Äidin masennus ja lastensuojelu

Miksi pelkäätte lastensuojelua? Jos lapset ovat turvassa kotona ja heidän tarpeisiinsa vastataan, ei ole mitään syytä huoleen. Lääkäri teki vain velvollisuutensa ilmoittaessaan huolestaan lasulle, muussa tapauksessa hän olisi toiminut epäeettisesti.

Miten neuvola/synnäri toimii jos äidin tiedoissa on vanhoja merkintöjä masennuksesta ja runsaasta alkoholinkäytöstä alle 30-vuotiaana, ja nyt ikää on 33v? Nykyään siis kaikki on tosi hyvin ja on ollut jo vuosia, on hyvä ammatti ja taloudellinen tilanne, upea mies, alkoholia ei käytännössä koskaan ja muutenkin kaikki hyvin ja normaalisti. Lapsi on hartaasti toivottu.

Miten teidän kohdalla on suhtauduttu tuollaisiin vanhoihin kirjauksiin? Onko uskottu kun olette kertoneet että nykyään on kaikki hyvin, vai onko tehty lasu tai painostettu tai pakotettu johonkin mielialan tai päihdeseurantaan?

Mulla tosiaan vielä se että en ole juuri käyttänyt muuten julkista terveydenhuoltoa kuin näissä nuoruuden "kriisitilanteissa" eli ne ovat ainoat kirjaukset mitä musta sieltä löytyy eli varmasti herättävät huomiota :(

Haluaisin tulla kohdelluksi normaalina odottajana ja synnyttäjänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Itse hain apua alkoholiongelmaan ja mulla on kolme lasta. Ei ne mitään lasuja siellä tehneet. Kynnys hakea apua nousee vuoren kokoiseksi mikäli pelkona on, että heti tehdään lasu! :(

Minusta oli lääkäriltäsi virhe jättää lasu tekemättä. Lievä masennus on eri juttu, mutta alkoholiongelma on jo todellinen riski ja aiheuttaa lapsille lähes aina psyykkisiä vaurioita. Mutta sinusta heitä ei saisi auttaa, antaa kärsiä vaan?

Tällä samalla argumentillahan voidaan perustella vaikka lapsen pahoinpitelyidenkin ilmoittamatta jättämisiä - ei uskalleta tuoda lasta ajoissa lääkäriin kun pelätään sossua ja poliisia. Sitten se lapsi kuolee kotiinsa siihen aivovammaan. Kas kun ei vaadita, että lapset ovat vanhempien omaisuutta joille voi tehdä mitä huvittaa eikä kukaan saa tulla väliin. Eihän sitä nyt kukaan hae apua jos lasten kaltoinkohtelulla on - iik - seuraamuksia.

Sain apua ongelmaan ja olen nyt raitis. Lasu olisi aiheuttanut turhaa murhetta ja antanut ikuisen leiman. Mulla oli kuitenkin raitis mies siinä rinnalla vaikka itse syyllistyin iltatissutteluun. Automaattisesti tehty lasu ongelmassa kuin ongelmassa nostaa kynnystä avun hakemiseen ja silloin on vaarana se, että ongelma paisuu ja kuvailemasi kauhuskenaariot voivatkin toteutua.

Vierailija kirjoitti:

Miten neuvola/synnäri toimii jos äidin tiedoissa on vanhoja merkintöjä masennuksesta ja runsaasta alkoholinkäytöstä alle 30-vuotiaana, ja nyt ikää on 33v? Nykyään siis kaikki on tosi hyvin ja on ollut jo vuosia, on hyvä ammatti ja taloudellinen tilanne, upea mies, alkoholia ei käytännössä koskaan ja muutenkin kaikki hyvin ja normaalisti. Lapsi on hartaasti toivottu.

Miten teidän kohdalla on suhtauduttu tuollaisiin vanhoihin kirjauksiin? Onko uskottu kun olette kertoneet että nykyään on kaikki hyvin, vai onko tehty lasu tai painostettu tai pakotettu johonkin mielialan tai päihdeseurantaan?

