Lue keskustelun säännöt.
Avioehtokäytänteet maatiloilla
-
13.05.2017 |
Ei ole vielä mitenkään ajankohtaista, mutta tulevaisuutta tässä pohdiskelen ja kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia. Suhde siis jo vakiintunut ja nuoresta oltu yhdessä. Miehen vanhemmilla sukutila, joka vanhemmilta hänelle luultavasti 5-10 vuoden sisällä siirtyy.
Olen käsittänyt että avioehdot ovat tavallisia näissä tapauksissa ja ymmärrän sukutilan miehelle kuuluvankin. En lähtisi myöskään peltoja, koneita ym. ostamaan. Opiskelen itse täysin eri alalla eli tilaa tulisi mies yksin pyörittämään. Mutta jotenkin minua mietityttää, että haluanko tulevaisuudelta sitä että mies omistaisi yksin tulevan kotimme enkä tulisi itse ikinä saamaan omistusasuntoa.
Haluisinko sillon remontoida taloa tai laittaa pihaa? Tai ylipäätään ostaa mitään kiinteää taloon. Tulisiko meistä silloin tasavertainen pariskunta vai onko mies perheen pää ja se joka kaikesta päättää, koska kaikki on hänen? Vai onko sellaisia vaihtoehtoja että koti olisi yhteinen ja ns. maatilaan kuuluva muu miehen? Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja mitä minun pitäisi huomioida etukäteen?
Miehen vanhemmat molemmat tällä hetkellä työskentelevät tilalla, mutta mies omistaa heillä kaiken. Itsestä se tuntuu hurjalta enkä heitä tasavertaisina näekään. Mies selvästi perheen pää.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Kiteytettynä: älkää nyt jumaliste maatilalliset menkö naimisiin ilman avioehtoa. Koskee tietysti tilallisia naisia yhtä lailla.
Miksi noin ehdoton ei! En esimerkiksi ymmärrä mitä tilalla joka muutenkin on molempien nimissä puoliksi hyödyttäisiin avioehdon tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä. Meillä on avioehto, erossa en saa mitään. Mies on tehnyt hyväkseni testamentin eli kuolintapauksessa saan kaiken. Suosittelen.
Kiitos, että kommentoitte paljon! Arvelinkin tämän herättävän ajatuksia ja kuten varmaan huomaatte niin en ollut ihan perillä mikä on järkevintä ja yleisintä. Siksi kyselin. Tämä lainaamani tapa tuntuu nyt järkevältä kun olen asiaa pyöritellyt. Siis tällä hetkellä. Kyllä sitten varmasti täytyy käydä juristin pakeilla kun asiaa oikeasti mietitään.
Jotenkin vaan haluaa itse mietiskellä jo etukäteen mitä tulevaisuudessa sitten haluaa tehdä. Nyt mietittyäni asiaa ihmettelin miksi oikeastaan haluaisin toisen sukutilaan rahaa sijoittaa, sehän on vain päänsisäinen juttu, jonka ajattelin vaikuttavan siihen että koti tuntuu yhteiseltä. Mutta eron tullessa tuskin kuitenkaan tahtoisin että rahani olisi kiinni tuossa talossa...
Mieheni on kaikilla mittapuilla järkevä ja ajattelee kyllä minua ennemmin kuin itseään, joten uskon kyllä että voin tuntea kodiksi talon, jonka hän omistaa ja voin vaikuttaa asioihin. Ja jos näin ei sitten siellä maalla enää tunnukaan olevan niin ainakin on helpompi lähteä jos ei mitään omista...
Vielä kertauksena, avioehto varmasti tulee, koska minä en tule varsinaista maatilaa kyllä ostamaan enkä siellä työskentelemään. En myöskään usko että aivan ilmaisena työjuhtana tulen olemaan, kun tilalla ei ole eläimiäkään. Pyörii viljelyllä ja metsällä. Ja niihin minulla ei olisi osaamistakaan. Perus kotitöitä ja pihan laittoa varmasti on, mutta niin olisi normaalissa omakotitalossakin.
