Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään naiselle, kertoo asiantuntija iltiksessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.

Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".

Jos tosimies haluaa, että kotona on rauha maassa, hänen JOUTUU taipumaan, vaikka olisi mitä mieltä. Riittaa ei voi jatkaa loputtomiin, vaan se joko päättyy kompromissiin tai toisen voittoon. Jos kompromissia ei synny, mies häviää.... koska ei halua kinastella loputtomiin.

Mulle on psykologit sanoneet, että naisen kanssa ei kannata olla eri mieltä, tai ainakaan ilmaista sitä. Naiset ovat verbaalisesti miehiä lahjakkaampia ja pystyvät kyllä jatkamaan riitaa vaikka kuinka pitkään.

Olet siis valmiiksi jo terapiatapaus?

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Itse hankin kerran suihkuverhon joka soveltui oikein hyvin kylpyhuoneen väreihin.

Exäni näki sen ja seuraavana päivänä siinä oli äkillisesti ihan toinen uusi suihkuverho, joka oli tylsän näköinen kohokuvioitu muovikalvo ja lisäksi se haisi karmeasti kemikaaleille. Siihen se sitten jäi ja se oikean värinen siirtyi varastoon. Haju haihtui jo puolen vuoden kuluttua.

Ihan vain anekdoottina päätäntävallasta.

Miksi annoit hänen tehdä niin?

Koska mielipaha näkyi hänestä niin selvästi jos tein jotain mistä hän ei pitänyt.

Alussa yritin tasapuolista päättämistä asioista yhdessä, mutta se luisui pian siihen, että vain hänen päätöksensä oli se oikea. Jopa niin, että luulin joskus jostain asiasta, että siitä oli sovittu tehtävän kuten ehdotin, mutta sitten asia menikin hänen tavallaan ja kun sitä ihmettelin, niin hän kertoi minun mielipiteeni olleen huono ja siksi hän teki kuten itse halusi.

Meillä oli jopa hysteerinen itkukohtaus jopa siitä kun en antanut periksi siitä kumpaan päähän autosta laitetaan parempikuntoiset renkaat. Itki suihkun nurkassa ja väitti että rääkkään häntä.

Sitten vuoden kuluttua hän oli samaa mieltä kuin minä ja väitti olleensa aina juuri sitä mieltä.

Ai niin ja hän myös valitti siitä miten hän aina joutuu päättämään kaikesta.

No kai joutui kun mikään muu ei kelvannut.

Ihme hysteerikot sinua kiinnostaa.

.

Omassa lähipiirissäni kikaan nainen ei saa itkukohtauksia renkaista. 3 meistä vaihtaa ne itse (2 näistä sinkkuja, 3. muuten vain insinööri).

Kyllä hän renkaat osasi vaihtaa ja korjatakin autoaan, mutta tässä oli kyse siitä että hänen piti olla asiassa oikeassa ( ei ollut). Sillä aiheella ei siis ollut varsinaisesti väliä, vaan sillä etten antanut asiassa periksi.

Olipas taas ihana yleistys yhdistettynä miesten haukkumiseen. Ai, että kun on mahtavaa kun ei ole yhdenkään naisen kanssa missään tekemisissä. Olen ihan varma, että tuo täydellinen virheetön jumalolento nimeltään suomalainen nainen pärjää nyt ja tulevaisuudessakin ilman meitä miehiä.

Joskus ajattelen, että olisipa kiva tutustua johonkin naiseen, mutta sitten luen tälläisiä juttuja ja totean näääh antaa olla, taidanpa jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on siis pakko myöntää, että en ymmärrä yhtään mitä tuo Dunderfelt tarkoittaa sillä, että keskustellaan liikaa, tai mikä on tämä ilmiö mikä nyt tuhoaa parisuhteita. Ja miten siihen liittyy se, etteivät miehet uskalla olla eri mieltä? Samaa mieltä olen kyllä siitä, ettei kukaan, nainen tai mies, halua parisuhteeseen tahdotonta perävaunua.

Jankkaaminen, mitä naiset harrastavat, tappaa kyllä kaiken mielenkiinnon. Oli asia mikä tahansa.

Tälläkin palstalla on satoja ketjuja, joissa kysellään milloin mitäkin. "Mieheni/deittini/tindermies sanoi/tekstasi/teki sitä ja tätä, mitä mies oikein tarkoittaa?". Tämä kaiken atomeiksi jauhaminen , ylianalysointi, jankkaaminen ja viimeisenä nalkutus on takuuvarma keino saada miehestä joojoo-mmhh-mies joka ei enää jaksaa kuunnella miehen papatusta, vaan vastaa naisen jokaiseen sanaan "kylläkyllä, päätä sinä".

