HS: Uusi tapa synnyttää vähentää selvästi repeämiä
http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005212750.html
Juttu on vain tilaajille, voisiko joku avata jutun sisältöä. Kiitos!
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?
Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.
Ei tällä palstalla mistään muusta puhutakaan.
Haava on haava: voi parantua huomaamattomaksi tai voi vaivata loppuiän.
Tilanteesta riippuu.
Sinuna miettisin prioriteettejani tarkkaan ton puudutusainekysymyksen kohdalla: oikea kivunhoito on kipupotilaalle tärkeää, mutta eikö pääasia ole se että potilas on tuskaton eikä se että häntä voidaan jyystää ilman merkittävää epämukavuutta?
Synnytin kontillani sairaalavuoteen päätyyn nojaten. Ei repeämiä.
Toimi mulle tosi hyvin, ja vissiin kätilöllekin koska vuodettahan saa korotettua ja laskettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ährääkö suomalaisnaiset niitä vauvoja ulos yhä makuullaan? Eikö jo antiikin roomalaisilla ollut seisten synnyttämistä helpottavia kalusteita. Gravitaatio auttoi vaavia ulos.
Mutta kun kätilön ergonomia. Haluaa istua satulatuolillaan ja äidin peräpää säädetään hyvälle työskentelykorkeudelle.
Se kätilön ergonomia (tai ihan näköyhteys kohteena olevaan ruumiinosaan) epäilemättä hyödyttäisi monessa tapauksessa äitiäkin. Olemassa olisi tuoli, joka mahdollistaisi sekä äidin että kätilön ergonomian. Mutta se hinta...
Muistaakseni kättärillä on käytössäkin, tiedä sitten mihin siirtyy, luulisi että naikkarillakin olisi jo sellainen.
Pystyasento ehdottomasti! Synnytin sängyn nostettuun päätyyn nojaten ja kuuntelin omaa tarvettani ponnistaa. Ei kivunlievitystä, ei repeämiä, todella nopea toipuminen kahdesta synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan tuskissani kyennyt kuin makaamaan selällään
Minä taas olisin kuollut kipuun selälläni. Istuminenkin oli siinä ja siinä. Kävellessä oli siedettävä olo. Noita vaihtoehtoja kannattaa koettaa ennakkoluulottomasti, toiselle sopii toinen asento, mutta noin ylipäätään luonnossa aika harva nisäkäs vaistollaan valitsee selinmakuun.
Mulla synnytys kesti sen paripäivää enkä ihan täysissä sielunvoimissa enää ollut kun ponnistamisen aika koitti, itse en muista paljoa synnytyksen loppuvaiheesta mutta kirjauksiin oli kätilö kirjannut, että "synnyttäjä oli vaistomaisesti käynyt puoli-istuvaan asentoon".. sitä ennen olin siis vain kävellyt ympäriinsä. Eli tavallaan siirryin selälleni kun ponnistusvaihe alkoi ja se tuntui täysin luonnolliselta.
Mulla melkein sanasta sanaan sama kokemus!
Lapsiveden menon jälkeen odoteltiin, josko synnytys lähtisi itestään käynnistymään. 1,5 vrk:n jälkeen käynnistettiin. Hyvä niin, ei sitä ikuisesti voi odotella. Ponnistusvaiheen alkaessa kätilö kehoitti kokeilemaan seisomista, mutta supistuskivut veivät konkreettisesti jalat alta. Ponnistelu aloitettiin kyljellään, itselläni ei muistikuvaa, mutta mullakin tosiaan lukee kertomuksessa tuo kääntynyt vaistomaisesti puoli-istuvaan selälleen. Ei repeämiä. Kätilö oli upea, hienosti ohjeisti ponnistelun ja tauottamisen, jotta pää syntyi hallitusti ja rauhallisesti.
Yhteenveto: käynnistys on hieno juttu tarpeen vaatiessa, sai synnyttää miten parhaalta tuntui, rautaista ammattilaisuutta ja synnyttäjän paniikinalku ja epätoivokin siinä lapsen maailmaan saattamisen sivussa rauhoiteltiin hallintaan.
Noissa synnytysasennoissa varmaan kannattaa ihan kuunnella itseään. Kaveri ponnisti yli tunnin. En todellakaan osasi kuvitella miten sen ajan jaksaisi olla omilla jaloillaan niissä kivuissa. Joku toinen voi jaksaa.
Minulla nousi ensimmäisessä synnytyksessä 40 asteen kuume ja oli jo sen takia aika sekavaa tilassa. Parempi että olin sängyllä jossa kätilö pystyi auttamaan.
Repeämät ja muut mahdolliset haavat paranevat ajallaan, joskus voi mennä kuukausiakin. Arpia voi jäädä ja joskus muitakin ongelmia, jos vaikka peräsuolikin on sattunut repeämään. Tämä on onneksi harvinaista. Jos yhdyntäkipuja on ollut synnyttämättömälllä, niin kivuliaisuus todennäköisesti vähenee synnytyksen jälkeen pitkällä tähtäimellä, mm koska emätin voi olla löysempi. Se palautuu yleensä synnytyksen jälkeen hyvin, mutta käyttäytyy vähän kuin ilmapallo, mitä puhalletaan monta kertaa. Mitä enemmän puhalluksia (synnytyksiä), sitä lörpömpi ja huonommin palautuva.