Niin ja kun pohditte tätä onko meillä lapsia vai ei ja sen vaikutuksia testamenttiin... Olemme muutaman vuoden päälle parikymppisiä ja korkeakoulut kesken, joten vielä ei ole lapsia, mutta suunnitelmissa kyllä hankkia myöhemmin mikäli luoja näin suo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiteytettynä: älkää nyt jumaliste maatilalliset menkö naimisiin ilman avioehtoa. Koskee tietysti tilallisia naisia yhtä lailla.
Miksi noin ehdoton ei! En esimerkiksi ymmärrä mitä tilalla joka muutenkin on molempien nimissä puoliksi hyödyttäisiin avioehdon tekemisestä.
Tosissasiko tätä kysyt?
Kävikö mielessä, että toinen voi ottaa ison lainan ja erotessa maksajaksi joutuu myös puoliso.
Jos on avioehto, niin 1 milj. euron tila menee avioehdon mukaisesti 50% ja 50 % (oletus: noin se on avioehdossa eikä esim. 30 % ja 70%), mutta jos omistetaan puoliksi ilman avioehtoa, toinen ottaa 400 000 euron lainan, niin jaettavaa onkin enää 600 000 e arvosta.Ja kyllä tämä on ihan mahdollista, puolisolla voi olla omissa nimissä esim. metsäkoneyritys, jonka velat ilman avioehtoa kaatuvat erossa molemmille.
Aloittaja kirjoitti:
Niin ja kun pohditte tätä onko meillä lapsia vai ei ja sen vaikutuksia testamenttiin... Olemme muutaman vuoden päälle parikymppisiä ja korkeakoulut kesken, joten vielä ei ole lapsia, mutta suunnitelmissa kyllä hankkia myöhemmin mikäli luoja näin suo.
Ei välttämättä kannata tehdä erikseen testamenttia ja avioehtoa. Vaan kannattaa ehkä miettiä, että avioehto olisi sellainen rajattu avioehto. Idealla, että erotilanteessa avioehto pätee, mutta kuolintilanteessa ei. Jolloin erossa siis omaisuus ei mene puoliksi, vaan kumpikin pitää oman omaisuutensa. Mutta jos liitto päättyy kuolemaan, niin silloin ensin ositetaan omaisuus puoliksi, ja lapset perii sen kuolleen vanhempansa puolikkaan. Ja tietysti sitten myöhemmin myös sen eloonjääneen vanhempansa osuuden, kun tämä joskus kuolee. Tuollaisessa kuviossa leskelle jää hallintaoikeus ja asumisoikeus, se helpottaa paljon asioita. Jos tekee sellaisen avioehdon, joka sulkee KAIKEN mahdollisen avio-oikeuden ulkopuolelle, niin se voi sulkea jopa tuon hallintaoikeuden ja lesken asumisoikeuden pois (riippuen toki sanamuodosta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Niin ja kun pohditte tätä onko meillä lapsia vai ei ja sen vaikutuksia testamenttiin... Olemme muutaman vuoden päälle parikymppisiä ja korkeakoulut kesken, joten vielä ei ole lapsia, mutta suunnitelmissa kyllä hankkia myöhemmin mikäli luoja näin suo.
Ei välttämättä kannata tehdä erikseen testamenttia ja avioehtoa. Vaan kannattaa ehkä miettiä, että avioehto olisi sellainen rajattu avioehto. Idealla, että erotilanteessa avioehto pätee, mutta kuolintilanteessa ei. Jolloin erossa siis omaisuus ei mene puoliksi, vaan kumpikin pitää oman omaisuutensa. Mutta jos liitto päättyy kuolemaan, niin silloin ensin ositetaan omaisuus puoliksi, ja lapset perii sen kuolleen vanhempansa puolikkaan. Ja tietysti sitten myöhemmin myös sen eloonjääneen vanhempansa osuuden, kun tämä joskus kuolee. Tuollaisessa kuviossa leskelle jää hallintaoikeus ja asumisoikeus, se helpottaa paljon asioita. Jos tekee sellaisen avioehdon, joka sulkee KAIKEN mahdollisen avio-oikeuden ulkopuolelle, niin se voi sulkea jopa tuon hallintaoikeuden ja lesken asumisoikeuden pois (riippuen toki sanamuodosta).
