Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko opettajille jotenkin henkisesti mahdotonta myöntää tehneensä virheitä?
12.04.2017 |
Olen kyllästynyt siihen, miten opettajat reagoivat, kun heille antaa kielteistä palautetta. Selkeätkin laiminlyönnit ja virheet käännetään aina lapsen tai lapsen vanhempien puutteeksi.
Vuosien mittaan on osunut omakohtaisesti esimerkkejä siitä, että opettaja ei vastaa wilma-viesteihin, ei puutu kiusaamiseen, ei löydä oppilaan täysin oikein tallentamia kotitehtäviä, saa raivareita syyttömille jnejne. Anteeksi -sana on useimmille opettajille ollut täysin tuntematon, vaikka kertaakaan - siis ikinä - ei oppilas tai minä vanhempana ole ärjynyt tai antanut kiukkuista palautetta, ainoastaan asiallista.
Mutta nyt alkaa olla pinna lopussa. Jatkossa ehkä minäkään en viitsi olla niin asiallinen, jos opettajien linja ei korjaannu.
Kommentit (165)
Opettaja on nykyäänkin ammatissaan tosi yksin. Minä vastaan muut -asetelma syntyy helposti. Varmaan se tietty ylimielisyyden vaikutelma liittyy joillakin persoonilla siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on tällaisen lasten kautta elävän äidin maailman kuvaus. Ei ole muuta elämää. Joutuu kokoajan pohtimaan lasten elämää. Laittaa jatkuvasti opettajille viestejä. Odottaa anteeksipyyntöjä. Kaava on toistuva, useita huonoja opettajia sattunut.
Olisikohan syytä alkaa miettiä omaa roolia. Jos joutuu usein tilanteisiin muiden kanssa, usemmiten kannattaa hakea syytä itsestä.
Kuvaavaa on myös se, ettei esimerkkejä ole.
Todennäköisesti johtuu siitä että kyse on naurettavista pikkuasioistaKommenttisi on tämäkin todistus juuri siitä mitä sanoin: palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan pyritään suonenvedonomaisesti kääntämään vika lapseen/vanhempaan.
Nyt oli kyse yksiselitteisistä virheistä ja siitä, osaako opettaja ottaa ja korjata virheensä.
Syy, miksi en ala kertoa esimerkkejä on selvä. En halua besserwisserointeja niistä, koska nyt ei ole kyse siitä, onko ope tehnyt virheen. JOKAINEN tekee joskus. Nyt on kyse korjaamisesta ja virheen myöntämisestä. Joka näkyy olevan opettajille hyvin vaikeaa.
ap
Ei ole sen suurempaa besserwisseröintiä kuin hokea vain olevansa niin oikeassa, ettei tarvitse edes kertoa missä.
Sen olet todistanut ketjussa. Et muutaHeheh, et siis ymmärtänyt edelleenkään, mistä ketjussa oli kyse? Ok, mitäpä jos häipyisit nyt inttämästä sivuseikoista.
ap
Tässä taas oiva esimerkki sinun käyttämästä asiallisesta palautteesta.
Kerron vielä kerran oman näkökantani: Sillä on merkitystä millaisesta asiasta on kyse ja sillä on vielä enemmän merkitystä kuinka sen palautteen annat.
Syyllisiä ei pitäisi etsiä koskaan.Tietenkin syylliset kuuluu etsiä ja siitä kuuluu antaa asianmukainen rangastus. Niin tehdään jokaisen oppilaan kohdalla, enkä näe mitään syytä miksei myös opettajien kohdalla. Jos jotain on mennyt pieleen, niin se kuuluu tutkia. Korjata. Ja laittaa syyllinen vastuuseen asiasta. Minkä kuvan se antaa lapsille ja nuorille, kun ainoastaan heidän keskuudesta etsitään syylliset, muttei koskaan aikuisten keskuudesta?
Miksi pitää etsiä syylliset? Kaikissa hyvissä työpaikoissa nykyään etsitään poikkeamia, että saadaan selville tilanteeseen johtavia tekijöitä. Sitten koitetaan vaikuttaa niihin. Syyllisten etsiminen ja rankaisu ei johda mihinkään hyvään.
Ei edes lasten kohalla.
Saati että vanhempi haluaa syyttää opettaajaa. Parempi lopputulos löytyy aina miettimällä neutraalisti. Tilanne on nyt tämä. Mitä voimme (myös mitä minä voin) tehdä, että se olisi parempi.
Syyllisen miettiminen ei johda koskaan mihinkään hyvään
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä oikein kuvittelette opettajankoulutuksesta tai opettajantyöstä, mutta ei siellä ainakaan mistään auktoriteetista jankuteta (ekan sivun viesti), eikä sinne hakeudu pätemisen- ja kyykyttämisenhaluisia ihmisiä (kuten myöhemmin väitettiin).
Itse olen valmistunut opettajaksi 2010-luvulla, joten koulutuskin on tuoreena mielessä, mutta myös työvuosia on jo muutamia ehtinyt kertyä, enkä allekirjoita puoliakaan täällä esitetyistä väitteistä.
