tunteiden myötä hyvin kärkkäitä ja vihaisia mielipiteitä. En minäkään muodosta mielipidettäni miehistä palstalla pyörivien saatika Ylilaudalla hengailevien miesten juttujen perusteella. Valtaosa arkielämässä tuntemistani ihmisistä sukupuolesta riippumatta ihan kunnioittaa kumppaneitaan ja ovat ihan normaaleja ihmisiä, eikä vihan ja katkeruuden täyttämiä idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.

Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".

Jos tosimies haluaa, että kotona on rauha maassa, hänen JOUTUU taipumaan, vaikka olisi mitä mieltä. Riittaa ei voi jatkaa loputtomiin, vaan se joko päättyy kompromissiin tai toisen voittoon. Jos kompromissia ei synny, mies häviää.... koska ei halua kinastella loputtomiin.

Mulle on psykologit sanoneet, että naisen kanssa ei kannata olla eri mieltä, tai ainakaan ilmaista sitä. Naiset ovat verbaalisesti miehiä lahjakkaampia ja pystyvät kyllä jatkamaan riitaa vaikka kuinka pitkään.

Olet siis valmiiksi jo terapiatapaus?

Olen käynyt kohta kolme vuotta terapiassa. Miten se liittyi asiaan?

Että terapeuttisi on väärässä jos käski totella naisia? Kuten sen Sami M terapeutti, joka kuulemma käski erota?

(En usko.)

Lisään: pikkuveljeni on lapsesta asti ollut mahdoton jankkaaja. Jankkaa vielä 1/2 h yksin ja seuraavana päivänä, vaikka kukaan ei sano enää mitään.

Ei me sitä silti totella.

Vierailija kirjoitti:

Kun tapasin nykyisen avovaimoni, hän sanoi heti että tarvitsee "oikean miehen", jolla on suoraselkäisyyttä ja vahvoja ajatuksia. Nyt yhteisen elämämme keskellä huomaan, että aina kun huomaan noita ominaisuuksia tarvittavan, niin ei muuten missään nimessä ole puhettakaan että se olisi ok. Heti alkaa valtava marmatus siitä kuinka olen hallitseva tai ikävä ihminen.

Täten olenkin sitten todennut, että eiköhän vain tehdä jokainen asia niin kuin nainen haluaa. Ja minusta on surullista, että sekään ei kelpaa. Kyllä naisen mieli on monessa suhteessa täynnä valtavia ristiriitaisuuksia, enkä voi ymmärtää miten toinen ihminen ei niitä mitenkään huomaa.

Enkä halua tällä lietsoa mitään naisvihaa - naiset ovat minulle tärkeä asia ja heitä kunnioitan paljon. Tämäkin kirjoitus varmasti kuvaa monien kotioloja tänä päivänä.

Hassut kriteerit kumppanillasi. Suoraselkäisyys nyt on toivottava ihmisominaisuus, ei mitenkään erityisesti miesominaisuus, vahvojen ajatusten sijaan ihmisellä sopisi mielestäni olla perusteltuja ja järkeviä ajatuksia. Tottakai muunkinlaisia saa olla, mutta kuvatunlaisia painottaen. Sanot hassusti, että naisen mieli on ristiriitaisuuksia täynnä, vaikka se on ihan persoonallisuustyypistä kyse, ristiriitaisia miehiä, jotka eivät tajua juttujensa päättömyyksiä, on niitäkin riittämiin. Ja rauhallisia jalat maassa -tyyppisiä naisia myös riittää, mutta tulevat kai nähdyksi tylsinä ja jäävät ilman parisuhdetta. Sanot kunnioittavasi, mutta et näytä näkevän yksilöinä, olet kova yleistämään. Se on sellaista herrasmiesmäisyyttä ilman aitoa huomaavaisuutta. Itse en arvosta, mutta jotkut tykkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.

Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran  viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia. 

Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.

Näin juuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.

Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran  viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia. 

Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.

Ei voi, koska silloin yhdessä tekemisestä ei tulisi yhtään mitään. Kysehän ei miehillä ole mistään kaveritapaamisista vaan siitä, että yhdessä on tarkoitus tehdä jotain kuten pelata jotain, korjata autoa, remontoida, kalastaa yms. Pienten lasten kanssa on oltava silmät selässäkin eli heitä on vahdittava koko ajan. 

Vittu mitä "miehet sitä ja naiset tätä" paskaa tämäkin keskustelu on alkanut tuottamaan. Totuus nyt kuitenkin on, että naiset ei ole koskaan mihinkään tyytyväisiä. Miehiä kehoitan panostamaan vaan itseensä, kavereihinsa ja omaan nautintoon. Jos naista ei kiinnosta, niin jätä se. Kyllä nykymies pärjää ihan yksinkin.

MachoAlpha kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml

Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.