Silläkin uhalla että vaikutan tyhmältä, mikä olisi parisuhteessa ilmenevä esimerkki tästä ylianalysoinnista tai jankkaamisesta? Jotenkin siis vaikea samaistua tähän. Mä ymmärrän, että jos parisuhteessakin nainen tarttuu miehen sanoihin että "mitä sä tarkotit sillä että Sirpa on mukava ihminen??" ja alkaa päiviä kestävä paasaus ja ristikuulustelu onko mies nyt kiinnostunut Sirpasta vai ei, niin se nyt turhauttaa kenet tahansa. Mutta mistä se alkaa niin että päädytetään siihen, ettei miehellä ole enää mitään mielipiteitä mihinkään asiaan vaan kaikki lankeaa naisen päätettäväksi?

Mä siis ymmärrän kyllä että jotkut ovat voimakastahtoisia ja tapaavat sitten jyrätä ne sopeutuvaisemmat, mutta en ymmärrä miten liika asioista keskusteleminen liittyy tähän kuvioon. Onko se esim sitä, että näennäisesti ollaan kiinnostuneita toisen mielipiteestä esim. lomakohteen valinnassa, mutta sitten perustellaan omaa valintaa niin pitkällisesti ettei toinen osaa enää väittää vastaan?

Annoit itse kolme hyvää esimerkkiä aiheesta. Kaksi oli tekstissäsi ja kolmas oli koko tekstisi. Tunnut hyvin tietävän mistä on kysymys, mutta haluat vielä analysoida pidemmälle.

Liikaa keskustelua on monenlaista. Jotkut tekevät sitä haluamalla keskustella ja analysoida joitain tiettyjä asioita loputtomiin vaikka toisen mielestä asia oli selvä jo kauan sitten. Jotkut haluavat analysoida kaiken työkaverin aamuterhvehdyksestä ystävän vaatevalintoihin suostumatta uskomaan, ettei kaikella ole maailmaa mullistavaa piilomerkitystä. Jotkut taas jankkaavat omaa mielipidettään niin pitkään, että muut luovuttavat. Kaikissa vaihtoehdoissa vähemmän innokkaan analysoijan helpoin ratkaisumalli paikallaan polkevan keskustelun lopettamiseksi on olla samaa mieltä kaikesta.

Kun tapasin nykyisen avovaimoni, hän sanoi heti että tarvitsee "oikean miehen", jolla on suoraselkäisyyttä ja vahvoja ajatuksia. Nyt yhteisen elämämme keskellä huomaan, että aina kun huomaan noita ominaisuuksia tarvittavan, niin ei muuten missään nimessä ole puhettakaan että se olisi ok. Heti alkaa valtava marmatus siitä kuinka olen hallitseva tai ikävä ihminen.

Täten olenkin sitten todennut, että eiköhän vain tehdä jokainen asia niin kuin nainen haluaa. Ja minusta on surullista, että sekään ei kelpaa. Kyllä naisen mieli on monessa suhteessa täynnä valtavia ristiriitaisuuksia, enkä voi ymmärtää miten toinen ihminen ei niitä mitenkään huomaa.

Enkä halua tällä lietsoa mitään naisvihaa - naiset ovat minulle tärkeä asia ja heitä kunnioitan paljon. Tämäkin kirjoitus varmasti kuvaa monien kotioloja tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.

Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran  viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa parisuhteesta on tullut loputon valtataistelu? Ja miksi ihmeessä?

Siinä, kun feminismi alkoi nostaa päätään.

Miksi?

Taisteleeko miehet samalla tavalla vallasta myös töissä? Meillä ainakin on vastuu alueet jaettu eikä sen jälkeen napista kaiken aikaa siitä että miksi sinä päätät tuosta, miksi minun mielipidettäni ei kuulla ja toteuteta kaikissa asioissa.

Naiset ainakin taistelee keskenään.

En ole kyllä vielä missään työpaikassa nähnyt sellaista valtataistelua joka tässäkin ketjussa tulee esille vaikka naisvaltaisella alalla olenkin.

