Lue keskustelun säännöt.
Kummallisia asioita, joita lääkäri on teistä kirjoittanut lausuntoon tms.?
20.04.2017 |
Tänään tuli B-lausunto postissa. Siinä luki mm. "ulkoisesti huoliteltu, ikäistään nuoremman näköinen". Olen 33, joten pitäisi varmaan olla otettu. Mutta miksi tuollaisia tarvitsee lääkärintodistukseen kirjoittaa?
Mitäs erikoisuuksia teidän lausunnoistanne on tullut vastaan?
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Lausunnoissa ei ole lukenut, mutta kerran puheeksi otettiin puhetapani. Sairaanhoitaja kysyi miksi puhun yleiskieltä. Aika loukkaavaa kun en edes puhu sitä täydellisesti. Joudun esimerkiksi käyttämään sosiaalisen pakon vuoksi lausetta "Me käytiin...", ja sanan "hän" sijasta "se" on puheessani yleinen. Ja vaikka puhuisinkin yleiskieltä, siinä ei olisi mitään outoa. Se on kuin yksi murteista.
Olen se "huoliteltua yleiskieltä" puhuva tapaus. Ihmettelen itsekin tuota itseäni koskevaa kirjausta siksi, että en todellakaan puhu mitään täydellistä kieltä, enkä muutenkaan jäykän tai virallisen kuuloisesti. Lääkärin vastaanotolla ja muissa virallisissa yhteyksissä käytän ihmisistä puhuessani sanaa "hän" (kavereiden kesken yleensä ihan vain "se"), mutta muuten puhun pääsääntöisesti aivan tavallista puhekieltä (sit me käytiin, mä oon, eiks se tarkoita että... jne.) joskin kiinnitän kyllä muuten huomiota sanavalintoihini, jotta antaisin itsestäni tilanteeseen sopivan asiallisen vaikutelman. Välillä saattaa kyllä joku hieno sivistyssanakin lipsahtaa suusta, koska joskus niiden avulla on vain helpompi ilmaista asioita lyhyesti. En siis viljele niitä tarkoituksella.
Onko tuo sitten huoliteltua yleiskieltä? Minusta se on melkeinpä synonyymi kirjakielelle, ja sitä en todellakaan puhu. Jos joutuisin pitämään virallisen puheen esim. televisiossa, täytyisi puhettani muokata vielä paljon. :D Olen siis ihan tavallinen ahdistunut masennuspotilas, ja esim. Aspergeria lienee aika turha epäillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epikriisi on tarkoitettu ammattilaisten välisen kommunikaation tueksi, ei potilaan turhamaiseen itsensä peilaamiseen. Kuulostaa tylyltä, sori siitä.
Ymmärretäänköhän täällä, miten paljon resursseja vaatisi tehdä jokaisesta lausunnosta maallikolle yksiselitteisen ymmärrettävä? Tämä kaikki pelkän potilaan uteliaisuuden vuoksi. Silloinkin moni olisi tyytymätön, koska kuvaus ei vastaa omaa minäkuvaa. Kuulostaa tylyltä, sori siitä.Terveydenhuollon ammattilaisten koulutus kestää kuudesta kymmeneen vuoteen. Mitä siellä koulutuksessa tehdään, jos kaikki alaan kuuluva on perehtymättömän maallikon ymmärrettävissä? Kuulostaa tylyltä, sori siitä.
Kaikkea ei siinä 10 vuoden koulutuksen aikana näköjään sitten kuitenkaan ehditä tai pystytä kovakalloiselle opettamaan? Kuten ihmisten kohtaamista ja kohtelua. Rehellistä puhetta ja vastaamista potilaan kysymyksiin ihan siellä vastaanotolla. Kun ovi sulkeutuu potilaan perään, kirjoitellaan sitten jotain puuta heinää, ihan suoranaisia faktavirheitä.
