Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidin masennus ja lastensuojelu
29.04.2017 |
Onko kenelläkään kokemusta masennuksesta ja siitä seuranneesta lastensuojeluilmoituksesta? Kävin parisen viikkoa sitten lääkärissä puhumassa lievästä masennuksestani, lääkäri oli sen perusteella tehnyt lasun. Ihmettelen suuresti, koska pystyn lapseni hoitamaan masennuksesta huolimatta. Minulla on todella hyvä tukiverkosto, josta mainitsin myös lääkärille.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei ihan oikeasti viedä kenenkään lapsia ilman syytä. Ottakaa apu vastaan jota saatte, luultavasti kysytään onko tarvetta esimerkiksi lastenhoitoavulle et saat itse välillä levätä ja varmistetaan että sulla on hoitosuhde.
T.ls-sos.
En levännyt yhtään kokonaista tuntia sen jälkeen, kun sossut iskivät kyntensä minun lapseeni. Valvoin kaksi kuukautta yhteen putkeen. Yöt valvoin etsimässä teidän hukkaamaanne teiniä, kunnes löysin hänet laitoksesta karanneena, ja sain hänet takaisin kotiin asianajajan ja poliisin avulla. Virtuaalinen keskari!
Hukkas sen? Meni metsään ja teini katos? Mielenkiintoista. Suosittelen kyl nostaa syytteen jos hukkasivat lapsen, ja teinille jotain apua jos ei tuon ikäisenä osaa kotiinsa tai ihmisten ilmoille kertomaan, että olen hukassa.
Teinillä nykyisin kaikki ok. Mutta hukkaajien toiminta jatkuu, tein aviin valituksen, mutta kuulemma ihan normaalia, että teinit karkaa laitoksista eikä niitä viitsitä edes etsiä. En jaksa tapella enempää, koska oma lapseni saatiin pelastettua. En vaan jaksa kaiken jälkeen enää enempää murehtia muiden lapsia. Sori siitä.
Itse et kuitenkaan peiliin kattonut et miksi teinini käyttäytyy noin? Luuleks oikeasti et tässä maassa riittäis resurssit mihkää jos sä tuolla jalkaisin etsisit jotain teinejä koko ajan? Plus viranomaisia sitoo erittäin tiukat lait millä perusteella toisen asuntoihin voi mennä.
Ja toisaalta onhan se hyvä, että sillä on vanhempi joka hoitaa, kun ei se vanhemman velvollisuus siihen lopu vaikka lapsi sijoituksessa oliski.
Ei tarvitse peiliä katsella. Tiedän perheemme vaikeudet ja omat virheeni, ja olen osannut pelätä, mitä ne lapselle aiheuttavat. Mutta tehtyja asioita ei saa tekemättömiksi edes eroamalla. Toisaalta olen tyytyväinenkin että lapsi osasi purkaa ahdistustaan, vaikka hölmöilikin oman elämänsä hetkeksi piloille. On päässyt jaloilleen, eikä tarvinnut mennä junan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko paskaa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Kysyn nyt kolmannen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Tämä. Jotain tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä!
Itse en uskalla enää mennä lääkäriin terveysongelmien takia, on siis ihan fyysistä etten usko että masennus. Mutta pelkään että masennus diagnoosi siitä lätkäistään kun ei muuta keksitä. Näin on ollut ennenkin. Lapsi tulee kyllä hyvin hoidettua ja on tukiverkko. Pistää vihaksi tämä holhous ja kaikkeen puuttuminen.Pielessä on juuri se, että ihmiset eivät saa sitä apua, mitä kertovat tarvitsevansa. Ja kun heille tarjotaan apua, jonka he tietävät tarpeettomaksi, he eivät oikeastaan voi siitä kieltäytyä, mikä ihan varmasti herättää ahdistusta.
Esimerkiksi pienten lasten väsynyt vanhempi kertoo tarvitsevansa apua lastenhoidossa, jotta voisi vaikka nukkua päiväunet - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea. Masennuksen ja talousvaikeuksien kanssa kamppaileva vanhempi kertoo tarvitsevansa taloudellista tukea, jotta vointi ei stressin takia entisestään huonontuisi tai jotta voisi maksaa terapiakäynnit - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai juttelemaan kanssaan (ei terapeutin pätevyyttä). Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhempi kertoo nuoren tarvitsevan tiiviimpää psyykkistä hoitoa - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai nuorelle paikan laitoksesta, jossa työntekijät ovat sosiaalialan ihmisiä, ei psykiatrisia sairaanhoitajia tai terapeutteja.
