Useita miehiä yhtä aikaa tapailevat naiset: miten olette ottaneet asian puheeksi treffeillä? Muitakin vinkkejä otetaan vastaan..

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, niin en enää ihmettele, miten ihmiset löytävät niitä uusia parisuhteita niin nopeasti ja toisaalta myös eroavat niistä. Ihmiset siis oikeasti lähtevät suhteeseen heti ensitreffien jälkeen tuntematta tyyppiä ollenkaan.

Kyllä. Ja lisäksi pidetään tuota tapaa parempana ja jotenkin kirkasotsaisempana kuin sitä, että aidosti sitoutuu vasta sitten, kun molemmat ovat tosissaan kiinnostuneita. Ajattelutavassa on useita omaan silmään pistäviä juttuja:

1. Suuri(n) osa ihmisistä ei kykene kehittämään vakavaa kiinnostusta yhtään ketään kohtaan parilla tapaamisella. Liian nopea sitoutuminen johtaa toimimattomiin suhteisiin.

2. "Ota ensimmäinen, jonka kanssa sujuu jotenkin" -henkinen lähestymistapa palvelee niitä, joilla on vähän valinnanvaraa. Ne, joilla on enemmän valinnanvaraa, eivät syystäkään innostu asiasta. Jokainen on etsimässä itselleen parisuhdetta, ei täyttämässä jotain universaalin tasapuolisuuden sääntöä tyylillä "otan Maijan, vaikka tarjolla olisi muitakin, koska Maija ei varmaan saa muita ja olisi epäreilua tavatakaan ketään toisia, että Maija saa miehen".

3. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi muuttaa nykyistä deittikulttuuria. Erityisesti suuremmissa kaupungeissa huomaa hyvin pian olevansa aika yksin yrittämässä yksi kerrallaan -tapailua, koska maailma ei enää toimi niin. Tosiasioiden kieltäminen ei muuta niitä. Se, että ei ole ensimmäisellä tapaamisella menossa naimisiin, ei ole kenenkään huijaamista. Jos itse olettaa muiden tajuavan, että nyt pitäisi toimia 90-luvun Möhköläläisillä deittailusäännöillä, on itsekäs hölmö. Kannattaa ottaa avoimesti puheeksi asia, jos se häiritsee tai kokee siinä olevan puhumista. Koskee kaikkia sukupuoleen katsomatta. 

Tässä nyt muutamia. Kirjoitan lisää, jos tulee mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys: Aloitan Tinderissä keskustelun kahden miehen kanssa yhtäaikaisesti. Molemmat vaikuttavat mukavilta ihmisiltä ja haluaisin heidät tavata. Mutta koska kyseessä on tinder-chat, en voi sen perusteella kovin hyvin kumpaakaan tuntea. Mitä teen?a) teen valinnan tuntematta kumpaakaan ja lopetan kokonaan keskustelun toisen kanssab) tapaan molemmat ja tutustun heihin ja teen valinnan tutustuttuani heihin tai sitten en valitse kumpaakaanKummassako tapauksessa en ole kenenkään mielestä k*sipää? A vaihtoehdossa olin nirso ja hyvä mies ei kelvannut minulle ja jätin katsomatta sen kortin tietämättä, miten hyvä tyyppi hän olisi ollut. B vaihtoehdossa en ole tarpeeksi sitoutunut ja käyttäydyn lorttomaisesti, kun deittailen kahta yhtä aikaa.

Ethän sinä deittaile kahta samaan aikaan, jos käyt tapaamassa monia ihmisiä, mutta he tietävät että tämä on vain just sitä, etsimistä, eikä tapailua eikä seurustelua.Yksikin tällainen mies kysyi, olenko ehtinyt käydä monen kanssa jo kahvilla, ja kerroin avoimesti, että muutama. Hänkin kertoi että muutama. Tällaista jutustelua, koska molemmat nyt on sillä hetkellä siinä parinetsintäkuviossa.Meistä tuli pari, ja heti kun ihastuimme, sovimme ettemme enää tapaa muita niin kauan kuin tapailemme toisiamme. Me ihastuimme kyllä ensitreffien aikana.Halusimme antaa luottamukselle ja ihastumiselle tilaa kehittyä. Jos koko ajan pitää pelätä että toinen huijaa, ei synny luottamusta, mikä on minusta aidon rakkauden ihan kulmakivi. Voin rakastua renttuun, mutta todeta sitten että se on minulle pahasta, jos hän ei sitoudu minuun, ja kuoletan ihastumisen tunteet. Mutta rakkaus ei kestä ilman luottamusta. Ei itseään voi avata aidosti jos pitää pelätä tai salailla.