Koulutuksessa korostetaan jatkuvasti sitä kuinka kaikkea ei voi tietää, eikä osata, kuinka pitää olla valmis pyytämään apua ja oppimaan muilta niin kollegoilta, lapsilta kuin vanhemmilta. Autoritäärisen opettajuuden sijaan, tulisi ennemminkin olla ohjaaja, kannustaja, rohkaisija ja tukija oppilaalle. Tähän kuuluu myös se, että tunnustaa itselleen oman rajallisuuteensa ja on valmis ottamaan asioista selvää, oppimaan uutta ja myöntämään omat virheensä. Ei opettajilla ole mitään jumalakompleksia tai tarvetta kyykyttää oppilaita ja vanhempia.
Mitä koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön tulee, niin yleensä sekin sujuu vaivatta ja yhteisymmärryksessä. Joissain tapauksissa lapset ovat vanhempiensa egonjatkeita, jolloin pienimmästäkin sanomisesta vanhemmat ottavat itseensä. Näiden ihmisten kanssa on vaikea kommunikoida. Vaikka jokainen vanhempi on oman lapsensa "asiantuntija", niin minä olen kasvatuksen ja opetuksen, ja luotan omaan näkemykseeni asioista. En alistu vanhempien pomoteltavaksi, sillä se on loputon suo. Vanhemmilla riittää käsittämättömiä vaatimuksia opettajille ja opetukselle. Opettaja ei ole asiakaspalvelija.
Kyllä minäkin teen virheitä, pyydän niitä anteeksi, selvitän tilanteet ja otan opiksi, mutta hyvin usein myös vanhempien tulisi tehdä niin. Vanhemmat tuntuvat vain olevan hyvin sokeita, mitä tulee omaan lapseen ja omaan käytökseen.
Ja jatkan vielä, että tottakai jokainen haluaisi lapselleen parasta mahdollista opetusta ja kasvatusta heidän yksilöllisten tarpeiden, taipumusten, tietojen ja taitojen mukaan, mutta valitettava totuus on se, että se ei ole mahdollista. Kouluilla ja opettajilla on hyvin rajalliset resurssit toimia.
Itse asiassa opettajien suurin syy uupumukseen Suomessa on liika tunnollisuus (opettajat ovat yksi tutkituimpua ryhmiä mitä työuupumukseen tulee, joten tästä löytyy paljon aineistoa). Joten uskon, että suurin osa opettajista on ammattitaitoisia, ammattiylpeitä ja yhteistyökykyisiä, joten on ikävää jos kohdallesi on sattunut mätä yksilö (joita löytyy kaikista ammattikunnista)
Jos käsityksesi ja kokemuksesi opettajista ovat vain ja ainoastaan negatiivisia, kannattaisi siinä vaiheessa miettiä omaakin toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki ovat käyneet koulua, he kuvittelevat tietävänsä millaista opettajan työ on. Oma lapsi on aina oikeassa ja ne paljon puhutut käytösongelmat kouluissa johtuvat muiden kakaroista. Oma lapsi ymmärtää kaiken objektiivisesti, jakaa kotona tiedon eteenpäin juuri sellaisena kuin se on ilmaistu eikä koskaan kerro kotona ns. väritettyä totuutta.
Joopajoo. Vanha geeneihimme pesiytynyt herraviha näkyy näissä opettajakeskusteluissa selvästi, vaikka opettajan auktoriteettia on jo monin tavoin purettu.
Varmasti ammattiin mahtuu monenlaista persoonaa ihan kuten sinunkin ammatissasi toimii yksilöitä, joilla on hyviä ja huonoja päiviä, joskus stressiä, joskus surua vaikka avioeron tai kuolemantapauksen vuoksi. Ja joinakin päivinä ilmenee myös ihan sitä puhdasta työn iloakin.
Virheen käsite on häilyvä. Numero pitää muuttaa jos se lipsahti väärän oppilaan kohdalle. Äiti ei silti voi kertoa opettajalle, kuinka aktiivinen hänen lapsensa on tunnilla ja mikä arvosana lapselle tulee antaa. Koe ei mittaa kaikkea eikä arvosanoja enää anneta niiden perusteella kuin osittain.
Älkää opettako lapsianne siihen, että äiti puuttuu aina koulun toimintaan kun jokin ei lasta miellytä. Älkää tuijottako niitä numeroita liikaa. Antakaa lapsenne oppia itse toimimaan.
Ehei. Nyt varmaan ajattelet juuri niitä häirikkö oppilaiden äitejä. Tuokin pisti silmään, että äiti se syyllinen on...
Vaan oikeasti kyllä sitä on oikeasti opettajia jotka katsovat oppilaita ja ennenkaikkea äitejä jo valmiin ennakkoluuloisin silmälasein.
