Muita joita ahdistaa olla viehättävä ulkonäöltään? Tuntuu, että en saa rauhaa ollenkaan..

Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu!

En tiedä helpottaako tämä yhtään, mutta kun tulet keski-ikään, ei sinua juuri kukaan enää edes vilkaise. Näin on käynyt minulle, joka nuorena olin tosi kaunis. Olen sitä vieläkin, mutta ikä näkyy jo kasvoista. Saan olla ainakin rauhassa.

Mutta toisaalta kun on ollut tosi kaunis, vanheneminen on vaikeampaa kuin sellaisella joka on ollut aina ruma.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu!

En tiedä helpottaako tämä yhtään, mutta kun tulet keski-ikään, ei sinua juuri kukaan enää edes vilkaise. Näin on käynyt minulle, joka nuorena olin tosi kaunis. Olen sitä vieläkin, mutta ikä näkyy jo kasvoista. Saan olla ainakin rauhassa.

Mutta toisaalta kun on ollut tosi kaunis, vanheneminen on vaikeampaa kuin sellaisella joka on ollut aina ruma.

Ei ole, paitsi jos ulkonäkö on liian tärkeä asia elämässä.

Mitään tässä maailmassa ei ole niin helppo piilottaa kuin ylenmääräistä viehättävyyttä.

Olisi kiva saada jotain vertailupohjaa, oletteko te superkauniit tuijotuksen kohteiksi joutuvat kauniimpia kuin esim. nuo uudet Miss Suomi -semifinalistit? Tai jotain muuta esimerkkiä.

Helppoa kuin heinänteko. Heität happoa naamalle tai kuljet säkissä niinkuin musut.

Ei ole kysyntää sen jälkeen ja saat olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Aika tekee tehtävänsä. 

Nuorena tuijotettiin. Jopa busskikuskit peilin kautta ja ihan joka puolella oli joku silmät sirrillään. Se sekä imarteli että häiritsi. Vaikeaa rajanvetoa kumpaa enemmän...

Toisin kuin sinä ihan itsekin pidin itseäni erityisen kauniina. Suuret kauriinsilmät sydämenmuotoissa kasvoissa. Vartalo hokka ja samalla muodokas. 

Nyt ei ole ongelmaa, olen 63-vuotias. Joku kasikytvee joskus vilkaisee sillä silmällä :D

Mäkin olin nuorena vetävän näköinen. Sain liikaakin huomiota miehiltä ja kateutta osalta naisista osakseni. Ulkonäöstä oli joissain kohdin etua ja joissain kohdin haittaa. Sitten 30+ ikäisenä sain 4 lasta pienillä ikäeroilla. Monet työntäyteiset kotiäitivuodet lasten kanssa. Ziljoonat valvotut yöt vauvojen ja korvakierteisten lasten kanssa ym. Nyt olen 46-vuotias ja kulahtanut & plösähtänyt mamma, huomion saaminenkin on loppunut😂

Aikansa kutakin.. ja vaikka et niitä lapsiakaan hankkisi, niin lievänä viiskybäsenä nuoruuden kauneutesi on vain muisto. Aika hoitaa ja maan vetovoima tekee tehtävänsä, ja niin on tuokin problem solved😄

Koen tämän itsekin ongelmaksi välillä... En ole "erityisen kaunis", mutta vielä nuori (26), suht hoikka ja isorintainen, tiedän "ne katseet". Tosiaan ristiriitaista koska tottakai haluan olla siistinä ja oman tyylini mukaisissa vaatteissa ihmisten ilmoilla, rakastan pitkiä hiuksiani mutta olen tosi ujo enkä tykkää ylimääräisestä huomiosta joten ns. "taannutan" ulkonäköä laittautumalla tylsemmin, rintaliiveissä aina pienentävä efekti. Koen oloni noloksi jos olen joku päivä panostanut enemmän ja olenkin yhtäkkiä "liian näkyvä". Tätä on tosi vaikea selittää monille koska vastaus on aina silmienpyörittelyä, "on sulla ongelmat!" tai "luulet vaan". Joo ei varmasti olekaan enää ongelma kymmenen-kahdenkymmenen vuoden päästä, mutta tavallaan turha lohtu.