No kyllä minusta tapailu on nimenomaan vielä sitä etsimistä, vaikka olisikin jo yhdet tai kahdet treffit jo käyty. En minä ensitreffien perusteella kehenkään ihastu niin voimakkaasti, että olen valmis tähän ihmiseen sitoutumaan ja heittämään koko muun elämän sivuun. Ei siinä nyt mielestäni paljon jää tilaa huijaamiselle, jos vaikka käydään neljät treffit ennen kuin muut tapailut heivataan kokonaan.

Tää. Miten hitossa se on huijaamista, että ei ole valmis lyömään hynttyitä yhteen kenen tahansa ihastuksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, niin en enää ihmettele, miten ihmiset löytävät niitä uusia parisuhteita niin nopeasti ja toisaalta myös eroavat niistä. Ihmiset siis oikeasti lähtevät suhteeseen heti ensitreffien jälkeen tuntematta tyyppiä ollenkaan.

Kaikki mihin ihastuin miehessäni ensitreffeillä, on validia vielä nyt kolmen vuoden jälkeenkin. Jos olisin lukenut häntä väärin, se olisi tyssännyt parin kuukauden jälkeen.

Mielestäni riski kannatti ottaa, on aivan ihana mies.

Niin, kyse on juuri sinun yksittäisestä suhteestasi. Mitäs sitten ne, jotka minun ja mieheni lailla ihastuivat vasta pidemmän ajan päästä ja siinä välissä molemmat tapailivat ja jopa harrastivat seksiä muiden kanssa? Kuka sinä olet määrittelemään sitä, miten ihmisten ylipäätään pitäisi pariutua tai tapailla?

Vähän nyt valoja päälle ihmiset. En minäkään yritä väittää, että juuri minun ja mieheni tapa olisi se oikea. Kyllä meiltäkin lensivät muut yli laidan heti, kun tunteita alkoi olla toisiamme kohtaan. Se ei vain mennyt kuin täällä esitetään olevan SÄÄNTÖ. En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko. :,D

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, niin en enää ihmettele, miten ihmiset löytävät niitä uusia parisuhteita niin nopeasti ja toisaalta myös eroavat niistä. Ihmiset siis oikeasti lähtevät suhteeseen heti ensitreffien jälkeen tuntematta tyyppiä ollenkaan.

Minä taas en enää ihmettele, miksi niin moni tuntemani nainen on katkerana jättänyt deittailun, koska niin moni mies pyörittää monta naista. He ilmeisesti ajattelevat kuten ap, että tietenkin pitää kaikkia koeajaa viikkojakin ja useita treffejä, vahingossakaan vinkkaamatta ettei tämä ole ainoa, tai tärkeä, tai edes kovin mukavan tuntuinen vielä.

Sille jota tapailet, pitää myös antaa mahdollisuus päättää, etsiikö hän kenties sitä ainoaa jonka kanssa menee jalat alta molemminpuolisesti, niin että hän voi tällaisesta pudotuspelistä jättäytyä halutessaan pois. Niin te koeajajat voitte testailla ja pisteyttää toisianne niin pitkään kuin haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, niin en enää ihmettele, miten ihmiset löytävät niitä uusia parisuhteita niin nopeasti ja toisaalta myös eroavat niistä. Ihmiset siis oikeasti lähtevät suhteeseen heti ensitreffien jälkeen tuntematta tyyppiä ollenkaan.

Mitä tarkoittaa "lähteä suhteeseen"? En nyt ole kahlannut koko ketjua läpi, mutta itselläni prosessi on aina mennyt niin, että tapaaminen => ihastuminen => aletaan tutustua eli tapailla/seurustella => tutustuminen joko tyssää siihen, ettei sovitakaan yhteen tai johtaa yhä tiiviimpään parisuhteeseen, joka sitten joko kestää (ja mahdollisesti johtaa avo-/avioliittoon) tai loppuu. Ilman ykköskohtaa prosessi ei voi edes alkaa.

