Lue keskustelun säännöt.
Avioehtokäytänteet maatiloilla
-
13.05.2017 |
Ei ole vielä mitenkään ajankohtaista, mutta tulevaisuutta tässä pohdiskelen ja kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia. Suhde siis jo vakiintunut ja nuoresta oltu yhdessä. Miehen vanhemmilla sukutila, joka vanhemmilta hänelle luultavasti 5-10 vuoden sisällä siirtyy.
Olen käsittänyt että avioehdot ovat tavallisia näissä tapauksissa ja ymmärrän sukutilan miehelle kuuluvankin. En lähtisi myöskään peltoja, koneita ym. ostamaan. Opiskelen itse täysin eri alalla eli tilaa tulisi mies yksin pyörittämään. Mutta jotenkin minua mietityttää, että haluanko tulevaisuudelta sitä että mies omistaisi yksin tulevan kotimme enkä tulisi itse ikinä saamaan omistusasuntoa.
Haluisinko sillon remontoida taloa tai laittaa pihaa? Tai ylipäätään ostaa mitään kiinteää taloon. Tulisiko meistä silloin tasavertainen pariskunta vai onko mies perheen pää ja se joka kaikesta päättää, koska kaikki on hänen? Vai onko sellaisia vaihtoehtoja että koti olisi yhteinen ja ns. maatilaan kuuluva muu miehen? Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja mitä minun pitäisi huomioida etukäteen?
Miehen vanhemmat molemmat tällä hetkellä työskentelevät tilalla, mutta mies omistaa heillä kaiken. Itsestä se tuntuu hurjalta enkä heitä tasavertaisina näekään. Mies selvästi perheen pää.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ihme ettei ole maajusseilla naisia jonoksi asti...
Yksi hyvä riittää. Kuka haluaa jonon naisia??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintömljonääreillä on tapna suojella etuoikeuksiaan.
Persaukisethan tietysti jakavat kaiken omansa pois sitä mukaa kun saavat....... eiku.
Asiahan on just näin. Köyhä antaa vähästäkin, rikas ei paljostakaan.
Jotku tuntuvat kuvittelevan että se olisi jotenkin ansaittua että syntyy rikkaaseen perheeseen.
Mun kokemuksen mukaan just päinvastoin. Nää persaukiset eivät ikinä saa mitään kasaan eivätkä ihan varmaan anna vähästään.
Ap. Avioehto, omistusoikeus ja hallintaoikeus on kaikki eri asioita. Minusta sinä nyt sekoitat noita hieman.
Te voitte omistaa sen kiinteistön yhdessä tai erikseen. Kiinteistörekisteriin merkitään teidän omistusosuudet.
Avioliiton aikana kumpikin omistaa oman omaisuutensa. Ja päättää siitä (tietyin poikkeuksin). Avioehto merkitsee vasta erotilanteessa tai kuolintilanteessa. Ja sitten sen lisäksi voi tosiaan määrätä myös hallintaoikeudesta tiettyyn omaisuuteen, vaikka omistusoikeus ei siirrykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ihme ettei ole maajusseilla naisia jonoksi asti...
Yksi hyvä riittää. Kuka haluaa jonon naisia??????
No mikä vika sun kysymysmerkeissä on, ettei yksi riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.
Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään.
Ai niinkö, että sen maapläntin omistaja omistaa myös puolet maapläntillä olevasta kiinteistöstä? Kuka ostaa puolikkaan omakotitalosta, jonka omistaja ei muuta minnekään?
Jos luetun ymmärtämisesi olisi edes välttävällä tasolla, niin olisit kyselemättä ymmärtänyt, etten ottanut millään tavalla kantaa kenenkään eroriitoihin, vaan totesin ainoastaan kylmän faktan, eli että asia ei todellakaan ole läheskään aina niin kuin lainaamani kirjoittaja väitti. Hän siis teki omia päätelmiään ainoastaan yhdenlaisen mallin perusteella ja yleisti sen tarkoittamaan kaikkia rakennuksia, joissa maapohja ei ole rakennuksen omistajien omistuksessa. Korjasin siis ainoastaan lainaamani kirjoittajan väitteessä olleen asiavirheen, en muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.
Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään.