Sinn vaihtoehdossasi ei oteta huomioon sitä,että leski menee naimisiin. Hänen kuollessaan ensimmäisen avioliiton lapset eivät suinkaan peri kaikkea vaan pahimmassa tapauksessa täysin varaton isä/äitipuoli saa jäädä asumaan tilalle ja omistaa siitä 25%. Omistusoikeus ei edellytä työntekoa,mutta tilan tuotosta (eli puolisonsa lasten työstä) hän kuitenkin voi vaatia omaa osuuttaan.
Tuota tarkoitin testamentilla, ei vaan ole käsitteet hallussa. Itsellä tieto sen verran vähäistä, että tuosta kuolintapauksessa menettelystä en nyt juuri ymmärtänyt ja siihen varmaan sitten sitä juristia tarvitaan. Varmaan kyllä myös puolison vanhemmat ottaaneet selvää ja heillä ajatus sitten tuohon menettelyyn. Erotapaus nyt selvempi kun avioehto silloin pätee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiteytettynä: älkää nyt jumaliste maatilalliset menkö naimisiin ilman avioehtoa. Koskee tietysti tilallisia naisia yhtä lailla.
Miksi noin ehdoton ei! En esimerkiksi ymmärrä mitä tilalla joka muutenkin on molempien nimissä puoliksi hyödyttäisiin avioehdon tekemisestä.
Tosissasiko tätä kysyt?
Kävikö mielessä, että toinen voi ottaa ison lainan ja erotessa maksajaksi joutuu myös puoliso.
Jos on avioehto, niin 1 milj. euron tila menee avioehdon mukaisesti 50% ja 50 % (oletus: noin se on avioehdossa eikä esim. 30 % ja 70%), mutta jos omistetaan puoliksi ilman avioehtoa, toinen ottaa 400 000 euron lainan, niin jaettavaa onkin enää 600 000 e arvosta.Ja kyllä tämä on ihan mahdollista, puolisolla voi olla omissa nimissä esim. metsäkoneyritys, jonka velat ilman avioehtoa kaatuvat erossa molemmille.
Ei kaikilla maatiloilla ole noin ja juuri sen vuoksi en ymmärrä miksi ehdottomuus että tarvittaisiin välttämättä avioehto. Edelleenkään en tiedä miksi minun esim. pitäisi avioehto mieheni kanssa tehdä kun maatilan omistamme puoliksi ja kyllä myös veloista vastaamme myös yhteisesti.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä. Meillä on avioehto, erossa en saa mitään. Mies on tehnyt hyväkseni testamentin eli kuolintapauksessa saan kaiken. Suosittelen.
Kiitos, että kommentoitte paljon! Arvelinkin tämän herättävän ajatuksia ja kuten varmaan huomaatte niin en ollut ihan perillä mikä on järkevintä ja yleisintä. Siksi kyselin. Tämä lainaamani tapa tuntuu nyt järkevältä kun olen asiaa pyöritellyt. Siis tällä hetkellä. Kyllä sitten varmasti täytyy käydä juristin pakeilla kun asiaa oikeasti mietitään.
Jotenkin vaan haluaa itse mietiskellä jo etukäteen mitä tulevaisuudessa sitten haluaa tehdä. Nyt mietittyäni asiaa ihmettelin miksi oikeastaan haluaisin toisen sukutilaan rahaa sijoittaa, sehän on vain päänsisäinen juttu, jonka ajattelin vaikuttavan siihen että koti tuntuu yhteiseltä. Mutta eron tullessa tuskin kuitenkaan tahtoisin että rahani olisi kiinni tuossa talossa...