Jos taas emättimeen laittaa puudutusainetta yhdynnän ajaksi, ei varmaan mieskään tunne mitään 😁
Ihmiset on vieraantuneet liikaa luonnosta, luomuna paras.
Pakotettiin olemaan puoli-istuvana. Pahat repeämät jotka vaivaavat vieläkin 11,5 v jälkeenpäin. Niille ei tehdä mitään koska aluelääkäri joka mies jonka mielestä ei ollut isompaa vikaa (ei huomannut kaikkia ongelmia) / korjata ei kannata jos haluaa lapsia joskus. Arpikudosta on paljon, se on kovaa ja ei veny.
Kun vauva syntyy, äidin vointi lakkaa kiinnostamasta siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on vieraantuneet liikaa luonnosta, luomuna paras.
No se on tietty sinun mielipiteesi, itse mielelläni annoin pojalleni mahdollisuuden elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti synnytystä ei pitäisi käynnistää kuin hätätilanteissa. Ja synnyttäjän olisi hyvä ponnistaa silloin, kun siltä tuntuu, ei silloin kun käsketään.
Ei hyvää päivää :D Suorastaan mullistava keksintö!
Entä jos ei tee mieli ponnistaa? Ei vaan viitti.
Onko kotisynnytyksissä vanhemmat velvollisia viemään lapsi kuinka nopeasti lääkärin tarkistukseen vai saako olla näyttämättä kenellekään?
Käynnistetty synnytys rv 41+6. Käynnistettiin, koska noilla viikoilla alkaa jo olla aika iso riski istukan ja napanuoran kalkkeutumiselle. Synnytys lähti käyntiin suht nopeasti, mutta ponnistusvaihe oli vaikea ja vauvan pään syntymää piti avittaa episiotomialla. Olen vaan tyytyväinen että eppari tehtiin, sillä voimat oli aivan loppu enkä vaan jaksanut ponnistaa lasta ulos omin voimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan tuskissani kyennyt kuin makaamaan selällään
Minä taas olisin kuollut kipuun selälläni. Istuminenkin oli siinä ja siinä. Kävellessä oli siedettävä olo. Noita vaihtoehtoja kannattaa koettaa ennakkoluulottomasti, toiselle sopii toinen asento, mutta noin ylipäätään luonnossa aika harva nisäkäs vaistollaan valitsee selinmakuun.
Tarkoitin siis ponnistusvaihetta. En olisi kyennyt istumaan saatika seisomaan. Avautumisvaiheessa kyllä oli pakko liikkua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuvatko repeämät ym. koko loppuiän vai parantuvatko täysin? Onko olemassa emättimeen laitettavaa puuduteainetta, jos puoliso haluaa joskus harrastaa yhdyntöjä?
Aha. Ilmeisesti tästä ei saa puhua.
Ei tällä palstalla mistään muusta puhutakaan.
Haava on haava: voi parantua huomaamattomaksi tai voi vaivata loppuiän.
Tilanteesta riippuu.
Sinuna miettisin prioriteettejani tarkkaan ton puudutusainekysymyksen kohdalla: oikea kivunhoito on kipupotilaalle tärkeää, mutta eikö pääasia ole se että potilas on tuskaton eikä se että häntä voidaan jyystää ilman merkittävää epämukavuutta?
Toki pääasia on tuskattomuus. Ajattelin vain, että jos synnytyksestä jää jokin pysyvä kiputila, niin luovummeko sitten loppuiäksemme yhdynnöistä. Mutta tietysti voin napata kipupillereitä, jotka ehkä vievät kivun tuntemusta. Minulla on muutenkin yhdyntäkipuja huolimatta liukuvoiteesta ja jos kivut lisääntyvät, en halua edes yrittää enää.
Antiikin ajalta löytää tuoleja joita lääketiede on keksinyt "uusiksi".
Ei taas kuulosta kauhean normaalilta että ihminen repeää kun synnyttää.. Eihän apinakaan repeä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kotisynnytyksissä vanhemmat velvollisia viemään lapsi kuinka nopeasti lääkärin tarkistukseen vai saako olla näyttämättä kenellekään?
Jos synnytyksestä ei ole tietoa, ei ole lapsesta virallisia asiakirjoja. Lasta ei siten ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei taas kuulosta kauhean normaalilta että ihminen repeää kun synnyttää.. Eihän apinakaan repeä.
Syntyvällä ihmislapsella on liian iso pää. Se aiheuttaa ongelmia ihmisen synnyttämisessä.
Se kätilön ergonomia (tai ihan näköyhteys kohteena olevaan ruumiinosaan) epäilemättä hyödyttäisi monessa tapauksessa äitiäkin. Olemassa olisi tuoli, joka mahdollistaisi sekä äidin että kätilön ergonomian. Mutta se hinta...