Lue keskustelun säännöt.
Avioehtokäytänteet maatiloilla
-
13.05.2017 |
Ei ole vielä mitenkään ajankohtaista, mutta tulevaisuutta tässä pohdiskelen ja kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia. Suhde siis jo vakiintunut ja nuoresta oltu yhdessä. Miehen vanhemmilla sukutila, joka vanhemmilta hänelle luultavasti 5-10 vuoden sisällä siirtyy.
Olen käsittänyt että avioehdot ovat tavallisia näissä tapauksissa ja ymmärrän sukutilan miehelle kuuluvankin. En lähtisi myöskään peltoja, koneita ym. ostamaan. Opiskelen itse täysin eri alalla eli tilaa tulisi mies yksin pyörittämään. Mutta jotenkin minua mietityttää, että haluanko tulevaisuudelta sitä että mies omistaisi yksin tulevan kotimme enkä tulisi itse ikinä saamaan omistusasuntoa.
Haluisinko sillon remontoida taloa tai laittaa pihaa? Tai ylipäätään ostaa mitään kiinteää taloon. Tulisiko meistä silloin tasavertainen pariskunta vai onko mies perheen pää ja se joka kaikesta päättää, koska kaikki on hänen? Vai onko sellaisia vaihtoehtoja että koti olisi yhteinen ja ns. maatilaan kuuluva muu miehen? Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja mitä minun pitäisi huomioida etukäteen?
Miehen vanhemmat molemmat tällä hetkellä työskentelevät tilalla, mutta mies omistaa heillä kaiken. Itsestä se tuntuu hurjalta enkä heitä tasavertaisina näekään. Mies selvästi perheen pää.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Ap:kö vai joku muu kertoi, että tila on ollut vanhan isännän nimissä, jolloin vaimonsa on sitten luontevasti tehnyt asumismaksunaan kaikki kotityöt. En kyllä suostuisi maksamaan asumistani aviomieheni kodissa tekemällä kaikki kotitaloustyöt.
Näin heillä on. En tiedä mielletäänkö palkaksi asumisesta vai mistä moinen järjestely... vanhanaikaista minusta.
Vuokralla asumme nyt mieheni kanssa ja täällä ihan kaikki puoliksi, niin kulut kuin työtkin ja se on toiminut hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa muka vaikeaa. Yksinkertainen lauseke. Aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta tilaan tai määräalaan blaablaablaa tai sen tuottoon blaablaablaa lukuunottamatta kiinteistöä xxxx joka sijaitsee paikassa xxxx.
Sitä vain mietiskelen millainen lause tulee olemaan....
Ja kaikki tämä siis mietiskelyä, haluan selkeyttää ajatuksiani siitä mitä tulevaisuudelta toivon. Ja muiden kokemukset herättävät ajatuksia. Ei ole sellaisia tuttavia joilla olisi kokemuksia.
Eiköhän tämä silloin ole jo selkeäksi pureksittu kun alkaa aidosti olla ajankohtainen asia.Ps. Mies tulee ostamaan tilan sukupolven vaihdoksessa, en usko että perii. Jos perii niin muut sisarukset perivät varmaan myös osansa... mutta näkisin että miehen aikomus muuttaa tilalle paljon ennen vanhempien poismenoa.
Jos sinusta tuntuu pahalta, että se talokin olisi miehen nimissä niin sopikaa, että ostat siitä puolet sitten sen oston yhteydessä eli mies ostaa erikseen tilan ja yhdessä ostatte puoliksi miehen vanhemmilta talon. En usko, että miehellä on mitään sitä vastaan, koska hän ei menetä siinä mitään eli ei osta yksin mutta eron tullen joutuisi mahdollisesti luopumaan siitä puolesta (jos sinulla ei ole muuta omaisuutta). Ostakaa se puoliksi sitten jos asia on sinulle tärkeä? En oikein sisäistä, miten avioehto tai sen puute liittyy tähän. Puoliksi kun ostaa niin puoliksi omistaa. Tuskin kukaan neuvoo, että anna miehesi ostaa mutta ota erossa puolet :D Kaikki täällä varmaan tarkoittaa samaa, että omistus on ihan hyvä (jos asia on sinulle todella tärkeä) olla puoliksi, mutta ei erossa ottamalla kautta vaan ihan sen kautta, että ostat puolet. Luulen, että kaikki tarkoittaa tätä. Tai ainakin toivon.