Ai se oli taas reppana Dunderfelt: muistan aina kuinka Tony muutama vuosi sitten hoippui räkä poskella pöytääni helsinkiläisessä menopaikassa (jossa istuin kolmen naisen kanssa) suttuinen baariruusu kainalossaan. Esittäytymättä tai tervehtimättä Tony sönkötti "hei lähtekää joku meidän kans kimppaan". Jännite oli ihan käsinkosketeltava. xD

Sinänsä artikkelissa ihan ok asiaa mutta kaikki on lainaa vaikkapa David Deidan ajatuksista jo vuosien takaa, mitään uuttaa tai omaa Tony ei ole keksinyt. Mutta jutussahan tuli esile hiukan laajempikin asia tietty tällä lainauksella saa huomiota.

Melkein uskottava palstamamman tarina.

On se jännää kuinka nämä asiantuntijat on aina palstamammojen tapaamia luusereita,

Heli Vaaranenkin oli vain "bimbo miehiänielevä malli, joka elelee miestensä varoilla".

Toki vain ja ainoastaan palstamamman näkemykset ovat oikeita, eikä mitään muuta sallita.

Ja tämä on juuri se suomalaisen naisen suurin ongelma.

Jo tapailuvaiheessa huomaa, jos mies on liian myötäilevä. Siinä kohtaa kun mies ihastuu, mielipiteet loppuvat. Kaikesta ollaan samaa mieltä, suostutaan kaikkeen mitä nainen haluaa. Nämä miehet herättävät halun kokeilla, miten pitkälle voisi mennä ennen kuin miehen oma persoona ja mielipiteet tulevat ilmi.

En jaksaisi tuollaista sieluttomuutta ystäviltänikään, miksi siis mieheltä.

Naisten jatkuva kiukuttelu ja itsekäs asenne ovat saaneet miehet myötäilemään naisia kaikessa. Helpompaa on olla aina samaa mieltä, koska mies tietää kiukuttelun alkavan välittömästi, jos kaikki ei mene naisen päättämällä tavalla. Naiset voivat syyttää itseään siitä, että miehet ovat nykyään munattomia tossuja. Lopulta parisuhteesta katoaa naisen kaipaama hohto, kun miehestä ei saakaan vastusta jokaiseen riitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Ainakin oma mies soittelee paljon ystävilleen, minä taas tapaan heitä mieluummin kasvotusten.

Miksei mies voi tavata ystäviään samalla, kun vahtii lapsia tai tekee ruokaa? Kuulostaa, että sinusta nainen joutuu hoitamaan ystävyyssuhteet arkiaskareiden lomassa. Mieskin voi ottaa lapset pihalle, kutsua kaverin kylään ja leikata ruohon ja maalata aidan yhdessä.

Olin eilen vahtimassa sukulaisen lapsia (vanhempi 2,5 v ja nuorempi 1,5 v). Ei muuten käynyt mielessäkään, että heidän kanssaan olsiin voinut lähteä maalaamaan aitaa. Tai edes leikkaamaan ruohoa. Jos tuossa on mukana vielä oma ystäväni, jolla olisi myös pari pientä lasta jaloissa pyörimässä, ei tekemisestä ja sen ohessa jutustelusta tulisi yhtään mitään. Ja tässäkin olisi vielä se tilanne, että kaverihan on silloin lähtenyt pois kotoa ja tämä aidanmaalausaika olisi pois hänen perheensä yhteisestä ajasta. Jos hän on just eilen ollut kaverinsa Pekan luona auttamassa auton korjauksessa, niin  hänen vaimonsa ei välttämättä pidä ajatuksesta, että tänään hän lähtee kaverinsa Matin luokse maalaamaan aitaa. Ei siinäkään tapauksessa, että hän ottaisi lapset mukaan. 

Jotenkin koominen teksti. Mutta kotiäidithän vaan makaa kotona ja lasten kanssa pystyy hyvin tehdä kaikki kotityöt, ruuat ja vielä urheilla! Niinhän se meni? Sama kun oma mieheni joskus ärsyyntyy jos joutuu vahtimaan lasta viikonloppuna samalla kun syö tai juo kahvia "eihän tässä pysty rauhassa yhtään olemaan!" niin.. Sitä se on minulla joka päivä, joka aterialla ja välipalalla, tuohon vessassa käynnit jne ne paljon puhutut kotityöt :)

Vierailija kirjoitti:

Voiko miehetkin tehdä samanlaisia yleistyksiä naisista? Keksin 100 samanlaista provoa, aloitetaan vaikka siitä että suomalainen nainen on epänaisellinen, yleensä ylipainoinen itseään täynnä oleva narsisti, ruma niin sisältä kuin ulkoakin. Vaikealuonteinen riidanhaastaja joka luulee aina olevansa oikeassa, tunkee nokkansa joka paikkaan, on aina äänessä mielipiteineen vaikka ei tiedä mistään mitään.

Keksi jotain uutta. Nuo sun sanomat jutut on joka päivä palstalla. Alan jo uskoa, miten hirveä olen. Jos joskus jään sinkuksi, en ikinä edes katso miehiin päin.