Minusta tapaaminen ja tapailu ovat lähtökohta. Sen jälkeen tulee ihastuminen ja sitten seurustelu. Seurustelua kutsun suhteeksi, en tapailua. Seurustelussa pitää jo tuntea ihminen jotenkin ja siinä vaiheessa ei ole enää tarkoitus tutustua vaan se on jo pysyvämpi olotila ja lupaus jostain jatkuvasta ja esim uskollisuudesta. Tapailuvaihe ei vielä ole seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys: Aloitan Tinderissä keskustelun kahden miehen kanssa yhtäaikaisesti. Molemmat vaikuttavat mukavilta ihmisiltä ja haluaisin heidät tavata. Mutta koska kyseessä on tinder-chat, en voi sen perusteella kovin hyvin kumpaakaan tuntea. Mitä teen?a) teen valinnan tuntematta kumpaakaan ja lopetan kokonaan keskustelun toisen kanssab) tapaan molemmat ja tutustun heihin ja teen valinnan tutustuttuani heihin tai sitten en valitse kumpaakaanKummassako tapauksessa en ole kenenkään mielestä k*sipää? A vaihtoehdossa olin nirso ja hyvä mies ei kelvannut minulle ja jätin katsomatta sen kortin tietämättä, miten hyvä tyyppi hän olisi ollut. B vaihtoehdossa en ole tarpeeksi sitoutunut ja käyttäydyn lorttomaisesti, kun deittailen kahta yhtä aikaa.

Ethän sinä deittaile kahta samaan aikaan, jos käyt tapaamassa monia ihmisiä, mutta he tietävät että tämä on vain just sitä, etsimistä, eikä tapailua eikä seurustelua.Yksikin tällainen mies kysyi, olenko ehtinyt käydä monen kanssa jo kahvilla, ja kerroin avoimesti, että muutama. Hänkin kertoi että muutama. Tällaista jutustelua, koska molemmat nyt on sillä hetkellä siinä parinetsintäkuviossa.Meistä tuli pari, ja heti kun ihastuimme, sovimme ettemme enää tapaa muita niin kauan kuin tapailemme toisiamme. Me ihastuimme kyllä ensitreffien aikana.Halusimme antaa luottamukselle ja ihastumiselle tilaa kehittyä. Jos koko ajan pitää pelätä että toinen huijaa, ei synny luottamusta, mikä on minusta aidon rakkauden ihan kulmakivi. Voin rakastua renttuun, mutta todeta sitten että se on minulle pahasta, jos hän ei sitoudu minuun, ja kuoletan ihastumisen tunteet. Mutta rakkaus ei kestä ilman luottamusta. Ei itseään voi avata aidosti jos pitää pelätä tai salailla.

No kyllä minusta tapailu on nimenomaan vielä sitä etsimistä, vaikka olisikin jo yhdet tai kahdet treffit jo käyty. En minä ensitreffien perusteella kehenkään ihastu niin voimakkaasti, että olen valmis tähän ihmiseen sitoutumaan ja heittämään koko muun elämän sivuun. Ei siinä nyt mielestäni paljon jää tilaa huijaamiselle, jos vaikka käydään neljät treffit ennen kuin muut tapailut heivataan kokonaan.

No sitten pitää olla kommunikoinnin aika selkeää. Siihen malliin, että viikon päästä tulee viesti, että oli ihan mukavaa, lähdetkö lounaalle joku päivä.

Niin että molemmat ymmärtää, että tässä ollaan vasta tuttavia, ja voi olla ettei koskaan tule enempää kuin kavereita.
Ei sänkyyn.
Jos on intohimoista suutelua, eikä mikään viisari silti värähdä, minusta se kala pitäisi jo päästää mereen.

Noin muuten olen omalla elämänkokemuksella sitä mieltä, että tuollainen laimea "katotaan nyt kun ei tässä ole muutakaan" on aina päättynyt siihen, että mies silmät loistaen kertoo kohdanneensa elämänsä naisen, ja vuoden sisään on tullut kihlauutisia tai vastaavaa.
Että minun mielestä, sinä kerjäät tuolla pallottelulla vain pettymystä. Viimeistään siinä kun olet asettunut aloilleen "ihan kivan" kanssa, ja ihmettelet miksi mikään ei tunnu miltään. Mutta niin me olemme erilaisia.