Ai niinkö, että sen maapläntin omistaja omistaa myös puolet maapläntillä olevasta kiinteistöstä? Kuka ostaa puolikkaan omakotitalosta, jonka omistaja ei muuta minnekään?
Jos luetun ymmärtämisesi olisi edes välttävällä tasolla, niin olisit kyselemättä ymmärtänyt, etten ottanut millään tavalla kantaa kenenkään eroriitoihin, vaan totesin ainoastaan kylmän faktan, eli että asia ei todellakaan ole läheskään aina niin kuin lainaamani kirjoittaja väitti. Hän siis teki omia päätelmiään ainoastaan yhdenlaisen mallin perusteella ja yleisti sen tarkoittamaan kaikkia rakennuksia, joissa maapohja ei ole rakennuksen omistajien omistuksessa. Korjasin siis ainoastaan lainaamani kirjoittajan väitteessä olleen asiavirheen, en muuta.
No et sä voi lainatessa irrottaa toisen kommentista yhtä irrallista lausetta ja ruveta siitä vänkäämään! Olisit sitten kirjoittanut oman irrallisen kommenttisi irrallisesta aiheesta, josta sulla on tarve keskustella.
-sivusta, tuohon ärsyttävään palstan tapaan ennenkin törmännyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.
Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään.
Aika harvoin on myynnissä osuutta rakennuksesta siten, että maapohja ei kuulu mukaan sopimukseen. Nuo vetoamasi rakennukset ovat vuokratonteilla, tässä tapauksessa keskustellaan pelkästä rakennuksesta, jonka alla ja ympärillä oleva maa on rakennuksen toisen omistajan 100% omistama eikä hänellä ole mitään aietta antaa sitä edes korvausta vastaan muiden käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.
Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään.
Ai niinkö, että sen maapläntin omistaja omistaa myös puolet maapläntillä olevasta kiinteistöstä? Kuka ostaa puolikkaan omakotitalosta, jonka omistaja ei muuta minnekään?
Jos luetun ymmärtämisesi olisi edes välttävällä tasolla, niin olisit kyselemättä ymmärtänyt, etten ottanut millään tavalla kantaa kenenkään eroriitoihin, vaan totesin ainoastaan kylmän faktan, eli että asia ei todellakaan ole läheskään aina niin kuin lainaamani kirjoittaja väitti. Hän siis teki omia päätelmiään ainoastaan yhdenlaisen mallin perusteella ja yleisti sen tarkoittamaan kaikkia rakennuksia, joissa maapohja ei ole rakennuksen omistajien omistuksessa. Korjasin siis ainoastaan lainaamani kirjoittajan väitteessä olleen asiavirheen, en muuta.
No et sä voi lainatessa irrottaa toisen kommentista yhtä irrallista lausetta ja ruveta siitä vänkäämään! Olisit sitten kirjoittanut oman irrallisen kommenttisi irrallisesta aiheesta, josta sulla on tarve keskustella.
-sivusta, tuohon ärsyttävään palstan tapaan ennenkin törmännyt
Tottakai voi irroittaa, jos kyseessä on selkeä asiavirhe. Ei pidä lähteä missään asiayhteydessä yleistämään sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen naimisissa maatilallisen miehen kanssa. Mies omistaa tilan ja minut on avioehdolla suljettu pois tilalta.. En osallistu maatilan töihin tai muuhun itse ollenkaan ja minulla oma ammatti. Minua ei kyllä haittaa yhtään, päin vastoin. Ei stressiä, ei asuntolainaa yms..En myöskään maksa mistään taloon liittyvistä remonteista yms.Mitä nyt on talossa aika paljon tehty. mibähän se tässö voittava osapuoli olen, jos näin voi sanoa :) Itse omistan sijoituskämpän jota vuokralainen makselee.. Voi sitä omaisuutta kerätä muutenkin kun omaa kotia makselemalla.
Ja mitä tulee perheen päähän mistä puhuit niin me olemme tasavertaisia eikä ikinä olla ajateltu asiaa edes noin??? En nyt oikein ymmärtänyt.