Toinen asia sitten, että länsimaiselta lääketieteeltä kesti satoja ellei tuhansia vuosia myöntää, että ihminen on kokonaisuus. Psyykkinen puoli vaikuttaa fyysisten sairauksien syntyyn ja myös päinvastoin (esim.suolistobakteerien toiminta). Nyt on melkein menty siihen äärimmäisyyteen, että vika onkin aina "korvien välissä" eikä potilas kaipaa sen kummempaa (kallista) hoitoa. Potilas sitten lueskelee, että on alavireinen, masentunut, vähintäänkin huolestunut, joskus jopa suicidaalinen, niinkuin täälläkin on käynyt ilmi.
"puhuu vähän mutta asiaa.
Hemmetinmoinen kissa noin niinku kokonaisuudessaankin ihan asiallinen ".
Heh heh .
Multa leikattiin viime kuussa kilpirauhasesta kasvain. Ensi viikolla toivottavasti valmistuu leikkeleitten tulokset. Mutta sairaanhoitaja oli heti naputellut omakantaan jo diagnoosin isoilla kirjaimilla oikein että HYVÄNLAATUINEN KASVAIN. Oli kun olisi läppäisty kasvoille koska tosiaan siitä ei ole vielä tietoa kummanlaatuinen on :(
Mutta toivotaan että enteilee hyvää toi pikadiagnoosi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausunnoissa ei ole lukenut, mutta kerran puheeksi otettiin puhetapani. Sairaanhoitaja kysyi miksi puhun yleiskieltä. Aika loukkaavaa kun en edes puhu sitä täydellisesti. Joudun esimerkiksi käyttämään sosiaalisen pakon vuoksi lausetta "Me käytiin...", ja sanan "hän" sijasta "se" on puheessani yleinen. Ja vaikka puhuisinkin yleiskieltä, siinä ei olisi mitään outoa. Se on kuin yksi murteista.
Olen se "huoliteltua yleiskieltä" puhuva tapaus. Ihmettelen itsekin tuota itseäni koskevaa kirjausta siksi, että en todellakaan puhu mitään täydellistä kieltä, enkä muutenkaan jäykän tai virallisen kuuloisesti. Lääkärin vastaanotolla ja muissa virallisissa yhteyksissä käytän ihmisistä puhuessani sanaa "hän" (kavereiden kesken yleensä ihan vain "se"), mutta muuten puhun pääsääntöisesti aivan tavallista puhekieltä (sit me käytiin, mä oon, eiks se tarkoita että... jne.) joskin kiinnitän kyllä muuten huomiota sanavalintoihini, jotta antaisin itsestäni tilanteeseen sopivan asiallisen vaikutelman. Välillä saattaa kyllä joku hieno sivistyssanakin lipsahtaa suusta, koska joskus niiden avulla on vain helpompi ilmaista asioita lyhyesti. En siis viljele niitä tarkoituksella.
Onko tuo sitten huoliteltua yleiskieltä? Minusta se on melkeinpä synonyymi kirjakielelle, ja sitä en todellakaan puhu. Jos joutuisin pitämään virallisen puheen esim. televisiossa, täytyisi puhettani muokata vielä paljon. :D Olen siis ihan tavallinen ahdistunut masennuspotilas, ja esim. Aspergeria lienee aika turha epäillä...
Ehkä lääkärin huomion ovat herättäneet sanan "hän" käyttö ja ajoittaiset sivistyssanat. Etenkin "hän" on sellainen jota ei yleensä ajatella käytettävän potilaan toimesta.
Voisinkin alkaa käyttää tuota sanaa kun jo muutenkin minun luullaan puhuvan yleiskieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausunnoissa ei ole lukenut, mutta kerran puheeksi otettiin puhetapani. Sairaanhoitaja kysyi miksi puhun yleiskieltä. Aika loukkaavaa kun en edes puhu sitä täydellisesti. Joudun esimerkiksi käyttämään sosiaalisen pakon vuoksi lausetta "Me käytiin...", ja sanan "hän" sijasta "se" on puheessani yleinen. Ja vaikka puhuisinkin yleiskieltä, siinä ei olisi mitään outoa. Se on kuin yksi murteista.