Minä olen jo kerran asettunut aloilleni "ihan kivan" kanssa ja siksi haluankin seuraavalla kerralla olla täysin varma, ettei taas mene valinta pieleen. Ei minulla ole mitään tarvetta mennä parisuhteeseen vain, etten jäisi ilman kumppania. Miten voisin tällöin pettyäkään, kun ensin katson mahdollisimman pitkälle, ennen kuin seurusteluun lähdenkään? Enkä oikein ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla, kun ei tässä ole muutakaan. Tässähän on tilanne juuri päinvastoin, kun vielä katsotaan niitä muitakin vaihtoehtoja, eikä jumituta siihen yhteen.

Ja tuli tuosta viestistäsi mieleen, että onko tämä hätäinen suhteen vakavoittaminen oikeastaan keino päästä sänkyyn, kun moraali ei anna periksi harrastaa seksiä vakavan suhteen ulkopuolella. Pakko vain päästä sanomaan, että nyt ollaan suhteessa, niin saa sitten hyvällä omatunnolla harrastaa seksiä. Vaikka se kumppani olisikin ensimmäinen vastaantulija, jonka kanssa ei ihan hirveää ollut.

Nämä on varmaan eri ikävaiheessa erilaiset.

Parikymppisestä miehestä ei päälle päin näy, onko hänen elämäntavat juopon vai urheilijan, kaikki näyttävät vielä melko lailla yhtä hyviltä. Myöskään opiskelijasta ei voi tietää, onko hänen kotinsa kaaos välivaihe vai pysyvä elämäntapa, tai tuleeko hänestä työssäkäyvä vai ei.

Viisikymppisestä näkee jo naamasta ja kropasta, onko elämä vietetty baarissa vai lenkkipolulla, ja mies joka ei tähän menessä ole oppinut pitämään kotiaan siistinä, ei tule sitä oppimaankaan. Samoin parikymppinen nainen ei itsekään tiedä mitä hakee, viisikymppinen tietää sen jo aika hyvin.

Sikäli aikuisempana lienee helpompi tehdä nopeita päätelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee, niin en enää ihmettele, miten ihmiset löytävät niitä uusia parisuhteita niin nopeasti ja toisaalta myös eroavat niistä. Ihmiset siis oikeasti lähtevät suhteeseen heti ensitreffien jälkeen tuntematta tyyppiä ollenkaan.

Minä taas en enää ihmettele, miksi niin moni tuntemani nainen on katkerana jättänyt deittailun, koska niin moni mies pyörittää monta naista. He ilmeisesti ajattelevat kuten ap, että tietenkin pitää kaikkia koeajaa viikkojakin ja useita treffejä, vahingossakaan vinkkaamatta ettei tämä ole ainoa, tai tärkeä, tai edes kovin mukavan tuntuinen vielä.
Sille jota tapailet, pitää myös antaa mahdollisuus päättää, etsiikö hän kenties sitä ainoaa jonka kanssa menee jalat alta molemminpuolisesti, niin että hän voi tällaisesta pudotuspelistä jättäytyä halutessaan pois. Niin te koeajajat voitte testailla ja pisteyttää toisianne niin pitkään kuin haluatte.

Siis ihan oikeasti sinusta on liikaa, jos ensitapaamisesta menee vaikka kuukausi ennen kuin suhde vakavoituu? :o Onko tosiaan mielestäsi ihan normaalia, että ensitreffien jälkeen puhutaan jo seurustelusta? Viet tuosta noin vain lapsiesi ja sukulaistesi eteen ihmisen, jonka olet nähnyt kerran ja kutsut häntä tyttöystäväksesi?

Vierailija kirjoitti:

Nämä on varmaan eri ikävaiheessa erilaiset.

Parikymppisestä miehestä ei päälle päin näy, onko hänen elämäntavat juopon vai urheilijan, kaikki näyttävät vielä melko lailla yhtä hyviltä. Myöskään opiskelijasta ei voi tietää, onko hänen kotinsa kaaos välivaihe vai pysyvä elämäntapa, tai tuleeko hänestä työssäkäyvä vai ei.