Mieheni on kaikilla mittapuilla järkevä ja ajattelee kyllä minua ennemmin kuin itseään, joten uskon kyllä että voin tuntea kodiksi talon, jonka hän omistaa ja voin vaikuttaa asioihin. Ja jos näin ei sitten siellä maalla enää tunnukaan olevan niin ainakin on helpompi lähteä jos ei mitään omista...
Vielä kertauksena, avioehto varmasti tulee, koska minä en tule varsinaista maatilaa kyllä ostamaan enkä siellä työskentelemään. En myöskään usko että aivan ilmaisena työjuhtana tulen olemaan, kun tilalla ei ole eläimiäkään. Pyörii viljelyllä ja metsällä. Ja niihin minulla ei olisi osaamistakaan. Perus kotitöitä ja pihan laittoa varmasti on, mutta niin olisi normaalissa omakotitalossakin.
Jos teillä on lapsia, niin outoa että miehen kuollessa kaikki menisi sulle. Miksei suoraan lapsille? (Eli jos haluat kaiken sulle, saisit oikeasti 3/4 ja lapset 1/4 eli lakiosansa. Parempi ratkaisu olisi, että saisit miehen kuollessa vaikka hallintaoikeuden. Tällöon lasten perintöverokin ynmärtääkseni laskisi.
Ja tosiaan: miehesi vanhemmat ovat voineet laittaa ehdon, että miehen puolisolle ei mene mitään. Sen yli ette pysty kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Tuota tarkoitin testamentilla, ei vaan ole käsitteet hallussa. Itsellä tieto sen verran vähäistä, että tuosta kuolintapauksessa menettelystä en nyt juuri ymmärtänyt ja siihen varmaan sitten sitä juristia tarvitaan. Varmaan kyllä myös puolison vanhemmat ottaaneet selvää ja heillä ajatus sitten tuohon menettelyyn. Erotapaus nyt selvempi kun avioehto silloin pätee.
Ap onko miehesi ainoa lapsi?
Jos oletetaan, että miehesi vanhemmat kuolisi melko pian, ja teillä ei olisi (vielä) lapsia. Sitten miehesikin kuolisi ennen kuin ehditte saada lapsia. Kenelle miehesi haluaisi, että maatila silloin periytyisi? Sinulle? Vai jollekin serkulle? Jos miehesi kuolisi ennen kuin saatte lapsia, niin hänen vanhemmat tietysti perisi hänet, ja jos miehelläsi on vaikka veli, niin veli sitten sitä kautta saisi sen maatilan.
Nämä asiat on kurjia, mutta kannattaa miettiä kuntoon ajoissa. Ennen muuttoa sinne maatilalle ja ennen avioliittoa. Yleensähän ihmiset elää pitkään, mutta omassa lähipiirissäni on useita kuolemantapauksia nuorilla ihmisillä, niin olen joutunut tällaistakin miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä. Meillä on avioehto, erossa en saa mitään. Mies on tehnyt hyväkseni testamentin eli kuolintapauksessa saan kaiken. Suosittelen.
Kiitos, että kommentoitte paljon! Arvelinkin tämän herättävän ajatuksia ja kuten varmaan huomaatte niin en ollut ihan perillä mikä on järkevintä ja yleisintä. Siksi kyselin. Tämä lainaamani tapa tuntuu nyt järkevältä kun olen asiaa pyöritellyt. Siis tällä hetkellä. Kyllä sitten varmasti täytyy käydä juristin pakeilla kun asiaa oikeasti mietitään.
Jotenkin vaan haluaa itse mietiskellä jo etukäteen mitä tulevaisuudessa sitten haluaa tehdä. Nyt mietittyäni asiaa ihmettelin miksi oikeastaan haluaisin toisen sukutilaan rahaa sijoittaa, sehän on vain päänsisäinen juttu, jonka ajattelin vaikuttavan siihen että koti tuntuu yhteiseltä. Mutta eron tullessa tuskin kuitenkaan tahtoisin että rahani olisi kiinni tuossa talossa...