On oikeasti opettajia jotka eivät puutu selkeisiin vääryyksiin. On vanhempia jotka kyllä opastavat lastaan miten tulee koulussa käyttäytyä.
Mutta ei jaksa.
Omasta mielestäni ei olla enää järkevällä tasolla jos leimataan kaikki opettajat ja kaikki äidit samanlaisiksi.
Sitä on opettajia jotka puuttuvat asioihin jotka heille eivät kuulu. Opettaja on oppilaan auktoriteetti ei vanhemman. Vastavuoroisesti vanhemmat täytyy hyväksyä, että koulussa opettaja on oppilaan auktoriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika outo asetelma. Miksi jollain on kovasti tarvetta "antaa kielteistä palautetta"? Toiset ei joudu edes asiaa miettimään.
Olisikohan kyse oman persoonan eheydestä. Tämä tasapaino siirtyy myös lapsiin. Elämän voi elää myös ilman syyllisten etsimistä.Toiset eivät koskaan puutu epäkohtiin tai anna kritiikkiä.
a) koska he eivät kykene näkemään virheitä. He eivät edes mieti asioita. Heillä on täydellinen auktoriteettiusko eikä heistä opettajat voi olla väärässä. Heidän älykkyytensä on liian matala tajuamaan määrättyjä asioita.
b) Heitä ei kiinnosta. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa koulun käynti. Heitä ei kiinnosta tapaamiset. Eikä koulumenestykset, eikä varsinkaan mitä siellä koulussa tapahtuu tai on tapahtumatta.
c) Heistä se ei ole minkään arvoista.
d) He pelkäävät kostoa tai ylipäätään opettajia.
e) He eivät osaa kirjoittaa tai arkailevat asioiden kirjallisesti esiin tuomista.
Arka vätys, joka ei näe virheitä ei ole mitenkään eheä persoona. Siinä ei ole mitään positiivistä, ettei ota härkää sarvista ja yritä korjata virheitä asioissa.
Jos joku esim. ei olisi sitä aikanaan tehnyt, niin opettajat hakkaisivat vieläkin lapsia karttakepillä sormille.
Tietenkin oman elämän voi elää täysin hällä väliä asenteella. Mutta miksi elää kokoajaan jotenkin huonoissa olosuhteissa muiden virheiden takia, kun niitä voi myös yrittää korjata?
Tai sitten ihan vaan on tasapainoinen ihminen, joka tietää että asiat hoituu parhaiten rakentavalla tavalla. Tietää ettei pikkuasioista kannata nostaa meteliä. Ja tietää ettei maailma muutu syyllistämällä muita
Mikä on pikkuasia? Jos joku nostaa esille virheet arvostelussa, koska se on juuri se joka erottaa pääsetko johonkin koulutukseen tai et, niin en kovin pikkuasiaksi sitä kutsuisi. Mitä rakentavaa se on, jos ei avaa edes suuutaan epäkohdissa? Se on ainoastaan mukavaa ja helppoa virheen tekijälle.
Ehkei pikkuasioista kannata nostaa meteliä, joten haluatko sanoa, että se mitä koulussa tapahtuu on pikkuasioita? Mitättömiä juttuja, josta ei kannata välittää?
Missään muualla ihminen ei elämänsä aikana ole niin paljon arvostelun, arvioinnin ja tuomioiden alla, kun koulussa. Jossain jokaisesta virheestä tehdään johtopäätös ja seuraus, joka sitten esitellään koko perheelle todistuksen muodossa ja joka vaikuttaa oppilaan tulevaisuuteen.
Ihan jo jokaisen oikeusturvan takia opettajia kuuluu arvioida, koska heille on annettu määrätynlainen valta. Ja syyllistää, jos sitä valtaa ei osata käyttää oikealla tavalla tai jos sen käytössä tapahtuu virheitä.
Niin kauan kun opettaja on sekä opettaja että myös arvioija/ tuomari, niin on selvää, että näitä heidän antamia "tuomioita ja tekojaan ja niiden oikeellisuutta tullaan arvostelemaan vanhempien puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään ihme ole, että epävarmemmat opettajat lähtevät defenssilinjalle, kun vastassa on niin "miellyttäviä" ihmisiä "realistisine" odotuksineen ja lapsetkin on kotona kasvatettu ajattelemaan, että opettaja haluaa vain pomottaa ja huijata.
Ihmisiä kai ne opettajatkin on.
Tästä tulikin mieleeen miljonäärikisaajaopettaja. Netin keskustelupalstat sauhuivat kuinka tyhmiä nykyajan opettajat ovat ja toivottavasti tuollaset idiootit eivät heidän lapsiaan opeta.
Opettajuushan on nippelitietojen muistamista ja tietokirjana toimimista. Nykyään kun tieto on kaikkien saatavilla, eikä vain harvojen ja valittujen, ei opettajien tarvitse toimia tiedon kaatajana lasten päähän. Opettajat opettavat ennemminkin monilukutaitoja, oppimistaitoja, ryhmätyötaitoja, tiedonhakutaitoja jne.
