HS: Uusi tapa synnyttää vähentää selvästi repeämiä

Vierailija kirjoitti:

En pelkää synnytystä niin paljon, että välttämättä haluaisin sektion. Repeämät haluaisin välttää. Onko pystyasennossa synnyttäminen raskasta? Ainakin kuulostaa siltä, vaikka saisi ottaa tukea jakkarasta. Entä onko kylkiasento lähes yhtä turvallinen alapäälle kuin se?

Olen synnyttänyt kaksi kertaa kyljellään. Ei yhtään tikkejä. Mutta tuskin johtuu asennosta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole ihan ikiaikainen tapa synnyttää?

On. Niillä, joilla luonto hoitaa asiat, se on ehdottomasti kaikkein paras tapa. Ihminen vain ei ole synnyttäjänä nisäkkäiden parhaasta päästä, joten monella ponnistusvaihe pitkittyy. Siksi nykyään ajatellaan, että parasta on pistää kaikki synnyttäjät sydänäänivalvontaan ja laittaa pinnistelemään heti 10 sentissä, jotta saadaan minimoitua aika, jonka vauva synnytyskanavassa on.

Nämä synnytyskäytännöt tekevät synnyttämisestä varmaankin keskiarvona turvallisempaa, mutta monen kohdalla asiat sujuisivat paremmin luontoa kuunnellen. Siksi yhä useampi kapinoi ja valitsee kotisynnytyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan tuskissani kyennyt kuin makaamaan selällään

Minä taas olisin kuollut kipuun selälläni. Istuminenkin oli siinä ja siinä. Kävellessä oli siedettävä olo. Noita vaihtoehtoja kannattaa koettaa ennakkoluulottomasti, toiselle sopii toinen asento, mutta noin ylipäätään luonnossa aika harva nisäkäs vaistollaan valitsee selinmakuun.

Mulla synnytys kesti sen paripäivää enkä ihan täysissä sielunvoimissa enää ollut kun ponnistamisen aika koitti, itse en muista paljoa synnytyksen loppuvaiheesta mutta kirjauksiin oli kätilö kirjannut, että "synnyttäjä oli vaistomaisesti käynyt puoli-istuvaan asentoon".. sitä ennen olin siis vain kävellyt ympäriinsä. Eli tavallaan siirryin selälleni kun ponnistusvaihe alkoi ja se tuntui täysin luonnolliselta.

Kyseenalaistaminen on kouluttautumattomien mielestä ansiokasta vain silloin, kun se johtaa innovaatioihin.

Vierailija kirjoitti:

Joojoo, taas näitä. Nytkin jo synnytyslaitoksella koitetaan pihdata lääkkeiden ja oksitosiinin antamisessa. Ei se paljoa naurata, kun synnytuskivut ovat olleet järjettömät jo toista vuorokautta ja se synnytys ei vain etene. Kiva kuulla että olisi vaan pitänyt jatkaa luomuna niin kaikki olisi mennyt kuin disneyn sadussa. Perinteisessä saunasynnytyksessä olisi todennäköisesti heittänyt henkensä yhtälailla minä ja lapsi. Että niin ne kolmannen asteen repeämät siihen verrattuna tuntuu pieneltä...

Jos on helppo synnytys, joka etenee nätisti, niin tietenkään siinä ei mitään kummallisempia käynnistysapuja tarvita ja repeämätkin on pienemmät. Ihan loogista. Nyt kuitenkin tulee taas niitä syyllistämisiä, että apuja ei olisi saanut käyttää, vaikka ei olisi se helppo synnytys. Ihan kuin se synnyttäminen muuttuis niissä tapauksissa yhtä-äkkiä helpoksi kun vaan kielletään avut.

Lopeta uhriutumasta. En tajua miksi pitää joka asiaan missä puhutaan luonnollisesta tavasta synnyttää tai uudesta tekniikasta tulla uhriutumaan. Kaikki muut näyttää tajuavan että tietenkin näitä tekniikoita käytetään synnytyksiin jotka menee hyvin ja muihin puututaan.