Jos jonkun tehtävänä on ollut hankkia verhot ei niitä kyllä kukaan ole lähtenyt vaihtamaan välittömästi sen takia että ei saanutkaan valita mieleisiään. Joskus toki on neuvoteltu ehkä riidellenkin siitä kuka seuraavalla kerralla saa verhot hankkia tai pitäisikö budjettia pienentää tai suurentaa. Enkä koskaan ole kuulut kenenkään sanovan myös toisen valitsemista verhoista että ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus niistä voidaan sanoa oma mielipide vaikka se ei valintaan enää vaikuttaisikaan.

Minä olen nähnyt ja mulle on tultu siitä kertomaan. Työpaikoilla valtataistelu on näkynyt juoruamisena ja mustamaalaamisena. On ehdotettu jopa eroamista ja erottamista täysin tuulesta temmatuin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on mitä mainioin osoitus siitä, kuinka miesten mielipiteet mitätöidään ja naisen pitää saada vaikka väkisin tuntea olevansa oikeassa  ; ) Heli Vaaranenkin puhui samasta asiasta, ja siitäkös nousi myrsky mammapalstalla.

Minusta olisi kauhean mielenkiintoista kuulla tavallisten miesten mielipiteitä asiaan, mutta koska tiedän, että tämän palstan ulkopuolella suurin osa miehistä ei vihaa naisia ja käsittele maskuliinisuutta tympeästi jonkun puhumattomuuden ja testosteronin hajuisen kilpailuvietin kautta, on vaikea ottaa tosissaan viestejä kuten "miehet tekee itsemurhan koska ei kestä naisia", "miesten kehottaminen puhumaan tunteistaan on miesvihaa", "on aika asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalla korokkeelle", "nainen saa lain mukaan raiskata miehen ja saa silti elarit", saatika että pystyttäisi puhumaan asiasta tekemättä törkeitä yleistyksiä kuten "KAIKKI naiset/miehet AINA sitä ja tätä".

AV-palstan miehistä harva edustaa ns. tavallista ja normaalia. Täällä on syrjäytyneiden ja naisvihaajien miesjoukko; etenkin näin päivällä. Ne normaalit on töissä.

Itse olen tauolla, juon teetä ja odotan että työkohde jäähtyy käsittelykuntoon.

Sinun kokemuksistasi onkin ollut mielenkiintoista lukea.

Ne eivät tuon exäni suhteen lopu kovin nopeasti.

Viimeisinä aikoina hän käytti asuntoani varastona, koska kärsii hamstrauksesta ja omaan asuntoon ei enää mahtunut. Lainasi myös kavereiltaan rahaa koska ei kuulemma tullut toimeen, eikä pystynyt hankkimaan ruokaa. Laina kului sitten latikollisiin shampoota, saippuaa ja kaikkea muuhun hyvin tarpeellista ja aivan pian maailmasta loppuvaan tavaraan.

Vasta sitten asuntoni tyhjeni kun hän tajusi että ryhdyimme uuden kanssa hävittämään sieltä tavaraaa omine lupinemme. Eikä hän edes tiennyt mitä sieltä hävisi, mutta Helsingin romanikerjäläiset olivat kyllä sen jälkeen puhtaampia ja heillä oli runsaasti uusia hyviä sukkia.

Meillä ainakin se johtuu siitä että miehen mielipiteellä , joka on naisen mielestä lähtökohtaisesti jo väärä ja järjetön, ei juurikaan ole vaikutusta mihinkään. Ystävällisesti nainen silloin tällöin kysyy mutta loppujen lopuksi tekee lähes aina oman pään mukaan. Että kiitos kun kysyit... Vähittelen sitä oppii tähän käytäntöön että miksi vaivautua sanomaan yhtään mitään mihinkään, varsinkaan eriävää mielipidettä, kun sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Tai no, eriävällä mielipiteellä saa lihavan riidan ja monen päivän mykkäkoulun aikaiseksi. Olen lapsuudenkodissani katsellut vanhempien huutoa ja riitelyä ihan riittävästi, joten haluan antaa omille lapsilleni rauhallisemman kasvuympäristön.

257

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että naiset eivät tiedä mitä haluavat. Naiset haluavat vallan kotona, mutta samlla haluaisivat että mies on vahva. Vähän sama juttu kuin vanhempiaan pomottava lapsi, joka on liian suurissa saappaissa ja kokee olonsa turvattomaksi.

Ei mies voi vastuuttaa naista tästä asiasta. Mies kantaa itse vastuun siitä, jos hän ei ole suoraselkäinen tai uskalla sanoa omaa mielipidettään. Älä vetoa siihen mitä naiset haluavat tai naiset eivät halua. Miehen tulee olla mies riippumatta siitä mitä "naiset haluavat".