Tätä taustaa vasten jopa ymmärrän, että opettajan voi olla vaikea myöntää virhettä. Virheen tehnyt opettaja on tyhmä, huono ja kelvoton.
Vierailija kirjoitti:
Kuka niin väittää?
Ettet nyt itse vain hiukan yleistäisi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki ovat käyneet koulua, he kuvittelevat tietävänsä millaista opettajan työ on. Oma lapsi on aina oikeassa ja ne paljon puhutut käytösongelmat kouluissa johtuvat muiden kakaroista. Oma lapsi ymmärtää kaiken objektiivisesti, jakaa kotona tiedon eteenpäin juuri sellaisena kuin se on ilmaistu eikä koskaan kerro kotona ns. väritettyä totuutta.
Joopajoo. Vanha geeneihimme pesiytynyt herraviha näkyy näissä opettajakeskusteluissa selvästi, vaikka opettajan auktoriteettia on jo monin tavoin purettu.
Varmasti ammattiin mahtuu monenlaista persoonaa ihan kuten sinunkin ammatissasi toimii yksilöitä, joilla on hyviä ja huonoja päiviä, joskus stressiä, joskus surua vaikka avioeron tai kuolemantapauksen vuoksi. Ja joinakin päivinä ilmenee myös ihan sitä puhdasta työn iloakin.
Virheen käsite on häilyvä. Numero pitää muuttaa jos se lipsahti väärän oppilaan kohdalle. Äiti ei silti voi kertoa opettajalle, kuinka aktiivinen hänen lapsensa on tunnilla ja mikä arvosana lapselle tulee antaa. Koe ei mittaa kaikkea eikä arvosanoja enää anneta niiden perusteella kuin osittain.
Älkää opettako lapsianne siihen, että äiti puuttuu aina koulun toimintaan kun jokin ei lasta miellytä. Älkää tuijottako niitä numeroita liikaa. Antakaa lapsenne oppia itse toimimaan.
Tietenkin voidaan lähteä ajatuksesta, ettei kukaan voi tietää oikeasti millaista se on ellei itse ole tehnyt. Mutta väittää, ettei asiaa edes mitenkään voisi ymmärtää normiälyllä on kyllä liioittelua. Suurin osa kun vanhemmista on yrittänyt opettaa ainakin jotain niille omille lapsille. Eikä se nyt vaadi kovin suuriä älynlahjoja ymmärtää, että opettaja korjaa kokeet tai tekee tuntienkin ulkopuolella kouluun liittyviä asioita.
Niin ja joku lipsahduskin saattaa sattua, Tosin ei nyt liioitella ja kutsuta sitä sentään virheeksi kuitenkaan.
Minä yleistän, kun itse aloitat lauseesi, koska KAIKKI ovat käyneet koulua, he kuvittelevat tietävänsä?
Minä en sentään väittänyt edes sinun väittäneesi, enkä vielä kenenkään muunkaan. Kunhan mainitsin yleisesti väittämästä ja lähtökohdasta, ettei ihminen joka itse ei ole kokenut ei voi tietää asioita ja koulusta varsinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika outo asetelma. Miksi jollain on kovasti tarvetta "antaa kielteistä palautetta"? Toiset ei joudu edes asiaa miettimään.
Olisikohan kyse oman persoonan eheydestä. Tämä tasapaino siirtyy myös lapsiin. Elämän voi elää myös ilman syyllisten etsimistä.Toiset eivät koskaan puutu epäkohtiin tai anna kritiikkiä.
a) koska he eivät kykene näkemään virheitä. He eivät edes mieti asioita. Heillä on täydellinen auktoriteettiusko eikä heistä opettajat voi olla väärässä. Heidän älykkyytensä on liian matala tajuamaan määrättyjä asioita.
b) Heitä ei kiinnosta. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa koulun käynti. Heitä ei kiinnosta tapaamiset. Eikä koulumenestykset, eikä varsinkaan mitä siellä koulussa tapahtuu tai on tapahtumatta.
c) Heistä se ei ole minkään arvoista.
d) He pelkäävät kostoa tai ylipäätään opettajia.
e) He eivät osaa kirjoittaa tai arkailevat asioiden kirjallisesti esiin tuomista.
Arka vätys, joka ei näe virheitä ei ole mitenkään eheä persoona. Siinä ei ole mitään positiivistä, ettei ota härkää sarvista ja yritä korjata virheitä asioissa.
Jos joku esim. ei olisi sitä aikanaan tehnyt, niin opettajat hakkaisivat vieläkin lapsia karttakepillä sormille.
Tietenkin oman elämän voi elää täysin hällä väliä asenteella. Mutta miksi elää kokoajaan jotenkin huonoissa olosuhteissa muiden virheiden takia, kun niitä voi myös yrittää korjata?