Jotenkin tuo, että ihmisten oma ymmärrys tilanteista ohitetaan kokonaan ja että sosiaalityö/lastensuojelu on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on ihan käsittämätöntä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää itse, millainen tuki heitä parhaiten auttaisi ja olisi valmis nimenomaan sitä tukea ottamaan vastaan.
Kerrankin joku on perillä siitä miten tämä suomen tukijärjestelmä oikeasti toimii.
Nimimerkillä meillä on sossu kerran viikossa sohvalla juttelemassa mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko paskaa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Kysyn nyt kolmannen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Tämä. Jotain tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä!
Itse en uskalla enää mennä lääkäriin terveysongelmien takia, on siis ihan fyysistä etten usko että masennus. Mutta pelkään että masennus diagnoosi siitä lätkäistään kun ei muuta keksitä. Näin on ollut ennenkin. Lapsi tulee kyllä hyvin hoidettua ja on tukiverkko. Pistää vihaksi tämä holhous ja kaikkeen puuttuminen.Pielessä on juuri se, että ihmiset eivät saa sitä apua, mitä kertovat tarvitsevansa. Ja kun heille tarjotaan apua, jonka he tietävät tarpeettomaksi, he eivät oikeastaan voi siitä kieltäytyä, mikä ihan varmasti herättää ahdistusta.
Esimerkiksi pienten lasten väsynyt vanhempi kertoo tarvitsevansa apua lastenhoidossa, jotta voisi vaikka nukkua päiväunet - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea. Masennuksen ja talousvaikeuksien kanssa kamppaileva vanhempi kertoo tarvitsevansa taloudellista tukea, jotta vointi ei stressin takia entisestään huonontuisi tai jotta voisi maksaa terapiakäynnit - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai juttelemaan kanssaan (ei terapeutin pätevyyttä). Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhempi kertoo nuoren tarvitsevan tiiviimpää psyykkistä hoitoa - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai nuorelle paikan laitoksesta, jossa työntekijät ovat sosiaalialan ihmisiä, ei psykiatrisia sairaanhoitajia tai terapeutteja.
Jotenkin tuo, että ihmisten oma ymmärrys tilanteista ohitetaan kokonaan ja että sosiaalityö/lastensuojelu on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on ihan käsittämätöntä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää itse, millainen tuki heitä parhaiten auttaisi ja olisi valmis nimenomaan sitä tukea ottamaan vastaan.
Just näin. Näin tämä menee. Ihan järkyttävää, nytkin itken täällä tätä, saan nykyään ihan ahdistuskohtauksia tästä asiasta, on niin väärin ettei saa sitä oikeaa apua mitä tarvii. En kaipaa tänne yhtään sossua istumaan sohvalle. Siitä ei ole meille minkäänlaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko paskaa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Kysyn nyt kolmannen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Tämä. Jotain tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä!
Itse en uskalla enää mennä lääkäriin terveysongelmien takia, on siis ihan fyysistä etten usko että masennus. Mutta pelkään että masennus diagnoosi siitä lätkäistään kun ei muuta keksitä. Näin on ollut ennenkin. Lapsi tulee kyllä hyvin hoidettua ja on tukiverkko. Pistää vihaksi tämä holhous ja kaikkeen puuttuminen.Pielessä on juuri se, että ihmiset eivät saa sitä apua, mitä kertovat tarvitsevansa. Ja kun heille tarjotaan apua, jonka he tietävät tarpeettomaksi, he eivät oikeastaan voi siitä kieltäytyä, mikä ihan varmasti herättää ahdistusta.
Esimerkiksi pienten lasten väsynyt vanhempi kertoo tarvitsevansa apua lastenhoidossa, jotta voisi vaikka nukkua päiväunet - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea. Masennuksen ja talousvaikeuksien kanssa kamppaileva vanhempi kertoo tarvitsevansa taloudellista tukea, jotta vointi ei stressin takia entisestään huonontuisi tai jotta voisi maksaa terapiakäynnit - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai juttelemaan kanssaan (ei terapeutin pätevyyttä). Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhempi kertoo nuoren tarvitsevan tiiviimpää psyykkistä hoitoa - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai nuorelle paikan laitoksesta, jossa työntekijät ovat sosiaalialan ihmisiä, ei psykiatrisia sairaanhoitajia tai terapeutteja.