Aloittaja kirjoitti:
Mies tulee ostamaan tilan sukupolven vaihdoksessa, en usko että perii. Jos perii niin muut sisarukset perivät varmaan myös osansa... mutta näkisin että miehen aikomus muuttaa tilalle paljon ennen vanhempien poismenoa.
Sukupolvenvaihdosehdoin tilan voi ostaa vaikka siitä osa olisi perittyä tai sisarusten perintöä. Toisinaan toki sisaruksilla on omat vaatimukset asian suhteen jos osa tilasta olisikin jo siirtynyt heille ennen sukupolvenvaihdosta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa muka vaikeaa. Yksinkertainen lauseke. Aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta tilaan tai määräalaan blaablaablaa tai sen tuottoon blaablaablaa lukuunottamatta kiinteistöä xxxx joka sijaitsee paikassa xxxx.
Sitä vain mietiskelen millainen lause tulee olemaan....
Ja kaikki tämä siis mietiskelyä, haluan selkeyttää ajatuksiani siitä mitä tulevaisuudelta toivon. Ja muiden kokemukset herättävät ajatuksia. Ei ole sellaisia tuttavia joilla olisi kokemuksia.
Eiköhän tämä silloin ole jo selkeäksi pureksittu kun alkaa aidosti olla ajankohtainen asia.Ps. Mies tulee ostamaan tilan sukupolven vaihdoksessa, en usko että perii. Jos perii niin muut sisarukset perivät varmaan myös osansa... mutta näkisin että miehen aikomus muuttaa tilalle paljon ennen vanhempien poismenoa.
Jos sinusta tuntuu pahalta, että se talokin olisi miehen nimissä niin sopikaa, että ostat siitä puolet sitten sen oston yhteydessä eli mies ostaa erikseen tilan ja yhdessä ostatte puoliksi miehen vanhemmilta talon. En usko, että miehellä on mitään sitä vastaan, koska hän ei menetä siinä mitään eli ei osta yksin mutta eron tullen joutuisi mahdollisesti luopumaan siitä puolesta (jos sinulla ei ole muuta omaisuutta). Ostakaa se puoliksi sitten jos asia on sinulle tärkeä? En oikein sisäistä, miten avioehto tai sen puute liittyy tähän. Puoliksi kun ostaa niin puoliksi omistaa. Tuskin kukaan neuvoo, että anna miehesi ostaa mutta ota erossa puolet :D Kaikki täällä varmaan tarkoittaa samaa, että omistus on ihan hyvä (jos asia on sinulle todella tärkeä) olla puoliksi, mutta ei erossa ottamalla kautta vaan ihan sen kautta, että ostat puolet. Luulen, että kaikki tarkoittaa tätä. Tai ainakin toivon.
Ihanaa että osasit muotoilla tämän näin! Tätä juuri tarkoitan. Ero ei ole tietenkään mielessä, mutta toki sen mahdollisuus on huomioitava. Enemmän mietin tulevaisuuttamme jos tarkkoja ollaan. Eli nyt vaan on siis pohdittava haluammeko omistaa talon puoliksi vai että se on miehen... kiitos!
Eikä se tarkoita ap sitä, että jos sinä haluat ostaa puolet siitä kotitalosta, että se sinulle myydään. Sun ja miehen edut voi olla tässä asiassa ristiriidassa ja kun myyjänä on miehen vanhemmat niin... et sä ainakaan kovin vahvassa asemassa ole.
Mutta itselläni ei ole kokemusta maatilan sukupolvenvaihdoksesta, joten en tiedä miten vaikuttaa esim. varainsiirtoveroon, jos ostaa kaksi erillistä kiinteistöä (oma tontti+kotitalo) ja sitten se maatila erikseen. Tai yleensäkään mitä kivoja jippoja tuo aiheuttaa.