Tai sitten ihan vaan on tasapainoinen ihminen, joka tietää että asiat hoituu parhaiten rakentavalla tavalla. Tietää ettei pikkuasioista kannata nostaa meteliä. Ja tietää ettei maailma muutu syyllistämällä muita
Mikä on pikkuasia? Jos joku nostaa esille virheet arvostelussa, koska se on juuri se joka erottaa pääsetko johonkin koulutukseen tai et, niin en kovin pikkuasiaksi sitä kutsuisi. Mitä rakentavaa se on, jos ei avaa edes suuutaan epäkohdissa? Se on ainoastaan mukavaa ja helppoa virheen tekijälle.
Ehkei pikkuasioista kannata nostaa meteliä, joten haluatko sanoa, että se mitä koulussa tapahtuu on pikkuasioita? Mitättömiä juttuja, josta ei kannata välittää?
Missään muualla ihminen ei elämänsä aikana ole niin paljon arvostelun, arvioinnin ja tuomioiden alla, kun koulussa. Jossain jokaisesta virheestä tehdään johtopäätös ja seuraus, joka sitten esitellään koko perheelle todistuksen muodossa ja joka vaikuttaa oppilaan tulevaisuuteen.
Ihan jo jokaisen oikeusturvan takia opettajia kuuluu arvioida, koska heille on annettu määrätynlainen valta. Ja syyllistää, jos sitä valtaa ei osata käyttää oikealla tavalla tai jos sen käytössä tapahtuu virheitä.
Niin kauan kun opettaja on sekä opettaja että myös arvioija/ tuomari, niin on selvää, että näitä heidän antamia "tuomioita ja tekojaan ja niiden oikeellisuutta tullaan arvostelemaan vanhempien puolelta.
Tästä piirtyy ikävä kuva. Äiti vahtii lapsen arviointia ja kirjelmöi siitä.
Varmaan jo alaluokilla, että sitten varmaan on koko kouluajan kymppirivi. Ja pääsee vuosien päästä haluamaansa kouluun.
Itse sanoin ettei viidennen tai seitsemännen jollain numerolla ole väliä. Ja sanoin että täydellinen ei tarvitse olla. Tai sitten sanon, että lukee seuraavaksi enemmän.
Lapselle on haitallista, jos äiti on liian haukkana kouluasioissa.
En usko että kovin usein on syytä oikeasti puuttua arviointiin.
Kuinka vaikeata on myöntää että opettajatkin ovat VAIN ihmisiä ja ihminen tekee AINA virheitä?
Kukaan EI ole virheetön!
Mitäs jos ap olisikin kertonut työkaveristaan, kaupan kassasta tai vaikkapa siivoojasta? Oliko vastaukset saman tasoisia?
Apn tapauksessa EI ole mitään väliä millaisen virheen opettaja on tehnyt vaan kyse on siitä että ottaako opettaja VASTUUN omista virheistään...
Ja kyllä, pidän vähintäänkin omituisena opettajaa joka EI vastaa wilma viestiin, ei edes muutaman viestin jälkeen.
Minulla on lapsia 3ssa erikoulussa ja vain yhdessä koulussa on tullut vastaan sekä opettaja ETTÄ rehtori joilla molemmilla on hankaluuksia myöntää virheitä. Opettaja oli epäpätevä erikoisluokalle ja teki virheitä joista lapsi joutui "maksamaan" myöhemmin. Rehtori peesasi opettajaa, tietysti, vaikka hänelle tuli ylemmältäkin tasolta "ärähdys" virheistä.
Onneksi en ollut ainoa vanhempi joka puuttui asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia! Lapselle tuli poissaolo kun oli ilmoitetusti hammaslääkärissä , opettaja ei myönnä mitään virhettä tässä tapahtuneen... ja toisen kerran tuli Wilmaan viestiä siitä ,miten lapsi ärsyttää tahallaan yskimällä eikä anna muiden keskittyä, lapsella oli tuossa vaiheessa toista viikkoa kuivaa hakkaavaa yskää mutta tämän jumalasta seuraavan opettajan mielestä lapsen yski kiusatakseen !
Luvaton poissaolo on helppo kuitata luvalliseksi.
Kullannuppu on ihan oikeasti voinut myös liioitella ja pelleillä yskän kanssa. Yllättyisit jos tietäisit. Toki jos äiti on jo valmiiksi koulua vastaan, on helppo sanoa en minä mitään tehnyt
Mene sinä ope nyt opettamaan niitä lapsia. Tai onko teitä täällä montakin palstailemassa? Todistatte kyllä juuri ap:n aloituksen oikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia! Lapselle tuli poissaolo kun oli ilmoitetusti hammaslääkärissä , opettaja ei myönnä mitään virhettä tässä tapahtuneen... ja toisen kerran tuli Wilmaan viestiä siitä ,miten lapsi ärsyttää tahallaan yskimällä eikä anna muiden keskittyä, lapsella oli tuossa vaiheessa toista viikkoa kuivaa hakkaavaa yskää mutta tämän jumalasta seuraavan opettajan mielestä lapsen yski kiusatakseen !
Luvaton poissaolo on helppo kuitata luvalliseksi.