Jotenkin tuo, että ihmisten oma ymmärrys tilanteista ohitetaan kokonaan ja että sosiaalityö/lastensuojelu on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on ihan käsittämätöntä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää itse, millainen tuki heitä parhaiten auttaisi ja olisi valmis nimenomaan sitä tukea ottamaan vastaan.
Se sossutantta syynäämässä kotona on muuten ahdistavaa, tuntemukset on aivan samat kuin murtovaras olisi käynyt kodissasi. Varsinkin kun tietää että se kyttää virheitä, väärin tehtyä makaronilaatikkoa, ihan mitä vaan että saisi hyvälle siskolleen laitoksen omistajalle taas uuden asiakkaan. Ja rahaa riittää, veronmaksajien selkänahasta. Ei ole sijoitus eikä huostaanotto kallis, kun se tehdään yhteiskunnan varoilla. Tällaista on se paljon puhuttu apu ennen huostaanottoa, tyhjääkin huonompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei ihan oikeasti viedä kenenkään lapsia ilman syytä. Ottakaa apu vastaan jota saatte, luultavasti kysytään onko tarvetta esimerkiksi lastenhoitoavulle et saat itse välillä levätä ja varmistetaan että sulla on hoitosuhde.
T.ls-sos.
En levännyt yhtään kokonaista tuntia sen jälkeen, kun sossut iskivät kyntensä minun lapseeni. Valvoin kaksi kuukautta yhteen putkeen. Yöt valvoin etsimässä teidän hukkaamaanne teiniä, kunnes löysin hänet laitoksesta karanneena, ja sain hänet takaisin kotiin asianajajan ja poliisin avulla. Virtuaalinen keskari!
Hukkas sen? Meni metsään ja teini katos? Mielenkiintoista. Suosittelen kyl nostaa syytteen jos hukkasivat lapsen, ja teinille jotain apua jos ei tuon ikäisenä osaa kotiinsa tai ihmisten ilmoille kertomaan, että olen hukassa.
Teinillä nykyisin kaikki ok. Mutta hukkaajien toiminta jatkuu, tein aviin valituksen, mutta kuulemma ihan normaalia, että teinit karkaa laitoksista eikä niitä viitsitä edes etsiä. En jaksa tapella enempää, koska oma lapseni saatiin pelastettua. En vaan jaksa kaiken jälkeen enää enempää murehtia muiden lapsia. Sori siitä.
Itse et kuitenkaan peiliin kattonut et miksi teinini käyttäytyy noin? Luuleks oikeasti et tässä maassa riittäis resurssit mihkää jos sä tuolla jalkaisin etsisit jotain teinejä koko ajan? Plus viranomaisia sitoo erittäin tiukat lait millä perusteella toisen asuntoihin voi mennä.
Ja toisaalta onhan se hyvä, että sillä on vanhempi joka hoitaa, kun ei se vanhemman velvollisuus siihen lopu vaikka lapsi sijoituksessa oliski.Lapsi löytyi ihan autolla ajamalla ulkoa. Olis onnistunut poliisiltakin, jos perhekoti olisi vaivautunut ilmoittamaan poliisille alaikäisen karanneen.
Kai tajuat et sun jutut ei täsmää?
Ei ne oo juttuja, ne on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko paskaa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Kysyn nyt kolmannen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Tämä. Jotain tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä!
Itse en uskalla enää mennä lääkäriin terveysongelmien takia, on siis ihan fyysistä etten usko että masennus. Mutta pelkään että masennus diagnoosi siitä lätkäistään kun ei muuta keksitä. Näin on ollut ennenkin. Lapsi tulee kyllä hyvin hoidettua ja on tukiverkko. Pistää vihaksi tämä holhous ja kaikkeen puuttuminen.Pielessä on juuri se, että ihmiset eivät saa sitä apua, mitä kertovat tarvitsevansa. Ja kun heille tarjotaan apua, jonka he tietävät tarpeettomaksi, he eivät oikeastaan voi siitä kieltäytyä, mikä ihan varmasti herättää ahdistusta.
