Avioehtokäytänteet maatiloilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.

Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.

Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.

Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle  eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.

No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.

Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.

Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.

Mutta vastaavasti nainen voi ostaa ja maksaa kesämökin, jonka pihaa hän saa laittaa juuri niin paljon kuin haluaa,mutta vaikka mies sitä mökkiä miten rakastaisi, erossa nainen veisi sen!

Olen elänyt 25 vuotta miehen omistamassa talossa ja hoitanut pihaa juuri niin kuin tahdon. Enpä ole koskaan miettinyt, että hukkaan menee tämäkin, kun ero tulee. Itseäni varten minä siitä pihasta huolehdin, omaksi ilokseni enkä siksi, että on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se tarkoita ap sitä, että jos sinä haluat ostaa puolet siitä kotitalosta, että se sinulle myydään. Sun ja miehen edut voi olla tässä asiassa ristiriidassa ja kun myyjänä on miehen vanhemmat niin... et sä ainakaan kovin vahvassa asemassa ole.

Mutta itselläni ei ole kokemusta maatilan sukupolvenvaihdoksesta, joten en tiedä miten vaikuttaa esim. varainsiirtoveroon,  jos ostaa kaksi erillistä kiinteistöä (oma tontti+kotitalo)  ja sitten se maatila erikseen. Tai yleensäkään mitä kivoja jippoja tuo aiheuttaa.

Uskoisin että miehen vanhempien etu on erilainen mitä sinun etusi tässä tilanteessa.

Käytännössä ne jokatapauksessa eritellään sukupolvenvaihdoksissa. Jos asunto sisältyy kauppaa sille määritellään tietty arvo ja maatilalle (pellot+rakennukset+koneet+muu maatilan omaisuus).

Niin, mutta miten se menee käytännössä jos on samalla kiinteistöllä se talo ja maatila? Eihän ap voi omistaa silloin 50% kiinteistöstä, koska se tarkoittaisi kaikesta sitä mikä kiinteistön (eli maan) päällä on. (talot, navetat jne.)

Miten ap voi silloin ostaa jonkun määrätyn osan siitä kiinteistöstä? (siis sen talon ja maata sen alla), jos ei ole erillisellä tontilla.

Hankalia juttuja nämä selittää mitä tarkoittaa. :D

Asiat on loppujen lopuksi aika yksinketaisia. Kiiteistöä voi kyllä omistaa vaikka sen tonttia ei omistaisikaan. Halutessa tontista voi tehdä vaikka vuokra sopimuksen siihen hitaan kun se tuntuu luontevalta...

Niin eli sä puhut siitä että joku ostaisi pelkästään sen asuinrakennuksen, eikä sitä maata siinä alla. Se nyt vaan olisi äärimmäistä typeryyttä, eikä kukaan niin tekisi. Mulle on opetettu että kiinteistö on se tontti ja siihen tulee sitten mukana siinä olevat rakennukset. Jos omistat kiinteistöstä osan, omistat myös niistä sillä olevista rakennuksista saman osan.

En ymmärrä miten joku ostaa esim. sen pelkän asuinrakennuksen ja mitä hyötyä siitä olisi, jos joku toinen omistaa sen maan siinä alla.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku ostaa esim. sen pelkän asuinrakennuksen ja mitä hyötyä siitä olisi, jos joku toinen omistaa sen maan siinä alla.

Aika huteralla pohjalla on talousosaaminen jos et tiedä mitä hyötyä on omistamisesta (puhumattakaan omistamisen velvotteista). En oikein usko että kannattaa havitella sen paremmin kiintöistön kuin tontinkaan omistamista.

Aloittaja kirjoitti:

Tuntuupa jotenkin hieman altavastaajalta tässä. Mekin seurusteltu 17-vuotiaasta. Arvatkaapa mietinkö näitä silloin? No en...

Mutta onhan etuni nähdäkseni kuitenkin se, että en tule tilalla työskentelemään ja valmistun alalle, jolla hyvä työllistymismahdollisuus ja kohtuu hyvä palkka. Niin ne pysyvät toki omanani ja niillä varmasti tulen toimeen hyvinkin.

Epäilyttää vaan kaikki tällaiset... olispa helppoo kun olis perus kaupunkilaisen kanssa lyönyt hynttyyt yhteen.

Minä kun kuvittelin, että teilläkin tuota rakkautta tässä parisuhteessa, eikä vain maatilan ja se talo.

Epäillyttää? Miksi? Pelkäätkö, että miehesi etsiikin paremmin maatilan emännän saappaisiin istuvan naisen, kun tila on hänen? Mieitit, että tuolla kiristysmahdollisuudella mies pysyy ruodussa..

