Muita joita ahdistaa olla viehättävä ulkonäöltään? Tuntuu, että en saa rauhaa ollenkaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä osaa ollenkaan samaistua tuohon kun ei ole tuollaista ongelmaa ollut. Uskon kyllä että ei ole kivaa olla aina joku kuolattava lihanpala. :(

Juurikin näin =( 

Uskon olevani ikuisesti sinkku, koska kukaan ei näe pintaani pidemmälle. Jos olisin yksinkertaisempi, niin ehkä minua ei haittaisi tämä asia näin paljon. Olen kuitenkin ujo ja jokainen suhteeni miehiin on alkuhuuman jälkeen muuttunut sairaalloisen mustasukkaiseksi, omistushaluiseksi ja väkivaltaiseksi miehen taholta minua kohtaan. Jokainen heistä on suhtautunut minuun kuin omistamaansa esineeseen ja halunnut lukita minut kotiin. Jokainen on yrittänyt estää opiskeluitani tavalla tai toisella. 

Minusta on aina liikkunut vaikka mitä juttuja - jopa aikaa ennen kuin olin edes suudellut ikinä ketään. Sain kuulla olevani kiertopalkinto. Se oli kiltille tytölle aika erikoista. 

Moni ystäväksi luulemani on puukottanut selkään. Osa kääntänyt selkänsä täysin. Osa ihmisistä vihaa avoimesti. Onneksi minulla on myös hyviä ystäviä, jotka tuntevat minut ja rakastavat minua kokonaisuutena. 

En usko enää aitoon rakkauteen… Pelkään miehiä. Kaipaan todella paljon läheisyyttä, mutta en halua satunnaista seksiä. Sinkkuna olen ollut jo vuosia. Voin sanoa, että ympärilläni tapahtuu ihmeellisiä asioita. On alkanut tapahtumaan siitä saakka kun kasvuni naiseksi alkoi. 

Tämä varmasti loppuu aikanaan. En kuitenkaan tahdo olla muuta kuin olen ja siihen kuuluu naisellinen olemus. Olen joutunut kasvattamaan hyvän itsetunnon ja luottamuksen itseeni. Toivon että kohdalleni osuu vielä älykäs ja syvällinen mies, joka näkee että kaunein osa minusta ei todellakaan ole ulkokuoreni. 

En tahdo kuulostaa ylimieliseltä. En ole sitä. Olen helvetin yksinäinen. Vanki kehossani. 

Alapeukutin koska se, että joudut aina väkivaltaiseen suhteeseen ei todellakaan johdu ulkonäöstösi vaan siitä, että viehätyt tietynlaisista miehistä, joissa on kaikissa siten myös se sama piirre. Eli jos työstäisit kokemuksiasi vaikka terapiassa, niin oppisit valitsemaan toisin.

N46

Nuorempana tosiaan näin oli. Olen käynyt terapiassa vuosia ja tiedostanut asian. Nykyään olenkin yksin. Ollut jo pitkään. Eikä se tarkoita että ahdistelu olisi loppunut. Näen kyllä miten minua katsotaan ja osaan nopeasti tulkita rivien välistä mitä minusta halutaan. 

Luottamus omaan harkintakykyyni ihastumisen suhteen on mennyt. Siitä ujous ja arkuus. En sitä väitä etteikö myös niitä ns. hyviä miehiä olisi lähestyjien joukossa, mutta harva ymmärtää silti uratavoitteitani ja vielä harvempi olisi valmis tukemaan minua. 

Terapiakaan ei muuta elämäni peruspilareita muuksi. Pyrin vaan sopeutumaan olemaan yksin. Suren sitä aidosti, mutta en enää koskaan tee samoja virheitä joita olen aikaisemmin elämässäni tehnyt. Kiltteys ja fyysinen viehättävyys eivät ole hyvä yhdistelmä. 

Tiedän tunteen. Tiedän itsekin olevani kaunis vaikka sitä nyt ei tietenkään ääneen saisi sanoa. Eniten ahdistaa miesten taka-ajatukset. Jos juttelen jonkun miehen kanssa niin tuntuu että toinen haluaa jotain muuta. Vaikea olla kaverimiehien kanssa kun en tiedä ovatko he kanssani siksi että pitävät luonteestani vai siksi että olen kaunis.

Olen kyllä iloinen siitä että olen kaunis. Kaikilla on jotai ongelmia ja mielummin otan nämä kauniin ongelmat kuin ruman. Kauniilla ihmisillä on kuitenkin elämä yleensä helpompaa. Se on kyllä todella epäreilua :/

Olen kaunis nainen ja ärsyttää kun kaikki tuntuvat pitävän minua tyhmänä. Ihan kun nainen ei voisi olla sekä kaunis että älykäs. Vaikutan ehkä vähän bimbolta kun tykkään meikata ja pukeutua hyvin mutta ei ulkonäköön panostaminen tarkota sitä että olisi tyhmä. Huomaan myös että joitain miehiä ei kiinnosta luonteeni tai ajatukseni yhtää , esittävät vain että pääsisivät sänkyyn. Todella inhottavaa. Tosin tämä ongelma taitaa olla kaikilla naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Tiedän itsekin olevani kaunis vaikka sitä nyt ei tietenkään ääneen saisi sanoa. Eniten ahdistaa miesten taka-ajatukset. Jos juttelen jonkun miehen kanssa niin tuntuu että toinen haluaa jotain muuta. Vaikea olla kaverimiehien kanssa kun en tiedä ovatko he kanssani siksi että pitävät luonteestani vai siksi että olen kaunis.

