Lue keskustelun säännöt.
HS: Uusi tapa synnyttää vähentää selvästi repeämiä
16.05.2017 |
http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005212750.html
Juttu on vain tilaajille, voisiko joku avata jutun sisältöä. Kiitos!
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti synnytystä ei pitäisi käynnistää kuin hätätilanteissa. Ja synnyttäjän olisi hyvä ponnistaa silloin, kun siltä tuntuu, ei silloin kun käsketään.
Niin onkoo joku lukenut tuon hesarin jutun? Onko siinä jotain erityistä? Laitoin tuon yllä olevan arvelukommenttini vain tämän perusteella: "Spontaani ponnistusteknikka on myös vauvan kannalta parempi kuin perinteinen tapa synnyttää, kertoo aiheesta väitellyt Tarja Mietola-Koivisto".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän, että ekan synnytin ihan pieleen. Siitä jäi katkera kokemus. Epiduraalia vaan lisättiin ja meni kaikki tunto. Piti pusertaa, kun kiristystä edes vähän tuntu. Mä ponnistin kaksi tuntia ja paskat sain aikaiseksi. Mulla loppu voimat totaalisesti. Lapsi piti auttaa ulos imukupilla.
Seuraaviin synnytyksiin tutkin asiaa ja lähdin ilman kivunlievennyksiä ja halusin synnyttää jakkaralla, mutta lääkäri kielsi sen. Sokerivauvoja, uhosivat niiden olevan valtavia ja kätilö pystyy auttamaan parhaiten selällään synnytyksessä.
Koko arviot oli pyllystä kaikista neljästä, mutta kokemukset olivat ihanat, vaikka sukka-asennossa pusersinkin. Oli nopeeta ja luonnollista. Mä kuuntelin kehoani ja sain ponnariin voimaa, kun rentouduin. Kohtu todellakin on ihmeellinen laitos. :)
Mahtavaa jos taas aletaan uskomaan enemmän oman kehon voimaan.
En nyt ihan ymmärrä miten joku voi määrätä miten synnytät! Itse kun olin asialla niin kerroin mitä tehdään ja ajoin ylimääräiset ulos huoneesta. Ohjeet annoin minä enkä kätilö, koska minä se siinä synnytin. Ihan sovussa silti meni, itse tein minkä voin kun oikealta tuntui, nostin itse lapsen syliini. Ei normisynnytyksessä tarvita kuin kehon kuuntelua ja maalaisjärkeä. On toki myös synnytyksiä, joissa apua tarvitaan ja myös lääkkeitä. Mutta ottakaa nyt ihmeessä ohjat omiin käsiin!
Minun viidestä synnytyksestä vain yksi on ollut luomuna eli ilman mitään lääkkeitä. Siinä ponnistusvaihe kesti tasan yhden supistuksen verran ja kätilö sai tehdä todella töitä kun yritti estää vauvaa syöksymästä ulos niin kovalla vauhdilla että olisi kaikki paikat revenneet. Onneksi ei ollut eka synnytys niin repeämiä ei ihme kyllä tullut.
Olen kyllä ollut käsityksessä että tuo "ponnistetaan kun siltä tuntuu" on ihan normaali käytäntö yliopistosairaaloissakin, tai ainakin minulla on aina ollut niin ja myös ystävilläni kenen synnytyksistä olen kuullut. Riippuu varmasti paljon kätilöstäkin.
Mahdollisimman luonnollinen synnytys on tietysti aina paras, mutta ikinä, ikinä en kotona synnyttäisi vaikka sairaala olisi kuinka lähellä. Miksi ihmeessä ottaisin sen riskin (vaikka kuinka pienen tahansa), että synnytyksessä tulisikin joku äkillinen nopeaa reagoimista vaativa komplikaatio, esim. verensyöksy tai muuten vauvan hapenpuutetta ja ahdinkoa ei havaittaisi ajoissa ja aiheuttaisin omalla itsekkäällä toiminnallani hänelle vamman? Ei sairaalassa kukaan pakota äitiä mitään lääkkeitä käyttämään tai sängyssä makaamaan, sydänkäyräjohtojenkin kanssa pystyy ainakin huoneessa liikkumaan. Ainoa "epäluonnollinen" asia siellä on että ympäristö näyttää kliinisemmältä kotiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä miten joku voi määrätä miten synnytät! Itse kun olin asialla niin kerroin mitä tehdään ja ajoin ylimääräiset ulos huoneesta. Ohjeet annoin minä enkä kätilö, koska minä se siinä synnytin. Ihan sovussa silti meni, itse tein minkä voin kun oikealta tuntui, nostin itse lapsen syliini. Ei normisynnytyksessä tarvita kuin kehon kuuntelua ja maalaisjärkeä. On toki myös synnytyksiä, joissa apua tarvitaan ja myös lääkkeitä. Mutta ottakaa nyt ihmeessä ohjat omiin käsiin!