Viisikymppisestä näkee jo naamasta ja kropasta, onko elämä vietetty baarissa vai lenkkipolulla, ja mies joka ei tähän menessä ole oppinut pitämään kotiaan siistinä, ei tule sitä oppimaankaan. Samoin parikymppinen nainen ei itsekään tiedä mitä hakee, viisikymppinen tietää sen jo aika hyvin.
Sikäli aikuisempana lienee helpompi tehdä nopeita päätelmiä.

Niin tai aikuisena sitä ei äkkiä mene vain jonkun kanssa yhteen koska tietää, että se ei johda välttämättä mihinkään hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on varmaan eri ikävaiheessa erilaiset.
Parikymppisestä miehestä ei päälle päin näy, onko hänen elämäntavat juopon vai urheilijan, kaikki näyttävät vielä melko lailla yhtä hyviltä. Myöskään opiskelijasta ei voi tietää, onko hänen kotinsa kaaos välivaihe vai pysyvä elämäntapa, tai tuleeko hänestä työssäkäyvä vai ei.
Viisikymppisestä näkee jo naamasta ja kropasta, onko elämä vietetty baarissa vai lenkkipolulla, ja mies joka ei tähän menessä ole oppinut pitämään kotiaan siistinä, ei tule sitä oppimaankaan. Samoin parikymppinen nainen ei itsekään tiedä mitä hakee, viisikymppinen tietää sen jo aika hyvin.
Sikäli aikuisempana lienee helpompi tehdä nopeita päätelmiä.

Jaa, minä en sitten ilmeisesti ole tarpeeksi aikuinen vielä kolmevitosena, kun en kyllä voi kehua näkeväni päälle päin kuka on pettäjä, väkivaltainen tai sovinisti. Mutta kai se valaistuminen minullekin jossain vaiheessa tulee.

Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on varmaan eri ikävaiheessa erilaiset.Parikymppisestä miehestä ei päälle päin näy, onko hänen elämäntavat juopon vai urheilijan, kaikki näyttävät vielä melko lailla yhtä hyviltä. Myöskään opiskelijasta ei voi tietää, onko hänen kotinsa kaaos välivaihe vai pysyvä elämäntapa, tai tuleeko hänestä työssäkäyvä vai ei.Viisikymppisestä näkee jo naamasta ja kropasta, onko elämä vietetty baarissa vai lenkkipolulla, ja mies joka ei tähän menessä ole oppinut pitämään kotiaan siistinä, ei tule sitä oppimaankaan. Samoin parikymppinen nainen ei itsekään tiedä mitä hakee, viisikymppinen tietää sen jo aika hyvin.Sikäli aikuisempana lienee helpompi tehdä nopeita päätelmiä.

Jaa, minä en sitten ilmeisesti ole tarpeeksi aikuinen vielä kolmevitosena, kun en kyllä voi kehua näkeväni päälle päin kuka on pettäjä, väkivaltainen tai sovinisti. Mutta kai se valaistuminen minullekin jossain vaiheessa tulee.

Pettäjää tai väkivaltaista saat deittailla vuoden, ja se esittää sinulle fiksua. Sovinisti käy ilmi vasta kun tulee lapsia.

Valitettavasti et saa mitään takeita vaikka varmistelisit lopun ikää.

Mä todellakin vain tapailin, eli viikossa saatoin käydä vaikka kolmen eri miehen kanssa treffeillä ensimmäisen kerran. Sitten jos joku kiinnosti enemmän ja halusin tavata toisen kerran, en sitten tavannut muita siihen väliin, lähinnä siksi etten pahoittaisi kenenkään mieltä. Ja sitten jos ei natsannut, parin tapaamisen jälkeen sen yleensä tiesi jo, niin sitten taas jatkui samaan malliin. Pyrin tapaamaan hyvin äkkiä, viestittely turhan pitkään on vain ajanhukkaa kun voi tulla täysin väärä kuva ihmisestä. Sänkyyn päädyin vain kaikista potentiaalisimpien kanssa (eli aika viatonta tapailua oli), koska en ajattelekaan parisuhdetta ennen seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.