Tämä on kuin minun kirjoittamani. Mies on maanviljelijä, tila ja vastuu siitä on hänen. Minulla on oma ammattini ja koska en omista tilasta mitään, voin käyttää rahani juuri niin kuin haluan. Sijoitusasuntoja on 3 kpl eli käytännössä ne maksavat tällä hetkellä itse itsensä. Avioehto on ja sen mukaan saan miehen kuollessa hallintaoikeuden,mutta en omistusoikeutta. Ehto muutetaan 3 vuoden kuluttua, kun kuopus täyttää 18v, sen jälkeen luovun kaikista oikeuksista tilaan.
Saan emännöidä 500 neliön taloa, tehdä pihassa mitä haluan,lähteä aamulla töihin klo 7 ja palata kotiin klo 16. Minun ei tänäänkään tarvitse mennä pellolle, ei navettaan. Valtaosalla naapureista on samanlainen tilanne, harvalla tilalla on molemmat kokoaikaisesti töissä.
Eroa en ole pelännyt koskaan, se tulee jos on tullakseen eikä siihen voi mitenkään varautua. Emotionaalisesti siis. Parempi elää tänään hyvää elämää kuin miettiä sitä, kuka kerää syksyllä omenat puista.
Joka tapauksessa tämä tila ja piha ovat minulla vain lainassa samalla tavalla kuin ne olivat anopilla ja hänen anopillaan. Ei tänne kukaan ole ikuisesti jäänyt.
Sinun ja lainaamasi kirjoittajan tapauksessa avioehto kirjoittamallanne tavalla on totta kai järkevä ratkaisu, koska teillä itselläkin on jo kohtuullisesti omaisuutta ja toisaalta ette ole mitenkään velvollisia maatilan töihin. Läheskään kaikilla vaan ei ole asiat näin, vaan kyllä maatilan emännät edelleenkin pääsääntöisesti myös osallistuvat/joutuvat osallistumaan myös tilan töihin, ainakin jossain mielessä ja toisaalta heillä ei ole turvanaan myöskään sijoitusasuntoja.
Mutta nämä ovat toki aina henkilökohtaisia asioita ja niitä on tarkasteltava aina omasta uniikista näkökulmasta, joka jokaisella on aina hieman erilainen. Itse tuskin lähtisin tilan isännäksi sellaisella avioehdolla, jossa minut suljettaisiin kaikesta ulkopuolelle, koska suurella todennäköisyydellä myös osallistuisin tilan toimintaan omalla työpanoksellani. En siis lähtisi taloon ilmaiseksi rengiksi. Mutta tämä siis ainoastaan minun henkilökohtainen näkökulmani ja ymmärrän toki lainaamani kirjoittajan aivan toisenlaisen ratkaisun.
Ei minulla ollut naimisiin mennessäni muuta omaisuutta kuin auto. Asunnot olen ostanut palkkarahoilla avioliiton aikana.
Toiseksi suurin osa maanviljelijöiden puolisoista ei nykypäivänä tee töitä tilalla, jos ei ole ostanut (siis ihan oikeasti maksanut) siitä tilasta osuutta. Perheviljelmien aika alkaa olla menneisyyttä, työt teetetään palkkaväellä ja puoliso voi jatkaa omassa ammatissaan. Mieluummin navettaan kannattaa palkata maatalouskoulutuksen saanut karjanhoitaja kuin opettaja. Tietty hänkin työn oppii, mutta tienaa paljon paremmin ollessaan muualla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.
Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään.
Totta, vuokratontilla olevasta talosta saa ylenesä lähestulkoon saman kuin jos tontti olisi oma, erotus hinnoissa on vähemmän kuin tontin arvo.
Vuokratontti on eri asia kuin rakennus ilman maapohjaa.
Äitini neuvo oli; älä vaan koskaan mene naimisiin maanviljelijän kanssa. Hänellä itsellään oli kokemusta miniänä olosta maalaistalossa. Joutui tekemään kovasti työtä, mutta sai vain haukut peräänsä. Onneksi vanhemmat sitten päättivät muuttaa kaupunkiin, koska isä oli opiskellut metsänhoitajaksi ja sai työpaikan Ensolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini neuvo oli; älä vaan koskaan mene naimisiin maanviljelijän kanssa. Hänellä itsellään oli kokemusta miniänä olosta maalaistalossa. Joutui tekemään kovasti työtä, mutta sai vain haukut peräänsä. Onneksi vanhemmat sitten päättivät muuttaa kaupunkiin, koska isä oli opiskellut metsänhoitajaksi ja sai työpaikan Ensolta.