Esimerkiksi pienten lasten väsynyt vanhempi kertoo tarvitsevansa apua lastenhoidossa, jotta voisi vaikka nukkua päiväunet - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea. Masennuksen ja talousvaikeuksien kanssa kamppaileva vanhempi kertoo tarvitsevansa taloudellista tukea, jotta vointi ei stressin takia entisestään huonontuisi tai jotta voisi maksaa terapiakäynnit - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai juttelemaan kanssaan (ei terapeutin pätevyyttä). Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhempi kertoo nuoren tarvitsevan tiiviimpää psyykkistä hoitoa - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai nuorelle paikan laitoksesta, jossa työntekijät ovat sosiaalialan ihmisiä, ei psykiatrisia sairaanhoitajia tai terapeutteja.
Jotenkin tuo, että ihmisten oma ymmärrys tilanteista ohitetaan kokonaan ja että sosiaalityö/lastensuojelu on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on ihan käsittämätöntä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää itse, millainen tuki heitä parhaiten auttaisi ja olisi valmis nimenomaan sitä tukea ottamaan vastaan.
Mä olen osasta asioista samaa mieltä, mutta korjataan hieman muutamia juttuja. Esim. Lastensuojelusta maksetaan todella paljon vanhempienkin juttuja, siis todella paljon. Mihin se raja sit vedetään ku 20 kertaa vanhemmalla kaikki maksamatta ky huvitus vedetään edelle. Se on varmaan vähä tilannekohtaista.
Se että psykiatrisella ei ole resursseja, ei ole lastensuojelun vika vaan vika on ylemmillä tasoilla. Sossut ei varmasti panttaa mitään psykologisia palveluita, jos taas psykiatriselta todetaan ettei apua ole annettavissa sille ei lastensuojelu voi mitään.
Monissa muissa oli hyvä pointti.
Mielenkiintoista ettei kukaan näistä sossutantoista ole vielä liittynyt keskusteluun. Olisi kiva kuulla heidän kantansa tähän asiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt neljännen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Eikö kukaan ns. ammattilainen uskalla vastata kysymykseen?
Sitä apua pelätään ihan Venäjällä asti.
Vastasin jo. Ei ole sellaista apua, jota pitäisi pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko paskaa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Kysyn nyt kolmannen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Tämä. Jotain tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä!
Itse en uskalla enää mennä lääkäriin terveysongelmien takia, on siis ihan fyysistä etten usko että masennus. Mutta pelkään että masennus diagnoosi siitä lätkäistään kun ei muuta keksitä. Näin on ollut ennenkin. Lapsi tulee kyllä hyvin hoidettua ja on tukiverkko. Pistää vihaksi tämä holhous ja kaikkeen puuttuminen.Pielessä on juuri se, että ihmiset eivät saa sitä apua, mitä kertovat tarvitsevansa. Ja kun heille tarjotaan apua, jonka he tietävät tarpeettomaksi, he eivät oikeastaan voi siitä kieltäytyä, mikä ihan varmasti herättää ahdistusta.
Esimerkiksi pienten lasten väsynyt vanhempi kertoo tarvitsevansa apua lastenhoidossa, jotta voisi vaikka nukkua päiväunet - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea. Masennuksen ja talousvaikeuksien kanssa kamppaileva vanhempi kertoo tarvitsevansa taloudellista tukea, jotta vointi ei stressin takia entisestään huonontuisi tai jotta voisi maksaa terapiakäynnit - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai juttelemaan kanssaan (ei terapeutin pätevyyttä). Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhempi kertoo nuoren tarvitsevan tiiviimpää psyykkistä hoitoa - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai nuorelle paikan laitoksesta, jossa työntekijät ovat sosiaalialan ihmisiä, ei psykiatrisia sairaanhoitajia tai terapeutteja.
Jotenkin tuo, että ihmisten oma ymmärrys tilanteista ohitetaan kokonaan ja että sosiaalityö/lastensuojelu on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on ihan käsittämätöntä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää itse, millainen tuki heitä parhaiten auttaisi ja olisi valmis nimenomaan sitä tukea ottamaan vastaan.
Kerrankin joku on perillä siitä miten tämä suomen tukijärjestelmä oikeasti toimii.