Olen kyllä iloinen siitä että olen kaunis. Kaikilla on jotai ongelmia ja mielummin otan nämä kauniin ongelmat kuin ruman. Kauniilla ihmisillä on kuitenkin elämä yleensä helpompaa. Se on kyllä todella epäreilua :/

:DD life sucks and then you die. On se rankkaa :D

En usko tuota ongelmaa. Ei ole olemassa ihmistä, joka olisi niin hyvännäköinen, että siitä tulisi ongelma.

Se on toinen juttu, jos pukeutuu niin, että tyhmät miehet innostuvat liikaa.

Jaa, mä nautin huomiosta ja miesten katseista 😃 Myönnän. Ja jos joku ei katso niin ärsyttää ja ihmetyttää.

Voi teitä kiittämättömiä, mutta eikö se niin mene, että siitä puhe, mistä puute?

Jos olisi mahdollista niin voitais heti vaihtaa tomumajoja niin että minä saisin teistä kauneimman hottishabituksen ja vaihtokauppana saisit minun tapettiin sulautuvan ulkonäköni; huonoihoisen, vähän huonolla tavalla persoonallisen naamani ja muodottoman, lievästi ylipainoisen kroppani. Voin vakuuttaa, että kukaan ei vilkaisi sinuun päinkään, jopa baarissa saisit rauhassa vahtia kavereiden drinkkejä samalla kun he tanssivat, eikä kukaan tulisi häiritsemään, olisit niin näkymätön, kuin näkyvä objekti voi olla.

Hyvännäköisiä miehiä tosin kannattaisi vältellä, niiltä voi tulla piikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa ☺

Mulla ei ole vielä auttanut.

46v.

Täällä on neuvottu ratkaisuksi lihottamista. No, olen kuullut lihavilta tutuilta että kommenttia kuulee sitten siitä, eli ei saa olla rauhassa siltikään.

Toinen ehdotus on värjätä esimerkiksi joku hirveä tukka, lakata itsestään huolehtiminen ja pukeutua resuisesti ("ellei salaa nauti huomiosta"). Onko mitään mieltä olla jo omasta itsestäänkin vastenmielinen, vain että saisi olla rauhassa? Silloinkin voi kyllä kerätä huomiota sitten sillä rähjäisyydellään, mutta se että haluaa tuntea olonsa mukavaksi ei tarkoita mielestäni sitä, että pitää huomiosta.

Itse rajoitan itseäni jo nykyään sen verran, etten ainakaan pue mitä tahansa huomiotaherättävää päälleni vaikka kuinka pitäisin siitä, eli useimmiten pidän vain pitkiä housuja. Ärsyttää rajoittaa itseään minkään vertaa, mutta en vain yleensä jaksa yhtään huomiota mitä Suomessa saa jos massasta poikkeaa vähääkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaunis nainen ja ärsyttää kun kaikki tuntuvat pitävän minua tyhmänä. Ihan kun nainen ei voisi olla sekä kaunis että älykäs. Vaikutan ehkä vähän bimbolta kun tykkään meikata ja pukeutua hyvin mutta ei ulkonäköön panostaminen tarkota sitä että olisi tyhmä. Huomaan myös että joitain miehiä ei kiinnosta luonteeni tai ajatukseni yhtää , esittävät vain että pääsisivät sänkyyn. Todella inhottavaa. Tosin tämä ongelma taitaa olla kaikilla naisilla.

Ei minulla ainakaan ole, miehet eivät yleensä kiinnitä minuun mitään huomiota, ja ne harvat kun kiinnittävät, on se huomio negatiivista. Olisin niin paljon mieluummin edes perusnätti kuin tällainen ruma ja epänaisellinen kummajainen. Tasan ei mene nallekarkit.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo unohtanut tuijottelut. Tunnistn ilmiön kuitenkin hyvin. 

Tyttäreni sen sijaan on vähän ahdistunut. Varsinkin matut tuijottavat erittäin tiiviisti ja lyöttäytyvät seuraan illoin milläkin verukkeella. '

Olen toki ohjeistanut, ettei katsettakaan sinne päin. Ymmärrän kuitenkin, että akuutissa tilanteessa se on vaikeaa. 

Kauneus voi jopa suojata, koska "rumempi" tyttären kaveri on koko ajan myrskyn silmässä ahdistelun suhteen. 

Miten se rumempi tyttö on muka enemmän ahdistelun kohteena kuin kaunis tyttö? Siis näin tekstisi ymmärsin, korjaa jos olen väärässä. 