Oliko äitisi muuten normaali? Harrastiko hän enemmänkin yksinkertaista yleistämistä?
Pääsikö hän kaupungissa vaan soffalle viilaamaan kynsiään?
"kyselyikäinen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini neuvo oli; älä vaan koskaan mene naimisiin maanviljelijän kanssa. Hänellä itsellään oli kokemusta miniänä olosta maalaistalossa. Joutui tekemään kovasti työtä, mutta sai vain haukut peräänsä. Onneksi vanhemmat sitten päättivät muuttaa kaupunkiin, koska isä oli opiskellut metsänhoitajaksi ja sai työpaikan Ensolta.
Oliko äitisi muuten normaali? Harrastiko hän enemmänkin yksinkertaista yleistämistä?
Pääsikö hän kaupungissa vaan soffalle viilaamaan kynsiään?
"kyselyikäinen"
Lapsena ihmettelin myös, kuka haluaa asua maatilalla. Isovanhemmat asuivat maalla, tilaa oli jäänyt pitämään äidin veli ja hänen vaimonsa työmäärä oli ihan hirveä. Muiden sisarusten lapset laitettiin kesäksi mummolaan, mutta käytännössä he olivat enon vaimon hoidettavana. Siinä oli yhdellä naisella hoidettavana karja, pyykinpesut käsin, sisätyöt, leivän leipomiset ja ihan kaikki. Hän nousi aamulla ensimmäisenä ja pääsi viimeisenä nukkumaan. Mummo oli vanha ja sairas, hänestä ei apua ollut. Ohi aiheen meni, mutta ei se menneinä vuosikymmeninä talon miniän osa ollut helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarkoitus on saada myytyä (yhteinen) omaisuus ulkopuoliselle en suosittele sijoittamaan varoja asuinrakennukseen haja-asutusalueella vaan mieluummin johonkin muuhun omaisuuteen tai esim. sijoitusasuntoon kaupungissa.
Koti voi hyvin olla myös toisen omistamassa asunnossa, mutta jos koko ajan on sellainen pelko persiissä että puoliso käyttää sinua hyväksi en suosittele muuttamaan samankaton alle. Yhtä hyvin esim. sinun työpanoksen hyväksi käyttäjiä löytyy sekä maalta että kaupungista niin vuokra kuin omistusasunnostakin.
Miehesi tekee sukupolvenvaihdoksen, ottaa lainaa pankista että saa tilan maksettua ja itse lyhentää lainaa. Sä et maksa mitään.
Avioehto tehdään aina maalla. Tulet kahta kättä heiluttaen tilalle ja niin sieltä myös lähdet.
Et voi omistaa taloa puoliksi miehesi kanssa, koska se siirtyy tilan yhteydessä miehellesi.
Me tehtiin miehen kanssa niin, että hän maksaa minulle joka kuukausi pienen summan tilille jos ero tulee niin saan edes jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini neuvo oli; älä vaan koskaan mene naimisiin maanviljelijän kanssa. Hänellä itsellään oli kokemusta miniänä olosta maalaistalossa. Joutui tekemään kovasti työtä, mutta sai vain haukut peräänsä. Onneksi vanhemmat sitten päättivät muuttaa kaupunkiin, koska isä oli opiskellut metsänhoitajaksi ja sai työpaikan Ensolta.
Oliko äitisi muuten normaali? Harrastiko hän enemmänkin yksinkertaista yleistämistä?
Pääsikö hän kaupungissa vaan soffalle viilaamaan kynsiään?
"kyselyikäinen"
Lapsena ihmettelin myös, kuka haluaa asua maatilalla. Isovanhemmat asuivat maalla, tilaa oli jäänyt pitämään äidin veli ja hänen vaimonsa työmäärä oli ihan hirveä. Muiden sisarusten lapset laitettiin kesäksi mummolaan, mutta käytännössä he olivat enon vaimon hoidettavana. Siinä oli yhdellä naisella hoidettavana karja, pyykinpesut käsin, sisätyöt, leivän leipomiset ja ihan kaikki. Hän nousi aamulla ensimmäisenä ja pääsi viimeisenä nukkumaan. Mummo oli vanha ja sairas, hänestä ei apua ollut. Ohi aiheen meni, mutta ei se menneinä vuosikymmeninä talon miniän osa ollut helppo.