Olen se "huoliteltua yleiskieltä" puhuva tapaus. Ihmettelen itsekin tuota itseäni koskevaa kirjausta siksi, että en todellakaan puhu mitään täydellistä kieltä, enkä muutenkaan jäykän tai virallisen kuuloisesti. Lääkärin vastaanotolla ja muissa virallisissa yhteyksissä käytän ihmisistä puhuessani sanaa "hän" (kavereiden kesken yleensä ihan vain "se"), mutta muuten puhun pääsääntöisesti aivan tavallista puhekieltä (sit me käytiin, mä oon, eiks se tarkoita että... jne.) joskin kiinnitän kyllä muuten huomiota sanavalintoihini, jotta antaisin itsestäni tilanteeseen sopivan asiallisen vaikutelman. Välillä saattaa kyllä joku hieno sivistyssanakin lipsahtaa suusta, koska joskus niiden avulla on vain helpompi ilmaista asioita lyhyesti. En siis viljele niitä tarkoituksella.
Onko tuo sitten huoliteltua yleiskieltä? Minusta se on melkeinpä synonyymi kirjakielelle, ja sitä en todellakaan puhu. Jos joutuisin pitämään virallisen puheen esim. televisiossa, täytyisi puhettani muokata vielä paljon. :D Olen siis ihan tavallinen ahdistunut masennuspotilas, ja esim. Aspergeria lienee aika turha epäillä...
Ehkä lääkärin huomion ovat herättäneet sanan "hän" käyttö ja ajoittaiset sivistyssanat. Etenkin "hän" on sellainen jota ei yleensä ajatella käytettävän potilaan toimesta.
Voisinkin alkaa käyttää tuota sanaa kun jo muutenkin minun luullaan puhuvan yleiskieltä.
En olekaan ajatellut, että yleiskielen puhumisessa voisi olla jotain outoa. Sehän on selkeä tapa ilmaista itseään, eikä kaikilla edes ole omaa murretta. Pitäisikö sitten opetella joku kummallisesti sanoja painottava ja venyttelevä murre, että lääkärit eivät epäilisi sairaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausunnoissa ei ole lukenut, mutta kerran puheeksi otettiin puhetapani. Sairaanhoitaja kysyi miksi puhun yleiskieltä. Aika loukkaavaa kun en edes puhu sitä täydellisesti. Joudun esimerkiksi käyttämään sosiaalisen pakon vuoksi lausetta "Me käytiin...", ja sanan "hän" sijasta "se" on puheessani yleinen. Ja vaikka puhuisinkin yleiskieltä, siinä ei olisi mitään outoa. Se on kuin yksi murteista.
Olen se "huoliteltua yleiskieltä" puhuva tapaus. Ihmettelen itsekin tuota itseäni koskevaa kirjausta siksi, että en todellakaan puhu mitään täydellistä kieltä, enkä muutenkaan jäykän tai virallisen kuuloisesti. Lääkärin vastaanotolla ja muissa virallisissa yhteyksissä käytän ihmisistä puhuessani sanaa "hän" (kavereiden kesken yleensä ihan vain "se"), mutta muuten puhun pääsääntöisesti aivan tavallista puhekieltä (sit me käytiin, mä oon, eiks se tarkoita että... jne.) joskin kiinnitän kyllä muuten huomiota sanavalintoihini, jotta antaisin itsestäni tilanteeseen sopivan asiallisen vaikutelman. Välillä saattaa kyllä joku hieno sivistyssanakin lipsahtaa suusta, koska joskus niiden avulla on vain helpompi ilmaista asioita lyhyesti. En siis viljele niitä tarkoituksella.