Mulla tosiaan vielä se että en ole juuri käyttänyt muuten julkista terveydenhuoltoa kuin näissä nuoruuden "kriisitilanteissa" eli ne ovat ainoat kirjaukset mitä musta sieltä löytyy eli varmasti herättävät huomiota :(

Haluaisin tulla kohdelluksi normaalina odottajana ja synnyttäjänä. 

En usko että monta vuotta vanhoja juttuja aletaan kaivelemaan, ellei kyseessä ole ollut väkivaltaa tai huumeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei ihan oikeasti viedä kenenkään lapsia ilman syytä. Ottakaa apu vastaan jota saatte, luultavasti kysytään onko tarvetta esimerkiksi lastenhoitoavulle et saat itse välillä levätä ja varmistetaan että sulla on hoitosuhde.

T.ls-sos.

En levännyt yhtään kokonaista tuntia sen jälkeen, kun sossut iskivät kyntensä minun lapseeni. Valvoin kaksi kuukautta yhteen putkeen. Yöt valvoin etsimässä teidän hukkaamaanne teiniä, kunnes löysin hänet laitoksesta karanneena, ja sain hänet takaisin kotiin asianajajan ja poliisin avulla. Virtuaalinen keskari!

Wow, että oikein valvoit kaksi kuukautta yhteen putkeen lepäämättä yhtään kokonaista tuntia! Nythän me kaikki varmasti uskommekin että muutkin kertomasi asiat pitävät paikkansa, hyihyi mitä kamalia sossuja ja on teitä niin väärin kohdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta masennuksesta ja siitä seuranneesta lastensuojeluilmoituksesta? Kävin parisen viikkoa sitten lääkärissä puhumassa lievästä masennuksestani, lääkäri oli sen perusteella tehnyt lasun. Ihmettelen suuresti, koska pystyn lapseni hoitamaan masennuksesta huolimatta. Minulla on todella hyvä tukiverkosto, josta mainitsin myös lääkärille.

Itselläni on henkisesti hieman huono vointi (ei masennusta, mutta siis olen tosi ahdistunut ja se näkyy kyllä monilla osa-alueilla) ja päiväkoti teki lapsestani lasuilmoituksen (jossa kirjattiin "huoli äidin jaksamisesta", ei oikeastaan huolta lapsesta).

Kävin keskustelemassa sosiaalityöntekijöiden kanssa ja tulevat tekemään vielä kotikäynnin, mutta kuulemma on epätodennäköistä että saataisiin asiakkuus tai jatkotoimenpiteitä, vaikka itse ilmaisin toiveeni avusta (itsellä siis myös hoitokontakti), koska olen huolissani miten vointini vaikuttaa lapseen pidemmällä tähtäimellä. En siis ole väkivaltainen, en laiminlyö lasta, hänellä on aina puhtaat ja oikeankokoiset vaatteet, huolehdin hygieniasta ja ravinnosta ja lapsen perustarpeet täyttyvät - hän ei siis kärsi voinnistani muuta kuin ehkä henkisellä tasolla. Lasu katsoi siis, että "oikea osoite" ongelmiin on nimenomaan psykologiset palvelut minulle (minkä allekirjoitan täysin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei ihan oikeasti viedä kenenkään lapsia ilman syytä. Ottakaa apu vastaan jota saatte, luultavasti kysytään onko tarvetta esimerkiksi lastenhoitoavulle et saat itse välillä levätä ja varmistetaan että sulla on hoitosuhde.

T.ls-sos.

Mikähän siinä teidän "avussa" on vikana, kun se ei kelpaa ihmisille?

Tietty ihmistyyppi kun ei voi myöntää sitä avuntarvettaan kun se avun tarjoaminen otetaan kettuiluna ja asioihin puuttumisena vaikka mentäisiin ihan äärirajoilla ja lasten oireilu huutamalla huutaa ulkopuolista apua. Avun tarjoaminen koetaan uhkana ja kuvitellaan että sen vastaanottaminen tarkoittaisi sitä että muut näkevät/myöntää itse olevansa huono vanhempi.