Olit lapsi joskus 30-luvulla? Pesukone löytyi monelta maatilalta jo sodan jälkeen.
Joku horisi täällä horisi asuintalon erottamisesta yms tontin lohkomisista. täyttä shittiä.
Ensinnäkin näin lyhyesti:
- Ei ole yleinen ratkaisu, en ole ikinä kuullutkaan
-Usein rakennus on maatilalla keskeisellä paikalla ja erottaminen mahdottomuus
-ellet rakenna uutta taloa, tällöinkään ei välttämättä saa lohkoa tonttia. Hajaasutus alueella kun on minimi tontin koot.
-Lohkojen tekeminen ei usein edes onnistu
-Asuntolaina ei ole sen jälkeen vähennyskelpoista maatilan verotuksessa, hullu jättäisi vähentämättä
-Kuka haluisi sukutilalle eron tulessa tuntemattoman ihmisen? Juuri siksi nämä avioehdot tehdään. tai ylipäätänsä suostua lohkomaan sukutilaa
-Sukupolvenvaihdossa kikkaillaan tilan arvo alas usein näennäisellä vanhempien asumisoikeudella tilaan alas. Tarkoittaa että miehesi ei joudu maksamaan tilasta tai talosta sen oikeaa arvoa mutta tämäkin etu lähtee.
+sata muuta asiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini neuvo oli; älä vaan koskaan mene naimisiin maanviljelijän kanssa. Hänellä itsellään oli kokemusta miniänä olosta maalaistalossa. Joutui tekemään kovasti työtä, mutta sai vain haukut peräänsä. Onneksi vanhemmat sitten päättivät muuttaa kaupunkiin, koska isä oli opiskellut metsänhoitajaksi ja sai työpaikan Ensolta.
Oliko äitisi muuten normaali? Harrastiko hän enemmänkin yksinkertaista yleistämistä?
Pääsikö hän kaupungissa vaan soffalle viilaamaan kynsiään?
"kyselyikäinen"
Lapsena ihmettelin myös, kuka haluaa asua maatilalla. Isovanhemmat asuivat maalla, tilaa oli jäänyt pitämään äidin veli ja hänen vaimonsa työmäärä oli ihan hirveä. Muiden sisarusten lapset laitettiin kesäksi mummolaan, mutta käytännössä he olivat enon vaimon hoidettavana. Siinä oli yhdellä naisella hoidettavana karja, pyykinpesut käsin, sisätyöt, leivän leipomiset ja ihan kaikki. Hän nousi aamulla ensimmäisenä ja pääsi viimeisenä nukkumaan. Mummo oli vanha ja sairas, hänestä ei apua ollut. Ohi aiheen meni, mutta ei se menneinä vuosikymmeninä talon miniän osa ollut helppo.
Niin, tuo varmaan riippui silloinkin niin talosta ja ihmisistä. Ja siitä miniästä.
Menneinä vuosikymmeninä ei kellään ollut helppoa vaikka toki silloin oli kaikki paremmin =)
Minä käyn tilan ulkopuolella töissä. Meillä on avioehto, erossa en saa mitään. Mies on tehnyt hyväkseni testamentin eli kuolintapauksessa saan kaiken. Suosittelen.
Sulla tulee olemaan mainio tilaisuus kartuttaa sijoitusomaisuutta jos sulta ei edellytetä rahallista panostusta tilaan, eikä sitä voida edellyttää jos et saa omistusoikeutta. Sulla on mahdollisuus säästää vaikka sijoitusasuntoa varten. Samalla sulla on takaovi jos liitto alkaa natista. Vaadit toki myös että miehellä ei ole mitään oikeutta sun mihinkään omaisuuteen sekä neuvot vanhempiasi tekemään testamentin jossa perillisten puolisot rajataan ulos jottei mahdollinen perintösi mene velkaisen tilan pelastamiseen.
Inhorealisti