Onko tuo sitten huoliteltua yleiskieltä? Minusta se on melkeinpä synonyymi kirjakielelle, ja sitä en todellakaan puhu. Jos joutuisin pitämään virallisen puheen esim. televisiossa, täytyisi puhettani muokata vielä paljon. :D Olen siis ihan tavallinen ahdistunut masennuspotilas, ja esim. Aspergeria lienee aika turha epäillä...
Ehkä lääkärin huomion ovat herättäneet sanan "hän" käyttö ja ajoittaiset sivistyssanat. Etenkin "hän" on sellainen jota ei yleensä ajatella käytettävän potilaan toimesta.
Voisinkin alkaa käyttää tuota sanaa kun jo muutenkin minun luullaan puhuvan yleiskieltä.
Tuota olen pohtinut itsekin. Olen kuitenkin korkeasti koulutettu ihminen, ja ammattinikin puolesta minulta odotetaan tietynlaista puhetapaa, joten virallisemmissa yhteyksissä tuntuu luontevalta puhua noin ainakin perheeni ulkopuolisista ihmisistä, varsinkin kun lääkäri itsekin puhuu samalla tavalla. Ehkä se on sitten outoa, vai onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausunnoissa ei ole lukenut, mutta kerran puheeksi otettiin puhetapani. Sairaanhoitaja kysyi miksi puhun yleiskieltä. Aika loukkaavaa kun en edes puhu sitä täydellisesti. Joudun esimerkiksi käyttämään sosiaalisen pakon vuoksi lausetta "Me käytiin...", ja sanan "hän" sijasta "se" on puheessani yleinen. Ja vaikka puhuisinkin yleiskieltä, siinä ei olisi mitään outoa. Se on kuin yksi murteista.
Olen se "huoliteltua yleiskieltä" puhuva tapaus. Ihmettelen itsekin tuota itseäni koskevaa kirjausta siksi, että en todellakaan puhu mitään täydellistä kieltä, enkä muutenkaan jäykän tai virallisen kuuloisesti. Lääkärin vastaanotolla ja muissa virallisissa yhteyksissä käytän ihmisistä puhuessani sanaa "hän" (kavereiden kesken yleensä ihan vain "se"), mutta muuten puhun pääsääntöisesti aivan tavallista puhekieltä (sit me käytiin, mä oon, eiks se tarkoita että... jne.) joskin kiinnitän kyllä muuten huomiota sanavalintoihini, jotta antaisin itsestäni tilanteeseen sopivan asiallisen vaikutelman. Välillä saattaa kyllä joku hieno sivistyssanakin lipsahtaa suusta, koska joskus niiden avulla on vain helpompi ilmaista asioita lyhyesti. En siis viljele niitä tarkoituksella.
Onko tuo sitten huoliteltua yleiskieltä? Minusta se on melkeinpä synonyymi kirjakielelle, ja sitä en todellakaan puhu. Jos joutuisin pitämään virallisen puheen esim. televisiossa, täytyisi puhettani muokata vielä paljon. :D Olen siis ihan tavallinen ahdistunut masennuspotilas, ja esim. Aspergeria lienee aika turha epäillä...
Ehkä lääkärin huomion ovat herättäneet sanan "hän" käyttö ja ajoittaiset sivistyssanat. Etenkin "hän" on sellainen jota ei yleensä ajatella käytettävän potilaan toimesta.
Voisinkin alkaa käyttää tuota sanaa kun jo muutenkin minun luullaan puhuvan yleiskieltä.
En olekaan ajatellut, että yleiskielen puhumisessa voisi olla jotain outoa. Sehän on selkeä tapa ilmaista itseään, eikä kaikilla edes ole omaa murretta. Pitäisikö sitten opetella joku kummallisesti sanoja painottava ja venyttelevä murre, että lääkärit eivät epäilisi sairaaksi?