Jos tosimies haluaa, että kotona on rauha maassa, hänen JOUTUU taipumaan, vaikka olisi mitä mieltä. Riittaa ei voi jatkaa loputtomiin, vaan se joko päättyy kompromissiin tai toisen voittoon. Jos kompromissia ei synny, mies häviää.... koska ei halua kinastella loputtomiin.

Mulle on psykologit sanoneet, että naisen kanssa ei kannata olla eri mieltä, tai ainakaan ilmaista sitä. Naiset ovat verbaalisesti miehiä lahjakkaampia ja pystyvät kyllä jatkamaan riitaa vaikka kuinka pitkään.

Olet siis valmiiksi jo terapiatapaus?

Olen käynyt kohta kolme vuotta terapiassa. Miten se liittyi asiaan?

Ei ihme, että syntyvyys on nälkävuosien tasolla ja yhä harvempi mieskään haluaa parisuhdetta. Nykynaisista on tullut niin itseään täynnä olevia narsisteja juttujensa perusteella, että mies ryhtyy mielummin homoksi kun on heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201705162200133676_lz.shtml

Nykymies hännystelee ja peesailee naista ja piiloutuu naisen mielipiteiden taakse. Nykymies ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, ei osaa olla suoraselkäinen. Siksi parisuhteet heikkenee ja seksuaalinen jännite niistä hiipuu. Naiset haluaisivat, että mies olisi Mies ja ottaisi kantaa, mutta mies vässyköi. Omankin kokemukseni mukaan näin on. Vaikka anelisin polvillani, että mies sanoisi oman (oikean) mielipiteensä johonkin asiaan eikä vain myötäilisi minua ja minun mielipidettä niin ei, miehestä ei saa mitään irti. Pah.

Mulla ei ole onneks tuollaisia ongelmia miehen kanssa. Se uskaltaa ihan sanoa mielipiteensä vapaasti eikä sen tarvitse puhkua tai elvistellä ollaakseen muka miehekkäämpi kuten joidenkin hemmojen. Mulla ei ole siltikään tarvetta kirjoittaa miestä isolla alkukirjaimella vastoin kielioppisääntöjä.

Valitkaa mammat siippanne paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on niin vahva eron uhka, että ei uskalleta sanoa omaa mielipidettään asioihin.

Näin se menee myös meillä. Viikottain minua uhataan erolla, jonka myötä menettäisin kaiken. Vaimo ei mitenkään ymmärrä kuinka paljon valtaa hänellä on suhteessa minun elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Ainakin oma mies soittelee paljon ystävilleen, minä taas tapaan heitä mieluummin kasvotusten.

Miksei mies voi tavata ystäviään samalla, kun vahtii lapsia tai tekee ruokaa? Kuulostaa, että sinusta nainen joutuu hoitamaan ystävyyssuhteet arkiaskareiden lomassa. Mieskin voi ottaa lapset pihalle, kutsua kaverin kylään ja leikata ruohon ja maalata aidan yhdessä.

Moni nainen on todella pahasti hukassa itsensä, naiseutensa ja roolinsa kanssa muutuvassa maailmassa eikä oikein osaa/pärjää nykyaikaisten upeiden miesten kanssa. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa parisuhteesta on tullut loputon valtataistelu? Ja miksi ihmeessä?

Siinä, kun feminismi alkoi nostaa päätään.

Miksi?

Taisteleeko miehet samalla tavalla vallasta myös töissä? Meillä ainakin on vastuu alueet jaettu eikä sen jälkeen napista kaiken aikaa siitä että miksi sinä päätät tuosta, miksi minun mielipidettäni ei kuulla ja toteuteta kaikissa asioissa.

Naiset ainakin taistelee keskenään.

En ole kyllä vielä missään työpaikassa nähnyt sellaista valtataistelua joka tässäkin ketjussa tulee esille vaikka naisvaltaisella alalla olenkin.

Jos jonkun tehtävänä on ollut hankkia verhot ei niitä kyllä kukaan ole lähtenyt vaihtamaan välittömästi sen takia että ei saanutkaan valita mieleisiään. Joskus toki on neuvoteltu ehkä riidellenkin siitä kuka seuraavalla kerralla saa verhot hankkia tai pitäisikö budjettia pienentää tai suurentaa. Enkä koskaan ole kuulut kenenkään sanovan myös toisen valitsemista verhoista että ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus niistä voidaan sanoa oma mielipide vaikka se ei valintaan enää vaikuttaisikaan.

