Äidin masennus ja lastensuojelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti sitä lasua. Lääkäri ei voi tietää, kuinka paljon potilaat valehtelevat vaikka noista turvaverkkojensa määrästä, ja koska sinulla on lapsi ja lääkärillä heräsi huoli lapsesta, hän ammattinsa velvoittamana teki lasun. 

Lasulle sitten kerrot mikä on meininki, ja muista että lasun työntekijät ovat tavallisia ihmisiä - suuri osa äitejä ja isiä itsekin. 

Lasu-ilmoitus antaa mahdollisuuden saada apuja, joita välttämättä muutoin ei helposti saisi. Esim. kodinhoitajan, lastenvahdin, tukiperheen, jopa taloudellista apua lasten harrastuksiin jos rahatilanne on huono.

Aiheetonkin lasu on aina henkilökohtainen, paperissa lukee sun nimesi ja sotusi.

Työssäkäyvä aiheettoman lasun kohde ei saa mitään noista sun lahjuksista. Sori vaan.

Lasua ei edellenkään tehdä äidistä vaan lapsesta.

Kyllä monen ääni muttuisi kellossa jos omasta mukulasta tehtäisiin ap kaltaisessa tilanteessa lastensuojeluilmo.

Lasten menettämisen pelossa en uskaltaisi puhua masennuksesta kenellekään. Lastensuojeluviranomaiset ovat usein täysin kouluttamattomia, ja valta lastesi hyvinvoinnista siirtyy tällaisille henkilöille. Pelottavaa, kun ajattelee miten Anneli Auerinkin lapsille kävi lastensuojelun ammattilaisten käsissä. Suhde äitiin katkaistiin kokonaan ja lapset joutuivat enonsa elättäjiksi.

Minäkin kävin pari kuukautta sitten toisen lapsen syntymän jälkeisessä tilassani hakemassa lääkkeet. Molempien vauva-aikoina on uitu melko syvissä vesissä ja luulen tämän syynä olevan ihan biologiset (hormonit?) jutut, kaikki kun muuten on ollut varsin hyvin. Halusin siis kokeilla lääkkeitä, terapioista ei koskaan ole kummemmin apua ollut muissakaan kriiseissä. Vaadin muuten Voxran, mitään lamauttavia SSRI-lääkkeitä en suostunut ottamaan. Minäkin tein kyllä varsin selväksi että meillä apua on saatavilla enemmänkin kuin tarpeeksi mutta niinpä se vaan lääkäri teki ilmoituksen! No ei siinä mitään, sosiaalityöntekijät kävivät ja totesivat että mitään tarvetta asiakkuudelle tai toimenpiteille ei ole. Kun postiin tipahti lappu jossa tämä asia oli selvästi sanottu niin lähdin heti tk:hon (kyseessä oli siis päivystyslääkäri) ja jos tää kyseinen lääkäri olisi ollut paikalla niin olisin lätkäissyt paperit hänen naamansa eteen ja kertonut kuinka paljon pahaa mieltä ja ahdistusta hän aiheutti. Eipä ollut joten mun käskettiin laittaa sähköpostia ylilääkärille ja näin teinkin. Olin siis todella ahdistunut ilmoituksesta, tuntui että otsaan painettiin "paska äiti"-leima. Itsetunto ei muutenkaan tietynlaisten kokemuksien jälkeen ole huipussaan niin minulle tuollainen on tosi raskasta. Tärkeintä ja herkintä osa-aluetta elämästäni epäiltiin. Sitähän ne kaikki sanoo että niiden vaan kuuluu tehdä ilmoitus, mutta tämä lääkäri ei kunnolla edes selvittänyt tilannetta. Jos hän olisi vaikka äidistäni vaivautunut kysymään, niin olisi selvinnyt että hänkin on vuosikymmeniä työskennellyt ja työskentelee edelleen lastensuojelun parissa ja olisi varmasti tilanteeseen puuttunut jos aihetta olisi. Ollaan siis tosi paljon tekemisissä äitini kanssa. Ilmoitus oli meille kaikin tavoin negatiivinen juttu, aiheutti valtavaa stressiä ja riitaa minun ja miehen välillä. Tässä vaan minun kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa lasu ilmoituksesta on tässä kohtaa? Eikö ole vaan perheellekin hyvä että asia selvitetään ja saatte apua, jos tarve.

Lapsi leimaantuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärillä (kaikilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä) on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksen syynä voi olla lapsesta huolehtivan aikuisen päihde- tai mielenterveysongelmat. 

Lastensuojeluilmoitus tehdään vain silloin jos nousee huoli.

Ei suinkaan kaikista terapiassa käyvistä tai lievästi masentuneista äideistä tehdä lasua. Ei se mikään automaatio ole.

Eikä se huolikaan aina ole aiheellista ja silloin todetaan että kaikki on hyvin.

No jotkut lääkärit saattavat periaatteen vuoksi tehdä kaikista.

Miten tämä on edes mahdollista. Minulla on ollut koko nuoremman lapseni eliniän hoitosuhden psykiatrian polilla vaikeasta masennuksesta - koskaan kukaan ei ole tehnyt yhtään lasua; ei psykologi eikä lääkäri. Lapsi on jo aikuinen.