Uusissa tilanteissa esim. koulutuksissa miehet ottavat ilahtuneesti kontaktia ja vilkuilevat, ovat kiinnostuneita. Todella harvoin tutustun ja ystävystyn naisten kanssa. Miesten kanssa en halua ystävystyä, koska olen naimisissa. Jotenkin naiset monesti hienovaraisesti välttelevät minua. Tilanteet toistuvat hyvin samanlaisina ja jonkin verran kärsin siitä etten pääse naisten joukkoon.

Kaikkein ikävintä on joittenkin naisten ilkeys. On aina yhtä hämmentävää kun joku haluaa nolata muiden kuullen tai sanoa jotakin ilkeää ulkonäöstä. Itse en pysty edes ajattelemaan tilannetta, jossa hakisin tilaisuutta nöyryyttää ja näpäyttää jotakin toista ihmistä.

Miten suhtaudut siihen kun huomaat usean miehen aluksi ihastuvan itseesi esim. uudessa työpaikassa? Kyllä sellaisen vaan huomaa. Haluaisin joskus olla näkymätön, en haluaisi sitä huomiota ja viritystä. Se huomio ei ole epäkohteliasta, mutta jotenkin raskasta kuitenkin. Varsinkin jos naiset pitävät tiukkaa etäisyyttä. Tulee aika yksinäinen olo... Onko kukaan kokenut vastaavaa?

Tuntuu niin hassulta että Suomessa(?) voi olla niin kauniita naisia että se on jo ongelma heille. 

Kyllä se menee ohi, kaikki vanhenee. Itselläni oli tuo "ongelma" parikymppisenä, nyt lähempänä neljääkymppiä saa olla jo paremmin rauhassa.

Samanlaisina toistuvat tilanteet vaikuttavat itsetuntoon ja ihmissuhteisiin. En tiedä miten muuttaisin sitä toistuvaa kuviota. Olen se, joka kokee jäävänsä ulkopuolelle muitten naisten joukosta. Miehiltä saamani huomio ei ainakaan helpota tätä asiaa. Olen 39-vuotias eli en enää ihan nuori.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se menee ohi, kaikki vanhenee. Itselläni oli tuo "ongelma" parikymppisenä, nyt lähempänä neljääkymppiä saa olla jo paremmin rauhassa.

Taitaa olla pelkkää mielikuvitusta. Näin miehenä olen Suomessa vain pari kertaa nähnyt että naista lähdettäisiin iskemään kadulla jos ei ulkomaalaistaustaisia miehiä lasketa. Baarissa tietty toisin mutta ei sinne ole tarvetta mennä. Eikä myöskään ole tarve pitää miespuolisia kavereita. Hyvin pärjää homsseleilla ja muilla naisilla.

Sen sijaan tunnen monta naista joilla on suuret harhaluulot ulkonäöstään. Just tuollaisia "hyi toi jätkä tuli jutteleen, se on varmaan kiinnostunut" tyyppejä. Kuitenkin oli muuten vaan juttutuulella tai oikeasti kiinnostunut kaverista muttei uskaltanut sille suoraan mennä juttelemaan.

Toista se on latinalaisessa amerikassa. Siellä on oikeasti kauniita naisia jota oikeasti saavat liikaa huomiota.

Tilanne ei välttämättä ole ollenkaan tuollainen, ainakaan minulla. Minua ei tulla iskemään kadulla eikä saamani huomio ole epäkohteliasta. Ongelmana on pikemminkin se, että naiset hienovaraisesti välttelevät minua ja koen usein jääväni yksin. Kirjoitinkin aikaisemmin, että miehiltä saamani huomio ei ainakaan helpota tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pelkkää mielikuvitusta. Näin miehenä olen Suomessa vain pari kertaa nähnyt että naista lähdettäisiin iskemään kadulla jos ei ulkomaalaistaustaisia miehiä lasketa. Baarissa tietty toisin mutta ei sinne ole tarvetta mennä. Eikä myöskään ole tarve pitää miespuolisia kavereita. Hyvin pärjää homsseleilla ja muilla naisilla.

Sen sijaan tunnen monta naista joilla on suuret harhaluulot ulkonäöstään. Just tuollaisia "hyi toi jätkä tuli jutteleen, se on varmaan kiinnostunut" tyyppejä. Kuitenkin oli muuten vaan juttutuulella tai oikeasti kiinnostunut kaverista muttei uskaltanut sille suoraan mennä juttelemaan.

Toista se on latinalaisessa amerikassa. Siellä on oikeasti kauniita naisia jota oikeasti saavat liikaa huomiota.

Minulla ollut sama juttu jo yli 20 vuotta. Oon jo nelkyt, eikä tahti lopu. Juuri yks kysyi oluelle, toinen viime vuonna naimisiin. Pitää vältellä erästä vanhempaa kollegaa kun alkoi olla jutut liian lähenteleviä, samoin yks nuori kollega aina halusi seuraan ja juttelemaan, täh?? Tosi nuori nääs.

Tämä on rehellistä puhetta: olen joskus lihottanut itseäni ollakseni miesten silmissä epähoukutteleva. Lähinnä silloin kun sydämeni on särkynyt erosta, enkä ole jaksanut iskuyrityksiä.

Kuulostaako itserakkaalta...varmaankin joo.