Muita joita ahdistaa olla viehättävä ulkonäöltään? Tuntuu, että en saa rauhaa ollenkaan..

Naiset uhriutumassa, nyt koska ovat liian kauniita. Luontevaa tuo uhriutuminen naisille, se on jo äidinmaidosta opittua, jokainen nainen on uhri ja marttyyri jonka elämä on pelkkää kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa ☺

Tämä kyllä totta.

Onneksi en sentään ole niin nätti.

Ymmärrän kuitenkin, että jos joku on todella kaunis voi huomio rasittaa.

Oli huvittavaa taannoin mennä bussiin tällaisen huippu kauniin nuoren naisen kanssa. Oikein huomasin kuinka joka mies tuijotti tätä tyttöä. Vieressä oleva vaehaisnuori poikakin oli jotenkin ylenmääräisen kohtelias neidolle.

Tämä tyttö siis missi/ malli tyylinen täydellisyys.

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt en mikään kuvankaunis ole, mutta aika nätti kuitenkin. Tuijotteluita saan, mutta en siinä määrissä että se haittaisi, enemmän saamani huomio imartelee.

Oon kuitenkin kohdannut miehiltä välillä todella hyökkääviä kommentteja. "Luuleks että oot aina noin nätti?" tai "Ei tässä elämässä pitkälle pötki olemalla vaan kaunis". Nämä kommentoijat ovat siis esim baarissa iskemään tulleita miehiä, jotka olen joskus ehkä vähän tylystikin torjunut. Eivät tunne ollenkaan, mutta päättelevät ulkonäöstä, että mussa ei sen lisäksi mitään muuta ole.

Miksi menet baariin?

Mikään muu ei häiritse viehättävänä olemisessa, kuin huomio väärältä mieheltä ja jos se liittyy heti seksiin. Ja voihan ne kaikista tarttuvimmatkin karistaa kintereiltä monin eri keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta on kun on joskus ollut oikeasti kaunis ja nyt tukka ja tissit lähteny, hampast keltaset ja ryppyjä naamassa iän mukana. Silti pidän edelleen itseäni kauniina vaikka kuljen ilman meikkiä ja ryysyissä. Sit aina muistan ainiin pitäisi ehkä laittautua koska olen nykyään susiruma :D. On niin kun superkauniin identiteetti edelleen ja tuntuu oudolta kun KUKAAN ei katso :)

Sama! 

Kun on se kauniin naisen identieetti muodostunut, niin ei osaa luopua siitä. Edelleen astun kuin kuningatar huoneeseen ja huomaan, että joku läski aknenaama (jolla ikää 30 vuotta vähemmän) ns. valaisee tilan. 

Näin se vain on. Miehet ovat biologian uhreja... Se kammottavimmankin näköinen parikymppinen on aina parempi kuin kaunis kuusikymppinen. 

Tämän kanssa on vain elettävä. 

Tietenkin, mutta se nuoruuden kauneus pitää osata unohtaa eikä mennä kuin kuningatar huoneeseen.

Arvelen että tämä jälkimmäinen "kaunis kuusikymppinen" avaa suunsa ennen kuin astuu kuningattarena huoneeseen. Ja tuolla mielen maisemalla ja puhetyylillähän se sisäinen rumuus kyllä täyttää huoneen kuin mädän kalan haju. Siinä tekee jo sokeatkin tilaa.

80 luvulla kun oli paljon individualismia, niin kaunottaret ratkaisi ongelman näin.

Tukka shokkiväriseksi, hakaneulaa huuleen ja villit, löysät roikkuvat rytkyt. Hirveesti punkmeikkiä tai ei yhtään

Ap, ihan oikeasti voit valita!

Itse tekisin näin. Kärsin samasta nuorena kuin sinä. Ja kyllä silti miehen saat, mutta tällä kertaa sen joka näkee sydämesi.

Lakkaa näyttämästä syötiltä, niin sua ei metsästetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta on kun on joskus ollut oikeasti kaunis ja nyt tukka ja tissit lähteny, hampast keltaset ja ryppyjä naamassa iän mukana. Silti pidän edelleen itseäni kauniina vaikka kuljen ilman meikkiä ja ryysyissä. Sit aina muistan ainiin pitäisi ehkä laittautua koska olen nykyään susiruma :D. On niin kun superkauniin identiteetti edelleen ja tuntuu oudolta kun KUKAAN ei katso :)

Sama! 

Kun on se kauniin naisen identieetti muodostunut, niin ei osaa luopua siitä. Edelleen astun kuin kuningatar huoneeseen ja huomaan, että joku läski aknenaama (jolla ikää 30 vuotta vähemmän) ns. valaisee tilan. 

Näin se vain on. Miehet ovat biologian uhreja... Se kammottavimmankin näköinen parikymppinen on aina parempi kuin kaunis kuusikymppinen. 

Tämän kanssa on vain elettävä. 