Nimimerkillä meillä on sossu kerran viikossa sohvalla juttelemassa mukavia.
Näinhän se menee, mutta lisään vielä, että ongelma ei tietenkään ole yksittäisten sossujen syy. Heillä on tietyt ohjeistukset ja resurssit, joiden rajoissa toimivat - usein varmaan itsekin kokevat ne soveltumattomiksi tai riittämättömiksi.
ed
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain paikkakunnilla on politiikkana tehdä automaattisesti lastensuojeluilmoitus, jos vanhempi hakee apua psyykkisten seikkojen takia.
No siitähän tietysti seuraa se että vanhempien ei kannata hakea apua psyykkisiin juttuihin ainakaan julkiselta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka puolustelette lastensuojelua ja sossutanttoja, onko teillä oikeesti mitään käryä siitä miten heidän "apunsa" toimii? Mitä kauempana pysyt näistä mielivaltaisesti päätöksiä tekevistä ihmisistä niin sen parempi.
Minkälainen ihminen edes pystyy tekemään julmia päätöksiä ja sulkemaan lapsia laitoksiin, lasten vankiloihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sä oot päättänyt jo päässä, et lastensuojelu on paha. Sä oot jo päättänyt miten he toimivat vaikka yhtä ainutta keskustelua et ole käynyt. Nyt järki käteen ja eka kuunnellaan mitä heillä on sanottavaa ja keskustelet siit miten aiot masennustasi hoitaa. Jos sulla on mies ja tukiverkostot ni sul on vielä pienempi hätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt neljännen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Eikö kukaan ns. ammattilainen uskalla vastata kysymykseen?
Sitä apua pelätään ihan Venäjällä asti.
Vastasin jo. Ei ole sellaista apua, jota pitäisi pelätä.
Kovasti vaan tuntuu olevan.
Veisitkö itse lapsesi Eerikan mummolle, Tarkin äidille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko paskaa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.
Kysyn nyt kolmannen kerran.
Millaista apua on "apu", jota vastaanottajat joutuvat pelkäämään?
Tämä. Jotain tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä!
Itse en uskalla enää mennä lääkäriin terveysongelmien takia, on siis ihan fyysistä etten usko että masennus. Mutta pelkään että masennus diagnoosi siitä lätkäistään kun ei muuta keksitä. Näin on ollut ennenkin. Lapsi tulee kyllä hyvin hoidettua ja on tukiverkko. Pistää vihaksi tämä holhous ja kaikkeen puuttuminen.Pielessä on juuri se, että ihmiset eivät saa sitä apua, mitä kertovat tarvitsevansa. Ja kun heille tarjotaan apua, jonka he tietävät tarpeettomaksi, he eivät oikeastaan voi siitä kieltäytyä, mikä ihan varmasti herättää ahdistusta.
Esimerkiksi pienten lasten väsynyt vanhempi kertoo tarvitsevansa apua lastenhoidossa, jotta voisi vaikka nukkua päiväunet - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea. Masennuksen ja talousvaikeuksien kanssa kamppaileva vanhempi kertoo tarvitsevansa taloudellista tukea, jotta vointi ei stressin takia entisestään huonontuisi tai jotta voisi maksaa terapiakäynnit - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai juttelemaan kanssaan (ei terapeutin pätevyyttä). Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhempi kertoo nuoren tarvitsevan tiiviimpää psyykkistä hoitoa - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai nuorelle paikan laitoksesta, jossa työntekijät ovat sosiaalialan ihmisiä, ei psykiatrisia sairaanhoitajia tai terapeutteja.
Jotenkin tuo, että ihmisten oma ymmärrys tilanteista ohitetaan kokonaan ja että sosiaalityö/lastensuojelu on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on ihan käsittämätöntä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää itse, millainen tuki heitä parhaiten auttaisi ja olisi valmis nimenomaan sitä tukea ottamaan vastaan.
Kerrankin joku on perillä siitä miten tämä suomen tukijärjestelmä oikeasti toimii.