Vaikka se on just päinvastoin. Hyvä vanhempi on se, joka osaa hakea/vastaanottaa apua jos ei jossain itse pärjää.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Tuntuu että nykyään tehdään ilmoitus siitäkin jos lapsella on flunssa. Ihme holhoomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Ihminen ei välttämättä pysty realistisesti arvioimaan vointiaan tao monet valehtelee. Se on ikävä lähtökohta, mutta lasten takia ainut mahdollinen. Ja jos/kun perheeseen kohdistetaan tukitoimia niistä pitää olla tieto.

Ja nämä monesti menee lastensuojelun kautta. Esim. Jos oot yksinäinen ja et pääse sängystä sä jäät oman onnes nojaa, mut jos sulla on lapsi ni sen takia sua autetaan jotta lapsille tulis mahdollisimman vähän haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Ihminen ei välttämättä pysty realistisesti arvioimaan vointiaan tao monet valehtelee. Se on ikävä lähtökohta, mutta lasten takia ainut mahdollinen. Ja jos/kun perheeseen kohdistetaan tukitoimia niistä pitää olla tieto.

Ja nämä monesti menee lastensuojelun kautta. Esim. Jos oot yksinäinen ja et pääse sängystä sä jäät oman onnes nojaa, mut jos sulla on lapsi ni sen takia sua autetaan jotta lapsille tulis mahdollisimman vähän haittaa.

Ihmettelen silti miksi ei voi

-Keskustella aikuisen kanssa ennen sen lasun tekoa, eikä tehdä sitä yllätyksenä

-Ensin kehoittaa hakeutumaan omatoimisesti tukitoimien piiriin ennen viranomaisilmoituksen tekoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Ihminen ei välttämättä pysty realistisesti arvioimaan vointiaan tao monet valehtelee. Se on ikävä lähtökohta, mutta lasten takia ainut mahdollinen. Ja jos/kun perheeseen kohdistetaan tukitoimia niistä pitää olla tieto.

Ja nämä monesti menee lastensuojelun kautta. Esim. Jos oot yksinäinen ja et pääse sängystä sä jäät oman onnes nojaa, mut jos sulla on lapsi ni sen takia sua autetaan jotta lapsille tulis mahdollisimman vähän haittaa.

Ihmettelen silti miksi ei voi

-Keskustella aikuisen kanssa ennen sen lasun tekoa, eikä tehdä sitä yllätyksenä

-Ensin kehoittaa hakeutumaan omatoimisesti tukitoimien piiriin ennen viranomaisilmoituksen tekoa

Kyllä mäkin ihmettelen ettei asiasta ole kerrottu, se on kyl virhe.

Jos jää huoli lapsien oloista ei voida kehottaa hakeutumaan itse. Eihän lääkäri ikinä saa tietää onko perhe hakenut apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Ihminen ei välttämättä pysty realistisesti arvioimaan vointiaan tao monet valehtelee. Se on ikävä lähtökohta, mutta lasten takia ainut mahdollinen. Ja jos/kun perheeseen kohdistetaan tukitoimia niistä pitää olla tieto.

Ja nämä monesti menee lastensuojelun kautta. Esim. Jos oot yksinäinen ja et pääse sängystä sä jäät oman onnes nojaa, mut jos sulla on lapsi ni sen takia sua autetaan jotta lapsille tulis mahdollisimman vähän haittaa.

Ihmettelen silti miksi ei voi

-Keskustella aikuisen kanssa ennen sen lasun tekoa, eikä tehdä sitä yllätyksenä

-Ensin kehoittaa hakeutumaan omatoimisesti tukitoimien piiriin ennen viranomaisilmoituksen tekoa

Kyllä mäkin ihmettelen ettei asiasta ole kerrottu, se on kyl virhe.

Jos jää huoli lapsien oloista ei voida kehottaa hakeutumaan itse. Eihän lääkäri ikinä saa tietää onko perhe hakenut apua.