Mieheni on kaikilla mittapuilla järkevä ja ajattelee kyllä minua ennemmin kuin itseään, joten uskon kyllä että voin tuntea kodiksi talon, jonka hän omistaa ja voin vaikuttaa asioihin. Ja jos näin ei sitten siellä maalla enää tunnukaan olevan niin ainakin on helpompi lähteä jos ei mitään omista...
Vielä kertauksena, avioehto varmasti tulee, koska minä en tule varsinaista maatilaa kyllä ostamaan enkä siellä työskentelemään. En myöskään usko että aivan ilmaisena työjuhtana tulen olemaan, kun tilalla ei ole eläimiäkään. Pyörii viljelyllä ja metsällä. Ja niihin minulla ei olisi osaamistakaan. Perus kotitöitä ja pihan laittoa varmasti on, mutta niin olisi normaalissa omakotitalossakin.
Jos teillä on lapsia, niin outoa että miehen kuollessa kaikki menisi sulle. Miksei suoraan lapsille? (Eli jos haluat kaiken sulle, saisit oikeasti 3/4 ja lapset 1/4 eli lakiosansa. Parempi ratkaisu olisi, että saisit miehen kuollessa vaikka hallintaoikeuden. Tällöon lasten perintöverokin ynmärtääkseni laskisi.
Ja tosiaan: miehesi vanhemmat ovat voineet laittaa ehdon, että miehen puolisolle ei mene mitään. Sen yli ette pysty kävelemään.
On aika yleistä, että tuollainen ehto testamentissa on. Mutta mitäs sitten, jos se ehto siinä on, ja kyseessä on ainoa lapsi, joka on itse lapseton. Joka siis perii vanhempansa, mutta vanhempien perintö ei voi mennä puolisolle testamentin ehdon takia. Ja sitten se ainoa lapseton lapsikin kuolee. Kelle se perintö silloin menee? Serkulle vai valtiolle? Vaimo olisi kuitenkin jossain tapauksissa se läheisin perheenjäsen.. Ainakin läheisempi kuin valtio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä maataloustilanteessa avioehto on sen omistamattoman kannalta järkevä, sillä mahdollisen konkurssin tullessa hänen oma omaisuutensa on silloin paremmassa turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä. Meillä on avioehto, erossa en saa mitään. Mies on tehnyt hyväkseni testamentin eli kuolintapauksessa saan kaiken. Suosittelen.
Kiitos, että kommentoitte paljon! Arvelinkin tämän herättävän ajatuksia ja kuten varmaan huomaatte niin en ollut ihan perillä mikä on järkevintä ja yleisintä. Siksi kyselin. Tämä lainaamani tapa tuntuu nyt järkevältä kun olen asiaa pyöritellyt. Siis tällä hetkellä. Kyllä sitten varmasti täytyy käydä juristin pakeilla kun asiaa oikeasti mietitään.
Jotenkin vaan haluaa itse mietiskellä jo etukäteen mitä tulevaisuudessa sitten haluaa tehdä. Nyt mietittyäni asiaa ihmettelin miksi oikeastaan haluaisin toisen sukutilaan rahaa sijoittaa, sehän on vain päänsisäinen juttu, jonka ajattelin vaikuttavan siihen että koti tuntuu yhteiseltä. Mutta eron tullessa tuskin kuitenkaan tahtoisin että rahani olisi kiinni tuossa talossa...
Mieheni on kaikilla mittapuilla järkevä ja ajattelee kyllä minua ennemmin kuin itseään, joten uskon kyllä että voin tuntea kodiksi talon, jonka hän omistaa ja voin vaikuttaa asioihin. Ja jos näin ei sitten siellä maalla enää tunnukaan olevan niin ainakin on helpompi lähteä jos ei mitään omista...