Minä olen nähnyt ja mulle on tultu siitä kertomaan. Työpaikoilla valtataistelu on näkynyt juoruamisena ja mustamaalaamisena. On ehdotettu jopa eroamista ja erottamista täysin tuulesta temmatuin perustein.

Miksi se sitten tuodaan vielä parisuhteeseekin? Kuka haluaa elää sellaisessa parisuhteessa jossa juorutaan, mustamaalataa ja mitätidään toisen päätökset?

Ilman naisiakin voi elää ja nykyaikana se on monille miehille huomattavasti parempi vaihtoehto kuin nykynainen. Moni valitsee tuon elämän ja tulevaisuudessa yhä useampi, tällä syntyvyyden kehityksellä suomalaiset kuolee sukupuuttoon joka on meille ihan oikein, niin sietämättömiä meistä on tullut.

Tavallaan se pitää paikkansa, että aloituksessa kuvatun kaltaisessa tilanteessa olevan miehen ainoa mahdollisuus on ottaa valtaa naisen marmatuksista huolimatta. Ajatuksena siis on, että vaikka nainen marmattaa ja sanoo valtaa ottanutta miestä liian hallitsevaksi tms., niin pohjimmiltaan ja pitkällä aikavälillä hän arvostaa sellaista miestä elämänkumppanina enemmän kuin myötäilevää.

Edellä sanotusta kuitenkin muodostuu helposti sellainen väärä mielikuva, että kaikki parisuhteet ovat tällaista valtataistelua, jossa valtaa otetaan toisen osapuolen vatsustuksesta huolimatta, jotta tasapaino pitkällä aikavälillä pysyisi.

Ei sen niin tarvitse olla. Valtaa voi jakaa myös sovussa. Sopuun johtaa oivallus, että valta ei ole pelkkää herkkua, vaan vaatii myös voimavaroja, suunnittelua, riskien punnitsemista ja aiheuttaa pientä stressiä vastuusta. Sen vuoksi, mitä tulee päätösvallan jakamiseen (koska joskus sille on tarvetta), se osapuoli jolla on paremmat edellytykset vastata edellä luoteltuihin vaatimuksiin, saa kussakin asiassa vallan (ja sen mukana tulevan vastuun).

Viime kädessä asiat ovat toki yhteisiä avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä iso ongelma on nykykasvatuksen feminiinisyys. Pojista pitää kasvattaa poikia eikä tyttöjä - näettehän tuloksistakin, että naiset eivät feminiinisiin miehiin ole tyytyväisiä.

Tarvitsemme nopeasti poikien kasvatuksen vallankumouksen. Takaisin perinteisiä miehisiä arvoja ja ihanteita, kilpailua ja testosteronia. Tulee lopettaa ihmeellinen miehisyyden häpeäminen ja alkaa taas asettaa maskuliininen käytös sen ansaitsemalle korokkeelle.

Ajatelkaa, tämä on tulevaisuuden naisten hyväksi, koska heidän ei sitten tarvitse enää kärsiä perässävedettävistä epämiehistä.

Suomalainen mies ei puhu tunneistaan. Mieluummin hyppää järveen hukkumaan.

Miksi miehet eivät saa kertoa tunneistaan vaan pitää tarttua pulloon?

Luuletko, että ulkomailla "miehet puhuvat tunteistaan"? Ehkä Ruotsissa, missä muutenkin sukupuolierot halutaan tuhota kokonaan.

Juuri tuollainen "puhukaa tunteistanne" -kulttuuri on sitä myrkyllistä miesvihaa, joka tuhoaa suomalaisilta pojilta eväitä miehistymiseen. Ja sitten naiset valittavat liian epämiehekkäistä miehistä.

Oikeasti, naiset eivät ymmärrä miehiä, se on nähty todella räikeästi ja monta kertaa. Tarvittaisiin joku täysjärkinen miesasiamies sanomaan tämä asia tarpeeksi kärkkäästi julkisuudessa.

Miehet tekevät tunnetusti enemmän itsemurhia kuin naiset, mutta joo siis ihmeessä padotkaa tunteet sisällenne. Aina myös muistutetaan siitä, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita, mutta eivät ole naisetkaan. Jos ei osaa sanoa, että tämä tuntuu minusta pahalta, niin ei kannata haaveilla esimerkiksi kovin kaksisesta parisuhteesta.

Suomalaiset miehet surmaavat itsensä, koska eivät halua elää suomalaisten naisten kanssa.