Tietenkin, mutta se nuoruuden kauneus pitää osata unohtaa eikä mennä kuin kuningatar huoneeseen.

Tyyliin: " Oi, anteeksi"ja kumarrella tullessaan.

Nimenomaan kun on vanha tullaan kuin kuningatar huoneeseen, oman elämänsä sankarittarena.

Ei koskaan kannata aljaa kynnysmatoksi, ei nuorena eikä vanhana.

Liian kuningatarmainen käytös kertoo narsismista ainakin minulle. Kuka normaali mies jaksaa hienostelevaa itseään maailman parhaimman näköisempänä pitävää naista?? Nämä kuningattaret muuten kuvittelee itsestänsä liikoja asettamalla itsensä johonkin eriyisasemaan. Kukaan normaali mies ei liiallista hienohelmaa jaksa, että sori vaan!

Mulla sama ongelma. Miesten kanssa vaikea luoda tuttavuutta, kun tuntuu että aina on joku muu kuin ystävyys mielessä. Naiset katsovat paheksuen. Salilla ahdistaa, kun koko ajan joku tuijottaa. Asuin hetken aikaa Etelä-Euroopassa, jossa päivittäin sain elää vislausten, vilkutusten ja "uuh"-katseiden kanssa. Bussissa ahdisti istua työmatkat, kun ihmiset tuijottivat kilpaa, kommentoivat ääneen "erikoista" ulkonäköäni. Suomalaisen perusluonteen ansiosta nolotti, kiittäminen tuntui vaikealta.

Olen vielä sellaisessa ammatissa, että joskus huomaan asiakkaillani olevan todella vaikeaa kuunnella minua. Ei ole helppoa keskustella etenkään miesten kanssa lastenkasvatuksesta, parisuhteesta, seksuaalisuudesta ja ruokavaliosta kun katseet porautuvat ajoittain niin syvälle ja puolet neuvoistani tuntuu menevän läpi korvien. Tulee tunne, että minua ei oteta todesta. Ulkonäöllä tosiaan on haittansa, myös ammatillisessa mielessä.

Meikittömyyttä olen testannut, ei auttanut. 

Vierailija kirjoitti:

En edes itse pidä itseäni mitenkään erityisenä. Mutta kaikki sukulaiset ja kaverit sanovat, että olen todella söpö ja hyvännäköinen..

Olen samalla myös ujo ja jännitän uusia ihmissuhteita ja luonnollisesti eniten suhteita joissa on ihastusta/ kiinnostusta.

Varmaan erikoista, että joku valittaa tästäkin, mutta olen huomannut, että melkeinpä missä vaan alkaa joku vastakaista sukupuolta oleva vilkuilla minua ja jatkuvasti sekä tulee myös iskemisyrityksiä yms...

Tämä on siis ihan oikeasti ahdistavaa, kun tuntuu, että lähes kaikissa tuttavuuksia (siis vastakkaisen sukupuolen kanssa) alkaa vaikuttamaan siltä, että tämä toinen on kiinnostunut..

Ahdistavaa haluaisin vain olla rauhassa enkä edes juuri kaipaa parisuhdetta..

Olen tarkoituksella alkanut jättämään välillä hiuksia pesemättä ja näyttämään hieman, epäsiistimmältä... no joo oon saannu rauhaa vähän enemmän...

Onko ketään joka ymmärtäisi minua?

Joo tee se :D Älä pese niitä hiuksia enää, pysy rasvaisena. Laskeudu samalla tänne meidän muiden tasolle.

Nyt tuntuu siltä lukiessa näitä tekstejä, että teistä kauniista naisista tulee itse oman kauneutenne vankeja, se on vähän kuin puutostila ja kaikki tulkitaan vain sen kauneuden näkökulmasta, me muut ihmiset vain aina tuijotetaan teidän kauneutta. Mitä teiltö puuttuu taas on persoonallisuus ja kyky nähdä maailmaa muultakin kantilta, ei oman naamavärkin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavinta on kun on joskus ollut oikeasti kaunis ja nyt tukka ja tissit lähteny, hampast keltaset ja ryppyjä naamassa iän mukana. Silti pidän edelleen itseäni kauniina vaikka kuljen ilman meikkiä ja ryysyissä. Sit aina muistan ainiin pitäisi ehkä laittautua koska olen nykyään susiruma :D. On niin kun superkauniin identiteetti edelleen ja tuntuu oudolta kun KUKAAN ei katso :)

Sama! 

Kun on se kauniin naisen identieetti muodostunut, niin ei osaa luopua siitä. Edelleen astun kuin kuningatar huoneeseen ja huomaan, että joku läski aknenaama (jolla ikää 30 vuotta vähemmän) ns. valaisee tilan. 

Näin se vain on. Miehet ovat biologian uhreja... Se kammottavimmankin näköinen parikymppinen on aina parempi kuin kaunis kuusikymppinen. 

Tämän kanssa on vain elettävä. 