Niin kun wanhoina hyvinä aikoina piti vain ottaa se minkä saa ja sitten kärsiä jos ei homma toimikaan? Minä deittailin tehokkaasti ja tositarkoituksella, karsin kaikki vähääkään epäkiinnostavat tai epäilyttävät ja tapasin monta miestä viikossa. Kannatti, koska olen äärimmäisen onnellisessa avioliitossa sielunkumppanini kanssa ja elämä on todella ihanaa ja helppoa kun se oikea ja ihana ihminen on rinnalla. Kyllä sitä voi vaatia itselleen parasta, jos pitää vain järjen päässä ja vähän pysähtyy ajattelemaan. Ei se tarkoita että vaatisi ja nirsoilisi kuun taivaalta, vaan sitä juuri oikeaa itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.

Niin kun wanhoina hyvinä aikoina piti vain ottaa se minkä saa ja sitten kärsiä jos ei homma toimikaan? Minä deittailin tehokkaasti ja tositarkoituksella, karsin kaikki vähääkään epäkiinnostavat tai epäilyttävät ja tapasin monta miestä viikossa. Kannatti, koska olen äärimmäisen onnellisessa avioliitossa sielunkumppanini kanssa ja elämä on todella ihanaa ja helppoa kun se oikea ja ihana ihminen on rinnalla. Kyllä sitä voi vaatia itselleen parasta, jos pitää vain järjen päässä ja vähän pysähtyy ajattelemaan. Ei se tarkoita että vaatisi ja nirsoilisi kuun taivaalta, vaan sitä juuri oikeaa itselle.

Tehokkaasti voi deittailla myös niin, että tutustuu aina yhteen kerrallaan ja muita ei ole yhtäaikaa kierrossa. Kyllä silläkin tavalla pystyy tapaamaan helposti yli 20 ihmistä vuodessa. Monesti ensimmäisillä treffeillä huomaa, että ei nyt nappaa ollenkaan ja sitten voi siirtyä etsimään uutta treffikumppania, jonka kanssa voi tavata vaikka heti seuraavalla viikolla.

T: Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.

Niin kun wanhoina hyvinä aikoina piti vain ottaa se minkä saa ja sitten kärsiä jos ei homma toimikaan? Minä deittailin tehokkaasti ja tositarkoituksella, karsin kaikki vähääkään epäkiinnostavat tai epäilyttävät ja tapasin monta miestä viikossa. Kannatti, koska olen äärimmäisen onnellisessa avioliitossa sielunkumppanini kanssa ja elämä on todella ihanaa ja helppoa kun se oikea ja ihana ihminen on rinnalla. Kyllä sitä voi vaatia itselleen parasta, jos pitää vain järjen päässä ja vähän pysähtyy ajattelemaan. Ei se tarkoita että vaatisi ja nirsoilisi kuun taivaalta, vaan sitä juuri oikeaa itselle.

Tehokkaasti voi deittailla myös niin, että tutustuu aina yhteen kerrallaan ja muita ei ole yhtäaikaa kierrossa. Kyllä silläkin tavalla pystyy tapaamaan helposti yli 20 ihmistä vuodessa. Monesti ensimmäisillä treffeillä huomaa, että ei nyt nappaa ollenkaan ja sitten voi siirtyä etsimään uutta treffikumppania, jonka kanssa voi tavata vaikka heti seuraavalla viikolla.

T: Sama

Eikö sinua sitten jää vaivaamaan, että saatat tulla hylänneeksi jonkun todella hyvän ehdokkaan vain siksi, että periaatteen vuoksi tapailet vain yhtä kerrallaan. Vai onko teillä pokkaa vielä hylkäämisen jälkeenkin ottaa yhteyttä, jos se toinen juttu ei toiminutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.

Ja tuotako tehdään sinun mielestäsi pelkästään deittaillessa? Minusta deittailu on vain eräänlainen tapa tutustua ihmisiin, jos heitä ei muuten elämässään tapaa. Samalla tavalla sinä teet vertailuja, jos töissä tutustut Markoon ja Mattiin ja opiskeluporukassa tapaat Heikin ja Harrin. Miksi se ei ole mielestäsi karua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.