No ettekö te luojan tähden aikuiset ihmiset voi sen verran ottaa vastuuta omista valinnoistanne, että jättäydytte sinkuksi jos ne naiset on niin kamalia?

Niinhän me jättäydytäänkin, samalla masentuen ja eristäytyen sosiaalisesta elämästä.

Eikö miehillä ole muita ystäviä kuin vaimo? Sukulaisia? Mitään sisältöä elämässä? Kauhistuttaa ajatuskin, että pitäisi olla jonkun ihmisen ainoa elämän sisältö ja tarkoitus.

Ulkopuolisena vastaan että kyllä näin usein on.

Tutkimusten mukaan miehillä ei usein ole välttämättä kavereita. Vaimo on paras ystävä ja työkaverit ja ehkä harrastuskaverit.

Itse allekirjoitan asian. Nykypäivän naiset tykkää sosiaalisesti vilkkaista miehistä. Nämä miehet joilla ri ole kuin vaimo taas ovat 100% lojaaleja ja usein hyviä perheenisiä.

Minäkin allekirjoitan asia. Ei se tarkoita, ettei ole sisältöä elämässä, jos panostaa perheeseen, lapsiinsa, työhönsä ja johonkin harrastukseensa. Jos tuohon vielä lisäisi paljon kavereita, niin ei paljon miestä näkyisi kotona, eikä vaimoon tulisi paljoa panostettua. Moni nykynainen kuitenkin näköjään kaipaa tuollaista miestä, ettei vaan tulisi tylsää.

Kumma kyllä naisilla mahtuu elämään yleensä myös ystäviä ja silti pystyy olemaan ihan läsnä kotona. Kaverittomuus on minusta molemmille sukupuolille vaarallista, ei todellakaan ole hyvä, että ainut sosiaalinen kontakti ja kaveri on oma puoliso. Minusta parisuhteessa myös molemmilta pitää löytyä sellaista joustoa, että kaverisuhteiden ylläpitäminen onnistuu myös perheen perustamisen jälkeen. Mitäs sitten jos se ero tulee, ja kaikki kaverisuhteet on katkenneet kun on pitänyt "panostaa puolisoon"?

Naisille ystävyyden ylläpitäminen  on puhumista, miehille yhdessä tekemistä. Nainen voi siis oikein hyvin viettää aikaansa ystävänsä kanssa puhelimessa samalla kun laittaa ruokaa, vahtii lapsia jne. Miehen taas on lähdettävä kotoa pois tapaamaan ystäväänsä ja tekemään tämän ystävänsä kanssa yhdessä jotain. 

Pitää varmaan osittain ihan paikkansa kyllä. Siksi sitä joustoa pitääkin löytyä, parisuhteen molemmille osapuolille pitää löytyä mahdollisuuksia ylläpitää ystävyyssuhteita haluamallaan tavalla. Kaverittomien miesten ihannointi lojaaleina ja hyvinä perheenisinä on typerää, sillä kaikki tarvitsevat ystäviä.

Tuo on vaan erityisesti pikkulapsiaikana hyvin vaikeaa. Mies on jo päivät töissä, joten jos mies vielä sen lisäksi käy pari kertaa viikossa harrastuksissaan ja kerran  viikossa rassaa autoja tai pelaa tietokonepelejä kaverinsa kanssa ja nainen vastaavasti omat harrastukset ja omat kaverit, niin perheelle ei juurikaan jää yhteistä aikaa. Ja tässä on lisänä vielä sekin ongelma, että jos miehen kaverillakin on pieniä lapsia, niin miten löytää sellainen ajankohta, joka sopii molemmille. Monilla miehillä kaverisuhteet jäävät, kun perheeseen syntyy lapsia. 

Mies voi ottaa lapset mukaan kaveritapaamisiin, niin ne naisetkin yleensä joutuvat tekemään.

Minua ärsytti kun ex ei koskaan sanonut mielipidettään. Kaikki asiat oli "emmä tiiä ihan sama päätä sä" ja silti tuli valitusta päätösistäni. Lopetin sitten itsekin oman mielipiteeni sanomisen ja päätösten tekemisen. Halusin kokeilla että tuleeko mieheltä mielipiteitä jos annan niille paljon tilaa. No eipä tullut. Sitten kukaan ei enää sanonut mielipidettä eikä mitään päätetty. Ei edes että mihin mentäisiin syömään tai monelta lähdettäisiin jonnekin reissuun. Siihenhän se suhde sitten loppui.