Alkaa tuntumaan, että ehkä sinun on viisaintakin etsiä se peruskaupunkilainen..

Vierailija kirjoitti:

Itse olen naimisissa maatilallisen miehen kanssa. Mies omistaa tilan ja minut on avioehdolla suljettu pois tilalta.. En osallistu maatilan töihin tai muuhun itse ollenkaan ja minulla oma ammatti. Minua ei kyllä haittaa yhtään, päin vastoin. Ei stressiä, ei asuntolainaa yms..En myöskään maksa mistään taloon liittyvistä remonteista yms.Mitä nyt on talossa aika paljon tehty. mibähän se tässö voittava osapuoli olen, jos näin voi sanoa :) Itse omistan sijoituskämpän jota vuokralainen makselee.. Voi sitä omaisuutta kerätä muutenkin kun omaa kotia makselemalla.

Ja mitä tulee perheen päähän mistä puhuit niin me olemme tasavertaisia eikä ikinä olla ajateltu asiaa edes noin??? En nyt oikein ymmärtänyt.

Tämä on kuin minun kirjoittamani. Mies on maanviljelijä, tila ja vastuu siitä on hänen. Minulla on oma ammattini ja koska en omista tilasta mitään, voin käyttää rahani juuri niin kuin haluan. Sijoitusasuntoja on 3 kpl eli käytännössä ne maksavat tällä hetkellä itse itsensä. Avioehto on ja sen mukaan saan miehen kuollessa hallintaoikeuden,mutta en omistusoikeutta. Ehto muutetaan 3 vuoden kuluttua, kun kuopus täyttää 18v, sen jälkeen luovun kaikista oikeuksista tilaan.

Saan emännöidä 500 neliön taloa, tehdä pihassa mitä haluan,lähteä aamulla töihin klo 7 ja palata kotiin klo 16. Minun ei tänäänkään tarvitse mennä pellolle, ei navettaan. Valtaosalla naapureista on samanlainen tilanne, harvalla tilalla on molemmat kokoaikaisesti töissä.

Eroa en ole pelännyt koskaan, se tulee jos on tullakseen eikä siihen voi mitenkään varautua. Emotionaalisesti siis. Parempi elää tänään hyvää elämää kuin miettiä sitä, kuka kerää syksyllä omenat puista.

Joka tapauksessa tämä tila ja piha ovat minulla vain lainassa samalla tavalla kuin ne olivat anopilla ja hänen anopillaan. Ei tänne kukaan ole ikuisesti jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku ostaa esim. sen pelkän asuinrakennuksen ja mitä hyötyä siitä olisi, jos joku toinen omistaa sen maan siinä alla.

Aika huteralla pohjalla on talousosaaminen jos et tiedä mitä hyötyä on omistamisesta (puhumattakaan omistamisen velvotteista). En oikein usko että kannattaa havitella sen paremmin kiintöistön kuin tontinkaan omistamista.

Etkö nyt vaan voi kertoa miten siitä kiinteistöstä (maatila) voi ostaa sen pienen palasen jossa se asuinrakennus on? (maa+asuinrakennus)

Tyydyt vaan vähättelyyn joka taas antaa kuvan, ettet tiedä tästä asiasta edes sen vertaa mitä väität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.

Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.

Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.

Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!

Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät  pysyy maatilan (miehen) nimissä.

Rakennusluvan saamiseen menee pari vuotta, koska haja-asutusalueella ei noin vain saa rakennuslupaa muulle kuin maatilaan liittyvälle rakennukselle. Omalle 2500 neliön tontille luvan saaminen on hankalaa, jos tilalla jo on päärakennus. Nimimerkillä kokemusta on.

Höpöhöpö. Missäs Porvoossa rakennusluvan saaminen noin kauan kestää?

Toki siihen oma aikansa menee kaiken tarvittavan paperin hankkimisessa mutta sitähän et tässä tarkoittanut.

Uudenmaan ELY-keskuksen alueella siinä vaiheessa, kun rakennetaan haja-asutusalueelle asuinrakennusta paikkaan, jota ei ole merkitty rakennuspaikaksi kaavassa (eli käytännössä kaikkialla muualla paitsi jo olemassa olevilla rakennetuilla tonteilla). ELY:n mielestä ei ole mahdollisuutta poikkeuslupaan ja valitusprosessiin meni vähän yli 2 vuotta. Kunnan ei tarvitse antaa rakennuslupaa paikkaan, jossa asuminen saattaa aiheuttaa kunnalle kuluja esim. koulumatkojen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se tarkoita ap sitä, että jos sinä haluat ostaa puolet siitä kotitalosta, että se sinulle myydään. Sun ja miehen edut voi olla tässä asiassa ristiriidassa ja kun myyjänä on miehen vanhemmat niin... et sä ainakaan kovin vahvassa asemassa ole.