Mulla nopeita synnytyksiä ja lähinnä ärsyttänyt kun kätilöt patistanut ponnistamaan.. Olen sitten siinä yrittänyt puoliksi teeskennellen ähistää jotain, koska en ole kokenut siitä olevan mitään hyötyä. Vauvat on tullut ihan itsestään muutamassa minuutissa ja paine on ollut aika järkyttävä ja keho on kyllä itse tiennyt mitä tehdä ja missä vaiheessa ilman kenenkään käskyjä. Ois vaan tehnyt mieli huutaa et olkaa hiljaa :D

Sitten taas monet joilla on ollut tunninkin ponnistusvaihe ovat kertoneet, että eivät ole tunteneet mitään pakottavaa tunnetta vaan on tosissaan pitänyt ponnistella aina kätilön käskystä. :)

Vierailija kirjoitti:

En pelkää synnytystä niin paljon, että välttämättä haluaisin sektion. Repeämät haluaisin välttää. Onko pystyasennossa synnyttäminen raskasta? Ainakin kuulostaa siltä, vaikka saisi ottaa tukea jakkarasta. Entä onko kylkiasento lähes yhtä turvallinen alapäälle kuin se?

En muuten koskaan ole tajunnut sitä, miksi osa synnytyspelkoisista haluaa sektion. Siis oikeasti, pidetäänkö sitä sektiota jonakin läpihuutojuttuna? En tajunnu sitä ennen lapsia, enkä tajua lastensaannin jälkeenkään. Vaikka se ensimmäinen alatiesynnytys menikin ihan v*ksi ja repesin pahasti, niin ei se toisen lapsen sektion kautta syntyminenkään minään helppo juttu ollut. Sektio oli oikeasti toimenpiteenä kamalaa ja paraneminen hitaampaa. Että jos ei olis sattunut olemaan juuri se 0,9% kuuluva epäonninen, niin kyllä pelkäisin sektiota enemmän. Niin, en vaan tajua.

Vierailija kirjoitti:

Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?

Oli vähän erikoinen kysymyksenasettelu, kun kyllä minä ihan itsekin halusin yhdyntöjä, vain että ne eivät sattuisi vaan olisivat taas nautinnollisia.

Minulla kiputilat eivät lähteneet ilman fysioterapiaa keskussairaalalla. Myöskään lantionpohjalihakset eivät elpyneet jumpalla vaan vaativat fysioterapeutin stimuloimista sähköllä.

Nämä auttoivat vähän siihen särkyyn, mutta edelleen 15 vuotta myöhemmin repeämäarpeen ei voi kohdistaa painetta vaan sattuu. Muutoin yhdyntä ei satu enää.

Tuntuma ei palannut ilman korjausleikkausta, jossa väliliha rakennettiin uudelleen, ja emättimen suuaukkoa kiristettiin pienemmäksi. Sen jälkeen on ollut taas seksi melkein kuten ennen. Leikkauksesta ei jäänyt kivistäviä arpia.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti synnytystä ei pitäisi käynnistää kuin hätätilanteissa. Ja synnyttäjän olisi hyvä ponnistaa silloin, kun siltä tuntuu, ei silloin kun käsketään.

Ei hyvää päivää :D Suorastaan mullistava keksintö!

Vierailija kirjoitti:

Ährääkö suomalaisnaiset niitä vauvoja ulos yhä makuullaan? Eikö jo antiikin roomalaisilla ollut seisten synnyttämistä helpottavia kalusteita. Gravitaatio auttoi vaavia ulos.

Mutta kun kätilön ergonomia. Haluaa istua satulatuolillaan ja äidin peräpää säädetään hyvälle työskentelykorkeudelle.