Nimimerkillä meillä on sossu kerran viikossa sohvalla juttelemassa mukavia.Näinhän se menee, mutta lisään vielä, että ongelma ei tietenkään ole yksittäisten sossujen syy. Heillä on tietyt ohjeistukset ja resurssit, joiden rajoissa toimivat - usein varmaan itsekin kokevat ne soveltumattomiksi tai riittämättömiksi.
ed
Silloin irtisanoudutaan, jos omat arvot ja työnantajan arvot eivät kohtaa. Ongelmat ovat nimenomaan yksittäisten sossujen vika. Koska on osaaviakin sossuja, jotka toimivat samojen ohjeiden ja resurssien rajoissa. Heidän puheitaan ei tarvitse äänittää.
Vierailija kirjoitti:
Ap sä oot päättänyt jo päässä, et lastensuojelu on paha. Sä oot jo päättänyt miten he toimivat vaikka yhtä ainutta keskustelua et ole käynyt. Nyt järki käteen ja eka kuunnellaan mitä heillä on sanottavaa ja keskustelet siit miten aiot masennustasi hoitaa. Jos sulla on mies ja tukiverkostot ni sul on vielä pienempi hätä.
Ota se mies mukaan sossulaan, niin sulla on aiankin todistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei ihan oikeasti viedä kenenkään lapsia ilman syytä. Ottakaa apu vastaan jota saatte, luultavasti kysytään onko tarvetta esimerkiksi lastenhoitoavulle et saat itse välillä levätä ja varmistetaan että sulla on hoitosuhde.
T.ls-sos.
En levännyt yhtään kokonaista tuntia sen jälkeen, kun sossut iskivät kyntensä minun lapseeni. Valvoin kaksi kuukautta yhteen putkeen. Yöt valvoin etsimässä teidän hukkaamaanne teiniä, kunnes löysin hänet laitoksesta karanneena, ja sain hänet takaisin kotiin asianajajan ja poliisin avulla. Virtuaalinen keskari!
Hukkas sen? Meni metsään ja teini katos? Mielenkiintoista. Suosittelen kyl nostaa syytteen jos hukkasivat lapsen, ja teinille jotain apua jos ei tuon ikäisenä osaa kotiinsa tai ihmisten ilmoille kertomaan, että olen hukassa.
Teinillä nykyisin kaikki ok. Mutta hukkaajien toiminta jatkuu, tein aviin valituksen, mutta kuulemma ihan normaalia, että teinit karkaa laitoksista eikä niitä viitsitä edes etsiä. En jaksa tapella enempää, koska oma lapseni saatiin pelastettua. En vaan jaksa kaiken jälkeen enää enempää murehtia muiden lapsia. Sori siitä.
Itse et kuitenkaan peiliin kattonut et miksi teinini käyttäytyy noin? Luuleks oikeasti et tässä maassa riittäis resurssit mihkää jos sä tuolla jalkaisin etsisit jotain teinejä koko ajan? Plus viranomaisia sitoo erittäin tiukat lait millä perusteella toisen asuntoihin voi mennä.
Ja toisaalta onhan se hyvä, että sillä on vanhempi joka hoitaa, kun ei se vanhemman velvollisuus siihen lopu vaikka lapsi sijoituksessa oliski.Lapsi löytyi ihan autolla ajamalla ulkoa. Olis onnistunut poliisiltakin, jos perhekoti olisi vaivautunut ilmoittamaan poliisille alaikäisen karanneen.
Kai tajuat et sun jutut ei täsmää?
Ei ne oo juttuja, ne on totta.
No lähdetään nyt siit, että jos lapses olis ollut 2 kk hukassa ja hänestä ei olis tehty katoamisilmoitusta oltais syyllistytty vakavaan virkavirheeseen, vaikka teinit kuinka karkais. Ja tämä virhe olus valituksessasi huomattu. Myös sä olisit voinut tehdä katoamisilmoituksen. 2 kk ajoit autolla ympäri?
Siis mikä tää nauhottamis juttu on? Tekeekö joku oikeesti sellasta?
Hei, rauhoittukaa vähän.