Kullannuppu on ihan oikeasti voinut myös liioitella ja pelleillä yskän kanssa. Yllättyisit jos tietäisit. Toki jos äiti on jo valmiiksi koulua vastaan, on helppo sanoa en minä mitään tehnytMene sinä ope nyt opettamaan niitä lapsia. Tai onko teitä täällä montakin palstailemassa? Todistatte kyllä juuri ap:n aloituksen oikeaksi.
Anteeksi epäselvyys.
T. Edellinen, joka on ihan vaan äiti, joka kuittaa hammaslääkäripoissaolot luvalliseksi ilman provosoitumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin isompien lasten kohdalla sillä on suuri merkitys minkälaisia opettajia hänellä on.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin isompien lasten kohdalla sillä on suuri merkitys minkälaisia opettajia hänellä on.
Ja itse olen kiitollinen, että minulla oli kouluaikoina muutamia todella hyviä opettajia. Ajattelen heitä vieläkin lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tämä lukiolaisen kärkäs äiti. Tehtäviä ei löytynyt ja sinä päätit ottaa rehtoriin yhteyttä.
Ei ole omaa elämää? Ei kykyä elää sovussa?
Tässä itse lukiolainen jonka 'kärkäs' äiti otti yhteyttä :) äiti otti yhteyttä sen takia kun et vastannut viesteihini ja muutit kokoajan syytä miksi en vuoden aikana päässyt yhtä kurssia läpi. Tässä ei ole kyse elämän puutteesta tai kyvystä elää sovussa. Kyse oli siitä että kohtelit minua syrjivästi ja epäoikeuden mukaisesti muihin verrattuna mm lisäämällä työn määrää ja väittämällä että olen poissa vaikka olen paikalla tunnilla. Väitit myös että en ole palauttanut tehtäviä netissä joten laitoin ne myös rehtorille ettet voi väittää niin:) Olisimme puhuneet sinun kanssasi jos olisit vastannut viesteihimme joita laitoimme. Emme löytäneet muuta keinoa kun puhua rehtorille kurssista joka on valmistumisen kannalta pakollinen.
Hehheh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tämä lukiolaisen kärkäs äiti. Tehtäviä ei löytynyt ja sinä päätit ottaa rehtoriin yhteyttä.
Ei ole omaa elämää? Ei kykyä elää sovussa?Tässä itse lukiolainen jonka 'kärkäs' äiti otti yhteyttä :) äiti otti yhteyttä sen takia kun et vastannut viesteihini ja muutit kokoajan syytä miksi en vuoden aikana päässyt yhtä kurssia läpi. Tässä ei ole kyse elämän puutteesta tai kyvystä elää sovussa. Kyse oli siitä että kohtelit minua syrjivästi ja epäoikeuden mukaisesti muihin verrattuna mm lisäämällä työn määrää ja väittämällä että olen poissa vaikka olen paikalla tunnilla. Väitit myös että en ole palauttanut tehtäviä netissä joten laitoin ne myös rehtorille ettet voi väittää niin:) Olisimme puhuneet sinun kanssasi jos olisit vastannut viesteihimme joita laitoimme. Emme löytäneet muuta keinoa kun puhua rehtorille kurssista joka on valmistumisen kannalta pakollinen.
Aika koville ottaa (sinä äiti, joka kirjoitat lapsen nimissä ja vielä kuvitteellisesti juuri yhdelle opettajalle)
Huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika outo asetelma. Miksi jollain on kovasti tarvetta "antaa kielteistä palautetta"? Toiset ei joudu edes asiaa miettimään.
Olisikohan kyse oman persoonan eheydestä. Tämä tasapaino siirtyy myös lapsiin. Elämän voi elää myös ilman syyllisten etsimistä.Toiset eivät koskaan puutu epäkohtiin tai anna kritiikkiä.
a) koska he eivät kykene näkemään virheitä. He eivät edes mieti asioita. Heillä on täydellinen auktoriteettiusko eikä heistä opettajat voi olla väärässä. Heidän älykkyytensä on liian matala tajuamaan määrättyjä asioita.
b) Heitä ei kiinnosta. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa koulun käynti. Heitä ei kiinnosta tapaamiset. Eikä koulumenestykset, eikä varsinkaan mitä siellä koulussa tapahtuu tai on tapahtumatta.
c) Heistä se ei ole minkään arvoista.
d) He pelkäävät kostoa tai ylipäätään opettajia.
e) He eivät osaa kirjoittaa tai arkailevat asioiden kirjallisesti esiin tuomista.
Arka vätys, joka ei näe virheitä ei ole mitenkään eheä persoona. Siinä ei ole mitään positiivistä, ettei ota härkää sarvista ja yritä korjata virheitä asioissa.
Jos joku esim. ei olisi sitä aikanaan tehnyt, niin opettajat hakkaisivat vieläkin lapsia karttakepillä sormille.