Juuri näin, aivan itse sanoin, että nyt lisää ilokaasua, ja että nyt epiduraali.. pitää vaan uskaltaa sanoa ja rohkeasti kysyä neuvoa. Itse pyysin myös kätilöä määräajoin katsomaan olinko lainkaan auennut enempää kun sairaalaan tullessa, joka kerta jouduin pettymään. Kunnes pyysin epiduraalin. Muutaman annoksen jälkeen epiduraalia ja spinaalia (?) aloin olla jo jonkin verran auki ja asia alkoi edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kiireellinen sektio. Kaikki meni hyvin. Oli helppo. Ei muuta kokemusta.
Ei tyhmiä kysymyksiä ole kirjoitti:
Repeämät ja muut mahdolliset haavat paranevat ajallaan, joskus voi mennä kuukausiakin. Arpia voi jäädä ja joskus muitakin ongelmia, jos vaikka peräsuolikin on sattunut repeämään. Tämä on onneksi harvinaista. Jos yhdyntäkipuja on ollut synnyttämättömälllä, niin kivuliaisuus todennäköisesti vähenee synnytyksen jälkeen pitkällä tähtäimellä, mm koska emätin voi olla löysempi. Se palautuu yleensä synnytyksen jälkeen hyvin, mutta käyttäytyy vähän kuin ilmapallo, mitä puhalletaan monta kertaa. Mitä enemmän puhalluksia (synnytyksiä), sitä lörpömpi ja huonommin palautuva.
Jos taas emättimeen laittaa puudutusainetta yhdynnän ajaksi, ei varmaan mieskään tunne mitään 😁
Eihän tavara oo enään oo samanlainen mutta käyttökelpoinen muutaman viikon kuluttua ja lantiopohjajumpan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä miten joku voi määrätä miten synnytät! Itse kun olin asialla niin kerroin mitä tehdään ja ajoin ylimääräiset ulos huoneesta. Ohjeet annoin minä enkä kätilö, koska minä se siinä synnytin. Ihan sovussa silti meni, itse tein minkä voin kun oikealta tuntui, nostin itse lapsen syliini. Ei normisynnytyksessä tarvita kuin kehon kuuntelua ja maalaisjärkeä. On toki myös synnytyksiä, joissa apua tarvitaan ja myös lääkkeitä. Mutta ottakaa nyt ihmeessä ohjat omiin käsiin!
Juuri näin, aivan itse sanoin, että nyt lisää ilokaasua, ja että nyt epiduraali.. pitää vaan uskaltaa sanoa ja rohkeasti kysyä neuvoa. Itse pyysin myös kätilöä määräajoin katsomaan olinko lainkaan auennut enempää kun sairaalaan tullessa, joka kerta jouduin pettymään. Kunnes pyysin epiduraalin. Muutaman annoksen jälkeen epiduraalia ja spinaalia (?) aloin olla jo jonkin verran auki ja asia alkoi edetä.
Alapeukku vaan oletuksesta, että pyytäminen auttaa. Ei kaikki saa epiduraalia vaikka kuinka vaatisivat. Ensin sanotaan että on liian aikaista ja sitten että on liian myöhäistä.
Mitä nämä jutut ovat että Suomessa pitäisi muka synnyttää selällään? Synnytin omat lapseni yli 20 vuotta sitten Jorvissa. Jo silloin ponnistusasennon sai valita itse ja synnytysjakkarat olivat ihan rutiinikäytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?
Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.
Noh, kysyn tätä lääkäriltä myöhemmin. Tietty voihan sitä syödä sitten aina ennen yhdyntää kipulääkkeitä, kaipa sekin vähentää kipua. Jos synnytysvammat siis häiritsevät koko loppuelämän.
Kyllähän ne repeämät paranevat yleensä hyvin, harvalle jää mitään vaivaa.
Useimmille jää jotain kiristystä, tunnottomuutta, virtsan/ilman karkailua. Mutta eipä näistä missään syntymäpäivillä ja kahvitunneilla keskustella.
Miten niin useimmille?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä ole se tekniikka missä lasta ei ponnisteta ulos vaan sen lapsen annetaan tulla sieltä omalla ajallaan?
Eikö juuri tämä tapa ole se PERINTEINEN, jolla alkuasukkaat synnyttävät edelleen?
Sängyllä makuuasennossa synnyttäminen on vain kätilöiden ergonomian vuoksi valittu asento silloin aikoinaan, kun siirryttiin laitossynnytyksiin.
Jossakin klassikkoromaanissa ( Anna Karenina?) haettiin synnyttäjälle synnytystuoli jostain, eli ilmeisesti istuma-asento on perinteisempi kuin makuuasento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17v sitten kätilö sanoi että ei oikein mahdu ulos, tehdäänkö viilto välilihaan. Sanoin että mitä vaan kunhan tulee pihalle. Ompelivat siististi. Ei muita lapsia.