Miksi te ongelmaiset ajattelette ulkonäköänne koko ajan? Hankkikaa ihmeessä jotakin muuta mietittävää, niin loppuu se jatkuva tiedostaminen. Problem solved.

Mulla ollut aina sama juttu. Kauniina olemisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviä puolia on, että tiettyjä asioita on helpompi saavuttaa ja saada silloin kun on kaunis. Huonoja puolia on että vaikea yrittää tutustua kehenkään mieheen kaverimielessä, kun lähes poikkeuksetta kaikki miehet yrittää jotain enemmän. Juuri sama juttu kuin aloittajalla. Lisäksi naisvaltaisella alalla saa kuulla kuittailua ulkonäöstä ja joutuu todistelemaan, että hei mäkin oon hyvä tyyppi.

Minulla on kaksi tytärtä.  Toinen on klassisen kaunis, meikkaa ja pukeutuu hillitysti ja samoin olemus hillitty ja ujo. Toinen ei ole kaunis, mutta ihan söpö. Hänellä on voimakas meikki, tiukat ja seksikkäät vaatteet ja luonteeltaan räväkkä ja nauravainen.  Arvatkaa kumpi saa enemmän huomioita ja lähestymisyrityksiä miehiltä? Se vähemmän kaunis! Kaunista katsotaan enemmän, sillä tavalla kulmien alta ja vähän pelokkaastikin. Mutta söpölle vislataan ja huudellaan ja yritetään iskeä koko ajan.

Mä vain ihmettelen miten nämä naiset pukeutuvat ja laittavat itsensä. Harva nimittäin on esim. meikittömänä tai lähes meikittömänä mitenkään huomiotaherättävän kaunis, missit ja kaikenmaailman tähtösetkin on näissä meikittömänä napatuissa kuvissa aika tavanomaisen näköisiä typyköitä joita ei varmaan paria vilkaisua enempää jäisi toljottamaan jos livenä jossain näkisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä vain ihmettelen miten nämä naiset pukeutuvat ja laittavat itsensä. Harva nimittäin on esim. meikittömänä tai lähes meikittömänä mitenkään huomiotaherättävän kaunis, missit ja kaikenmaailman tähtösetkin on näissä meikittömänä napatuissa kuvissa aika tavanomaisen näköisiä typyköitä joita ei varmaan paria vilkaisua enempää jäisi toljottamaan jos livenä jossain näkisi.

Kyllä jotkut ovat ilman meikkiäkin hätkähdyttävän kauniita, esim. tyttäreni jota kyllä toljotetaan  jatkuvasti vaikka ei ole meikkiä lainkaan.

Itse olen tavis ja aina toivonut olevani kauniimpi. Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, että ehkä helpompi olla tavis, ei huomiotaherättävän ruma, eikä kaunis. Taviksen on helpompi myös löytää fiksuja, vähemmän pinnallisia kumppaneita, joita kiinnostaa muukin, kuin ulkonäkö.

Yksi ystäväni puhuu usein samanlaisesta ongelmasta. On niin kaunis, että kokoajan saa huomiota ja tämä ahdistaa häntä. Vähän vaikea ottaa tosissaan, koska hän on ihan tavallisen metsäsuomalaisen näköinen. Tuntuu väkisinkin siltä että tekee tuota vain korostaakseen ja kehuakseen itseään.

Minulla oli myös tuollainen  kasveri joka kuvitteli tuollaisia, oikeasti oli ihan taviksen näköinen.

Suurin osa täällä vain kuvittelee nämä ongelmat. Kaverini oli tuollainen, ihan nätti mutta ei mikään erikoinen ja aina sain kuulla kuinka toi mies tuijottaa tuolla ja toi ahdisteli mua vaikka mitään siis ei ollut tapahtunut. Jos käveltiin ison mieslauman ohi hän aina kysyi "näiksä miten noi kuolas mun perään?" Aina kaikkialla vihellettiin ja huudettiin vaikka niin ei edes käynyt. Jos joku mies huusi kaverilleen tien yli, huusi mies oikeasti kaverini perään.