Tietenkin oman elämän voi elää täysin hällä väliä asenteella. Mutta miksi elää kokoajaan jotenkin huonoissa olosuhteissa muiden virheiden takia, kun niitä voi myös yrittää korjata?
Tai sitten ihan vaan on tasapainoinen ihminen, joka tietää että asiat hoituu parhaiten rakentavalla tavalla. Tietää ettei pikkuasioista kannata nostaa meteliä. Ja tietää ettei maailma muutu syyllistämällä muita
Mikä on pikkuasia? Jos joku nostaa esille virheet arvostelussa, koska se on juuri se joka erottaa pääsetko johonkin koulutukseen tai et, niin en kovin pikkuasiaksi sitä kutsuisi. Mitä rakentavaa se on, jos ei avaa edes suuutaan epäkohdissa? Se on ainoastaan mukavaa ja helppoa virheen tekijälle.
Ehkei pikkuasioista kannata nostaa meteliä, joten haluatko sanoa, että se mitä koulussa tapahtuu on pikkuasioita? Mitättömiä juttuja, josta ei kannata välittää?
Missään muualla ihminen ei elämänsä aikana ole niin paljon arvostelun, arvioinnin ja tuomioiden alla, kun koulussa. Jossain jokaisesta virheestä tehdään johtopäätös ja seuraus, joka sitten esitellään koko perheelle todistuksen muodossa ja joka vaikuttaa oppilaan tulevaisuuteen.
Ihan jo jokaisen oikeusturvan takia opettajia kuuluu arvioida, koska heille on annettu määrätynlainen valta. Ja syyllistää, jos sitä valtaa ei osata käyttää oikealla tavalla tai jos sen käytössä tapahtuu virheitä.
Niin kauan kun opettaja on sekä opettaja että myös arvioija/ tuomari, niin on selvää, että näitä heidän antamia "tuomioita ja tekojaan ja niiden oikeellisuutta tullaan arvostelemaan vanhempien puolelta.
Tästä piirtyy ikävä kuva. Äiti vahtii lapsen arviointia ja kirjelmöi siitä.
Varmaan jo alaluokilla, että sitten varmaan on koko kouluajan kymppirivi. Ja pääsee vuosien päästä haluamaansa kouluun.
Itse sanoin ettei viidennen tai seitsemännen jollain numerolla ole väliä. Ja sanoin että täydellinen ei tarvitse olla. Tai sitten sanon, että lukee seuraavaksi enemmän.
Lapselle on haitallista, jos äiti on liian haukkana kouluasioissa.
En usko että kovin usein on syytä oikeasti puuttua arviointiin.
Niin, olisihan se kivaa kun olisi valtaa ilman minkäänlaista kontrollia. Itse olen taas sitä mieltä, että opettajille annettu valta, jota kukaan ei kontrolloi on vaarallista. Varmasti suurimassa osassa tapuksissa valtaa ei väärinkäytetä, mutta entä niissä jossa niin tapahtuu? Syyllistetään vanhemmat, jos he seuraavat menevätkö asiat oikein. Eihän siinä pitäisi olla mitään pelättävää jos kaikki menee oikein? Ei kukaan vanhempi puutuu edes 4 numeroon jos hän kokee sen oikeudenmukaiseksi.
Jos joku kirjelmöi lapsia, niin se on koulu. Vuosien saatossa hänelle tullaan antamaan numeroa vaikka mistä. Liian sitä tai liian tätä. Ei tarpeeksi sitä eikä tarpeeksi tätä. Jos numeroilla ei ole väliä, niin miksi niitä edes annetaan? Ei oppimiseen tarvita 4 kuukautta myöhemmin todistuksia. Ei edes viikonpäästä takaisin annettava koe lisää tiedonmäärää. Ainoastaan asiat joita opetaan vaikuttavat oppimiseen. Ei paperilaput. Mutta tieto ei riitä, vaan siitä pitää olla numero ja sen numeron antaja on opettaja. Joka aivan itsevaltaisesti päättää ne ja nyt sitten toisten mielestä sitä ei pitäisi edes kontrolloida.
Ei yliopiston pääsykokeisiin tarvita numeroita paperilla. Eiköhän ne pääsykoekysymykset riittäisi?
Luulen, että opettajien arvostus lisääntyisi juuri sillä, etteivät he olisi myös arvostelijoita. Nyt juuri tuo katkeruus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne aiheuttaa sen, ettei heitä arvosteta.
Minulle taas tekstistäsi piirtyi kuva täysin välinpitämättömästä ihmisestä vallan suhteen. Se taas on minusta lapselle haitallista. Surullista.
Jos huomaa törmäävänsä samaan ongelmaan useita kertoja, niin kannattaa ehkä miettiä, että josko vika voisi löytyä itsestään. Aika hankala kuvitella, että kukaan opettaja tarkoituksella lähtisi luomaan ongelmia asioissa, joissa niitä ei ole. Se nimittäin tarkoittaa lisätyötä hänelle itselleen.
Hehheh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla tämä lukiolaisen kärkäs äiti. Tehtäviä ei löytynyt ja sinä päätit ottaa rehtoriin yhteyttä.