Mutta itselläni ei ole kokemusta maatilan sukupolvenvaihdoksesta, joten en tiedä miten vaikuttaa esim. varainsiirtoveroon,  jos ostaa kaksi erillistä kiinteistöä (oma tontti+kotitalo)  ja sitten se maatila erikseen. Tai yleensäkään mitä kivoja jippoja tuo aiheuttaa.

Uskoisin että miehen vanhempien etu on erilainen mitä sinun etusi tässä tilanteessa.

Käytännössä ne jokatapauksessa eritellään sukupolvenvaihdoksissa. Jos asunto sisältyy kauppaa sille määritellään tietty arvo ja maatilalle (pellot+rakennukset+koneet+muu maatilan omaisuus).

Niin, mutta miten se menee käytännössä jos on samalla kiinteistöllä se talo ja maatila? Eihän ap voi omistaa silloin 50% kiinteistöstä, koska se tarkoittaisi kaikesta sitä mikä kiinteistön (eli maan) päällä on. (talot, navetat jne.)

Miten ap voi silloin ostaa jonkun määrätyn osan siitä kiinteistöstä? (siis sen talon ja maata sen alla), jos ei ole erillisellä tontilla.

Hankalia juttuja nämä selittää mitä tarkoittaa. :D

Asiat on loppujen lopuksi aika yksinketaisia. Kiiteistöä voi kyllä omistaa vaikka sen tonttia ei omistaisikaan. Halutessa tontista voi tehdä vaikka vuokra sopimuksen siihen hitaan kun se tuntuu luontevalta...

Tämä on kyllä kaikkein tyhmintä, mitä voi tehdä. Riitaisan eron sattuessa omistamastaan osuudesta ei pääse eroon eikä siitä saisi mitään.

Me ei olla maantalouden kanssa missään tekemisissä. Appivanhemmilla on talo ja maata järven rannalla. Jossain vaiheessa suunnittelimme, jos ostaisimme heiltä tontin ja rakentaisimme sille talon. Appivanhemmat halusivat, että tontti myydään vain miehelle ja vain miehen nimiin, mutta me yhdessä tekisimme siihen talon. Onhan nyt ihan idioottimaista rakentaa toisen tontille, joten minä lopetin talohaaveilut siihen. Meillä on avioehto.

Minusta parhaalta vaihtoehdolta kuulostaa se, että kaikki on miehen nimissä, mutta ap sijoittaa rahansa muuten. Jos kaikki menee hyvin, siitä ei ole haittaa ja jos ero tulee, ei ole mitään riideltävää.

Minä olen naimisissa maanviljelijän kanssa ja meillä on avioehto, koska mies ei halua eron tullessa luovuttaa sukutilaa mulle. Mulle se on ok. En tänne haluaisi edes jäädä asumaan jos ero tulee.

Kyllä tämä silti minun koti on, vaikka en tätä omista. Laitan puutarhaa ym. sisustan ja remontoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.

Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.

Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.

Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!

Selitätkö miten kodin jäättäminen avioehdon ulkopuolle vaarantaisi tilan?

Vierailija kirjoitti:

Asiat on loppujen lopuksi aika yksinketaisia. Kiiteistöä voi kyllä omistaa vaikka sen tonttia ei omistaisikaan. Halutessa tontista voi tehdä vaikka vuokra sopimuksen siihen hitaan kun se tuntuu luontevalta...

Siis just se tontti on kiinteistö ja sillä kiinteistöllä voi olla rakennuksia tai sitten ei.

Perintömljonääreillä on tapna suojella etuoikeuksiaan.

Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen naimisissa maatilallisen miehen kanssa. Mies omistaa tilan ja minut on avioehdolla suljettu pois tilalta.. En osallistu maatilan töihin tai muuhun itse ollenkaan ja minulla oma ammatti. Minua ei kyllä haittaa yhtään, päin vastoin. Ei stressiä, ei asuntolainaa yms..En myöskään maksa mistään taloon liittyvistä remonteista yms.Mitä nyt on talossa aika paljon tehty. mibähän se tässö voittava osapuoli olen, jos näin voi sanoa :) Itse omistan sijoituskämpän jota vuokralainen makselee.. Voi sitä omaisuutta kerätä muutenkin kun omaa kotia makselemalla.