Vielä kertauksena, avioehto varmasti tulee, koska minä en tule varsinaista maatilaa kyllä ostamaan enkä siellä työskentelemään. En myöskään usko että aivan ilmaisena työjuhtana tulen olemaan, kun tilalla ei ole eläimiäkään. Pyörii viljelyllä ja metsällä. Ja niihin minulla ei olisi osaamistakaan. Perus kotitöitä ja pihan laittoa varmasti on, mutta niin olisi normaalissa omakotitalossakin.
Jos teillä on lapsia, niin outoa että miehen kuollessa kaikki menisi sulle. Miksei suoraan lapsille? (Eli jos haluat kaiken sulle, saisit oikeasti 3/4 ja lapset 1/4 eli lakiosansa. Parempi ratkaisu olisi, että saisit miehen kuollessa vaikka hallintaoikeuden. Tällöon lasten perintöverokin ynmärtääkseni laskisi.
Ja tosiaan: miehesi vanhemmat ovat voineet laittaa ehdon, että miehen puolisolle ei mene mitään. Sen yli ette pysty kävelemään.
On aika yleistä, että tuollainen ehto testamentissa on. Mutta mitäs sitten, jos se ehto siinä on, ja kyseessä on ainoa lapsi, joka on itse lapseton. Joka siis perii vanhempansa, mutta vanhempien perintö ei voi mennä puolisolle testamentin ehdon takia. Ja sitten se ainoa lapseton lapsikin kuolee. Kelle se perintö silloin menee? Serkulle vai valtiolle? Vaimo olisi kuitenkin jossain tapauksissa se läheisin perheenjäsen.. Ainakin läheisempi kuin valtio.
"Otetaan esimerkiksi keski-ikäiset Maija ja Matti. He hoitavat maatilaa, jonka omistus on siirtynyt useita sukupolvia miehen sukulinjassa.
Pariskunnalla on yksi lapsi, tytär Pia. Hän rakastuu opiskelijatoveriinsa Pekkaan.
Uusista avioliitoista puolet kuulemma päättyy avioeroon, joten Pia ja Pekka tekevät avioehtosopimuksen.
Ilman lapsia perintö puolisolle
Myös Pian vanhemmat ajattelevat modernisti, että rakkaus voi haalistua. Lisäksi Matti on sairastellut pitkään.
Maija ja Matti tekevät testamentin, jonka mukaan perillisen puolisolla ei ole avio-oikeutta perittävään omaisuuteen.
Matti ehtii saattaa tyttärensä alttarille, mutta sitten kuolee. Pia perii puolet vanhempiensa maatilasta ja metsistä.
Vähän ajan kuluttua Pia joutuu liikenneonnettomuuteen. Hän kuolee ilman omia lapsia eli niin sanottuja rintaperillisiä, joten Pekka perii aviopuolisonsa omaisuuden.
Maija suree puolisonsa ja tyttärensä menettämistä. Samalla hän ihmettelee, miten yhtäkkiä sukutilasta puolet omistaa Pekka-vävy. Eihän tuohon sinänsä sympaattiseen kaupunkilaispoikaan ehtinyt kunnolla edes tutustua.
Kaiken lisäksi Matin nuoremmalla veljellä Mikolla on maatila lähellä. Hänelle Matin osuuden olisi oikeasti pitänyt mennä.
Apu hyvistä testamenteista
Joskus kuolema heilauttaa viikatettaan yllättäviin suuntiin. Kaikkeen ei voi elämässä varautua.
Mutta mitä olisi pitänyt tehdä, jotta Matin osuus maatilasta olisi pysynyt ikään kuin suvussa?
Lehtiranta-Rädyn mukaan yllättävä lopputulos olisi voitu välttää kahdella tavalla.
Pia olisi voinut tehdä testamentin, jossa hän määrää omaisuutensa Mikolle, jos kuolee ilman rintaperillisiä.
Tai sitten Maija ja Matti olisivat voineet sisällyttää testamenttiinsa niin sanotun toissijaismääräyksen.