Ei ole omaa elämää? Ei kykyä elää sovussa?Tässä itse lukiolainen jonka 'kärkäs' äiti otti yhteyttä :) äiti otti yhteyttä sen takia kun et vastannut viesteihini ja muutit kokoajan syytä miksi en vuoden aikana päässyt yhtä kurssia läpi. Tässä ei ole kyse elämän puutteesta tai kyvystä elää sovussa. Kyse oli siitä että kohtelit minua syrjivästi ja epäoikeuden mukaisesti muihin verrattuna mm lisäämällä työn määrää ja väittämällä että olen poissa vaikka olen paikalla tunnilla. Väitit myös että en ole palauttanut tehtäviä netissä joten laitoin ne myös rehtorille ettet voi väittää niin:) Olisimme puhuneet sinun kanssasi jos olisit vastannut viesteihimme joita laitoimme. Emme löytäneet muuta keinoa kun puhua rehtorille kurssista joka on valmistumisen kannalta pakollinen.
Pieneltä näytöltä äkkiseltään tihrusteltuna non kymmenen kirjoitus-/pilkkuvirhettä. Ansaitsit laiskanläksysi. Lukiossa vielä. Tuolla tasolla ei enää noin monta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on tällaisen lasten kautta elävän äidin maailman kuvaus. Ei ole muuta elämää. Joutuu kokoajan pohtimaan lasten elämää. Laittaa jatkuvasti opettajille viestejä. Odottaa anteeksipyyntöjä. Kaava on toistuva, useita huonoja opettajia sattunut.
Olisikohan syytä alkaa miettiä omaa roolia. Jos joutuu usein tilanteisiin muiden kanssa, usemmiten kannattaa hakea syytä itsestä.
Kuvaavaa on myös se, ettei esimerkkejä ole.
Todennäköisesti johtuu siitä että kyse on naurettavista pikkuasioistaKommenttisi on tämäkin todistus juuri siitä mitä sanoin: palautetta ei osata ottaa vastaan, vaan pyritään suonenvedonomaisesti kääntämään vika lapseen/vanhempaan.
Nyt oli kyse yksiselitteisistä virheistä ja siitä, osaako opettaja ottaa ja korjata virheensä.
Syy, miksi en ala kertoa esimerkkejä on selvä. En halua besserwisserointeja niistä, koska nyt ei ole kyse siitä, onko ope tehnyt virheen. JOKAINEN tekee joskus. Nyt on kyse korjaamisesta ja virheen myöntämisestä. Joka näkyy olevan opettajille hyvin vaikeaa.
ap
Ei ole sen suurempaa besserwisseröintiä kuin hokea vain olevansa niin oikeassa, ettei tarvitse edes kertoa missä.
Sen olet todistanut ketjussa. Et muutaHeheh, et siis ymmärtänyt edelleenkään, mistä ketjussa oli kyse? Ok, mitäpä jos häipyisit nyt inttämästä sivuseikoista.
ap
Tässä taas oiva esimerkki sinun käyttämästä asiallisesta palautteesta.
Kerron vielä kerran oman näkökantani: Sillä on merkitystä millaisesta asiasta on kyse ja sillä on vielä enemmän merkitystä kuinka sen palautteen annat.
Syyllisiä ei pitäisi etsiä koskaan.Tietenkin syylliset kuuluu etsiä ja siitä kuuluu antaa asianmukainen rangastus. Niin tehdään jokaisen oppilaan kohdalla, enkä näe mitään syytä miksei myös opettajien kohdalla. Jos jotain on mennyt pieleen, niin se kuuluu tutkia. Korjata. Ja laittaa syyllinen vastuuseen asiasta. Minkä kuvan se antaa lapsille ja nuorille, kun ainoastaan heidän keskuudesta etsitään syylliset, muttei koskaan aikuisten keskuudesta?
Miksi pitää etsiä syylliset? Kaikissa hyvissä työpaikoissa nykyään etsitään poikkeamia, että saadaan selville tilanteeseen johtavia tekijöitä. Sitten koitetaan vaikuttaa niihin. Syyllisten etsiminen ja rankaisu ei johda mihinkään hyvään.
Ei edes lasten kohalla.
Saati että vanhempi haluaa syyttää opettaajaa. Parempi lopputulos löytyy aina miettimällä neutraalisti. Tilanne on nyt tämä. Mitä voimme (myös mitä minä voin) tehdä, että se olisi parempi.
Syyllisen miettiminen ei johda koskaan mihinkään hyvään
Ehkä pitäisi tosiaan erottaa virhe ja vääryys. Virheitä voi syntyä monestakin syystä. Mutta vääryydelle löytyy kyllä syyllinen. Ja kyllä opettajakin voi omalla toiminnallaan tehdä vääryyttä oppilasta kohden.
Alue: Aihe vapaa
Kuka niin väittää?
Ettet nyt itse vain hiukan yleistäisi....