Miten äidin fyysinen kunto muuten vaikuttaa synnytykseen? Onko fitnessmammojen synnytykset helpompia kuin niiden jotka liikkuvat tuskin lainkaan? Ammatikseen ratsastavien synnytykset ovat usein kuulemma sektioita tiukkojen lantionpohjalihasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pelkää synnytystä niin paljon, että välttämättä haluaisin sektion. Repeämät haluaisin välttää. Onko pystyasennossa synnyttäminen raskasta? Ainakin kuulostaa siltä, vaikka saisi ottaa tukea jakkarasta. Entä onko kylkiasento lähes yhtä turvallinen alapäälle kuin se?

Olen synnyttänyt kaksi kertaa kyljellään. Ei yhtään tikkejä. Mutta tuskin johtuu asennosta.

Minä uskon, että se on juuri asennosta kiinni. Minulla ei onnistunut selällään synnyttäminen, joten synnytin kyljelleen ja seuraavat 3 myös. Kaksi tikkiä kokonaisuudessaan.

Jostain ihmeen syystä luomusynnytystä henkeen ja vereen kannattavat unohtavat sopivasti sen, että ennen aikaan synnytys oli suurin riskitekijä naisen elämässä ja sekä lapsikuolleisuus että äitien kuoleminen synnytykseen oli yleistä. Tietysti nykypäivänä sairaalassa on turvallista synnyttää ilman epiduraaleja ja oksitosiinejakin, mutta jos siirryttäisiin takaisin kotisynnytyksiin ihan yleisesti (kuten osa fanaattisemmista tuntuu haluavan), niin kyllä tilastollisesti alkaisi aika pian näyttää hyvin erilaiselta synnytyskomplikaatioiden ja kuolemien osalta. Mutta kun synnyttäminen on niiiiiiin luonnollinen tapahtuma...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?

Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.

Noh, kysyn tätä lääkäriltä myöhemmin. Tietty voihan sitä syödä sitten aina ennen yhdyntää kipulääkkeitä, kaipa sekin vähentää kipua. Jos synnytysvammat siis häiritsevät koko loppuelämän.

Kyllähän ne repeämät paranevat yleensä hyvin, harvalle jää mitään vaivaa.

Useimmille jää jotain kiristystä, tunnottomuutta, virtsan/ilman karkailua. Mutta eipä näistä missään syntymäpäivillä ja kahvitunneilla keskustella. 

Minulla oli ilokaasut ja epiduraalit, ja tunnin ponnistusvaiheessa missään kohtaa ei tullut pakkoa ponnistaa, vaan pusersin lapsen ulos lopulta otsasuonilla ja lääkäri auttoi imukupilla.

Lapsentarjonta oli sellainen ettei vaan mahtunut ulos luontaisesti ja kohtukin väsyi lopulta. Lapsi oli yli nelikiloinen, ja mielestäni olisi jo aikapäiviä pitänyt viedä sektioon, nyt riskeerattiin lapsi pahasti, sydänäänet väheni ja lapsivesi oli ihan vihreää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ole se tekniikka missä lasta ei ponnisteta ulos vaan sen lapsen annetaan tulla sieltä omalla ajallaan?

Ei kai se sieltä ulos tipu ilman ponnistamista?

Kohtu on aivan jumalattoman vahva lihas. Mulla sujui parhaiten se synnytys, jossa kohtu työnsi lasta ja itse koetin pitää lantionpohjan rentona.

Siis mulla oli myös sellanen olo kuin vauva ois itsestään vaan tullut ulos..

Helppo synnytys ilman repeämiä, ponnistin kun siltä tuntui ja näin kätilötkin käskivät.

Mulla oli ponnistuvaihe noin 1,5 minuuttia. Tämäkin siksi, että pinnistelin, ettei lapsi synny yhdellä supistuksella ja revi paikkoja. Jos olisin antanut tulla ulos, kun on tullakseen, niin vammat olisivat olleet vielä isommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pelkää synnytystä niin paljon, että välttämättä haluaisin sektion. Repeämät haluaisin välttää. Onko pystyasennossa synnyttäminen raskasta? Ainakin kuulostaa siltä, vaikka saisi ottaa tukea jakkarasta. Entä onko kylkiasento lähes yhtä turvallinen alapäälle kuin se?