Kyllä muuten sieltä oma kannasta näkee onko apua haettu vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Ihminen ei välttämättä pysty realistisesti arvioimaan vointiaan tao monet valehtelee. Se on ikävä lähtökohta, mutta lasten takia ainut mahdollinen. Ja jos/kun perheeseen kohdistetaan tukitoimia niistä pitää olla tieto.

Ja nämä monesti menee lastensuojelun kautta. Esim. Jos oot yksinäinen ja et pääse sängystä sä jäät oman onnes nojaa, mut jos sulla on lapsi ni sen takia sua autetaan jotta lapsille tulis mahdollisimman vähän haittaa.

Ihmettelen silti miksi ei voi

-Keskustella aikuisen kanssa ennen sen lasun tekoa, eikä tehdä sitä yllätyksenä

-Ensin kehoittaa hakeutumaan omatoimisesti tukitoimien piiriin ennen viranomaisilmoituksen tekoa

Kyllä mäkin ihmettelen ettei asiasta ole kerrottu, se on kyl virhe.

Jos jää huoli lapsien oloista ei voida kehottaa hakeutumaan itse. Eihän lääkäri ikinä saa tietää onko perhe hakenut apua.

Kyllä muuten sieltä oma kannasta näkee onko apua haettu vai ei.

Ei kai se lääkäri voi enää potilaan tietoja kytätä kun ei häntä hoida.

Ja ei se niitä lapsia hoida, joten ei hänellä ole niihin tietoihin oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Ihminen ei välttämättä pysty realistisesti arvioimaan vointiaan tao monet valehtelee. Se on ikävä lähtökohta, mutta lasten takia ainut mahdollinen. Ja jos/kun perheeseen kohdistetaan tukitoimia niistä pitää olla tieto.

Ja nämä monesti menee lastensuojelun kautta. Esim. Jos oot yksinäinen ja et pääse sängystä sä jäät oman onnes nojaa, mut jos sulla on lapsi ni sen takia sua autetaan jotta lapsille tulis mahdollisimman vähän haittaa.

Ihmettelen silti miksi ei voi

-Keskustella aikuisen kanssa ennen sen lasun tekoa, eikä tehdä sitä yllätyksenä

-Ensin kehoittaa hakeutumaan omatoimisesti tukitoimien piiriin ennen viranomaisilmoituksen tekoa

Yllätyshyökkäys on paras hyökkäys.

Terv. Lapsikauppias

Synnytin 6 kk sitten, ja hiljattain olen alkanut tuntea olevani hiukan masentunut. Olin jo ennen raskautta psykiatrian polin asiakas, mutta käynnit oli harvassa kun sairauteni oli remissiossa. Käynnit jatkuvat edelleen, mutta en uskalla puhua masennuksesta ja siitä mitä oikeasti tunnen, koska pelkään että lapsi viedään minulta. Lapsi ei kärsi mitenkään, en käytä päihteitä, en koe lasta kohtaan negatiivisia tunteita jne. Olen vain todella väsynyt ja itkuinen. Haluaisin vain jutella ja purkaa tätä oloa. Se riittäisi! En kaipaa mitään tukitoimia kotiin, haluaisin vaan silloin tällöin jutella omasta olostani niin että joku kuuntelisi. Mutta en uskalla avata suutani siinä pelossa että joku saa yhtäkkiä päähänsä etten ole kelpo äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla lasu=lapsi otetaan huostaan? Lasu on lapsen hyvinvoinnin tarkistamisen kannalta järkevä toimenpide, eihän se välttämättä johda yhtään mihinkään. Parempi turha lasu kuin traumaattinen ja masentunut lapsi. Lasua ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikka se tuntuukin moitteelta ja vanhempana epäonnistumiselta, sitä se ei nimittäin ole. Ei ole mitään pelättävää, jos ongelmia ei oikeasti ole. Ja vaikka lasu todetaan aiheeliseksi, se ei silti tarkoita automaattisesti huostaanottoa, vaan vanhemmat/vanhempi voi saada tukea lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen.