Uskoisin että miehen vanhempien etu on erilainen mitä sinun etusi tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
Samaa olen pohdiskellut... Että pystynkö aidosti tasavertaiseen suhteeseen mikäli mies omistaa aivan kaiken? Ihanteelta tuo teksti kuulostaa, mutta toteutuuko se? Vaikka en näekään rahaa tärkeimpänä asiana elämässä, en tosiaan, muttai mietin tasavertaisuutta ja molemmille edullista vaihtoehtoa?
Ps. En sitä meinannutkaan, että emme tekisi avioehtoa lainkaan ja ihan koko tila menisi puoliksi mahdollisessa erossa. Lähinnä sitä millainen avioehto. Inhottaa muutenkin miettiä asioita eron kannalta, mutta olisihan se sinisilmäistä olla miettimättä...
Et sä ole tasavertainen, sori. Se joka omistaa, omaa myös vallan sekä tietysti myös vastuun. Sä tulet vielä ulkopuolelta toisten valmiille tilalle. Sen sä voit päättää itse että paljonko sua häiritsee ja kuinka tärkeää sulle on että saat päättää asioista itse.
Sitä myös pelkään enkä vielä osaa sanoa miten sen kestän. Vuokra-asunnossa on ollut helppoa elää tasavertaisina, mutta miten tuollainen muutos sitten näkyy...
Tuntuu kyllä olevan enemmän sääntö kun poikkeus että maalla ei täysin tasavertaisia olla vaan mennään perinteisemmän mallin mukaan. Itse en ole tällaiseen tottunut kun maalta en ole kotoisin.Hirvittää myös etukäteen miten miehen vanhemmat suhtautuvat kaikkeen tähän. Tai epäilen heidän ajattelevan vain miehen etua ja ajattelevan että minä roikun miehen mukana eikä minun etuni tarvitse huomioida. Tämä siitä huolimatta, että mukavia ovatkin.
Tietysti he ensin ajattelevat lapsensa etua. Siksi olisikin tosi tärkeää, että sinulla olisi oikeus hallita edes sitä omaa kotiasi.
Eli tarkoitat, että ostaisin tulevasta kodistamme puolet? Ajatuksena mielestäni reiluin, en tiedä miten toteutuu käytännössä.
Käytännössähän se onnistuu siten että kauppakirjassa talo on puoliski teidän molempien nimissä. Suostuuko miehesi siihen sitä en osaa sanoa.
Voi myös rajata talon avioehdon ulkopuolelle mutta silloinhan jokatapauksessa miehesi omistaa talon kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen naimisissa maatilallisen miehen kanssa. Mies omistaa tilan ja minut on avioehdolla suljettu pois tilalta.. En osallistu maatilan töihin tai muuhun itse ollenkaan ja minulla oma ammatti. Minua ei kyllä haittaa yhtään, päin vastoin. Ei stressiä, ei asuntolainaa yms..En myöskään maksa mistään taloon liittyvistä remonteista yms.Mitä nyt on talossa aika paljon tehty. mibähän se tässö voittava osapuoli olen, jos näin voi sanoa :) Itse omistan sijoituskämpän jota vuokralainen makselee.. Voi sitä omaisuutta kerätä muutenkin kun omaa kotia makselemalla.
Ja mitä tulee perheen päähän mistä puhuit niin me olemme tasavertaisia eikä ikinä olla ajateltu asiaa edes noin??? En nyt oikein ymmärtänyt.
Mun siskolla on sama tilanne. Tosin tapasi miehensä jo 17 vuotiaana ja meni maatalouskouluun ja on opiskellut koko aikuisikänsä tilalla.
Tila on vuosia ollut kiikun kaakun, just elättävät perheen.
No, ei sisko olisi palkkatyössäänkään hirveesti tienannut, kun ei ole ollut työssä viihtyvää sorttia.