Olen synnyttänyt kaksi kertaa kyljellään. Ei yhtään tikkejä. Mutta tuskin johtuu asennosta.

Minä uskon, että se on juuri asennosta kiinni. Minulla ei onnistunut selällään synnyttäminen, joten synnytin kyljelleen ja seuraavat 3 myös. Kaksi tikkiä kokonaisuudessaan.

Olen pitänyt syynä lyhyitä ponnistusvaiheita joissa kätilö lähinnä katsonut vierestä kun minä ponnistan omalla ajalla kun siltä tuntuu. Eli siis helppoja synnytyksiä. Ja tietysti omien kudosten kuntoa tai niistä lääkäri on "kehunut".

Toisaalta ei ikinä yhdenkään ammattilaisen kanssa aiheesta puhunut niin voi vaannitse arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Jostain ihmeen syystä luomusynnytystä henkeen ja vereen kannattavat unohtavat sopivasti sen, että ennen aikaan synnytys oli suurin riskitekijä naisen elämässä ja sekä lapsikuolleisuus että äitien kuoleminen synnytykseen oli yleistä. Tietysti nykypäivänä sairaalassa on turvallista synnyttää ilman epiduraaleja ja oksitosiinejakin, mutta jos siirryttäisiin takaisin kotisynnytyksiin ihan yleisesti (kuten osa fanaattisemmista tuntuu haluavan), niin kyllä tilastollisesti alkaisi aika pian näyttää hyvin erilaiselta synnytyskomplikaatioiden ja kuolemien osalta. Mutta kun synnyttäminen on niiiiiiin luonnollinen tapahtuma...[/quote)]

Suurin osa entisajan synnytyskuolemista olisi nykypäivänä ehkäistävissä antibiooteilla. Ylivoimaisesti suurin kuolinsyy synnyttäjien keskuudessa on ollut lapsivuodekuume.

Vierailija kirjoitti:

Jostain ihmeen syystä luomusynnytystä henkeen ja vereen kannattavat unohtavat sopivasti sen, että ennen aikaan synnytys oli suurin riskitekijä naisen elämässä ja sekä lapsikuolleisuus että äitien kuoleminen synnytykseen oli yleistä. Tietysti nykypäivänä sairaalassa on turvallista synnyttää ilman epiduraaleja ja oksitosiinejakin, mutta jos siirryttäisiin takaisin kotisynnytyksiin ihan yleisesti (kuten osa fanaattisemmista tuntuu haluavan), niin kyllä tilastollisesti alkaisi aika pian näyttää hyvin erilaiselta synnytyskomplikaatioiden ja kuolemien osalta. Mutta kun synnyttäminen on niiiiiiin luonnollinen tapahtuma...

Ei kukaan suunnittele komplikaatioita synnykseensä, ei niitä paljon voi ennustaa. Minusta vastuutonta lähteä synnyttämään niin ettei lapsi saa apua nopeasti jos sitä tarvitsee. Jokainen voi sairaalassa olla ottamatta lääkkeitä tai muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?

Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.

Noh, kysyn tätä lääkäriltä myöhemmin. Tietty voihan sitä syödä sitten aina ennen yhdyntää kipulääkkeitä, kaipa sekin vähentää kipua. Jos synnytysvammat siis häiritsevät koko loppuelämän.

Kyllähän ne repeämät paranevat yleensä hyvin, harvalle jää mitään vaivaa.

Useimmille jää jotain kiristystä, tunnottomuutta, virtsan/ilman karkailua. Mutta eipä näistä missään syntymäpäivillä ja kahvitunneilla keskustella. 

Vielä vähemmän puhutaan siitä, että sektiollakin synnyttäneillä tulee iän myötä ihan samoja vaivoja.