Terveydenhuollossa tosiaan on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos epäillään lapsen kehityksen olevan vaarassa. Syyt voivat olla moninaiset, mutta itse olen ammattini puolesta tekemisissä kaikenlaisten perheiden kanssa. Masennus voi pahimmillaan johtaa aika karuihinkin tilanteisiin. Jos vanhemmalla ei ole energiaa lapsen perustarpeista huolehtimiseen, tunteisiin vastaamiseen ja tukemiseen, korjataan niitä jälkiä pitkään myöhemmin. Olen työssäni nähnyt ja kuullut kodeista, joissa jääkaappi on täynnä homehtunutta ruokaa, lapsi pesemätön ja hiukset yhtä takkua. Pahimmillaan tällainen laiminlyönti näkyy jo lapsen kehityksessä. Näissä tilanteissa varmasti ymmärrätte lastensuojelun tarpeen. Tietenkään isossa osassa tapauksia näin ei ole, mutta riskien vuoksi tilanne pitää edes kartoittaa.
Lastensuojeluilmoituksen tekeminen itsessään ei johda välttämättä mihinkään ihmeellisempään - silloin tarjotaan apua ja jutellaan elämäntilanteesta. Kuinka moni puhuukaan lapsiperheen arjen haasteista? Luulisi, että silloin kelpaisi esim. perhetyö välillä kotona auttamaan ja lapsen kanssa olemaan. Jos taas todetaan, että kaikki on hyvin, ei mitään seuraa. Asia on sillä hoidettu.
ei mitään hätää kirjoitti:
Hei, rauhoittukaa vähän.
Terveydenhuollossa tosiaan on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos epäillään lapsen kehityksen olevan vaarassa. Syyt voivat olla moninaiset, mutta itse olen ammattini puolesta tekemisissä kaikenlaisten perheiden kanssa. Masennus voi pahimmillaan johtaa aika karuihinkin tilanteisiin. Jos vanhemmalla ei ole energiaa lapsen perustarpeista huolehtimiseen, tunteisiin vastaamiseen ja tukemiseen, korjataan niitä jälkiä pitkään myöhemmin. Olen työssäni nähnyt ja kuullut kodeista, joissa jääkaappi on täynnä homehtunutta ruokaa, lapsi pesemätön ja hiukset yhtä takkua. Pahimmillaan tällainen laiminlyönti näkyy jo lapsen kehityksessä. Näissä tilanteissa varmasti ymmärrätte lastensuojelun tarpeen. Tietenkään isossa osassa tapauksia näin ei ole, mutta riskien vuoksi tilanne pitää edes kartoittaa.
Lastensuojeluilmoituksen tekeminen itsessään ei johda välttämättä mihinkään ihmeellisempään - silloin tarjotaan apua ja jutellaan elämäntilanteesta. Kuinka moni puhuukaan lapsiperheen arjen haasteista? Luulisi, että silloin kelpaisi esim. perhetyö välillä kotona auttamaan ja lapsen kanssa olemaan. Jos taas todetaan, että kaikki on hyvin, ei mitään seuraa. Asia on sillä hoidettu.
Vastaapa nyt mitä hyötyä niistä tantoista on istuksimassa siellä sohvalla?
Alue: Aihe vapaa
Pielessä on juuri se, että ihmiset eivät saa sitä apua, mitä kertovat tarvitsevansa. Ja kun heille tarjotaan apua, jonka he tietävät tarpeettomaksi, he eivät oikeastaan voi siitä kieltäytyä, mikä ihan varmasti herättää ahdistusta.
Esimerkiksi pienten lasten väsynyt vanhempi kertoo tarvitsevansa apua lastenhoidossa, jotta voisi vaikka nukkua päiväunet - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea. Masennuksen ja talousvaikeuksien kanssa kamppaileva vanhempi kertoo tarvitsevansa taloudellista tukea, jotta vointi ei stressin takia entisestään huonontuisi tai jotta voisi maksaa terapiakäynnit - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai juttelemaan kanssaan (ei terapeutin pätevyyttä). Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhempi kertoo nuoren tarvitsevan tiiviimpää psyykkistä hoitoa - ei saa, saa sosiaalityöntekijän sohvalleen seuraamaan perheen arkea tai nuorelle paikan laitoksesta, jossa työntekijät ovat sosiaalialan ihmisiä, ei psykiatrisia sairaanhoitajia tai terapeutteja.
Jotenkin tuo, että ihmisten oma ymmärrys tilanteista ohitetaan kokonaan ja että sosiaalityö/lastensuojelu on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on ihan käsittämätöntä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tietää itse, millainen tuki heitä parhaiten auttaisi ja olisi valmis nimenomaan sitä tukea ottamaan vastaan.