He olisivat siis voineet määrätä, että omaisuus menee perintökaaren mukaisesti Pialle, mutta jos hän kuolee ilman rintaperillisiä, omaisuus siirtyy Matin veljelle Mikolle."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiteytettynä: älkää nyt jumaliste maatilalliset menkö naimisiin ilman avioehtoa. Koskee tietysti tilallisia naisia yhtä lailla.
Miksi noin ehdoton ei! En esimerkiksi ymmärrä mitä tilalla joka muutenkin on molempien nimissä puoliksi hyödyttäisiin avioehdon tekemisestä.
Tosissasiko tätä kysyt?
Kävikö mielessä, että toinen voi ottaa ison lainan ja erotessa maksajaksi joutuu myös puoliso.
Jos on avioehto, niin 1 milj. euron tila menee avioehdon mukaisesti 50% ja 50 % (oletus: noin se on avioehdossa eikä esim. 30 % ja 70%), mutta jos omistetaan puoliksi ilman avioehtoa, toinen ottaa 400 000 euron lainan, niin jaettavaa onkin enää 600 000 e arvosta.Ja kyllä tämä on ihan mahdollista, puolisolla voi olla omissa nimissä esim. metsäkoneyritys, jonka velat ilman avioehtoa kaatuvat erossa molemmille.
Ei kaikilla maatiloilla ole noin ja juuri sen vuoksi en ymmärrä miksi ehdottomuus että tarvittaisiin välttämättä avioehto. Edelleenkään en tiedä miksi minun esim. pitäisi avioehto mieheni kanssa tehdä kun maatilan omistamme puoliksi ja kyllä myös veloista vastaamme myös yhteisesti.
Ei sinun tarvitse tehdä avioehtoa! Jatka kuten ennenkin ja toivo, että mies ei mene ottamaan isoa lainaa ja ryhdy sitten hakemaan eroa. Yleensä ihmiset eivät eroa sovussa, pientä skismaa siinä on aina. Saatat huomata, että lähdet tyhjin käsin kodistasi, vaikka oletit omistavasi siitä 50%
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä. Meillä on avioehto, erossa en saa mitään. Mies on tehnyt hyväkseni testamentin eli kuolintapauksessa saan kaiken. Suosittelen.
Kiitos, että kommentoitte paljon! Arvelinkin tämän herättävän ajatuksia ja kuten varmaan huomaatte niin en ollut ihan perillä mikä on järkevintä ja yleisintä. Siksi kyselin. Tämä lainaamani tapa tuntuu nyt järkevältä kun olen asiaa pyöritellyt. Siis tällä hetkellä. Kyllä sitten varmasti täytyy käydä juristin pakeilla kun asiaa oikeasti mietitään.
Jotenkin vaan haluaa itse mietiskellä jo etukäteen mitä tulevaisuudessa sitten haluaa tehdä. Nyt mietittyäni asiaa ihmettelin miksi oikeastaan haluaisin toisen sukutilaan rahaa sijoittaa, sehän on vain päänsisäinen juttu, jonka ajattelin vaikuttavan siihen että koti tuntuu yhteiseltä. Mutta eron tullessa tuskin kuitenkaan tahtoisin että rahani olisi kiinni tuossa talossa...
Mieheni on kaikilla mittapuilla järkevä ja ajattelee kyllä minua ennemmin kuin itseään, joten uskon kyllä että voin tuntea kodiksi talon, jonka hän omistaa ja voin vaikuttaa asioihin. Ja jos näin ei sitten siellä maalla enää tunnukaan olevan niin ainakin on helpompi lähteä jos ei mitään omista...
Vielä kertauksena, avioehto varmasti tulee, koska minä en tule varsinaista maatilaa kyllä ostamaan enkä siellä työskentelemään. En myöskään usko että aivan ilmaisena työjuhtana tulen olemaan, kun tilalla ei ole eläimiäkään. Pyörii viljelyllä ja metsällä. Ja niihin minulla ei olisi osaamistakaan. Perus kotitöitä ja pihan laittoa varmasti on, mutta niin olisi normaalissa omakotitalossakin.