Ja ei tämä ole mikään katkeran ämmän tilitystä. En ole mielestäni kaunis, mutta usein olen kuullut tuon kehun. Laittaudun ja huolehdin itsestäni. Koskaan minulle ei olla kadulla huudeltu, ei ahdisteltu, ei mitään. Enemmänkin koen, että miehet ovat todella kohteliaita minulle. Jotenkin tosi kunnioittavia, baarissakaan kukaan ei ahDistele, ovat jotenkin tosi suojelevaisia. Ehkä olen kaunis, en tiedä, mutta en Anna ulkonäön määrittää elämääni. Maailma ei pyöri minun ympärillä.

N20

En aloittajasta tiedä, mutta itsekin tunnen pari itseään hyvinkin kauniina pitävää, jotka aina muistavat asiasta huomautella. Isosilmäisiä (teko)blondeja kun ovat. Niin, totta, mutta heidän silmänsä ovat ennemminkin sellaisia, noh, mulkosilmiä, joiden alla mustat kuopat eikä poskipäitä nimeksikään. Omasta mielestäni se ei ole kovin kaunista. Normaalisti en tietenkään kiinnitä tällaisiin silmiin erityistä huomiota, mutta jos koko ajan itseään kehuu, niin kyllä sitä asian sitten huomaa ja jää miettimään, että mitähän mahtaa tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta on kun on joskus ollut oikeasti kaunis ja nyt tukka ja tissit lähteny, hampast keltaset ja ryppyjä naamassa iän mukana. Silti pidän edelleen itseäni kauniina vaikka kuljen ilman meikkiä ja ryysyissä. Sit aina muistan ainiin pitäisi ehkä laittautua koska olen nykyään susiruma :D. On niin kun superkauniin identiteetti edelleen ja tuntuu oudolta kun KUKAAN ei katso :)

Mulla sama:) enkä oikein koskaan oppinut laittautumaankaan. Koska ennen olin niin nätti luonnontilassa:D Jotenki huvittavaakin toisaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n ongelman. Tämä on mulla johtanut yksinäisyyteen ja kyynisyyteen itse asiassa, kun olen huomannut, että moni mies hakee kontaktia aina jokin mielessään, vaikka esittäisivät aluksi muuta. Naisten kanssa taas on vaikea ystävystyä, jos on heitä viehättävämpi ja "saa" kaiken huomion. Vielä kun olen ujo, joten vaikutan huonosti lähestyttävältä ja varmaan ylpeältä.

Moni siis hakee huomiotani ja seuraani, mutta on tai yrittää olla minulle ilkeä tai epärehellinen.

Ystävysty homojen kanssa. Ne ei yritä pokata sua, mutta eivt ole sulle kateellisia sun saamasta huomiosta koska eivät kilpaile sun kanssa samoista miehistä 😊

Yleensä miehet kyllä eivät yritä iskeä hillittyä ja ns ladylike-tyyppistä luonnollista, ujon ja hiljaisen oloista kaunotarta. Sellaista pikemminkin kunnioitetaan. He iskevät ja suhtautuvat avoimen seksuaalisesti niihin naisiin, jotka ovat laittautuneet seksikkäiksi. Sellaista on helppo välttää, ei pidä meikata ollenkaan eikä pukeutua paljastavasti tai kireisiin vaatteisiin, ei tiukkoja peppua korostavia housuja eikä rintojen esilletuomista jne. Ajattele pukeutuessasi arvokasta, ammatillisesti uskottavaa klassisya tyylisä. Mieti, pukisiko vaikka Angela Merkel tai Hillary Clinton nämä vaatteet ja meikkaisiko näin? Jos ei, niin älä sinäkään. Avot. Ongelma ratkaistu. Lisäksi sinua ei enää määritellä (virheellisesti) tyhmäksi bimboksi työelämässä.