Niin kun wanhoina hyvinä aikoina piti vain ottaa se minkä saa ja sitten kärsiä jos ei homma toimikaan? Minä deittailin tehokkaasti ja tositarkoituksella, karsin kaikki vähääkään epäkiinnostavat tai epäilyttävät ja tapasin monta miestä viikossa. Kannatti, koska olen äärimmäisen onnellisessa avioliitossa sielunkumppanini kanssa ja elämä on todella ihanaa ja helppoa kun se oikea ja ihana ihminen on rinnalla. Kyllä sitä voi vaatia itselleen parasta, jos pitää vain järjen päässä ja vähän pysähtyy ajattelemaan. Ei se tarkoita että vaatisi ja nirsoilisi kuun taivaalta, vaan sitä juuri oikeaa itselle.

Kannattaa tietysti muistaa, että jokaista prinsessa/voimaantumistarinaa kohden on ne 9 muuta, jotka hukkuivat sarjatreffailun mereen tai muuten vain sortuivat epätoivoon ja jäivät ilman miestä.

Naiset ovat nykyään todella nirsoja. Eivätkä edelleenkään juuri tee aloitteita vaan jättävät senkin ikävän asian miesten harteille. Jos kuvitellaan esim. ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut nainen kissansa kanssa Punavuoreen asumaan...millainen mies on tällaisen naisen sielunkumppani? Punavihreä korkeasti koulutettu lapseton hipsterimies suunnilleen samoilta nurkilta? Tuollaisia miehiä ei Suomessa kovin montaa ole, joten helppo arvioida suurimman osan sielunkumppanin metsästäjistä jäävän ilman puolisoa tai sitten päätyvän jonkun lipevän tyypin rinkiin ilman toivoa kunnon parisuhteesta.

Realismi kannattaa pitää mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin karua touhua näköjään tämä nykyinen deittailukulttuuri. Minulle taitaa sopia parhaiten, että jätän parisuhteen etsiminen sikseen. En halua olla mikään kaupan hyllyllä oleva tuote, jota arvioidaan samaan aikaan toisiin eri tuotteisiin ja etsitään virheitä suurennuslasin kanssa.

Niin kun wanhoina hyvinä aikoina piti vain ottaa se minkä saa ja sitten kärsiä jos ei homma toimikaan? Minä deittailin tehokkaasti ja tositarkoituksella, karsin kaikki vähääkään epäkiinnostavat tai epäilyttävät ja tapasin monta miestä viikossa. Kannatti, koska olen äärimmäisen onnellisessa avioliitossa sielunkumppanini kanssa ja elämä on todella ihanaa ja helppoa kun se oikea ja ihana ihminen on rinnalla. Kyllä sitä voi vaatia itselleen parasta, jos pitää vain järjen päässä ja vähän pysähtyy ajattelemaan. Ei se tarkoita että vaatisi ja nirsoilisi kuun taivaalta, vaan sitä juuri oikeaa itselle.

Tehokkaasti voi deittailla myös niin, että tutustuu aina yhteen kerrallaan ja muita ei ole yhtäaikaa kierrossa. Kyllä silläkin tavalla pystyy tapaamaan helposti yli 20 ihmistä vuodessa. Monesti ensimmäisillä treffeillä huomaa, että ei nyt nappaa ollenkaan ja sitten voi siirtyä etsimään uutta treffikumppania, jonka kanssa voi tavata vaikka heti seuraavalla viikolla.

T: Sama

Minä siis tapasin joskus kolmekin miestä viikossa, mutta en sitten muita jos tapasin toisen kerran saman ihmisen, viestittelin kyllä. 20 miestä vuodessa olisi kyllä johtanut sinkkuuteen, tuon verran tapasin jo helposti parissa kuukaudessa. Tarjontaa vain on liikaa ja jos on mitään erityisvaatimuksia, niin saa kyllä hieman jo seuloakin (en halua lapsia ja lapset, ex-vaimot jne olivat ehdoton ei ja maininta noista profiilissani/viesteissä ei todellakaan riittänyt).

Minä haluaisin Tinderistä kavereita, joiden kanssa mahdollisesti voisi myös harrastaa seksiä. Tuntuu kuitenkin, että naiset hakevat tuolta vain parisuhdetta tai seksiseuraa. Toisaalta ymmärtäähän tuon. Monilla näteillä naisilla on aika laaja kaveripiiri. Ei heitä kiinnosta kaverina tavata. Haluavat vain purkaa paineitaan tai miehen.