Mutta tämä on vakiintunut tapa maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja naimisiin sitten ennen kuin ryhdytte ostelemaan mitään taloja. :)
Vierailija kirjoitti:
Eikä se tarkoita ap sitä, että jos sinä haluat ostaa puolet siitä kotitalosta, että se sinulle myydään. Sun ja miehen edut voi olla tässä asiassa ristiriidassa ja kun myyjänä on miehen vanhemmat niin... et sä ainakaan kovin vahvassa asemassa ole.
Mutta itselläni ei ole kokemusta maatilan sukupolvenvaihdoksesta, joten en tiedä miten vaikuttaa esim. varainsiirtoveroon, jos ostaa kaksi erillistä kiinteistöä (oma tontti+kotitalo) ja sitten se maatila erikseen. Tai yleensäkään mitä kivoja jippoja tuo aiheuttaa.
Uskoisin että miehen vanhempien etu on erilainen mitä sinun etusi tässä tilanteessa.
Käytännössä ne jokatapauksessa eritellään sukupolvenvaihdoksissa. Jos asunto sisältyy kauppaa sille määritellään tietty arvo ja maatilalle (pellot+rakennukset+koneet+muu maatilan omaisuus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ostaa tilan kuitenkin vain sen nimellisellä arvolla, ei kukaan osta omilta vanhemmiltaan tilaa käyvällä arvolla, vaan sillä, minkä verottaja sen verotusarvoksi määrittää ilman lahjaveroa. Usein nykyään osat jopa maksaa tuon lahjaveronkin..eli sisarukset jäävät nykysellään tilakaupoissa nuolemaan näppejään, jos ei muuta sovita. Ja näihin sopimukseen sanoisin, että ulkopuoliset pois, ei miniöitä, eikä vävyjä näihin keskusteluihin. Menee paremmin ja yleensä rauha säilyy.
Tuohon ulkopuolisuuteen. Jos et tilalla tee töitä, etkä maksa kuluja, niin ethän sinä siinä sitten valtaakaan käytä. Valta ja maksaminen kulkevat käsi kädessä.
Mutta avioehto ja elämä eivät oikeasti ole niin vaikeita hallittavissa olevia asioita, jos et heti ole sitä avioeroa ottamassa.
Minä olen naimisissa maanviljelijän kanssa. Teimme naimisiin mennessämme avioehdon joka koskee maatilan peltoja ja metsiä. Avioehtoa on voimassa avioeron sattuessa mutta ei kuolemantapauksessa.
Meillä on myös keskinäinen hallintaoikeustestamentti joka mahdollistaa se että pystyisin jatkamaan maatilan pyörittämistä jos mies kuolisi ja lapset olisivat alaikäisiä. Ilman sitä olisin maistraatin kanssa niin kusessa ettei mitään rajaa. Tämä pelko alkaa onneksi olla aiheeton, nuorin lapsista on 17v.
Minä työskentelen tilalla ja puolet tilan tuotosta on minun verotettavaa tuloani. Jotain metsäpalstoja on ostettu molempien nimiin.
Ikinä, ei kertaakaan mieheni ole päästänyt suustaan lausetta että hän omistaa tämän tilan, hän omistaa talon ja että hänellä olisi jonkinlainen ylin päätäntävalta yksityistalouden asioihin. Maatilan päätökset hän toki tekee ja hän kantaa vastuun tilan asioista.
Maatilan päärakennuksen voi toki erottaa tilasta jos välttämättä haluat omistaa puolet TALOSTA. Mutta maatilalliselle avioehto on aivan välttämättömyys. Sen tekemättä jättäminen on tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä se tarkoita ap sitä, että jos sinä haluat ostaa puolet siitä kotitalosta, että se sinulle myydään. Sun ja miehen edut voi olla tässä asiassa ristiriidassa ja kun myyjänä on miehen vanhemmat niin... et sä ainakaan kovin vahvassa asemassa ole.
Mutta itselläni ei ole kokemusta maatilan sukupolvenvaihdoksesta, joten en tiedä miten vaikuttaa esim. varainsiirtoveroon, jos ostaa kaksi erillistä kiinteistöä (oma tontti+kotitalo) ja sitten se maatila erikseen. Tai yleensäkään mitä kivoja jippoja tuo aiheuttaa.