No älä, itsellä ottivat jotkut "lääkärit", "hoitajat" tms.yms. jonkinasteisen yleiskielen puhumisen "kirjakielen puhumisena" ja vielä psykoosin oireena! Lääkäri kyseli vanhemmiltani olenko yleensä puhunut "kirjakieltä", vaikka kummankaan heistä kanssa en ollut edes asunut samassa kaupungissakaan yli viiteen vuoteen, taikka muutoinkaan ollut yhteyksissä jörin runsaasti. Mikäli lääkäri tms. odottivat jonkinasteista paikallista murretta vain sen perusteella, että olin tapaamiskaupungissa asunut lapsuuteni & osan nuoruudestani, niin aika kaukaa haettua... :( Diagnostisena psykoosin olemassaoloa puoltavana oireena pitivät myös "sairaudentunnottomuutta", eli sitä, etten kokenut olevani psyykkisesti sairas. Jeejee.
"kasvain on hyvänlaatuinen ja niin on potilaan luonnekin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikkapa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausunnoissa ei ole lukenut, mutta kerran puheeksi otettiin puhetapani. Sairaanhoitaja kysyi miksi puhun yleiskieltä. Aika loukkaavaa kun en edes puhu sitä täydellisesti. Joudun esimerkiksi käyttämään sosiaalisen pakon vuoksi lausetta "Me käytiin...", ja sanan "hän" sijasta "se" on puheessani yleinen. Ja vaikka puhuisinkin yleiskieltä, siinä ei olisi mitään outoa. Se on kuin yksi murteista.
Olen se "huoliteltua yleiskieltä" puhuva tapaus. Ihmettelen itsekin tuota itseäni koskevaa kirjausta siksi, että en todellakaan puhu mitään täydellistä kieltä, enkä muutenkaan jäykän tai virallisen kuuloisesti. Lääkärin vastaanotolla ja muissa virallisissa yhteyksissä käytän ihmisistä puhuessani sanaa "hän" (kavereiden kesken yleensä ihan vain "se"), mutta muuten puhun pääsääntöisesti aivan tavallista puhekieltä (sit me käytiin, mä oon, eiks se tarkoita että... jne.) joskin kiinnitän kyllä muuten huomiota sanavalintoihini, jotta antaisin itsestäni tilanteeseen sopivan asiallisen vaikutelman. Välillä saattaa kyllä joku hieno sivistyssanakin lipsahtaa suusta, koska joskus niiden avulla on vain helpompi ilmaista asioita lyhyesti. En siis viljele niitä tarkoituksella.
Onko tuo sitten huoliteltua yleiskieltä? Minusta se on melkeinpä synonyymi kirjakielelle, ja sitä en todellakaan puhu. Jos joutuisin pitämään virallisen puheen esim. televisiossa, täytyisi puhettani muokata vielä paljon. :D Olen siis ihan tavallinen ahdistunut masennuspotilas, ja esim. Aspergeria lienee aika turha epäillä...
Ehkä lääkärin huomion ovat herättäneet sanan "hän" käyttö ja ajoittaiset sivistyssanat. Etenkin "hän" on sellainen jota ei yleensä ajatella käytettävän potilaan toimesta.
Voisinkin alkaa käyttää tuota sanaa kun jo muutenkin minun luullaan puhuvan yleiskieltä.
En olekaan ajatellut, että yleiskielen puhumisessa voisi olla jotain outoa. Sehän on selkeä tapa ilmaista itseään, eikä kaikilla edes ole omaa murretta. Pitäisikö sitten opetella joku kummallisesti sanoja painottava ja venyttelevä murre, että lääkärit eivät epäilisi sairaaksi?