Jos teillä on lapsia, niin outoa että miehen kuollessa kaikki menisi sulle. Miksei suoraan lapsille? (Eli jos haluat kaiken sulle, saisit oikeasti 3/4 ja lapset 1/4 eli lakiosansa. Parempi ratkaisu olisi, että saisit miehen kuollessa vaikka hallintaoikeuden. Tällöon lasten perintöverokin ynmärtääkseni laskisi.
Ja tosiaan: miehesi vanhemmat ovat voineet laittaa ehdon, että miehen puolisolle ei mene mitään. Sen yli ette pysty kävelemään.
Jos ja kun lapset on alaikäisi yritystoiminnan kannalta hallinta- ja omistusoikeustestamentin ero on se että hallintatestamentti mahdollistaa yritystoiminnan jatkamisen samanlaisena mutta et pysty myymään omaisuutta ilman lasten edunvalvojan lupaa etkä muuttamaan vaikkapa tuotantosuuntaa vaikka et pystyisikään tilaa jatkamaan samalla tuotantosuunnalla (esim. et pysty yksin hoitamaan karjatilaa) tai nykyisessä laajuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiteytettynä: älkää nyt jumaliste maatilalliset menkö naimisiin ilman avioehtoa. Koskee tietysti tilallisia naisia yhtä lailla.
Miksi noin ehdoton ei! En esimerkiksi ymmärrä mitä tilalla joka muutenkin on molempien nimissä puoliksi hyödyttäisiin avioehdon tekemisestä.
Tosissasiko tätä kysyt?
Kävikö mielessä, että toinen voi ottaa ison lainan ja erotessa maksajaksi joutuu myös puoliso.
Jos on avioehto, niin 1 milj. euron tila menee avioehdon mukaisesti 50% ja 50 % (oletus: noin se on avioehdossa eikä esim. 30 % ja 70%), mutta jos omistetaan puoliksi ilman avioehtoa, toinen ottaa 400 000 euron lainan, niin jaettavaa onkin enää 600 000 e arvosta.Ja kyllä tämä on ihan mahdollista, puolisolla voi olla omissa nimissä esim. metsäkoneyritys, jonka velat ilman avioehtoa kaatuvat erossa molemmille.
Ei kaikilla maatiloilla ole noin ja juuri sen vuoksi en ymmärrä miksi ehdottomuus että tarvittaisiin välttämättä avioehto. Edelleenkään en tiedä miksi minun esim. pitäisi avioehto mieheni kanssa tehdä kun maatilan omistamme puoliksi ja kyllä myös veloista vastaamme myös yhteisesti.
Ei sinun tarvitse tehdä avioehtoa! Jatka kuten ennenkin ja toivo, että mies ei mene ottamaan isoa lainaa ja ryhdy sitten hakemaan eroa. Yleensä ihmiset eivät eroa sovussa, pientä skismaa siinä on aina. Saatat huomata, että lähdet tyhjin käsin kodistasi, vaikka oletit omistavasi siitä 50%
En minä mitään toivo ja/tai odota passiivisena mitä tuleman pitää. Olen kyllä perillä yhteisestä taloudesta eikä puoliso pysty ottamaan suuratkaan lainaa ilman että papereissa on myös minun nimeni. Enkä usko että hän olisi tähän (ex appivanhempien naapuriin) jäämässä jos jostakin syystä eroaisimme. Siitä miten maataloutta mahdollisen eron tulessa hoidettaisiin on tietysti myös puhuttu. Kovin äkkinäisi ratkaisuja tuskin olisi mahdollista tehdä kummankaan maatilan osasta, se osuus olisi vain pystyttävä hoitamaan mahdollisesti tulehtuneista väleistä huolimatta.
Selitätkö miksi kodin yksin ostaneen pitäisi luovuttaa siitä puolet erossa henkilölle joka tätä kyseistä kotia ei ole ostanut? Miksi osa ehdottaa ihan pokkana että ei avioehtoa ja mies ostaa talon eikä ehdota että joko ehto tai molemmat maksaa ostaessa puolet?