Uskoisin että miehen vanhempien etu on erilainen mitä sinun etusi tässä tilanteessa.
Käytännössä ne jokatapauksessa eritellään sukupolvenvaihdoksissa. Jos asunto sisältyy kauppaa sille määritellään tietty arvo ja maatilalle (pellot+rakennukset+koneet+muu maatilan omaisuus).
Niin, mutta miten se menee käytännössä jos on samalla kiinteistöllä se talo ja maatila? Eihän ap voi omistaa silloin 50% kiinteistöstä, koska se tarkoittaisi kaikesta sitä mikä kiinteistön (eli maan) päällä on. (talot, navetat jne.)
Miten ap voi silloin ostaa jonkun määrätyn osan siitä kiinteistöstä? (siis sen talon ja maata sen alla), jos ei ole erillisellä tontilla.
Hankalia juttuja nämä selittää mitä tarkoittaa. :D
Tuntuupa jotenkin hieman altavastaajalta tässä. Mekin seurusteltu 17-vuotiaasta. Arvatkaapa mietinkö näitä silloin? No en...
Mutta onhan etuni nähdäkseni kuitenkin se, että en tule tilalla työskentelemään ja valmistun alalle, jolla hyvä työllistymismahdollisuus ja kohtuu hyvä palkka. Niin ne pysyvät toki omanani ja niillä varmasti tulen toimeen hyvinkin.
Epäilyttää vaan kaikki tällaiset... olispa helppoo kun olis perus kaupunkilaisen kanssa lyönyt hynttyyt yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä se tarkoita ap sitä, että jos sinä haluat ostaa puolet siitä kotitalosta, että se sinulle myydään. Sun ja miehen edut voi olla tässä asiassa ristiriidassa ja kun myyjänä on miehen vanhemmat niin... et sä ainakaan kovin vahvassa asemassa ole.
Mutta itselläni ei ole kokemusta maatilan sukupolvenvaihdoksesta, joten en tiedä miten vaikuttaa esim. varainsiirtoveroon, jos ostaa kaksi erillistä kiinteistöä (oma tontti+kotitalo) ja sitten se maatila erikseen. Tai yleensäkään mitä kivoja jippoja tuo aiheuttaa.
Uskoisin että miehen vanhempien etu on erilainen mitä sinun etusi tässä tilanteessa.
Käytännössä ne jokatapauksessa eritellään sukupolvenvaihdoksissa. Jos asunto sisältyy kauppaa sille määritellään tietty arvo ja maatilalle (pellot+rakennukset+koneet+muu maatilan omaisuus).
Niin, mutta miten se menee käytännössä jos on samalla kiinteistöllä se talo ja maatila? Eihän ap voi omistaa silloin 50% kiinteistöstä, koska se tarkoittaisi kaikesta sitä mikä kiinteistön (eli maan) päällä on. (talot, navetat jne.)
Miten ap voi silloin ostaa jonkun määrätyn osan siitä kiinteistöstä? (siis sen talon ja maata sen alla), jos ei ole erillisellä tontilla.
Hankalia juttuja nämä selittää mitä tarkoittaa. :D
Näin tosiaan on. En kyllä tiedä... onneksi vasta mietinnän tasolla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät pysyy maatilan (miehen) nimissä.
Rakennusluvan saamiseen menee pari vuotta, koska haja-asutusalueella ei noin vain saa rakennuslupaa muulle kuin maatilaan liittyvälle rakennukselle. Omalle 2500 neliön tontille luvan saaminen on hankalaa, jos tilalla jo on päärakennus. Nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä se tarkoita ap sitä, että jos sinä haluat ostaa puolet siitä kotitalosta, että se sinulle myydään. Sun ja miehen edut voi olla tässä asiassa ristiriidassa ja kun myyjänä on miehen vanhemmat niin... et sä ainakaan kovin vahvassa asemassa ole.