No älä, itsellä ottivat jotkut "lääkärit", "hoitajat" tms.yms. jonkinasteisen yleiskielen puhumisen "kirjakielen puhumisena" ja vielä psykoosin oireena! Lääkäri kyseli vanhemmiltani olenko yleensä puhunut "kirjakieltä", vaikka kummankaan heistä kanssa en ollut edes asunut samassa kaupungissakaan yli viiteen vuoteen, taikka muutoinkaan ollut yhteyksissä jörin runsaasti. Mikäli lääkäri tms. odottivat jonkinasteista paikallista murretta vain sen perusteella, että olin tapaamiskaupungissa asunut lapsuuteni & osan nuoruudestani, niin aika kaukaa haettua... :( Diagnostisena psykoosin olemassaoloa puoltavana oireena pitivät myös "sairaudentunnottomuutta", eli sitä, etten kokenut olevani psyykkisesti sairas. Jeejee.
Voi apua! Siis ymmärrän kyllä, että jos ihminen puhuu systemaattisesti ja korostetulla tavalla kirjakieltä käyttäen harvemmin puhekielessä käytettyjä sanamuotoja tyyliin "minun kissani", voi taustalla olla jokin psykiatrinen tila. Mutta täytyykö kuulostaa sivistymättömältä ollakseen "normaali". Tai eihän kukaan ole puhetapaani epänormaaliksikaan sanonut, mutta jostain syystä se kuitenkin oli nähty aiheelliseksi kirjata ylös. Jos olisi lukenut, että puhun kirjakieltä, olisin ollut vielä enemmän ihmeissäni! Voiko kirjakielen puhuminen olla enää normaalia? :D
"Ei minkäänlaista omaa tuntoa. Lisäksi korostuneesti sairaudenhaluton".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijoiltaanmenon takia kävin ensiavussa, ja lausunnossa luki "asiallisen oloinen". Onko oletusarvo ehkä se, että ensiavun potilaat riehuvat ja kiroilevat? Varmaan olin ihan asiallinen joo, mutta mitä tekemistä sillä oli minkään kanssa? Miksei kerrottu myös että maantienväriset hiukset ja käyttää silmälaseja?
"haisee rikkaalta ja puhuu kirjakieltä".
Peräpukamat leikattu taidokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"puhuu kuin savolainen sähköasentaja, muutoin asiallinen".
"Siallisen oloinen, myös siipikarjaa löytyy potilaan navetasta".
"Lonkka leikkauksen jälkeen täysin lambada-kunnossa"
Vierailija kirjoitti:
"Siallisen oloinen, myös siipikarjaa löytyy potilaan navetasta".
Tossa on varmaan toiminut autocorrect ja tarkoittanut sikatilallinen.
Alkavat nämä viimeisimmät vaikuttaa niiltä kuuluisilta lääkäreiden saneluilta... Tämän ketjun on käsittääkseni tarkoitus kerätä ihan niitä omakohtaisia juttuja.
Mua kanssa huvitti psykiatrin b-lausuntoon kirjoittama "ikäisensä tavoin pukeutuva". Kuitenkin samalla tajusin, että kuvailulla halutaan tukea käsitystä suurinpiirtein tasapainoisesta ihmisestä, jolla ei ole vakavaa persoonallisuuden häiriötä.
Minulla hoidetaan masennusta. Luulisin, että itsestään huolehtiminen kertoo jonkin verran sairauden vaikeusasteesta.
Minusta oli kirjoitettu puhelinajan jälkeen: "Potilas pohtii pitkään ja huolestuneena sairauksiaan ja lääkityksiään." Olin omasta mielestäni yrittänyt puhua mahdollisimman lyhyesti, että en vie turhaan lääkärin aikaa, mutta kertoa kuitenkin sivuvaikutuksista, päänsärystä, näköhäiriöistä ja pahoinvoinnista, joita olin saanut kahdesta uudesta lääkkeestä. Kumpikaan lääkkeistä ei ollut psyyken lääke ja keskustelun tuloksena toinen lääke lopetettiinkin. Se oli isotretinoiini, joka ihan tunnetusti voi aiheuttaa vakaviakin sivuvaikutuksia.