Tai synnyttää vain suosiolla sektiolla, niin pääsee vähän pienemmillä vahingoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on jokin sääntö, että asiat pitää todeta todistettavasti ja puolueettomasti esim. väitöksellä tai muulla vastaavalla yliopistotason tutkimuksella.
Omaa järkeähän näissä EI saa käyttää.
Viime vuonna joku hoksasi, että kyllähän sitä yli 24 tunnin synnytyksessä pitäisi jotain syödäkin! Se auttaa synnyttäjää jaksamaan paremmin! Voi hitsi! Enpä olisi tuotakaan tiennyt ilman tutkimusta...
Joo, tiedän, on olemassa tilanteita, jolloin ei saisi syödä. Esim. sektiomahdollisuus.
Jotkut repeää, jotkut ei. Joillakin ei joittenkin kertomusten mukaan siellä edes mikään muutu. Ihan hyvä, jos löytyy keinoja, että harvempi repeää pahasti, mutta vaikka mitä keinoja keksittäisiin, joku repeää silti. Joskus mietin, millainen värkki niillä on, jotka eivät repeä edes ensimmäisessä synnytyksessä tai sitten vauva on joku 2,5 kiloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?
Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.
Noh, kysyn tätä lääkäriltä myöhemmin. Tietty voihan sitä syödä sitten aina ennen yhdyntää kipulääkkeitä, kaipa sekin vähentää kipua. Jos synnytysvammat siis häiritsevät koko loppuelämän.
Kyllähän ne repeämät paranevat yleensä hyvin, harvalle jää mitään vaivaa.
Useimmille jää jotain kiristystä, tunnottomuutta, virtsan/ilman karkailua. Mutta eipä näistä missään syntymäpäivillä ja kahvitunneilla keskustella.
Miten niin useimmille?
Usemmillako ei mikään muutu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?
Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.
Ei tällä palstalla mistään muusta puhutakaan.
Haava on haava: voi parantua huomaamattomaksi tai voi vaivata loppuiän.
Tilanteesta riippuu.
Sinuna miettisin prioriteettejani tarkkaan ton puudutusainekysymyksen kohdalla: oikea kivunhoito on kipupotilaalle tärkeää, mutta eikö pääasia ole se että potilas on tuskaton eikä se että häntä voidaan jyystää ilman merkittävää epämukavuutta?
Toki pääasia on tuskattomuus. Ajattelin vain, että jos synnytyksestä jää jokin pysyvä kiputila, niin luovummeko sitten loppuiäksemme yhdynnöistä. Mutta tietysti voin napata kipupillereitä, jotka ehkä vievät kivun tuntemusta. Minulla on muutenkin yhdyntäkipuja huolimatta liukuvoiteesta ja jos kivut lisääntyvät, en halua edes yrittää enää.
Pieni osa vanhemmista lopettaa yhdynnät synnytyksen jälkeen kokonaan pysyvästi, kyllä. Onneksi on olemassa muitakin seksin harrastamisen tapoja kuin yhdyntä. Jos lisääntymistä ei enää haluta jatkaa, asia ei välttämättä tuota ongelmiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?
Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.
Ei tällä palstalla mistään muusta puhutakaan.
Haava on haava: voi parantua huomaamattomaksi tai voi vaivata loppuiän.
Tilanteesta riippuu.
Sinuna miettisin prioriteettejani tarkkaan ton puudutusainekysymyksen kohdalla: oikea kivunhoito on kipupotilaalle tärkeää, mutta eikö pääasia ole se että potilas on tuskaton eikä se että häntä voidaan jyystää ilman merkittävää epämukavuutta?
Toki pääasia on tuskattomuus. Ajattelin vain, että jos synnytyksestä jää jokin pysyvä kiputila, niin luovummeko sitten loppuiäksemme yhdynnöistä. Mutta tietysti voin napata kipupillereitä, jotka ehkä vievät kivun tuntemusta. Minulla on muutenkin yhdyntäkipuja huolimatta liukuvoiteesta ja jos kivut lisääntyvät, en halua edes yrittää enää.
Näin seksuaaliterapeettina kommentoin, että tämä on ihan hyvä huomio. Harvalla tuollainen ongelma jää, mutta joillekin kyllä valitettavasti. On tärkeää, että ei anna muiden naisten tai oman puolison syyllistää, jos niin käy. Se ei ole kenenkään vika. Silloin voidaan ratkaisua etsiä yhdessä. Kipupillerit voivat olla hyvä ratkaisu, jos yhdyntöjä ei harrasteta usein. Myös muunlainen seksin harrastaminen voi tuoda tyydytyksen.
Voiski joku kopioida artikkelin?
Ei ainakaan pari vuotta sitten ollut kuin tavallinen synnytysjakkara Kättärillä. Siinä kätilö makaa ihan lattialla, koska äiti istuu ja jalat tulee olle tukevasti maassa.