Ja mitä tulee perheen päähän mistä puhuit niin me olemme tasavertaisia eikä ikinä olla ajateltu asiaa edes noin??? En nyt oikein ymmärtänyt.

Tämä on kuin minun kirjoittamani. Mies on maanviljelijä, tila ja vastuu siitä on hänen. Minulla on oma ammattini ja koska en omista tilasta mitään, voin käyttää rahani juuri niin kuin haluan. Sijoitusasuntoja on 3 kpl eli käytännössä ne maksavat tällä hetkellä itse itsensä. Avioehto on ja sen mukaan saan miehen kuollessa hallintaoikeuden,mutta en omistusoikeutta. Ehto muutetaan 3 vuoden kuluttua, kun kuopus täyttää 18v, sen jälkeen luovun kaikista oikeuksista tilaan.

Saan emännöidä 500 neliön taloa, tehdä pihassa mitä haluan,lähteä aamulla töihin klo 7 ja palata kotiin klo 16. Minun ei tänäänkään tarvitse mennä pellolle, ei navettaan. Valtaosalla naapureista on samanlainen tilanne, harvalla tilalla on molemmat kokoaikaisesti töissä.

Eroa en ole pelännyt koskaan, se tulee jos on tullakseen eikä siihen voi mitenkään varautua. Emotionaalisesti siis. Parempi elää tänään hyvää elämää kuin miettiä sitä, kuka kerää syksyllä omenat puista.

Joka tapauksessa tämä tila ja piha ovat minulla vain lainassa samalla tavalla kuin ne olivat anopilla ja hänen anopillaan. Ei tänne kukaan ole ikuisesti jäänyt.

Sinun ja lainaamasi kirjoittajan tapauksessa avioehto kirjoittamallanne tavalla on totta kai järkevä ratkaisu, koska teillä itselläkin on jo kohtuullisesti omaisuutta ja toisaalta ette ole mitenkään velvollisia maatilan töihin. Läheskään kaikilla vaan ei ole asiat näin, vaan kyllä maatilan emännät edelleenkin pääsääntöisesti myös osallistuvat/joutuvat osallistumaan myös tilan töihin, ainakin jossain mielessä ja toisaalta heillä ei ole turvanaan myöskään sijoitusasuntoja.

Mutta nämä ovat toki aina henkilökohtaisia asioita ja niitä on tarkasteltava aina omasta uniikista näkökulmasta, joka jokaisella on aina hieman erilainen. Itse tuskin lähtisin tilan isännäksi sellaisella avioehdolla, jossa minut suljettaisiin kaikesta ulkopuolelle, koska suurella todennäköisyydellä myös osallistuisin tilan toimintaan omalla työpanoksellani. En siis lähtisi taloon ilmaiseksi rengiksi. Mutta tämä siis ainoastaan minun henkilökohtainen näkökulmani ja ymmärrän toki lainaamani kirjoittajan aivan toisenlaisen ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Perintömljonääreillä on tapna suojella etuoikeuksiaan.

Persaukisethan tietysti jakavat kaiken omansa pois sitä mukaa kun saavat.......  eiku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintömljonääreillä on tapna suojella etuoikeuksiaan.

Persaukisethan tietysti jakavat kaiken omansa pois sitä mukaa kun saavat.......  eiku.

Asiahan on just näin. Köyhä antaa vähästäkin, rikas ei paljostakaan.

Jotku tuntuvat kuvittelevan että se olisi jotenkin ansaittua että syntyy rikkaaseen perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.

Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.

Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään. 

Totta, vuokratontilla olevasta talosta saa ylenesä lähestulkoon saman kuin jos tontti olisi oma, erotus hinnoissa on vähemmän kuin tontin arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva nainen suostuu maksamaan talon arvosta 50% puolisolle muuttaessaan tilalle ja vastaavasti myymään sitä puolikasta todellisesta arvosta takaisin erotessa. Osuus pelkästä rakennuksesta ilman maapohjaa ei ole oikeastaan minkään arvoinen, joten on kalliimpaa käräjöidä kuin tyytyä siihen, että mies maksaa 5000 e jonkun 20 vuoden liiton jälkeen.

Tuon boldatun osalta huomauttaisin, että Suomessa on jatkuvasti myynnissä satoja, ellei jopa tuhansia omakotitaloja, joiden alla oleva maapohja ei ole oma ja aika hulppeita hintoja niistäkin pyydetään. 

Ai niinkö, että sen maapläntin omistaja omistaa myös puolet maapläntillä olevasta kiinteistöstä? Kuka ostaa puolikkaan omakotitalosta, jonka omistaja ei muuta minnekään?

Ei oo ihme ettei ole maajusseilla naisia jonoksi asti...