Mutta itselläni ei ole kokemusta maatilan sukupolvenvaihdoksesta, joten en tiedä miten vaikuttaa esim. varainsiirtoveroon, jos ostaa kaksi erillistä kiinteistöä (oma tontti+kotitalo) ja sitten se maatila erikseen. Tai yleensäkään mitä kivoja jippoja tuo aiheuttaa.
Uskoisin että miehen vanhempien etu on erilainen mitä sinun etusi tässä tilanteessa.
Käytännössä ne jokatapauksessa eritellään sukupolvenvaihdoksissa. Jos asunto sisältyy kauppaa sille määritellään tietty arvo ja maatilalle (pellot+rakennukset+koneet+muu maatilan omaisuus).
Niin, mutta miten se menee käytännössä jos on samalla kiinteistöllä se talo ja maatila? Eihän ap voi omistaa silloin 50% kiinteistöstä, koska se tarkoittaisi kaikesta sitä mikä kiinteistön (eli maan) päällä on. (talot, navetat jne.)
Miten ap voi silloin ostaa jonkun määrätyn osan siitä kiinteistöstä? (siis sen talon ja maata sen alla), jos ei ole erillisellä tontilla.
Hankalia juttuja nämä selittää mitä tarkoittaa. :D
Asiat on loppujen lopuksi aika yksinketaisia. Kiiteistöä voi kyllä omistaa vaikka sen tonttia ei omistaisikaan. Halutessa tontista voi tehdä vaikka vuokra sopimuksen siihen hitaan kun se tuntuu luontevalta...
Aloittaja kirjoitti:
Tuntuupa jotenkin hieman altavastaajalta tässä. Mekin seurusteltu 17-vuotiaasta. Arvatkaapa mietinkö näitä silloin? No en...
Mutta onhan etuni nähdäkseni kuitenkin se, että en tule tilalla työskentelemään ja valmistun alalle, jolla hyvä työllistymismahdollisuus ja kohtuu hyvä palkka. Niin ne pysyvät toki omanani ja niillä varmasti tulen toimeen hyvinkin.
Epäilyttää vaan kaikki tällaiset... olispa helppoo kun olis perus kaupunkilaisen kanssa lyönyt hynttyyt yhteen.
Kyllä sä pärjäät. :) Kunhan vain muistat pitää puolesi ja jos et osaa, niin nyt no hyvä aika opetella. :) Ja kun asioita selvittää, niin on aika helppo tehdä hyviä päätöksiä kun on tutkinut vaihtoehdot ja tietää miten ne vaikuttaa sinuun.
Ihan sinisilmäisenä uuvattina ei kannata seilata mukana mutta ei voi vaan omaa napaansakaan tuijotella. Kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja eron tullen ainoastaan se asuintalo myydään ja joku ulkopuolinrn asuu tilan vieressä??
Rakennuspaikkaakin voi katsoa sillä silmällä, ettei sen tarvitse olla aivan vanhan tuvan tai navetan (mitä tilalla onkaan) kyljessä, vaan vaikka 1 km päässä tilakeskuksesta. Nykyään maatiloilla rakennetaankin niin, että tarvittaessa voidaan myydä ulkopuoliselle (esim. navetta on selkeästi erillään ja kauempana kotipihasta).
Täytyy sanoa, että kohtalaisen iso tila, jos 1 km päähä tilakeskuksesta rakentaa uuden talon ja silti se on osa kyläkeskusta tms. eikä keskellä metsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät pysyy maatilan (miehen) nimissä.
Rakennusluvan saamiseen menee pari vuotta, koska haja-asutusalueella ei noin vain saa rakennuslupaa muulle kuin maatilaan liittyvälle rakennukselle. Omalle 2500 neliön tontille luvan saaminen on hankalaa, jos tilalla jo on päärakennus. Nimimerkillä kokemusta on.
Höpöhöpö. Missäs Porvoossa rakennusluvan saaminen noin kauan kestää?
Toki siihen oma aikansa menee kaiken tarvittavan paperin hankkimisessa mutta sitähän et tässä tarkoittanut.
Eli tarkoitat, että ostaisin tulevasta kodistamme puolet? Ajatuksena mielestäni reiluin, en tiedä miten toteutuu käytännössä.