Sitä tukea ei varmaan voida tarjota muuten kuin tekemällä lastensuojeluilmoitus?

Ihminen ei välttämättä pysty realistisesti arvioimaan vointiaan tao monet valehtelee. Se on ikävä lähtökohta, mutta lasten takia ainut mahdollinen. Ja jos/kun perheeseen kohdistetaan tukitoimia niistä pitää olla tieto.

Ja nämä monesti menee lastensuojelun kautta. Esim. Jos oot yksinäinen ja et pääse sängystä sä jäät oman onnes nojaa, mut jos sulla on lapsi ni sen takia sua autetaan jotta lapsille tulis mahdollisimman vähän haittaa.

Ihmettelen silti miksi ei voi

-Keskustella aikuisen kanssa ennen sen lasun tekoa, eikä tehdä sitä yllätyksenä

-Ensin kehoittaa hakeutumaan omatoimisesti tukitoimien piiriin ennen viranomaisilmoituksen tekoa

Tai miksei sossut käy kantakuppiloissa katsomassa keiden lasten vanhemmat bilettää siellä jatkuvasti? Vois tulla yllätyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytin 6 kk sitten, ja hiljattain olen alkanut tuntea olevani hiukan masentunut. Olin jo ennen raskautta psykiatrian polin asiakas, mutta käynnit oli harvassa kun sairauteni oli remissiossa. Käynnit jatkuvat edelleen, mutta en uskalla puhua masennuksesta ja siitä mitä oikeasti tunnen, koska pelkään että lapsi viedään minulta. Lapsi ei kärsi mitenkään, en käytä päihteitä, en koe lasta kohtaan negatiivisia tunteita jne. Olen vain todella väsynyt ja itkuinen. Haluaisin vain jutella ja purkaa tätä oloa. Se riittäisi! En kaipaa mitään tukitoimia kotiin, haluaisin vaan silloin tällöin jutella omasta olostani niin että joku kuuntelisi. Mutta en uskalla avata suutani siinä pelossa että joku saa yhtäkkiä päähänsä etten ole kelpo äidiksi.

Tuo väsymys on ihan normaalia pikkuvauvojen äideillä, kun ei saa nukuttua normaalia yöunta. Itkukin tulee helposti umpiväsyneenä. Sitten taas tulee päiviä jolloin kaikki sujuu hyvin, kun vauva on nukkunut koko yön tai pitkän pätkän. Miksei lapsen isä muuten kuuntele ja auta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa lasu ilmoituksesta on tässä kohtaa? Eikö ole vaan perheellekin hyvä että asia selvitetään ja saatte apua, jos tarve.

Pelottaa että sossut vievät lapseni ilman syytä. Olen kuullut paljon tälläisistä tapauksista.

Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle loukkaa aina vanhempia koska se osuu niin herkkään paikkaan. Omia virheitä harvoin pystytään myöntämään. Siksi netti on täynnä vihaisten vanhempien näkökulmasta kirjoitettuja juttuja joiden paikkansapitävyyteen ei voi luottaa.

Lapsi voidaan sijoittaa myös lapsen omien virheiden takia esim. alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö. Syy ei ole aina vanhempien käytöksessä. Esim. Mikael Gabriel on puhunut tästä julkisesti.

En tosin luottaisi myöskään nimettömiin sossuihin. Jos olisitte oikealla asialla, varmasti uskaltaisitte kirjoittaa ihan omalla nimellännekin, jos kerran puhutte asioista ihan vaan yleisellä tasolla. Eikös vaan?

Tämä omalla nimellä kirjoittamisen vaatiminen olisi aina vähän uskottavampaa, jos vaatija itse esiintyisi omalla nimellään.

En ole sossu mutta lääkäri kyllä.

No täällä jo joku julisti mun jutut epäuskottaviksi, mutta ei se mua enää haittaa, koska lapseni on jo aikuinen. Uskokaa tai olkaa uskomatta, lasut tehdään seuraavaksi teidän muiden lapsista.