Tämän jälkimmäisen on kirjoittanut joku mies tai trolli.

Olen kyllä tavannut monia kuusikymppisiä kaunottaria ja jopa seitsemän ja kahdeksankymppisiäkin, mutta heillä on myös sisäistä eleganssia mikä monilta puuttuu. Sen puute näkyy tuossa kirjoituksessakin oikein hyvin:-)

Kyllä ei jaksa joka ruokakaupassa käynnillä sitä tuijottelua.

Tuo nyt on vielä pientä jos bussikuskit peilin kautta tuijottelee. Mutta miespuoliset lääkärit, poliisit, opettajat yms.

Ite oon aika ujo, ja jos nyt suoraan sanotaan, ni kyllä rasauttaa se jatkuva möllötys ku arkiasioita koitat rauhassa hoitaa.

Noin 99% suomalaisista naisista on taviksia tai rumia joihin ei tule kiinnitettyä mitään huomiota. Harvoin näkee oikeasti kauniita naisia, ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan.

En kyllä ihan ymmärrä mitä täällä valitetaan, kun ratkaisuhan on aivan ilmeinen. Kaunis nainen voi halutessaan näyttää rumemmalta vaate,-ja hiusvalintojensa myötä, jos huomio tuntuu kestämättömältä. 

Itsekin olen nätti tai jonkun mielestä jopa kaunis, ja nautin huomiosta, mikäli se ei ole liian seksuaaliväritteistä. Itseäni huolettaa lähinnä se miten osaan suhtautua tulevaisuudessa siihen, että kukaan ei enää vilkaisekaan minua, kun olen vanhempi ja rupsahtanut.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ihan ymmärrä mitä täällä valitetaan, kun ratkaisuhan on aivan ilmeinen. Kaunis nainen voi halutessaan näyttää rumemmalta vaate,-ja hiusvalintojensa myötä, jos huomio tuntuu kestämättömältä. 

Itsekin olen nätti tai jonkun mielestä jopa kaunis, ja nautin huomiosta, mikäli se ei ole liian seksuaaliväritteistä. Itseäni huolettaa lähinnä se miten osaan suhtautua tulevaisuudessa siihen, että kukaan ei enää vilkaisekaan minua, kun olen vanhempi ja rupsahtanut.

Mutta kauniskin varmaan haluaa ilmentää persoonallisuuttaan vaatteiden avulla. Ei sitä halua olla kuitenkaan koomisen näköinen myöskään. Tavallisissa vaatteissa kaunis näyttää kauniilta. Eikä ne rumat vaatteet välttämättä hirveästi pysty rumentamaan, naama näkyy ja nättiin kroppaan sopii lähes kaikki. Mutta siis pointtina,että ei kauniita saisi ulkonäön takia kiusata tai ylenmääräisesti tuijottaa, kuten ei rumiakaan.

Mutta kauniskin varmaan haluaa ilmentää persoonallisuuttaan vaatteiden avulla. Ei sitä halua olla kuitenkaan koomisen näköinen myöskään. Tavallisissa vaatteissa kaunis näyttää kauniilta. Eikä ne rumat vaatteet välttämättä hirveästi pysty rumentamaan, naama näkyy ja nättiin kroppaan sopii lähes kaikki. Mutta siis pointtina,että ei kauniita saisi ulkonäön takia kiusata tai ylenmääräisesti tuijottaa, kuten ei rumiakaan.[/quote]

Olet oikeassa. En ajatellut asiaa tuolta kantilta.  Ja sehän on selvää, ettei ketään saisi kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, aika korjaa tämänkin asian.

Pahin aika varmaankin noin 16-38 -vuotiaana. Eli melko lyhyt aika koko elämän mittakaavassa. Jos elämä on oikeasti sietämätöntä, niin voihan sitä muuttaa johonkin suureen kaupunkiin, jossa kauniita on niin paljon, että sulautuu joukkoon.

Olen nuorena ollut hyvinkin ahdistunut lukuisista lähentelyistä ja iskuyrityksistä. Olen nätti ja vetävä, mutta uskon olevani muutenkin helposti lähestyttävä. Pidän itsestäni huolta, pidän jonkin verran laittautumisesta, mutta olen luonnollinen. Olisiko miesten helpompi uskaltautua juttelemaan? Verrattuna johonkin missiin tai viimeisen päälle tällättyyn nättiin? Olen iän myötä kallistunut myös karismaan selittävänä tekijänä miksi moni mies kiinnostuu, en ole kuitenkaan niiiin kaunis. Olen myös kiltti enkä aina kehtaa kunnolla hätistellä innokkaita miehiä pois. Olen jo 35 ja vielä riittää ihailijoita.

Ilmeisesti kaikki hyvännäköiset istuu 4 seinän sisällã 24h kun ei tuolla ulkona näe ikinä hyvännäköisiä naisia. Ei niitä ole Suomessa ja jos onkin ei heitä ikinä näe.